Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ottaa päähän, kun keskustelee maalla asuvien sukulaisten kanssa. Niiden mielestä ihmisen tulee asua omakotitalossa. Piste.
Olemme keskimääräistä varakkaampia ihmisiä ja meillä oli varaa ostaa Helsingin keskustasta melkein 100 neliön kerrostaloasunto. Haaveilimme sellaisesta pitkään ja teimme töitä, että saimme säästettyä käsirahan. Ostimme remonttikuntoisen huoneiston, jota on huolellisesti remontoitu pitkään.
Emme ole koskaan halunneet omakotitaloa rasittavine puutarha- ja ulkotöineen. Ei edes paritaloa, eikä rivitaloa. Ei haluta parveketta eikä pihaa. Me _haluamme_ asua kerrostalossa kaupungin keskustassa.
Joka ikinen kerta maalla asuvien sukulaisten kanssa keskustellessa he ihmettelevät, miksi _vieläkin_ asumme kerrostalossa. Että eikö jo kolmen lapsen kanssa pitäisi muuttaa omakotitaloon - onhan meillä varaakin. He eivät millään käsitä sitä, että joku tieten tahtoen haluaa asua kerrostalossa. Kun jokaisella lapsiperheellä pitäisi olla se oma piha, jossa lapset voi juosta.
Rasittavaa. Onko joku muu törmännyt tällaiseen? Pitäisi olla välittämättä, mutta kun eivät usko puhetta ja tätä jatkuu vuodesta toiseen.
Kommentit (645)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on varaa ostaa 100m2 Helsingin keskustasta, on varmasti varaa ostaa parikin omakotitaloa landelta.
- ei apEi nuo takahikiäläiset ymmärrä sitä, että heidän kämäsen omakotitalonsa hinta (jos sitä nyt edes saa myydyksi) ei Helsingin paremmilla alueilla riitä edes tuulikaappiin.
Perähikiältä päivää Kun sisarukseni osti OKT:ta kyseiseltä perähikiältä, ajattelin auttaa heitä etsimällä äkkiä kivan halvan omakotitalon ja suosittelemalla sitä. Kävi ilmi, että kyllä ne muuttokuntoiset vähintään sen 300 000 EUR maksaa sielläkin. Ei tietenkään lähellekään samaa kuin Helsingissä, mutta olin kuvitellut että pääsisi vielä paljon halvemmalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on varaa ostaa 100m2 Helsingin keskustasta, on varmasti varaa ostaa parikin omakotitaloa landelta.
- ei apTämä kommentti siis heille, jotka arvelee, että ap:lla ei ole varaa ostaa okt.
Arveliko joku tuolla ettei AP:lla ole varaa? Meni ohi. Vallan luulin että ovat päättäneet asua keskustassa ja ärsyyntyneet sukulaisiinsa jotka kyselevät omakotitalon perään. En lukenut ketjua aasta ööhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on varaa ostaa 100m2 Helsingin keskustasta, on varmasti varaa ostaa parikin omakotitaloa landelta.
- ei apEi nuo takahikiäläiset ymmärrä sitä, että heidän kämäsen omakotitalonsa hinta (jos sitä nyt edes saa myydyksi) ei Helsingin paremmilla alueilla riitä edes tuulikaappiin.
Perähikiältä päivää Kun sisarukseni osti OKT:ta kyseiseltä perähikiältä, ajattelin auttaa heitä etsimällä äkkiä kivan halvan omakotitalon ja suosittelemalla sitä. Kävi ilmi, että kyllä ne muuttokuntoiset vähintään sen 300 000 EUR maksaa sielläkin. Ei tietenkään lähellekään samaa kuin Helsingissä, mutta olin kuvitellut että pääsisi vielä paljon halvemmalla.
