Lue keskustelun säännöt.
Inhoan miestäni.Lähteä en voi.
Nöyryytetty
12.09.2018 |
Tarinani on hankala ja kirjoitan siksi,ettei ole kenelle murhettani jakaa. Olen ollut umpikujassa jo vuosia mutta en löydä ulospääsyä. Naimisissa pian 20 v. Vaikeita asioita ollut.3 lasta ,uusi talo ja päällisin puolin asiat Ok. Mieheni on vain niin ärsyttävä,ilkeä,itseään täynnä oleva,narsismiin taipuvainen. Inhoan häntä. Toki minussakin on vikani,hän niistä kyllä jaksaa muistuttaa. Hänessä ei ole vikaa,tietenkään. Minulla ei ole yhtään ystävää,sukulaisiin välit ovat menneet. Meillä ei ole koskaan ollut lasten kanssa hoitoapua,on pärjätty omillamme. Lapset harrastavat aktiivisesti ja koulut sujuu. Kotona kuitenkin kärsivät inttämisistämme,esikoinen varsinkin. Mieheni on aina oikeassa kaikesta,jos olen eri mieltä saan kuulla haukut. Hän nöyryyttää minua omasta mielestäni. Väkivaltaa (fyysistä) ei ole, mutta olen itse täysin loppu ollut jo vuosia. Taloudellisesti olen riippuvainen miehestä,vaikka töissä käyn. En voi lähteä koska tiedän että mies ja sukunsa saisi sellaisen sotatilan että pelkään menettäväni lapset. En kestäisi olla heistä erossa. Enkä erottaa heitä toisistaan. Lapset nyt 15,11,9. Oma paha oloni alkaa olla sietämätön,saan olla aina varuillani koska mies saattaa hetkessä kääntyä hyväntuulisesta ilkeäksi,mitään ei saisi sanoa ”vastaan”. Hän ei kuuntele,,ei tue,ei ota minua huomioon millään tavalla. Seksuaalisesti pidän häntä ällöttävänä,mutta olen jo tottunut siihen ettei 15 vuoteen ole mitään tuntunut sängyssä,mies tulee 2 minuutissa ja jättää siihen. No,pärjään senkin asian kanssa. En vsin jaksaisi tätä kaikkea,en halunnut tätä elämältä. Haluaisin vaihtaa ajatuksia onko muilla samankaltaista? Ehkä lähden kun lapset isompia,sitten ei enää tarvitse kestää.
Kommentit (193)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7 jatkaa: jos suurin syysi jäämiseen on materia, niin mieti, onko se tosiaan sen arvoista! Tuollaisessa tilanteessa eläminen todennäköisesti monella tasolla haitallista lapsillesi. Lapsille riittää ihan normaali elämä ja harrastukset.
Mistä näitä pikkurouvia oikein sikiää,raha ei ole tärkeetä mutta rahaa pitäisi olla/saada ja miehessä nyt vika on ja lapset kärsii . Huh!
Mistähän näitä sun laisiasi puuaivoja sikiää?
Mikä sulla nyt on syynä pahantuulisuuteesi?
Kerro mieluummin, miten eletään lasten kanssa ilman rahaa. Olisi sustakin jotain hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "pelkään menettäväni lapset" -jutut saavat aina epäilemään provoksi, koska luulisi kaikkien tietävän, ettei Suomessa kukaan terve, päihdeongelmaton äiti voi menettää lapsia, joita on hyvin hoitanut. Eihän sellaista tapahdu.
Sehän on selvää, ettei kyse ole provosta. Aloittaja ei vain kehtaa ääneen sanoa, että omassa vanhemmuudessa on (pahoja) puutteita, koska äitiys on pyhä asia. Tästä vihjaa sekin, että kehuu miestään hyväksi isäksi - miten se muuten silloin voi olla kamala aviomies? Yleisesti ottaen, jos ihminen oikeasti on hyvä isä tai äiti, on hän hyvä puoliso ja hyvä ihminenkin.
Ehkä aloittaja projisoi omia puutteitaan mieheen - se on tyypillinen defenssi. Hän väittää, että mies saa tuntemaan olonsa paskaksi. Toki näin voi olla, jos mies oikeasti pahoinpitelee henkisesti, mutta kyse voi olla myös aapeen omasta heikosta itsetunn
Mitä ihmettä sä lässytät?
Jotkut täällä kehoittavat aloittajaa jäämään kolmeksi tai viideksi vuodeksi kun lapset ovat isompia ja saa rahaa säästöön.
