Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huonoja terapiakokemuksia???
10.09.2018 |
Pakko avautua, en tiedä mihin muualle kirjoittaa...Kävin terapiassa lähemmäs 2 vuotta erinäisten ongelmien takia ja jätin lopulta terapian kesken, koska kemiani eivät toimineen terapeutin kanssa. Nyt kiinnostaisi kuulla, millaisia kokemuksia av:laisilla on huonoista terapeuteista!
Taustatietoja: olin vakavasti koulukiusattu koko kouluajan ja traumatisoitunut sekä tämän että muiden erinäisten vaikeuksien takia.
Alussa kaikki vaikutti hyvältä ja pidin tästä keski-ikäisestä naisesta, mutta mitä pidemmälle terapia eteni, sen enempi tuntui siltä, että aika ja rahat menevät hukkaan. Joskus puolen vuoden kohdalla ajattelin ensimmäisen kerran, että kemiamme eivät pelaa ja olisin halunnut vaihtaa terapeuttia.
Sanoin toistuvasti, että tuntuu kuin kemiamme eivät kohtaisi ja olen miettinyt terapeutin vaihtamista ja joka kerta hän vakuutteli, että vaihtaminen ei toimi ja että hänestä kemioissamme ei ole mitään vikaa. Hämmennyin tästä ja ärsyynnyin, mutta en tajunnut olla itse aloitteellinen ja vaihtaa...
Terapeuttia kiinnosti ensisijaisesti vanhempani ja tuntui, että halusi jatkuvasti puhua isä-ja äitisuhteestani, vaikka koulukiusaaminen ja sen mukanaan tuomat traumat ovat vaikuttaneet minuun mielestäni enemmän.
Sekin harmitti, kun maksoin vahingossa 100€ liikaa terapialaskusta ja kun pyysin sitä takaisin, terapeutti sanoi, ettei se onnistui, koska "laskelmat menevät sekaisin". En koskaan päässyt täysin selville siitä, mitä hän tällä tarkoitti. Tässä vaiheessa viimeistään meni luottamus ja aloin epäillä että nainen on vain rahan perässä.
Heti terapian alussa totesi minulle, että tod.näk.tulen tarvitsemaan vähintään 4 vuotta terapiaa ja kun menin pyskiatrille hakemaan B-lausuntoa terapian jatkoa varten, hän totesi, että samaa terapeuttini on sanonut muillekin potilailleen...
Kun pyysin toisen vuoden terapiasopimusta kirjalliseva, hän hymyili ja totesi, että "sinä luulet että minä olen sadisti". Ilmeisesti koki jotenkin loukkaavana sen, vaikka ymmärtääkseni terapiasopimusten kirjallisena tekeminen on ihan normi? Väitti myös, että vanhemmillani on sadomasokistinen suhde (ei seksiin viitaten vaan koska isä alistaa äitiä) ja kun kerroin, että eräs tuttu on puhunut itsemurhasta, terapeutin mielestä sellainen on "sadistista." Kovasti tykkäsi käyttää siis kyseisiä termejä ja jäin miettimään, kuuluuko tällainen nimenomaan psykodynaamiseen terapiaan?
Terapeutilla takanaan pitkä ura, koulutukseltaan ylemmän erityistason psykoterapeutti, erikoistunut psykodynaamiseen terapiaan ja käynyt aikanaan oman terapian läpi.
Lopulta päädyin kuuntelemaan vaistojani ja keskeyttämään lopultakin terapian, jonka johdosta minulle laukesi ahdistuneisuushäiriö...
Nyt en pysty luottamaan enää yhteenkään terapeuttiin. Lopettamisesta on jo vuosi mutta silti tuntuu että olen ihan vereslihalla edelleen ja syvästi pettynyt terapiaan ja terapeuttiin .
Miten muilla täällä, onko yhtä huonoja kokemuksia terapeuteista?
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hajutonmautonjanäkymätön kirjoitti:
Voiko terapian tarkoitus tosiaan olla murtaa ihmisen persoonallisuus? Minusta tuntui, että juuri niin tapahtui minun terapiassani. En ollut tarpeeksi terve kestämään sitä, vaan lopetin. Minua terapeutti nimitti muun muassa masokistiksi. Muitakin termejä oli käytössä, mutta en uskalla kirjoittaa tarinaani, ettei hän tunnistaisi minua. Näytti kuin hän olisi nauttinut minua nimitellessään, mutta ehkäpä minä kuvittelin. Tai sitten kävi samaa kuin alistavassa parisuhteessa tapahtuu, että sitä alkaa epäillä olevansa niin pimeä että kyseenalaistaa omat havaintonsa.
Aloin välttää puhumasta todellisista tuntemuksistani, koska empatia terapeutilta puuttui ja tulkinnat sattuivat liikaa. Häpeän takia piilotin todelliset tuntemukseni. Eihän silloin terapiasta voi olla hyötyä. En ollenkaan ymmärrä, miten tällainen konsepti voi toimia. Avaat itsestäsi kaiken ja tulet vahingoitetuksi.
