Lue keskustelun säännöt.
Inhoan miestäni.Lähteä en voi.
Nöyryytetty
12.09.2018 |
Tarinani on hankala ja kirjoitan siksi,ettei ole kenelle murhettani jakaa. Olen ollut umpikujassa jo vuosia mutta en löydä ulospääsyä. Naimisissa pian 20 v. Vaikeita asioita ollut.3 lasta ,uusi talo ja päällisin puolin asiat Ok. Mieheni on vain niin ärsyttävä,ilkeä,itseään täynnä oleva,narsismiin taipuvainen. Inhoan häntä. Toki minussakin on vikani,hän niistä kyllä jaksaa muistuttaa. Hänessä ei ole vikaa,tietenkään. Minulla ei ole yhtään ystävää,sukulaisiin välit ovat menneet. Meillä ei ole koskaan ollut lasten kanssa hoitoapua,on pärjätty omillamme. Lapset harrastavat aktiivisesti ja koulut sujuu. Kotona kuitenkin kärsivät inttämisistämme,esikoinen varsinkin. Mieheni on aina oikeassa kaikesta,jos olen eri mieltä saan kuulla haukut. Hän nöyryyttää minua omasta mielestäni. Väkivaltaa (fyysistä) ei ole, mutta olen itse täysin loppu ollut jo vuosia. Taloudellisesti olen riippuvainen miehestä,vaikka töissä käyn. En voi lähteä koska tiedän että mies ja sukunsa saisi sellaisen sotatilan että pelkään menettäväni lapset. En kestäisi olla heistä erossa. Enkä erottaa heitä toisistaan. Lapset nyt 15,11,9. Oma paha oloni alkaa olla sietämätön,saan olla aina varuillani koska mies saattaa hetkessä kääntyä hyväntuulisesta ilkeäksi,mitään ei saisi sanoa ”vastaan”. Hän ei kuuntele,,ei tue,ei ota minua huomioon millään tavalla. Seksuaalisesti pidän häntä ällöttävänä,mutta olen jo tottunut siihen ettei 15 vuoteen ole mitään tuntunut sängyssä,mies tulee 2 minuutissa ja jättää siihen. No,pärjään senkin asian kanssa. En vsin jaksaisi tätä kaikkea,en halunnut tätä elämältä. Haluaisin vaihtaa ajatuksia onko muilla samankaltaista? Ehkä lähden kun lapset isompia,sitten ei enää tarvitse kestää.
Kommentit (193)
Pitäisiköhän sinun muuttaa jotain itsessäsi myös. Siis mietin vaan, kun sulla on koko suvun kanssa välit poikki. Ei se ihan tavanomaista ole sekään. Jotain pitäisi miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se ihme, et joillekin vaan elämä niinku tapahtuu, mitään ei voi muuttaa, on niitä narsisteja sekä persuja ja ennen kaikkia yhyy mullo kurjaa enkä aijo tehä asialle mitään.
Oo sit siinä!
Lehdissä on ollut monia kirjoituksia, vastaavia mitä kirjoitit, siis moni jää huonoon parisuhteeseen syystä tai toisesta.
Monet ihmiset pelkäävät muutosta vaikka se saattaisi alun vaikeuksien jälkeen kääntyä paremmaksi.
Jaxuhalit sinulle kuitenkin ja kaikille muillekin jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä.
Meillä on vain yksi elämä, se kannattaa käyttää parhaalla mahdollisella tavalla, ei mulla muuta.
Lehdissä ja joka paikassa kerrotaan yhä kepeämmistä syistä itsekkäästi eronneista.
Ovatko lapsenne onnellisia. Miten mies kohtelee.
En tosta tekstistä löytänyt ainoatakaan todellista syytä miksi et eroa?
Miksi tyytyä onnettomaan elämään?
Lapset tottuu muutoksiin, voit olla onnellinen ja talousasiat tavalla tai toisella järjestyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Materialla ei oikeasti ole mitään väliä.
Uusia ihmisiä löytyy elämään kun alkaa elämään omanlaista elämää.
Alkuun kannattaa hakea ammattiapua.
Isällä on velvollisuus myös elättää lapsensa niin ettei harrastuksista tarvitse luopua.
Ja aika hirviö saat olla että mies saisi muka lapset, ole äiti lapsille, ei heistä tarvitse luopua.
