Huonoja terapiakokemuksia???

Vierailija kirjoitti:

Lukamatta nyt kaikkia kommenteja läpi, niin silti mun on pakko kommentoida...

Olen itse käynyt läpi psykodynaamisen terapian, jota jatkoin 7.vuotta!! Enkä mistään kokemuksesta elämässäni ole niin onnellinen kuin tuosta.

Täytyy muistaa että kuin missä tahansa muodossa niin dynaamisessakin on myös paskoja ja alalle huonosti sopivia terapeutteja.

Mitä tuohon dynaamisen terapian raskauteen tulee, se on totta. Sen selvitäkseen täytyy olla todella valmis kohtaamaan ahdistusta ja pahaa oloa, sekä valmis kyseenalaistamaan kaiken itsessään ja tulkinnoissaan.

Onneksi ennen terapian alkua minua varoitettiin useasti siitä, että jossain vaiheessa terapia sattuu.

Niin kävi minullekin. Nuo ajatukset terapeutin rahan ahneudesta, sadismista ja jne, tulivat tutuiksi minullekin. Pahimmillaan ne olivat terapian toisen vuoden kohdalla. Meinasin lopettaa leikin kesken monta kertaa, mutta aina muistin sen, että minua oli varoitettu siitä, että se saattaa tuntua pahalta.

Itse päätin vaan jatkaa ja jatkaa vaikka millaisia ajatuksia tulisi!! Se kannatti, sillä eräänä aamuna kun olin omassa mielessäni todella syvällä, tajusin sen, mitä terapeuttini oli koko ajan peilannut.

Oli kuin esirippu olisi lähtenyt silmieni edestä. Tajusin itse omat pimeät puoleni, näin oman käytökseni vaikutuksen, uhriutumisen ja jne...

Ja sen mikä siinä terapiassa niin sattui... mielestäni se oli juuri se... hän ei tarkonnut rajatonta empatiaa, vaan keinoja huomata oman käytöksensä seuraukset.... sain kertoa lapsuuteni traumat ja kokea ne, mutta hän myös opetti sen, etten enää voi syyttää aikuisena niitä, omasta käytöksestä.

Tämän hoksaamisen jälkeen terapia oli loppuajasta todella kivaa ja mielenkiintoista.

Mulla kävi kyllä myös tuuri. Minun terapeutti ei ikinä sanonut ääneen esim. Minun olevan masokisti tai vähätellyt muutenkaan. Hän vain taitavasti ohjasi minut huomaamaan myös omaa käytöstäni ja sen seurauksia. Jotenkin en usko että noin sanova ihminen kovin hyvä terapeutti olisi. Tuntuu siltä, että hän ei jaksa odottaa että sinä huomaat itsestäsi asioita, vaan hän haluaa tarjota sinulle valmiit vastaukset nopeasti ja sen ei pitäisi kuulua dynaamiseen terapiaan!

Kaikille dynaamisen terapian käviöille kuitenkin sanoisin että malttia!! Jos alkuun terautti tuntui teistä hyvälle ja käsitys muuttuu noin vuoden jälkeen, saatatte olla juuri sillä tiellä missä kuuluukin. Koittakaa rämpiä se läpi ja luottaa siihen ensivaikutelmaan.

Dynaaminen terapia sattuu ja hajottaa enemmän kuin muut suuntaukset, mutta uskon myös että jos siihen kykenee ja kestää sen, on tulos pysyvämpi ja ehempi kuin missään muussa suuntauksessa.

Loistavaa, että sinä kuulut näihin jotka 7vuotta (n. 2*vkossa n. 80e krt maksaneena olet sitä mieltä että jokainen penni oli vaivan arvoinen). Pystyitkö käymään töissä koko 7 vuoden ajan?

Huomioitavaa on kuitenkin, että jo Freud on todennut että osa potilaista JÄÄ siihen masentuneisuuden, sadistisuuden, masokismin ja muun "uudelleen syntymisen" positioon eikä parane uuden persoonallisuuden kanssa prosessista.

