Kumppanin tinderdeittailutausta alkanut häiritä

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä, että miksi nyt tartutaan näin kovasti "treffailuun". Olen ollut Tinderissä alle 3kk ja käynyt "treffeillä" usean miehen kanssa. En pidä tapailua mitenkään pahana asiana. Ilmeisesti sitten olen käynyt treffeillä lenkillä, uimassa, kävelyllä, salilla jne. Joidenkin kanssa on tavattu vain kerran ja joistakin on jäänyt kavereita. Jotkut ovat johtaneet useampaan tapaamiseen. En ymmärrä ajatusmaailmaa, että käyn treffeillä lenkillä se automaattisesti tarkoittaa panemista? Oman kokemuksen mukaan paremmille treffeille on menty kun on tavattu jo ja jotain kiinnostusta on vastapuoleen.

Ehkä juuri siksi, että suomessa treffailukulttuuri on uusi? Täällä useamman vastakkaisen sukupuolen tapaaminen "liukuhihnalta" on perinteisesti tarkoittanut pelimiestä tai häntäheikkiä, ja niitä on kannattanut tyttärien varoa. Kun tämä tämmöinen rantautuu kunnolla Suomeen, niin kyllä se siitä helpottuu.

Muistan kun itse ysärillä tutustuin uusiin miehiin, niitä löytyi töiden parista, harasteista, yöelämästä, naapurista, mistä vain missä ihmisiä tapasi. Todella äkkiä supistiin että "tuolla se on aina uusi mies kierroksessa", kerrottiin eteenpäin juttuja että minut on nähty maanantaina kahvilla sen näköisen miehen kanssa, mutta heti parin viikon päästä syömässä ravintolassa ihan eri tyypin kanssa! Jopa vuosia jälkeenpäin eräs puolituttu tuli kysymään että olenko vielä sen saman miehen kanssa yhdessä jonka kanssa minut näki yli vuosi sitten teatterilla. Tapasin tämän herran yhden ainoan kerran. Kyllä se kuulkaa vaan aikaa ottaa että reffailukulttuuri täällä peräpohjolassa muuttuu.

mietin vastauksianne eilen ja huomasin, että löytyy muutama ihminen, jotka tajuaa mitä tarkoitan ja jakaa tunteen, ja useimmat eivät tajua. Useimmat ihmettelevät vain, että pakkohan on treffailla jos haluaa jonkun löytää, mutkattomasti. En kyllä tiedä mikä on minun ja muutaman muun vastaajan ero teihin muihin. En heti menisi sanomaan mustasukkaisuutta syyksi koska en ole semmoinen mistään muusta vaan ymmärrän hyvin ex-kumppanit (oikeat) osaksi useimpien elämää. Olisiko se tämä sovellusihmisten massa, josta on niin helppoa etsiä aina uusi ja uusi ja uusi, ja kun tuntuu että mies on niin herkästi tätä tehnyt jo pitkään, niin jaksaako oikeasti lopettaa nyt minun kohdallani.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minuakin ärsyttää, kun kumppani kertoo aina miten oli pitkään työttömänä, vaikka lähetteli hakemuksia ja taisi käydä yli 10 työhaastattelussakin. Itse sain mieluisia töitä kolme päivää valmistumisen jälkeen heti ekasta työhaastattelusta, joten hieman häiritsee kumppanin jutut

Niinpä. Taisi ihan vain huvikseen lähetellä niitä hakemuksia, eikä oikeasti halunnutkaan töihin. Vaihtaa kuitenkin pian taas työpaikkaa, kun hakemusten lähettely on niin mukavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Liittyiskö noi tunteet uuden suhteen alun epävarmuuteen yms. tunteiden heittelyyn? Itsellä ainakin alussa kaikkia ihmeellisiäkin tunteita, ihastuksen lisäksi välillä ahdistusta, epäilystä, mustasukkaisuutta ihmeellisille asioille jne. Kyllä ne siitä tasaantuu, kun suhde etenee.

Voisitko jutella sen miehen kanssa tuosta? Syyttämättä, mut kertoisit omat tunteet, ei mitään kiukuttelua. En ole itse tykännyt puhua existä ikinä, mut nykyisessä suhteessani jostain syystä mies puhui ja itsekin tuli puhuttua aika paljonkin alussa menneistä. Kun suhde ja tunteet syveni niin mua alkoi välillä ahdistaa ja sanoin ihan suoraan, että en tarkoita ettei saisi puhua ihan mitä haluaa, ja haluankin että on rehellinen ja sanoo jos on mielessä jotain, mutta mä en pysty enää niin "neutraalisti" kuuntelemaan niitä juttuja. Muutenkin olen yrittänyt, vaikka se on tosi vaikeaa mulle, sanoa selkeämmin mitä mielessä liikkuu just siksi, että ei tulisi sitten sitä "kiukuttelua", kun vaikka sitäkin yrittäisi välttää niin kyllä toinen usein kuitenkin huomaa, että joku vaivaa.

Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 5 vuotta. Hänellä on 2 lapsia edellisestä avioliitosta, yksi mielenterveydellisesti haasteellinen eksä, ja yksi kuollut eksä. Mikäli emme olisi voineet, tai emme edelleenkään pystyisi puhumaan menneistä, joista miehelläni on paljon ikäviä kokemuksia, ja edelleen joutuu olemaan exvaimon kanssa tekemisissä, emme voisi olla yhdessä. Hyvään suhteeseen kuuluu avoimuus, ja se että jos toista ahdistaa joku menneessä tapahtunut, hän voi siitä myöskin kumppanilleen kertoa. Joten sitä vastoin en ymmärrä että entisistä kumppaneista ei saa puhua.

Vierailija kirjoitti:

mietin vastauksianne eilen ja huomasin, että löytyy muutama ihminen, jotka tajuaa mitä tarkoitan ja jakaa tunteen, ja useimmat eivät tajua. Useimmat ihmettelevät vain, että pakkohan on treffailla jos haluaa jonkun löytää, mutkattomasti. En kyllä tiedä mikä on minun ja muutaman muun vastaajan ero teihin muihin. En heti menisi sanomaan mustasukkaisuutta syyksi koska en ole semmoinen mistään muusta vaan ymmärrän hyvin ex-kumppanit (oikeat) osaksi useimpien elämää. Olisiko se tämä sovellusihmisten massa, josta on niin helppoa etsiä aina uusi ja uusi ja uusi, ja kun tuntuu että mies on niin herkästi tätä tehnyt jo pitkään, niin jaksaako oikeasti lopettaa nyt minun kohdallani.

ap

Kyllä tuo ero selittyy ihan vain sillä, että sinulle kävi ihan järjetön mäihä, että löysit sopivan miehen viikossa. Meille muille ei niin ole käynyt. Et nyt ilmeisesti hoksaa, miten onnekas olit. 

Tinderin kautta kannattaa nimenomaan tavata matalalla kynnyksellä, sit vasta tietää. Minä ainakin olen joutunut toteamaan useimmista vasta naamakkain että ei kiinnosta. Henkilö vaikka kirjoittaa hyvin mutta tavatessa on sairaan ujo.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla niinkin, että sua ap harmittaa se, että "aina" kun ehdotat jotain uutta paikkaa missä käydä, niin mies tuntuu vieneen sinne jo jonkun naisen ennen sinua? Että paikka olisi  vähän niin kuin "pilalla", ja tuntuu siltä että mies vie sinne "taas yhden deittinsä" kun sinut on sinne viemässä?

Menkää johonkin ihan uuteen mestaan, ja tehkää omia muistoja paikoissa joissa mies ei ole jo ollut jonkun toisen naisen kanssa?

Hyvä ehdotus, tästäkin voi olla kyse. Kun treffejä on ollut niin paljon niin alkaa tuntua että kaikkialla on jo käyty, ja juuri treffeillä. Sienimetsä, lenkki, tietyt paikkakunnat... siellä oli tavattu tämä, siellä tämä... Ehkä olisi helpompaa jos olisi edes käynyt aina jossain kahvilassa, mutta kun nämä deitit on tavallaan vedetty joka elämän osa-alueelle ja pitänyt aina tehdä jotain erikoista.

Ja samaan aikaan siis mies varmaan ajattelee vain mutkattomasti että nyt hän vihdoin löysi jonkun jota etsi. Ja minä kriiseilen siitä että kun etsiessä kävi niin monta samnakkoa läpi :/

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, alussa kun paljastui normaaleja exiä niin ei haitannut, kuuluu elämään, vaikken nyt silti halunnut heistä tietää kovin paljoa. En yhtään osaa sanoa, mikä näissä deiteissä on se häiritsevä juttu. Ehkä juuri joku semmoinen että se tapahtuu nykyään niin helposti, ihmiset on kertakäyttökamaa. Klik, ei kiinnosta, uutta putkeen, netistä löytyy.

ap

Mitä kertakäyttöä se on, jos etsiessä kumppania tapaa ihmisiä, joiden kanssa ei suhde onnistuisi?

Ehkä tulee olo onko edes etsitty kumppania vai onko vain hurviteltu ihmisten kustannuksella, en tiiä.

ap

Miten etsitään kumppania, ellei "hurvitella ihmisten kustannuksella" eli tavata ihmisiä?

Minulle ainakin treffeille lähteminen on niin jännittävää ja jopa ahdistavaa, etten todellakaan pidä sitä minään hurvitteluna. Mutta pakkohan niille on lähteä, jos aikoo ihmisiin tutustua eikä muuten ketään tapaa. 

Juuri näin, että jos on käyty useilla, useilla treffeillä niin ei se kovin jännittävää voi siinä mielessä olla. Että uhrautuu että kaipa minä sen kestän, jos vaikka hän olisi se oikea. Siis minua ei häiritsisi, jos mies olisi ujosti sydän pamppaillen käynyt treffeillä mutta pettynyt. Nyt tulee vaan olo, että on kovin kevytmielisesti lähtenyt tapaamaan ketä milloinkin. Ehkä häiritsevä olo tulee siitä, kun en itse juuri halua edes tavata, ellen jo muusta syystä ole aika varma

Onhan minullakin jossain reilu 10 v takana muutamia henkilöitä joita tapasin kerran kaksi, mutta en kerro heistä enkä edes juuri muista. Siksi se, että mies muistaa ja joka juttuun liittyy joku nainen, tuntuu häiritsevältä. Juuri se, että tyytyykö nyt vain yhteen ja samaan, kun aiemmin on ollut aina uusia tarjolla.

