Kumppanin tinderdeittailutausta alkanut häiritä

Ymmärrän ap sua. Mäkin aloin seurustella miehen kanssa joka oli eka Tinder-treffini. Kun selvisi, että miehellä oli ollut paljon Tinder-treffejä alkoi jotenkin tosi paljon ärsyttää. Alkoi ajatella, että haksahtiko itse liian helposti ekaan vastaantulevaan.. jotenkaan mieskään ei enää tuntunut yhtä ainutlaatuiselta löydöltä. Tilannetta mun ajatuksissa pahensi se, että mies kuten myöhemmin selvisi deittaili myös muita silloin kun tavattiin. Mikä kai on normaalia tinder-aikana eikä sinänsä väärin kun ei seurustelu vielä vaan vasta tutustuttiin. Mutta kun itse keskityin vain tähän yhteen niin harmittihan se, himmensi tosiaan sitä tunnetta suhteemme erityisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin korjata, että se että jos ap on niin sanotusti tyrkyllä Tinderissä vain viikon verran, ei todellakaan tarkoita sitä, että hän olisi jollain asteella enemmän haluttu kuin vuoden siellä olleet.

Olin siellä itse nimittäin ensin useamman kuukauden ja parin kk tauon jälkeen seuraavat kolme-neljä kuukautta vain siksi, etten kokenut löytäneeni etsimääni. Ja onneksi en tyytynytkään sekundaan, sillä löysin nykyisen lapseni isän sieltä lopulta.

Tiettyyn rajaan asti on normaalia, että viimeksi tapahtuneet (esim. jonkun leffan näkemiset) häppeningit ovat olleet edellisten deittien/exien seurassa. Eikä tämä liity Tinderiin mitenkään. On siis luonnollista, että myös ne Tinder-deittien kanssa jaetut kokemukset ovat pinnalla hetken.

Juu, en ajattele olevani parempi. Ajattelen että, ehkä naisilla on siellä helpompaa kuin miehillä? Saada seuraa siis. Oli noin satakunta kiinnostunutta, joista 50 pisti viestiä ja kirjoittelin enemmän kolmen kanssa, lopulta karsin ne kaksi muuta ja jäi tämä yksi jonka tapasin kk. jälkeen. Eli olen ihan eri tyylin treffailija kuin hän.

Kiitos avmammat kun autatte miettimään tätä. Ymmärrätge varmaan, etenkin te jotka ette ymmärrä minua, miten inhottava olisin jos puhuisin tästä miehelle ahdistuneena ja ns. syyttäisin häntä ahdistuksestani, joka tulee tästä deittailusta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mietin vastauksianne eilen ja huomasin, että löytyy muutama ihminen, jotka tajuaa mitä tarkoitan ja jakaa tunteen, ja useimmat eivät tajua. Useimmat ihmettelevät vain, että pakkohan on treffailla jos haluaa jonkun löytää, mutkattomasti. En kyllä tiedä mikä on minun ja muutaman muun vastaajan ero teihin muihin. En heti menisi sanomaan mustasukkaisuutta syyksi koska en ole semmoinen mistään muusta vaan ymmärrän hyvin ex-kumppanit (oikeat) osaksi useimpien elämää. Olisiko se tämä sovellusihmisten massa, josta on niin helppoa etsiä aina uusi ja uusi ja uusi, ja kun tuntuu että mies on niin herkästi tätä tehnyt jo pitkään, niin jaksaako oikeasti lopettaa nyt minun kohdallani.

ap

Kyllä tuo ero selittyy ihan vain sillä, että sinulle kävi ihan järjetön mäihä, että löysit sopivan miehen viikossa. Meille muille ei niin ole käynyt. Et nyt ilmeisesti hoksaa, miten onnekas olit. 

Niin, en ole osannut ajatella sitä tältä kantilta. Tai ehkä siis joo olen ajatellut että minä en siellä kauaa ollut tarjolla, löyty viikossa sopiva ja mietin kun mies kertoi yli vuoden olleensa etsimässä, mutta ehkä kuvittelin että hän ei ollut ollut niin aktiivinen. Olin ajatellut että ujona katseli ilmoituksia ja ehkä joskus uskalsi tavata jonkun, mutta kun paljastuikin tuo että on käynyt urakalla treffeillä niin se ehkä luokin erilaista mielikuvaa. Esim. sellainen pelko nousee, että onko etsitty vaan helppoa panoa. Jostain syystä se olisi minulle ihan nou nou. Se, jos on kädet täristen etsinyt elämänkumppania, ei häiritse ajatuksena. Mutta on päivänselvää etten voi kysyä tätä mieheltä, että haitko panoja. Hän itse sanoi joskus, kun otin puheeksi että nyt hiukan häiritsee kun tuntuu, että noita naisia on ollut niin paljon, että hän oli sinkku ja kotonako olisi pitänyt olla yksin silloin. Joten tämän vastauksen pitäisi riittää minulle. Ei näköjään riitä, mutta en voi kumppanin kanssa enää siitä puhua.

ap

Nuohan eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Vaikka etsisikin "kädet täristen" elämänkumppania, voi olla myös valmis yksittäiseen irtopanoon. Ja toisaalta, vaikka mies ei olisi käynyt yksilläkään treffeillä, et voi tietää, onko hän toivonut/ etsinyt irtopanoja. 

Ymmärrän kyllä miehen vastauksen. Tuota samaahan sinulle tässäkin on nyt sanottu. Kotona istuminen ei tee ihmisestä yhtään jalompaa. Tuossahan mennään pikemminkin siihen, kestätkö sen, että miehelle ei ole iso kynnys tavata vieraita ihmisiä ja viettää aikaa kodin ulkopuolella eli lähinnä tällainen ekstovertti/introvertti -vastakkainasettelu. Itselleni tuo ei olisi ongelma, mutta jollekulle se voi ja saa toki olla. 

Ehkäpä tässä nyt on kyse siitä että ap pelkää ettei mies ehkä olekaan sellainen mikä mies hänen ihannekuvissaan on? Itse ymmärrän sen silleen että mulle mies joka olisi ollut valmis irtopanoihin (haki niitä tarkoituksella tai ei) olisi jotenkin turn off...ja harmittaisi jos olisin itse haksahtanut vakavaan suhteeseen sellaisen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin korjata, että se että jos ap on niin sanotusti tyrkyllä Tinderissä vain viikon verran, ei todellakaan tarkoita sitä, että hän olisi jollain asteella enemmän haluttu kuin vuoden siellä olleet.

Olin siellä itse nimittäin ensin useamman kuukauden ja parin kk tauon jälkeen seuraavat kolme-neljä kuukautta vain siksi, etten kokenut löytäneeni etsimääni. Ja onneksi en tyytynytkään sekundaan, sillä löysin nykyisen lapseni isän sieltä lopulta.

Tiettyyn rajaan asti on normaalia, että viimeksi tapahtuneet (esim. jonkun leffan näkemiset) häppeningit ovat olleet edellisten deittien/exien seurassa. Eikä tämä liity Tinderiin mitenkään. On siis luonnollista, että myös ne Tinder-deittien kanssa jaetut kokemukset ovat pinnalla hetken.

Juu, en ajattele olevani parempi. Ajattelen että, ehkä naisilla on siellä helpompaa kuin miehillä? Saada seuraa siis. Oli noin satakunta kiinnostunutta, joista 50 pisti viestiä ja kirjoittelin enemmän kolmen kanssa, lopulta karsin ne kaksi muuta ja jäi tämä yksi jonka tapasin kk. jälkeen. Eli olen ihan eri tyylin treffailija kuin hän.