Tämä turkimus vaikuttaa kuitenkin täysin unohdeltulta. Toki terapiakentässä pohditaan yhä syvimmin millainen terapia sopii kenellekkin ja miksi jotkut voivat sairastua terapiassa pahemmin. Pitkät terapiat voivat traumatisoida, mutta tämä sivuutetaan usein. Tai se oli potilaan oma vika, potilas uhriutui terapiassa ja syyttää terapiaa vointinsa huonontumisesta. Syvästi traumatusoitunut ihminen ei tästä suuntauksesta välttämättä selviä ilman rikki revittyä mieltä joka ei koskaan ehkä eheydy

Ei terapiat mitään auta, ovat yhtä rahan haaskausta, ihmiset ei usko tätä ja haukkuvat ja nauravat asialle, mut tiedän yhden henkilön jok voi auttaa: Jeesus Kristus. Et ja seurakunta etsi uskovia

ei ole kummoinen terapeutti jos pitää 7 vuotta käydä.  7kk uskoisin ennemmin.

Ikävää, että hyvätkin kokemukset teilataan. Ette voi sanoa kenenkään puolesta, että hän ei ole käsitellyt traumaansa tai terapeutti ollut huono, jos ihmisellä itsellään on tunne, että eteenpäin on menty. Mulla on kans psykodynaamisesta hyviä kokemuksia. Mun terapeutti ainakin osasi ns. Säädellä tunteita, sillon kun tarvin empatiaa niin sain sitä, mutta joskus mentiin sillee vähemmällä myötätunnolla (tämä hyvällä tarkoittaen). Ihmiset on erilaisia myös, mulle ei olisi sopinut mikään ylilämmin ihminen.

Mutta hauskaa terapia ei ollut, se oli raskasta, siellä tuli käytyä traumoja läpi ja katsottua myös itseään peilistä. Se ei ollut aina kaunis näky. Ja kyl se sattui myöntää, että ei ole aina niin puhdas pulmunen ollut itsekään tai etten voi saada huutamalla exääni uskolliseksi.

Mutta mä sanon, että paljon on myös persoonallisuudesta kiinni mikä passaa kellekki.

Mun syömishäiriöihin erikoistunut psykoterapeutti joka on arvostettu työssään on lohkaissut näin:

-Mä en tajua miten ruoka voi olla tollainen ongelma, eiku vaan suuhun ja pureskelee

-Miksi oot luonut ruoasta mörön?

-Ei se syöminen ole vaikeaa.

Hänestä huomaa ettei syöminen ole hänelle ollut vaikeaa.

Puhuin myös parisuhteestani joka menee huonosti ja olen harkinnut eroa, koska puoliso vaan ryyppää ja kun on kännissä hän heittelee tavaroita ja käy käsiksi. Sanoin etteipä enää tee seksiä mieli kun puoliso on tollainen. No mitäs hän sanoo?

-Noni, itse kerroit juuri syyn miksi menee huonosti, annat miehelle niin parisuhde paranee.

Tätä "Terapian tarpeessa terapian jälkeen"-nimimerkin kirjoittamaa valaisevaa kohtaa minäkin haluaisin tajuta ja olen yrittänyt etsiä tietoa aiheesta lukemalla. Terapian tarpeessa terapian jälkeen ei ole vähään aikaan käynyt täällä, joten osaako joku muu selittää sitä, että terapeutin on tarkoituskin liittoutua huonojen puoliesi kanssa? Se voisi auttaa minua ymmärtämään, mitä terapiassani tapahtui. Itse hahmotan tätä niin, että minä en osaa arvostaa itseäni ja kritisoin itseäni, ja hän liittoutui tämä puoleni kanssa eli esimerkiksi kritisoi minua, ymmärsi minulle ikävää tehneitä ihmisiä, ei iloinnut onnistumisistani (mitä sitten opin olemaan enää kertomatta terapiassa). Terapian lopetettuani aloin ajatella, että ehkä myös epäaitouteni ärsytti terapeuttia kovasti. Vähän surullista: tulet epäaidoksi, kun et ole voinut luottaa ihmisiin ja alat peitellä hajonnutta sisintäsi jonkun suojakuoren alle. Sitten ärsytät terapeuttiasi tällä selviytymiskeinollasi niin että hänkin hyökkää sinua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun syömishäiriöihin erikoistunut psykoterapeutti joka on arvostettu työssään on lohkaissut näin:

-Mä en tajua miten ruoka voi olla tollainen ongelma, eiku vaan suuhun ja pureskelee

-Miksi oot luonut ruoasta mörön?