Eipä yön yli nukkuminen paljoa auttanut.

ap

Kyllä se voi olla jännittävää, vaikka olisi useilla treffeillä käynytkin. Riippuu tietysti ihmisestä, toiset jännittävät vähemmän, mutta sehän on sitten luonnekysymys, eikä liity treffailuun. Ihan yhtä erityisiä, jännittäviä, harkittuja, pelottavia tms ne tilanteet voivat kuitenkin olla sille samalle henkilölle, kävit sitten treffeillä kerran tai 10 kertaa. Itse kävin siis 10 miehen kanssa treffeillä ja joka kerta se jännitys tuntui  yhtä kamalalta. 

Ja mitäs tuo sitten todistaa, että sinä olet unohtanut ihmisiä 10 vuoden takaa? Ihmiset nyt yleensä muistavat helpommin viimeisen parin vuoden tapahtumat kuin 10 vuoden takaiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla niinkin, että sua ap harmittaa se, että "aina" kun ehdotat jotain uutta paikkaa missä käydä, niin mies tuntuu vieneen sinne jo jonkun naisen ennen sinua? Että paikka olisi  vähän niin kuin "pilalla", ja tuntuu siltä että mies vie sinne "taas yhden deittinsä" kun sinut on sinne viemässä?

Menkää johonkin ihan uuteen mestaan, ja tehkää omia muistoja paikoissa joissa mies ei ole jo ollut jonkun toisen naisen kanssa?

Hyvä ehdotus, tästäkin voi olla kyse. Kun treffejä on ollut niin paljon niin alkaa tuntua että kaikkialla on jo käyty, ja juuri treffeillä. Sienimetsä, lenkki, tietyt paikkakunnat... siellä oli tavattu tämä, siellä tämä... Ehkä olisi helpompaa jos olisi edes käynyt aina jossain kahvilassa, mutta kun nämä deitit on tavallaan vedetty joka elämän osa-alueelle ja pitänyt aina tehdä jotain erikoista.

Ja samaan aikaan siis mies varmaan ajattelee vain mutkattomasti että nyt hän vihdoin löysi jonkun jota etsi. Ja minä kriiseilen siitä että kun etsiessä kävi niin monta samnakkoa läpi :/

ap

Olisiko tunne sama, jos hän olisi tehnyt nuo kaikki jutut yhden ja saman kumppanin kanssa? Tai vaikka kaverin kanssa? Onhan tuo nyt vähän höpsöä olla mustasukkainen sieniretkestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mietin vastauksianne eilen ja huomasin, että löytyy muutama ihminen, jotka tajuaa mitä tarkoitan ja jakaa tunteen, ja useimmat eivät tajua. Useimmat ihmettelevät vain, että pakkohan on treffailla jos haluaa jonkun löytää, mutkattomasti. En kyllä tiedä mikä on minun ja muutaman muun vastaajan ero teihin muihin. En heti menisi sanomaan mustasukkaisuutta syyksi koska en ole semmoinen mistään muusta vaan ymmärrän hyvin ex-kumppanit (oikeat) osaksi useimpien elämää. Olisiko se tämä sovellusihmisten massa, josta on niin helppoa etsiä aina uusi ja uusi ja uusi, ja kun tuntuu että mies on niin herkästi tätä tehnyt jo pitkään, niin jaksaako oikeasti lopettaa nyt minun kohdallani.

ap

Kyllä tuo ero selittyy ihan vain sillä, että sinulle kävi ihan järjetön mäihä, että löysit sopivan miehen viikossa. Meille muille ei niin ole käynyt. Et nyt ilmeisesti hoksaa, miten onnekas olit. 

Niin, en ole osannut ajatella sitä tältä kantilta. Tai ehkä siis joo olen ajatellut että minä en siellä kauaa ollut tarjolla, löyty viikossa sopiva ja mietin kun mies kertoi yli vuoden olleensa etsimässä, mutta ehkä kuvittelin että hän ei ollut ollut niin aktiivinen. Olin ajatellut että ujona katseli ilmoituksia ja ehkä joskus uskalsi tavata jonkun, mutta kun paljastuikin tuo että on käynyt urakalla treffeillä niin se ehkä luokin erilaista mielikuvaa. Esim. sellainen pelko nousee, että onko etsitty vaan helppoa panoa. Jostain syystä se olisi minulle ihan nou nou. Se, jos on kädet täristen etsinyt elämänkumppania, ei häiritse ajatuksena. Mutta on päivänselvää etten voi kysyä tätä mieheltä, että haitko panoja. Hän itse sanoi joskus, kun otin puheeksi että nyt hiukan häiritsee kun tuntuu, että noita naisia on ollut niin paljon, että hän oli sinkku ja kotonako olisi pitänyt olla yksin silloin. Joten tämän vastauksen pitäisi riittää minulle. Ei näköjään riitä, mutta en voi kumppanin kanssa enää siitä puhua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla niinkin, että sua ap harmittaa se, että "aina" kun ehdotat jotain uutta paikkaa missä käydä, niin mies tuntuu vieneen sinne jo jonkun naisen ennen sinua? Että paikka olisi  vähän niin kuin "pilalla", ja tuntuu siltä että mies vie sinne "taas yhden deittinsä" kun sinut on sinne viemässä?