Ei todellakaan maksa. Jostain Kouvolastakin (joka on kaiken lisäksi vielä kaukana ”takahikiästä”) saa hyväkuntoisen omakotitalon paljon tuota halvemmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,ne maalla asuvat sukulaisesi ovat vaan niin vanhakantaisia,ettei niiden nuppiin mahdu tämän päivän jutut. Maalla ennen,se oli ylpeyden ja hyvin toimeentulevien merkki,että asuu omakotitalossa.Nyt niiden talojen hinta on rapiat 100000e ,vaik olisi iso tontti,puhumattakaan ,jos on esim vähän vanhempi talo ja uusista laadukkaista ja tilavistakaan ei saa kuin 150000e hädin tuskin.
Teidän kämppä hipoo mijoonaa,mut totisesti niiden ajattelu on niin kapeaa ei ne tajuu tai halua tajuta.
Kokemusta on minullakin 73v rouvalla samasta asiasta.Kaikilla ihan oikeasti rikkailla on kaupunkiasunto ja maalla toinen asunto. Köyhillä ei ole varaa asua maalla omakotitalossa.
Älä nyt naurata, ei ne ”oikeasti rikkaat” yleensä missään korvessa asu vaan merenrantatonteilla Espoossa ja Helsingissä. Edesmennyt Niklas Herlin asui Töölössä kerrostalossa.
Herlineilläkin maatila missä Niklas saanut ihan varmasti olla rauhassa. Eli kaupunkiasunto ja asunto maalla. Nämä merenrantatonteilla asuvatkin usei omistavat kesämökin.
Totta kai rikkaat voivat oleskella missä lystäävät, vaikka maalla. Useimmiten varmaankin ulkomailla, kuten Niklas Herlin kakkosasunnossaan Nizzassa. Alkuperäinen väite oli, että he asuisivat maaseudulla Suomessa, mikä on tietenkin ihan täyttä p...
Määrittele asuminen. Itsellä on ollut kaupunkiasunto keskustassa (Helsinki) ja omakotitalo 30min keskustasta ja vielä kesämökki. Silloin voi olla ihan missä just sillä hetkellä sattuu viihtymään.
Puhe oli ”oikeasti rikkaista” ja siitä, missä he asuvat. Alkuperäisen väitteen vastaisesti he eivät tilastollisesti todellakaan asu maalla, vaikka heillä kenties joku kesähuvila jossain saaristossa olisikin sen Espoon/Helsingin merenrantahuvilan lisäksi. Minulle on sinänsä aivan sama missä asuvat. Kunhan oikaisen selkeästi virheellisiä väittämiä.
Tuttavamme asuvat Helsingin kantakaupungissa vuokralla, lapsi ei voi itsenäisesti liikkua mihinkään kouluun/harrastuksiin viedään. Edullisemmaksi tulisi asua jossain muualla. Kesällä asunto on lähinnä hellepätsi. Emme keskustelu asiasta, koska mitä keskusteltavaa siinä on... joku siinä asumispaikassa heitä viehättää, itse en vain ymmärrä mikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein viimeisin paikka missä haluaisin asua, olisi ok-talo keskellä peltoa. Eihän pelto ole edes luontoa. Maalaiset eivät enää asu luonnon keskellä, ne asuvat peltojen keskellä. Pitäisi olla auto että pääsisi mihinkään sieltä. Kuuntelisi sitten seinäkellon ääntä keinutuolissa sunnuntai-iltäpäivänä ja viiltelisi ranteitaan auki kelmeässä valossa, katsellen peltoa peltoa peltoa... seinäkello vaan raksuttaisi. Missään ei laulaisia edes lintu, ei olisi mitään elämää. Vain pelto pelto pelto.
Heräsin nimittäin joskus tollasesta talosta kosteaa iltaa seuraavana aamuna, vielä kauhean jysärin kera, missään siellä ei ollut edes särkylääkettä. Se oli helvetti maan päällä. Mietin, miten kukaan voi elää niin ankeassa paikassa vapaaehtoisesti.
Mä taas toivon että talo pellon laidalta löytyisi. Ei ole mitään upeampaa kuin katsoa ikkunasta ulos ja nähdä aavat pellot ja tuntea rauha ja hiljaisuus. Kaupunki ja liika häly ahdistaa.