Kiitos avmammat kun autatte miettimään tätä. Ymmärrätge varmaan, etenkin te jotka ette ymmärrä minua, miten inhottava olisin jos puhuisin tästä miehelle ahdistuneena ja ns. syyttäisin häntä ahdistuksestani, joka tulee tästä deittailusta.

ap

Juu, pisteet sinulle siitä, että pohdit tätä aidon vilpittömästi etkä halua tehdä tästä miehenn kanssa isoa draamaa. Ja asiallisesti otat vastaan sinulle kirjoitettuja kommentteja. Tällä palstalla tätä näkee liian harvoin.

Ehkä olit ensimmäinen, joka huoli kyseisen miehen yhtä iltaa pidemmäksi ajaksi?

Ehkä ap se sun miehes ei kelvannut kellekkään muulle kuin sulle? No worries.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla niinkin, että sua ap harmittaa se, että "aina" kun ehdotat jotain uutta paikkaa missä käydä, niin mies tuntuu vieneen sinne jo jonkun naisen ennen sinua? Että paikka olisi  vähän niin kuin "pilalla", ja tuntuu siltä että mies vie sinne "taas yhden deittinsä" kun sinut on sinne viemässä?

Menkää johonkin ihan uuteen mestaan, ja tehkää omia muistoja paikoissa joissa mies ei ole jo ollut jonkun toisen naisen kanssa?

Hyvä ehdotus, tästäkin voi olla kyse. Kun treffejä on ollut niin paljon niin alkaa tuntua että kaikkialla on jo käyty, ja juuri treffeillä. Sienimetsä, lenkki, tietyt paikkakunnat... siellä oli tavattu tämä, siellä tämä... Ehkä olisi helpompaa jos olisi edes käynyt aina jossain kahvilassa, mutta kun nämä deitit on tavallaan vedetty joka elämän osa-alueelle ja pitänyt aina tehdä jotain erikoista.

Ja samaan aikaan siis mies varmaan ajattelee vain mutkattomasti että nyt hän vihdoin löysi jonkun jota etsi. Ja minä kriiseilen siitä että kun etsiessä kävi niin monta samnakkoa läpi :/

ap

Tämä. Itse olen vastaavan kärvistelyn kokenut, vaikka tässä tapauksessa olikin pitkäaikainen eksä. Vaikka eksä oli lähtenyt monia vuosia sitten, silti vähän turhan moneen asiaan se nainen tuli miehen puheissa mukaan. Käytiin siellä, eksä tykkäsi siitä. Joo, me ollaan kerran käyty tuolla. Joo, se ei arvostanut tuota bändiä. Joo, oltiin siellä tapahtumassa. Säki muuten voisit harrastaa sählyä, kun sekin tykkäsi siitä. Oliskohan mulla piirakkavuokaa, muistaakseni eksä tais jättää yhden niistä tänne. 

En ikinä ollut aikaisemmin mistään mustasukkainen, mutta yhtäkkiä kaikkialle oli langennut sen eksän varjo.  Melkein aihe kuin aihe, niin mies kaivoi eksän siihen tavalla tai toisella mukaan. Mikä vielä inhottavaa siinä oli, että eksä oli minusta niin päinvastainen ihminen. Ei toki mikään inhokki aikaisemmin, mutta tuon kaiken vertailun jälkeen aloin vihata koko ihmistä ja ihmistyyppiä. Koko asia meni niin pahasti ihon alle, kuin ikinä saattaa.

Asiaa ei tietenkään auttanut se, että nämä ovat sellaisia asioita, joille uusi kumppani ei vain mahda mitään. Olet mustasukkainen friikki, jos osoitat, että eksästä puhuminen tekee pahaa. Eihän se olisi tehnyt, jos se ei olisi ollut jatkuvaa ja joka asiaa liittyvää. 

Kuvittelisin, että tunneilmasto on sama, vaikka varjo vaihtuisikin. Uskoisin, että itse olisin tuntenut samoin, jos nainen vaihtuilisi aina tilanteen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mietin vastauksianne eilen ja huomasin, että löytyy muutama ihminen, jotka tajuaa mitä tarkoitan ja jakaa tunteen, ja useimmat eivät tajua. Useimmat ihmettelevät vain, että pakkohan on treffailla jos haluaa jonkun löytää, mutkattomasti. En kyllä tiedä mikä on minun ja muutaman muun vastaajan ero teihin muihin. En heti menisi sanomaan mustasukkaisuutta syyksi koska en ole semmoinen mistään muusta vaan ymmärrän hyvin ex-kumppanit (oikeat) osaksi useimpien elämää. Olisiko se tämä sovellusihmisten massa, josta on niin helppoa etsiä aina uusi ja uusi ja uusi, ja kun tuntuu että mies on niin herkästi tätä tehnyt jo pitkään, niin jaksaako oikeasti lopettaa nyt minun kohdallani.

ap

Kyllä tuo ero selittyy ihan vain sillä, että sinulle kävi ihan järjetön mäihä, että löysit sopivan miehen viikossa. Meille muille ei niin ole käynyt. Et nyt ilmeisesti hoksaa, miten onnekas olit. 

Niin, en ole osannut ajatella sitä tältä kantilta. Tai ehkä siis joo olen ajatellut että minä en siellä kauaa ollut tarjolla, löyty viikossa sopiva ja mietin kun mies kertoi yli vuoden olleensa etsimässä, mutta ehkä kuvittelin että hän ei ollut ollut niin aktiivinen. Olin ajatellut että ujona katseli ilmoituksia ja ehkä joskus uskalsi tavata jonkun, mutta kun paljastuikin tuo että on käynyt urakalla treffeillä niin se ehkä luokin erilaista mielikuvaa. Esim. sellainen pelko nousee, että onko etsitty vaan helppoa panoa. Jostain syystä se olisi minulle ihan nou nou. Se, jos on kädet täristen etsinyt elämänkumppania, ei häiritse ajatuksena. Mutta on päivänselvää etten voi kysyä tätä mieheltä, että haitko panoja. Hän itse sanoi joskus, kun otin puheeksi että nyt hiukan häiritsee kun tuntuu, että noita naisia on ollut niin paljon, että hän oli sinkku ja kotonako olisi pitänyt olla yksin silloin. Joten tämän vastauksen pitäisi riittää minulle. Ei näköjään riitä, mutta en voi kumppanin kanssa enää siitä puhua.

ap

Nuohan eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Vaikka etsisikin "kädet täristen" elämänkumppania, voi olla myös valmis yksittäiseen irtopanoon. Ja toisaalta, vaikka mies ei olisi käynyt yksilläkään treffeillä, et voi tietää, onko hän toivonut/ etsinyt irtopanoja. 

Ymmärrän kyllä miehen vastauksen. Tuota samaahan sinulle tässäkin on nyt sanottu. Kotona istuminen ei tee ihmisestä yhtään jalompaa. Tuossahan mennään pikemminkin siihen, kestätkö sen, että miehelle ei ole iso kynnys tavata vieraita ihmisiä ja viettää aikaa kodin ulkopuolella eli lähinnä tällainen ekstovertti/introvertti -vastakkainasettelu. Itselleni tuo ei olisi ongelma, mutta jollekulle se voi ja saa toki olla. 

Ehkäpä tässä nyt on kyse siitä että ap pelkää ettei mies ehkä olekaan sellainen mikä mies hänen ihannekuvissaan on? Itse ymmärrän sen silleen että mulle mies joka olisi ollut valmis irtopanoihin (haki niitä tarkoituksella tai ei) olisi jotenkin turn off...ja harmittaisi jos olisin itse haksahtanut vakavaan suhteeseen sellaisen miehen kanssa.