Menkää johonkin ihan uuteen mestaan, ja tehkää omia muistoja paikoissa joissa mies ei ole jo ollut jonkun toisen naisen kanssa?

Hyvä ehdotus, tästäkin voi olla kyse. Kun treffejä on ollut niin paljon niin alkaa tuntua että kaikkialla on jo käyty, ja juuri treffeillä. Sienimetsä, lenkki, tietyt paikkakunnat... siellä oli tavattu tämä, siellä tämä... Ehkä olisi helpompaa jos olisi edes käynyt aina jossain kahvilassa, mutta kun nämä deitit on tavallaan vedetty joka elämän osa-alueelle ja pitänyt aina tehdä jotain erikoista.

Ja samaan aikaan siis mies varmaan ajattelee vain mutkattomasti että nyt hän vihdoin löysi jonkun jota etsi. Ja minä kriiseilen siitä että kun etsiessä kävi niin monta samnakkoa läpi :/

ap

Sitten sopii mietiä miksi sinä tiedät kaikkien kanssa reffailut, ja paikat joissa on reffailtu. Mikäli vaadit itse saada tietää, eli kyselet, ja mies ei kysymättä kertoisi, niin vika on sinussa, mikäli mies kertoo vaikka et kysykään, niin vika on miehessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla niinkin, että sua ap harmittaa se, että "aina" kun ehdotat jotain uutta paikkaa missä käydä, niin mies tuntuu vieneen sinne jo jonkun naisen ennen sinua? Että paikka olisi  vähän niin kuin "pilalla", ja tuntuu siltä että mies vie sinne "taas yhden deittinsä" kun sinut on sinne viemässä?

Menkää johonkin ihan uuteen mestaan, ja tehkää omia muistoja paikoissa joissa mies ei ole jo ollut jonkun toisen naisen kanssa?

Hyvä ehdotus, tästäkin voi olla kyse. Kun treffejä on ollut niin paljon niin alkaa tuntua että kaikkialla on jo käyty, ja juuri treffeillä. Sienimetsä, lenkki, tietyt paikkakunnat... siellä oli tavattu tämä, siellä tämä... Ehkä olisi helpompaa jos olisi edes käynyt aina jossain kahvilassa, mutta kun nämä deitit on tavallaan vedetty joka elämän osa-alueelle ja pitänyt aina tehdä jotain erikoista.

Ja samaan aikaan siis mies varmaan ajattelee vain mutkattomasti että nyt hän vihdoin löysi jonkun jota etsi. Ja minä kriiseilen siitä että kun etsiessä kävi niin monta samnakkoa läpi :/

ap

Olisiko tunne sama, jos hän olisi tehnyt nuo kaikki jutut yhden ja saman kumppanin kanssa? Tai vaikka kaverin kanssa? Onhan tuo nyt vähän höpsöä olla mustasukkainen sieniretkestä. 

Ei se olisi, sillä ei tunnu missään jos kertoilee jotain mihin liittyy väkisinkin esim. lapsensa äiti tai joku muu ex. Eikä kaveri tietenkään haittaisi. Siksi en tiedä onko kyse mustasukkaisuudesta oikeasti. Enkä minä sieniretkestä ole mustasukkainen, en vaan ymmärrä sellaista että kaikkeen voi ottaa netistä seuraksi uuden kumppanin. Jotenkin se ehdokkaiden määrä ja deittien määrä on liikaa, varmaan minun aivot vaan ei ole sopeutuneet nykykulttuuriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mietin vastauksianne eilen ja huomasin, että löytyy muutama ihminen, jotka tajuaa mitä tarkoitan ja jakaa tunteen, ja useimmat eivät tajua. Useimmat ihmettelevät vain, että pakkohan on treffailla jos haluaa jonkun löytää, mutkattomasti. En kyllä tiedä mikä on minun ja muutaman muun vastaajan ero teihin muihin. En heti menisi sanomaan mustasukkaisuutta syyksi koska en ole semmoinen mistään muusta vaan ymmärrän hyvin ex-kumppanit (oikeat) osaksi useimpien elämää. Olisiko se tämä sovellusihmisten massa, josta on niin helppoa etsiä aina uusi ja uusi ja uusi, ja kun tuntuu että mies on niin herkästi tätä tehnyt jo pitkään, niin jaksaako oikeasti lopettaa nyt minun kohdallani.

ap

Kyllä tuo ero selittyy ihan vain sillä, että sinulle kävi ihan järjetön mäihä, että löysit sopivan miehen viikossa. Meille muille ei niin ole käynyt. Et nyt ilmeisesti hoksaa, miten onnekas olit. 

