Lue keskustelun säännöt.
Ottaa päähän, kun keskustelee maalla asuvien sukulaisten kanssa. Niiden mielestä ihmisen tulee asua omakotitalossa. Piste.
Olemme keskimääräistä varakkaampia ihmisiä ja meillä oli varaa ostaa Helsingin keskustasta melkein 100 neliön kerrostaloasunto. Haaveilimme sellaisesta pitkään ja teimme töitä, että saimme säästettyä käsirahan. Ostimme remonttikuntoisen huoneiston, jota on huolellisesti remontoitu pitkään.
Emme ole koskaan halunneet omakotitaloa rasittavine puutarha- ja ulkotöineen. Ei edes paritaloa, eikä rivitaloa. Ei haluta parveketta eikä pihaa. Me _haluamme_ asua kerrostalossa kaupungin keskustassa.
Joka ikinen kerta maalla asuvien sukulaisten kanssa keskustellessa he ihmettelevät, miksi _vieläkin_ asumme kerrostalossa. Että eikö jo kolmen lapsen kanssa pitäisi muuttaa omakotitaloon - onhan meillä varaakin. He eivät millään käsitä sitä, että joku tieten tahtoen haluaa asua kerrostalossa. Kun jokaisella lapsiperheellä pitäisi olla se oma piha, jossa lapset voi juosta.
Rasittavaa. Onko joku muu törmännyt tällaiseen? Pitäisi olla välittämättä, mutta kun eivät usko puhetta ja tätä jatkuu vuodesta toiseen.
Kommentit (645)
Onpa taas kummallista keskustelua. Kannattaisi kokeilla erilaisia asuinmuotoja ja päättää sitten, mikä on paras omassa elämäntilanteessaan.
Me kokeilimme. Ostimme talon Kirkkonummelta, asuimme siellä kaksi ja puoli vuotta, mutta totesimme, että emme jaksa. Talo oli ihana, piha iso ja kaunis, mutta arki vei voimat. Töihin lähdettiin aikaisin ja tultiin kotiin myöhään. Joka toinen päivä piti viedä lapsia harrastuksiin Espooseen ja omat kuorot olivat Helsingissä, jonne lähdettiin vielä illallakin harjoituksiin.
Sitten otettiin järki käteen. Ostettiin asunto Meilahdesta ja elämästä tuli helppoa. Työmatka taittuu kävellen kymmenessä minuutissa, lapset menevät itse harrastuksiin ja kaikki on ihan lähellä. Ollaan nykyään paljon enemmän yhdessä, kun työ- ja harrastusmatkoihin ei mene aikaa. Asutaan n 100 neliön asunnossa ja maksettiin siitä melkein kaksi kertaa enemmän kuin 200 neliön talosta.
Kannatti kuitenkin kokeilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloluukussahan asutaan vain opiskelujen ja työttömyyden ajan ja muutetaan heti oikeaan taloon kun tilanne sallii.
Tilanne ei valitettavasti salli ikinä, sillä en aio asua missään korvessa. Alle 20 min julkisilla Helsingin keskustaan on minimivaatimus.
Ainoa syy muuttaa metsään on insesti, helsinkiläinen vihreä kaupunginvaltuutettu veistelee.
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ihmiset-kulttuuri/artikkeli-1.212126
Hassua, meillä vähän samanlainen tilanne paitsi että ollaan rivitalossa. Rivarineliö isolla pihalla ja sukulaiset ihmettelee että miksi näin, miksi ei ok-talo.
Ajattelin itse että pienet kulut ja lähellä keskustaa, asunnon hinta inhimillinen. Nyt erään remontin tiimellyksessä olen todennut että ei vittu ikinä tämmöiseen kolhoosiin asumaan. Mistään ei saa päättää mitään ja pienessä taloyhtiössä naapurit kyräilee.
Että kuuntele niitä muita, meitä on monenlaisia mutta osake-asumukset on kyllä oikeesti jollekin opiskelijoille tai tietyssä elämänvaiheissa oleville, ei lapsiperheille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,ne maalla asuvat sukulaisesi ovat vaan niin vanhakantaisia,ettei niiden nuppiin mahdu tämän päivän jutut. Maalla ennen,se oli ylpeyden ja hyvin toimeentulevien merkki,että asuu omakotitalossa.Nyt niiden talojen hinta on rapiat 100000e ,vaik olisi iso tontti,puhumattakaan ,jos on esim vähän vanhempi talo ja uusista laadukkaista ja tilavistakaan ei saa kuin 150000e hädin tuskin.
