Lue keskustelun säännöt.
Tarjoavatko perhepäivähoitajat konservatiivisempaa kasvatusta kuin päiväkodit?
12.09.2018 |
Olemme konservatiiviperhe emmekä usko "varhaiskasvatukseen" vaan haluaisimme lapselle perinteistä ja maalaisjärkistä toimintaa. Olisi myös tärkeää, että hoitopaikassakin lapsi oppisi sen, että rikoksesta seuraa oikea rangaistus eikä esimerkiksi tunteiden sanoitusta tai vastaavaa.
Onko perhepäivähoito vai päiväkoti todennäköisin mistä voi lapselle löytää näihin vaatimuksiin sopivan hoitopaikan? Onko yksityinen parempi kuin kunnallinen? Aivan oman hoitajan palkkaamiseen meillä ei ole varaa.
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, perhepäivähoitajissa on varmaan enemmän näitä. Ovat myös konservatiivisempia perheitä kohtaan.
Mitäs rikoksia ne pienet on tehny? Konservatiivinen voi tarkoittaa myös tukkapöllyä tai vastaavaa.
Olen työskennellyt molemmissa, ollut siis pph sekä päiväkodin eri ikäisten ryhmissä eri päiväkodeissa. Sanoisin että pph kuuntelee vanhempia paremmin. Lapsiryhmässä voi aikuiset vaihtua eikä yksilötarpeita välttämättä oteta huomioon. Itse en näillä kokemuksilla laittaisi lapsia päiväkotiin ennen 5 ikävuotta
Jos lähialueelta löytyy joku iäkkäämpi yksityinen perhepäivähoitaja niin hänellä todennäköisimmin on tuon tyyppinen kasvatuslinja plus että yksityisellä vanhempi pääsee muutenkin paremmin esittämään toiveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhepäivähoitajienkin täytyy noudattaa varhaiskasvatussuunnitelmaa. Itse olen pph enkä kyllä totisesti "sanoita" yhtään mitään, paitsi uusia sanoituksia voin ex tempore tehdä vanhoihin lauluihin. Tunteista kyllä puhutaan välillä, mutta ei se rangaistus ole.
Pph:na ehdin pitää lapsia paljon sylissä. On asioita, joihin lapset voivat vaikuttaa ja sitten niitä, jotka vain tehdään. Esimerkki: kolme lasta on toppavaatteissa lähdössä ulos. Neljättä ei huvita. Hän haluaisi viskoa pipot ja tumput ympäriinsä ja viihdyttää itseään juoksemalla hoitajaa karkuun. Pk:ssa yksi aikuinen voi tätä vastarannankiiskeä jäädä maanittelemaan. Meillä minä nappaan piltin kainaloon, kerron, että muut odottavat hikipäässä uloslähtöä. Puen vastaan kinnaavan lapsukaisen, joka tietysti suuttuu. Menemme ulos. Äkäpussi saa halutessaan tyyntyä sylissäni, ennen kuin lähtee leikkimään. Eteiseen lirkuttelemaan jäämiseni ei kuitenkaan ole vaihtoehto, siksi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti pph tai yksityinen, esim kristillinen tai vieraskielinen päiväkoti.
Meillä on hyviä kokemuksia molemmista.
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt molemmissa, ollut siis pph sekä päiväkodin eri ikäisten ryhmissä eri päiväkodeissa. Sanoisin että pph kuuntelee vanhempia paremmin. Lapsiryhmässä voi aikuiset vaihtua eikä yksilötarpeita välttämättä oteta huomioon. Itse en näillä kokemuksilla laittaisi lapsia päiväkotiin ennen 5 ikävuotta
No tottakai olet omaan työhösi tyytyväinen. Mietipä se ikävin ja tylyin työkaverisi pph:na.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni rangaistuksen täytyy jotenkin liittyä siihen, mistä rangaistaan. Jos lapsi esim. sotkee, niin hän siivoaa jälkensä, jos hän piirtää vääriin paikkoihin, niin hän auttaa jälkien putsaamisessa jne. Jos hän rikkoo toisten tekemän rakennelman, hän auttaa rakentamaan uuden. Jos hän lyö toista, niin en lyö häntä takaisin enkä pyydä toista lasta lyömään, vaan silloin neuvotaan, miten toisia kohdelllaan ja erotan riitapukarit toisistaan. Jäähyä en ole koskaan käyttänyt, mutta joskus on pakko ottaa joku lapsi toisista eroon, kuitenkin samaan huoneeseen seuraamaan, miten kuuluu toimia. - 7
Vierailija kirjoitti:
Perhepäivähoitajienkin täytyy noudattaa varhaiskasvatussuunnitelmaa. Itse olen pph enkä kyllä totisesti "sanoita" yhtään mitään, paitsi uusia sanoituksia voin ex tempore tehdä vanhoihin lauluihin. Tunteista kyllä puhutaan välillä, mutta ei se rangaistus ole.