Niin, en ole osannut ajatella sitä tältä kantilta. Tai ehkä siis joo olen ajatellut että minä en siellä kauaa ollut tarjolla, löyty viikossa sopiva ja mietin kun mies kertoi yli vuoden olleensa etsimässä, mutta ehkä kuvittelin että hän ei ollut ollut niin aktiivinen. Olin ajatellut että ujona katseli ilmoituksia ja ehkä joskus uskalsi tavata jonkun, mutta kun paljastuikin tuo että on käynyt urakalla treffeillä niin se ehkä luokin erilaista mielikuvaa. Esim. sellainen pelko nousee, että onko etsitty vaan helppoa panoa. Jostain syystä se olisi minulle ihan nou nou. Se, jos on kädet täristen etsinyt elämänkumppania, ei häiritse ajatuksena. Mutta on päivänselvää etten voi kysyä tätä mieheltä, että haitko panoja. Hän itse sanoi joskus, kun otin puheeksi että nyt hiukan häiritsee kun tuntuu, että noita naisia on ollut niin paljon, että hän oli sinkku ja kotonako olisi pitänyt olla yksin silloin. Joten tämän vastauksen pitäisi riittää minulle. Ei näköjään riitä, mutta en voi kumppanin kanssa enää siitä puhua.

ap

Eli teidän suhteen luottamus ei ole kunnossa, koska et voi keskustella miehesi kanssa asioista jotka sinua painavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mietin vastauksianne eilen ja huomasin, että löytyy muutama ihminen, jotka tajuaa mitä tarkoitan ja jakaa tunteen, ja useimmat eivät tajua. Useimmat ihmettelevät vain, että pakkohan on treffailla jos haluaa jonkun löytää, mutkattomasti. En kyllä tiedä mikä on minun ja muutaman muun vastaajan ero teihin muihin. En heti menisi sanomaan mustasukkaisuutta syyksi koska en ole semmoinen mistään muusta vaan ymmärrän hyvin ex-kumppanit (oikeat) osaksi useimpien elämää. Olisiko se tämä sovellusihmisten massa, josta on niin helppoa etsiä aina uusi ja uusi ja uusi, ja kun tuntuu että mies on niin herkästi tätä tehnyt jo pitkään, niin jaksaako oikeasti lopettaa nyt minun kohdallani.

ap

Kyllä tuo ero selittyy ihan vain sillä, että sinulle kävi ihan järjetön mäihä, että löysit sopivan miehen viikossa. Meille muille ei niin ole käynyt. Et nyt ilmeisesti hoksaa, miten onnekas olit. 

Niin, en ole osannut ajatella sitä tältä kantilta. Tai ehkä siis joo olen ajatellut että minä en siellä kauaa ollut tarjolla, löyty viikossa sopiva ja mietin kun mies kertoi yli vuoden olleensa etsimässä, mutta ehkä kuvittelin että hän ei ollut ollut niin aktiivinen. Olin ajatellut että ujona katseli ilmoituksia ja ehkä joskus uskalsi tavata jonkun, mutta kun paljastuikin tuo että on käynyt urakalla treffeillä niin se ehkä luokin erilaista mielikuvaa. Esim. sellainen pelko nousee, että onko etsitty vaan helppoa panoa. Jostain syystä se olisi minulle ihan nou nou. Se, jos on kädet täristen etsinyt elämänkumppania, ei häiritse ajatuksena. Mutta on päivänselvää etten voi kysyä tätä mieheltä, että haitko panoja. Hän itse sanoi joskus, kun otin puheeksi että nyt hiukan häiritsee kun tuntuu, että noita naisia on ollut niin paljon, että hän oli sinkku ja kotonako olisi pitänyt olla yksin silloin. Joten tämän vastauksen pitäisi riittää minulle. Ei näköjään riitä, mutta en voi kumppanin kanssa enää siitä puhua.

ap

Nuohan eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Vaikka etsisikin "kädet täristen" elämänkumppania, voi olla myös valmis yksittäiseen irtopanoon. Ja toisaalta, vaikka mies ei olisi käynyt yksilläkään treffeillä, et voi tietää, onko hän toivonut/ etsinyt irtopanoja. 

Ymmärrän kyllä miehen vastauksen. Tuota samaahan sinulle tässäkin on nyt sanottu. Kotona istuminen ei tee ihmisestä yhtään jalompaa. Tuossahan mennään pikemminkin siihen, kestätkö sen, että miehelle ei ole iso kynnys tavata vieraita ihmisiä ja viettää aikaa kodin ulkopuolella eli lähinnä tällainen ekstovertti/introvertti -vastakkainasettelu. Itselleni tuo ei olisi ongelma, mutta jollekulle se voi ja saa toki olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mietin vastauksianne eilen ja huomasin, että löytyy muutama ihminen, jotka tajuaa mitä tarkoitan ja jakaa tunteen, ja useimmat eivät tajua. Useimmat ihmettelevät vain, että pakkohan on treffailla jos haluaa jonkun löytää, mutkattomasti. En kyllä tiedä mikä on minun ja muutaman muun vastaajan ero teihin muihin. En heti menisi sanomaan mustasukkaisuutta syyksi koska en ole semmoinen mistään muusta vaan ymmärrän hyvin ex-kumppanit (oikeat) osaksi useimpien elämää. Olisiko se tämä sovellusihmisten massa, josta on niin helppoa etsiä aina uusi ja uusi ja uusi, ja kun tuntuu että mies on niin herkästi tätä tehnyt jo pitkään, niin jaksaako oikeasti lopettaa nyt minun kohdallani.