Luotin terapeuttiin koko ajan vähemmän ja sitten lopetin kesken. Minäkään en uskalla enää etsiä apua itselleni, koska tämä yksi kerta rikkoi jotain liikaa enkä voi antaa vastaavan toistua enää.
Hyvä kirjoitus, samaistuin tähän.
"Voiko terapian tarkoitus tosiaan olla murtaa ihmisen persoonallisuus?"
Minusta tuntuu, että monilla terapeuteilla ja psykiatrisessa hoidossa yleensä on tällaisia käsityksiä, kokemusta on. Mutta tämä on aivan väärä lähtökohta. Kukaan ei ole täysin sairas persoonallisuudeltaan, joten persoonallisuuden murtaminen on aivan turhaa, ja todella haitallista. Vähän sama asia kuin se, että fyysisen terveydenhoidon puolella potilailta yritettäisiin murtaa koko fysiikka.
"Näytti kuin hän olisi nauttinut minua nimitellessään, mutta ehkäpä minä kuvittelin."
Samanlaista kokemusta itsellä tästäkin. Usein on tuntunut siltä, että minua alistetaan terapiassa. Ja sitten olen miettinyt, että kuvittelenko, kun eihän terapeutista saisi ajatella näin negatiivisesti. Kun olen tarkemmin sitten asiaa miettinyt, niin olen tullut siihen tulokseen, että kyllä, minua alistetaan terapiassa. Ja terapeutti on nauttinut siitä. Terapeuteilla on ihan liikaa valtaa, ja liian vähän valvontaa. Siksi terapeutit voivat ihan rauhassa käyttäytyä huonosti potilaita kohtaan.
"Avaat itsestäsi kaiken, ja tulet vahingoitetuksi."
Juuri näin minäkin tunnen. Terapiassa odotetaan, että potilas avautuu kaikesta. Sitten kun avautuu, niin saakin lokaa niskaan. Tämä ei ainakaan auta luottamaan ihmisiin, eikä rohkaise avautumaan lisää. Terapia siis saattaa vahingoittaa psyykkisesti. Vieläkin keräilen itsetunnon rippeitä kaiken "hoidon" jälkeen. Minusta on jo rikottu ihan liikaa, enkä minäkään ole varma pystynkö enää luottamaan yhteenkään terapeuttiin.
Tämä voisi olla minun tarinani, häkellyttävän paljon yhteistä. Minä mietin, kuuluuko terapeutiksi opiskelemiseen etiikkaa vai ovatko jotkut niin epäempaattisia tai ilkeitä, ettei niihin mikään opetus vaikuttaisi.
Ikävä kyllä terapeuteiksi voi hakeutua narsisteja koska he nimenomaan haluavat käyttää valtaa muihin ihmisiin. Epäempaattisuus ja ilkeys kertovat tästä. Narsisti pyrkii herättämään uhrin luottamuksen ja iskee sitten arkaan paikkaan ja romuttaa itsetunnon. Terapeutti on voinut käydä läpi oman terapian mutta se ei vielä kerro että hän olisi psyykkisesti tasapainossa.
Edellä kerrottujen asioiden takia on tärkeää että psykoterapeutin kollegat toimivat oikein. Eli auttavat näitä potilaita heti oikealla tavalla. Potilaitaan rikkovan psykoterapeutin peli on vihellettävä poikki. Keinoja on!
Tasapainottoman terapeutin hoitosuhteeseen joutuneet potilaat tarvitsevat ulkopuolista ja konkreettista apua, mitä ensimmäiseksi on oikean tiedon antaminen.
Näille potilaille on valvontavastuutahon kerrottava, että ne tavat joilla terapeutti on rikkonut potilasta, murtanut potilaan mielen säpäleiksi, eivät ole sallittuja, että sellainen on ollut todella väärin potilasta kohtaan. Oikea tieto ja henkinen tuki on tärkeää, jotta potilas saa omasta elämästään otteen ja pääsee eteenpäin!
Kun näistä potilaiden rankoista terapiakokemuksista on tietoinen, niin joskus sitä havahtuu ihmettelemään, miten monet heistä ovat jaksaneet enää elää kaiken jälkeen.
Tosin, kyllähän se tiedetään että jotkut eivät ole jaksaneet. Ja jos heitä ei ole tavoitettu ajoissa, jos heille ei ole annettu vastuutaholta oikeaa tietoa, niin heidän "jaksamattomuutensa" menee pahimmassa tapauksessa jonkinlaisen mörköperseisyyden piikkiin. Vähän niin kuin potilaan oma vika. Olisi voinut auttaa itse itseään, mutta mitäs ei auttanut, noin siinä sitten käy, ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukamatta nyt kaikkia kommenteja läpi, niin silti mun on pakko kommentoida...
Olen itse käynyt läpi psykodynaamisen terapian, jota jatkoin 7.vuotta!! Enkä mistään kokemuksesta elämässäni ole niin onnellinen kuin tuosta.
Täytyy muistaa että kuin missä tahansa muodossa niin dynaamisessakin on myös paskoja ja alalle huonosti sopivia terapeutteja.
