21-vuotias tamperelainen kolmen lapsen äiti Crista ei pääse koskaan mihinkään – isä juoksee juhlimassa
Crista on tamperelainen kotiäiti, joka on 21 ikävuoteen mennessä ehtinyt saattaa maailmaan jo kolme tyttölasta. Cristaan päästään tutustumaan tämäniltaisessa Toisenlaiset teiniäidit -jaksossa.
Crista oli vain 17-vuotias, kun hän sai tietää odottavansa esikoistaan Violaa. Hän sairastui odotusaikana raskausajan masennukseen, eikä tilannetta helpottanut se, ettei hänen kumppaninsa Jaakko, 23, osannut lainkaan asettua isän asemaan.
– Mun mies joi ihan koko ajan, kun odotin esikoista. Nyt (hän) pystyy olemaan parikin viikkoa ilman. Surkea suoritus kyllä sekin, Crista kertoo ohjelmassa.
– On mua harmittanut juuri sen takia, kun katsoo toisen menevän. Ei mulla muuten olisi mitään hinkua. Mutta kun toinen sanoo toistuvasti heippa tuosta ovelta, ja itse jää aina kotiin, niin tulee olo, että miksen minäkin joskus pääsisi.
https://www.is.fi/perhe/art-2000005821869.html
Voi hyvänen aika. Tästä syystä täytyisi elää sitä omaa elämää ensin. Hankkia ammatti, saada vähän työkokemusta, opetella yksin asumista sekä asioiden hoitamista. Sekä bilettää ja hengailla kavereiden kanssa, jos siltä tuntuu. Jos on terve ja normaali nainen, niin kyllä lapsia ehtii tekemään vaikka miten paljon vaikka aloittaisi niiden tekemisen "vasta" 25 vuotiaana.
Kommentit (311)
Kuka sen saa, vittu?Olen 3 lapsen yh-äiti ja teen 7 pv viikossa töitä eikä edelleenkään riitä. Tiedättekö, paljon lasten harrastukset maksaa?Niin, ja jos vastatte "mamu".Niin mä olen koulutettu mamu, joka on yöt ja päivät työskentelee. En ole ikinä saanut sossusta tukea harrastukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vähän jaksaa ihmetyttää että oma elämä levitellään televisiossa irvokkaimpia yksityiskohtia myöten ja sen jälkeen ihmetellään kun ihmiset tietävät "muka" kaiken ja kritisoivat huonoja valintoja, vaikka itse ollaan annettu oma elämä julkiriepoteltavaksi kaikelle kansalle.... Ihmettelen että mitä ihmiset tällaiselta julkisuudelta sitten odottavat? Teetä ja sympatiaa?
Televisioon meneminen on valinta, jonka voi helposti jättää tekemättä.
Eiköhän kyse ole siitä, että kerrotaan millaiset kortit voi saada elämältä, etteivät kaikki teiniäidit ole wt, niinkuin jotkut uskovat. Ja vaikka he ovat itse elämänsä julkisuuteen antaneet,on heidän ystävillään ja tutuillaan oikeus seisoa heidän takanaan. En vain hyväksy sitä, että täällä av-mammat haukkuvat surutta ja heidän mielestään ei saa puolustaa itselleen tärkeää ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen miten näillä riittää rahat. Olen 26v lapseton nainen, enkä ymmärrä sitä että miten nämä voivat elää pelkkien yhteiskunnan tukien varassa? Eikös lapsiin mene aivan tolkuton summa rahaa, verrattuna siihen mitä tuet on? Lapsi kasvaa, syö, vaatii turvakaukaloa, vaunuja, rattaita.... Ja eikös tuet ole vain TUKIA muiden tulojen rinnalle, eikä mikään 100% elatus?
toimeentulotuki usean lapsen perheelle on aika iso, vastaa helposti summaa jonka saisivat jos toinen olisi kokopäiväisesti työssä esim. kaupassa.
Hyvinhän se Eteläniemien sossuperhekin elelee.
