Lue keskustelun säännöt.
Kumppanin tinderdeittailutausta alkanut häiritä
13.09.2018 |
En tiedä olenko omituinen, lapsellinen, kehittymätön tms. Olen löytänyt miehen Tinderistä ja seurustellaan nyt ihan tosissaan. Mies oli aika pitkään siellä tarjolla, kävi treffeillä mutta ei sitten syystä tai toisesta syntynyt mitään pitempää juttua, paitsi nyt minun kanssa. Ongelma on nyt seuraava: kun mies kertoilee juttuja mitä on tehnyt tms lähimenneisyydestään, niin sieltä pompsahtelee noita deittejä. Ja minua on alkanut häiritä se. Tuntuu, että niitä naisia on ollut niin helvetisti. No, se on kai ymmärrettävää jos on kumppania etsimässä ja käy deiteillä. Kuitenkin nykyään, jos mies vaikka kertoo, että kuuli jonkin asian jostain, ja käy ilmi että asia tapahtui taas jonkin uuden deitin kanssa, niin minua alkaa vituttaa. On tietenkin tyhmää loukkaantua menneistä. Osaatteko auttaa minua työstämään tätä, ettei tarvitse kiukutella kumppanille. Miksi minua vaivaa tämä? Vaivaako teitä jos kumppaninne on käynyt deiteillä ihan deiteiltä päästyään?
Kommentit (186)
Musta tuntuu että mun miehellä ei ole mitään käsitystä paljonko oon tavannut miehiä ennen häntä tai kuinka monen kanssa on ollut jotain syvällisempää.
Tavattuja tyyppejä on varmaan sen 30-60 ja enemmän juttua on ollut jonkun 10-20 kanssa. Aika isoissa määrissä, kun miehellä on ollut yksi pitkä ja yksi lyhyt suhde, sekä ilmeisesti pari satunnaista... mutta en ole näistä puhunut, enkä koe tarpeelliseksi puhuakaan. Minusta turha kaivella menneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liha on heikkoa aina, muistakaa se.
Mitä tarkoitat?
Jos ap jätät miehen nyt tämän takia, niin ei mene kauaakaan, että olet itse samassa tilanteessa kuin miehesi. Et voi oikeasti olettaa, että alat seurustella juuri sen seuraavan deitin kanssa. Etkä seuraavankaan..
Vierailija kirjoitti:
Jos ap jätät miehen nyt tämän takia, niin ei mene kauaakaan, että olet itse samassa tilanteessa kuin miehesi. Et voi oikeasti olettaa, että alat seurustella juuri sen seuraavan deitin kanssa. Etkä seuraavankaan..
Mut jos itse muuttuu samanlaiseksi, silloinhan se ei ehkä haittaakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin korjata, että se että jos ap on niin sanotusti tyrkyllä Tinderissä vain viikon verran, ei todellakaan tarkoita sitä, että hän olisi jollain asteella enemmän haluttu kuin vuoden siellä olleet.
Olin siellä itse nimittäin ensin useamman kuukauden ja parin kk tauon jälkeen seuraavat kolme-neljä kuukautta vain siksi, etten kokenut löytäneeni etsimääni. Ja onneksi en tyytynytkään sekundaan, sillä löysin nykyisen lapseni isän sieltä lopulta.
Tiettyyn rajaan asti on normaalia, että viimeksi tapahtuneet (esim. jonkun leffan näkemiset) häppeningit ovat olleet edellisten deittien/exien seurassa. Eikä tämä liity Tinderiin mitenkään. On siis luonnollista, että myös ne Tinder-deittien kanssa jaetut kokemukset ovat pinnalla hetken.
Juu, en ajattele olevani parempi. Ajattelen että, ehkä naisilla on siellä helpompaa kuin miehillä? Saada seuraa siis. Oli noin satakunta kiinnostunutta, joista 50 pisti viestiä ja kirjoittelin enemmän kolmen kanssa, lopulta karsin ne kaksi muuta ja jäi tämä yksi jonka tapasin kk. jälkeen. Eli olen ihan eri tyylin treffailija kuin hän.
Kiitos avmammat kun autatte miettimään tätä. Ymmärrätge varmaan, etenkin te jotka ette ymmärrä minua, miten inhottava olisin jos puhuisin tästä miehelle ahdistuneena ja ns. syyttäisin häntä ahdistuksestani, joka tulee tästä deittailusta.
ap
Oikeastiko ajattelet että kumppanin kanssa ahdistavien asioiden selvittäminen on inhottavana oloa?? Huhhuh!
En. Mutta olemme jo puhuneet tästä ja sain vastauksen. Siksi se, jos palaisin taas tähän ei saisi mitään hyvää aikaan. Minun täytyisi käsitellä tämä itse kun kumppani on jo kommenttinsa antanut. Mielestäni on paskamaista palata jo käsiteltyihin asioihin vain siksi, että itsellä jää ajatukset kiertämään kehää.
ap
Sellaisia aikoja tulee pitkässä parisuhteessa vielä useita, joissa joutuu palaamaan jo toisen mielestä käsiteltyyn juttuun koska itsestä tuntuu ettei se olekaan vielä käsitelty. Kumpi on tärkeämpää, toimiva parisuhde, vai se että mies ei vain koskaan saisi tietää mikä sinua ahdistaa koska se on jotenkin paskamaista ja noloa.
Toki, mutta nyt kyseessä ei edes ole mikään rike minua kohtaan ja eihän mies voi muuta selitystä antaa, jonka jo antoi. Minun tuntemuksethan tässä on se ongelma. Mies omasta näkökulmastaan etsi kumppania ja nyt löysi vihdoin, minut siis. Minä taas olen alkanut kokea sen etsintävaiheen häiritsevänä, vaikka se on hölmöä koska kuuluu menneisyyteen. Eli olisi turhaa pahoittaa miehen mieli palaamalla tähän nyt. Ehkä sitten, jos en saa tätä asiaa käsiteltyä itse ja avmammojen avulla, on pakko. Mutta mitä hän voi sanoa? Joo panin niitä. Tai en pannut. Mutta en kestäisi myöntävää vastausta. Siksi mieluummin jätän asian hänen yksityisasiakseen ja koitan saada omat tunteeni selviksi ja hyväksyä miehen semmoisena kuin on, ja selvittää, millainen hän on.