ap

Kyllä tuo ero selittyy ihan vain sillä, että sinulle kävi ihan järjetön mäihä, että löysit sopivan miehen viikossa. Meille muille ei niin ole käynyt. Et nyt ilmeisesti hoksaa, miten onnekas olit. 

Niin, en ole osannut ajatella sitä tältä kantilta. Tai ehkä siis joo olen ajatellut että minä en siellä kauaa ollut tarjolla, löyty viikossa sopiva ja mietin kun mies kertoi yli vuoden olleensa etsimässä, mutta ehkä kuvittelin että hän ei ollut ollut niin aktiivinen. Olin ajatellut että ujona katseli ilmoituksia ja ehkä joskus uskalsi tavata jonkun, mutta kun paljastuikin tuo että on käynyt urakalla treffeillä niin se ehkä luokin erilaista mielikuvaa. Esim. sellainen pelko nousee, että onko etsitty vaan helppoa panoa. Jostain syystä se olisi minulle ihan nou nou. Se, jos on kädet täristen etsinyt elämänkumppania, ei häiritse ajatuksena. Mutta on päivänselvää etten voi kysyä tätä mieheltä, että haitko panoja. Hän itse sanoi joskus, kun otin puheeksi että nyt hiukan häiritsee kun tuntuu, että noita naisia on ollut niin paljon, että hän oli sinkku ja kotonako olisi pitänyt olla yksin silloin. Joten tämän vastauksen pitäisi riittää minulle. Ei näköjään riitä, mutta en voi kumppanin kanssa enää siitä puhua.

ap

Eli teidän suhteen luottamus ei ole kunnossa, koska et voi keskustella miehesi kanssa asioista jotka sinua painavat.

Ei näinkään, kyllä pystyy. Mutta asioihin ei pitäisi palata jankkaamaan kun on saanut vastauksen. Eihän mies mitään väärää ole tehnyt joten en viitsisi ottaa tätä uudelleen puheeksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla niinkin, että sua ap harmittaa se, että "aina" kun ehdotat jotain uutta paikkaa missä käydä, niin mies tuntuu vieneen sinne jo jonkun naisen ennen sinua? Että paikka olisi  vähän niin kuin "pilalla", ja tuntuu siltä että mies vie sinne "taas yhden deittinsä" kun sinut on sinne viemässä?

Menkää johonkin ihan uuteen mestaan, ja tehkää omia muistoja paikoissa joissa mies ei ole jo ollut jonkun toisen naisen kanssa?

Hyvä ehdotus, tästäkin voi olla kyse. Kun treffejä on ollut niin paljon niin alkaa tuntua että kaikkialla on jo käyty, ja juuri treffeillä. Sienimetsä, lenkki, tietyt paikkakunnat... siellä oli tavattu tämä, siellä tämä... Ehkä olisi helpompaa jos olisi edes käynyt aina jossain kahvilassa, mutta kun nämä deitit on tavallaan vedetty joka elämän osa-alueelle ja pitänyt aina tehdä jotain erikoista.

Ja samaan aikaan siis mies varmaan ajattelee vain mutkattomasti että nyt hän vihdoin löysi jonkun jota etsi. Ja minä kriiseilen siitä että kun etsiessä kävi niin monta samnakkoa läpi :/

ap

Olisiko tunne sama, jos hän olisi tehnyt nuo kaikki jutut yhden ja saman kumppanin kanssa? Tai vaikka kaverin kanssa? Onhan tuo nyt vähän höpsöä olla mustasukkainen sieniretkestä. 

Ei se olisi, sillä ei tunnu missään jos kertoilee jotain mihin liittyy väkisinkin esim. lapsensa äiti tai joku muu ex. Eikä kaveri tietenkään haittaisi. Siksi en tiedä onko kyse mustasukkaisuudesta oikeasti. Enkä minä sieniretkestä ole mustasukkainen, en vaan ymmärrä sellaista että kaikkeen voi ottaa netistä seuraksi uuden kumppanin. Jotenkin se ehdokkaiden määrä ja deittien määrä on liikaa, varmaan minun aivot vaan ei ole sopeutuneet nykykulttuuriin.

Älä huoli, ei minunkaan aivoni ole siihen sopeutuneet. Oma mies löytyikin ihan oikeasta elämästä, tinderistä en olisi ketään huolinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla niinkin, että sua ap harmittaa se, että "aina" kun ehdotat jotain uutta paikkaa missä käydä, niin mies tuntuu vieneen sinne jo jonkun naisen ennen sinua? Että paikka olisi  vähän niin kuin "pilalla", ja tuntuu siltä että mies vie sinne "taas yhden deittinsä" kun sinut on sinne viemässä?

