Lue keskustelun säännöt.
"Liikuntatunneilla ei enää jaotella oppilaita sukupuolen mukaan"
12.09.2018 |
https://yle.fi/uutiset/3-10393944
En löytänyt aiheesta ketjua - oletan, että tästä uutisesta ollaan keskusteltu, mutta ne on poistettu. En nyt puutu mihinkään muuhun tässä uutisessa kuin tähän lauseeseen:
"Liikuntatunneilla ei enää jaotella oppilaita sukupuolen mukaan, vaan pikemminkin kovaa tai kevyempää peliä suosivien ryhmiin."
Olenko ainoa, kenen korviin tuo kuulostaa ihan katastrofilta? Ensinnäkin, käytännössä tuossa jaotellaan oppilaat vahvoihin ja heikkoihin, urheilullisiin ja luusereihin. Jopa urheilullisesti lahjakas teinityttö voi olla liian "heikko" pelaamaan "kovia" lajeja teinipoikien kanssa - vai kuvitellaanko, että miehet ja naiset kilpailevat erikseen ihan vain sukupuolisyrjinnän vuoksi? En tiedä, millaisia kouluja Suomesta oikein löytyy, mutta ainakaan meidän koulussa ei ikinä määritelty, että tietyt lajit olisivat vain pojille: mutta tytöt saivat pelata niitä keskenään.
Toisekseen, tyttö joka ei kehtaa urheilla poikien kanssa tai poika joka ei kehtaa urheilla tyttöjen kanssa on tässä systeemissä ihan hukassa, ja pahimmillaan saa hyvin yksipuolisen kokemuksen kevyestä liikunnasta vaikka lahjakkuutta olisi "koviin" lajeihin (miten nämä lajit edes jaotellaan?).
Murrosiässä tuollaiset tunteet ovat ihan normaaleja, ja minusta on käsittämätöntä, jos niille ei tule enää mitään ymmärrystä. Ala-asteella pelattiin iloisesti pesäpalloa sekaryhmässä, mutta ujona teininä oli tuskaa, kun pojat tulivat tirskumaan tyttöjen jumppatunneille tai lentopallopeleihin. Liikunta on ujolle teinille usein tuskaa jo muutenkin, varsinkin jos kroppa ei vastaa ihanteita.
Ilmeisesti tässä tavoitellaan jotain utopiaa, jossa kaikki urheilulliset nuoret ovat yhtä vahvoja, ja ujostelu on jäänyt historiaan?
Kommentit (264)
Poikani muistaa lukiossa vielä pelanneensa korista sekajoukkueissa. En usko, että se oli kovinkaan onnistunutta peliä. Poikani kertoi, että häneltä oli esim. kielletty korien heittely (198 cm pituutta). Turhauttavaa pelaamista sekä tytöille että pojille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheilun pitäisikin olla tasa-arvoista. Erilliset miesten- ja naistensarjat eivät kuulu nykyaikaan.
Olen tästä miettinyt niin välillä, että miksi urheilussa ei ole koripallon sm-sarja ja miesten koripallon sm-sarja, ja muista lajeista vastaavat. Jääkiksessä olisi jääkiksen sm-liiga ja miesten jääkiksen sm-liiga. Jalkiksessa jalkiksen pääsarja ja miesten pääsarja. Kuulantyönnössä olisi sm-kulta ja miesten kuulantyönnön sm-kulta. Nyt nämä kaikki on toisin päin, puhutaan jalkissarjasta ja naisten jalkissarjasta.
Ei missään ole noin. On miesten sarjat, naisten sarjat, poikien sarjat ja tyttöjen sarjat. Näin se aikuisten oikeasti menee.
Miesten sarjoista ei puhuta erikseen "käsipallon miesten sm-sarja", vaan puhutaan käsipallon sm-sarjasta. Miesten sarja on siis standardi ja naisten sarja on ikään kuin poikkeus. Naisten sarjan kohdalla on aina maininta "käsipallon naisten sm-sarja".