On se hyvä, että nämä teiniäidit osallistuvat synnytystalkoisiin, niin meidän ”mummoäitien” ei tarvitse. ;)
Itse on elämänsä nalkkiin hankkinut. Vastatkoon teoistaan. Tosin vanhemmat ovat WT-tyyliin laiminlyöneet tyttärensä kasvatuksen, jos on pitänyt nuorena äidiksi hankkiutua. Rakkautta kadulta -tyyliin - jos sitä ei ole kotona ollut.
Vierailija kirjoitti:
Eräs lapsuudenkaveri tuli raskaaksi 16vuotiaana jollekin tuntematomalle kolmekymppiselle kännipanolle.
Oikeus saada elämä, mutta minkälainen?
No minkälainen? Hän voi olla hyvinkin tyytyväinen elämäänsä; sinun ongelmasi on tuomitseminen.
Vierailija kirjoitti:
Olipa kerran Miisa (peitenimi minulle). Tapasi vain 19v iässä Matin (peitenimi miehelleni). Rakkaus syttyi ja juhlittiin. Opiskeltiin, haettiin paikkaa maailmassa. Muutettiin eri paikkakunnille parin vuoden seurustelun jälkeen. Toinen opiskelujen ja toinen sitten vielä työn perässä. Miisan ja Matin välillä oli parin vuoden ajan noin 500km välimatka. Oma elämä ja menot säilyi, luottamus pysyi, aikuistuttiin.
Kun koulut saatiin päätökseen ja työkokemusta hankittua tuli aika viiden vuoden seurustelun kohdalla muuttaa yhteen. Siitä kaksi vuotta eteenpäin mentiin naimisiin. Kun Miisa ja Matti olivat olleet naimisissa 9kk syntyi ensimmäinen toivottu lapsi. Sai alkunsa kertayrityksellä ja suunnitellusti - ei niin että Miisa olisi vain huomannut että hups raskaaksi tultiin. Lapsi syntyi tilanteeseen, joissa vanhempien jalka oli jo työelämän oven välissä ja menohalut rauhoittuneet. Nuoruus oli eletty.
Vauva aikana mentiin pankkiin, löydettiin oma koti, palattiin töihin. Neljä vuotta ensimmäisen lapsen jälkeen syntyi toinen toivottu ja suunniteltu lapsi.
Nyt nämä lapset ovat 4v ja 8v. Miisa ja Matti ovat edelleen yhdessä. Pian 16-vuotta. Miisa hankki sterilisaation vajaa vuosi sitten, koska molemmista tuntui että perheen lapsiluku on täynnä. Parisuhde ja sänkykammarin puolella peuhaaminen tuntuvat paremmalta kuin koskaan, vaikka tukiverkkoja ei ole koskaan parilla ollut lähellä. Kerran kahdessa vuodessa Miisa ja Matti pääsevät yhdessä juhlimaan esim. jos ystävillä häät. Vuorotellen kyllä käydään ihan kavereiden kanssa juomassa ja baarissakin edelleen muutaman kerran vuodessa. Silloin toinen vanhempi on lasten kanssa kotona.
Perheen kesken matkustellaan kotimaassa ja ensimmäinen ulkomaan matkakin on suunnitteilla, kunhan nuorempikin hieman vielä kasvaa. Lapsilla on rahastot, joihin kerätään pesämunaa tulevaisuutta varten.
Miisan ja Matin perhe on onnellinen.
Muutama juttuhan tässä meni erilailla kuin Cristalla. Ne on niitä omia valintoja.
Onnittelut että valitsit tähän elämään vakaan lapsuuden perheen jossa kasvaa. Sait terveen mallin parisuhteesta ja jotenkin löysit sen avulla jo nuorena pojan, joka jostain syystä jaksoi sua odottaa ja sä sitä.
Ei ollut murheita siitä kauanko juoppo äiti vielä elää ja miten sisko jaksaa sen kanssa. Ei mielessä sitä kuinka näet isääsi kerran vuodessa. Viimeksi se väitti ettet ole hänen lapsensa.
