Ei ole syrjäytyneitä, on syrjäytettyjä

Uli uli uuu! Pröööööts! Minkä takia ne kaikki leipäjonossa seisoskelevat ovat läskejä ja vetävät spaddua ketjussa? Köyhyys, uskonnollisuus ja väkivaltaisuus ovat sidosksissa paskaiseen aivotoimintaan.

Menee kyllä aika idioottimaiseksi tämäKIN keskustelu, mutta senpä ikivä kyllä saattoi arvatakin.

.

En ole syrjäytynyt/syrjäytetty enkä syrjäytymisvaarassa, mutta silti tiedän (koska ystäväni on sosiaalityöntekijä, tehnyt myös työtä lastensuojelun parissa), että mm. huonot kotiolot vaikuttavat perustavanlaatuisesti ihmisen mahdolliseen syrjäytetyksi tulemiseen.

Kun kukaan ei kannusta eikä välitä, lapsi on huonossa lykyssä hyvinkin syrjäytetty heti pienestä pitäen.

.

Vanhempien varakkuus, hulppeat talot, tavarat, autot ja ulkomaanmatkat estä ihmistä olemaan syrjässä, syrjäytetty!

Eli tämä ongelma ei ole vain ns. huonompi osaisissa perheissä, joista voi nousta todellakin korkeisiin virkoihin, vaikkei se nyt ole mikään ihmisen mitta, esimerkki vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen esimerkiksi koulukiusaamisen, masennuksen ja sosiaalisten vaikeuksien takia syrjäytynyt/syrjäytetty.

Itse olen kokenut nuo kaikki, mutta kieltäytynyt syrjäytymästä.

Samoin, lisättynä väkivallalla ja köyhyydellä lapsuudessa. Mutta en minäkään edes harkinnut syrjäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen esimerkiksi koulukiusaamisen, masennuksen ja sosiaalisten vaikeuksien takia syrjäytynyt/syrjäytetty. Se on monen tekijän summa ja varmasti olisin voinut tehdä joitain asioita toisin. Mutta jos erilaisuuden takia jo lapsesta/nuoresta asti mieli murretaan ja ulkopuolelle jätetään, niin en sanoisi että vastuu on täyin syrjäytyneellä. Jos esim. koulu ei puutu mitenkään kiusaamiseen niin saa yhteiskunta (koulu, viranomaiset, vanhemmat jne.) katsoa vähän peiliin...

Lapsena syyllisiä olivat vanhempasi, koska eivät antaneet sinulle eväitä itsesi puolustamiseen.

Tänä päivänä olet aikuinen joka voi tehdä asioille ihan mitä itse haluaa, etkä voi enää syyttää ketään muuta vaikka paskat lähtökohdat saitkin. Vain itse voit muuttaa oman elämäsi ja syyllinen kulloiseenkin tilaan löytyy peilistä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen esimerkiksi koulukiusaamisen, masennuksen ja sosiaalisten vaikeuksien takia syrjäytynyt/syrjäytetty. Se on monen tekijän summa ja varmasti olisin voinut tehdä joitain asioita toisin. Mutta jos erilaisuuden takia jo lapsesta/nuoresta asti mieli murretaan ja ulkopuolelle jätetään, niin en sanoisi että vastuu on täyin syrjäytyneellä. Jos esim. koulu ei puutu mitenkään kiusaamiseen niin saa yhteiskunta (koulu, viranomaiset, vanhemmat jne.) katsoa vähän peiliin...

Vaikka niin olisi/on, niin mitä jos eivät katso eivätkä välitä? Kyse on SINUN elämästäsi, sinulle tärkeästä. Pelasta itse se, minkä voit.

Aika fataali maailmankuva sulla. Tuntuu siltä, että tuo ajattelutapa on monelle vain keino paeta vastuuta. Jos noin olisi, niin kukaan meistä ei voisi vaikuttaa elämänsä kulkuun itse ollenkaan, ja sehän nyt ei ole totta.

Jokaisen täytyy kantaa vastuu omasta elämästään. Jos perhetausta tai lapsuus on kovin vaikeita niin se voi tietenkin vaikeuttaa pärjäämistä paljonkin. Kaikilla ei ole yhtäläiset henkiset kyvyt nousta vaikeuksista, se on tosiasia. Mutta niin on sekin, että jokainen syrjäytynytkin voi päästä takaisin yhteiskunnan jäseneksi, eikä ketään tarkoituksella syrjäytetä.