Ei yhtään vuotta!!! Työssäkäyvänä ihmisenä on mahdollisuus lähteä niin pian kuin mahdollista. Lasten harrastuksia ei tarvitse maksaa yksin, mies osallistuu niihin. Joko lasketaan elareihin tai muulla tavoin sovitusti. Pitäisi osallistua kyllä tälläkin hetkellä. Joskus erotessa tosin joutuu karsimaan lasten harrastuksia, mutta se ei saa olla este eroamiselle. Myös mies maksaa elatusmaksua jos olet lähi. Lapsilisät, yh-korotus jne.
On jo sanottukin jos ei ole avioehtoa niin puolet omaisuudesta erotessa.
Jauhelihaa voi ostaa ihan sellaista kuin itse katsoo budjettiin sopivaksi. Vai käykö mies yksin kaupassakin ja laittaa ruokaa, että pääsee vahtimaan mitä laatua on ostettu?
Miehen sukulaisia ei tarvitse ajatella. Eiväthän ole nytkään sini kanssasi tekemisissä sen kummemmin? Jos he eivät välitä sinusta ei sinun tarvitse välittää heistä. Ei siltikään vaikka välittäisivät, kun on kyse sinun ja lastesi elämästäsi. Kyllähän miehen suku voi olla lasten kanssa tekemisissä vaikka eroatte.
Se että kirjoitit tämän 6 vuotta sitten ja seuraat ketjua vieläkin kertoo että teillä on suhteessa jotain mätää. Ehkä et saa siitä kiinni itsekkään mitä se on, mutta ei sinulla ole hyvä olla miehesi kanssa jos ja kun kirjoitat täällä. Aloitusviesti viittaa henkiseen väkivaltaan. Siitä on vaikea saada kiinni ja olo on vain epämääräisen ahdistunut. Lisäksi itsetunto heikkenee vähitellen niin että alkaa uskomaan, että minussa on vika ja olen vääränlainen ihminen. Parisuhteessa millään muulla ei ole niin väliä kuin sillä että toisen seurassa tuntee olevansa erityinen ja kokonainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n lapset, joita hän ei haluaisi erossa menettää, ovat nyt 21, 17 ja 15. Onkohan päässyt jo irti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla vähän sama. Takana yhteisiä vuosia 13, lapsia kaksi. Joka päivä unelmoin ja haaveilen että pääsisin pois. Ongelma on että olen hoitovapaalla ja työpaikkani on miehen omistamassa yrityksessä. Jos eroan, en haluaisi työskennellä hänelle, koska tekisi elämästäni todella todella vaikeaa.
Minulla ei ole luottotietoja eikä tukiverkkoa, joten muutto omaan asuntoon lie mahdotonta.
Ei haittaisi vaikka joutuisin kaupungin vuokra-asuntoon, mutta en tiedä mistä revin rahat muuttoon yms.. Lottovoittoa odotellessa. 😥Tekosyy. Jos oikeasti haluaa erota, elää vaikka lapsilisällä, asumistuella ja toimeentulotuella kunnes löytyy joku toinen työ. Jos oikein tosi kovasti haluaa erota, elää mieluummin vaikka työttömänä tukiaisten varassa lopun ikäänsä kuin jatkaa tilanteessa, mistä halusi pois.
Luottotietojen puuttumin
Onko kaikki omaisuus miehen nimissä? Jos ei niin saat oman osuutesi eron jälkeen.
Jollaksessa kunnassa pitäisi olla jonkinlainen sosiaalohjaaja, jonka kanssa voi jutella rahavaikeuksistaan ym.ja hänen pitäisi myös opastaa näissä asioissa miten saisi esimerkiksi muuttoon apua.
Ok, huomasin vasta, että olikin vanha ketju, neuvot aloittajalle saattavat olla myöhässä. Mutta toisaalta on ehkä samassa tilanteessa olevia ikävä kyllä, joten menevät sitten jonkun muun tarpeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äänitä näitä riitoja, ja katso ettet itse puhu sopimattomia vaan olet sovitteleva. On sitten oikeudessa kättä pitempää.
Tämä, ehdottomasti! Näin on muutama ystäväni tehnytkin. Kuului miten mies luetteli miten jää taloudellisesti nollille eikä tule lapsiaan ikinä enää näkemään. Tämä tallennettuna oli ihan hyvä olla esittää sopivassa kohtaa. Antoi hieman mietittävää herralle, tuli neuvotteluvaraa vähän enemmän naiselle.