No hyvä, ettet pidä tunteista puhumista rangaistuksena.
Koska et siis "sanoita yhtään mitään", etkä siis esim. sano "nyt hanska oikeaan käteen, sitten vasempaan...", etkä sanoita tunteita: "no nyt taisit suuttua", kun kaksivuotias rimpuilee uloslähdön yhteydessä, mutta kuitenkin puhut tunteista, niin näin lastentarhanopettajan uteliaisuudella kysyn:
Puhutko siis kaksivuotiaiden kanssa menneiden tapahtumien tunteista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Venäläinen hoitaja on paras. Eivät todellakaan ole sitä porukkaa joka jää puoleksi tunniksi sanoittelemaan jotain jos lapsi kiukkuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhepäivähoitajienkin täytyy noudattaa varhaiskasvatussuunnitelmaa. Itse olen pph enkä kyllä totisesti "sanoita" yhtään mitään, paitsi uusia sanoituksia voin ex tempore tehdä vanhoihin lauluihin. Tunteista kyllä puhutaan välillä, mutta ei se rangaistus ole.
No hyvä, ettet pidä tunteista puhumista rangaistuksena.
Koska et siis "sanoita yhtään mitään", etkä siis esim. sano "nyt hanska oikeaan käteen, sitten vasempaan...", etkä sanoita tunteita: "no nyt taisit suuttua", kun kaksivuotias rimpuilee uloslähdön yhteydessä, mutta kuitenkin puhut tunteista, niin näin lastentarhanopettajan uteliaisuudella kysyn:
Puhutko siis kaksivuotiaiden kanssa menneiden tapahtumien tunteista?
Mikä ongelma? Semantiikka vai? En tosiaan sanoita, vaan puhun, kerron, selitän, kommentoin. Mitä ihmeen sanoittamista se on, jos kerron, mitä tapahtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni rangaistuksen täytyy jotenkin liittyä siihen, mistä rangaistaan. Jos lapsi esim. sotkee, niin hän siivoaa jälkensä, jos hän piirtää vääriin paikkoihin, niin hän auttaa jälkien putsaamisessa jne. Jos hän rikkoo toisten tekemän rakennelman, hän auttaa rakentamaan uuden. Jos hän lyö toista, niin en lyö häntä takaisin enkä pyydä toista lasta lyömään, vaan silloin neuvotaan, miten toisia kohdelllaan ja erotan riitapukarit toisistaan. Jäähyä en ole koskaan käyttänyt, mutta joskus on pakko ottaa joku lapsi toisista eroon, kuitenkin samaan huoneeseen seuraamaan, miten kuuluu toimia. - 7
Aina tuollaista rangaistusta ei löydy. Siis sellaista joka suoraan liittyisi siihen väärään mitä on tehnyt. Jos ei ole mitään "yleisiä" rangaistuksia kuten jäähyä, niin silloin se väkisin menee siihen, että monesti vaan torutaan/neuvotaan vaikka olisi tarve rangaistukselle.
Miksi konservatiivisen perheen vaimo ei ole kotona lapsia ja kotia hoitamassa?
Vierailija kirjoitti:
Pph:na ehdin pitää lapsia paljon sylissä. On asioita, joihin lapset voivat vaikuttaa ja sitten niitä, jotka vain tehdään. Esimerkki: kolme lasta on toppavaatteissa lähdössä ulos. Neljättä ei huvita. Hän haluaisi viskoa pipot ja tumput ympäriinsä ja viihdyttää itseään juoksemalla hoitajaa karkuun. Pk:ssa yksi aikuinen voi tätä vastarannankiiskeä jäädä maanittelemaan. Meillä minä nappaan piltin kainaloon, kerron, että muut odottavat hikipäässä uloslähtöä. Puen vastaan kinnaavan lapsukaisen, joka tietysti suuttuu. Menemme ulos. Äkäpussi saa halutessaan tyyntyä sylissäni, ennen kuin lähtee leikkimään. Eteiseen lirkuttelemaan jäämiseni ei kuitenkaan ole vaihtoehto, siksi näin.
Miksi oletat, että päiväkodissa toimittaisiin kuvatulla tavalla tässä kertomassasi esimerkissä? Ei siellä päiväkodissakaan kuule ole yhtään sen enempää aikaa jäädä eteiseen lirkuttelemaan.
Äläpä vähättele päiväkodin ammattihenkilöstöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen työskennellyt molemmissa, ollut siis pph sekä päiväkodin eri ikäisten ryhmissä eri päiväkodeissa. Sanoisin että pph kuuntelee vanhempia paremmin. Lapsiryhmässä voi aikuiset vaihtua eikä yksilötarpeita välttämättä oteta huomioon. Itse en näillä kokemuksilla laittaisi lapsia päiväkotiin ennen 5 ikävuotta
No tottakai olet omaan työhösi tyytyväinen. Mietipä se ikävin ja tylyin työkaverisi pph:na.