Kuvitelkaa, joidenkin elämässä on oikeasti tällaisia tilanteita. Hyväosainen ei sitä huomaa mitä on ympärillä.
Moni eroaa kun välimatkaa on paljon. Ajaudutaan vaan erilleen. Ehkä se oli tarkoitettu niin. Ehkä ei oltu valmiita siihen suhteeseen lopulta.
Ehkä te vaan ette uskaltanu koittaa mitään muutakaan.
Ehkä halusitte toteuttaa jotain oikein elämisen unelmaa.
Missä juhlat? Missä kaikki hauska? Missä matkustelu? Elämä on tosiaan valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Kaikkien miesten ei ole tarkoitus lisääntyä. Tässä harvinaisen huono yksilö on valitettavasti päässyt jatkamaan sukuaan. Naisten pitäisi rohkeasti olla nirsompia ja valikoivampia kumppaninvalinnassa. Naaraiden kuuluisi jalostaa lajia hylkäämällä epäkelvot yksilöt geenipoolista.
Näinhän se on ennen mennytkin , väittävät tutkijat.
Vain noin joka 7. mies pääsi lisääntymään mutta lähes kaikki naiset.
Eli tietenkin ne miehet lisääntyivät useammankin naisen kanssa, jotka olivat saaneet hankittua resursseja elämiseen. Eikä huithaoelit siinä onnistu.
Näin huonoja esimerkkejä ei pitäisi julkisesti esitellä. Joku nuori vielä luulee että tämä on ihan ookoo juttu:)
ihan faktatietona niin suurin osa on jättänyt pillerit syömättä jotta raskautuvat vaikka väittävät jälkeenpäin että ovat syöneet. Tätä tapahtuu PALJON. Yleensä totuus kuitenkin tulee esille siinä vaiheessa kun terveydenalan tyypin kanssa keskustellaan mahdollisista ongelmista sikiön suhteen tilanteessa kun on käytetty hormonaalista ehkäisyä vielä raskautumisen jälkeenkin. Silloin paljastuu ettei sikiöllä varmastikaan ole hätää:) Kun ei niitä pillereitä oikeasti oltukaan syöty. Suurin osa ilmaisee asian kiertotietä mutta niin selvästi ettei asiasta ole epäilystä. Oikeasti pillerit pettävät hyvin pienellä, alle prosentilla pillereitä syövistä naisista ja tilanne on selitettävissä muutenkin kuin että " pilleri petti"
Ja varmasti nyt tulee joku tohkeissaan heti kertomaan että mulla ainakin petti:DDD Näin se on aina:)
Ei tarvi valittaa omia valintojaan muille. Töihin vaan, kotona laiskottelu masentaa.
Tuleeko teille hyvä mieli kun haukutte netissä? Oletteko ylpeitä itsestänne kun olette kirjottaneet inhottavan ja ala-arvoisen viestin? Mietittekö näpytellessä miten saisitte varmimmin pahoitettua jonkun mielen?
Ihan siis tosissaan olisi mielenkiintoista tietää, koska en ymmärrä mikä tuollaiseen ajaa.
Teillä on pettämätön logiikka kyllä, ettekä edes itse näe kuinka naurettavilta kuulostatte.
”Hän on epäilemättä huonosta perheestä. Kasvanut ilman rakkautta, jätetty kasvattamatta. Vanhemmat köyhiä ja kouluttamattomia”
-itseasiassa hän on korkeamman keskiluokan perheestä, hyvin kasvatettu ja paljon rakastettu
”NO EI SILLÄ OO MERKITYSTÄ!”
Oikeastikko? Älkää viitsikö kuulosta viidesluokkalaisilta. Paitsi jos olette, siinä tapauksessa pyydän anteeksi ja ymmärrän täysin.
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko teille hyvä mieli kun haukutte netissä? Oletteko ylpeitä itsestänne kun olette kirjottaneet inhottavan ja ala-arvoisen viestin? Mietittekö näpytellessä miten saisitte varmimmin pahoitettua jonkun mielen?
