Lue keskustelun säännöt.
Inhoan miestäni.Lähteä en voi.
Nöyryytetty
12.09.2018 |
Tarinani on hankala ja kirjoitan siksi,ettei ole kenelle murhettani jakaa. Olen ollut umpikujassa jo vuosia mutta en löydä ulospääsyä. Naimisissa pian 20 v. Vaikeita asioita ollut.3 lasta ,uusi talo ja päällisin puolin asiat Ok. Mieheni on vain niin ärsyttävä,ilkeä,itseään täynnä oleva,narsismiin taipuvainen. Inhoan häntä. Toki minussakin on vikani,hän niistä kyllä jaksaa muistuttaa. Hänessä ei ole vikaa,tietenkään. Minulla ei ole yhtään ystävää,sukulaisiin välit ovat menneet. Meillä ei ole koskaan ollut lasten kanssa hoitoapua,on pärjätty omillamme. Lapset harrastavat aktiivisesti ja koulut sujuu. Kotona kuitenkin kärsivät inttämisistämme,esikoinen varsinkin. Mieheni on aina oikeassa kaikesta,jos olen eri mieltä saan kuulla haukut. Hän nöyryyttää minua omasta mielestäni. Väkivaltaa (fyysistä) ei ole, mutta olen itse täysin loppu ollut jo vuosia. Taloudellisesti olen riippuvainen miehestä,vaikka töissä käyn. En voi lähteä koska tiedän että mies ja sukunsa saisi sellaisen sotatilan että pelkään menettäväni lapset. En kestäisi olla heistä erossa. Enkä erottaa heitä toisistaan. Lapset nyt 15,11,9. Oma paha oloni alkaa olla sietämätön,saan olla aina varuillani koska mies saattaa hetkessä kääntyä hyväntuulisesta ilkeäksi,mitään ei saisi sanoa ”vastaan”. Hän ei kuuntele,,ei tue,ei ota minua huomioon millään tavalla. Seksuaalisesti pidän häntä ällöttävänä,mutta olen jo tottunut siihen ettei 15 vuoteen ole mitään tuntunut sängyssä,mies tulee 2 minuutissa ja jättää siihen. No,pärjään senkin asian kanssa. En vsin jaksaisi tätä kaikkea,en halunnut tätä elämältä. Haluaisin vaihtaa ajatuksia onko muilla samankaltaista? Ehkä lähden kun lapset isompia,sitten ei enää tarvitse kestää.
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Et rakasta miestäsi, vain hänen rahojaan.
Haista pska apina! Tuollaista "miestäkö" joku pystyisi rakastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ryhtyä myös fyysisesti väkivaltaiseksi saadessaan tietää eroaikeista. Ulkoiset asiat saavat mennä, terveys on tärkeämpää. Lapset ovat kohta kaikki 12v täyttäneitä, joten valitsevat itse, kumman vanhemman kanssa haluavat asua. Kodin ilmapiiri vaikuttaa lapsiin kaiken aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Nämä "pelkään menettäväni lapset" -jutut saavat aina epäilemään provoksi, koska luulisi kaikkien tietävän, ettei Suomessa kukaan terve, päihdeongelmaton äiti voi menettää lapsia, joita on hyvin hoitanut. Eihän sellaista tapahdu.
Sehän on selvää, ettei kyse ole provosta. Aloittaja ei vain kehtaa ääneen sanoa, että omassa vanhemmuudessa on (pahoja) puutteita, koska äitiys on pyhä asia. Tästä vihjaa sekin, että kehuu miestään hyväksi isäksi - miten se muuten silloin voi olla kamala aviomies? Yleisesti ottaen, jos ihminen oikeasti on hyvä isä tai äiti, on hän hyvä puoliso ja hyvä ihminenkin.
Ehkä aloittaja projisoi omia puutteitaan mieheen - se on tyypillinen defenssi. Hän väittää, että mies saa tuntemaan olonsa paskaksi. Toki näin voi olla, jos mies oikeasti pahoinpitelee henkisesti, mutta kyse voi olla myös aapeen omasta heikosta itsetunnosta. Silloin miehen jättäminen ei auta mitään.
Mies on varmaan joskus vuosia tai vuosikymmeniä sitten yrittänyt kehua, olla hyvä mies, panostaa sängyssä jne alkuun, mutta ei ole jaksanut, kun nainen on silti aina pahalla tuulella, eikä usko, että on ihana ja kaunis, vaikka mies kuinka kehuisi. Tai ei yhtään osaa kertoa seksissä, mitä haluaa ja miten ja myös itse aktiivisesti
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastanneille tulee tunne että ehkä en olekaan yksin.Tämä on vai niin että lapset ovat kaikki mitä olen häneltä saanut enkä vain voi lähteä heidän vuokseen nyt. Suututtaa miten toinen on noin suppeakatseinen,näkee vain itsensä ja kaiken huipuksi syyttää minua itsekeskeisyydestä.Välillä kaikki mistä hän minua syyttää on se,mitä hän itse tekee. Ja raivoaa jos uskallan väittää muuta. Pöyristyttävän raivostuttavaa.