Niin me ollaan erilaisia. Minulla oli onni aiemmin asua kantakaupungissa, ja aivan parasta oli juoda aamukahvit alas ikkunasta kaupungin heräilyä samalla seuraten.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavamme asuvat Helsingin kantakaupungissa vuokralla, lapsi ei voi itsenäisesti liikkua mihinkään kouluun/harrastuksiin viedään. Edullisemmaksi tulisi asua jossain muualla. Kesällä asunto on lähinnä hellepätsi. Emme keskustelu asiasta, koska mitä keskusteltavaa siinä on... joku siinä asumispaikassa heitä viehättää, itse en vain ymmärrä mikä.
Se on lähinnä tuttavienne valinta. Kyllä täällä lapset kulkevat ihan itsenäisesti kouluun ja harrastuksiin, ellei kyse ole sitten niin pienestä lapsesta että hänet pitäisi viedä vaikka asuisi Pihtiputaalla. Täällä on se hyvä juttu mm. lasten harrastuksiakin ajatellen, että julkinen liikenne on oikeasti kattava ja toimiva, eli sillä kyllä pääsee kauemmaskin toisin kuin monessa muussa asuinpaikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpas sulla pienet ongelmat ku ne vaan valittaa jostain tollasesta meillä oli iso rivitalo ja kaikilla lapsilla (4lasta yhteensä ja 2akuista silloin) oli oma huone mutta heidän yritys (vanhempien) meni konkurssiin kun he erosivat (se oli yhteinen) ja sitten raha asiat kärsivät , olin tuolloin 5-7vuotias ja sitten äidistä tuli yksinhuoltaja , isä häipyi ja sitten olimme yhdessä vaiheessa kodittomia eli siis jouduimme asumaan mummum ja vaarin luona (he ovat todella tiukkoja ei saa edes käyttää puhelinta ollenkaan) ja siellä sitten asuimme 6kk kunnes saimme kaksioasunnon Tampereen keskustassa ja KYLLÄ kaksio 4 lapselle ja yhdelle aikuiselle ja olen tällä hetkellä 15-vuotias tyttö asun edelleen näin ja äidin raha ongelmat edelleen painavat elämäämme koska velkaa on yrityksestä niin paljon... tällä hetkellä kaksiossa asuu siis 3 lasta ja 1 aikuinen koska vanhin muutti poikaystävän luo kun ei kestänyt enään ... pointti on että älä valita turhista asioista kun sulla kuitenkin menee muuten noin hyvin itse olen joskus viikkojakin ilman ruokaa ja sairauteni takia (aiheuttaa alhaisen hemoglobiinin : talassemia) syöminen olisi hyvin tärkeää sillä saatan pyörtyä jos en saa energiaa jostain välillä .. mutta kaikkea hyvää sinulle
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein viimeisin paikka missä haluaisin asua, olisi ok-talo keskellä peltoa. Eihän pelto ole edes luontoa. Maalaiset eivät enää asu luonnon keskellä, ne asuvat peltojen keskellä. Pitäisi olla auto että pääsisi mihinkään sieltä. Kuuntelisi sitten seinäkellon ääntä keinutuolissa sunnuntai-iltäpäivänä ja viiltelisi ranteitaan auki kelmeässä valossa, katsellen peltoa peltoa peltoa... seinäkello vaan raksuttaisi. Missään ei laulaisia edes lintu, ei olisi mitään elämää. Vain pelto pelto pelto.
Heräsin nimittäin joskus tollasesta talosta kosteaa iltaa seuraavana aamuna, vielä kauhean jysärin kera, missään siellä ei ollut edes särkylääkettä. Se oli helvetti maan päällä. Mietin, miten kukaan voi elää niin ankeassa paikassa vapaaehtoisesti.