-Ei se syöminen ole vaikeaa.

Hänestä huomaa ettei syöminen ole hänelle ollut vaikeaa.

Puhuin myös parisuhteestani joka menee huonosti ja olen harkinnut eroa, koska puoliso vaan ryyppää ja kun on kännissä hän heittelee tavaroita ja käy käsiksi. Sanoin etteipä enää tee seksiä mieli kun puoliso on tollainen. No mitäs hän sanoo?

-Noni, itse kerroit juuri syyn miksi menee huonosti, annat miehelle niin parisuhde paranee.

Otan osaa. Minäkään en ymmärrä, mitä positiivista terapiassa kävijän mitätöinnin tai suoranaisen ilkeyden olisi tarkoitus tuottaa.

Ihmettelin kun oma terapeuttini ei todellakaan ollut mitenkään tehokas, eikä myöskään kovin älykkään tuntuinen. Ensivaikutelma oli hyvä ja menin alunperin lähinnä siksi, kun  uusi kaverini häntä suositteli (+ oli lähellä minua), mutta tajusin aika nopeasti että sekä kaverini että tämä terapeutti olivat aika...no, hitaita tapauksia. 

Terapeutti ei ymmärtänyt mitään esim. syömishäiriöstä, sekoitti ortoreksian ahmimishäiriöön. Jankkasi ja yritti saada minut sopimaan yhden sairauden raameihin, mitä minulla ei ollut. Koko ajan kyseli tästä ja halusi puhua vain aiheesta, tyrkytti aiheeseen liittyvää työkirjaa jne. Kokemus oli outo, koska en tosiaankaan kärsinyt tästä vaivasta (kyseessä sellainen juttu jossa on selkeät oireet jotka potilas huomaa itse, minulla ei ole koskaan ollut vastaavaa eikä papereissanikaan lue mitään tähän viittaavaa). 

Suomessa terapeutiksi opiskellaan mm. sairaanhoitajan pohjalta. Järkytyin, kun sain tietää tästä: sairaanhoitajan tasoinen ihminen ei ole mielestäni mitenkään pätevä näinkin herkkyyttä ja lahjakkuutta vaativaan hommaan! Ei, kyllä mielestäni pitäisi pohjalla olla jotain muutakin. Terapeutilla on valta rakentaa tai rikkoa ihminen; hän voi olla monelle ainoa toistuva ihmiskontakti vuosien ajan. Antaisitko oman elämäsi entisen sairaanhoitajan käsiin? 

Hajutonmautonjanäkymätön kirjoitti:

Voiko terapian tarkoitus tosiaan olla murtaa ihmisen persoonallisuus? Minusta tuntui, että juuri niin tapahtui minun terapiassani. En ollut tarpeeksi terve kestämään sitä, vaan lopetin. Minua terapeutti nimitti muun muassa masokistiksi. Muitakin termejä oli käytössä, mutta en uskalla kirjoittaa tarinaani, ettei hän tunnistaisi minua. Näytti kuin hän olisi nauttinut minua nimitellessään, mutta ehkäpä minä kuvittelin. Tai sitten kävi samaa kuin alistavassa parisuhteessa tapahtuu, että sitä alkaa epäillä olevansa niin pimeä että kyseenalaistaa omat havaintonsa.  

Aloin välttää puhumasta todellisista tuntemuksistani, koska empatia terapeutilta puuttui ja tulkinnat sattuivat liikaa. Häpeän takia piilotin todelliset tuntemukseni. Eihän silloin terapiasta voi olla hyötyä. En ollenkaan ymmärrä, miten tällainen konsepti voi toimia. Avaat itsestäsi kaiken ja tulet vahingoitetuksi.

Luotin terapeuttiin koko ajan vähemmän ja sitten lopetin kesken. Minäkään en uskalla enää etsiä apua itselleni, koska tämä yksi kerta rikkoi jotain liikaa enkä voi antaa vastaavan toistua enää.

Pyydä kirjallisena potilaskertomukset ja tee heti valitus valviraan!!