Aloita pienesti. Etsi vaikka jokin mielenkiintoinen kurssi työväenopistosta tai vastaavasta. Työttömät saa usein kurssinsa ilmaiseksi. Siellä tapaat muita, tulee vähän aikataulua elämään ja tulee lähdettyä kotoa. Älä etsi tekosyitä mikset voi tehdä asioita. Ylitä itsesi kerran, niin seuraava kerta on jo paljon helpompi. :)

No enpä tämän keskustelun kommentien perusteella ihmettele miksi ihmiset syrjäytyy.

Vierailija kirjoitti:

Aika fataali maailmankuva sulla. Tuntuu siltä, että tuo ajattelutapa on monelle vain keino paeta vastuuta. Jos noin olisi, niin kukaan meistä ei voisi vaikuttaa elämänsä kulkuun itse ollenkaan, ja sehän nyt ei ole totta.

Jokaisen täytyy kantaa vastuu omasta elämästään. Jos perhetausta tai lapsuus on kovin vaikeita niin se voi tietenkin vaikeuttaa pärjäämistä paljonkin. Kaikilla ei ole yhtäläiset henkiset kyvyt nousta vaikeuksista, se on tosiasia. Mutta niin on sekin, että jokainen syrjäytynytkin voi päästä takaisin yhteiskunnan jäseneksi, eikä ketään tarkoituksella syrjäytetä.

Aloita pienesti. Etsi vaikka jokin mielenkiintoinen kurssi työväenopistosta tai vastaavasta. Työttömät saa usein kurssinsa ilmaiseksi. Siellä tapaat muita, tulee vähän aikataulua elämään ja tulee lähdettyä kotoa. Älä etsi tekosyitä mikset voi tehdä asioita. Ylitä itsesi kerran, niin seuraava kerta on jo paljon helpompi. :)

Muuten oikein kannustava ja hyvä kirjoitus, mutta minun silmääni pistää sivulause "...eikä ketään tarkoituksella syrjäytetä."

Olisin kiinnostunut tietämään, mihin tuo väittämä perustuu.1

Vierailija kirjoitti:

No enpä tämän keskustelun kommentien perusteella ihmettele miksi ihmiset syrjäytyy.

Kerropa miten tässä ovat kommentoijat ketään syrjäyttäneet?

Ketään ihmistä ei voi syrjäyttää.

Vierailija kirjoitti:

Jossakin valtion viraston syövereissä on työhuone, jossa istuu kolmen harmaapukuisen tuimailmeisen ihmisen komitea.

Joka vuosi heille tuodaan sen syksyn esikoululaisten kuvasto, ja jokaisen kuvan kohdalla he tekevät päätöksen, kenestä kasvatetaan yrittäjä, kenestä työntekijä, kenestä virkamies, kenelle aletaan juottaa viinaa jo alakoulussa ja kuka saa rosvon roolin.

Päätöksestä ei voi valittaa.

Jouduin kerran käymään siinä huoneessa, puhelin ei toiminut ja piti korjata. Ilmeni että vaihde oli purettu neljä vuotta aikaisemmin.

Heillä oli ilmeisesti tauko koska he nauroivat jollekin Turun kuvaston kundin ilmeelle ja totesivat "oppilas on Turusta, mutta muuten terve"

Ap on oikeassa. Siinä vaiheessa kun lama iskee, työpaikkoja ei ole ja köyhiä murjutetaan ja rikkaat vetävät tukia ja yritystukia ilman että työpaikkoja syntyy, niin kyse on syrjäyttämisestä. Tämä on selvä juttu. Erikseen on se vähemmistö jotka ovat oikeasti syjäytyneitä, eikä työt ja normi elämä maistu vaan viinaa menee.

Voi, hyvä ihme: totta kai ihmisen voi syrjäyttää.

Koulukiusaaminen, esimerkiksi ulkopuolelle sulkeminen, on malliesimerkki syrjäyttämisestä.

Samoin se, jos vanhempia ei kiinnosta lainkaan lapsensa kuolunkäynti, terveys ym. hyvinvointi!!!

Vierailija kirjoitti:

No enpä tämän keskustelun kommentien perusteella ihmettele miksi ihmiset syrjäytyy.

Ei pidä olla liian herkkä. Jos ei kestä mitään, niin ei sinusta koskaan tulekaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika fataali maailmankuva sulla. Tuntuu siltä, että tuo ajattelutapa on monelle vain keino paeta vastuuta. Jos noin olisi, niin kukaan meistä ei voisi vaikuttaa elämänsä kulkuun itse ollenkaan, ja sehän nyt ei ole totta.

Jokaisen täytyy kantaa vastuu omasta elämästään. Jos perhetausta tai lapsuus on kovin vaikeita niin se voi tietenkin vaikeuttaa pärjäämistä paljonkin. Kaikilla ei ole yhtäläiset henkiset kyvyt nousta vaikeuksista, se on tosiasia. Mutta niin on sekin, että jokainen syrjäytynytkin voi päästä takaisin yhteiskunnan jäseneksi, eikä ketään tarkoituksella syrjäytetä.