Tästä on varmaan myös kyse. Kun tutustuimme ja puhuttiin alussa näitä peruslinjoja, niin hän kertoi olleensa pitkään sinkku ja kyllästyneensä jo kumppanin etsintään. Puhuimme myös siitä, että yhdenillanjutut eivät kiinnosta kumpaakaan, eikä mikään pelailu. Ehkä näiden perusteella oletin että hän on ollut sinkku siten ettei ole juuri ollut naisten kanssa tekemisissä vaan keskittynyg muihin asioihin. Nyt, kun näitä deittejä alkaa pompsahdella niin tulee olo, että hetkinen, mitäs ne puheet alussa olivat. En silti ajattele että hän valehteli, ehkä vain ymmärrämme eri lailla sinkkuuden ja yhdenillanjutut. Enkä siis tiedä onko pannut näitä, en ole kysynyt seksikokemuksista sillä mielestäni se ei kuulu uuteen suhteeseen eikä kumppanille tarvitse tehdä tiliä määristä. Oletin alun puheidemne perusteella, että määrä on kohtalainen tai seksisuhteet olleet samalla parisuhteita, joka on luonnollista. Eli joku tämmöinen mielikuva vs. todellisuus nyt tässä hankaa.

ap

Ihme juttu, en ymmärrä miksi et sano miehellesi että sinua ei kiinnosta kuulla hänen entisistään lähi menneisyydessä tai kauemmassa menneisyydessä, jos kerta mies ei tätä itse ymmärrä. Itse olen siis mies ja sinkkuna aiemmin tapahtunut kaikenlaista mutta en ikinä nöyryyttäisi ja loukkaisi omaa naistani kertomalla mitään minun omista aiemmista suhteista, korkeintaan neutraaleja kokemuksia tai asioita... 

Mies2777 kirjoitti:

Ihme juttu, en ymmärrä miksi et sano miehellesi että sinua ei kiinnosta kuulla hänen entisistään lähi menneisyydessä tai kauemmassa menneisyydessä, jos kerta mies ei tätä itse ymmärrä. Itse olen siis mies ja sinkkuna aiemmin tapahtunut kaikenlaista mutta en ikinä nöyryyttäisi ja loukkaisi omaa naistani kertomalla mitään minun omista aiemmista suhteista, korkeintaan neutraaleja kokemuksia tai asioita... 

Nämä asiat on ihan neutraaleja eikä sano niitä loukatakseen. Hän sanoo ne pikemminkin siksi, ettei loukkaisi, kun aiemmin kävi niin, että hän oli usein puhunut eräästä kokemuksesta. Myöhemmin kävi ilmi, että sielläkin oli joku nainen mukana, ja se tuntui minusta iskulta mahaan, kun paljastui että ei ollut sielläkään yksin. Joten hän luuli tekevänsä oikein, kun alkoi heti kättelyssä kertoa jos juttuun liittyy joku nainen. Luulen että kyseessä on vilpitön halu olla rehellinen tai semmoinen etten kokisi pahaa mieltä, mutta mentiin ääripäähän.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin korjata, että se että jos ap on niin sanotusti tyrkyllä Tinderissä vain viikon verran, ei todellakaan tarkoita sitä, että hän olisi jollain asteella enemmän haluttu kuin vuoden siellä olleet.

Olin siellä itse nimittäin ensin useamman kuukauden ja parin kk tauon jälkeen seuraavat kolme-neljä kuukautta vain siksi, etten kokenut löytäneeni etsimääni. Ja onneksi en tyytynytkään sekundaan, sillä löysin nykyisen lapseni isän sieltä lopulta.

Tiettyyn rajaan asti on normaalia, että viimeksi tapahtuneet (esim. jonkun leffan näkemiset) häppeningit ovat olleet edellisten deittien/exien seurassa. Eikä tämä liity Tinderiin mitenkään. On siis luonnollista, että myös ne Tinder-deittien kanssa jaetut kokemukset ovat pinnalla hetken.

Juu, en ajattele olevani parempi. Ajattelen että, ehkä naisilla on siellä helpompaa kuin miehillä? Saada seuraa siis. Oli noin satakunta kiinnostunutta, joista 50 pisti viestiä ja kirjoittelin enemmän kolmen kanssa, lopulta karsin ne kaksi muuta ja jäi tämä yksi jonka tapasin kk. jälkeen. Eli olen ihan eri tyylin treffailija kuin hän.

Kiitos avmammat kun autatte miettimään tätä. Ymmärrätge varmaan, etenkin te jotka ette ymmärrä minua, miten inhottava olisin jos puhuisin tästä miehelle ahdistuneena ja ns. syyttäisin häntä ahdistuksestani, joka tulee tästä deittailusta.

ap

Juu, pisteet sinulle siitä, että pohdit tätä aidon vilpittömästi etkä halua tehdä tästä miehenn kanssa isoa draamaa. Ja asiallisesti otat vastaan sinulle kirjoitettuja kommentteja. Tällä palstalla tätä näkee liian harvoin.

Kiitos! Te tuntemattomat mammat oikeasti saatatte kommenteillanne pelastaa tämänkin suhteen, kun annatte näkökulmaa. Joten olette tärkeitä

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mietin vastauksianne eilen ja huomasin, että löytyy muutama ihminen, jotka tajuaa mitä tarkoitan ja jakaa tunteen, ja useimmat eivät tajua. Useimmat ihmettelevät vain, että pakkohan on treffailla jos haluaa jonkun löytää, mutkattomasti. En kyllä tiedä mikä on minun ja muutaman muun vastaajan ero teihin muihin. En heti menisi sanomaan mustasukkaisuutta syyksi koska en ole semmoinen mistään muusta vaan ymmärrän hyvin ex-kumppanit (oikeat) osaksi useimpien elämää. Olisiko se tämä sovellusihmisten massa, josta on niin helppoa etsiä aina uusi ja uusi ja uusi, ja kun tuntuu että mies on niin herkästi tätä tehnyt jo pitkään, niin jaksaako oikeasti lopettaa nyt minun kohdallani.

ap

Kyllä tuo ero selittyy ihan vain sillä, että sinulle kävi ihan järjetön mäihä, että löysit sopivan miehen viikossa. Meille muille ei niin ole käynyt. Et nyt ilmeisesti hoksaa, miten onnekas olit. 

Niin, en ole osannut ajatella sitä tältä kantilta. Tai ehkä siis joo olen ajatellut että minä en siellä kauaa ollut tarjolla, löyty viikossa sopiva ja mietin kun mies kertoi yli vuoden olleensa etsimässä, mutta ehkä kuvittelin että hän ei ollut ollut niin aktiivinen. Olin ajatellut että ujona katseli ilmoituksia ja ehkä joskus uskalsi tavata jonkun, mutta kun paljastuikin tuo että on käynyt urakalla treffeillä niin se ehkä luokin erilaista mielikuvaa. Esim. sellainen pelko nousee, että onko etsitty vaan helppoa panoa. Jostain syystä se olisi minulle ihan nou nou. Se, jos on kädet täristen etsinyt elämänkumppania, ei häiritse ajatuksena. Mutta on päivänselvää etten voi kysyä tätä mieheltä, että haitko panoja. Hän itse sanoi joskus, kun otin puheeksi että nyt hiukan häiritsee kun tuntuu, että noita naisia on ollut niin paljon, että hän oli sinkku ja kotonako olisi pitänyt olla yksin silloin. Joten tämän vastauksen pitäisi riittää minulle. Ei näköjään riitä, mutta en voi kumppanin kanssa enää siitä puhua.

ap

Nuohan eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Vaikka etsisikin "kädet täristen" elämänkumppania, voi olla myös valmis yksittäiseen irtopanoon. Ja toisaalta, vaikka mies ei olisi käynyt yksilläkään treffeillä, et voi tietää, onko hän toivonut/ etsinyt irtopanoja. 

