Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huonoja terapiakokemuksia???
10.09.2018 |
Pakko avautua, en tiedä mihin muualle kirjoittaa...Kävin terapiassa lähemmäs 2 vuotta erinäisten ongelmien takia ja jätin lopulta terapian kesken, koska kemiani eivät toimineen terapeutin kanssa. Nyt kiinnostaisi kuulla, millaisia kokemuksia av:laisilla on huonoista terapeuteista!
Taustatietoja: olin vakavasti koulukiusattu koko kouluajan ja traumatisoitunut sekä tämän että muiden erinäisten vaikeuksien takia.
Alussa kaikki vaikutti hyvältä ja pidin tästä keski-ikäisestä naisesta, mutta mitä pidemmälle terapia eteni, sen enempi tuntui siltä, että aika ja rahat menevät hukkaan. Joskus puolen vuoden kohdalla ajattelin ensimmäisen kerran, että kemiamme eivät pelaa ja olisin halunnut vaihtaa terapeuttia.
Sanoin toistuvasti, että tuntuu kuin kemiamme eivät kohtaisi ja olen miettinyt terapeutin vaihtamista ja joka kerta hän vakuutteli, että vaihtaminen ei toimi ja että hänestä kemioissamme ei ole mitään vikaa. Hämmennyin tästä ja ärsyynnyin, mutta en tajunnut olla itse aloitteellinen ja vaihtaa...
Terapeuttia kiinnosti ensisijaisesti vanhempani ja tuntui, että halusi jatkuvasti puhua isä-ja äitisuhteestani, vaikka koulukiusaaminen ja sen mukanaan tuomat traumat ovat vaikuttaneet minuun mielestäni enemmän.
Sekin harmitti, kun maksoin vahingossa 100€ liikaa terapialaskusta ja kun pyysin sitä takaisin, terapeutti sanoi, ettei se onnistui, koska "laskelmat menevät sekaisin". En koskaan päässyt täysin selville siitä, mitä hän tällä tarkoitti. Tässä vaiheessa viimeistään meni luottamus ja aloin epäillä että nainen on vain rahan perässä.
Heti terapian alussa totesi minulle, että tod.näk.tulen tarvitsemaan vähintään 4 vuotta terapiaa ja kun menin pyskiatrille hakemaan B-lausuntoa terapian jatkoa varten, hän totesi, että samaa terapeuttini on sanonut muillekin potilailleen...
Kun pyysin toisen vuoden terapiasopimusta kirjalliseva, hän hymyili ja totesi, että "sinä luulet että minä olen sadisti". Ilmeisesti koki jotenkin loukkaavana sen, vaikka ymmärtääkseni terapiasopimusten kirjallisena tekeminen on ihan normi? Väitti myös, että vanhemmillani on sadomasokistinen suhde (ei seksiin viitaten vaan koska isä alistaa äitiä) ja kun kerroin, että eräs tuttu on puhunut itsemurhasta, terapeutin mielestä sellainen on "sadistista." Kovasti tykkäsi käyttää siis kyseisiä termejä ja jäin miettimään, kuuluuko tällainen nimenomaan psykodynaamiseen terapiaan?
Terapeutilla takanaan pitkä ura, koulutukseltaan ylemmän erityistason psykoterapeutti, erikoistunut psykodynaamiseen terapiaan ja käynyt aikanaan oman terapian läpi.
Lopulta päädyin kuuntelemaan vaistojani ja keskeyttämään lopultakin terapian, jonka johdosta minulle laukesi ahdistuneisuushäiriö...
Nyt en pysty luottamaan enää yhteenkään terapeuttiin. Lopettamisesta on jo vuosi mutta silti tuntuu että olen ihan vereslihalla edelleen ja syvästi pettynyt terapiaan ja terapeuttiin .
Miten muilla täällä, onko yhtä huonoja kokemuksia terapeuteista?
Kommentit (105)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ole kummoinen terapeutti jos pitää 7 vuotta käydä. 7kk uskoisin ennemmin.
Täytyy vain ihmetellä sitä, miksi tällä palstalla on niin suuri tarve vähätellä ja täysin jopa vesittää hyvä kokemukseni terapiasta. Opin juuri tunnistamaan tuollaisia mustavalkoisia ajattelukuvioita itsessäni, joita näissä kommenteissa on nähtävissä! Anteeksi. Jos sinulla on huono kokemus, älä tee siitä kaikkien kokemusta!! Viesteissä on myös todella aggressiivinen sävy, vaikka itse paasaat empatian merkityksestä, etkä suostu kuitenkaan kuulemaan, että sain terapeutiltani parhainta empatiaa, vaikka se ei aina siltä tuntunut. Ne ajatukset sadistisuudesta, rahan ahneudesta ja jne olivat suoria peilejä minun omista ajatuksista ihmisistä ja itsestäni!!! Hän ei ollut empatiakyvytön, rahan ahne, sadisti ja jne, vaan minä ja ihmiset joiden kanssa olin kasvanut.
Tosin näin huomautuksena: meissä kaikissa ihmisissä on sadistisuutta, ahneutta ja jne. Harvempi meistä vain uskaltaa niitä tiedostaa ja silmiin katsoa!