Siis olenko jotenkin onnekas kun en ole työskennellyt tylyjen tai ikävien ihmisten kanssa. Hoitajat olivat ihania mutta tarkoitin jutulla sitä että heillä liian kiire ja vaihtuvuus liian suuri, jotta ehtisi yhden lapsen tarpeisiin kiinnittää huomiota, en siis itsekään ehtinyt pk:ssa ollessa. Työnteko on erilaista jos sitä tekee kotona vaan muutaman lapsen kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pph:na ehdin pitää lapsia paljon sylissä. On asioita, joihin lapset voivat vaikuttaa ja sitten niitä, jotka vain tehdään. Esimerkki: kolme lasta on toppavaatteissa lähdössä ulos. Neljättä ei huvita. Hän haluaisi viskoa pipot ja tumput ympäriinsä ja viihdyttää itseään juoksemalla hoitajaa karkuun. Pk:ssa yksi aikuinen voi tätä vastarannankiiskeä jäädä maanittelemaan. Meillä minä nappaan piltin kainaloon, kerron, että muut odottavat hikipäässä uloslähtöä. Puen vastaan kinnaavan lapsukaisen, joka tietysti suuttuu. Menemme ulos. Äkäpussi saa halutessaan tyyntyä sylissäni, ennen kuin lähtee leikkimään. Eteiseen lirkuttelemaan jäämiseni ei kuitenkaan ole vaihtoehto, siksi näin.
Miksi oletat, että päiväkodissa toimittaisiin kuvatulla tavalla tässä kertomassasi esimerkissä? Ei siellä päiväkodissakaan kuule ole yhtään sen enempää aikaa jäädä eteiseen lirkuttelemaan.
Äläpä vähättele päiväkodin ammattihenkilöstöä.
Nykyään on kova painostus, että pelkällä puheella pitää pärjätä kurinpidossa ja jos nappaa piltin kainaloon niin joku on heti huolissaan, että ei kai se loukkaa piltin oikeuksia.
"Rangaistukseksi" voi ihan riittää se, että huolehtii lapsen ymmärtävän käsillä olevan asian vakavuuden.
Nelivuotias, jolla oli ikävä tapa terrorisoida muiden leikkejä ja jopa lyödä, osasi oikein hyvin käyttää kevyesti "joojoo, no anteeks" -lausahdusta, mielenkiinnon ollessa ihan muissa asioissa.
Istutin lapsen kerran tällaisena hetkenä sohvalle, pitäen kevyesti kiinni käsivarsista merkkinä lapselle, että "haluan sinun sinun istuvan nyt hetken tässä aloillasi". Lapsi ei edes rimpuillut, joten aivan kevyt kosketus riitti. Polvistuin itse lapsen eteen, saadakseni kasvomme samalle korkeudelle.
Sanoin hyvin rauhallisesti, että nyt keskustelemme tästä asiasta. Muita ei saa satuttaa. Lapsi väisti katsettani ja yritti kiinnittää huomioni ikkunasta näkyvään lintuun. Kerroin, että nyt emme puhu linnuista, vaan siitä, ettei toisia saa satuttaa. Lapsi yritti vaihtaa puheenaihetta lukuisia kertoja. Totesin, että niistä voimme puhua hetken kuluttua, mutta nyt minulla on muuta asiaa.
Lopulta lapselta loppuivat puheenaiheet ja hän käsitti, ettei tule pääsemään tilanteesta joojoolla, vaan aikuinen on erittäin tosissaan. En ollut vihainen, rauhallisuus riitti. Selitin vielä kerran, ettei näin voi toimia, sellaista ei hoitopaikassa hyväksytä. Ja että kavereita saa olemalla ystävällinen. Ja toki myös, että toiseen lapseen sattui tosi paljon, kun palikka osui lujaa.
Lapsi alkoi itkeä. Osittain varmaan harmitustaan siitä, kun ei päässytkään niskan päälle tilanteessa. Mutta myös sitä, että joutui oikeasti pysähtymään ja pohtimaan, mitä tuli tehtyä. Tilannetta seurannut anteeksipyyntö kaverilta oli taatusti aidoin, jonka olin kyseiseltä lapselta kuullut.
Lapsen mielestä hän varmasti koki rangaistuksen "piinapenkissä" ollessaan, kun en antanut periksi. Mutta tuon jälkeen hän käyttäytyi paljon paremmin ja olikin oikein tykätty lapsi ryhmässä, kun muut hoksasivat, ettei hän satutakaan.
Lapsen vanhemmat olisivat taatusti kauhistuneet menettelyäni, jos olisivat nähneet. Heidän mielestään kun lapsen mieltä ei olisi ikinä saanut pahoittaa, ja itsensä pulasta puhuminen aihetta vaihtamalla oli vain suloinen piirre lapsessa. Puhelahjat hänellä kyllä säilyivät, vaikka teinkin säännöt selviksi. Enkä koe tehneeni väärin.
Pph
Kerro joku käytännön esimerkki?
Pph