Eli et kysy koska olet pelkuri joka ei kestäisi haavekuvan romuttumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tuli mieleen että on aika uusi ilmiö tämmöiset tusinadeitit kumppanin menneisyydessä. Ennen oli ne pari exää joista hermoilla (tosin minua ei ole koskaan exät haitanneet, siis ihan tavalliset suhteet) mutta jokin tuossa liukuhihnatapailussa tökkii. En tiedä, mikä. Siihen kaipaisin näkökulmia.
Totta nro 3, pitää hyväksyä menneet, etenkin kun ei minua ole sillä loukattu. Mutta mikä kumma se noissa on, joka jysähtää jonnekin mahanpohjaan. Ai taas joku uusi nainen. Ai nekin oli jotku treffit. Ennen ne exät oli hallittavissa. Nyt voi olla sata naista katsastettu.
ap
Ja niistä sadasta naisista valitsi juuri sut :)
Oletpas naiivi. Meinaat, että yksikään nainen ei ole voinut antaa miehelle pakkeja? Eiköhän siellä ole ollut AP:ta nuorempia ja nätempiäkin tapauksia, joihin mies olisi mielellään tutustunut syvällisemmin. Syystä tai toisesta naiset sitten laittaneet jarrut pohjaan.
Edelleen: tavismies ei valitse, vaan tyytyy siihen, mitä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mietin vastauksianne eilen ja huomasin, että löytyy muutama ihminen, jotka tajuaa mitä tarkoitan ja jakaa tunteen, ja useimmat eivät tajua. Useimmat ihmettelevät vain, että pakkohan on treffailla jos haluaa jonkun löytää, mutkattomasti. En kyllä tiedä mikä on minun ja muutaman muun vastaajan ero teihin muihin. En heti menisi sanomaan mustasukkaisuutta syyksi koska en ole semmoinen mistään muusta vaan ymmärrän hyvin ex-kumppanit (oikeat) osaksi useimpien elämää. Olisiko se tämä sovellusihmisten massa, josta on niin helppoa etsiä aina uusi ja uusi ja uusi, ja kun tuntuu että mies on niin herkästi tätä tehnyt jo pitkään, niin jaksaako oikeasti lopettaa nyt minun kohdallani.
ap
Kyllä tuo ero selittyy ihan vain sillä, että sinulle kävi ihan järjetön mäihä, että löysit sopivan miehen viikossa. Meille muille ei niin ole käynyt. Et nyt ilmeisesti hoksaa, miten onnekas olit.
Niin, en ole osannut ajatella sitä tältä kantilta. Tai ehkä siis joo olen ajatellut että minä en siellä kauaa ollut tarjolla, löyty viikossa sopiva ja mietin kun mies kertoi yli vuoden olleensa etsimässä, mutta ehkä kuvittelin että hän ei ollut ollut niin aktiivinen. Olin ajatellut että ujona katseli ilmoituksia ja ehkä joskus uskalsi tavata jonkun, mutta kun paljastuikin tuo että on käynyt urakalla treffeillä niin se ehkä luokin erilaista mielikuvaa. Esim. sellainen pelko nousee, että onko etsitty vaan helppoa panoa. Jostain syystä se olisi minulle ihan nou nou. Se, jos on kädet täristen etsinyt elämänkumppania, ei häiritse ajatuksena. Mutta on päivänselvää etten voi kysyä tätä mieheltä, että haitko panoja. Hän itse sanoi joskus, kun otin puheeksi että nyt hiukan häiritsee kun tuntuu, että noita naisia on ollut niin paljon, että hän oli sinkku ja kotonako olisi pitänyt olla yksin silloin. Joten tämän vastauksen pitäisi riittää minulle. Ei näköjään riitä, mutta en voi kumppanin kanssa enää siitä puhua.
ap
Nuohan eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Vaikka etsisikin "kädet täristen" elämänkumppania, voi olla myös valmis yksittäiseen irtopanoon. Ja toisaalta, vaikka mies ei olisi käynyt yksilläkään treffeillä, et voi tietää, onko hän toivonut/ etsinyt irtopanoja.
Ymmärrän kyllä miehen vastauksen. Tuota samaahan sinulle tässäkin on nyt sanottu. Kotona istuminen ei tee ihmisestä yhtään jalompaa. Tuossahan mennään pikemminkin siihen, kestätkö sen, että miehelle ei ole iso kynnys tavata vieraita ihmisiä ja viettää aikaa kodin ulkopuolella eli lähinnä tällainen ekstovertti/introvertti -vastakkainasettelu. Itselleni tuo ei olisi ongelma, mutta jollekulle se voi ja saa toki olla.
Ehkäpä tässä nyt on kyse siitä että ap pelkää ettei mies ehkä olekaan sellainen mikä mies hänen ihannekuvissaan on? Itse ymmärrän sen silleen että mulle mies joka olisi ollut valmis irtopanoihin (haki niitä tarkoituksella tai ei) olisi jotenkin turn off...ja harmittaisi jos olisin itse haksahtanut vakavaan suhteeseen sellaisen miehen kanssa.
Tästä on varmaan myös kyse. Kun tutustuimme ja puhuttiin alussa näitä peruslinjoja, niin hän kertoi olleensa pitkään sinkku ja kyllästyneensä jo kumppanin etsintään. Puhuimme myös siitä, että yhdenillanjutut eivät kiinnosta kumpaakaan, eikä mikään pelailu. Ehkä näiden perusteella oletin että hän on ollut sinkku siten ettei ole juuri ollut naisten kanssa tekemisissä vaan keskittynyg muihin asioihin. Nyt, kun näitä deittejä alkaa pompsahdella niin tulee olo, että hetkinen, mitäs ne puheet alussa olivat. En silti ajattele että hän valehteli, ehkä vain ymmärrämme eri lailla sinkkuuden ja yhdenillanjutut. Enkä siis tiedä onko pannut näitä, en ole kysynyt seksikokemuksista sillä mielestäni se ei kuulu uuteen suhteeseen eikä kumppanille tarvitse tehdä tiliä määristä. Oletin alun puheidemne perusteella, että määrä on kohtalainen tai seksisuhteet olleet samalla parisuhteita, joka on luonnollista. Eli joku tämmöinen mielikuva vs. todellisuus nyt tässä hankaa.
ap
Miten hän olisi voinut kyllästyä kumppanin etsintää, jos ei olisi ollut naisten kanssa missään tekemisissä? Minusta on ihan ilmeistä, että kumppanin etsintä on nimenomaan sitä kontaktien hakemista eikä kotona odottelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, tuli mieleen että on aika uusi ilmiö tämmöiset tusinadeitit kumppanin menneisyydessä. Ennen oli ne pari exää joista hermoilla (tosin minua ei ole koskaan exät haitanneet, siis ihan tavalliset suhteet) mutta jokin tuossa liukuhihnatapailussa tökkii. En tiedä, mikä. Siihen kaipaisin näkökulmia.