Vierailija kirjoitti:

Hajutonmautonjanäkymätön kirjoitti:

Voiko terapian tarkoitus tosiaan olla murtaa ihmisen persoonallisuus? Minusta tuntui, että juuri niin tapahtui minun terapiassani. En ollut tarpeeksi terve kestämään sitä, vaan lopetin. Minua terapeutti nimitti muun muassa masokistiksi. Muitakin termejä oli käytössä, mutta en uskalla kirjoittaa tarinaani, ettei hän tunnistaisi minua. Näytti kuin hän olisi nauttinut minua nimitellessään, mutta ehkäpä minä kuvittelin. Tai sitten kävi samaa kuin alistavassa parisuhteessa tapahtuu, että sitä alkaa epäillä olevansa niin pimeä että kyseenalaistaa omat havaintonsa.  

Aloin välttää puhumasta todellisista tuntemuksistani, koska empatia terapeutilta puuttui ja tulkinnat sattuivat liikaa. Häpeän takia piilotin todelliset tuntemukseni. Eihän silloin terapiasta voi olla hyötyä. En ollenkaan ymmärrä, miten tällainen konsepti voi toimia. Avaat itsestäsi kaiken ja tulet vahingoitetuksi.

Luotin terapeuttiin koko ajan vähemmän ja sitten lopetin kesken. Minäkään en uskalla enää etsiä apua itselleni, koska tämä yksi kerta rikkoi jotain liikaa enkä voi antaa vastaavan toistua enää.

Hyvä kirjoitus, samaistuin tähän.

"Voiko terapian tarkoitus tosiaan olla murtaa ihmisen persoonallisuus?"

Minusta tuntuu, että monilla terapeuteilla ja psykiatrisessa hoidossa yleensä on tällaisia käsityksiä, kokemusta on. Mutta tämä on aivan väärä lähtökohta. Kukaan ei ole täysin sairas persoonallisuudeltaan, joten persoonallisuuden murtaminen on aivan turhaa, ja todella haitallista. Vähän sama asia kuin se, että fyysisen terveydenhoidon puolella potilailta yritettäisiin murtaa koko fysiikka.

"Näytti kuin hän olisi nauttinut minua nimitellessään, mutta ehkäpä minä kuvittelin."

Samanlaista kokemusta itsellä tästäkin. Usein on tuntunut siltä, että minua alistetaan terapiassa. Ja sitten olen miettinyt, että kuvittelenko, kun eihän terapeutista saisi ajatella näin negatiivisesti. Kun olen tarkemmin sitten asiaa miettinyt, niin olen tullut siihen tulokseen, että kyllä, minua alistetaan terapiassa. Ja terapeutti on nauttinut siitä. Terapeuteilla on ihan liikaa valtaa, ja liian vähän valvontaa. Siksi terapeutit voivat ihan rauhassa käyttäytyä huonosti potilaita kohtaan.

"Avaat itsestäsi kaiken, ja tulet vahingoitetuksi."

Juuri näin minäkin tunnen. Terapiassa odotetaan, että potilas avautuu kaikesta. Sitten kun avautuu, niin saakin lokaa niskaan. Tämä ei ainakaan auta luottamaan ihmisiin, eikä rohkaise avautumaan lisää. Terapia siis saattaa vahingoittaa psyykkisesti. Vieläkin keräilen itsetunnon rippeitä kaiken "hoidon" jälkeen. Minusta on jo rikottu ihan liikaa, enkä minäkään ole varma pystynkö enää luottamaan yhteenkään terapeuttiin.

 Tämä voisi olla minun tarinani, häkellyttävän paljon yhteistä. Minä mietin, kuuluuko terapeutiksi opiskelemiseen etiikkaa vai ovatko jotkut niin epäempaattisia tai ilkeitä, ettei niihin mikään opetus vaikuttaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Oulussa sellanen keski-ikänen naisterapeutti oli vain jotenkin tosi outo. En osaa selittää paremmin mutta se vaan oli oikeasti Outo.

Jos et tuon paremmin osaa selittää, terapia on varmaan tarpeen.