Ihan siis tosissaan olisi mielenkiintoista tietää, koska en ymmärrä mikä tuollaiseen ajaa.
Teillä on pettämätön logiikka kyllä, ettekä edes itse näe kuinka naurettavilta kuulostatte.”Hän on epäilemättä huonosta perheestä. Kasvanut ilman rakkautta, jätetty kasvattamatta. Vanhemmat köyhiä ja kouluttamattomia”
-itseasiassa hän on korkeamman keskiluokan perheestä, hyvin kasvatettu ja paljon rakastettu
”NO EI SILLÄ OO MERKITYSTÄ!”Oikeastikko? Älkää viitsikö kuulosta viidesluokkalaisilta. Paitsi jos olette, siinä tapauksessa pyydän anteeksi ja ymmärrän täysin.
Ihana lukea kerrankin järkevää tekstiä, kiitos siitä ja olen kanssasi muutenkin samaa mieltä!
Yleistetään nyt sitten kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nuori äiti on aina parempi kuin 40-v mummoäiti. Paremmin sitä nuorena jaksaa.
Päinvastoin. Nelikymppinen, elämänkokemusta omaava äiti on aina paljon parempi kuin 17-vuotias lapsiäiti. Vanhempana, vakavaraisempana, vakiintuneena ja ylipäätään viisaampana ihmisenä nelikymppinen äiti pystyy tarjoamaan lapselleen paljon monipuolisemman ja tasapainoisemman alun elämälle kuin juuri peruskoulunsa päättänyt, jatkokouluja käymätön tyttönen, joka on itsekin hämmentynyt lapsuuden päättymisestä ja aikuiseksi kasvamisesta.
Paljonko olet eri ikäisten äitien kanssa tekemisissä kun pystyt yleistämään näin? Itse olen ollut mm vastasyntyneiden tehovalvonnassa töissä, jossa näkee todella monenlaista perhettä. Ihan yleinen fakta on että useimmiten nuoremmat, etenkin esikoisen kohdalla, kykenevät paljon nopeammin sopeutumaan yllättäviin asioihin, ja esimerkiksi keskosvauvan hoito johon monesti tarvitaan paljon hoitajan tukea ja opastusta, lähtee huomattavasti useammin sujumaan parhaiten juuri nuoremmilla äideillä. En yleistä missään nimessä noin rankasti kuin sinä, mutta jutteleppa huviksesi vaikka jonkun kätilön tai lastensairaanhoitajan kanssa tästä.
Kohtuullisen varakas perhe näytti olevan kuitenkin kyseessä, asunnosta ja muusta päätellen, ja muutenkin homma etenkin äidillä hanskassa paremmin kuin monilla muilla ikään katsomatta joten enpä olisi kovin huolissani.
Aivan fiksunoloinen nuori nainen. Paremmankin miehen olisi varmasti saanut mutta sitkeästi päättänyt yrittää uudelleen lapsensa isän kanssa. Oliko sitten järkevää tehdä lisää lapsia putkeen, oma valintansa.
Tuo mies saa olla kiitollinen että ylipäätänsä käynyt flaksi ja perheenkin on perustanut. Olen itse viisikymppinen (nainen) ja nuo tuollaiset miehet omassa ikäluokassani laahustavat yhä kulahtanut Metallica-paita päällä, tukka ohuella hiirenhännällä ja mahdollisesti vielä samat vanhat bootsit jalassa, hakevat seuraa kuvailemalla itseään nuorekkaaksi tai jopa atleettiseksi.
Se vanhin tytär oli oikein tomera nuori neiti, pärjää varmasti elämässä.
Kaksi jaksoa nähtyäni tuntuu kuitenkin siltä että aivan liian vähän tarpeellista tukea ja tietoa/valistusta on annettu näille nuorille äideille. Rahaa tosin näytti molemmilla olevan, sillä ensimmäiselläkin äidillä (jonka lapsilla kolme eri isää) oli talo ja auto. Moni työssäkäyväkin perhe saa nipistää kukkaron suuta tiukemmalle maksaakseen asunnot ja autot ja joutuu miettimään onko lapsiin varaa.
