Unelma-ammattisi ja mikset ole nyt unelma-ammatissasi?
Unelma-ammattini on kirjailija. Ja miksen ole: en ole niin hyvä kirjoittamaan, että pystyisin elättämään sillä edes itseäni.
Kommentit (111)
Vaatesuunnittelija. Haluaisin työskennellä jossakin Pariisin tai Milanon huippumuotitalossa. Opiskelin jo tutkinnon alalta ja tein työharjoitteluita, mutta kärsin huonosta ammatillisesta itsetunnosta, epäterveellisestä suorituspaineesta ja perfektionismista. En ole uskaltanut hakea haluamiani töitä kun en tunne olevani tarpeeksi kyvykäs tai tehokas.
Sarjakuvataiteilija, olen jopa lahjakas piirtäjä. Syy: en uskalla näkyä enkä kuulua. Minulla on anteeksi että olen olemassa-syndrooma.
Diktaattori.
Vallankaappaus ei onnistunut. Ehkä vielä joskus.
Unelma-ammattini: arkkitehti
Miksen ole arkkitehti: En päässyt ykkösellä, ehkä toisella haulla tai sitten avoimen kautta.
Kuvataiteilija. Ei sillä elä Suomessa.
HARRASTUKSENA VAIN TÄLLÄ HETKELLÄ.
Juristi. Kun olin 20 tiesin etten pääse Hesan / Turun oikikseen mutta Rovaniemelle voisn päästä. En hakenut koska en olisi jaksanut 5v porojen keskellä.
Malli, ei oo pituutta enkä oo tarpeeksi laihakaan.
Näyttelijä, en edes tiedä haluaisinko tätä oikeasti.. en tiedä olisiko minusta siihen, se kaikki julkisuus ja esillä olo.
Ammattiurheilija, olisi pitänyt aloittaa paljon nuorempana jotta olisi huippu mutta en silloin tajunnut.
En nyt keksi mitään muuta mikä olisi ”unelma”.
Vierailija kirjoitti:
Lentoemäntä. Olen kyllä hakenut koulutukseen mutta en ole päässyt edes haastatteluun.
Minunkin unelma-ammatti on lentoemäntä. Olisi ihanaa tehdä matkatyötä ja viettää pidempiä pätkiä kohteissa.
Pääsin jopa haastatteluun, mutta tieni lentoemännäksi tyssäsi siihen, koska esitelmä-tehtävässä jännittyneisyyteni näkyi ja ääneni tärisi. Lisäksi ruotsin osuus meni heikonlaisesti. Jännitän esiintymistilanteita mutta en pelkää niitä eikä ole sos.fobiaa. Lentoemäntä on kuitenkin lentoyhtiön ”kasvot”, joten pitää osata olla edustava. Minusta ei sitten ole siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentoemäntä. Olen kyllä hakenut koulutukseen mutta en ole päässyt edes haastatteluun.
Minunkin unelma-ammatti on lentoemäntä. Olisi ihanaa tehdä matkatyötä ja viettää pidempiä pätkiä kohteissa.
Pääsin jopa haastatteluun, mutta tieni lentoemännäksi tyssäsi siihen, koska esitelmä-tehtävässä jännittyneisyyteni näkyi ja ääneni tärisi. Lisäksi ruotsin osuus meni heikonlaisesti. Jännitän esiintymistilanteita mutta en pelkää niitä eikä ole sos.fobiaa. Lentoemäntä on kuitenkin lentoyhtiön ”kasvot”, joten pitää osata olla edustava. Minusta ei sitten ole siihen.
Nykyäänhän niissä kohteissa taidetaan olla tosi vähän aikaa.. hyvä että kerkeevät levähtää ja tosi pitkät työtunnit eli todella raskasta ja unirytmin sekoittavaa.
Pelisuunnittelija. Olen vasta parikymppinen, joten vielä on mahdollisuuksia ja tätä unelmaa kohti olen toivottavasti menossakin. Hieman kyllä pelkään, etten olisikaan yhtään hyvä kyseisellä alalla mutta pitäähän sitä yrittää.
Ammattiurheilija, haave kaatui polvivammaan
Pornotähti. Liian pieni meisseli ja ruma naama.
Olisin halunnut puheterapeutiksi, mutta en osaa sanoa r-kirjainta riittävän selkeästi, jotta pääsisin alalle.
Vierailija kirjoitti:
Pornotähti. Liian pieni meisseli ja ruma naama.
Ei kai niissä naamalla väliä ole. Eihän se edes juurikaan näy kuvissa.
Asianajaja. Oon vielä tohon liian nuori, mutta opiskelen kyllä tällähetkellä oikiksessa, et kokoajan oon menossa unelmaani kohti
N20
Ammattijalkapalloilija.
Miksi en sellainen ole? Sillä ei naisena Suomessa itseään elätä
Sinfoniaorkesterin huilisti. En ole riittävän lahjakas soittaja.
Lapsena halusin kirjailijaksi ja vielä lukiossakin minulle sanottiin, että osaan kirjoittaa tosi hyviä novelleja... Se vaan jäi. Tuntui, että mielikuvitus kuihtui olemattomiin mitä vanhemmaksi tulin. Olen myös hirveän laiska lukija itse, joten se siitä sanavaraston rikastuttamisesta. :)
Halusin joskus myös luokanopettajaksi tai varhaiskasvatuksen/nuorison pariin töihin, mutta palkka on liian matala vaatimuksiin ja koulutuksen pituuteen nähden ja kaikki vapaa-aika menisi työn teossa.
Lukiossa halusin psykologiksi, mutta se haave kaatui siihen kun matematiikka ei kiinnostanut.
Minusta tuli sairaanhoitaja... ei ollut haaveammattini, eikä minulla ole mitään kutsumusta ollut, mutta onpahan joku työ, jossa kokee olevansa merkityksellinen.
Ei mulla oikeastaan ole unelma-ammattia. Ajauduin IT-hommiin ja ihan ok työ ja palkka usein ollut, välillä taas ei.
Eläinlääkäri. Ei riittänyt matikkapää lukiossa pitkää matikkaa ja fyssaa vuotta pidempään. Nyt haahuilen yhä etsien sopivaa alaa.