Menkää johonkin ihan uuteen mestaan, ja tehkää omia muistoja paikoissa joissa mies ei ole jo ollut jonkun toisen naisen kanssa?

Hyvä ehdotus, tästäkin voi olla kyse. Kun treffejä on ollut niin paljon niin alkaa tuntua että kaikkialla on jo käyty, ja juuri treffeillä. Sienimetsä, lenkki, tietyt paikkakunnat... siellä oli tavattu tämä, siellä tämä... Ehkä olisi helpompaa jos olisi edes käynyt aina jossain kahvilassa, mutta kun nämä deitit on tavallaan vedetty joka elämän osa-alueelle ja pitänyt aina tehdä jotain erikoista.

Ja samaan aikaan siis mies varmaan ajattelee vain mutkattomasti että nyt hän vihdoin löysi jonkun jota etsi. Ja minä kriiseilen siitä että kun etsiessä kävi niin monta samnakkoa läpi :/

ap

Olisiko tunne sama, jos hän olisi tehnyt nuo kaikki jutut yhden ja saman kumppanin kanssa? Tai vaikka kaverin kanssa? Onhan tuo nyt vähän höpsöä olla mustasukkainen sieniretkestä. 

Ei se olisi, sillä ei tunnu missään jos kertoilee jotain mihin liittyy väkisinkin esim. lapsensa äiti tai joku muu ex. Eikä kaveri tietenkään haittaisi. Siksi en tiedä onko kyse mustasukkaisuudesta oikeasti. Enkä minä sieniretkestä ole mustasukkainen, en vaan ymmärrä sellaista että kaikkeen voi ottaa netistä seuraksi uuden kumppanin. Jotenkin se ehdokkaiden määrä ja deittien määrä on liikaa, varmaan minun aivot vaan ei ole sopeutuneet nykykulttuuriin.

Mikä tässä siis mielestäsi on ongelmana? Tottakai lähes kaikkeen voi ottaa netistä seuraksi uuden kumppanin. Miksi sieniretki tai huvipuisto olisivat vain seurustelukumppanille pyhitettyjä aktiviteetteja? Seksi ja sukujuhlat voisivat olla tällaisia pelkästään seurustelukumppanille varattuja aktiviteetteja, mutta mitä pahaa on siinä, että teet treffeistä tuntemattoman kanssa vähän erilaiset kuin se kahvilla kököttäminen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mietin vastauksianne eilen ja huomasin, että löytyy muutama ihminen, jotka tajuaa mitä tarkoitan ja jakaa tunteen, ja useimmat eivät tajua. Useimmat ihmettelevät vain, että pakkohan on treffailla jos haluaa jonkun löytää, mutkattomasti. En kyllä tiedä mikä on minun ja muutaman muun vastaajan ero teihin muihin. En heti menisi sanomaan mustasukkaisuutta syyksi koska en ole semmoinen mistään muusta vaan ymmärrän hyvin ex-kumppanit (oikeat) osaksi useimpien elämää. Olisiko se tämä sovellusihmisten massa, josta on niin helppoa etsiä aina uusi ja uusi ja uusi, ja kun tuntuu että mies on niin herkästi tätä tehnyt jo pitkään, niin jaksaako oikeasti lopettaa nyt minun kohdallani.

ap

Kyllä tuo ero selittyy ihan vain sillä, että sinulle kävi ihan järjetön mäihä, että löysit sopivan miehen viikossa. Meille muille ei niin ole käynyt. Et nyt ilmeisesti hoksaa, miten onnekas olit. 

Niin, en ole osannut ajatella sitä tältä kantilta. Tai ehkä siis joo olen ajatellut että minä en siellä kauaa ollut tarjolla, löyty viikossa sopiva ja mietin kun mies kertoi yli vuoden olleensa etsimässä, mutta ehkä kuvittelin että hän ei ollut ollut niin aktiivinen. Olin ajatellut että ujona katseli ilmoituksia ja ehkä joskus uskalsi tavata jonkun, mutta kun paljastuikin tuo että on käynyt urakalla treffeillä niin se ehkä luokin erilaista mielikuvaa. Esim. sellainen pelko nousee, että onko etsitty vaan helppoa panoa. Jostain syystä se olisi minulle ihan nou nou. Se, jos on kädet täristen etsinyt elämänkumppania, ei häiritse ajatuksena. Mutta on päivänselvää etten voi kysyä tätä mieheltä, että haitko panoja. Hän itse sanoi joskus, kun otin puheeksi että nyt hiukan häiritsee kun tuntuu, että noita naisia on ollut niin paljon, että hän oli sinkku ja kotonako olisi pitänyt olla yksin silloin. Joten tämän vastauksen pitäisi riittää minulle. Ei näköjään riitä, mutta en voi kumppanin kanssa enää siitä puhua.

ap

Nuohan eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Vaikka etsisikin "kädet täristen" elämänkumppania, voi olla myös valmis yksittäiseen irtopanoon. Ja toisaalta, vaikka mies ei olisi käynyt yksilläkään treffeillä, et voi tietää, onko hän toivonut/ etsinyt irtopanoja. 