Aikanaan pojan koulussa oli ala-asteella poikien ja tyttöjen matematiikan tunnit erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tytöt kärsii? Oma poika valitti, että liikuntatunneilla pitää pelata varovasti, kun tytötkin on mukana. Nykyään pelaavat tosi vähän. Poikien ja tyttöjen toiveetkin ovat erilaisia. Pojat toivovat juuri joukkuepelejä ja tytöt enemmän tanssia ja luistelua yms.
Miten se sitten onnistuu muualla Euroopassa esim. Hollannissa, Saksassa jne?
On Suomessakin kouluja, joissa on opetettu liikuntaa ns. luokittain erottelematta sukupuolen mukaan. Kun siihen oppii pienestä pitäen ja se on koulun kulttuuri, niin ei siinä ole mitään kummaa.
Ja 1-2.lk varmaan kaikissa kouluissa on yhteistunnit liikunnassa.
Ja koulun tarkoitus on herättää liikuntainto, esitellä monipuolisesti lajeja ja tukea lapsen motorista kehitystä, ei valmentaa, eikä siihen riitä liikunnanopettajan taidotkaan.
MM kisojen aikana sanottiin että Ranskassa lähiöihin on palkattu valmentajia sellaisille alueille joissa köyhillä ei ole varaa alkaa harrastamaan jalkapalloa, jolloin varatonkin saa oppia ammattilaiselta, jos kiinnostaa opetella.
Minua ärsyttää jonkun yhden lajin pakkosyöttö kaikille.
Olisi kyllä kiva jos tarjolla olisi harrastusten puolella hauskoja liikunta harrastuksia lapsille. Jalkapallokin olisi kiva jos se olisi rento versio. Liikunta tulisi vahingossa sivussa kun olisi hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tytöt kärsii? Oma poika valitti, että liikuntatunneilla pitää pelata varovasti, kun tytötkin on mukana. Nykyään pelaavat tosi vähän. Poikien ja tyttöjen toiveetkin ovat erilaisia. Pojat toivovat juuri joukkuepelejä ja tytöt enemmän tanssia ja luistelua yms.
Miten se sitten onnistuu muualla Euroopassa esim. Hollannissa, Saksassa jne?
On Suomessakin kouluja, joissa on opetettu liikuntaa ns. luokittain erottelematta sukupuolen mukaan. Kun siihen oppii pienestä pitäen ja se on koulun kulttuuri, niin ei siinä ole mitään kummaa.
Ja 1-2.lk varmaan kaikissa kouluissa on yhteistunnit liikunnassa.
Ja koulun tarkoitus on herättää liikuntainto, esitellä monipuolisesti lajeja ja tukea lapsen motorista kehitystä, ei valmentaa, eikä siihen riitä liikunnanopettajan taidotkaan.
MM kisojen aikana sanottiin että Ranskassa lähiöihin on palkattu valmentajia sellaisille alueille joissa köyhillä ei ole varaa alkaa harrastamaan jalkapalloa, jolloin varatonkin saa oppia ammattilaiselta, jos kiinnostaa opetella.
Minua ärsyttää jonkun yhden lajin pakkosyöttö kaikille.
Olisi kyllä kiva jos tarjolla olisi harrastusten puolella hauskoja liikunta harrastuksia lapsille. Jalkapallokin olisi kiva jos se olisi rento versio. Liikunta tulisi vahingossa sivussa kun olisi hauskaa.
Ei sitä kukaan pakotakkaan, vaan antaa mahdollisuuden, jota ei muuten olisi, kyse on varmasti kuten yleensä liikunta ja muissa harrastuksissa monipuolisista tasoryhmistä, ihan sääntöjen opettelusta taktisempaan harrastamiseen. On totta että valtiot satsaavat tiettyihin lajeihin onhan niitä varten suunniteltu ja rakennettu kenttiä. Esim musiikkia ei kannata opetella epämusikaalisen opein vaan sellaisen joka osaa räätälöidä sinulle sopivan tason mukaisen opetuksen jossa kun kiinnostus kasvaa on opittu asioita jo alusta oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä ettei mikään estä ketään keksimästä vaikka mitä omaa lajia, kuten fresbeegolf tms ja saada sitä liikuntaa siinä samalla. Jokaisen ei kuitenkaan tarvitse keksiä pyörää uudestaan, jollei välttämättä niin halua.