Totta nro 3, pitää hyväksyä menneet, etenkin kun ei minua ole sillä loukattu. Mutta mikä kumma se noissa on, joka jysähtää jonnekin mahanpohjaan. Ai taas joku uusi nainen. Ai nekin oli jotku treffit. Ennen ne exät oli hallittavissa. Nyt voi olla sata naista katsastettu.
ap
Ja niistä sadasta naisista valitsi juuri sut :)
Oletpas naiivi. Meinaat, että yksikään nainen ei ole voinut antaa miehelle pakkeja? Eiköhän siellä ole ollut AP:ta nuorempia ja nätempiäkin tapauksia, joihin mies olisi mielellään tutustunut syvällisemmin. Syystä tai toisesta naiset sitten laittaneet jarrut pohjaan.
Edelleen: tavismies ei valitse, vaan tyytyy siihen, mitä saa.
Entä sitten? Eiköhän suurin osa ole saanut joskus pakit joltakulta. Ei se kerro tyytymisestä yhtään mitään. Itse olen saanut ja antanut pakkeja ja nyt seurustelen miehen kanssa, joka on mielestäni täydellinen. Se, että olen saanut joskus pakkeja, ei tarkoita sitä, että tähän mieheen jouduin nyt jotenkin tyytymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinullekkin kelpasi naisia sarjadeittaillut j#nnämies. Kiltti ja kunnollinen, kokematon mies taisi olla "liian tylsä".
Tuota niin, juuri aluksi luulin että olisin löytänyt kiltin miehen. Kuvittelin, että hän on roikkunut deittisivulla koska juuri on semmoinen kiltti ja vaatimaton eikä mikään naistenmies. Eli en olisi halunnut mitään sarjadeittailijaa mutta näin se nyt on.
Olisin ehkä kuvitellut että hän oli siellä etsimässä rakkautta ja että joku hänetkin huomaa. Mutta hän onkin etsinyt sitä käymällä läpi valtavan mäörän deittejä. En usko että on pannut läheskään kaikkia, mutta joku siinä miten liukuhihnalta on tapaillut, tökkii.
ap
No miten hemmetissä siellä tinderissä tai ihan missä tahansa muussa deittipalvelussa voi selvittää minkälainen ihminen on kyseessä jos sitä toista ei oikeasti tapaa. Ei siitä muutaman rivin kuvauksesta ja parista valokuvasta voi päätellä yhtään miten homma synkkaa tosielämässä. Sitä varten on poistuttava sen ruudun äärestä. Toi sun mielessäsi luoma kuvitelma ei ole lähelläkään todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mietin vastauksianne eilen ja huomasin, että löytyy muutama ihminen, jotka tajuaa mitä tarkoitan ja jakaa tunteen, ja useimmat eivät tajua. Useimmat ihmettelevät vain, että pakkohan on treffailla jos haluaa jonkun löytää, mutkattomasti. En kyllä tiedä mikä on minun ja muutaman muun vastaajan ero teihin muihin. En heti menisi sanomaan mustasukkaisuutta syyksi koska en ole semmoinen mistään muusta vaan ymmärrän hyvin ex-kumppanit (oikeat) osaksi useimpien elämää. Olisiko se tämä sovellusihmisten massa, josta on niin helppoa etsiä aina uusi ja uusi ja uusi, ja kun tuntuu että mies on niin herkästi tätä tehnyt jo pitkään, niin jaksaako oikeasti lopettaa nyt minun kohdallani.
ap
Kyllä tuo ero selittyy ihan vain sillä, että sinulle kävi ihan järjetön mäihä, että löysit sopivan miehen viikossa. Meille muille ei niin ole käynyt. Et nyt ilmeisesti hoksaa, miten onnekas olit.
Niin, en ole osannut ajatella sitä tältä kantilta. Tai ehkä siis joo olen ajatellut että minä en siellä kauaa ollut tarjolla, löyty viikossa sopiva ja mietin kun mies kertoi yli vuoden olleensa etsimässä, mutta ehkä kuvittelin että hän ei ollut ollut niin aktiivinen. Olin ajatellut että ujona katseli ilmoituksia ja ehkä joskus uskalsi tavata jonkun, mutta kun paljastuikin tuo että on käynyt urakalla treffeillä niin se ehkä luokin erilaista mielikuvaa. Esim. sellainen pelko nousee, että onko etsitty vaan helppoa panoa. Jostain syystä se olisi minulle ihan nou nou. Se, jos on kädet täristen etsinyt elämänkumppania, ei häiritse ajatuksena. Mutta on päivänselvää etten voi kysyä tätä mieheltä, että haitko panoja. Hän itse sanoi joskus, kun otin puheeksi että nyt hiukan häiritsee kun tuntuu, että noita naisia on ollut niin paljon, että hän oli sinkku ja kotonako olisi pitänyt olla yksin silloin. Joten tämän vastauksen pitäisi riittää minulle. Ei näköjään riitä, mutta en voi kumppanin kanssa enää siitä puhua.
ap
Nuohan eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Vaikka etsisikin "kädet täristen" elämänkumppania, voi olla myös valmis yksittäiseen irtopanoon. Ja toisaalta, vaikka mies ei olisi käynyt yksilläkään treffeillä, et voi tietää, onko hän toivonut/ etsinyt irtopanoja.
Ymmärrän kyllä miehen vastauksen. Tuota samaahan sinulle tässäkin on nyt sanottu. Kotona istuminen ei tee ihmisestä yhtään jalompaa. Tuossahan mennään pikemminkin siihen, kestätkö sen, että miehelle ei ole iso kynnys tavata vieraita ihmisiä ja viettää aikaa kodin ulkopuolella eli lähinnä tällainen ekstovertti/introvertti -vastakkainasettelu. Itselleni tuo ei olisi ongelma, mutta jollekulle se voi ja saa toki olla.