Mitä tuohon dynaamisen terapian raskauteen tulee, se on totta. Sen selvitäkseen täytyy olla todella valmis kohtaamaan ahdistusta ja pahaa oloa, sekä valmis kyseenalaistamaan kaiken itsessään ja tulkinnoissaan.
Onneksi ennen terapian alkua minua varoitettiin useasti siitä, että jossain vaiheessa terapia sattuu.
Niin kävi minullekin. Nuo ajatukset terapeutin rahan ahneudesta, sadismista ja jne, tulivat tutuiksi minullekin. Pahimmillaan ne olivat terapian toisen vuoden kohdalla. Meinasin lopettaa leikin kesken monta kertaa, mutta aina muistin sen, että minua oli varoitettu siitä, että se saattaa tuntua pahalta.Itse päätin vaan jatkaa ja jatkaa vaikka millaisia ajatuksia tulisi!! Se kannatti, sillä eräänä aamuna kun olin omassa mielessäni todella syvällä, tajusin sen, mitä terapeuttini oli koko ajan peilannut.
Oli kuin esirippu olisi lähtenyt silmieni edestä. Tajusin itse omat pimeät puoleni, näin oman käytökseni vaikutuksen, uhriutumisen ja jne...Ja sen mikä siinä terapiassa niin sattui... mielestäni se oli juuri se... hän ei tarkonnut rajatonta empatiaa, vaan keinoja huomata oman käytöksensä seuraukset.... sain kertoa lapsuuteni traumat ja kokea ne, mutta hän myös opetti sen, etten enää voi syyttää aikuisena niitä, omasta käytöksestä.
Tämän hoksaamisen jälkeen terapia oli loppuajasta todella kivaa ja mielenkiintoista.
Mulla kävi kyllä myös tuuri. Minun terapeutti ei ikinä sanonut ääneen esim. Minun olevan masokisti tai vähätellyt muutenkaan. Hän vain taitavasti ohjasi minut huomaamaan myös omaa käytöstäni ja sen seurauksia. Jotenkin en usko että noin sanova ihminen kovin hyvä terapeutti olisi. Tuntuu siltä, että hän ei jaksa odottaa että sinä huomaat itsestäsi asioita, vaan hän haluaa tarjota sinulle valmiit vastaukset nopeasti ja sen ei pitäisi kuulua dynaamiseen terapiaan!
Kaikille dynaamisen terapian käviöille kuitenkin sanoisin että malttia!! Jos alkuun terautti tuntui teistä hyvälle ja käsitys muuttuu noin vuoden jälkeen, saatatte olla juuri sillä tiellä missä kuuluukin. Koittakaa rämpiä se läpi ja luottaa siihen ensivaikutelmaan.
Dynaaminen terapia sattuu ja hajottaa enemmän kuin muut suuntaukset, mutta uskon myös että jos siihen kykenee ja kestää sen, on tulos pysyvämpi ja ehempi kuin missään muussa suuntauksessa.
Minusta tämä on juuri niin sairasta kun voi olla. Eli kerrot jotain ja sitten terapeutti alkaa peilaamaan ja leikkimään sitä todellisuutta mitä kerrot. Tämä on todella vaarallista väkivaltaa ja voi aiheuttaa psykooseja. Sitten kun murretaan ihmisen mieli ja 7vuotta pitää käydä 2krt vko a90e että ihminen tulee kuntoon siinä terapiassa. Sinä aikana ihminen joutuu todennäköisesti sairaslomalle. Tämä suuntaus tulisi hävittää yhteiskunnan terapioiden listalta mutta vastustus on suuri ja ratkaisukeskeistä sekä kognitiivisten suuntauksien mustamaalaus on niin suuri että jo tästä perspektiivistä pitäisi ymmärtää että tämä suuntaus joka systemaattisesti korostaa omaa linjaansa ja aivopesee ihmiset niin, etteivät osaa enään kyseenalaistaa tätä vuodessa n. 180e*52vko maksavaa "hoitoa" niin ollaan aika pahasti metsässä
Tein selvityspyynnön potilasturvallisuudesta vastaavalle johtajalle. Vastaus on pöyristyttävä "näin voi käydä" kun kerroin että voin vain huonoimmin. Ja puolustettiin terapeuttia "hän on hyvin pidetty ja arvostettu terapeutti" ei kerrottu mihin tahoon tulisi ottaa yhteyttä. Potilasasiamieheltä sain yhden sähköpostin tuon johtajan osoitteen. No valitus valviraan on tehty ja nyt vielä rikosilmoitus jossa olen pyytänyt selvityksen potilasturvallisuuden vaarantamisesta niin hoidossa kuin potilastietojen turvaamisen osalta.