Asun aika isossa kaupungissa lähellä peltoja, mutta tosi isolla uudella okt-alueella. Meiltä pääsee 5 minuutissa pelloille jos haluaa. Sieltä pelloilta pääsee keskustaan 10-15 minuutissa (vaikka pyörällä)
Eli ei tarvitse autoa. Keskustassa on vaikka mitä aktiviteettiä ja kauppaa. Ei tarvitse siellä pellolla kärvistellä.
Miksi kaikki täällä kommenteissa puhuvat niistä ihan ääripäistä? Eli esim. Helsingin keskusta ja joku peräkylän pelto, josta on matkaa pari tuntia ihmisten ilmoille. On niitä välimuotojakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttavamme asuvat Helsingin kantakaupungissa vuokralla, lapsi ei voi itsenäisesti liikkua mihinkään kouluun/harrastuksiin viedään. Edullisemmaksi tulisi asua jossain muualla. Kesällä asunto on lähinnä hellepätsi. Emme keskustelu asiasta, koska mitä keskusteltavaa siinä on... joku siinä asumispaikassa heitä viehättää, itse en vain ymmärrä mikä.
Mitä ihmettä? Tilannehan on juuri toisin päin. Kun muutimme kantakaupunkiin, loppuivat lasten kuskaamiset. Ihan itse menevät soittotunnille ja harkkoihin.
Samoin Kuopiossa, jossa paras ystäväni asuu. Nyt kun muuttivat lähelle satamaa kerrostaloon, ei enää mene aikaa työmatkpihin ja lasten kuljetuksiin harrastuksiin. Ennen asuivat omakotitalossa Kuopion eteläpuolella ja olivat ihan pahki jatkuvasta autoilurumbasta.
Tulipa tästä pitkä ketju. Ihanteellista kai olisi olla ökyrikas niin voisi pitää 200neliön lukaalia Ullanlinnassa, kartanoa palveluskuntineen jossain maalla ja vielä asuntoa vaikka Välimeren rannalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset on sellaisia, että heidän mielestään heidän tapansa on ainoa oikea. Asuminen on vain yksi asia, missä tällainen tulee ilmi. Esim. mun appivanhemmat ei voi mitenkään ymmärtää sitä, että joku EI halua asua omakotitalossa jos on vaihtoehto. Kun missäs sitten kasvattaa perunat yms yms. Säälivät avoimesti mun vanhempia, jotka asuvat kerrostalossa. Ihan omasta valinnastaan, olisivat varmaan ostaneet okt:n jos olisivat sitä halunneet, mutta esim. isäni on maailman epäkäytännöllisin mies, josta ei olisi okt:n kunnossapitoon. Parempi kaikille näin.
Tsemppiä ap:lle, jätä vaan omaan arvoonsa ahdaskatsantoisten ihmettelyt.
Jostain syystä maalla asuvat ovat todella vakuuttuneita omasta mielipiteestään toisten asumisesta. Ei mitenkään voida ymmärtää, että joillekin on nautinto asua kaupungin keskustassa kerrostalossa. Enkä yhtään morkkaa nyt maalaisia, olen itsekin maalta (Pirkanmaa) kotoisin. Kaupunkilaiset kyllä hyvin ymmärtää maalla asuvien mieltymykset siellä asumiseen, niin moni kaupunkilainen on maalta lähtöisin.
Tässäkin ketjussa on arveltu ties mitä köyhyyttä ap:n valintaan. Tämä on jännä juttu ja liittyy siihenkin, että Helsinkiä vihataan sydämen pohjasta, vaikka ei edes koskaan ole elänyt täällä. Muutama kerta laivasatamissa tai Hki-Vantaalla ei mielestäni riitä asiantuntemukseen, että voisi kertoa, että Helsingin keskustassa asuvien ihmisten elämäntapa on väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkein viimeisin paikka missä haluaisin asua, olisi ok-talo keskellä peltoa. Eihän pelto ole edes luontoa. Maalaiset eivät enää asu luonnon keskellä, ne asuvat peltojen keskellä. Pitäisi olla auto että pääsisi mihinkään sieltä. Kuuntelisi sitten seinäkellon ääntä keinutuolissa sunnuntai-iltäpäivänä ja viiltelisi ranteitaan auki kelmeässä valossa, katsellen peltoa peltoa peltoa... seinäkello vaan raksuttaisi. Missään ei laulaisia edes lintu, ei olisi mitään elämää. Vain pelto pelto pelto.