Ehkäpä tässä nyt on kyse siitä että ap pelkää ettei mies ehkä olekaan sellainen mikä mies hänen ihannekuvissaan on? Itse ymmärrän sen silleen että mulle mies joka olisi ollut valmis irtopanoihin (haki niitä tarkoituksella tai ei) olisi jotenkin turn off...ja harmittaisi jos olisin itse haksahtanut vakavaan suhteeseen sellaisen miehen kanssa.
Tästä on varmaan myös kyse. Kun tutustuimme ja puhuttiin alussa näitä peruslinjoja, niin hän kertoi olleensa pitkään sinkku ja kyllästyneensä jo kumppanin etsintään. Puhuimme myös siitä, että yhdenillanjutut eivät kiinnosta kumpaakaan, eikä mikään pelailu. Ehkä näiden perusteella oletin että hän on ollut sinkku siten ettei ole juuri ollut naisten kanssa tekemisissä vaan keskittynyg muihin asioihin. Nyt, kun näitä deittejä alkaa pompsahdella niin tulee olo, että hetkinen, mitäs ne puheet alussa olivat. En silti ajattele että hän valehteli, ehkä vain ymmärrämme eri lailla sinkkuuden ja yhdenillanjutut. Enkä siis tiedä onko pannut näitä, en ole kysynyt seksikokemuksista sillä mielestäni se ei kuulu uuteen suhteeseen eikä kumppanille tarvitse tehdä tiliä määristä. Oletin alun puheidemne perusteella, että määrä on kohtalainen tai seksisuhteet olleet samalla parisuhteita, joka on luonnollista. Eli joku tämmöinen mielikuva vs. todellisuus nyt tässä hankaa.
ap
Meillä sama. Kun tutustuttiin, sanoi selkeästi etsivänsä elämänkumppania ja myös kertoi, ettei harrasta yhden yön juttuja. Mulle tuli siitä mielikuva miehestä, joka harrastaa seksiä vain parisuhteessa ja tuo mielikuva sai mut ihastumaan vahvasti ja näkemään hänet tosi erityisenä ja tavoiteltavana miehenä. Sitten myöhemmin selvisi että itseasiassa se kynnys seksiin tapailusuhteessa ei ollut hällä mikään korkea...se ettei harrastanut yhden yön juttuja tarkoitti just sitä ettei lähde vaikkapa baarista kenenkään matkaan yhden yön pano mielessä vaan aina ajatus että haluaa jo vähän tuntea ja tutustua lisää, mutta se seksi ei mikään vain parisuhteeseen kuuluva juttu vaan jo tutustumisvaiheessa mukaan tuleva asia. 83 & 85
Just tämä! Juuri noin minäkin ajattelin ja pidin yhtenä tärkeänä syynä kiinnostukseeni tätä, että oletin että mies on viihtynyt yksin, käynyt retkeilemässä, kalastamassa, elellyt poikamieselämää ja toivonut elämänkumppania ja odottanut että hyvä löytyy. Mutta nyt tuntuu että tämä mielikuva oli väärä. Retkellä oltiin naisen kanssa, kalassa toisen, ja yhdenillanjutuksi ei lasketa jos ensitreffeillä pannaan kun on sitä ennen viestitelty. Luulen, että mielikuvani (jota varoin rakentamasta kuvitelmiin, siksi kysyin kantansa yhdenillanjuttuihin jne) ei nyt vastaa todellisuutta. Näinhän käy aina tietyssä kohtaa suhdetta. Nyt tämä täytyisi vain hyväksyä. Silti vaivaa epämääräisyys. Tekisi mieli kysyä että menikö sänkyyn deittiensä kanssa. Toisaalta en halua tietää, tulisi paha mieli. Itse kun en voisi sitä tehdä, seksi kuuluu minulla vain vakavaan suhteeseen.
ap
Ap saa ihan oikeasti olla hämmentynyt siitä, ettei mies ole sellainen kun ehkä antoi ymmärtää. Ap saa myös toivoa sellaista miestä, jonka kanssa käyttäytymismallit sopisivat paremmin yksiin. Ei kaikki miehet ole jotain sarjatreffailijoita, jollaisen ap nyt on löytänyt. Jotenkin tuntuu, ettei tämä mies ole ap:ta varten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mietin vastauksianne eilen ja huomasin, että löytyy muutama ihminen, jotka tajuaa mitä tarkoitan ja jakaa tunteen, ja useimmat eivät tajua. Useimmat ihmettelevät vain, että pakkohan on treffailla jos haluaa jonkun löytää, mutkattomasti. En kyllä tiedä mikä on minun ja muutaman muun vastaajan ero teihin muihin. En heti menisi sanomaan mustasukkaisuutta syyksi koska en ole semmoinen mistään muusta vaan ymmärrän hyvin ex-kumppanit (oikeat) osaksi useimpien elämää. Olisiko se tämä sovellusihmisten massa, josta on niin helppoa etsiä aina uusi ja uusi ja uusi, ja kun tuntuu että mies on niin herkästi tätä tehnyt jo pitkään, niin jaksaako oikeasti lopettaa nyt minun kohdallani.
ap
Kyllä tuo ero selittyy ihan vain sillä, että sinulle kävi ihan järjetön mäihä, että löysit sopivan miehen viikossa. Meille muille ei niin ole käynyt. Et nyt ilmeisesti hoksaa, miten onnekas olit.
Niin, en ole osannut ajatella sitä tältä kantilta. Tai ehkä siis joo olen ajatellut että minä en siellä kauaa ollut tarjolla, löyty viikossa sopiva ja mietin kun mies kertoi yli vuoden olleensa etsimässä, mutta ehkä kuvittelin että hän ei ollut ollut niin aktiivinen. Olin ajatellut että ujona katseli ilmoituksia ja ehkä joskus uskalsi tavata jonkun, mutta kun paljastuikin tuo että on käynyt urakalla treffeillä niin se ehkä luokin erilaista mielikuvaa. Esim. sellainen pelko nousee, että onko etsitty vaan helppoa panoa. Jostain syystä se olisi minulle ihan nou nou. Se, jos on kädet täristen etsinyt elämänkumppania, ei häiritse ajatuksena. Mutta on päivänselvää etten voi kysyä tätä mieheltä, että haitko panoja. Hän itse sanoi joskus, kun otin puheeksi että nyt hiukan häiritsee kun tuntuu, että noita naisia on ollut niin paljon, että hän oli sinkku ja kotonako olisi pitänyt olla yksin silloin. Joten tämän vastauksen pitäisi riittää minulle. Ei näköjään riitä, mutta en voi kumppanin kanssa enää siitä puhua.
ap
Nuohan eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Vaikka etsisikin "kädet täristen" elämänkumppania, voi olla myös valmis yksittäiseen irtopanoon. Ja toisaalta, vaikka mies ei olisi käynyt yksilläkään treffeillä, et voi tietää, onko hän toivonut/ etsinyt irtopanoja.