Vierailija kirjoitti:
Toinen, joka olisi terapian tarpeessa terapian jälkeen kirjoitti:
Tätä "Terapian tarpeessa terapian jälkeen"-nimimerkin kirjoittamaa valaisevaa kohtaa minäkin haluaisin tajuta ja olen yrittänyt etsiä tietoa aiheesta lukemalla. Terapian tarpeessa terapian jälkeen ei ole vähään aikaan käynyt täällä, joten osaako joku muu selittää sitä, että terapeutin on tarkoituskin liittoutua huonojen puoliesi kanssa? Se voisi auttaa minua ymmärtämään, mitä terapiassani tapahtui. Itse hahmotan tätä niin, että minä en osaa arvostaa itseäni ja kritisoin itseäni, ja hän liittoutui tämä puoleni kanssa eli esimerkiksi kritisoi minua, ymmärsi minulle ikävää tehneitä ihmisiä, ei iloinnut onnistumisistani (mitä sitten opin olemaan enää kertomatta terapiassa). Terapian lopetettuani aloin ajatella, että ehkä myös epäaitouteni ärsytti terapeuttia kovasti. Vähän surullista: tulet epäaidoksi, kun et ole voinut luottaa ihmisiin ja alat peitellä hajonnutta sisintäsi jonkun suojakuoren alle. Sitten ärsytät terapeuttiasi tällä selviytymiskeinollasi niin että hänkin hyökkää sinua vastaan.
Minulla on identtinen kokemus lisämausteena sadismi, jonka ”heikkouteni” laukaisi terapeutissa. Olin täysin rikki ennen kuin ymmärsin lopettaa.
Psykoterapia-koulutukseen pääsee myös persoonallisuudeltaan hyvinkin häiriintyneitä yksilöitä. Niin ei pitäisi olla, mutta valitettavasti on. Siksi on hyvä, että näistä huonoista terapiakokemuksista puhutaan. Hyviäkin terapeutteja on, mutta liikaa noita sadisteja.
Luottakaa ihmiset aina ensisijaisesti teidän omaan intuitioon, omaan arviointikykyyn! Jos teistä tuntuu, että terapeutti ei kunnioita, ottakaa asia puheeksi. Aina voi testata miten terapeutti suhtautuu siihen. Jos terapeutti manipuloi, vähättelee tai torjuu aiheen, kannattaa etsiä toinen terapeutti.
Lapsuuden terapeutti.
Aikuisiällä ymmärsin että tämä oli Narsisti. Vähätteli, päti ja suoraan valehteli monet kerrat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on liian vaiettu aihe. Hyvä ketju! Kirjoittelen varmaan myöhemmin omia kokemuksia tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei ole kummoinen terapeutti jos pitää 7 vuotta käydä. 7kk uskoisin ennemmin.
Täytyy vain ihmetellä sitä, miksi tällä palstalla on niin suuri tarve vähätellä ja täysin jopa vesittää hyvä kokemukseni terapiasta. Opin juuri tunnistamaan tuollaisia mustavalkoisia ajattelukuvioita itsessäni, joita näissä kommenteissa on nähtävissä! Anteeksi. Jos sinulla on huono kokemus, älä tee siitä kaikkien kokemusta!! Viesteissä on myös todella aggressiivinen sävy, vaikka itse paasaat empatian merkityksestä, etkä suostu kuitenkaan kuulemaan, että sain terapeutiltani parhainta empatiaa, vaikka se ei aina siltä tuntunut. Ne ajatukset sadistisuudesta, rahan ahneudesta ja jne olivat suoria peilejä minun omista ajatuksista ihmisistä ja itsestäni!!! Hän ei ollut empatiakyvytön, rahan ahne, sadisti ja jne, vaan minä ja ihmiset joiden kanssa olin kasvanut.
Tosin näin huomautuksena: meissä kaikissa ihmisissä on sadistisuutta, ahneutta ja jne. Harvempi meistä vain uskaltaa niitä tiedostaa ja silmiin katsoa!
Olisin pärjännyt 3 vuodella, mutta en halunnut lopettaa kun se itsensä tutkiminen oli niin kivaa. Nyt on kulunut jo yli 10 vuotta lopetuksesta ja edelleen olen sitä mieltä, että se oli kaiken rahan ja vaivan arvoista!!
Joku kysyin pystyinkö olemaan työelämässä terapian aikana. Kun aloitin tein töitä aina vain pätkän ja lopetin. Kolmantena vuonna tilanne parani niin, etten päivääkään ole sen jälkeen ollut työtön tai psyykkisen sairauden takia saikulla.
Summa summarum: Aina ei mielestäni ole järkeä lopettaa kesken tai vaihtaa terapeuttia, vaan uskaliaasti puhua niistä ajatuksista sen terapeutin kanssa! Ei sillä, on tuolla ammattitaidottomiakin, silloin vaihto on viisainta, mutta silloinkin kannattaa ensin yrittää tiedostaa miksi tekee niin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ole kummoinen terapeutti jos pitää 7 vuotta käydä. 7kk uskoisin ennemmin.
Täytyy vain ihmetellä sitä, miksi tällä palstalla on niin suuri tarve vähätellä ja täysin jopa vesittää hyvä kokemukseni terapiasta. Opin juuri tunnistamaan tuollaisia mustavalkoisia ajattelukuvioita itsessäni, joita näissä kommenteissa on nähtävissä! Anteeksi. Jos sinulla on huono kokemus, älä tee siitä kaikkien kokemusta!! Viesteissä on myös todella aggressiivinen sävy, vaikka itse paasaat empatian merkityksestä, etkä suostu kuitenkaan kuulemaan, että sain terapeutiltani parhainta empatiaa, vaikka se ei aina siltä tuntunut. Ne ajatukset sadistisuudesta, rahan ahneudesta ja jne olivat suoria peilejä minun omista ajatuksista ihmisistä ja itsestäni!!! Hän ei ollut empatiakyvytön, rahan ahne, sadisti ja jne, vaan minä ja ihmiset joiden kanssa olin kasvanut.