Poikani koulussa sekaryhmät tulivat liikuntaan kasilla. Poika on tykännyt. Kuulemma liikunta on nyt monipuolisempaa ja säännöt ja tekniikat ohjataan. Usein voi valita kahdesta toiminnosta. Haluaako korista vai yleisurheilua. Jos kaikki tekevät samaa on kilpajoukkue ja rentojoukkue, jossa ei lasketa pisteitä ja jossa vaan iloisesti nauretaan, jos joku söheltää ja tekee oman maalin.
Poikani piti itseään ennen surkeana urheilussa ja inhosi urheilua. Liikunnassa pelattiin, pelattiin ja pelattiin. Hirveimmät tunnit olivat amerikkalaisen jalkapallon tunnit ilman suojia tai ohjeita. Poika oli seiskalla 140 cm ja 30 kg. Oli tuon jalkapallon jäljiltä niin mustelmilla että meinattiin jo laittaa viestiä opelle, että oliko tuo nyt ihan fiksua. Nyt sekaryhmässä on huomannut, että pelaaminenkin voi olla kivaa kun sitä ei tehdä veren maku suussa. Joissain liikuntalajeissa on ihan hyväkin kun on päässyt kokeilemaa monenlaista. Tansseissa on haluttu pari lyhyydestään huolimatta.
Omana kouluaikanani olimme tyttöryhmässä ja ne olivat tyttöjä jotka haukkuivat ja lyttäsivät. Meillä oli huippupelaajia, jotka pelasivat kovaa. Hävitä ei saanut. Mä olisin niin tykännyt siitä leppoisammasta (seka) joukkueesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät pelaa amerikkalaista jalkapalloa Suomessa liikunnassa, vaan lippupalloa(jos sitäkään) jossa ei taklata vaan otetaan lippu toiselta vyöltä, joka vastaa kaatamista. Jos ovat pelanneet itsekseen, niin silloin asia ei ole koulussa koulun sääntöjen mukaan tapahtunutta toimintaa, vaan lapsien omaa kiellettyä toimintaa. Ei ole mitään amerikkalaisen jalkapallon tunteja.
Tytöllä oli 1.-6. luokilla liikunta sekaryhmässä. Nyt seiskalla tytöillä viimein oma ryhmä.
Tyttöni oli innoissaan, kun oppi tunnilla kuljettamaan jalkapalloa. Kuuteen vuoteen kukaan ei ikinä syöttänyt hänelle palloa.
Kannatan omia ryhmiä tytöille ja pojille.
Poika jätti taas sekaryhmässä kaikki uintikerrat väliin. Sinne ei kuulemma kukaan mennyt. Ei näissä ole järkeä.
Kehitystä ei tapahdu, jos joutuu jo lähtöjään fyysisesti heikomman asemaan tai jos fyysiset muutokset ahdistavat.
Toivottavasti tälle sekaryhmätouhulle nauretaan jo parin vuoden päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tämä käytäntö ollut jo pitkäänkin käytössä? En tiedä, kun yläasteeni päätin 2011. Minua otti vain päähän se tyttöjen ylisuojelu, kun iiiiikkk, muuten haurastuu. Yök. Itse olisin toivonut, että tyttöjen liikunnassa olisi vaihdellut ne tunnit, milloin tanssia, milloin taistelulajeja, milloin kuntosalia jne. En kannata sitä, että laitettaisiin poikien sekaan ottaen huomioon biologiset seikat. Ei se sukupuoleni tee musta invalidia, ettenkö voisi nostaa painoja. Meillä naisilla on aivan sama luonnonlaki, jos ei kehitä lihaskuntoa, mutta heti vain pelotellaan, että muutut lihaksikkaaksi, jos nostat vain laatikon.
Voi ootan niin tätä😋tyttöjen kans samat liikkatunnit. Nam😘😍
T.poika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sekaisin ei oo hyvä. Tytöt ei yleensä tykkää esim jalkapallosta ja pojat pelaa aika kovaa noita pelejä.