Teidän kämppä hipoo mijoonaa,mut totisesti niiden ajattelu on niin kapeaa ei ne tajuu tai halua tajuta.
Kokemusta on minullakin 73v rouvalla samasta asiasta.Kaikilla ihan oikeasti rikkailla on kaupunkiasunto ja maalla toinen asunto. Köyhillä ei ole varaa asua maalla omakotitalossa.
Älä nyt naurata, ei ne ”oikeasti rikkaat” yleensä missään korvessa asu vaan merenrantatonteilla Espoossa ja Helsingissä. Edesmennyt Niklas Herlin asui Töölössä kerrostalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä keskustelu on mielenkiintoista oikeastaan vain epäsymmetrian vuoksi. Kerrostalounelma on sitä laadukkaampi mitä arvokkaampi asunto on. Sijaintinsa vuoksi. Pientalounelma on lähes täydelleen päinvastoin. Muut ovat epätäydellisiä kompromisseja. Täysin vapaasti omaa unelmaansa kukin tavoitellen.
Jokainen saa tietysti itse päättää missä asuu.
Mutta ymmärrän kyllä sen että joillekin voi olla vaikeaa ymmärtää sitä että minkä vuoksi joku haluaa asua kerrostalossa jossa naapureita on joka puolella ja elämä on erittäin säännösteltyä taloyhtiön puolelta. Monien peruste sille että minkä vuoksi ei omakotitaloa on pihatyöt. Ne voi teettää ihan sillä samalla urakoitsijalla joka tekee ne kerrostalonkin pihatyöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okt se olla pitää. Jokaista asumismuotoa kokeilleena en vaihtaisi takas kaupunkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä maaseutu on paras ympäristä lapsille asua.
Ei ole. Pääkaupunkiseudulla on tarjolla mitä tahansa harrastuksia, aina ammattilaistasolle asti jos lasta jokin tietty laji tai harraste sattuu niin paljon kiinnostamaan. Nykymaailmaan saa muutenkin täällä paljon paremmat edellytykset. Tämän totean itse pikkupaikkakunnalla lapsuuteni viettäneenä.
No juuri pikkupaikkakunnalla lapsuutensa viettäneethän ovatkin usein niitä kovimpia pk-seudun eduista jauhajia. Heille se on ollut suuri maailman avautuminen päästä pk-seudulle ja luulevat muiden kokevan sen samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle on sentään sanottu, että olisi varaakin omakotitaloon. Kovin yleistä kun on nimittäin alentuva jankutus, kuinka kaikilla ei tietenkään ole varaa hankkia omakotitaloa että on sitten pakko asua rivarissa tai jopa kerrostalossa. Tämän sanojat ovat useimmiten niitä, jotka asuvat kyllä (jatkuvaa remppaa vaativassa kulahtaneessa) omakotitalossa, mutta se sijaitsee takahikiällä, missä omakotitaloja on myynnissä ruuhkaksi asti hinnalla, jolla ei saisi yhtään isommista kaupungeista edes yksiötä kämäsimmästä lähiöstä, mutta varaa ei tietenkään ole 100 000e omakotitaloon sellaisella, joka asuu 2x kalliimmassa kerrostalokämpässä.
Hienoa logiikkaa :D
Onhan se nyt selvää, että jos asuu muuttotappiokunnassa purkukuntoisessa talonrotiskossa jonka arvo on tavallisen perusperheauton verran, ei moiseen ole varaa sellaisella, joka asuu pääkaupunkiseudulla kerrostalo-osakkeessa. Eiku......
Heh, maalla saa hyvän omakotitalon samalla hinnalla millä kaupungista rupuisen kaksion. Eli samasta asumisen laadusta joutuu maksamaan kaupungissa enemmän.
Voi tätä tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä.
Nykyään suurin osa asukkaista maalla on hyvin koulutettuja ja käyvät töissä kaupungissa ja ovat keskivertoa varakkaampia, miten muuten pienet kunnat pystyisi tarjoamaan palveluita, jos ei ole verotuloja. Meilläkin pääsee terv.keskukseen samana päivänä.