Tosin näin huomautuksena: meissä kaikissa ihmisissä on sadistisuutta, ahneutta ja jne. Harvempi meistä vain uskaltaa niitä tiedostaa ja silmiin katsoa!
Olisin pärjännyt 3 vuodella, mutta en halunnut lopettaa kun se itsensä tutkiminen oli niin kivaa. Nyt on kulunut jo yli 10 vuotta lopetuksesta ja edelleen olen sitä mieltä, että se oli kaiken rahan ja vaivan arvoista!!
Joku kysyin pystyinkö olemaan työelämässä terapian aikana. Kun aloitin tein töitä aina vain pätkän ja lopetin. Kolmantena vuonna tilanne parani niin, etten päivääkään ole sen jälkeen ollut työtön tai psyykkisen sairauden takia saikulla.
Summa summarum: Aina ei mielestäni ole järkeä lopettaa kesken tai vaihtaa terapeuttia, vaan uskaliaasti puhua niistä ajatuksista sen terapeutin kanssa! Ei sillä, on tuolla ammattitaidottomiakin, silloin vaihto on viisainta, mutta silloinkin kannattaa ensin yrittää tiedostaa miksi tekee niin!
Tottakai on myös todella hyviä terapeutteja. Hyvä jos sinulle osui sellainen.
Tämän ketjun aiheena on kuitenkin huonot terapiakokemukset.
Ja kuten sanoit, meissä kaikissa on myös pimeät puolemme, myös terapeuteissa. Olennaista onkin juuri se, että etenkin terapeutti itse tuntee omat pimeät puolensa ja ottaa niistä vastuun. Näin hän voi opastaa myös asiakastaan siihen.
Tämän ketjun huonot terapiakokemukset koskevat niitä terapeutteja, jotka eivät ehkä ole itsessään uskaltaneet kohdata pimeitä puoliaan, heikkouksiaan, jne. Ja siksi heidän on vaikeaa suhtautua empaattisesti asiakkaidensa heikkouksiin. Tämä on vaarallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdellä terapiakäynnillä puitiin lapsuuteni/nuoruuteni kannustavia, ydinperheen ulkopuolisia, ihmissuhteitani ( edesmenneitä kaikki ). Se käynti loppui jotenkin "seinään" ja jäin yksin sen ajatuksen kanssa, ettei minulla ole enään ketään :-(
Sitä ajatusta haudoin kaksi päivää ennen im-yritystä. Sairaalajakson ( teho-, tehoseuranta- ja psyk.hoito-osastot ) jälkeen seuraavalla istunnolla jouduin vakuuttelemaan terapeutille: " ei se sinusta johtunut...." Joo, ei, vaan siitä, etten saanut "työkaluja" käsitellä asiaa, eli joo, sinusta!
Oli aika nuori vastavalmistunut kunnallinen "likka", onneksi muutin toiselle paikkakunnalle ja pääsin maalaisjärkisemmälle/kokeneemmalle terapeutille.
Vierailija kirjoitti:
Lukamatta nyt kaikkia kommenteja läpi, niin silti mun on pakko kommentoida...
Olen itse käynyt läpi psykodynaamisen terapian, jota jatkoin 7.vuotta!! Enkä mistään kokemuksesta elämässäni ole niin onnellinen kuin tuosta.
Täytyy muistaa että kuin missä tahansa muodossa niin dynaamisessakin on myös paskoja ja alalle huonosti sopivia terapeutteja.
Mitä tuohon dynaamisen terapian raskauteen tulee, se on totta. Sen selvitäkseen täytyy olla todella valmis kohtaamaan ahdistusta ja pahaa oloa, sekä valmis kyseenalaistamaan kaiken itsessään ja tulkinnoissaan.
Onneksi ennen terapian alkua minua varoitettiin useasti siitä, että jossain vaiheessa terapia sattuu.
Niin kävi minullekin. Nuo ajatukset terapeutin rahan ahneudesta, sadismista ja jne, tulivat tutuiksi minullekin. Pahimmillaan ne olivat terapian toisen vuoden kohdalla. Meinasin lopettaa leikin kesken monta kertaa, mutta aina muistin sen, että minua oli varoitettu siitä, että se saattaa tuntua pahalta.Itse päätin vaan jatkaa ja jatkaa vaikka millaisia ajatuksia tulisi!! Se kannatti, sillä eräänä aamuna kun olin omassa mielessäni todella syvällä, tajusin sen, mitä terapeuttini oli koko ajan peilannut.