Aloita pienesti. Etsi vaikka jokin mielenkiintoinen kurssi työväenopistosta tai vastaavasta. Työttömät saa usein kurssinsa ilmaiseksi. Siellä tapaat muita, tulee vähän aikataulua elämään ja tulee lähdettyä kotoa. Älä etsi tekosyitä mikset voi tehdä asioita. Ylitä itsesi kerran, niin seuraava kerta on jo paljon helpompi. :)

Muuten oikein kannustava ja hyvä kirjoitus, mutta minun silmääni pistää sivulause "...eikä ketään tarkoituksella syrjäytetä."

Olisin kiinnostunut tietämään, mihin tuo väittämä perustuu.1

Kenet on syrjäytetty tarkoituksella? Kuka haluaisi jonkun syrjäytyvän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika fataali maailmankuva sulla. Tuntuu siltä, että tuo ajattelutapa on monelle vain keino paeta vastuuta. Jos noin olisi, niin kukaan meistä ei voisi vaikuttaa elämänsä kulkuun itse ollenkaan, ja sehän nyt ei ole totta.

Jokaisen täytyy kantaa vastuu omasta elämästään. Jos perhetausta tai lapsuus on kovin vaikeita niin se voi tietenkin vaikeuttaa pärjäämistä paljonkin. Kaikilla ei ole yhtäläiset henkiset kyvyt nousta vaikeuksista, se on tosiasia. Mutta niin on sekin, että jokainen syrjäytynytkin voi päästä takaisin yhteiskunnan jäseneksi, eikä ketään tarkoituksella syrjäytetä.

Aloita pienesti. Etsi vaikka jokin mielenkiintoinen kurssi työväenopistosta tai vastaavasta. Työttömät saa usein kurssinsa ilmaiseksi. Siellä tapaat muita, tulee vähän aikataulua elämään ja tulee lähdettyä kotoa. Älä etsi tekosyitä mikset voi tehdä asioita. Ylitä itsesi kerran, niin seuraava kerta on jo paljon helpompi. :)

Muuten oikein kannustava ja hyvä kirjoitus, mutta minun silmääni pistää sivulause "...eikä ketään tarkoituksella syrjäytetä."

Olisin kiinnostunut tietämään, mihin tuo väittämä perustuu.1

Kenet on syrjäytetty tarkoituksella? Kuka haluaisi jonkun syrjäytyvän?

Sama kysymys , kuka ehdoin tahdoin haluaa maksaa syrjäytyneen elämän?

Kyllä se vain niin on, että ihan jokainen on vastuussa omasta elämästään. Vastoinkäymisiä on kaikilla, eikä niistä aina selviä olkia kohauttelemalla, mutta apua on saatavilla. Oman hyvinvoinnin eteen on silti itsekin nähtävä vaivaa. Kukaan aikuinen ihminen ei voi odottaa, että joku toinen tulee nostamaan hänet takaisin muiden joukkoon.

Se voi olla vaikeaa, mutta myös tosi antoisaa, kun nousee sieltä kolostaan ja kömpii takaisin aurinkoon.

Vielä eräille tarkennuksena, että työtön ei ole automaattisesti syrjäytynyt.

Tiedän useita ihan omasta halustaan tietokonetta pelaavaksi peräkammarinpojaksi vetäytyneitä nuoria miehiä. Ei heitä kukaan ole syrjinyt tai syrjäyttänyt. He elävät selalista elämää, kuin haluavat.

Yksi sukulaiseni valittaa aina, miten yhteiskunta kohtelee häntä kaltoin ja hän saa liian vähän rahaa ja voi voi voi. Kaikki on jonkun toisen syytä ja hänen on täysin mahdotonta tehdä tilanteelleen mitään.

Ja millainen hän sitten on...

- Ei muuta koulutusta kuin peruskoulu

- Kuusi lasta kolmen eri miehen kanssa

- Saanut pari kertaa töitä, mutta lopettanut työssäkäynnin, koska "pomo oli ilkeä", "piti tehdä hommia, jotka ei mulle kuulu", "haluan olla lasten kanssa nyt kun ovat pieniä". Ja hän siis vain lopetti töissäkäynnin ilmoittamatta siitä työnantajalle. Karenssi oli silti työnantajan tai työkkärin vika, ei hänen.

Hänen juttujaan kuunneltuani olen menettänyt aimo annoksen sympatiasta syrjäytyneitä kohtaan. Ainakaan hänen kohdallaan syy on vain ja ainoastaan hänessä itsessään, mutta hänet on täysin mahdoton saada tajuamaan omaa osuuttaan asioihin.