Ymmärrän kyllä miehen vastauksen. Tuota samaahan sinulle tässäkin on nyt sanottu. Kotona istuminen ei tee ihmisestä yhtään jalompaa. Tuossahan mennään pikemminkin siihen, kestätkö sen, että miehelle ei ole iso kynnys tavata vieraita ihmisiä ja viettää aikaa kodin ulkopuolella eli lähinnä tällainen ekstovertti/introvertti -vastakkainasettelu. Itselleni tuo ei olisi ongelma, mutta jollekulle se voi ja saa toki olla.
Ehkäpä tässä nyt on kyse siitä että ap pelkää ettei mies ehkä olekaan sellainen mikä mies hänen ihannekuvissaan on? Itse ymmärrän sen silleen että mulle mies joka olisi ollut valmis irtopanoihin (haki niitä tarkoituksella tai ei) olisi jotenkin turn off...ja harmittaisi jos olisin itse haksahtanut vakavaan suhteeseen sellaisen miehen kanssa.
Tästä on varmaan myös kyse. Kun tutustuimme ja puhuttiin alussa näitä peruslinjoja, niin hän kertoi olleensa pitkään sinkku ja kyllästyneensä jo kumppanin etsintään. Puhuimme myös siitä, että yhdenillanjutut eivät kiinnosta kumpaakaan, eikä mikään pelailu. Ehkä näiden perusteella oletin että hän on ollut sinkku siten ettei ole juuri ollut naisten kanssa tekemisissä vaan keskittynyg muihin asioihin. Nyt, kun näitä deittejä alkaa pompsahdella niin tulee olo, että hetkinen, mitäs ne puheet alussa olivat. En silti ajattele että hän valehteli, ehkä vain ymmärrämme eri lailla sinkkuuden ja yhdenillanjutut. Enkä siis tiedä onko pannut näitä, en ole kysynyt seksikokemuksista sillä mielestäni se ei kuulu uuteen suhteeseen eikä kumppanille tarvitse tehdä tiliä määristä. Oletin alun puheidemne perusteella, että määrä on kohtalainen tai seksisuhteet olleet samalla parisuhteita, joka on luonnollista. Eli joku tämmöinen mielikuva vs. todellisuus nyt tässä hankaa.
ap
Meillä sama. Kun tutustuttiin, sanoi selkeästi etsivänsä elämänkumppania ja myös kertoi, ettei harrasta yhden yön juttuja. Mulle tuli siitä mielikuva miehestä, joka harrastaa seksiä vain parisuhteessa ja tuo mielikuva sai mut ihastumaan vahvasti ja näkemään hänet tosi erityisenä ja tavoiteltavana miehenä. Sitten myöhemmin selvisi että itseasiassa se kynnys seksiin tapailusuhteessa ei ollut hällä mikään korkea...se ettei harrastanut yhden yön juttuja tarkoitti just sitä ettei lähde vaikkapa baarista kenenkään matkaan yhden yön pano mielessä vaan aina ajatus että haluaa jo vähän tuntea ja tutustua lisää, mutta se seksi ei mikään vain parisuhteeseen kuuluva juttu vaan jo tutustumisvaiheessa mukaan tuleva asia. 83 & 85
Just tämä! Juuri noin minäkin ajattelin ja pidin yhtenä tärkeänä syynä kiinnostukseeni tätä, että oletin että mies on viihtynyt yksin, käynyt retkeilemässä, kalastamassa, elellyt poikamieselämää ja toivonut elämänkumppania ja odottanut että hyvä löytyy. Mutta nyt tuntuu että tämä mielikuva oli väärä. Retkellä oltiin naisen kanssa, kalassa toisen, ja yhdenillanjutuksi ei lasketa jos ensitreffeillä pannaan kun on sitä ennen viestitelty. Luulen, että mielikuvani (jota varoin rakentamasta kuvitelmiin, siksi kysyin kantansa yhdenillanjuttuihin jne) ei nyt vastaa todellisuutta. Näinhän käy aina tietyssä kohtaa suhdetta. Nyt tämä täytyisi vain hyväksyä. Silti vaivaa epämääräisyys. Tekisi mieli kysyä että menikö sänkyyn deittiensä kanssa. Toisaalta en halua tietää, tulisi paha mieli. Itse kun en voisi sitä tehdä, seksi kuuluu minulla vain vakavaan suhteeseen.
ap
Ap saa ihan oikeasti olla hämmentynyt siitä, ettei mies ole sellainen kun ehkä antoi ymmärtää. Ap saa myös toivoa sellaista miestä, jonka kanssa käyttäytymismallit sopisivat paremmin yksiin. Ei kaikki miehet ole jotain sarjatreffailijoita, jollaisen ap nyt on löytänyt. Jotenkin tuntuu, ettei tämä mies ole ap:ta varten?
Tottakai saa toivoa mitä vaan. Mutta kyllä tuo nyt vähän menee vinoon, jos mies on koko ajan sanonut, että on etsinyt kumppania jo pidempään ja sitten tulee yllätyksenä, että hän on ihan oikeasti tavannut naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinullekkin kelpasi naisia sarjadeittaillut j#nnämies. Kiltti ja kunnollinen, kokematon mies taisi olla "liian tylsä".
Tuota niin, juuri aluksi luulin että olisin löytänyt kiltin miehen. Kuvittelin, että hän on roikkunut deittisivulla koska juuri on semmoinen kiltti ja vaatimaton eikä mikään naistenmies. Eli en olisi halunnut mitään sarjadeittailijaa mutta näin se nyt on.