Oli kuin esirippu olisi lähtenyt silmieni edestä. Tajusin itse omat pimeät puoleni, näin oman käytökseni vaikutuksen, uhriutumisen ja jne...Ja sen mikä siinä terapiassa niin sattui... mielestäni se oli juuri se... hän ei tarkonnut rajatonta empatiaa, vaan keinoja huomata oman käytöksensä seuraukset.... sain kertoa lapsuuteni traumat ja kokea ne, mutta hän myös opetti sen, etten enää voi syyttää aikuisena niitä, omasta käytöksestä.
Tämän hoksaamisen jälkeen terapia oli loppuajasta todella kivaa ja mielenkiintoista.
Mulla kävi kyllä myös tuuri. Minun terapeutti ei ikinä sanonut ääneen esim. Minun olevan masokisti tai vähätellyt muutenkaan. Hän vain taitavasti ohjasi minut huomaamaan myös omaa käytöstäni ja sen seurauksia. Jotenkin en usko että noin sanova ihminen kovin hyvä terapeutti olisi. Tuntuu siltä, että hän ei jaksa odottaa että sinä huomaat itsestäsi asioita, vaan hän haluaa tarjota sinulle valmiit vastaukset nopeasti ja sen ei pitäisi kuulua dynaamiseen terapiaan!
Kaikille dynaamisen terapian käviöille kuitenkin sanoisin että malttia!! Jos alkuun terautti tuntui teistä hyvälle ja käsitys muuttuu noin vuoden jälkeen, saatatte olla juuri sillä tiellä missä kuuluukin. Koittakaa rämpiä se läpi ja luottaa siihen ensivaikutelmaan.
Dynaaminen terapia sattuu ja hajottaa enemmän kuin muut suuntaukset, mutta uskon myös että jos siihen kykenee ja kestää sen, on tulos pysyvämpi ja ehempi kuin missään muussa suuntauksessa.
Tämä sadismi kuuluu teorian piiriin - sen on tarkoituskin saada sinut kuvittelemaan terapeutti rahanahneeksi sadistiksi ja kyllähän niin käy - kun terapeutti kylvää ja aivopesee ajatuksesi niin, että alat pitämään häntä sadistina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ole kummoinen terapeutti jos pitää 7 vuotta käydä. 7kk uskoisin ennemmin.
Täytyy vain ihmetellä sitä, miksi tällä palstalla on niin suuri tarve vähätellä ja täysin jopa vesittää hyvä kokemukseni terapiasta. Opin juuri tunnistamaan tuollaisia mustavalkoisia ajattelukuvioita itsessäni, joita näissä kommenteissa on nähtävissä! Anteeksi. Jos sinulla on huono kokemus, älä tee siitä kaikkien kokemusta!! Viesteissä on myös todella aggressiivinen sävy, vaikka itse paasaat empatian merkityksestä, etkä suostu kuitenkaan kuulemaan, että sain terapeutiltani parhainta empatiaa, vaikka se ei aina siltä tuntunut. Ne ajatukset sadistisuudesta, rahan ahneudesta ja jne olivat suoria peilejä minun omista ajatuksista ihmisistä ja itsestäni!!! Hän ei ollut empatiakyvytön, rahan ahne, sadisti ja jne, vaan minä ja ihmiset joiden kanssa olin kasvanut.
Tosin näin huomautuksena: meissä kaikissa ihmisissä on sadistisuutta, ahneutta ja jne. Harvempi meistä vain uskaltaa niitä tiedostaa ja silmiin katsoa!
Olisin pärjännyt 3 vuodella, mutta en halunnut lopettaa kun se itsensä tutkiminen oli niin kivaa. Nyt on kulunut jo yli 10 vuotta lopetuksesta ja edelleen olen sitä mieltä, että se oli kaiken rahan ja vaivan arvoista!!
Joku kysyin pystyinkö olemaan työelämässä terapian aikana. Kun aloitin tein töitä aina vain pätkän ja lopetin. Kolmantena vuonna tilanne parani niin, etten päivääkään ole sen jälkeen ollut työtön tai psyykkisen sairauden takia saikulla.
Summa summarum: Aina ei mielestäni ole järkeä lopettaa kesken tai vaihtaa terapeuttia, vaan uskaliaasti puhua niistä ajatuksista sen terapeutin kanssa! Ei sillä, on tuolla ammattitaidottomiakin, silloin vaihto on viisainta, mutta silloinkin kannattaa ensin yrittää tiedostaa miksi tekee niin!
Tottakai on myös todella hyviä terapeutteja. Hyvä jos sinulle osui sellainen.
Tämän ketjun aiheena on kuitenkin huonot terapiakokemukset.
Ja kuten sanoit, meissä kaikissa on myös pimeät puolemme, myös terapeuteissa. Olennaista onkin juuri se, että etenkin terapeutti itse tuntee omat pimeät puolensa ja ottaa niistä vastuun. Näin hän voi opastaa myös asiakastaan siihen.
Tämän ketjun huonot terapiakokemukset koskevat niitä terapeutteja, jotka eivät ehkä ole itsessään uskaltaneet kohdata pimeitä puoliaan, heikkouksiaan, jne. Ja siksi heidän on vaikeaa suhtautua empaattisesti asiakkaidensa heikkouksiin. Tämä on vaarallista.