Heräsin nimittäin joskus tollasesta talosta kosteaa iltaa seuraavana aamuna, vielä kauhean jysärin kera, missään siellä ei ollut edes särkylääkettä. Se oli helvetti maan päällä. Mietin, miten kukaan voi elää niin ankeassa paikassa vapaaehtoisesti.
Mä taas toivon että talo pellon laidalta löytyisi. Ei ole mitään upeampaa kuin katsoa ikkunasta ulos ja nähdä aavat pellot ja tuntea rauha ja hiljaisuus. Kaupunki ja liika häly ahdistaa.
Niin me ollaan erilaisia. Minulla oli onni aiemmin asua kantakaupungissa, ja aivan parasta oli juoda aamukahvit alas ikkunasta kaupungin heräilyä samalla seuraten.
Terveisiä kantakaupungista (Hki). Olen samaa mieltä. Teen vuorotyötä ja vapaapäivisin on kiva katsella aamukuhinaa kadulla kun porukka menee töihin. Kaupat availee oviaan ja pikkukauppojen/kahviloiden omistajat kantavat kylttejään ulos jne. Talvella kuikuilla kun valoja alkaa syttymään pikkuhiljaa ikkunoihin.
Mutta toki kesällä maalla on mukava katsella järvelle mökillä tai sukulaisten luona, mutta kaupunkielämä voittaa minun kohdalla.
Tämä on muuten universaali ilmiö. Puolisoni on kotoisin Etelä-Euroopasta, ja siellä käydään ihan samaa väittelyä kaupunkilaisten ja maalaisten välillä. Toiset eivät ymmärrä, tai halua ymmärtää vastakohtiaan.
Ja itse asiassa samaan, vähän piikikkääseen sävyyn keskustelua käydään kuin täälläkin.
Kaikkein rikkaimmat taitavat asua joka puolella meren rannalla huviloissaan, mutta ehdottomasti jonkun kaupungin rannalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, oikeassahan ne sukulaisenne ovat. Antaa teistä laiskan ja osaamattoman kuvan tuo nykyinen tyyli. Ja kun lapsiakin on, niin 100neliön kerrostalo kämppä ei ole kummoinen, kun ei ole sitä omaa pihaa varastoja yms...
Mutta voittehan sanoa että olette sen verran reppanoita, että teistä ei ole asumaan muualla, niin ehkä sukulaiset sitten ovat asiasta hiljaa ainakin teidän kuullenne.
Kas kun kuulostat ihan Ritva-tädiltäni :)
Mihin me tarvitsemme OMAN pihan? Tai lisää varastoja? Ja miksi kerrostalossa asuva on laiska ja osaamaton? Onko ruohonleikkuria ja lumikolaa käyttävä automaattisesti elämässä jotenkin reipas ja osaava? Pitääkö itse vaihtaa kattotiilejä, jotta naapurit pitäisivät reippaana?
ap
Trol-lol-lol...
Pitää. Lisäksi pitää tehdä hilloja ja piirakoita eli viettää puolet vapaa-ajasta keittiössä, puutarhassa ja marjametsässä. Se on myös sopivaa ja oikeaa työtä naiselle. Lumikolaa kun käyttää ja tekee muita oikeita hommia pihalla niin ei tarvitse maksaa liikunnanharrastamisesta. Kaupunkilaispellet ne maksaa salilla käynnistä, naurettavaa. Kyllähän se ihminen on laiska jos ei viitsi taloa ja pihaa hoitaa. Kaupunkityöt, esim. toimistohommat ja opiskelu eivät ole työtä. Kaupunkilainen ei ole oikea ihminen. Asuvatkin muurahaiskennossa.