20v eron jälkeen lastenlasten synttäreillä minä välillä mietin, oikeastiko tuon ihmisen kanssa olen voinut joskus elää.
Onnea matkaa ja rohkeutta.
Onko hän AINA ollut tuollainen? Vai onko muuttunut yhdessä olemisenne aikana? Jos on, niin missä vaiheessa? Tapahtuiko silloin jotain erityistä? En missään tapauksessa nyt puolustele miehen käytöstä, mutta yritän löytää sille ehkä selityksen. Osa miehistä on tunnetaidoiltaan niin heikoilla, että voisi olla myös kyse hänen omasta keinottomuudestaan. Ehkä hänkin voi huonosti, mutta ei osaa eikä ymmärrä sitä itsekään, eikä varsinkaan syitä sille. Ehkä hänekin mielestään elämä on kurjaa, ja hän purkaa, ehkä jopa osin ymmärtämättään mitä tekee, omaa pahaa oloaan sinuun? Jos hänkin miettii eroa, mutta samoin kuin sinä ajattelee ettei se lasten takia ole mahdollista. Sanot kuittenkin hänen olevan hyvä isä. Ehkä pariterapia voisi auttaa teitä? Suostuisiko hän? Onneton mies voi olla joskus ilkeä ikään kuin puolustautuakseen omia hankalia tunteitaan vastaan. Kun ei muuta osaa. Puhuminen sinun kanssasi tasavertaisena asettaisi hänet liian haavoittuvaan asemaan, ehkä hän siksi alitajuisesti välttelee sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä "pelkään menettäväni lapset" -jutut saavat aina epäilemään provoksi, koska luulisi kaikkien tietävän, ettei Suomessa kukaan terve, päihdeongelmaton äiti voi menettää lapsia, joita on hyvin hoitanut. Eihän sellaista tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7 jatkaa: jos suurin syysi jäämiseen on materia, niin mieti, onko se tosiaan sen arvoista! Tuollaisessa tilanteessa eläminen todennäköisesti monella tasolla haitallista lapsillesi. Lapsille riittää ihan normaali elämä ja harrastukset.
Mistä näitä pikkurouvia oikein sikiää,raha ei ole tärkeetä mutta rahaa pitäisi olla/saada ja miehessä nyt vika on ja lapset kärsii . Huh!
Pikkurouvat ovat alistuneet miehensä hirmuvallan alle jo kauan sitten. Mutta eivät halua lähteä ja pelastaa itseään ja lapsiaan, koska a), b), c) jne Aina löytyy sata tekosyytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tähän on jo ratkaisu löytynyt. KETJU ON VUODELTA 2018.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tähän on jo ratkaisu löytynyt. KETJU ON VUODELTA 2018.
Aihe lienee aina ajankohtainen jollekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tähän on jo ratkaisu löytynyt. KETJU ON VUODELTA 2018.
Aihe lienee aina ajankohtainen jollekin.
Varmasti näin, kun joku on ketjun nostanut.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tähän on jo ratkaisu löytynyt. KETJU ON VUODELTA 2018.
Aivan varmasti on joku ratkaisu löytynyt kuudessa vuodessa. Kiinnostaisi tietää miten kävi. Lapsetkin on jo isoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kyllä säästöjä jonkin verran. Mutta huomattava muutos olisi lapsille jos haluaisin erota.Kalliit harrastukset pitäisi lopettaa,menisi talo ja tulisi muutto toiselle alueelle. Näistä olen yrittänyt pitää kiinni ja sen vuoksi jaksaa tätä kaikkea. Helpottaisi jos olisi edes yksi ystävä. Jos hakisin eroa jäisin ihan yksin. Mieheni nostaisi sellaisen metakan ja hän on tottunut saamaan kaiken mitä haluaa.Valitettavasti on myös saanut.Hänelle ei sanota ei. Olen myyneitä asioita usean vuoden miettinyt,en vain voi lähteä vielä. Olen joutunut elämään mieheni sääntöjen mukaisesti,teen kaiken kuten hän määrää muuten tulee riita jossa annan aina periksi koska olenhan se,joka on väärässä. Olen luopunut kaikesta mutä halusin,paitsi lapsista,heidän eteensä teen kaikkeni. En mm. saa matkustaa (koska mies ei halua mun tekevän niin.) rahat käytettävä mielummin edim.kalliiseen ruokaan (meillä ei osteta nautasika-jauhelihaa jne..) jos tuon kaupas
Lähde, lapset tarvii terveitä vanhempia, ei harrastukset niin ole tärkeitä. Kyllä ne vanhempinakin kerkeää harrastaa.