Surkea terapeutti kirjoitti lausuntoonsa kun lopetin terapian kesken että olen eristäytynyt muista ihmisistä. Tämän hän perusti faktaan että tein korona-aikana etätöitä. Olen onnellisessa parisuhteessa, minulla on paljon harrastuksia, työkavereita ja muita kavereita. Näitä seikkoja ei tietenkään lausunnossa tuonut ilmi. Törkeää että hän on tällaisen lausunnon saanut antaa. Asiakkaalla pitäisi olla mahdollisuus korjata terapeutin valheellisia lausuntoja Kelaan ja kertoa oma perustelunsa miksi lopetti terapian. Terapiassa halusin käsitellä lapsuusaikani alkoholistivanhempien aikaansaamia traumoja. Oli täysin hyödytöntä ajan ja rahan haaskausta. Terapeutti oli osaamaton, tyhmä ja mitään ymmärtämätön henkilö. Varokaa A.K. nimistä terapeuttia.

Ohhoh. Hyvä että kerroit täällä.

Voisit tehdä virallisen valituksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oulussa sellanen keski-ikänen naisterapeutti oli vain jotenkin tosi outo. En osaa selittää paremmin mutta se vaan oli oikeasti Outo.

Jos et tuon paremmin osaa selittää, terapia on varmaan tarpeen.

Ei ole.

Toinen, joka olisi terapian tarpeessa terapian jälkeen kirjoitti:

Tätä "Terapian tarpeessa terapian jälkeen"-nimimerkin kirjoittamaa valaisevaa kohtaa minäkin haluaisin tajuta ja olen yrittänyt etsiä tietoa aiheesta lukemalla. Terapian tarpeessa terapian jälkeen ei ole vähään aikaan käynyt täällä, joten osaako joku muu selittää sitä, että terapeutin on tarkoituskin liittoutua huonojen puoliesi kanssa? Se voisi auttaa minua ymmärtämään, mitä terapiassani tapahtui. Itse hahmotan tätä niin, että minä en osaa arvostaa itseäni ja kritisoin itseäni, ja hän liittoutui tämä puoleni kanssa eli esimerkiksi kritisoi minua, ymmärsi minulle ikävää tehneitä ihmisiä, ei iloinnut onnistumisistani (mitä sitten opin olemaan enää kertomatta terapiassa). Terapian lopetettuani aloin ajatella, että ehkä myös epäaitouteni ärsytti terapeuttia kovasti. Vähän surullista: tulet epäaidoksi, kun et ole voinut luottaa ihmisiin ja alat peitellä hajonnutta sisintäsi jonkun suojakuoren alle. Sitten ärsytät terapeuttiasi tällä selviytymiskeinollasi niin että hänkin hyökkää sinua vastaan.

Minulla on identtinen kokemus lisämausteena sadismi, jonka ”heikkouteni” laukaisi terapeutissa. Olin täysin rikki ennen kuin ymmärsin lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukamatta nyt kaikkia kommenteja läpi, niin silti mun on pakko kommentoida...

Olen itse käynyt läpi psykodynaamisen terapian, jota jatkoin 7.vuotta!! Enkä mistään kokemuksesta elämässäni ole niin onnellinen kuin tuosta.

Täytyy muistaa että kuin missä tahansa muodossa niin dynaamisessakin on myös paskoja ja alalle huonosti sopivia terapeutteja.

Mitä tuohon dynaamisen terapian raskauteen tulee, se on totta. Sen selvitäkseen täytyy olla todella valmis kohtaamaan ahdistusta ja pahaa oloa, sekä valmis kyseenalaistamaan kaiken itsessään ja tulkinnoissaan.

Onneksi ennen terapian alkua minua varoitettiin useasti siitä, että jossain vaiheessa terapia sattuu.

Niin kävi minullekin. Nuo ajatukset terapeutin rahan ahneudesta, sadismista ja jne, tulivat tutuiksi minullekin. Pahimmillaan ne olivat terapian toisen vuoden kohdalla. Meinasin lopettaa leikin kesken monta kertaa, mutta aina muistin sen, että minua oli varoitettu siitä, että se saattaa tuntua pahalta.

Itse päätin vaan jatkaa ja jatkaa vaikka millaisia ajatuksia tulisi!! Se kannatti, sillä eräänä aamuna kun olin omassa mielessäni todella syvällä, tajusin sen, mitä terapeuttini oli koko ajan peilannut.

