Milloin tajusit, että käyttäytymällä itse mukavasti et välttämättä saa muilta mukavaa kohtelua?

Minä olen kyllä jokunen aika sitten tajunnut, että sillä tosiaan on vaikutusta, miten käyttäydyn muita ihmisiä kohtaan. Mitä  mukavammin, sitä mukavampaa on vastakaiku. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kyllä jokunen aika sitten tajunnut, että sillä tosiaan on vaikutusta, miten käyttäydyn muita ihmisiä kohtaan. Mitä  mukavammin, sitä mukavampaa on vastakaiku. 

Riippuu hyvin pitkälti seurasta. Ideaalitilanteessa asiat menevät noin, käytännössä välttämättä ei.

Joskus 35-vuotiaana. Aika pitkään halusin kos taa, koska olin hakenut terapiasta apua, joka ei sanottavammin ollut auttanut minua, vaan annettiin juurikin ymmärtää, että ihan itse vaikutan siihen, tuleeko minulle paha mieli muiden käytöksestä vai ei, ja MITÄÄN TYÖKALUJA päästä pahaa mieltä aiheuttavista ihmisistä eroon ei annettu.

Sittemmin pääsin parempaan, narsistien uhrin kokemuksia ymmärtävään terapiaan, ja olen alkanut saada apua. Ja tukea siihen, että jos joku pahoittaa minun mieleni, minun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, jos minäkin olen sille ihmiselle takaisin vaikkapa veemäinen.

Ja viimeismpänä koitan oppia ja saada terapiasta apua rajata tällaiset itseäni loukkaavat ihmiset pois elämästäni, mutta ainahan se ei onnistu, esimerkiksi työpaikoilla. Sinne aion opetella vain sanomaan, mitä itsekin ajattelen, ja jos se pahoittaa jonkun mielen sitten, niin kantakoot itse siitä vastuunsa.

t.kristallikissa

Olen tiennyt sen hyvin kauan - toisaalta mukavasti käyttäytymällä saan todennäköisemmin itse mukavaa kohtelua kuin ikävästi käyttäytymällä. Mukavasti käyttäytyminen on myös mukavaa, en minä ole siitä vastuussa, miten muut siihen reagoivat.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kyllä jokunen aika sitten tajunnut, että sillä tosiaan on vaikutusta, miten käyttäydyn muita ihmisiä kohtaan. Mitä  mukavammin, sitä mukavampaa on vastakaiku. 

Tulet vielä rytinällä alas kuvitelmistasi.

Käyttäydyn tilanteen mukaan, en siis luimistele niin kuin sinä ilmeisesti teet.

Olen mukava, asiallinen, itsevarma aikuinen ja tarvittaessa myös napakka niin, että en hyväksy mitä vain. En edes muista koska minua olisi kohdeltu huonosti tai jotenkin alentuvasti. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kyllä jokunen aika sitten tajunnut, että sillä tosiaan on vaikutusta, miten käyttäydyn muita ihmisiä kohtaan. Mitä  mukavammin, sitä mukavampaa on vastakaiku. 

Riippuu hyvin pitkälti seurasta. Ideaalitilanteessa asiat menevät noin, käytännössä välttämättä ei.

Niin varmaankin, mutta käyttäytymällä keljusti en vielä varmemmin saa mukavaa käytöstä itseäni kohtaan. Joten mieluummin koitan olla fiksu ja kiva ihmisille, ei tarvi ainakaan itseään niin hävetä. En väitä olevani mikään pyhimys tai myönnä olevani kynnysmatto, mutta mietin nykyään paljon enemmän sitä kannattaako v-tuilla ja voiko asioihin suhtautua kivasti ja mihin ei kannata sotkeutua ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäydyn tilanteen mukaan, en siis luimistele niin kuin sinä ilmeisesti teet.

Olen mukava, asiallinen, itsevarma aikuinen ja tarvittaessa myös napakka niin, että en hyväksy mitä vain. En edes muista koska minua olisi kohdeltu huonosti tai jotenkin alentuvasti. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Aina.