Tätä mieltä ovat jotkut pienen maaseutukaupungin, kotikaupunkini kaverit ja muutkin ihmiset. Minulle on suoraan sanottu että kaupunkilainen ei ole oikea ihminen, ihan vakavalla naamalla. Olen kyllä vähentänyt yhteydenpitoa tuollaisiin, en jaksa minäkään että "vieläkö sinä siellä Helsingissä asut?" kysymyksiä. "Miksi sinä vieläkin opiskelet, eikö tuo jo riitä, tekisit oikeita töitä". Alani on sellainen että siitä ei ikinä tule valmiiksi, mutta se vaan ei ole sillä tavalla fyysinen mikä kelpaisi maalaiselle.
Mä olen keski-ikäinen nainen joka on asunut yli 20 vuotta maalla mutta sielu on kaupunkilaisen. Kyllä mä ymmärrän täysin että siellä halutaan asua ja jotkut ihmiset vaan kuuluu kaupunkiin.
Mä olen miehelle sanonutkin kunhan tästä päästään niin me muutetaan isoon kaupunkiin tai ulkomaille. Tässä on yli 20 vuotta tuotettu sitä parjattua ruokaa Suomalaisten suuhun, töissä pyhät ja arjet, kesät ja talvet. Ikinä ei ole tästä päästy lomalle, aika jotain sattuu. On nurmikon leikkuuta, lumitöitä, remppaa ja kierrätystä.
Näissä hommissa menee terveys ja ei meistä kumpikaan tule pystytään huolehtimaan omakotitalosta enää vanhemmiten.
Mä haluan asua jossain missä tapaa ihmisiä, joku hakee roskat pihasta, tekee rempat ja auraa kadut. Pääsen teatteriin ja minne ikinä haluankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen piirre on se, että lapsille on ostettava opiskelupaikkakunnilta asunnot. Vuokralla asuminen ei tule kysymykseen.
Vain typerys asuu vuokralla jos ei ole pakko. Asumistukea saa nimittäin myös omien vanhempien omistamaan asuntoon ja näin kätevästi vanhemmat iskevät kaksi kärpästä yhdellä iskulla: keräävät sijoitus varallisuutta ja saavat lapselle mieleisen asunnon.
Vaatii aika paljon viitseliäisyyttä ruveta selvittelemään itselle vieraan ja maantieteellisestikin etäisen paikkakunnan asuntomarkkinoita ja pyörittelemään vuokratoimintaa vain siksi, että lapsi asuu siellä jokusen vuoden. Hyvässä lykyssä jokainen lapsi vielä opiskelee eri paikkakunnalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä rakastan maaseutua. Tykkään marjastaa, sienestää, rakastan rauhaa ja hiljaisuutta.
Asutaan rivarissa mutta kaupungin laidalla.
Ymmärrän hyvin että joku tykkää asua kerrostalossa ja vilinässä.Myös ikä vaikuttaa asiaan. Nyt yli 50v. kiinnostaa asiat mitkä ei kiinnostanut silloin kun olin nuorempi.
Minua on sienestys ja marjastus kiinnostanut aina. Asun Helsingissä, joka ei tietenkään ole estänyt em. harrasteita millään tavalla. Ei täältäkään montaa minuuttia tarvitse ajaa, kun alkaa metsää riittämään. Toiset marjastavat läheisillä ulkoilualuilla kävelymatkan päässä, mutta itse en ihan niin kaupungin läheisyydestä halua marjoja ja sieniä kerätä.
Eikä maalta välttämättä pitkään aja, että pääsee ostoksille, leffaan, taidenäyttelyyn jne. Eihän erilaiset kiinnostukset välttämättä yksilötasolla toisiaan poissulje...tietyt asiat vaan on helpommin tavoitettavissa maalla, toiset kaupungissa.
Alue: Aihe vapaa
Mä taas toivon että talo pellon laidalta löytyisi. Ei ole mitään upeampaa kuin katsoa ikkunasta ulos ja nähdä aavat pellot ja tuntea rauha ja hiljaisuus. Kaupunki ja liika häly ahdistaa.