Unelma-ammattisi ja mikset ole nyt unelma-ammatissasi?

Arkkitehti / olen liian tyhmä ja lahjaton

Varaston tai tuotannon esimies. Mulla on niin sanotusti kaikki kortit ja narut kädessä. Ei puutu enää ikää, ei kokemusta, ei koulutusta. Tekosyitä. Nykyään on joku nuorempi tai kokemattomampikin minun unelmaduunissa, sillain ihan läpällä ja vahingossa. Miksen minä ole? No kun ei se aina riitä, että uskoo itseensä. Jonkun muunkin pitäisi uskoa.

Sairaanhoitaja ainakin, viulisti ja mitäköhän vielä.. oikeasti olen tyhmä kuin saapas. Mulla ei ole minkäänlaista laskupäätä eikä oikeastaan mitään erikoistaitoja. Olen sentään opiskellut lastenhoitajaksi ja sitä ennen kokiksi. Molempia töitä teen nytkin. Mulla ei ole oikeastaan koskaan mitään kiinnostusta kehittää itseäni. Olen aina ollut mukavuudenhaluinen ja usein menen sieltä mistä aita on matalin.

Kapteeni kaupallisella huvijahdilla jossain Karibialla.

Miksi en ole? Noh... en varmaan ollut valmis tekemään tarpeeksi työtä sen eteen.

Tajusin asian jollain etelänreissulla jossa ryhmä miehiä ja naisia (brittejä) piti rannalla kanootti & SUP vuokraamoa ja vetivät ohjattuja tunteja.

Talveksi he menivät kanarialle tekemään samaa.

Varmasti kovaa duunia, mutta jumalauta iski kateus kun ajattelin toimistolle menoa parin viikon päästä.

Oopperalaulaja. Kärsin esiintymisjännityksestä enkä ole varma esiintyjä (osaan silti laulaa).

Patologi tai oikeuslääkäri.

En oikein tiedä, miksen koskaan hakenut lääkikseen. Ehkä mua pelotti ajatus epäonnistumisesta.

Mutta juristinakin on ihan jees olla, enkä näin nelikymppisenä enää haikaile noiden edellä mainittujen perään. Korkeintaan voisin juristina vaihtaa oikeudenalaa tms.

Leipuri-kondiittori: tein sittenkin väärän päätöksen yhteishaussa 9-luokalla, mutta nyt olen hakeutumassa ko. opintoihin.

Tatuointitaiteilija: mulla ei ole piirtämiseen juuri enää motivaatiota, enkä saa inspiraatiotulvia niin usein kuin ennen.

 

Eläinlääkäri/ADHD

Kuupeikko kirjoitti:

Leipuri-kondiittori: tein sittenkin väärän päätöksen yhteishaussa 9-luokalla, mutta nyt olen hakeutumassa ko. opintoihin.

Tatuointitaiteilija: mulla ei ole piirtämiseen juuri enää motivaatiota, enkä saa inspiraatiotulvia niin usein kuin ennen.

 

Älä anna Petit Foursien lannistaa! Ne jää alussa helposti sinne pomadaan. Myös esimerkiksi sokerityöt ovat hauskoja. Toki alkuun päätyy tekemään täytekakkuja (jee...)

Jos mahdollista niin peruskoulutuksen jälkeen kisällin ja mestarin paperit. Siinä menee hetki mutta on tavoitetta. Sitten mesuna voi mennä spessukursseille Itävaltaan ja Sveitsiin, siellä on hyvät koulut. Kannattaa siis opetella Saksaa, ammattikirjallisuutta löytyy sillä tavalla varsin hyvin.

Halusin aikoinaan kokiksi, päädyin kondiittoriksi. Harkitsin että olisin käynyt jatkokoulutuksena kokin juttuja ja hankkiutunut sitten jälkiruokapuolelle, mutta muutama vuosi leipomossa ja niin ne suunnitelmat muuttuu.

Kaksi huonoa asiaa:

1. kahvilassa käynti muuttuu nirsoiluksi.

2. Kotileivonta on mahdotonta koska välineet... eihän tuolla uunilla saa mitään aikaiseksi.

Pahoittelut, innostuin...

Näyttelijä-laulaja.

Kykyjäkin olisi, mutta ei rohkeutta ja huono kunto esti Teatterikorkeaan pääsyn aikoinaan. Sosiaalisten kykyjen puute taas on vaikuttanut siihen, että ei ole kanttia perustaa esim. bändiä.

Kaikista ei ole menestyjiksi.

Unelma-ammattini on pierupoliisi. Niiden työtilanne on vaan mahdottoman huono, joten olen töissä sairaanhoitajana. Sairaalassakin saa onneksi olla tekemisissä paska/ pierujuttujen kanssa.