Jos olisin itseni tuollaiseen ansaan saanut niin lähtisin vasta kun lapset ovat aikuisia. Eläisin omaa elämääni niin paljon kuin mahdollista ja kasvattaisin selkärangan ja paskat nakkaisin miehen vittuiluista. Käyttäisin vuodet oman elämän rakentamiseen jotta olisi helppo häipyä ja tietäisin tasan tarkkaan omat oikeuteni niin ei onnistu linssiin kuseminen ja jyrääminen. Isäni oli narsku ja äitini pystyi/uskalsi erota kun olin 13v. Isäni ei ollut vain vittumainen vaan oli myös väkivaltainen ja uhkaili ties millä. 70luvulla ei mitään apua saanut ja 80luvulla onneksi avioerolaki muuttui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänitä näitä riitoja, ja katso ettet itse puhu sopimattomia vaan olet sovitteleva. On sitten oikeudessa kättä pitempää.
Kelvanneeko todisteeksi oikeudessa jos on luvatta ja toisen tietämättä nauhoitettu?
Vanha kommentti, mutta omia keskustelujaan omassa kodissaan saa nauhoittaa ihan vapaasti.
Saako myös omia panojaan omassa kodissaan kuvata vapaasti?
Tämän päivän Iltalehdessä on juttu henkisestä väkivallasta parisuhteessa. Juttu on maksumuurin takana mutta tässä pari lainausta asiantuntijalta:
"Timo kokee tekevänsä paljon kotitöitä, joita puoliso ei arvosta. Hän kertoo muokanneensa pihaa vaimon pyynnöstä lukemattomia kertoja. Häneltä odotetaan tapetointia ja uuden auton hankimista.
Kotityöt eivät todellakaan jakaudu tasan ja kaikki ongelmat sysätään minulle ratkaistaviksi ja hoidettaviksi.
Aira kutsuisi asemaa alisteiseksi, jos siihen liittyy pakottamista tai painostamista.
Nalkuttava osapuoli ei välttämättä tiedosta vuorovaikutustyyliään. Hän saattaa vain ajatella hoitavansa asioita, kun taas toisesta tuntuu, että hänet pakotetaan jatkuvasti kotitöihin.
Airan mukaan on eräs selkeä merkki, jolla voi saada vastauksen siihen, onko kumppanin esittämä pyyntö reilu tai terveellä pohjalla.
Selkeä mittari on, voiko pyynnöstä kieltäytyä niin, että on turvallinen olo. Hyvä parisuhde on liikettä, jossa hyvässä parisuhteessa molempien toiveita ja tarpeita toteutetaan."
"Ehdottomuus ei ole Airan mukaan hyvä merkki.
Jos kieltäytymisestä tuntuu seuraavan jotakin ikävää itselle tai suhteelle, se ei ole hyvä merkki. Syyt sellaiselle käytökselle voivat löytyä esimerkiksi suhteen dynamiikasta.
Vastauksissa esiintyi kumppanin tarve rajoittaa toisen liikuntaa tai vaatia toista urheilemaan enemmän."
"Kun mustasukkaisuus on kontrolloivan käytöksen syynä, kontrolloija tuntee usein pelkoa tai epäluottamusta, mikä saa hänet esittämään erilaisia vaatimuksia tai syytöksiä toista kohtaan, Aira kertoo.
Mustasukkaisuus voi olla menetyksen ja hylkäämisen pelkoa. On tärkeä tiedostaa, että henkisen väkivallan piirteet täyttyvät, jos toista vaatii esimerkiksi katkomaan suhteita muihin ihmisiin tai eristäytymään muista.
"Airan mukaan terveen pyynnön tai toiveen tunnistaa tasapuolisuudesta.
Jos se on vain yhdensuuntaista, on syytä pohtia, onko pyyntö reilu. Tämä voi kertoa epäterveestä valta-asetelmasta."
" Kahden aikuisen välisessä terveessä suhteessa toinen ei voi vain sanoa toiselle, että siksi, koska minä sanon."
"Airan mukaan onnellinen parisuhde perustuu vastavuoroisuuteen, jossa toteutetaan tasapuolisesti molempien toiveita ja tarpeita arjessa.
Se konkretisoituu pieniin arkisiin tekoihin, joita tehdään toisen hyväksi.