Oli kuin esirippu olisi lähtenyt silmieni edestä. Tajusin itse omat pimeät puoleni, näin oman käytökseni vaikutuksen, uhriutumisen ja jne...

Ja sen mikä siinä terapiassa niin sattui... mielestäni se oli juuri se... hän ei tarkonnut rajatonta empatiaa, vaan keinoja huomata oman käytöksensä seuraukset.... sain kertoa lapsuuteni traumat ja kokea ne, mutta hän myös opetti sen, etten enää voi syyttää aikuisena niitä, omasta käytöksestä.

Tämän hoksaamisen jälkeen terapia oli loppuajasta todella kivaa ja mielenkiintoista.

Mulla kävi kyllä myös tuuri. Minun terapeutti ei ikinä sanonut ääneen esim. Minun olevan masokisti tai vähätellyt muutenkaan. Hän vain taitavasti ohjasi minut huomaamaan myös omaa käytöstäni ja sen seurauksia. Jotenkin en usko että noin sanova ihminen kovin hyvä terapeutti olisi. Tuntuu siltä, että hän ei jaksa odottaa että sinä huomaat itsestäsi asioita, vaan hän haluaa tarjota sinulle valmiit vastaukset nopeasti ja sen ei pitäisi kuulua dynaamiseen terapiaan!

Kaikille dynaamisen terapian käviöille kuitenkin sanoisin että malttia!! Jos alkuun terautti tuntui teistä hyvälle ja käsitys muuttuu noin vuoden jälkeen, saatatte olla juuri sillä tiellä missä kuuluukin. Koittakaa rämpiä se läpi ja luottaa siihen ensivaikutelmaan.

Dynaaminen terapia sattuu ja hajottaa enemmän kuin muut suuntaukset, mutta uskon myös että jos siihen kykenee ja kestää sen, on tulos pysyvämpi ja ehempi kuin missään muussa suuntauksessa.

Loistavaa, että sinä kuulut näihin jotka 7vuotta (n. 2*vkossa n. 80e krt maksaneena olet sitä mieltä että jokainen penni oli vaivan arvoinen). Pystyitkö käymään töissä koko 7 vuoden ajan?

Huomioitavaa on kuitenkin, että jo Freud on todennut että osa potilaista JÄÄ siihen masentuneisuuden, sadistisuuden, masokismin ja muun "uudelleen syntymisen" positioon eikä parane uuden persoonallisuuden kanssa prosessista.

Tämä turkimus vaikuttaa kuitenkin täysin unohdeltulta. Toki terapiakentässä pohditaan yhä syvimmin millainen terapia sopii kenellekkin ja miksi jotkut voivat sairastua terapiassa pahemmin. Pitkät terapiat voivat traumatisoida, mutta tämä sivuutetaan usein. Tai se oli potilaan oma vika, potilas uhriutui terapiassa ja syyttää terapiaa vointinsa huonontumisesta. Syvästi traumatusoitunut ihminen ei tästä suuntauksesta välttämättä selviä ilman rikki revittyä mieltä joka ei koskaan ehkä eheydy

Freud eli yli 100 vuotta sitten. Ei ole relevanttia nykyaikana. Psykologiassa ei ole edes yhtestä määritelmää sille mikä on persoonallisuus.

Kuulostaa ikävä kyllä tutulta. Minäkin lopetin terapian kesken A.K nimikirjaimilla olevan ns. terapeutin kanssa. Syy oli että vaihtoi jopa samana päivänä tapaamisaikoja itse, mutta minun oliis pitänyt kertoa viikkoja etukäteen jos jouduin siirtämään aikaa, puhui omasta itsestään minun ajallani, soitteli henk.kohtaisia puheluitaan minun ajallani, oli kyllästyneen oloinen ja tuntui että jokaiselle asiakkaalle esitti vakiokysymykset joita sitten toisteli joka tapaamisella. Vaikutti tosiaan dementoituneelta. Ei muistanut mitään mitä oli sovittu tai mitä olin puhunut. Ihan fiasko koko tyyppi. Luuli ilmeisesti että terapiaksi riittää kun ottaa osaaottavan ilmeen naamalleen.  Lausunto oli yhtä potaskaa. Mistä lie keksinyt juttuja siihen. Passittaisin kyseisen "terapeutin" hoitoon jos voisin.