Jos vanhemmat pelottelee tytärtäänsä, että kuinka hän haurastuu jalkapalloa pelatessa, niin ihmekös tuo. Onneksi omat vanhemmat eivät ole kieltäneet multa korista ja nyrkkeilyä, etten nyt vain mene rikki. Ällöttäisikin, jos noin ajattelisivat. Kuitenkin oon sitä mieltä, että liikuntatunnit pysyköön erillisinä. Joissain lajeissa voi hoitua sekaryhmät, joissain taas sitten saman sukupuolen edustajat keskenään. Feministien on turha puhua meidän OIKEASTI fyysisesti vahvojen naisten suulla, te ette sitä edusta, me emme edusta teitä feministejä. Teille me olemme jotain muuta sukupuolta, mutta me ollaan naisia ja hiton ylpeitä siitä. En ole vieläkään päässyt feministiseksi ikoniksi, vaikka teidän mieleenhän piti olla ne machonaiset. Todellisuudessa se machonainen on teille lihava ja sinitukkainen nainen, ei lihaksikas, 180 cm ja pitkähiuksinen nainen kuten minä olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tytöllä oli 1.-6. luokilla liikunta sekaryhmässä. Nyt seiskalla tytöillä viimein oma ryhmä.
Tyttöni oli innoissaan, kun oppi tunnilla kuljettamaan jalkapalloa. Kuuteen vuoteen kukaan ei ikinä syöttänyt hänelle palloa.Kannatan omia ryhmiä tytöille ja pojille.
Poika jätti taas sekaryhmässä kaikki uintikerrat väliin. Sinne ei kuulemma kukaan mennyt. Ei näissä ole järkeä.
Kehitystä ei tapahdu, jos joutuu jo lähtöjään fyysisesti heikomman asemaan tai jos fyysiset muutokset ahdistavat.
Toivottavasti tälle sekaryhmätouhulle nauretaan jo parin vuoden päästä.
Miten tämä korjaa asian, jos luokan muut tytöt harrastavat jalkapalloa?
Vierailija kirjoitti:
Voi ootan niin tätä😋tyttöjen kans samat liikkatunnit. Nam😘😍
T.poika
Tämä on juuri sitä mitä pelkään. Kun jo nyt murrosikää lähestyvälle tytölleni virnuillaan ja naureskellaan (opettajat eivät tätä näe eli kuuroille korville saa puhua), niin se on varmasti ahdistavaa joutua poikalauman sekaan.
-se huolestunut isä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli aivan samoin eikä tässä ole mitään uutta jo 80 luvulla sai valita vastaavasti ja tytöt pääsivät pelaamaan jääkiekkoa poikien kanssa, jos halusivat. Pojat saivat mennä uimaan jos eivät halunneet pelata joukkuepelejä. Valinnanvapaus ei mene metsään.
Itse pelasin korista päivittäin, mutta koulussa se oli kamalaa, kun kukaan ei osannut edes sääntöjä. Koulun korisjengissä asia oli toisin vaikka olikin koko ja ikä-eroja, sekä eroa urheilullisuudessa. Mukavampaa oli pelata kun kaikki olivat kiinnostuneita pelaamaan eikä nurisemaan tai rikkomaan "tahallaan" valitten ettei osa sääntöjä ja rikkoo siksi.
Se ihmetytti aina koulun liikunnassa että sääntöjä tai tekniikoita ei opeteta ollenkaan. Ei edes alkeellisia.
Tekniikoita oppii tekemällä ja katsomalla liikuntaa/urheilua. Ei koulussa ole aikaa opettaa jokaiselle jotain potkutekniikkaa, sen oppii toistojen kautta.
Pelaaminen on turhaa kun ei osata sääntöjä ja turhauttavaa kun ei osata tekn iikkaa. Kuinka paljon aikaa mielestäsi menee ja miten turhaa se on jos kerrataan säänöt ja näytetään alkeellinen tekniikka. Esim kuinka paljon mielestäsi menee aikaa hukkaan, kun näyttää tarkoittamasi potkutekniikat. Oletan että tarkoitat jalkapalloa.