Sanotko näin myös perheväkivallan uhrille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kyllä jokunen aika sitten tajunnut, että sillä tosiaan on vaikutusta, miten käyttäydyn muita ihmisiä kohtaan. Mitä  mukavammin, sitä mukavampaa on vastakaiku. 

Tulet vielä rytinällä alas kuvitelmistasi.

heh, olen viisikymppinen, voi olla että tuollaiset rytinät on jo takanapäin, ei ole tarvetta enää niin paljon päteä, olla oikeassa ja neuvoa muita. Tai voi olla joskus mieliteko, mutta siitä pääsee yli, kaikkea ei tarvitse sanoa ääneen. 

Olen aina tiennyt, ettei millään keinolla välttämättä saa mukavaa kohtelua (tästähän kaikki sadutkin kertovat), mutta että todennäköisemmin se kuitenkin käy, kun itse on mukava. Useimmat metsät vastaavat niin kuin niihin huudetaan, se että joka metsässä on yksi paikallinen k-pää, ei muuta tätä tosiasiaa.

En ole asiakaspalvelutöissä, joten en ole saanut törkeää kohtelua keltään mukavuudesta huolimatta. Aika hyvin se ihmisen suuttumus laimenee, kun on kohtelias. Hymy ärsyttää joitain, mutta sellainen kyllä, kuulin sinut ja ymmärrän - asenne auttaa paljon. 

Se on sitten eri juttu, että tykätäänkö minusta. Aika kauan meni, että uskalsin ajatella että on ihan ok, vaikka kaikki eivät minusta tykkääkään. Minulla on jotenkin sellainen naama ja olemus, että joskus joutuu tekemään töitä ollakseen osa jotain, tai että saa asiansa perille. Mutta vanheneminen tuntuu auttavan siinäkin. Kulmat on hiotuneet. 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäydyn tilanteen mukaan, en siis luimistele niin kuin sinä ilmeisesti teet.

Olen mukava, asiallinen, itsevarma aikuinen ja tarvittaessa myös napakka niin, että en hyväksy mitä vain. En edes muista koska minua olisi kohdeltu huonosti tai jotenkin alentuvasti. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Aina.

Saatat myö olla sellainen ihminen, jolle ei uskalleta sanoa sinun pahoittaneen jonkun mielen, koska et selkeästikään tajua vastuutasi asiasta ja alkaisit vain puolustella itseäsi. Eli jos joku on sinulle tympeä, vika voi hyvinkin olla itsessäsi.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Sittemmin pääsin parempaan, narsistien uhrin kokemuksia ymmärtävään terapiaan, ja olen alkanut saada apua. Ja tukea siihen, että jos joku pahoittaa minun mieleni, minun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, jos minäkin olen sille ihmiselle takaisin vaikkapa veemäinen.

Siis opetetaanko siellä terapiassa, että ihmisiä saa kohdella huonosti, jos itseäkin on kohdeltu huonosti? 

Kuulostaa vähän... erikoiselta.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sittemmin pääsin parempaan, narsistien uhrin kokemuksia ymmärtävään terapiaan, ja olen alkanut saada apua. Ja tukea siihen, että jos joku pahoittaa minun mieleni, minun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, jos minäkin olen sille ihmiselle takaisin vaikkapa veemäinen.

Siis opetetaanko siellä terapiassa, että ihmisiä saa kohdella huonosti, jos itseäkin on kohdeltu huonosti? 

Kuulostaa vähän... erikoiselta.

Mutta niinhän se menee. Vai miksi kuvittelet ihmisten ylipäättäänkään olevan vittttumaisia toisilleen?

t.kristallikissa

Nuorena mulle psykologi sanoi että minulla on miellyttämispakko vaikka oikeasti olin liian tyly koska minullekin oltiin aina oltu. Nyt osaan ja uskallan olla ystävällinen vaikka koko elämän ajan minua on hämätty siitä pois. Kannattaa olla vaikka joskus tulee märkää rättiä naamalle. Heidän kanssaan sitten pientä viilennystä.