Olisin ehkä kuvitellut että hän oli siellä etsimässä rakkautta ja että joku hänetkin huomaa. Mutta hän onkin etsinyt sitä käymällä läpi valtavan mäörän deittejä. En usko että on pannut läheskään kaikkia, mutta joku siinä miten liukuhihnalta on tapaillut, tökkii.
ap
No miten hemmetissä siellä tinderissä tai ihan missä tahansa muussa deittipalvelussa voi selvittää minkälainen ihminen on kyseessä jos sitä toista ei oikeasti tapaa. Ei siitä muutaman rivin kuvauksesta ja parista valokuvasta voi päätellä yhtään miten homma synkkaa tosielämässä. Sitä varten on poistuttava sen ruudun äärestä. Toi sun mielessäsi luoma kuvitelma ei ole lähelläkään todellisuutta.
Ehkä se ydinkysymys onkin se, onko mies pannut deittejään. Jos on, on ehkä erilainen mies kuin mistä ap haaveillut. Huom!Ei siis huono tai kelvoton, mutta muuta kuin ap haki ja luuli saaneensa. Ja tätä totuutta ap ei nyt uskalla selvittää ja kohdata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mietin vastauksianne eilen ja huomasin, että löytyy muutama ihminen, jotka tajuaa mitä tarkoitan ja jakaa tunteen, ja useimmat eivät tajua. Useimmat ihmettelevät vain, että pakkohan on treffailla jos haluaa jonkun löytää, mutkattomasti. En kyllä tiedä mikä on minun ja muutaman muun vastaajan ero teihin muihin. En heti menisi sanomaan mustasukkaisuutta syyksi koska en ole semmoinen mistään muusta vaan ymmärrän hyvin ex-kumppanit (oikeat) osaksi useimpien elämää. Olisiko se tämä sovellusihmisten massa, josta on niin helppoa etsiä aina uusi ja uusi ja uusi, ja kun tuntuu että mies on niin herkästi tätä tehnyt jo pitkään, niin jaksaako oikeasti lopettaa nyt minun kohdallani.
ap
Kyllä tuo ero selittyy ihan vain sillä, että sinulle kävi ihan järjetön mäihä, että löysit sopivan miehen viikossa. Meille muille ei niin ole käynyt. Et nyt ilmeisesti hoksaa, miten onnekas olit.
Niin, en ole osannut ajatella sitä tältä kantilta. Tai ehkä siis joo olen ajatellut että minä en siellä kauaa ollut tarjolla, löyty viikossa sopiva ja mietin kun mies kertoi yli vuoden olleensa etsimässä, mutta ehkä kuvittelin että hän ei ollut ollut niin aktiivinen. Olin ajatellut että ujona katseli ilmoituksia ja ehkä joskus uskalsi tavata jonkun, mutta kun paljastuikin tuo että on käynyt urakalla treffeillä niin se ehkä luokin erilaista mielikuvaa. Esim. sellainen pelko nousee, että onko etsitty vaan helppoa panoa. Jostain syystä se olisi minulle ihan nou nou. Se, jos on kädet täristen etsinyt elämänkumppania, ei häiritse ajatuksena. Mutta on päivänselvää etten voi kysyä tätä mieheltä, että haitko panoja. Hän itse sanoi joskus, kun otin puheeksi että nyt hiukan häiritsee kun tuntuu, että noita naisia on ollut niin paljon, että hän oli sinkku ja kotonako olisi pitänyt olla yksin silloin. Joten tämän vastauksen pitäisi riittää minulle. Ei näköjään riitä, mutta en voi kumppanin kanssa enää siitä puhua.
ap
Nuohan eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Vaikka etsisikin "kädet täristen" elämänkumppania, voi olla myös valmis yksittäiseen irtopanoon. Ja toisaalta, vaikka mies ei olisi käynyt yksilläkään treffeillä, et voi tietää, onko hän toivonut/ etsinyt irtopanoja.
Ymmärrän kyllä miehen vastauksen. Tuota samaahan sinulle tässäkin on nyt sanottu. Kotona istuminen ei tee ihmisestä yhtään jalompaa. Tuossahan mennään pikemminkin siihen, kestätkö sen, että miehelle ei ole iso kynnys tavata vieraita ihmisiä ja viettää aikaa kodin ulkopuolella eli lähinnä tällainen ekstovertti/introvertti -vastakkainasettelu. Itselleni tuo ei olisi ongelma, mutta jollekulle se voi ja saa toki olla.
Ehkäpä tässä nyt on kyse siitä että ap pelkää ettei mies ehkä olekaan sellainen mikä mies hänen ihannekuvissaan on? Itse ymmärrän sen silleen että mulle mies joka olisi ollut valmis irtopanoihin (haki niitä tarkoituksella tai ei) olisi jotenkin turn off...ja harmittaisi jos olisin itse haksahtanut vakavaan suhteeseen sellaisen miehen kanssa.
Tästä on varmaan myös kyse. Kun tutustuimme ja puhuttiin alussa näitä peruslinjoja, niin hän kertoi olleensa pitkään sinkku ja kyllästyneensä jo kumppanin etsintään. Puhuimme myös siitä, että yhdenillanjutut eivät kiinnosta kumpaakaan, eikä mikään pelailu. Ehkä näiden perusteella oletin että hän on ollut sinkku siten ettei ole juuri ollut naisten kanssa tekemisissä vaan keskittynyg muihin asioihin. Nyt, kun näitä deittejä alkaa pompsahdella niin tulee olo, että hetkinen, mitäs ne puheet alussa olivat. En silti ajattele että hän valehteli, ehkä vain ymmärrämme eri lailla sinkkuuden ja yhdenillanjutut. Enkä siis tiedä onko pannut näitä, en ole kysynyt seksikokemuksista sillä mielestäni se ei kuulu uuteen suhteeseen eikä kumppanille tarvitse tehdä tiliä määristä. Oletin alun puheidemne perusteella, että määrä on kohtalainen tai seksisuhteet olleet samalla parisuhteita, joka on luonnollista. Eli joku tämmöinen mielikuva vs. todellisuus nyt tässä hankaa.
