Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntui kun näit lapsesi kasvot ensimmäisen kerran?
Huomasitko jo heti piirteitä jommasta kummasta vanhemmasta? Tuliko ulkonäkö yllätyksenä? Minkälaisia tunteita koit? Oliko riipaisevaa, kun vauva itki?
Itse olen raskaana 18 viikolla ja odotan jo tosi kovasti, että näkisin oman pikkuvauvelin. Haluaisin jo tietää sukupuolen ja miltä vauva näyttää, ilmeet, hymyn, itkun, kaiken! Miten maltan vielä odottaa toiset reilu 20 viikkoa?
Minulle ei oo väliä sukupuolella, mutta aavistelen, että se on tyttö.
Kommentit (306)
Tytöksi arveltiin mutta poika syntyi hankalien vaiheiden jälkeen, terveenä kyllä. Naama oli tummanpunainen ja päässä tumma vauvatukka. Väsynyt olin ja sukupuolesta yllättynyt mutta onnellinen. Hän oli ihan omannäköisensä mutta joskus olin tunnistavinani jotain sukupiirteitä. Ja nenä oli isältä peritty, sen näki heti.
Vastasyntyneen silmät ovat ihmeelliset, hyvin tummat ja iättömät. Niissä on jotain mystistä. Ajan kuluessa ne muuttuvat ihan normi silmiksi. Olen ollut paljon eläinvauvojen kanssa tekemisissä ja niillä on sama juttu silmien kanssa. Mietin joskus, mistä ne ja me tulemme? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin käynnistyksellä synnyttänyt jo neljättä päivää, oli rv.viikko 37, perjantai klo 10 kun ilmoitin etten enää jaksa ja mies ärjyi lääkäriä. Lopulta mentiin sektioon klo 14.30. Olin väsynyt ja peloissanikin, en ikinä ollut ollut leikkauksessa. Mies tuli paikalle ihan liian pienessä takissa. Sitten saimme kuulla sermin takaa, että pikku poika täällä, pesivät ja tutkivat ja antoivat sitten kainalooni. Katselin hämmästyneenä kun vauva tuijotti minua silmät viirullaan ja taisin itkeä pirauttaa ja rakastuin samantien. Ei ollut miehen silmäkulmatkaan kovin kuivat. Mies lähti vauvan kanssa vauvalaan ja minut kärrättiin heräämöön, missä nukuin monta tuntia, sillä oli jo ilta kun pääsin osastolle, ja sielläkin nukahdin. En muista yhtään mitään seuranneesta vuorokaudesta, olin tukevasti lääkitty. Mutta muistan, kun lopulta heräsin ja ihmettelin, olenko tosiaan äiti. Hoitaja toi vauvan ja sain yrittää ekaa imetystä. Katselin ihmeissäni sitä pakettia, että onko tuo pikku poika nyt tosiaan minun ja kuinka helevetissä mä hajamielinen saan sen pidettyä hengissä....näin painajaisia, että unohdin vauvan parkkipaikalle tai jotain muuta.
Toisella kerralla oli suunniteltu sektio. Vauva ei alkanut heti hengittää. Se hiljaisuus oli hyvin pelottavaa, kun ne hieroivat sitä henkiin. Kukaan ei puhunut mitään, kunnes kuului se ihana rääkäisy. Mies vieressäni oli kalmankalpea. Itkin tosissani onnesta, kun sain vauvan viereeni. Sieltä katsoi minua pikku Myy, tiukasti kulmat kurtussa ja tarkasti ja alkoi naurattaa. Rakastuin.
Tuumasin että jumalauhta vaimohan teki mulle yllätyksen Gambian "loma" matkallaan
Kiitoksia kommenteista, tunteikkaista, huvittavista ja realistisistakin kommenteista.
Se oli hyvin hämmentävää. Siis että sieltä tuli oikea ihminen, lapsi, jotain minun omaa. Vauvan katse oli maaginen. Se lämpö mikä vastasyntyneellä on. Ja pehmeys.
Onnea jo etukäteen 💓
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostavaa se, kun osa tuntee varmaksi lapsen sukupuolen. Mikähän on oikea prosentti? Oisko n. 50%? :)
Itse olin tuntevinani, mutta se tunne muuttui aika usein.
Ihanalta tietty:)
Esikoispoika näytti ihan mun isältä syntyessään, mustatukkainen ja sinisilmäinen. Ulkonäkö muuttui sitten hyvinkin nopeasti vaaleaksi ja isänsä kuvaksi joten tuo oli vain sellainen häivähdys joka toki tuntui ihanalta.
Kolmas lapsista hämmästytti olemalla ihan valkohiuksinen kun muut lapset ovat olleet mustahiuksisia syntyessään. Ja päivän ikäisenä hymy kuten isänisällä.
Lapsenlapseni synnyttyä (olin mukana synnytyksessä) ei kyllä isästä voinut erehtyä, ihan oli isänsä kuva heti. Värit, ilmeet, kaikki:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavaa se, kun osa tuntee varmaksi lapsen sukupuolen. Mikähän on oikea prosentti? Oisko n. 50%? :)
Itse olin tuntevinani, mutta se tunne muuttui aika usein.