Jalkapallon säännöt voi kertoa kahdessa sekunnissa, näyttää rajat, maalit ja sen että kädellä ei pelata. Sitten vaan raakaa peliä, juoksua, suorittamista. Se on tehokkainta oppimista.
Jalkapallo koulussa oli sitä, että joukko juoksee sen kentän taitavimman pelaajan perässä joka harhauttelee sitten koko tätä porukkaa, miten haluaa.
Ei tuo sillä muutu, että opetetaan sääntöjä ja potkutekniikoita. Se muuttuu sillä, että muut lisäävät raakaa pelaamista ja yrittävät, uudestaan yrittävät palloa pois paremmilta. Vielä hullummaksi menee jos hitaat ja taidottomat alkavat hieroa jotain taktiikoitaan eli miettimään liikkumista kentän vapaille aluille jne. Jos nyt vaikka ensin saisivat sen pallon pois paremmilta.
Tuo nyt on taas sitä vanhanaikaista kilpailullista liikuntaa, joka saa suurimman osan oppilaista vihaamaan esimerkiksi jalkapalloa.
Nykyaikaiseen käsitykseen sopisi paremmin se, että se jotain osaava syöttää muille ja pyrkii rakentamaan oikeaa peliä. Ope kertoo, missä kenenkin kannattaa sijaita, ja kuvioita harjoitellaan. Yhteistyössä.
Sekaryhmien suhteen olen vähän skeptinen, kun eiväthän pojat tai miehet yleensä syötä kuin toisilleen, ei pelissä eikä työelämässä. Mutta jos oppisivat syöttämään tytöillekin, kun ope ohjaa ja pakottaa yhteistyöhön, sillähän voisi olla laajempaakin merkitystä.
Sinänsä edistystä omiin kouluaikoihin, jolloin sisäliikunnassa tytöt laukkasi tamburiinin tahdissa ympyrää ja tekivät voimistelusarjoja palloilla ja puomeilla ja pojat pelasivat jalista.
Oma poikani 8. luokalla 180cm 70kg
Harrastuksena Tae Kwon Do ja jaakiekko.
Onneksi ei ole seka ryhmia joku viella luokkaantuisi.
Saa liikuntaa rakastaa, mutta miksi nämä liikunnan rakastajat aiheuttaa niin usein kärsimystä muille? Irvailevat niille, joille liikunta ei merkitse mitään tai joille se merkitsee inhottavaa olotilaa. He usein eivät usko, että tämä on totta.
Tunnen henkistä pahaa oloa pelkästä urheilukentän näkemisestä, koska se muistuttaa kouluajan nöyryytyksistä, saatanallisista palloilulajeista, joissa aina joku huutaa ja rääkyy ja pitää huitoa merkityksettömiä esineitä paikasta toiseen ja tehdä merkityksettömiä liikkeitä tai juosta viivojen yli, ja koko helvetin ajan saa tuntea olevansa paska ja surkea siinä mitä yrittää tehdä, mutta pitää yrittää näytellä, että kyllä tämä tästä, vaikka sattuu henkisesti ja välillä fyysisesti myös.
Jos rakastan taidetta, ei se tarkoita että halveksin ja tönin kaikkia, jotka ei saa iloa taidenäyttelyistä tai ymmärrä taiteesta mitään. Minulle ei ole jäänyt mitään kovin positiivista kuvaa ns liikuntaihmisistä. He tykkää huutaa edelleen, nyt sitten lastensa harrastuksissa kentän reunalla.
Minustakin tulisi jaotella enemmän sen mukaan mistä liikunnasta pitää.
Pelkkä jaottelu ryhmiin kovaliikunta/pehmeävaihtoehtoliikunta ei toimi kaikilla.
Osa voi kokea jossakin lajissa tarvetta käyttää voimaa ja agressiivisuuttakin, mutta pitää toisessa lajissa sellaisesta jossa tätä ei ole.
Esimerkiksi joku voi pitää nyrkkeikystä, mutta ei sählystä.