Olen menettänyt täysin itsetuntoni,en näe elämässä kuin tätä yhtä ja samaa.
On toki hänessä puolensakin,on ns. hyvä isä ja rehellinen,ei juo eikä ole väkivaltainen. Mutta joskus vain mietin ja toivon että olisi tunneyhteys ,ja tasapaino. Ainaisen nöyryyttämiseen sijaan. Olen maininnut hänelle nöyryyttämisen tunteesta,se sai aikaan melkoisen raivon. Enää en mainitse ,hiljaa hyväksyn kaiken mitä sanoo ja tekee.
Miten vielä nykyään miehen hyväksi ominaisuudeksi lasketaan se, ettei juo tai ole väkivaltainen. Väkivaltaisuudella tarkoitetaan vain fyysistä väkivaltaa eikä koskaan henkistä väkivaltaa, jota ap:n kertoman mukaan kuitenkin on. Ilmeisesti myös taloudellista väkivaltaa myös, jos mies rahalla kiristää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänitä näitä riitoja, ja katso ettet itse puhu sopimattomia vaan olet sovitteleva. On sitten oikeudessa kättä pitempää.
Kelvanneeko todisteeksi oikeudessa jos on luvatta ja toisen tietämättä nauhoitettu?
Vanha kommentti, mutta omia keskustelujaan omassa kodissaan saa nauhoittaa ihan vapaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeudu ammattiavun piiriin. Lopeta seksi kokonaan. Sinun ei tarvitse rikkoa itseäsi seksinukkena. Se on jo yksi konkreettinen teko, joka rakentaa omanarvontuntoasi.
Jos lähdet turvakodin kautta lapsinesi, mies tuskin pystyy saamaan lapsia.
Vaikeakin tilanne voi selvitä, mutta vain niin, että sille tehdään jotain. Yksin et pysty, koska olet jo sairastunut vakavasti. Tarvitset hoitoa ja tukea. Sinun on vielä mahdollista nousta 'eläväksi' ihmiseksi tuosta painajaisesta.
On itselläkin kokemusta narsistin kanssa elämisestä. Se sairastuttaa henkisesti ja fyysisesti ja lähteminen pelottaa. Lopeta seksi. Se on ensimmäinen askel irtautumiseen. Ja jos miehesi pakottaa, tee rikosilmoitus. Sekin on apuna eroriidassa. Saat lisää voimia, kun seksuaaliväkivalta loppuu.
Erosin 33 vuoden jälkeen. Mieheni oli uskoton, usean eri naisen kanssa. Kohteli minua ajottain kun kynnysmattoa.
Häntä sai myös olla kehumassa, jutella miten päivä on mennyt j n e. Todella harvoin kysy miten mun päivä oli mennyt. Hyvin epätasapainosta kommunikointia. Arvostelua.
Lopussa enemmänkin vihasimme toisiamme.
Erossa minulla meni talo. Puutarhassa olin istuttanut kaikki kukat ja puut ja kasvit. Kaiken jätin.
Nyt minulla omassa asunnossani on sielunrauha. Tämä on todella arvokasta.
Jälkikäteen monesti käynyt mielessä että olisi pitänyt erota aikasempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kokee perheväkivaltaa. Sen eräs muoto on taloudellinen väkivalta perheessä.
Kannattaa erota tuskin toinen muuttaa tapojaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on selvää että jos elämässäsi ei ole yhtäkään ystävää/tukihenkilöä joka voisi auttaa ja olla tukena erotilanteessa, tuntuu varmasti helpommalta jäädä ja odottaa... eroaminen on voimia, henkisiä ja fyysisiä vaativa työ. Aivan yksin se on varmasti sinulle liian kova ponnistus tällä hetkellä.
Mutta asiat voivat muuttua kun lapsetkin kasvavat. Uskon että erolla aikanaan on sinulle helpottava ja vapauttava vaikutus. Kulje ajatuksissasi sitä kohti.
Mutta lapset kyllä voi jatkaa elämäänsä hyvin kunhan äiti ei joudu vaatimaan itseltään ja suojelemaan lapsiaan? Siitä vaan nuorinkin joutuu elämään vielä vuosia epäterveessä kodissa. Kuka lapsia suojelee ellei kumpikaan vanhemmista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kokee perheväkivaltaa. Sen eräs muoto on taloudellinen väkivalta perheessä.
Kannattaa erota tuskin toinen muuttaa tapojaan.
Taloudellinen, henkinen ja seksuaalinen löytyy. Ei tuossa ole mitään edellytystä pysyä perheenä tai parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänitä näitä riitoja, ja katso ettet itse puhu sopimattomia vaan olet sovitteleva. On sitten oikeudessa kättä pitempää.
Kelvanneeko todisteeksi oikeudessa jos on luvatta ja toisen tietämättä nauhoitettu?
Vanha kommentti, mutta omia keskustelujaan omassa kodissaan saa nauhoittaa ihan vapaasti.