Ai - on tervettä opettaa ihmiset mustiin puoliin. Jos niitä ei ole niin hyvä kuolee terapiassa ja ihmisestä tulee musta ja itsekäs. Terapia on pahinta väkivaltaa mitä voi olla. Eikä niillä terapeutilla ole mitään vastuuta - vastuu on ainoastaan potilaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ole kummoinen terapeutti jos pitää 7 vuotta käydä. 7kk uskoisin ennemmin.
Täytyy vain ihmetellä sitä, miksi tällä palstalla on niin suuri tarve vähätellä ja täysin jopa vesittää hyvä kokemukseni terapiasta. Opin juuri tunnistamaan tuollaisia mustavalkoisia ajattelukuvioita itsessäni, joita näissä kommenteissa on nähtävissä! Anteeksi. Jos sinulla on huono kokemus, älä tee siitä kaikkien kokemusta!! Viesteissä on myös todella aggressiivinen sävy, vaikka itse paasaat empatian merkityksestä, etkä suostu kuitenkaan kuulemaan, että sain terapeutiltani parhainta empatiaa, vaikka se ei aina siltä tuntunut. Ne ajatukset sadistisuudesta, rahan ahneudesta ja jne olivat suoria peilejä minun omista ajatuksista ihmisistä ja itsestäni!!! Hän ei ollut empatiakyvytön, rahan ahne, sadisti ja jne, vaan minä ja ihmiset joiden kanssa olin kasvanut.
Tosin näin huomautuksena: meissä kaikissa ihmisissä on sadistisuutta, ahneutta ja jne. Harvempi meistä vain uskaltaa niitä tiedostaa ja silmiin katsoa!
Olisin pärjännyt 3 vuodella, mutta en halunnut lopettaa kun se itsensä tutkiminen oli niin kivaa. Nyt on kulunut jo yli 10 vuotta lopetuksesta ja edelleen olen sitä mieltä, että se oli kaiken rahan ja vaivan arvoista!!
Joku kysyin pystyinkö olemaan työelämässä terapian aikana. Kun aloitin tein töitä aina vain pätkän ja lopetin. Kolmantena vuonna tilanne parani niin, etten päivääkään ole sen jälkeen ollut työtön tai psyykkisen sairauden takia saikulla.
Summa summarum: Aina ei mielestäni ole järkeä lopettaa kesken tai vaihtaa terapeuttia, vaan uskaliaasti puhua niistä ajatuksista sen terapeutin kanssa! Ei sillä, on tuolla ammattitaidottomiakin, silloin vaihto on viisainta, mutta silloinkin kannattaa ensin yrittää tiedostaa miksi tekee niin!
Tottakai on myös todella hyviä terapeutteja. Hyvä jos sinulle osui sellainen.
Tämän ketjun aiheena on kuitenkin huonot terapiakokemukset.
Ja kuten sanoit, meissä kaikissa on myös pimeät puolemme, myös terapeuteissa. Olennaista onkin juuri se, että etenkin terapeutti itse tuntee omat pimeät puolensa ja ottaa niistä vastuun. Näin hän voi opastaa myös asiakastaan siihen.
Tämän ketjun huonot terapiakokemukset koskevat niitä terapeutteja, jotka eivät ehkä ole itsessään uskaltaneet kohdata pimeitä puoliaan, heikkouksiaan, jne. Ja siksi heidän on vaikeaa suhtautua empaattisesti asiakkaidensa heikkouksiin. Tämä on vaarallista.
Juuri niin terapia voi olla todella vaarallista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huono terapia-asiakas, koska haluan itse etsiä (tieteellistä) tietoa, ja lähinnä ärsyynnyn tsemppauksesta, jolla terapeutti yrittää kohentaa (oletetusti huonoa) itsetuntoani.
Molempien asioiden osalta mentiinkin metsään, kun sain aikanaan keskivaikean masennuksen diagnoosin, mielialalääkkeet ja näihin liittyen piti käydä kuukausittain terapeutilla. Oli turhauttavaa kuunnella terapeuttia, koska sessiot tuntuivat enemmän tai vähemmän vanhan kertaukselta. Juu, tiedän kyllä tämän ja tuon kognitiivisen tekniikan, koska olen lukenut terapeuteille suunnattuja oppaita ja tieteellistä tutkimuskirjallisuutta.
Päällimmäiseksi tunteeksi jäi turhautuminen. En tiedä, haluaisinko edes kriisiterapiaa, jos tulisi joku akuutti katastrofi.
Apn viesti jo todella vanha, mutta tuota lukiessani tulee mieleen oma terapeuttini jolla ymmärsin lopettaa vajaan vuoden käynnin jälkeen. Kuvaus sopii häneen täydellisesti, tuota sadisti sanaakin käytti useaan otteeseen. Oliko kyseinen terapeutti pk seudulla?
Tämän ketjun kuvaukset sopivat niin hyvin yhteen omien kokemusteni kanssa. On vain niin vaikea ymmärtää miten ihminen voi käyttäytyä niin ihmistä kohtaan joka tulee hakemaan apua. Kukaan ei varoittanut. Terapeutti ei edes kertonut millaista terapiaa harjoittaa, ja vielä kehtasi valehdella kelalle terapian onnistuneen. Mistä saisi lisää tietoa selkokielellä mitä tällaisessa terapiassa tapahtuu. Miksi potilas koitetaan rikkoa? Mitä sillä saavutetaan?