Cristalla oli tavoitteelliset suunnitelmat ja varmasti hänestä tulee hyvä kätilö. Toivottavasti kunta tarjoaa hänelle apua lasten kanssa ja hän saa opintoja eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Eräs lapsuudenkaveri tuli raskaaksi 16vuotiaana jollekin tuntematomalle kolmekymppiselle kännipanolle.
Muistan vieläkin kun sanoi että "pidän lapsen, koska sillä on oikeus saada elämä"
Tyttö tupakoi koko raskauden ajan, todennäköisesti myös joi. Mutta ainakin tupakoi. Jaksoi synnytyksen jälkeen olla 2-3kk lapsen kanssa, kunnes sossut puuttui asiaan. Lapsi otettiin huostaan ja se asuu nykyään tämän tytön äidillä, ja kutsuu siis mummua äidikseen. Mummu kasvattaa lapsen omanaan, koska tyttö ei huolehdi mistään, ei edes käy katsomassa tätä lastaan.
Oikeus saada elämä, mutta minkälainen?
En sano, että kaverisi toiminta olisi jotenkin suositeltavaa, mutta lapsen elämä tuntuu kirjoittamasi perusteella olevan moninpuolin elämisen arvoista. Jos kutsuu isovanhempaa äidikseen, niin hänellä on ainakin yksi välittävä aikuinen elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Yleistetään nyt sitten kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nuori äiti on aina parempi kuin 40-v mummoäiti. Paremmin sitä nuorena jaksaa.
Päinvastoin. Nelikymppinen, elämänkokemusta omaava äiti on aina paljon parempi kuin 17-vuotias lapsiäiti. Vanhempana, vakavaraisempana, vakiintuneena ja ylipäätään viisaampana ihmisenä nelikymppinen äiti pystyy tarjoamaan lapselleen paljon monipuolisemman ja tasapainoisemman alun elämälle kuin juuri peruskoulunsa päättänyt, jatkokouluja käymätön tyttönen, joka on itsekin hämmentynyt lapsuuden päättymisestä ja aikuiseksi kasvamisesta.
Paljonko olet eri ikäisten äitien kanssa tekemisissä kun pystyt yleistämään näin? Itse olen ollut mm vastasyntyneiden tehovalvonnassa töissä, jossa näkee todella monenlaista perhettä. Ihan yleinen fakta on että useimmiten nuoremmat, etenkin esikoisen kohdalla, kykenevät paljon nopeammin sopeutumaan yllättäviin asioihin, ja esimerkiksi keskosvauvan hoito johon monesti tarvitaan paljon hoitajan tukea ja opastusta, lähtee huomattavasti useammin sujumaan parhaiten juuri nuoremmilla äideillä. En yleistä missään nimessä noin rankasti kuin sinä, mutta jutteleppa huviksesi vaikka jonkun kätilön tai lastensairaanhoitajan kanssa tästä.
Arvasin, että joku provosoituu vähän muita enemmän noinkin pienestä. No, sarkasmi on taitolaji siinä missä sisälukutaitokin.
Vierailija kirjoitti:
Näin huonoja esimerkkejä ei pitäisi julkisesti esitellä. Joku nuori vielä luulee että tämä on ihan ookoo juttu:)
Totta!
Ei lapsiin nyt niin tolkuttomasti mene rahaa. Välttämättömiä hankintoja, esim. vaunuja, turvakaukaloita, huonekaluja , vaatteita ym. saa esim. kirppareilta edullisesti, eikä niitä tarvitse joka viikko ostella.
Lapsettomilla on kumma käsitys, että lapsiin on pakko syytää ihan hirveät määrä rahaa. Ei ole. Ihan oma valinta kuinka paljon niihin satsaa. Isompien lasten harrastukset saattavat kustantaa hiukan enemmän, mutta toivottavasti vanhempien ei tarvitse pelkkien tukien varassa elää enää siinä vaiheessa.