Ymmärrän kyllä miehen vastauksen. Tuota samaahan sinulle tässäkin on nyt sanottu. Kotona istuminen ei tee ihmisestä yhtään jalompaa. Tuossahan mennään pikemminkin siihen, kestätkö sen, että miehelle ei ole iso kynnys tavata vieraita ihmisiä ja viettää aikaa kodin ulkopuolella eli lähinnä tällainen ekstovertti/introvertti -vastakkainasettelu. Itselleni tuo ei olisi ongelma, mutta jollekulle se voi ja saa toki olla. 

Ehkäpä tässä nyt on kyse siitä että ap pelkää ettei mies ehkä olekaan sellainen mikä mies hänen ihannekuvissaan on? Itse ymmärrän sen silleen että mulle mies joka olisi ollut valmis irtopanoihin (haki niitä tarkoituksella tai ei) olisi jotenkin turn off...ja harmittaisi jos olisin itse haksahtanut vakavaan suhteeseen sellaisen miehen kanssa.

Tästä on varmaan myös kyse. Kun tutustuimme ja puhuttiin alussa näitä peruslinjoja, niin hän kertoi olleensa pitkään sinkku ja kyllästyneensä jo kumppanin etsintään. Puhuimme myös siitä, että yhdenillanjutut eivät kiinnosta kumpaakaan, eikä mikään pelailu. Ehkä näiden perusteella oletin että hän on ollut sinkku siten ettei ole juuri ollut naisten kanssa tekemisissä vaan keskittynyg muihin asioihin. Nyt, kun näitä deittejä alkaa pompsahdella niin tulee olo, että hetkinen, mitäs ne puheet alussa olivat. En silti ajattele että hän valehteli, ehkä vain ymmärrämme eri lailla sinkkuuden ja yhdenillanjutut. Enkä siis tiedä onko pannut näitä, en ole kysynyt seksikokemuksista sillä mielestäni se ei kuulu uuteen suhteeseen eikä kumppanille tarvitse tehdä tiliä määristä. Oletin alun puheidemne perusteella, että määrä on kohtalainen tai seksisuhteet olleet samalla parisuhteita, joka on luonnollista. Eli joku tämmöinen mielikuva vs. todellisuus nyt tässä hankaa.

ap

Meillä sama. Kun tutustuttiin, sanoi selkeästi etsivänsä elämänkumppania ja myös kertoi, ettei harrasta yhden yön juttuja. Mulle tuli siitä mielikuva miehestä, joka harrastaa seksiä vain parisuhteessa ja tuo mielikuva sai mut ihastumaan vahvasti ja näkemään hänet tosi erityisenä ja tavoiteltavana miehenä. Sitten myöhemmin selvisi että itseasiassa se kynnys seksiin tapailusuhteessa ei ollut hällä mikään korkea...se ettei harrastanut yhden yön juttuja tarkoitti just sitä ettei lähde vaikkapa baarista kenenkään matkaan yhden yön pano mielessä vaan aina ajatus että haluaa jo vähän tuntea ja tutustua lisää, mutta se seksi ei mikään vain parisuhteeseen kuuluva juttu vaan jo tutustumisvaiheessa mukaan tuleva asia. 83 & 85

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mietin vastauksianne eilen ja huomasin, että löytyy muutama ihminen, jotka tajuaa mitä tarkoitan ja jakaa tunteen, ja useimmat eivät tajua. Useimmat ihmettelevät vain, että pakkohan on treffailla jos haluaa jonkun löytää, mutkattomasti. En kyllä tiedä mikä on minun ja muutaman muun vastaajan ero teihin muihin. En heti menisi sanomaan mustasukkaisuutta syyksi koska en ole semmoinen mistään muusta vaan ymmärrän hyvin ex-kumppanit (oikeat) osaksi useimpien elämää. Olisiko se tämä sovellusihmisten massa, josta on niin helppoa etsiä aina uusi ja uusi ja uusi, ja kun tuntuu että mies on niin herkästi tätä tehnyt jo pitkään, niin jaksaako oikeasti lopettaa nyt minun kohdallani.

ap

Kyllä tuo ero selittyy ihan vain sillä, että sinulle kävi ihan järjetön mäihä, että löysit sopivan miehen viikossa. Meille muille ei niin ole käynyt. Et nyt ilmeisesti hoksaa, miten onnekas olit. 

Niin, en ole osannut ajatella sitä tältä kantilta. Tai ehkä siis joo olen ajatellut että minä en siellä kauaa ollut tarjolla, löyty viikossa sopiva ja mietin kun mies kertoi yli vuoden olleensa etsimässä, mutta ehkä kuvittelin että hän ei ollut ollut niin aktiivinen. Olin ajatellut että ujona katseli ilmoituksia ja ehkä joskus uskalsi tavata jonkun, mutta kun paljastuikin tuo että on käynyt urakalla treffeillä niin se ehkä luokin erilaista mielikuvaa. Esim. sellainen pelko nousee, että onko etsitty vaan helppoa panoa. Jostain syystä se olisi minulle ihan nou nou. Se, jos on kädet täristen etsinyt elämänkumppania, ei häiritse ajatuksena. Mutta on päivänselvää etten voi kysyä tätä mieheltä, että haitko panoja. Hän itse sanoi joskus, kun otin puheeksi että nyt hiukan häiritsee kun tuntuu, että noita naisia on ollut niin paljon, että hän oli sinkku ja kotonako olisi pitänyt olla yksin silloin. Joten tämän vastauksen pitäisi riittää minulle. Ei näköjään riitä, mutta en voi kumppanin kanssa enää siitä puhua.

ap

Nuohan eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Vaikka etsisikin "kädet täristen" elämänkumppania, voi olla myös valmis yksittäiseen irtopanoon. Ja toisaalta, vaikka mies ei olisi käynyt yksilläkään treffeillä, et voi tietää, onko hän toivonut/ etsinyt irtopanoja. 

Ymmärrän kyllä miehen vastauksen. Tuota samaahan sinulle tässäkin on nyt sanottu. Kotona istuminen ei tee ihmisestä yhtään jalompaa. Tuossahan mennään pikemminkin siihen, kestätkö sen, että miehelle ei ole iso kynnys tavata vieraita ihmisiä ja viettää aikaa kodin ulkopuolella eli lähinnä tällainen ekstovertti/introvertti -vastakkainasettelu. Itselleni tuo ei olisi ongelma, mutta jollekulle se voi ja saa toki olla. 

Ehkäpä tässä nyt on kyse siitä että ap pelkää ettei mies ehkä olekaan sellainen mikä mies hänen ihannekuvissaan on? Itse ymmärrän sen silleen että mulle mies joka olisi ollut valmis irtopanoihin (haki niitä tarkoituksella tai ei) olisi jotenkin turn off...ja harmittaisi jos olisin itse haksahtanut vakavaan suhteeseen sellaisen miehen kanssa.