Et ole yksin. Pakkoliitto, uhkailua.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos sinulle, kun jaoit tarinasi! Kiitos kaikille muillekin. Minä elin narsistin kanssa 20 vuotta, sitten lähdin lasten kanssa turvakodin kautta rakentamaan elämäämme.
En vieläkään tajua, miten en saanut lähdettyä aiemmin ja toisinaan tunnen siitä syyllisyyttä. Yritin kyllä puhua hänelle erosta, mutta hän ei koskaan halunnut kuunnella minua. Kun yritin ottaa puheeksi suhteemme ongelmat, hän pakeni. Laittoi kuulokkeet korvilleen, poistui eri huoneeseen, lähti ulos jne.
Meillä oli hirvittäviä riitoja, mutta niitä seurasi aina " hiljainen jakso" ja kai minä hölmönä uskoin, että hänen kanssaan pystyy elämään.
Hän mitätöi ja kiusasi minua jatkuvasti. Nimitteli yksinkertaiseksi, vajaaälyiseksi ja kehitysvammaiseksi. Hoki hokemistaan, miten mitätön minä olen ja ettei minusta ole yhtään mihinkään. Minä aloin uskoa häntä.Masennuin niin, että minusta tuli vuosiksi työkyvytön ja olin kuntoutustuella. Olin täysin vakuuttunu
Hienoa! Hyvä Sinä👍
Vierailija kirjoitti:
Teet lapsillesi valtavan karhunpalveluksen jäämällä. Todennäköisesti ovat ahdistuneita kodin ilmapiiristä ja tulevat aikuisina toistamaan nyt näkemiään virheitä omissa parisuhteissaan - kotoahan se malli opitaan. Ei tuo paljon pahemmaksi voi enää mennä, lähde ihmeessä. Raha on sivuseikka tässä maailmassa jos elintaso hieman notkahtaa, ihmiset ovat paljon tärkeämpiä, aina! Paljon tsemppiä!
Tämä niin tuhat kertaa! Oma isäni oli kuin ap:n mies ja rukoilin, että äiti ottaisi hänrstä eron, eikä minun tarvitsisi häntä enää ikinä nähdä. Ei ottanut.
Itse olen monella tapaa rikkinäinen lapsuuden olojen takia, mutta parisuhdeasiassa olen tehnyt toisin kuin äitini. Sen päätin jo hyvin nuorena, että jos ikinä alan suhteeseen, miehen on oltava isäni täysi vastakohta. Tällainen löytyi ja on yksi harvoista hyvistä asioista elämässäni.
Sisarukseni sitten taas toistavat kotoa opittua kaavaa, eli ap:nkin lapsista luultavasti ainakin osa tulee sortumaan samaan kuin vanhempansa, jolleivät pääse näkemään terveen parisuhteen mallia tai edes sitä, että tuosta helvetistä voi irrottautua.
Et rakasta miestäsi, vain hänen rahojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7 jatkaa: jos suurin syysi jäämiseen on materia, niin mieti, onko se tosiaan sen arvoista! Tuollaisessa tilanteessa eläminen todennäköisesti monella tasolla haitallista lapsillesi. Lapsille riittää ihan normaali elämä ja harrastukset.
Mistä näitä pikkurouvia oikein sikiää,raha ei ole tärkeetä mutta rahaa pitäisi olla/saada ja miehessä nyt vika on ja lapset kärsii . Huh!
Siellä toinen samanlainen sika ja tyranni.
Ensinnäkin itseä voi muuttaa, toista on vaikeampi muuttaa.
Toisaalta teillä on erittäin moni asia todella hyvin. Teidän pitäisi mennä jonnekin pariterapiaan keskustelemaan. Minunkin parisuhteeni on ollut hyvin hankala. Alkuun kaikki parisuhdekurssitkin päättyivät riitelyyn. Myöhemmin mieheni oppi ymmärtämään (sisällään) että hänessäkin on vikoja. Ei myönnä ääneen vieläkään. Mutta päättelen käytöksestä. Hän ääneen on sitä mieltä, eträ vain minussa on vikaa. Parisuhdekursseilla ilmeisesti tajunnut, ettei muillakaan ole täydellistä. Tätä ei puhuta ääneen, mutta käytös parempaa.