Ymmärrän kyllä miehen vastauksen. Tuota samaahan sinulle tässäkin on nyt sanottu. Kotona istuminen ei tee ihmisestä yhtään jalompaa. Tuossahan mennään pikemminkin siihen, kestätkö sen, että miehelle ei ole iso kynnys tavata vieraita ihmisiä ja viettää aikaa kodin ulkopuolella eli lähinnä tällainen ekstovertti/introvertti -vastakkainasettelu. Itselleni tuo ei olisi ongelma, mutta jollekulle se voi ja saa toki olla. 

Minä ja mies ollaan kyllä ihan siinä seurustelun alussa keskusteltu jo tällaiset jutut pois päiväjärjestyksestä. Ehkä teidänkin pitäisi?

Itse olen ollut vilkas, ja minulla on ollut paljon seuraa, mieheni taas on ollut vain muutamien naisten kanssa. Hän ei ole koskaan harrastanut yhdenyönjuttuja, muutamaa kokeilua lukuunottamatta, sillä hän ei ole kokenut saavansa siitä sitä mitä haluaa. Minulle tällainen "kokemattomampi" mies on oikein passelivalinta, eipähän tarvitse miettiä että on nusaistu ympäri kyliä vähän kaikkea. Toisaalta miestäni ei haittaa minun menneisyyteni tippaakaan. Hyvä mätsi siis ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla niinkin, että sua ap harmittaa se, että "aina" kun ehdotat jotain uutta paikkaa missä käydä, niin mies tuntuu vieneen sinne jo jonkun naisen ennen sinua? Että paikka olisi  vähän niin kuin "pilalla", ja tuntuu siltä että mies vie sinne "taas yhden deittinsä" kun sinut on sinne viemässä?

Menkää johonkin ihan uuteen mestaan, ja tehkää omia muistoja paikoissa joissa mies ei ole jo ollut jonkun toisen naisen kanssa?

Hyvä ehdotus, tästäkin voi olla kyse. Kun treffejä on ollut niin paljon niin alkaa tuntua että kaikkialla on jo käyty, ja juuri treffeillä. Sienimetsä, lenkki, tietyt paikkakunnat... siellä oli tavattu tämä, siellä tämä... Ehkä olisi helpompaa jos olisi edes käynyt aina jossain kahvilassa, mutta kun nämä deitit on tavallaan vedetty joka elämän osa-alueelle ja pitänyt aina tehdä jotain erikoista.

Ja samaan aikaan siis mies varmaan ajattelee vain mutkattomasti että nyt hän vihdoin löysi jonkun jota etsi. Ja minä kriiseilen siitä että kun etsiessä kävi niin monta samnakkoa läpi :/

ap

Olisiko tunne sama, jos hän olisi tehnyt nuo kaikki jutut yhden ja saman kumppanin kanssa? Tai vaikka kaverin kanssa? Onhan tuo nyt vähän höpsöä olla mustasukkainen sieniretkestä. 

Ei se olisi, sillä ei tunnu missään jos kertoilee jotain mihin liittyy väkisinkin esim. lapsensa äiti tai joku muu ex. Eikä kaveri tietenkään haittaisi. Siksi en tiedä onko kyse mustasukkaisuudesta oikeasti. Enkä minä sieniretkestä ole mustasukkainen, en vaan ymmärrä sellaista että kaikkeen voi ottaa netistä seuraksi uuden kumppanin. Jotenkin se ehdokkaiden määrä ja deittien määrä on liikaa, varmaan minun aivot vaan ei ole sopeutuneet nykykulttuuriin.

Älä huoli, ei minunkaan aivoni ole siihen sopeutuneet. Oma mies löytyikin ihan oikeasta elämästä, tinderistä en olisi ketään huolinut.

Tämä on hauska harha-ajatus. Ikään kuin ne tinderissä olevat ihmiset eivät olisi tuolla ihan oikeassa elämässä. Ihan yhtä lailla voit törmätä siihen tinderpleijeriin siellä oikeassakin elämässä. 

Haluaisin korjata, että se että jos ap on niin sanotusti tyrkyllä Tinderissä vain viikon verran, ei todellakaan tarkoita sitä, että hän olisi jollain asteella enemmän haluttu kuin vuoden siellä olleet.

Olin siellä itse nimittäin ensin useamman kuukauden ja parin kk tauon jälkeen seuraavat kolme-neljä kuukautta vain siksi, etten kokenut löytäneeni etsimääni. Ja onneksi en tyytynytkään sekundaan, sillä löysin nykyisen lapseni isän sieltä lopulta.

Tiettyyn rajaan asti on normaalia, että viimeksi tapahtuneet (esim. jonkun leffan näkemiset) häppeningit ovat olleet edellisten deittien/exien seurassa. Eikä tämä liity Tinderiin mitenkään. On siis luonnollista, että myös ne Tinder-deittien kanssa jaetut kokemukset ovat pinnalla hetken.