Tästä on varmaan myös kyse. Kun tutustuimme ja puhuttiin alussa näitä peruslinjoja, niin hän kertoi olleensa pitkään sinkku ja kyllästyneensä jo kumppanin etsintään. Puhuimme myös siitä, että yhdenillanjutut eivät kiinnosta kumpaakaan, eikä mikään pelailu. Ehkä näiden perusteella oletin että hän on ollut sinkku siten ettei ole juuri ollut naisten kanssa tekemisissä vaan keskittynyg muihin asioihin. Nyt, kun näitä deittejä alkaa pompsahdella niin tulee olo, että hetkinen, mitäs ne puheet alussa olivat. En silti ajattele että hän valehteli, ehkä vain ymmärrämme eri lailla sinkkuuden ja yhdenillanjutut. Enkä siis tiedä onko pannut näitä, en ole kysynyt seksikokemuksista sillä mielestäni se ei kuulu uuteen suhteeseen eikä kumppanille tarvitse tehdä tiliä määristä. Oletin alun puheidemne perusteella, että määrä on kohtalainen tai seksisuhteet olleet samalla parisuhteita, joka on luonnollista. Eli joku tämmöinen mielikuva vs. todellisuus nyt tässä hankaa.

ap

Meillä sama. Kun tutustuttiin, sanoi selkeästi etsivänsä elämänkumppania ja myös kertoi, ettei harrasta yhden yön juttuja. Mulle tuli siitä mielikuva miehestä, joka harrastaa seksiä vain parisuhteessa ja tuo mielikuva sai mut ihastumaan vahvasti ja näkemään hänet tosi erityisenä ja tavoiteltavana miehenä. Sitten myöhemmin selvisi että itseasiassa se kynnys seksiin tapailusuhteessa ei ollut hällä mikään korkea...se ettei harrastanut yhden yön juttuja tarkoitti just sitä ettei lähde vaikkapa baarista kenenkään matkaan yhden yön pano mielessä vaan aina ajatus että haluaa jo vähän tuntea ja tutustua lisää, mutta se seksi ei mikään vain parisuhteeseen kuuluva juttu vaan jo tutustumisvaiheessa mukaan tuleva asia. 83 & 85

Just tämä! Juuri noin minäkin ajattelin ja pidin yhtenä tärkeänä syynä kiinnostukseeni tätä, että oletin että mies on viihtynyt yksin, käynyt retkeilemässä, kalastamassa, elellyt poikamieselämää ja toivonut elämänkumppania ja odottanut että hyvä löytyy. Mutta nyt tuntuu että tämä mielikuva oli väärä. Retkellä oltiin naisen kanssa, kalassa toisen, ja yhdenillanjutuksi ei lasketa jos ensitreffeillä pannaan kun on sitä ennen viestitelty. Luulen, että mielikuvani (jota varoin rakentamasta kuvitelmiin, siksi kysyin kantansa yhdenillanjuttuihin jne) ei nyt vastaa todellisuutta. Näinhän käy aina tietyssä kohtaa suhdetta. Nyt tämä täytyisi vain hyväksyä. Silti vaivaa epämääräisyys. Tekisi mieli kysyä että menikö sänkyyn deittiensä kanssa. Toisaalta en halua tietää, tulisi paha mieli. Itse kun en voisi sitä tehdä, seksi kuuluu minulla vain vakavaan suhteeseen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla niinkin, että sua ap harmittaa se, että "aina" kun ehdotat jotain uutta paikkaa missä käydä, niin mies tuntuu vieneen sinne jo jonkun naisen ennen sinua? Että paikka olisi  vähän niin kuin "pilalla", ja tuntuu siltä että mies vie sinne "taas yhden deittinsä" kun sinut on sinne viemässä?

Menkää johonkin ihan uuteen mestaan, ja tehkää omia muistoja paikoissa joissa mies ei ole jo ollut jonkun toisen naisen kanssa?

Hyvä ehdotus, tästäkin voi olla kyse. Kun treffejä on ollut niin paljon niin alkaa tuntua että kaikkialla on jo käyty, ja juuri treffeillä. Sienimetsä, lenkki, tietyt paikkakunnat... siellä oli tavattu tämä, siellä tämä... Ehkä olisi helpompaa jos olisi edes käynyt aina jossain kahvilassa, mutta kun nämä deitit on tavallaan vedetty joka elämän osa-alueelle ja pitänyt aina tehdä jotain erikoista.

Ja samaan aikaan siis mies varmaan ajattelee vain mutkattomasti että nyt hän vihdoin löysi jonkun jota etsi. Ja minä kriiseilen siitä että kun etsiessä kävi niin monta samnakkoa läpi :/

ap

Olisiko tunne sama, jos hän olisi tehnyt nuo kaikki jutut yhden ja saman kumppanin kanssa? Tai vaikka kaverin kanssa? Onhan tuo nyt vähän höpsöä olla mustasukkainen sieniretkestä. 

Ei se olisi, sillä ei tunnu missään jos kertoilee jotain mihin liittyy väkisinkin esim. lapsensa äiti tai joku muu ex. Eikä kaveri tietenkään haittaisi. Siksi en tiedä onko kyse mustasukkaisuudesta oikeasti. Enkä minä sieniretkestä ole mustasukkainen, en vaan ymmärrä sellaista että kaikkeen voi ottaa netistä seuraksi uuden kumppanin. Jotenkin se ehdokkaiden määrä ja deittien määrä on liikaa, varmaan minun aivot vaan ei ole sopeutuneet nykykulttuuriin.

Älä huoli, ei minunkaan aivoni ole siihen sopeutuneet. Oma mies löytyikin ihan oikeasta elämästä, tinderistä en olisi ketään huolinut.

Tämä on hauska harha-ajatus. Ikään kuin ne tinderissä olevat ihmiset eivät olisi tuolla ihan oikeassa elämässä. Ihan yhtä lailla voit törmätä siihen tinderpleijeriin siellä oikeassakin elämässä. 

Taidat olla vielä niin nuori ettet muista aikaa kun moni etsi seraa baarista, ja moni taas nimen omaan EI etsinyt baarista seuraa, eikä halunnut kumppania ravintolamiljööstä. Ei siinä mitään harhaa ole, ainoa harha on tuo sinun lukuharhasi, jossa väität toisen kirjoittavan sellaista mitä hän ei kirjoittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin korjata, että se että jos ap on niin sanotusti tyrkyllä Tinderissä vain viikon verran, ei todellakaan tarkoita sitä, että hän olisi jollain asteella enemmän haluttu kuin vuoden siellä olleet.

Olin siellä itse nimittäin ensin useamman kuukauden ja parin kk tauon jälkeen seuraavat kolme-neljä kuukautta vain siksi, etten kokenut löytäneeni etsimääni. Ja onneksi en tyytynytkään sekundaan, sillä löysin nykyisen lapseni isän sieltä lopulta.

Tiettyyn rajaan asti on normaalia, että viimeksi tapahtuneet (esim. jonkun leffan näkemiset) häppeningit ovat olleet edellisten deittien/exien seurassa. Eikä tämä liity Tinderiin mitenkään. On siis luonnollista, että myös ne Tinder-deittien kanssa jaetut kokemukset ovat pinnalla hetken.

Juu, en ajattele olevani parempi. Ajattelen että, ehkä naisilla on siellä helpompaa kuin miehillä? Saada seuraa siis. Oli noin satakunta kiinnostunutta, joista 50 pisti viestiä ja kirjoittelin enemmän kolmen kanssa, lopulta karsin ne kaksi muuta ja jäi tämä yksi jonka tapasin kk. jälkeen. Eli olen ihan eri tyylin treffailija kuin hän.

Kiitos avmammat kun autatte miettimään tätä. Ymmärrätge varmaan, etenkin te jotka ette ymmärrä minua, miten inhottava olisin jos puhuisin tästä miehelle ahdistuneena ja ns. syyttäisin häntä ahdistuksestani, joka tulee tästä deittailusta.

ap

Oikeastiko ajattelet että kumppanin kanssa ahdistavien asioiden selvittäminen on inhottavana oloa?? Huhhuh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin korjata, että se että jos ap on niin sanotusti tyrkyllä Tinderissä vain viikon verran, ei todellakaan tarkoita sitä, että hän olisi jollain asteella enemmän haluttu kuin vuoden siellä olleet.

Olin siellä itse nimittäin ensin useamman kuukauden ja parin kk tauon jälkeen seuraavat kolme-neljä kuukautta vain siksi, etten kokenut löytäneeni etsimääni. Ja onneksi en tyytynytkään sekundaan, sillä löysin nykyisen lapseni isän sieltä lopulta.