Hajutonmautonjanäkymätön kirjoitti:

Voiko terapian tarkoitus tosiaan olla murtaa ihmisen persoonallisuus? Minusta tuntui, että juuri niin tapahtui minun terapiassani. En ollut tarpeeksi terve kestämään sitä, vaan lopetin. Minua terapeutti nimitti muun muassa masokistiksi. Muitakin termejä oli käytössä, mutta en uskalla kirjoittaa tarinaani, ettei hän tunnistaisi minua. Näytti kuin hän olisi nauttinut minua nimitellessään, mutta ehkäpä minä kuvittelin. Tai sitten kävi samaa kuin alistavassa parisuhteessa tapahtuu, että sitä alkaa epäillä olevansa niin pimeä että kyseenalaistaa omat havaintonsa.  

Aloin välttää puhumasta todellisista tuntemuksistani, koska empatia terapeutilta puuttui ja tulkinnat sattuivat liikaa. Häpeän takia piilotin todelliset tuntemukseni. Eihän silloin terapiasta voi olla hyötyä. En ollenkaan ymmärrä, miten tällainen konsepti voi toimia. Avaat itsestäsi kaiken ja tulet vahingoitetuksi.

Luotin terapeuttiin koko ajan vähemmän ja sitten lopetin kesken. Minäkään en uskalla enää etsiä apua itselleni, koska tämä yksi kerta rikkoi jotain liikaa enkä voi antaa vastaavan toistua enää.

Sinua voisi auttaa kertoa tarinasi toimittajalle, juuri joku toimittaja kyseli terapiakokemuksia. Sinun kokemuksesi on varmasti aitoa ja totta, tietyt terapiasuuntaukset todellakin rikkovat. Kun teet valituksen tai pyydät selvitystä, isot vastaavat johtajatkin saaattavat selvityksessä hyväksyvästi todeta "en löydä mitään vikaa tai virhettä terapiasta  - mitä voinnin huononemiseen tulee - niin niin voi käydä. 

Eli ammattilaispiireissä on hyvin yleistä ja tiedettyä mitä siellä terapiassa tapahtuu ja täysin hyväksyttyä. Se on jotain ihan muuta, mitä ennen terapiaa kuvittelee terapian olevan. Freud on ollut nero, se on keksinyt uskonnon jolla rahastaa. 

Keski-ikäinen naisterapeutti itkeskeli istunnoissa, kun kerroin lapsuudestani ja nuoruudestani. Se olo kiusallista, eikä kyllä auttnut oloani. Onneksi pystyin lopettamaan,kun kyseessä oli lyhyterapiajakso. Seuraava terapeutti (keski-ikäinen mies) oli ensin välinpitämätön (ei tietenkäänihan aluksi, jotta sai tehtyä kanssani sopimuksen) ja alkoi sen jälkeen kiristää minua. Pääsin lopulta irti, mutta harmittaa vieläkin, kun mulla ei ollut voimia tehdä rikosilmoitusta. Hän jatkaa "terapioimista" edelleen. Monta vuotta meni, etten uskaltanut enää terapiaan, mutta rohkaistuin lopulta lyhytterapiajaksolle 8 kertaa. Ja se jäi kesken, koska "terapeutti" ei kahdesti edes saapunut paikalle ja lopulta kävi hyvin kiusalliseksi, kun hän halusi puhua vain seksielämästäni. Olisin halunnut käsitellä muita aiheita, niitä missä ongelmat ovat, mutta hän halusi kuulla seksielämästäni miesystäväni kanssa. Lopetin terapian, enkä halua enää yrittää luottaa yhteenkään terapeuttiin. Ihmetyttää kyllä, miten voivat vapaasti tehdä ihan mitä huvittaa...

Voisko tänne saada nimiä niistä psykoterapeuteista joista on ollut haittaa apua tarvitseville? Nimet auttais niitä jotka nyt hakee luotettavaa kuntoutusterapiaa, osaisi ainakin hakea lisätietoa niistä terapeuteista joista muilla on ollut huonoja kokemuksia.