Taitaa vähän yli 50% äideistä arvata oikein, jossain näin tällaisen luvun oisko ollut 56%. Itsellä tosin molemmissa raskauksissa oli aika vahva tunne, että poika tulee, en voinut pahoin, iho oli hehkeähkö, vauvalla nopea syke ja potki aikaisin ja vatsakin liikkui puolelta toiselle... ultrassa nähtiin sitten tyttö kummallakin kerralla. Nyt on kolmas raskaus meneillään, muttei ihan vielä rakenneultraa ja vielä vakuuttuneempi poikaolo ':D eli tyttö taitaa tulla tällakin kertaa, niin se esikoinen ainakin arveli :D eli joillain se näyttää sitten olevan 100% epäpätevä vaisto
Näin vauvani kasvot varsin hassulla tavalla, kun hän syntyi otsa edellä ja katsoi suoraan minuun. Hän alkoi parkua kun oli vielä muuten sisälläni, pää vain näkyi. Hyvin puudutettuna en muuta voinut kuin moikata ja nauraa. Tiesin heti hänen nimensä ja sanoin sen ääneen. Hän oli saman näköinen kuin minä vauvana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavaa se, kun osa tuntee varmaksi lapsen sukupuolen. Mikähän on oikea prosentti? Oisko n. 50%? :)
Itse olin tuntevinani, mutta se tunne muuttui aika usein.
Minä olin kovinkin itsevarmana alusta alkaen, että tyttö tulee. Vain oma äitini oli lisäkseni tytön kannalla, muut veikkasivat pojaksi. No, tytön saamme. :)
Joskus äidin vaisto osuu oikeaan, joskus ei.
En mä nähnyt kuin kätiön peukalon ja sinertävän mytyn. Sektiolla tv 31.
Pari päivää myöhemmin olin siinä kunnossa että pääsin keskolassa käymään. Ipana oli jo oikean värinen ja isänsä näköinen. Ajatukset oli lähinnä siinä että pääsisinpä kotiin, sairaalat on helvetistä.
Raskausmyrkytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvitti, kun poika oli niin isänsä näköinen. Kätilökin naureskeli samaa. Ei ole tarvinnut geenitesteihin mennä :D
Tytön synnyttyä ei enää niin paljoa naurattanutkaan, kun totesin synnyttäneeni anoppini.
Olihan se jotain ihan käsittämätöntä. Minun kohdallani oli ihan pötypuhetta, että nainen valmistautuu äidiksi sen raskausaikansa aikana - oli aivotnyrjäyttävä ajatus, että sieltä mun raskausmahasta tuli ihan oikea, elävä ihminen.
Semmoinen, jolla on oma tahto ja oma elämä ja tulevaisuus.
Siinä 10kk kuluttua aloin viimein tajuta että nimitys "äiti" tarkoittikin minua.
Onnea odotukseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain mailman kauneinta , suloinen ihana tyttäreni 38v.
Olo oli hämmentynyt ja epätodellinen. Et nytkö se on tossa onks tää totta? Oli pitkä ja uuvuttava synnytys takana ja väsytti. Oli yllätys et oli tyttö. Olin kuvitellut pojaksi. Yöllä en saanut nukuttua, kun piti koko ajan ihastella vauvaa. Vaikka en heti ekasta silmäyksestä ollut umpirakastunut, niin kyllä tytöstä oli mielettömän rakas❤
"onpa se pieni! Nyt saan nukkua."
Olin helpottunut kun pääsin viimein lepäämään :D piirteitä alkoi erottaa vasta yksivuotiaasta eteenpäin. Minun näköä suu-nenäakselilta ja silmänsä ovat isältään, sinisenä vaan.
Minusta hän on aivan oman isäni näköinen, tytärpuoli on taas isänsä äidin kaksoisolento.
Ensimmäinen ajatus 4 tunnin erossaolon jälkeen oli että kai se toi on jos noi niin väittää ja nyt pitäisi vissiin tuntua haltioituneelta mutta ei kyllä tunnu miltään, mitenkähän käyttäytyisin että vaikuttaisin normaalilta.
Komplisoitunut sektio. Kyllä vauva ehti tulla tutuksi :)
Ekan kohdalla hämmästyin vilpittömästi, että sehän on söpö! En ollut koskaan ollut pikkuvauvojen kanssa tekemisissä, ja olin vain henkisesti varautunut suureen työmäärään. Rakastuin kerrasta.
Toisen kohdalla ihmettelin, että onpa karvainen pikku tyttö. Valtavan söpöksi hänkin muuttui pian. :)
Joka lapsen aikana sama. Ääretöntä rakkautta omaa " poikastani" kohtaan♥️
Itse synnyin vaaleahiuksinena ja ne ovat nykyään muuttuneet tummiksi. Miehellä on vaaleat.
Vauva syntyi tummahiuksisena ja täysin mieheni näköisenä. Mietin, että onpa kummaa, kun tuli tummahiuksinen vauva, mutta niin kaunis. Sitä ihmettelin, miten silmän valkuaiset voivat olla niin puhtaan valkoiset. Luulin kierosilmäoseksi, kun kukaan ei ollut valmistanut, että kaikki vauvat ovat. ( Enkä edes ollut nuori äiti) iho tuntui ihmeellisen sileältä.
Hänen hiuksensa tippuivat puolivuotiaana pois sitä mukaan kun alkoi tulla vaaleaa hiusta tilalle. Muutos oli dramaattinen, kun olin jo ehtinyt rakastua siihen tummatukkaiseen. Tulikin ihan erinäköiseksi.