Tiettyyn rajaan asti on normaalia, että viimeksi tapahtuneet (esim. jonkun leffan näkemiset) häppeningit ovat olleet edellisten deittien/exien seurassa. Eikä tämä liity Tinderiin mitenkään. On siis luonnollista, että myös ne Tinder-deittien kanssa jaetut kokemukset ovat pinnalla hetken.

Juu, en ajattele olevani parempi. Ajattelen että, ehkä naisilla on siellä helpompaa kuin miehillä? Saada seuraa siis. Oli noin satakunta kiinnostunutta, joista 50 pisti viestiä ja kirjoittelin enemmän kolmen kanssa, lopulta karsin ne kaksi muuta ja jäi tämä yksi jonka tapasin kk. jälkeen. Eli olen ihan eri tyylin treffailija kuin hän.

Kiitos avmammat kun autatte miettimään tätä. Ymmärrätge varmaan, etenkin te jotka ette ymmärrä minua, miten inhottava olisin jos puhuisin tästä miehelle ahdistuneena ja ns. syyttäisin häntä ahdistuksestani, joka tulee tästä deittailusta.

ap

Oikeastiko ajattelet että kumppanin kanssa ahdistavien asioiden selvittäminen on inhottavana oloa?? Huhhuh!

En. Mutta olemme jo puhuneet tästä ja sain vastauksen. Siksi se, jos palaisin taas tähän ei saisi mitään hyvää aikaan. Minun täytyisi käsitellä tämä itse kun kumppani on jo kommenttinsa antanut. Mielestäni on paskamaista palata jo käsiteltyihin asioihin vain siksi, että itsellä jää ajatukset kiertämään kehää.

ap

Vierailija kirjoitti:

mietin vastauksianne eilen ja huomasin, että löytyy muutama ihminen, jotka tajuaa mitä tarkoitan ja jakaa tunteen, ja useimmat eivät tajua. Useimmat ihmettelevät vain, että pakkohan on treffailla jos haluaa jonkun löytää, mutkattomasti. En kyllä tiedä mikä on minun ja muutaman muun vastaajan ero teihin muihin. En heti menisi sanomaan mustasukkaisuutta syyksi koska en ole semmoinen mistään muusta vaan ymmärrän hyvin ex-kumppanit (oikeat) osaksi useimpien elämää. Olisiko se tämä sovellusihmisten massa, josta on niin helppoa etsiä aina uusi ja uusi ja uusi, ja kun tuntuu että mies on niin herkästi tätä tehnyt jo pitkään, niin jaksaako oikeasti lopettaa nyt minun kohdallani.

ap

Minäkin tapasin kumppanini Tinderissä ja meillä oli myös sellainen vaihe, että miestä häiritsi se, kun olin käynyt jopa 12 kertaa treffeillä sen puolen vuoden aikana kun Tinderiä käytin. Elin silloin töissä todella kiireistä vaihetta, olin esim. paljon työmatkoilla ja Suomessa ollessani tein tosi pitkiä päiviä ja olin viikonloputkin joko kiinni töissä tai sitten niin väsynyt että vain lepäsin yksin kotona. Jos en olisi käyttänyt Tinderiä, en olisi tavannut yhtäkään ihmistä missään tänä aikana. Mutta sovellus mahdollisti sen, että saatoin bongata sieltä kiinnostavan treffikumppanin ja sitten sopivalla hetkellä pyrähtää tämän kanssa kahvilla. Ja "kiinnostavalla" tarkoitan siis ihmistä, josta halusin tietää lisää - en suinkaan ihmistä jonka kanssa olisin halunnut heti sen Tinder-profiilin pohjalta suhteen tai seksiä.

Mieheni puolestaan on todella sosiaalinen ja käy paljon erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa, joissa tapaa ihmisiä. Kun juttelimme aiheesta, kävi ilmi että mies itse oli ennen kohtaamistamme tapaillut määrällisesti hieman vähemmän naisia, mutta mennyt sänkyyn melkein jokaisen kanssa. Minun Tinder-treffailussani taas oli kyse melkein aina vain yhdestä kahvikupillisesta treffikumppanin seurassa. Toisia treffejä en yleensä halunnut, koska en kokenut miestä riittävän kiinnostavaksi. Vain kolmen kanssa tuli toiset treffit ja vain yhden kanssa harrastin seksiä.

Mies oli siis ollut paljon kevytkenkäisempi kuin minä, ja lisäksi eroa oli siinä, että nämä naiset hän oli tavannut alunperin muualla kuin Tinderissä. Onneksi en itse ole mustasukkainen, joten minua miehen menneisyys ei häiritse - onhan hän valinnut nyt olla minun kanssani ja on selvästi onnellinen kanssani. Mutta tuo hänen mustasukkaisuuskohtauksensa kyllä tuntui aika typerältä ja epäreilulta, tilanteen huomioon ottaen.

Tinder on vain yksi tapa kohdata ihmisiä. Et voi Tinder-treffien lukumäärän perusteella päätellä mitään siitä, kuinka merkityksellisiä nämä kohtaamiset ovat miehellesi olleet. Yleensä mitä enemmän treffejä, sitä matalampi rima on ollut treffeille lähtemisessä ja sitä vähemmän vakavasti henkilö niihin suhtautuu. Tässä ei ole mitään pahaa tai väärää, vaan kyseessä on ihan samanlainen asia kuin se että tapaa jonkun vaikka kirjastossa tai keikalla, ja vaihtaa muutaman sanan. Se yksi vakava juttu tulee sitten vastaan kun tulee, tulipa se sitten Tinderistä tai muuta kautta, ja sinä olet nyt miehellesi sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin korjata, että se että jos ap on niin sanotusti tyrkyllä Tinderissä vain viikon verran, ei todellakaan tarkoita sitä, että hän olisi jollain asteella enemmän haluttu kuin vuoden siellä olleet.

Olin siellä itse nimittäin ensin useamman kuukauden ja parin kk tauon jälkeen seuraavat kolme-neljä kuukautta vain siksi, etten kokenut löytäneeni etsimääni. Ja onneksi en tyytynytkään sekundaan, sillä löysin nykyisen lapseni isän sieltä lopulta.

Tiettyyn rajaan asti on normaalia, että viimeksi tapahtuneet (esim. jonkun leffan näkemiset) häppeningit ovat olleet edellisten deittien/exien seurassa. Eikä tämä liity Tinderiin mitenkään. On siis luonnollista, että myös ne Tinder-deittien kanssa jaetut kokemukset ovat pinnalla hetken.

Juu, en ajattele olevani parempi. Ajattelen että, ehkä naisilla on siellä helpompaa kuin miehillä? Saada seuraa siis. Oli noin satakunta kiinnostunutta, joista 50 pisti viestiä ja kirjoittelin enemmän kolmen kanssa, lopulta karsin ne kaksi muuta ja jäi tämä yksi jonka tapasin kk. jälkeen. Eli olen ihan eri tyylin treffailija kuin hän.

Kiitos avmammat kun autatte miettimään tätä. Ymmärrätge varmaan, etenkin te jotka ette ymmärrä minua, miten inhottava olisin jos puhuisin tästä miehelle ahdistuneena ja ns. syyttäisin häntä ahdistuksestani, joka tulee tästä deittailusta.

ap

Oikeastiko ajattelet että kumppanin kanssa ahdistavien asioiden selvittäminen on inhottavana oloa?? Huhhuh!