ap
Meillä sama. Kun tutustuttiin, sanoi selkeästi etsivänsä elämänkumppania ja myös kertoi, ettei harrasta yhden yön juttuja. Mulle tuli siitä mielikuva miehestä, joka harrastaa seksiä vain parisuhteessa ja tuo mielikuva sai mut ihastumaan vahvasti ja näkemään hänet tosi erityisenä ja tavoiteltavana miehenä. Sitten myöhemmin selvisi että itseasiassa se kynnys seksiin tapailusuhteessa ei ollut hällä mikään korkea...se ettei harrastanut yhden yön juttuja tarkoitti just sitä ettei lähde vaikkapa baarista kenenkään matkaan yhden yön pano mielessä vaan aina ajatus että haluaa jo vähän tuntea ja tutustua lisää, mutta se seksi ei mikään vain parisuhteeseen kuuluva juttu vaan jo tutustumisvaiheessa mukaan tuleva asia. 83 & 85
Just tämä! Juuri noin minäkin ajattelin ja pidin yhtenä tärkeänä syynä kiinnostukseeni tätä, että oletin että mies on viihtynyt yksin, käynyt retkeilemässä, kalastamassa, elellyt poikamieselämää ja toivonut elämänkumppania ja odottanut että hyvä löytyy. Mutta nyt tuntuu että tämä mielikuva oli väärä. Retkellä oltiin naisen kanssa, kalassa toisen, ja yhdenillanjutuksi ei lasketa jos ensitreffeillä pannaan kun on sitä ennen viestitelty. Luulen, että mielikuvani (jota varoin rakentamasta kuvitelmiin, siksi kysyin kantansa yhdenillanjuttuihin jne) ei nyt vastaa todellisuutta. Näinhän käy aina tietyssä kohtaa suhdetta. Nyt tämä täytyisi vain hyväksyä. Silti vaivaa epämääräisyys. Tekisi mieli kysyä että menikö sänkyyn deittiensä kanssa. Toisaalta en halua tietää, tulisi paha mieli. Itse kun en voisi sitä tehdä, seksi kuuluu minulla vain vakavaan suhteeseen.
ap
Ap saa ihan oikeasti olla hämmentynyt siitä, ettei mies ole sellainen kun ehkä antoi ymmärtää. Ap saa myös toivoa sellaista miestä, jonka kanssa käyttäytymismallit sopisivat paremmin yksiin. Ei kaikki miehet ole jotain sarjatreffailijoita, jollaisen ap nyt on löytänyt. Jotenkin tuntuu, ettei tämä mies ole ap:ta varten?
Kiitos taas viimeisistä vastauksista, hyviä näkökulmia. Itse toivoisin että olisi minua varten, sillä meidän nykyhetki on hyvää, samat näkemykset yms. Se on vain tuo menneisyys joka on nyt vaikea hyväksyä, mutta olis tyhmä erota siksi, kun eihän se ole vika miehessä. Vika on minun ajattelussani ja haluaisin oppia suhtautumaan tähän normaalisti, ettei näin turha juttu aiheuttaisi meille ongelmia, kun tulevaisuus on kuitenkin tärkein ja nykyhetki.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinullekkin kelpasi naisia sarjadeittaillut j#nnämies. Kiltti ja kunnollinen, kokematon mies taisi olla "liian tylsä".
Tuota niin, juuri aluksi luulin että olisin löytänyt kiltin miehen. Kuvittelin, että hän on roikkunut deittisivulla koska juuri on semmoinen kiltti ja vaatimaton eikä mikään naistenmies. Eli en olisi halunnut mitään sarjadeittailijaa mutta näin se nyt on.
Olisin ehkä kuvitellut että hän oli siellä etsimässä rakkautta ja että joku hänetkin huomaa. Mutta hän onkin etsinyt sitä käymällä läpi valtavan mäörän deittejä. En usko että on pannut läheskään kaikkia, mutta joku siinä miten liukuhihnalta on tapaillut, tökkii.
ap
No miten hemmetissä siellä tinderissä tai ihan missä tahansa muussa deittipalvelussa voi selvittää minkälainen ihminen on kyseessä jos sitä toista ei oikeasti tapaa. Ei siitä muutaman rivin kuvauksesta ja parista valokuvasta voi päätellä yhtään miten homma synkkaa tosielämässä. Sitä varten on poistuttava sen ruudun äärestä. Toi sun mielessäsi luoma kuvitelma ei ole lähelläkään todellisuutta.
Ehkä se ydinkysymys onkin se, onko mies pannut deittejään. Jos on, on ehkä erilainen mies kuin mistä ap haaveillut. Huom!Ei siis huono tai kelvoton, mutta muuta kuin ap haki ja luuli saaneensa. Ja tätä totuutta ap ei nyt uskalla selvittää ja kohdata.
No miksi sitten puhutaan tinderdeiteistä, jos tarkoitettiinkin seksikumppaneita ja yhden illan juttuja. Nämä ovat kaksi täysin erillistä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinullekkin kelpasi naisia sarjadeittaillut j#nnämies. Kiltti ja kunnollinen, kokematon mies taisi olla "liian tylsä".
Tuota niin, juuri aluksi luulin että olisin löytänyt kiltin miehen. Kuvittelin, että hän on roikkunut deittisivulla koska juuri on semmoinen kiltti ja vaatimaton eikä mikään naistenmies. Eli en olisi halunnut mitään sarjadeittailijaa mutta näin se nyt on.
Olisin ehkä kuvitellut että hän oli siellä etsimässä rakkautta ja että joku hänetkin huomaa. Mutta hän onkin etsinyt sitä käymällä läpi valtavan mäörän deittejä. En usko että on pannut läheskään kaikkia, mutta joku siinä miten liukuhihnalta on tapaillut, tökkii.
ap
No miten hemmetissä siellä tinderissä tai ihan missä tahansa muussa deittipalvelussa voi selvittää minkälainen ihminen on kyseessä jos sitä toista ei oikeasti tapaa. Ei siitä muutaman rivin kuvauksesta ja parista valokuvasta voi päätellä yhtään miten homma synkkaa tosielämässä. Sitä varten on poistuttava sen ruudun äärestä. Toi sun mielessäsi luoma kuvitelma ei ole lähelläkään todellisuutta.
Ehkä se ydinkysymys onkin se, onko mies pannut deittejään. Jos on, on ehkä erilainen mies kuin mistä ap haaveillut. Huom!Ei siis huono tai kelvoton, mutta muuta kuin ap haki ja luuli saaneensa. Ja tätä totuutta ap ei nyt uskalla selvittää ja kohdata.
No miksi sitten puhutaan tinderdeiteistä, jos tarkoitettiinkin seksikumppaneita ja yhden illan juttuja. Nämä ovat kaksi täysin erillistä asiaa.
