Minkä asian yli, sinä et tule pääsemään koskaan?

Vierailija kirjoitti:

- Millaiseen perheeseen synnyin

- Se, etten syntynyt jenkkeihin

- Se, että jäin tissittömäksi

- Se, millaiset geenit mulla on (maha kuin raskaana olisi, tissejä ei nimeksikään)

- Se, että epäonnistuin itsemurhayrityksessäni

- Se, että pääsin neitsyydestäni vasta 26-vuotiaana

- Se, että kaikki miehet vaan kusettavat mua ja kohtelevat kuin pskaa

- Se, että olen vielä 30-vuotiaana ikisinkku, kaikilta ihastuksilta olen saanut pakit eikä yksikään mies ole lähestynyt mua muuta kuin seksin toivossa

- Se, että olen köyhä pska ja teen pskaduunia kun ei aivot riitä parempaan duuniin, olen siis tyhmä

- Se, että sairastuin masennukseen, bipoon ja epävakaaseen persoonallisuushäiriöön = olen siis muiden ihmisten kirjoissa täysi sekopää

- Se, että mulla on vielä 30-vuotiaanakin koko naama ja käsivarret täynnä pskaläntin näköisiä pisamia

On noita varmaan muitakin mutta nää nyt päälimmäisenä mielessä.

Miksi olisit halunnut syntyä Jenkkeihin? Köyhänä kipeänä jos joutuu kuitenkin olemaan, niin parempi Jenkeissä kuin täällä Suomessa, vai?

Siitä, että adoptiovanhemmat hylkäsi.

Vierailija kirjoitti:

Ensirakkaus, jonka puolesta olin lähes valmis uhraamaan kaiken, petti ja jätti. Ei suostunut muuttamaan tämän uuden luokse, kun muuttoasia tuli eteen vaan asui kodissamme ja toi tämän uuden sinne. Pettämisestä kuulin monen kuukauden päästä erosta, mutta en hänen suustaan. Luulin että halusi erota muuten vain ja kokeilla tätä toista, mutta olikin peliä jo ennen.

Olen löytänyt kyllä paremman ja uskollisen miehen, mutta silti hankala vieläkin uskoa että joku voi oikeasti tehdä noin...

M. I.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että puoliso sairastui vakavasti psyykkisesti ja koko elämä ja kaikki suunnitelmat meni uusiksi. Olen tavallaan asian hyväksynyt, mutta tietty katkeruus on jäänyt taka-alalle. Sitä yritän työstää pois, että pääsisin jatkamaan omaa elämääni eteenpäin.

Tämä sama... Jos lähdet, olet ihmissaastaa, etkä voi enää koskaan katsoa peiliin. Kun jäät, joudut melkein päivittäin taistelemaan katkeroitumista vastaan. Onhan sitä aurinkoisiakin päiviä ja varmaan moni vaihtaisi osia, näillä latteuksilla jaksaa eteenpäin... (niin, mitä kirjoitinkaan siitä katkeroitumisesta...)

Eikö olisi parempi lähteä kuin elää sietämätöntä elämää? Happinaamari on lentokoneessakin ensin kiinnitettävä omille kasvoille ennen kuin alkaa auttaa muita. Ehkä aikaa myöten omaan ratkaisuun kykenisi suhtautumaan armollisemmin.

Up