En. Mutta olemme jo puhuneet tästä ja sain vastauksen. Siksi se, jos palaisin taas tähän ei saisi mitään hyvää aikaan. Minun täytyisi käsitellä tämä itse kun kumppani on jo kommenttinsa antanut. Mielestäni on paskamaista palata jo käsiteltyihin asioihin vain siksi, että itsellä jää ajatukset kiertämään kehää.

ap

Sellaisia aikoja tulee pitkässä parisuhteessa vielä useita, joissa joutuu palaamaan jo toisen mielestä käsiteltyyn juttuun koska itsestä tuntuu ettei se olekaan vielä käsitelty. Kumpi on tärkeämpää, toimiva parisuhde, vai se että mies ei vain koskaan saisi tietää mikä sinua ahdistaa koska se on jotenkin paskamaista ja noloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mietin vastauksianne eilen ja huomasin, että löytyy muutama ihminen, jotka tajuaa mitä tarkoitan ja jakaa tunteen, ja useimmat eivät tajua. Useimmat ihmettelevät vain, että pakkohan on treffailla jos haluaa jonkun löytää, mutkattomasti. En kyllä tiedä mikä on minun ja muutaman muun vastaajan ero teihin muihin. En heti menisi sanomaan mustasukkaisuutta syyksi koska en ole semmoinen mistään muusta vaan ymmärrän hyvin ex-kumppanit (oikeat) osaksi useimpien elämää. Olisiko se tämä sovellusihmisten massa, josta on niin helppoa etsiä aina uusi ja uusi ja uusi, ja kun tuntuu että mies on niin herkästi tätä tehnyt jo pitkään, niin jaksaako oikeasti lopettaa nyt minun kohdallani.

ap

Kyllä tuo ero selittyy ihan vain sillä, että sinulle kävi ihan järjetön mäihä, että löysit sopivan miehen viikossa. Meille muille ei niin ole käynyt. Et nyt ilmeisesti hoksaa, miten onnekas olit. 

Niin, en ole osannut ajatella sitä tältä kantilta. Tai ehkä siis joo olen ajatellut että minä en siellä kauaa ollut tarjolla, löyty viikossa sopiva ja mietin kun mies kertoi yli vuoden olleensa etsimässä, mutta ehkä kuvittelin että hän ei ollut ollut niin aktiivinen. Olin ajatellut että ujona katseli ilmoituksia ja ehkä joskus uskalsi tavata jonkun, mutta kun paljastuikin tuo että on käynyt urakalla treffeillä niin se ehkä luokin erilaista mielikuvaa. Esim. sellainen pelko nousee, että onko etsitty vaan helppoa panoa. Jostain syystä se olisi minulle ihan nou nou. Se, jos on kädet täristen etsinyt elämänkumppania, ei häiritse ajatuksena. Mutta on päivänselvää etten voi kysyä tätä mieheltä, että haitko panoja. Hän itse sanoi joskus, kun otin puheeksi että nyt hiukan häiritsee kun tuntuu, että noita naisia on ollut niin paljon, että hän oli sinkku ja kotonako olisi pitänyt olla yksin silloin. Joten tämän vastauksen pitäisi riittää minulle. Ei näköjään riitä, mutta en voi kumppanin kanssa enää siitä puhua.

ap

Nuohan eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Vaikka etsisikin "kädet täristen" elämänkumppania, voi olla myös valmis yksittäiseen irtopanoon. Ja toisaalta, vaikka mies ei olisi käynyt yksilläkään treffeillä, et voi tietää, onko hän toivonut/ etsinyt irtopanoja. 

Ymmärrän kyllä miehen vastauksen. Tuota samaahan sinulle tässäkin on nyt sanottu. Kotona istuminen ei tee ihmisestä yhtään jalompaa. Tuossahan mennään pikemminkin siihen, kestätkö sen, että miehelle ei ole iso kynnys tavata vieraita ihmisiä ja viettää aikaa kodin ulkopuolella eli lähinnä tällainen ekstovertti/introvertti -vastakkainasettelu. Itselleni tuo ei olisi ongelma, mutta jollekulle se voi ja saa toki olla. 

Ehkäpä tässä nyt on kyse siitä että ap pelkää ettei mies ehkä olekaan sellainen mikä mies hänen ihannekuvissaan on? Itse ymmärrän sen silleen että mulle mies joka olisi ollut valmis irtopanoihin (haki niitä tarkoituksella tai ei) olisi jotenkin turn off...ja harmittaisi jos olisin itse haksahtanut vakavaan suhteeseen sellaisen miehen kanssa.

Tästä on varmaan myös kyse. Kun tutustuimme ja puhuttiin alussa näitä peruslinjoja, niin hän kertoi olleensa pitkään sinkku ja kyllästyneensä jo kumppanin etsintään. Puhuimme myös siitä, että yhdenillanjutut eivät kiinnosta kumpaakaan, eikä mikään pelailu. Ehkä näiden perusteella oletin että hän on ollut sinkku siten ettei ole juuri ollut naisten kanssa tekemisissä vaan keskittynyg muihin asioihin. Nyt, kun näitä deittejä alkaa pompsahdella niin tulee olo, että hetkinen, mitäs ne puheet alussa olivat. En silti ajattele että hän valehteli, ehkä vain ymmärrämme eri lailla sinkkuuden ja yhdenillanjutut. Enkä siis tiedä onko pannut näitä, en ole kysynyt seksikokemuksista sillä mielestäni se ei kuulu uuteen suhteeseen eikä kumppanille tarvitse tehdä tiliä määristä. Oletin alun puheidemne perusteella, että määrä on kohtalainen tai seksisuhteet olleet samalla parisuhteita, joka on luonnollista. Eli joku tämmöinen mielikuva vs. todellisuus nyt tässä hankaa.

ap

Meillä sama. Kun tutustuttiin, sanoi selkeästi etsivänsä elämänkumppania ja myös kertoi, ettei harrasta yhden yön juttuja. Mulle tuli siitä mielikuva miehestä, joka harrastaa seksiä vain parisuhteessa ja tuo mielikuva sai mut ihastumaan vahvasti ja näkemään hänet tosi erityisenä ja tavoiteltavana miehenä. Sitten myöhemmin selvisi että itseasiassa se kynnys seksiin tapailusuhteessa ei ollut hällä mikään korkea...se ettei harrastanut yhden yön juttuja tarkoitti just sitä ettei lähde vaikkapa baarista kenenkään matkaan yhden yön pano mielessä vaan aina ajatus että haluaa jo vähän tuntea ja tutustua lisää, mutta se seksi ei mikään vain parisuhteeseen kuuluva juttu vaan jo tutustumisvaiheessa mukaan tuleva asia. 83 & 85

Meillä kävi samoin! Sain ensin nopean keskustelun pohjalta mielikuvan ja käsityksen, että mieheni suhtautuminen seksiin on samanlainen kuin itselläni, mutta tarkemmin juteltuamme paljastui juuri tämä eroavaisuus. Sen paljastuessa reagoin hetken kielteisesti, koska syntyneen mielikuvan romuttuminen tuntui pahalta, mutta nykyään olen täysin ok tämän asian kanssa, koska tunnen mieheni jo hyvin ja tiedän hänen olevan korkeamoraalinen ja uskollinen ihminen, vaikka onkin sinkkuaikanaan suhtautunut seksiin eri tavalla kuin minä.

t. 99

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mietin vastauksianne eilen ja huomasin, että löytyy muutama ihminen, jotka tajuaa mitä tarkoitan ja jakaa tunteen, ja useimmat eivät tajua. Useimmat ihmettelevät vain, että pakkohan on treffailla jos haluaa jonkun löytää, mutkattomasti. En kyllä tiedä mikä on minun ja muutaman muun vastaajan ero teihin muihin. En heti menisi sanomaan mustasukkaisuutta syyksi koska en ole semmoinen mistään muusta vaan ymmärrän hyvin ex-kumppanit (oikeat) osaksi useimpien elämää. Olisiko se tämä sovellusihmisten massa, josta on niin helppoa etsiä aina uusi ja uusi ja uusi, ja kun tuntuu että mies on niin herkästi tätä tehnyt jo pitkään, niin jaksaako oikeasti lopettaa nyt minun kohdallani.

ap

Kyllä tuo ero selittyy ihan vain sillä, että sinulle kävi ihan järjetön mäihä, että löysit sopivan miehen viikossa. Meille muille ei niin ole käynyt. Et nyt ilmeisesti hoksaa, miten onnekas olit. 