Hyvän pyynnön tunnistaa siitä, että siitä tulee molemmille hyvä mieli"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti minkälaisen naisen mallin annat lapsillesi. Mieti myös, toimitko tosiaan lastesi eduksi vai onko se vain peitetarina, jolla vapautat itsesi vastuusta. Ehkä oikeasti pelkäät elintason laskua ja olet valmis uhraamaan lastesi lapsuuden sen ylläpitämiseksi.
Tunnen yhden kaltaisesi. Lapset aikuistui ja lähti kotoa. Nainen jäi ja valitus jatkui. Uusi tekosyy oli, että miehellä on sairaus ja häntä ei voi jättää.
Vierailija kirjoitti:
Materialla ei oikeasti ole mitään väliä.
Uusia ihmisiä löytyy elämään kun alkaa elämään omanlaista elämää.
Alkuun kannattaa hakea ammattiapua.
Isällä on velvollisuus myös elättää lapsensa niin ettei harrastuksista tarvitse luopua.
Ja aika hirviö saat olla että mies saisi muka lapset, ole äiti lapsille, ei heistä tarvitse luopua.
20v eron jälkeen lastenlasten synttäreillä minä välillä mietin, oikeastiko tuon ihmisen kanssa olen voinut joskus elää.
Onnea matkaa ja rohkeutta.
20 vuotta vanhentaa ihan meitä jokaista. Joskus rakastunut nuorempaan versioon joka ei enää olekkaan 20 vuoden jälkeen yhtä filmaattinen kuin nuorempana.mut silti voi rakastaa jos muuten ok.
-Rakastan sinua tänään paljon, enemmän kuin eilen, mutta vähemmän kuin huomenna-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänitä näitä riitoja, ja katso ettet itse puhu sopimattomia vaan olet sovitteleva. On sitten oikeudessa kättä pitempää.
Kelvanneeko todisteeksi oikeudessa jos on luvatta ja toisen tietämättä nauhoitettu?
Vanha kommentti, mutta omia keskustelujaan omassa kodissaan saa nauhoittaa ihan vapaasti.
Saako myös omia panojaan omassa kodissaan kuvata vapaasti?
Saa, mutta niitä ei saa näyttää muille eikä jakaa eteenpäin.
Minä olen se lapsi, joka kasvoi teidänlaisessa kodissa. Koko lapsuus käveltiin kananmunankuorilla, että mistäköhän taas iskä räjähtää: haukkuu meidät ja siirtyy siitä sujuvasti haukkumaan äidin, joka on siis täydellisen epäonnistunut meidän kasvatuksessa!
Äiti kärsi, huokaili, sai päivien migreenikohtauksia ja haaveli meille lapsille ääneen, miten hän tästä haluaisi lähteä, mutta kun ei tuo hullu päästä
Muistan sen jatkuvan jännittämisen ja yrittämisen luovia ja hengittää huomaamattomasti.
Epävarmuus, miellyttämisen halu, konfliktien välttäminen kaikin keinoin on seurannut minua koko ikäni. Työelämässä minut on tietysti ohitettu monet kerrat ja olenkin alisuoriutuja.
Äiti vaan ei eronnut, ei voinut kun oli lapset ja omakotitalo ja isän sukulaiset siinä ja mitä kaikkea.
Siinä kävi sitten niin, että me kaikki lapset muutettiin pois kotoa niin nuorena kuin mahdollista, minä aluksi ulkomaille. Isäukko kuoli vuosikymmen sitten. Minä olen edelleen vihainen paitsi isävainaalle , että varsinkin äidille.
Kukaan meistä lapsista ei pidä pakollisia yhteyksiä enenmpää äitii. Sitä saa sitten miettiä, että miksi. Vaikka lasten takia piti kärsiä ja jatkaa kamalaa ns perhe-elämää. Mietippä sitä.
Et voi muuta kuin muuttaa itseäsi. Omaa asennettasi yms. En ikinä pystyisi esim tuohon 2 min seksin harrastamiseen. Ja selkeästi mies ei ole tyytyväinen suhteeseen itsekään. Pariterapiaa? Jos teillä joskus on asiat olleet hyvin? Jonka nainen sopimus, että kumpikin elää omaa elämää suhteessa? Tai muuta omaa suhtautumista. Sanot aina "nälviminen seis". Ja poistut keskustelusta. Tai joku vastaava. Aloita yhdestä, esim nälvimisestä. Se pitää saada loppumaan. Tai seksi. Eikö mies kuuntele, jos sanot, että haluat muutakin kuin kahden minuutin panon? Tai et halua yhtään mitään?
Valitettavasti apset oppivat esimerkistä.