Ei ehkä yhden yön juttuja, vaan monta seksiin edennyttä treffailujuttua, josta ei tullut mitään sen vakavampaa? T.83, 86,95 jne
Minusta tällainen on hyvin inhimillistä, ja varmaan itse kokisin samanlaisia tunteita. Itse tapasin avomieheni ihan tavallisesti baarissa juuri ennen kuin tinder alkoi yleistyä. Silti minua suhteen alussa häiritsi, kun Facebookin kautta oli aika selvää, ketä mies oli puolentoista vuoden sinkkukautensa aikana deitannut tai pannut. Varsinkin, kun mukana oli myös muutama 20-vuotias seksy-beibe, joiden kanssa oli ilmeisesti ollut lähinnä fyysistä kanssakäymistä.
Pointtina siis, että aikaisemmin miehen säädöistä, painoista tai lyhyistä tapailuista ei olisi tietoa: olisi vaan kuvat siitä vanhasta pitkäaikaisesta eksästä valokuva-albumissa. Nyt sitten taas on näin, että jos yhtään kiinnostaa, niin jotain Facea selailemalla sai aika nopeasti käsityksen, kenen kanssa on ollut säpinää.
Mutta lohdutuksena! Kyllä se ajan kanssa unohtuu!
Vierailija kirjoitti:
Minusta tällainen on hyvin inhimillistä, ja varmaan itse kokisin samanlaisia tunteita. Itse tapasin avomieheni ihan tavallisesti baarissa juuri ennen kuin tinder alkoi yleistyä. Silti minua suhteen alussa häiritsi, kun Facebookin kautta oli aika selvää, ketä mies oli puolentoista vuoden sinkkukautensa aikana deitannut tai pannut. Varsinkin, kun mukana oli myös muutama 20-vuotias seksy-beibe, joiden kanssa oli ilmeisesti ollut lähinnä fyysistä kanssakäymistä.
Pointtina siis, että aikaisemmin miehen säädöistä, painoista tai lyhyistä tapailuista ei olisi tietoa: olisi vaan kuvat siitä vanhasta pitkäaikaisesta eksästä valokuva-albumissa. Nyt sitten taas on näin, että jos yhtään kiinnostaa, niin jotain Facea selailemalla sai aika nopeasti käsityksen, kenen kanssa on ollut säpinää.
Mutta lohdutuksena! Kyllä se ajan kanssa unohtuu!
Yäks. Tuo sun miehesi kuulostaa kyllä sellaiselta jonka kanssa suhdetta ei haluaisi edes jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinullekkin kelpasi naisia sarjadeittaillut j#nnämies. Kiltti ja kunnollinen, kokematon mies taisi olla "liian tylsä".
Tuota niin, juuri aluksi luulin että olisin löytänyt kiltin miehen. Kuvittelin, että hän on roikkunut deittisivulla koska juuri on semmoinen kiltti ja vaatimaton eikä mikään naistenmies. Eli en olisi halunnut mitään sarjadeittailijaa mutta näin se nyt on.
Olisin ehkä kuvitellut että hän oli siellä etsimässä rakkautta ja että joku hänetkin huomaa. Mutta hän onkin etsinyt sitä käymällä läpi valtavan mäörän deittejä. En usko että on pannut läheskään kaikkia, mutta joku siinä miten liukuhihnalta on tapaillut, tökkii.
ap
No miten hemmetissä siellä tinderissä tai ihan missä tahansa muussa deittipalvelussa voi selvittää minkälainen ihminen on kyseessä jos sitä toista ei oikeasti tapaa. Ei siitä muutaman rivin kuvauksesta ja parista valokuvasta voi päätellä yhtään miten homma synkkaa tosielämässä. Sitä varten on poistuttava sen ruudun äärestä. Toi sun mielessäsi luoma kuvitelma ei ole lähelläkään todellisuutta.
Ehkä se ydinkysymys onkin se, onko mies pannut deittejään. Jos on, on ehkä erilainen mies kuin mistä ap haaveillut. Huom!Ei siis huono tai kelvoton, mutta muuta kuin ap haki ja luuli saaneensa. Ja tätä totuutta ap ei nyt uskalla selvittää ja kohdata.
No miksi sitten puhutaan tinderdeiteistä, jos tarkoitettiinkin seksikumppaneita ja yhden illan juttuja. Nämä ovat kaksi täysin erillistä asiaa.
Ei ehkä yhden yön juttuja, vaan monta seksiin edennyttä treffailujuttua, josta ei tullut mitään sen vakavampaa? T.83, 86,95 jne
Niin? Miksi puhumme siis tindertreffeistä, emmekä seksikumppaneista?
Kiitos mammat! Mä en usko, että kysyminen auttaisi asiaa. Jos kysyisin että panitko niitä deittejä ja vastaus olisi joo, niin helpottuisiko mun olo? Ei. Sit alkaisin miettiä, miten, missä, oliko parempaa kuin mun kanssa. En halua tietää. Samoin en haluaisi kertoa, jos mies saisi nyt jonkin häntä vaivaavan pakkomielteen ja sitä helpottaakseni min olisi kerrottava yksityiskohtia menneiden suhteiden seksielämästä. Ei se ole oikea tie. Oikea tie olisi vaan päästä asian kanssa jotenkin tasapainoon tai erota, jos ei pääse.
Kiitos sinä joka kerroit samantyylisestä tilanteesta, ja että unohtuu ajan mittaan. Sitä toivon myös. Että loksahtaa oikealle paikalleen ja unohtuu sitten sotkemasta tätä päivää.
ap
Toki, mutta nyt kyseessä ei edes ole mikään rike minua kohtaan ja eihän mies voi muuta selitystä antaa, jonka jo antoi. Minun tuntemuksethan tässä on se ongelma. Mies omasta näkökulmastaan etsi kumppania ja nyt löysi vihdoin, minut siis. Minä taas olen alkanut kokea sen etsintävaiheen häiritsevänä, vaikka se on hölmöä koska kuuluu menneisyyteen. Eli olisi turhaa pahoittaa miehen mieli palaamalla tähän nyt. Ehkä sitten, jos en saa tätä asiaa käsiteltyä itse ja avmammojen avulla, on pakko. Mutta mitä hän voi sanoa? Joo panin niitä. Tai en pannut. Mutta en kestäisi myöntävää vastausta. Siksi mieluummin jätän asian hänen yksityisasiakseen ja koitan saada omat tunteeni selviksi ja hyväksyä miehen semmoisena kuin on, ja selvittää, millainen hän on.