Niin, en ole osannut ajatella sitä tältä kantilta. Tai ehkä siis joo olen ajatellut että minä en siellä kauaa ollut tarjolla, löyty viikossa sopiva ja mietin kun mies kertoi yli vuoden olleensa etsimässä, mutta ehkä kuvittelin että hän ei ollut ollut niin aktiivinen. Olin ajatellut että ujona katseli ilmoituksia ja ehkä joskus uskalsi tavata jonkun, mutta kun paljastuikin tuo että on käynyt urakalla treffeillä niin se ehkä luokin erilaista mielikuvaa. Esim. sellainen pelko nousee, että onko etsitty vaan helppoa panoa. Jostain syystä se olisi minulle ihan nou nou. Se, jos on kädet täristen etsinyt elämänkumppania, ei häiritse ajatuksena. Mutta on päivänselvää etten voi kysyä tätä mieheltä, että haitko panoja. Hän itse sanoi joskus, kun otin puheeksi että nyt hiukan häiritsee kun tuntuu, että noita naisia on ollut niin paljon, että hän oli sinkku ja kotonako olisi pitänyt olla yksin silloin. Joten tämän vastauksen pitäisi riittää minulle. Ei näköjään riitä, mutta en voi kumppanin kanssa enää siitä puhua.

ap

Nuohan eivät mitenkään sulje toisiaan pois. Vaikka etsisikin "kädet täristen" elämänkumppania, voi olla myös valmis yksittäiseen irtopanoon. Ja toisaalta, vaikka mies ei olisi käynyt yksilläkään treffeillä, et voi tietää, onko hän toivonut/ etsinyt irtopanoja. 

Ymmärrän kyllä miehen vastauksen. Tuota samaahan sinulle tässäkin on nyt sanottu. Kotona istuminen ei tee ihmisestä yhtään jalompaa. Tuossahan mennään pikemminkin siihen, kestätkö sen, että miehelle ei ole iso kynnys tavata vieraita ihmisiä ja viettää aikaa kodin ulkopuolella eli lähinnä tällainen ekstovertti/introvertti -vastakkainasettelu. Itselleni tuo ei olisi ongelma, mutta jollekulle se voi ja saa toki olla. 

Ehkäpä tässä nyt on kyse siitä että ap pelkää ettei mies ehkä olekaan sellainen mikä mies hänen ihannekuvissaan on? Itse ymmärrän sen silleen että mulle mies joka olisi ollut valmis irtopanoihin (haki niitä tarkoituksella tai ei) olisi jotenkin turn off...ja harmittaisi jos olisin itse haksahtanut vakavaan suhteeseen sellaisen miehen kanssa.

Tästä on varmaan myös kyse. Kun tutustuimme ja puhuttiin alussa näitä peruslinjoja, niin hän kertoi olleensa pitkään sinkku ja kyllästyneensä jo kumppanin etsintään. Puhuimme myös siitä, että yhdenillanjutut eivät kiinnosta kumpaakaan, eikä mikään pelailu. Ehkä näiden perusteella oletin että hän on ollut sinkku siten ettei ole juuri ollut naisten kanssa tekemisissä vaan keskittynyg muihin asioihin. Nyt, kun näitä deittejä alkaa pompsahdella niin tulee olo, että hetkinen, mitäs ne puheet alussa olivat. En silti ajattele että hän valehteli, ehkä vain ymmärrämme eri lailla sinkkuuden ja yhdenillanjutut. Enkä siis tiedä onko pannut näitä, en ole kysynyt seksikokemuksista sillä mielestäni se ei kuulu uuteen suhteeseen eikä kumppanille tarvitse tehdä tiliä määristä. Oletin alun puheidemne perusteella, että määrä on kohtalainen tai seksisuhteet olleet samalla parisuhteita, joka on luonnollista. Eli joku tämmöinen mielikuva vs. todellisuus nyt tässä hankaa.

ap

Meillä sama. Kun tutustuttiin, sanoi selkeästi etsivänsä elämänkumppania ja myös kertoi, ettei harrasta yhden yön juttuja. Mulle tuli siitä mielikuva miehestä, joka harrastaa seksiä vain parisuhteessa ja tuo mielikuva sai mut ihastumaan vahvasti ja näkemään hänet tosi erityisenä ja tavoiteltavana miehenä. Sitten myöhemmin selvisi että itseasiassa se kynnys seksiin tapailusuhteessa ei ollut hällä mikään korkea...se ettei harrastanut yhden yön juttuja tarkoitti just sitä ettei lähde vaikkapa baarista kenenkään matkaan yhden yön pano mielessä vaan aina ajatus että haluaa jo vähän tuntea ja tutustua lisää, mutta se seksi ei mikään vain parisuhteeseen kuuluva juttu vaan jo tutustumisvaiheessa mukaan tuleva asia. 83 & 85

Just tämä! Juuri noin minäkin ajattelin ja pidin yhtenä tärkeänä syynä kiinnostukseeni tätä, että oletin että mies on viihtynyt yksin, käynyt retkeilemässä, kalastamassa, elellyt poikamieselämää ja toivonut elämänkumppania ja odottanut että hyvä löytyy. Mutta nyt tuntuu että tämä mielikuva oli väärä. Retkellä oltiin naisen kanssa, kalassa toisen, ja yhdenillanjutuksi ei lasketa jos ensitreffeillä pannaan kun on sitä ennen viestitelty. Luulen, että mielikuvani (jota varoin rakentamasta kuvitelmiin, siksi kysyin kantansa yhdenillanjuttuihin jne) ei nyt vastaa todellisuutta. Näinhän käy aina tietyssä kohtaa suhdetta. Nyt tämä täytyisi vain hyväksyä. Silti vaivaa epämääräisyys. Tekisi mieli kysyä että menikö sänkyyn deittiensä kanssa. Toisaalta en halua tietää, tulisi paha mieli. Itse kun en voisi sitä tehdä, seksi kuuluu minulla vain vakavaan suhteeseen.

ap

Eihän sen hyväksymiseen kai mitään pakkoa ole? Voihan olla niinkin että olet tehnyt virhevalinnan, joka kannattaakin jättää taakse. Tai sitten et, mutta mitään pakkoa ei kai ole?

Itsekin vielä prosessoin sitä, voinko hyväksyä miehen sellaisena kuin hän on. Jos en, niin sitten meillä ei ole yhteistä tulevaisuutta, niin pahalta kuin se ajatus tuntuukin. Olen kyllä kysynyt häneltä suoraan seksikumppanien määrän ja se määrä ei ole valtava...suurin osa vaan on ollut muussa kuin seurustelusuhteessa (eli tapailusuhteessa) mikä on mulle vaikea asia sulattaa. Toisaalta tiedostan että olen ehkä liiankin fiksoitunut ajatukseen siitä että miehen pitää olla "kunnollinen "...mulla tämä taas liittyy siihen että oma isäni oli häntäheikki ja olen aina hakenut miehestä isäni vastakohtaa. Ollut tavallaan aika mustavalkoinen.

Kannustaisin sinua kuitenkin siihen, että kysyisit mieheltä avoimesti hänen historiastaan...vaikka se kirpaisisi. Muutenhan et voi tietää, onko se sellainen, jonka voit oppia sulattamaan vai ei. Mutta ehkä vasta sitten kun olet itse jollain tasolla prosessoinut asiaa... meillä se meni mun puoleltani ehkä vähän liiankin tunnepitoiseksi draamaksi kun vastausten kuuleminen meni ihon alle. 83, 86 & 95.