Ja sinun visio maaseudun okt, koskee vain hyvin pientä ryhmää, jolla tontti on postimerkkikokoa.
Suurimmalla osalla maalla okt on paljon muuta, kuin pelkkä rakennus, siihen sisältyy metsää, viljelymaata, rantaviivaa jne. jotka tietysti nostavat kiinteistön arvoa ja antaa lisätuloja.
Esim. meillä se on molemmille mahdollistanut puolipäivätyön (omasta tahdosta) kun saamme lisätuloja metsästä ja vuokramaasta.
Ja tarvittaessa voidaan olla myös kaupungissa, kun siellä on huoneisto, niin kuin monella muulla maalla asuvilla.
Ja kyllä asumiskulut kaupungissa on paljon halvemmat, jos ei huomioida sijoitettua pääomaa. Esim. meillä pelkkä valokuitu maksaa 60€/kk kun vastaavan saisi kaupungissa vajaalla 10€, samoin sähkö, vesi, lämmitys jne.
Nyt on kyllä taas yleistetty oma kokemus aika rankasti. Suomessa on todella paljon autioituvaa maaseutua ja muuttotappiokuntia, joissa ei todellakaan ole hyvätuloisia koulutettuja ihmisiä liiaksi asti. Kunnat nimenomaan eivät kykene tarjoamaan enää peruspalveluita, koulut lakkautetaan ja lääkäriin on 150km matkaa. Ei tarvitse Jyväskylästä montaakymmentä kilometria pohjoiseen päin ajella niin tilanne on tämä.
Toki tilastoissa kaupunkien köyhyys korostuu, koska kaupungeissa asuu niin paljon enemmän ihmisiä. Siellä on isompi skaala ja isompi volyymi - enemmän köyhiä ja enemmän rikkaita. Ei tarvitse mennä edes Helsinkiin asti, Tampereeltakin löytyy miljoonan euron kerrostaloasuntoja ihan keskustasta, sen sijaan jostain Terälahden perukoilta saa ränsistyneen rintamamiestalon todella halvalla. Että kyllä sitä rikkautta on myös kaupunkien keskuksissa ja lähiöissä.
Suomen rikkaimmat alueet löytyvät tutkimuksenkin mukaan suurten kaupunkien keskustoista ja välittömästä läheisyydestä. Lähde: Tilastokeskus.
Haluaisin niin muutta maalle, mutta tällä hetkellä ei ole mahdollisuutta, koska emme halua vaihtaa lastemme ihanaa koulua, harrastuksia, ystäviä. Kunhan lapset aikuistuvat, muutamme kyllä heti johonkin pieneen hirsimökkiin luonnonkauniiseen maisemaan. En voi sietää tätä yksityisyyden puutetta ja liikenteen huminaa enää yhtään. Haluan ympärilleni tilaa, luontoa ja hiljaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap,ne maalla asuvat sukulaisesi ovat vaan niin vanhakantaisia,ettei niiden nuppiin mahdu tämän päivän jutut. Maalla ennen,se oli ylpeyden ja hyvin toimeentulevien merkki,että asuu omakotitalossa.Nyt niiden talojen hinta on rapiat 100000e ,vaik olisi iso tontti,puhumattakaan ,jos on esim vähän vanhempi talo ja uusista laadukkaista ja tilavistakaan ei saa kuin 150000e hädin tuskin.
Teidän kämppä hipoo mijoonaa,mut totisesti niiden ajattelu on niin kapeaa ei ne tajuu tai halua tajuta.
Kokemusta on minullakin 73v rouvalla samasta asiasta.Kaikilla ihan oikeasti rikkailla on kaupunkiasunto ja maalla toinen asunto. Köyhillä ei ole varaa asua maalla omakotitalossa.
Älä nyt naurata, ei ne ”oikeasti rikkaat” yleensä missään korvessa asu vaan merenrantatonteilla Espoossa ja Helsingissä. Edesmennyt Niklas Herlin asui Töölössä kerrostalossa.