Aloittaja ehkä mieltää mukavaksi käytökseksi alistuvan "kaikki käy"-meiningin, jossa henkilö välttää viimeiseen asti pahoittamasta mieltä/suututtamasta, ei osaa pitää puoliaan ja haluaa aina miellyttää. Selvähän se, että tällaista ihmistä pidetään kynnysmattona, tahallaan tai epähuomiossa. Esim. kohteliaisuus, huomaavaisuus, reiluus ja luotettavuus ovat aitoa mukavaa käytöstä, joka luo parempaa vastakaikua.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sittemmin pääsin parempaan, narsistien uhrin kokemuksia ymmärtävään terapiaan, ja olen alkanut saada apua. Ja tukea siihen, että jos joku pahoittaa minun mieleni, minun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, jos minäkin olen sille ihmiselle takaisin vaikkapa veemäinen.

Siis opetetaanko siellä terapiassa, että ihmisiä saa kohdella huonosti, jos itseäkin on kohdeltu huonosti? 

Kuulostaa vähän... erikoiselta.

Ohiksena: Voisiko ajatus olla se, että myös omia reaktioitaan kohtaan voisi olla ymmärtävä? Että hyväksyy sen, että ei ole maailmanloppu, jos joskus provosoituu toisen provosoidessa (toki tietysti silti itse on vastuussa käytöksestään, mutta ettei loputtomiin moittisi itseään siitä, joskus jokin asia tai toisen käytös on jollain tavalla ennen sitä vaikuttanut sinuun).

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sittemmin pääsin parempaan, narsistien uhrin kokemuksia ymmärtävään terapiaan, ja olen alkanut saada apua. Ja tukea siihen, että jos joku pahoittaa minun mieleni, minun ei tarvitse tuntea syyllisyyttä, jos minäkin olen sille ihmiselle takaisin vaikkapa veemäinen.

Siis opetetaanko siellä terapiassa, että ihmisiä saa kohdella huonosti, jos itseäkin on kohdeltu huonosti? 

Kuulostaa vähän... erikoiselta.

Ja siis luit nyt vähän huonosti. Ei siellä opeteta olemaan vitttumainen, vaan ettei siitä tarvitse kantaa syyllisyyttä, vaikka olisikin, jos joku pahoittaa minun mieleni (eikä halua korjata käytöstään). Miksi minun siinä sitten pitäisi tuntea syyllisyyttä hänen mielensä pahoittumisesta, tai jaksaaa osoittaa hyvää sellaiselle henkilölle, jota en halua elämääni? Kaikista ei vain aina pääse eroon, vaikka haluaisikin. Esim. oma äiti lapsuudessa. Töissä on oltava pomolle asiallinen, ettei saa potkuja, mutta noin muuten.

t.kristallikissa

Tajusin jo vuosikymmeniä sitten, kun opiskelin psykologiaa. Mutta vasta 10-15 vuotta olen ihan konkreettisesti tajunnut, että

- kaikki muiden ihmisten käytös ei ole minun ansiotani

- kaikki muiden ihmisten käytös ei ole minun syytäni

- kaikki, mitä sinä päästät suustasi kertoo enemmän sinusta itsestäsi kuin minusta.

Tämä on vapauttava tieto.

N50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäydyn tilanteen mukaan, en siis luimistele niin kuin sinä ilmeisesti teet.

Olen mukava, asiallinen, itsevarma aikuinen ja tarvittaessa myös napakka niin, että en hyväksy mitä vain. En edes muista koska minua olisi kohdeltu huonosti tai jotenkin alentuvasti. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Aina.

Sanotko näin myös perheväkivallan uhrille?

En ole lainaamasi, mutta onhan tuo totta myös siinä tapauksessa. Väkivallan uhri ei kykene syystä tai toisesta laittamaan tilanteelle pistettä eli pahoinpitelijän näkökulmasta alistuu ja antaa oikeutuksen väkivallalle. Tällä en tarkoita syyllistää uhria!