Ei salaa nauhoitettu kelpaa oikeudessa todisteeksi, vaikka saakin nauhoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teet lapsillesi valtavan karhunpalveluksen jäämällä. Todennäköisesti ovat ahdistuneita kodin ilmapiiristä ja tulevat aikuisina toistamaan nyt näkemiään virheitä omissa parisuhteissaan - kotoahan se malli opitaan. Ei tuo paljon pahemmaksi voi enää mennä, lähde ihmeessä. Raha on sivuseikka tässä maailmassa jos elintaso hieman notkahtaa, ihmiset ovat paljon tärkeämpiä, aina! Paljon tsemppiä!
Tä-mä!
En ymmärrä miksi ihmiset aina aliarvioivat parisuhdemallin vaikutusta lastensa elämään. Ollaan yhdessä enää lasten takia vaikka lapset joutuvat siitä maksamaan lopunelämäänsä. Hakeutuvat itse samanlaisiin parisuhteisiin, koska se tuntuu tutulta ja turvalliselta - vaikka olisikin ihan sairas ja huono.
IKIVANHA KETJU
TURHAAN VASTASIN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttuiko miehesi vai oliko alusta asti tämmöinen? Jos oli alusta asti, niin miksi ihmeessä teit 3 lasta? No, sitä ei voi perua... varaa aika sosiaalityöntekijälle, jotta saat neuvoja avioeroon.
Äh, tämä onkin vuodelta 2018. Kerro ap, lähditkö?
Jos säästät omaa rahaa, niin ei tilille. Ne katsotaan erotilanteessa. Ja useampaan eri paikkaan, vaikka tuttujen luo tai tallelokeroon.
Ala ottaa yhteyttä kadotettuihin sukulaisiin ja kavereihin tai etsi uusia.
Äänitä riitoja. Niillä on vakuutusta lasten asioista sovittaessa, ja oikeudessa. Säästä niitä samaan tallelokeroon luotettavaan paikkaan muistitikulla tai muuten.
Kuulostele lapsia. Haluavatko jatkaa nykyistä kuviota, vai voisiko tasainen elämä olla helpompaa? Hienosti lapsesi osaavat lukea isänsä tunnetiloja.
Voisiko lapsia kannustaa muuttamaan aikaisin omaan kotiin, kun teillä on varaa. Usein kotiin syömään ja muuta tukea. Tai kauemmaksi opiskelemaan. Tämä voisi helpottaa sinun eroa, kun lapset eivät muuta sinun mukana, vaan ovat jo omissa kodeissaan.
Vaihto-oppilaiksi lähdetään 16-17 vuotiaita.
Erotilanne tulee olemaan miehelle vaikea ja vou provosoida hänen käytöstä.
Lukematta ketjua täytyy todeta, että vaikka miehesi käytös paranisi, vaikka jonain päivänä hänelle valkenisi kuinka paskasti on sinua kohdellut, ja hän parantaisi tapansa lähes täysin, on sinun rakkaus häneen saanut jo sellaisen kolauksen, että et voi luottaa, et usko että hän on tosissaan, ja odotat vain milloin hän vetää taas maton jalkojen alta. Et voi olla aidosti onnellinen sen ihmisen kanssa. Been there, done that. Kesti kyllä ikuisuus kerätä voimia ja rohkeutta lähteä. Plus päälle se syyllisyys siitä, että miksi lähdin kun kaikkihan oli niin hyvin.
Itse olet soppasi keittänyt.
Jätä se sika.
Voimia kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "pelkään menettäväni lapset" -jutut saavat aina epäilemään provoksi, koska luulisi kaikkien tietävän, ettei Suomessa kukaan terve, päihdeongelmaton äiti voi menettää lapsia, joita on hyvin hoitanut. Eihän sellaista tapahdu.
Sehän on selvää, ettei kyse ole provosta. Aloittaja ei vain kehtaa ääneen sanoa, että omassa vanhemmuudessa on (pahoja) puutteita, koska äitiys on pyhä asia. Tästä vihjaa sekin, että kehuu miestään hyväksi isäksi - miten se muuten silloin voi olla kamala aviomies? Yleisesti ottaen, jos ihminen oikeasti on hyvä isä tai äiti, on hän hyvä puoliso ja hyvä ihminenkin.
Ehkä aloittaja projisoi omia puutteitaan mieheen - se on tyypillinen defenssi. Hän väittää, että mies saa tuntemaan olonsa paskaksi. Toki näin voi olla, jos mies oikeasti pahoinpitelee henkisesti, mutta kyse voi olla myös aapeen omasta heikosta itsetunn
Mitä helvettiä? Aika moni ihminen kohtelee eri ihmisiä eri tavoilla, ja näin voi olla perheen sisälläkin. Toki ihanne olisi olla hyvä ja tasapuolinen kaikkia kohtaan (mihin itse toki pyrin), mutta syystä ja toisesta se ei aina toteudu. Vaikka parisuhde vetelisi viimeisiään ja tunnelma olisi myrkyllinen, voivat vanhemmat silti kohdella lapsiaan rakastavasti. Hyvä vanhempi ei ole automaattisesti yhtä kuin hyvä puoliso.
Sanonpahan vaan, että vapaus valttia!