Herlineilläkin maatila missä Niklas saanut ihan varmasti olla rauhassa. Eli kaupunkiasunto ja asunto maalla. Nämä merenrantatonteilla asuvatkin usei omistavat kesämökin.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä tökeröä arvostella miten muut ihmiset asuvat, mutta onhan tuo alle 100 neliöä kovin ahdas 5-henkiselle perheelle. Eikä edes parveketta?
Rivien välistä luettuna tuntuu että jonkinlaisen varakkaan ihmisen rooli tuntuu kovin tärkeältä APlle.
Meillä on neljä huonetta ja keittiö sekä se parveke. Neliöitä 84,5 ja ihmisiä viisi. Hyvin mahdutaan. Miten paljon tilaa sun mielestä tarvitaan viidelle hengelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kaupungissa 100 neliöinen kerrostaloasunto on jo iso. Harvassa taloyhtiössä on edes noin isoja huoneistoja.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen saa tietysti itse päättää missä asuu.
Mutta ymmärrän kyllä sen että joillekin voi olla vaikeaa ymmärtää sitä että minkä vuoksi joku haluaa asua kerrostalossa jossa naapureita on joka puolella ja elämä on erittäin säännösteltyä taloyhtiön puolelta. Monien peruste sille että minkä vuoksi ei omakotitaloa on pihatyöt. Ne voi teettää ihan sillä samalla urakoitsijalla joka tekee ne kerrostalonkin pihatyöt.
Toki voi teettää samalla urakoitsijalla mutta kalliimpaahan se on.
Ja kas kummaa, keskustelu kääntyi vastakkainasetteluksi maalla ja kaupungissa asumisen välillä.
Alkuperäinen kysymys koski kai sitä, että miksi jotkut ulkopuoliset ihmiset katsovat asiakseen taivastella ääneen toisten tekemiä valintoja, jotka eivät ole samoja kuin heidän omansa.
Mun äidin puolen sukulaiset on just tollasia. Pienenä kun kävin niiden luona tai suvun yhteisellä kesäpaikalla, niin kun meillä oli kissa mukana niin aina sai kuulla miten kuulema meidän kissa on "niin onnellinen kun saa vapaana liikkua omakotitalon pihassa."
Kaikkein viimeisin paikka missä haluaisin asua, olisi ok-talo keskellä peltoa. Eihän pelto ole edes luontoa. Maalaiset eivät enää asu luonnon keskellä, ne asuvat peltojen keskellä. Pitäisi olla auto että pääsisi mihinkään sieltä. Kuuntelisi sitten seinäkellon ääntä keinutuolissa sunnuntai-iltäpäivänä ja viiltelisi ranteitaan auki kelmeässä valossa, katsellen peltoa peltoa peltoa... seinäkello vaan raksuttaisi. Missään ei laulaisia edes lintu, ei olisi mitään elämää. Vain pelto pelto pelto.
Heräsin nimittäin joskus tollasesta talosta kosteaa iltaa seuraavana aamuna, vielä kauhean jysärin kera, missään siellä ei ollut edes särkylääkettä. Se oli helvetti maan päällä. Mietin, miten kukaan voi elää niin ankeassa paikassa vapaaehtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mun äidin puolen sukulaiset on just tollasia. Pienenä kun kävin niiden luona tai suvun yhteisellä kesäpaikalla, niin kun meillä oli kissa mukana niin aina sai kuulla miten kuulema meidän kissa on "niin onnellinen kun saa vapaana liikkua omakotitalon pihassa."
Vain kaupunkilaiselle voi olla yllätys, että eläimet viihtyvät paremmin luonnossa kuin betonikuutiossa! Kissat voivat olla tosin aluksi arkoja ulkoilemaan, jos eivät ole siihen tottuneet, mutta kun tutustuvat ympäristöönsä, vaativat kyllä päästä jatkossakin ulos. Tämä ei tietenkään koske ydinkeskustaa. Eläin on niin viisas, ettei halua saasteiden, metelin, ihmisvilinän ja liikenteen sekaan liikkumaan.
Ei ole. Pääkaupunkiseudulla on tarjolla mitä tahansa harrastuksia, aina ammattilaistasolle asti jos lasta jokin tietty laji tai harraste sattuu niin paljon kiinnostamaan. Nykymaailmaan saa muutenkin täällä paljon paremmat edellytykset. Tämän totean itse pikkupaikkakunnalla lapsuuteni viettäneenä.