Tässä on hyvä tiedostaa, että terapeutti toimii peilinä ja väkivaltaa tuottavana, sadistisena ja vakavaa ahdistusta jatkuvilla keskeytyksillään sekä analysoinneillaan mitätöi oman osuutensa epäonnisteesta terapiasta. Vain terapeutti tietää mikä on totuus.
Tuodaan myös tietoisuuteen että terapeutin aktiivinen kommentointi, esim. taidat pitää minua sadistisena, taidat pitää minua hulluna, taidat pitää minua rahanahneena - on mielen manipulaatiota JOKA loppuen lopuksi ui mieleesi ja alat nähdä terapeutin näissä ajatuksissa mitä terapeutti sinulle syöttää. Loppuen lopuksi tarkoitus on, että alat tunnistamaan näitä piirteitä ja tunteet mitä terapeutti tuntee ovat vastatunteita jotka ovat sinusta lähtöisin. Kun terapeutilta tuntuu sadistiselta, hän loppuen lopuksi terapian edetessä osoittaa että itseasiassa potilas oli se sadistinen ja väkivaltainen. - Kyse ei ole koskaan virheettömän terapeutin toiminnasta tai omniaisuuksista vaan teoriasta jossa se mitä terapeutti sinulle artikuloi oletkin sinä jonka omniaisuuden terapeutti haluaa sinut ymmärrävän. Sen vuoksi psykodynaaminen prosessi on ikuisuuden eikä sitä ole tehty tehtäväksi - aina syntyy ja löytyy syvempää mustaa sisältä kun siinä ihminen uitetaan. Haluat ravata selvittämässä tätä - mutta koskaan selvitystä ei tule, aina vain avataan uusia ominaisuuksia - tunnet itsesi pian paremmin.
Ai niin tai sitten sinä vain kuvittelet ja koet niin koska vanhempasi. Nähdäähän nytkin mitä esim. pitkä terapia on tehnyt Prinssi Harrylle. Syntynyt pelkkää vihaa hovia kohtaan. Sen se terapia herättää. Varsinkin minun psykodynaaminen terapia kokemuksien mukaan.
Tässä esimerkki hoidosta: "https://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/syvanpera114.htm
Tulkinnan tulee kohdentua terapeuttiin "Olen kylmä ja piittaamaton terapeutti" - sitä miten ajattelee potilaan kokevan terapeutin. Mutta käytännössä se on terapiahoitoa, ensin terapeutti ei ei kerro että kyse on projektioista vaan mielesi murretaan ja pian terapeutti osoittaa, että se miten olet kokenut terapeutin oletkin sinä itse.
- OMA psykodynaaminen terapia vei minut psyykoosin partaalle. Se oli sairaampaa kuin mikään. Toivon, että ihmiset jotka toimivat näin - joka on hämärryttämistä ja gashlightingia joutuisivat vankilaan. Käytännössä terapeutti oikeasti käyttäytyy niin, että provosoi tunteita jossa potilas kokee terapeutin olevan kylmä ja piittaamaton - kokemus on ihan aito. Mutta sitten se hämärrytetään ja siirretään potilaaseen. Psykodynaaminen teoria on sairasta leikkiä mielellä. OIkeasti se on niin narsistinen kudelma kuin voi vain olla ja se lähenee uskontoa, jonka aloittaneena sieltä ei pääse pois. Tämän potilas kyllä tuntee, mutta kun potilas pitää terapeuttia rahanahneena, sekin on teorian valossa selitetty vain potilaiden omaksi kyvyttömyydeksi.
Entä jos onkin suhteellisen hyvinvoiva jo terapian alkaessa, kestääkö silloin terapian paremmin vai onko riski yhtä suuri sekoamisesta?
Minä olen kokenut elämässä kaikenlaista traumaa, mutta en syytä niistä asioista vanhempiani tai edes ex puolisoa. Olen antanut anteeksi ja mennyt eteenpäin. Onko tämä terapeutin kannalta huono juttu?
Meinaan nauhoittaa syksyllä alkavan terapian ja pitää jonkunnäköistä päiväkirjaa käsitellyistä asioista. Ihan vaan, että en unohda. Suuntausta en tiedä mutta terapiakeskuksen sivuilla terapeutin tiedoissa lukee psykodynaaminen terapia.
Hälytyskellot soi kyllä näitä viestejä lukiessa. :/
Alue: Aihe vapaa
Ikävä kyllä terapeuteiksi voi hakeutua narsisteja koska he nimenomaan haluavat käyttää valtaa muihin ihmisiin. Epäempaattisuus ja ilkeys kertovat tästä. Narsisti pyrkii herättämään uhrin luottamuksen ja iskee sitten arkaan paikkaan ja romuttaa itsetunnon. Terapeutti on voinut käydä läpi oman terapian mutta se ei vielä kerro että hän olisi psyykkisesti tasapainossa.