Olisin pärjännyt 3 vuodella, mutta en halunnut lopettaa kun se itsensä tutkiminen oli niin kivaa. Nyt on kulunut jo yli 10 vuotta lopetuksesta ja edelleen olen sitä mieltä, että se oli kaiken rahan ja vaivan arvoista!!
Joku kysyin pystyinkö olemaan työelämässä terapian aikana. Kun aloitin tein töitä aina vain pätkän ja lopetin. Kolmantena vuonna tilanne parani niin, etten päivääkään ole sen jälkeen ollut työtön tai psyykkisen sairauden takia saikulla.
Summa summarum: Aina ei mielestäni ole järkeä lopettaa kesken tai vaihtaa terapeuttia, vaan uskaliaasti puhua niistä ajatuksista sen terapeutin kanssa! Ei sillä, on tuolla ammattitaidottomiakin, silloin vaihto on viisainta, mutta silloinkin kannattaa ensin yrittää tiedostaa miksi tekee niin!
Jos sinä olet sadisti ym, niin sinulla kävi tuuri, että sait kuulla asioita jotka pitävät paikkansa. Muistetaan kuitenkin, että suurin osa ihmisistä ei kallistu sadismin puolelle vaan empatian, esim eläimen hädän näkeminen tekee pahaa. Totta puhuen minusta kuulostaa, että olet luonut eräänlaisen suojakuoren, jonka takaa voit turvallisesti olla tasapainossa, kun eristät nämä negatiiviset piirteet mielikuvilla ”osa minua, mutta vain ihan niinkuin kaikilla muillakin”. Ja totta puhuen luulen, että ET ole niin sadistinen ja muuta negatiivista, kuin terapeutti on saanut sinut itsellesi uskottelemaan, mutta voin olla väärässä, ehkä olet tosiaan sadistinen, mitä se sinulle tarkoittaakin. Kuvaavaa vain oli tuo ”ei, terapeutti eiollutkaan rahanahne vaan minähän se olinkin…eikä terapeuttista ollut sadismiakaan vaan minähän se vaan…” Olikohan tosiaan noin?
Olen kokenut todella epäsopivan terapian. Jälkeenpäin ajateltuna empaatiton narsisti, anteeksi karu ilmaisuni. En enää koskaan menis psyk. sairaanhoitajan terapiaan. Tämä kaikki selvisi kun vaihdoin terapeuttia.
En suosittele ainakaan koulutusterapeuttia, vaikka hänellä olisi minkälainen tausta.
Vierailija kirjoitti:
Hajutonmautonjanäkymätön kirjoitti:
Voiko terapian tarkoitus tosiaan olla murtaa ihmisen persoonallisuus? Minusta tuntui, että juuri niin tapahtui minun terapiassani. En ollut tarpeeksi terve kestämään sitä, vaan lopetin. Minua terapeutti nimitti muun muassa masokistiksi. Muitakin termejä oli käytössä, mutta en uskalla kirjoittaa tarinaani, ettei hän tunnistaisi minua. Näytti kuin hän olisi nauttinut minua nimitellessään, mutta ehkäpä minä kuvittelin. Tai sitten kävi samaa kuin alistavassa parisuhteessa tapahtuu, että sitä alkaa epäillä olevansa niin pimeä että kyseenalaistaa omat havaintonsa.
Aloin välttää puhumasta todellisista tuntemuksistani, koska empatia terapeutilta puuttui ja tulkinnat sattuivat liikaa. Häpeän takia piilotin todelliset tuntemukseni. Eihän silloin terapiasta voi olla hyötyä. En ollenkaan ymmärrä, miten tällainen konsepti voi toimia. Avaat itsestäsi kaiken ja tulet vahingoitetuksi.
Luotin terapeuttiin koko ajan vähemmän ja sitten lopetin kesken. Minäkään en uskalla enää etsiä apua itselleni, koska tämä yksi kerta rikkoi jotain liikaa enkä voi antaa vastaavan toistua enää.
Hyvä kirjoitus, samaistuin tähän.
"Voiko terapian tarkoitus tosiaan olla murtaa ihmisen persoonallisuus?"
Minusta tuntuu, että monilla terapeuteilla ja psykiatrisessa hoidossa yleensä on tällaisia käsityksiä, kokemusta on. Mutta tämä on aivan väärä lähtökohta. Kukaan ei ole täysin sairas persoonallisuudeltaan, joten persoonallisuuden murtaminen on aivan turhaa, ja todella haitallista. Vähän sama asia kuin se, että fyysisen terveydenhoidon puolella potilailta yritettäisiin murtaa koko fysiikka.
"Näytti kuin hän olisi nauttinut minua nimitellessään, mutta ehkäpä minä kuvittelin."
Samanlaista kokemusta itsellä tästäkin. Usein on tuntunut siltä, että minua alistetaan terapiassa. Ja sitten olen miettinyt, että kuvittelenko, kun eihän terapeutista saisi ajatella näin negatiivisesti. Kun olen tarkemmin sitten asiaa miettinyt, niin olen tullut siihen tulokseen, että kyllä, minua alistetaan terapiassa. Ja terapeutti on nauttinut siitä. Terapeuteilla on ihan liikaa valtaa, ja liian vähän valvontaa. Siksi terapeutit voivat ihan rauhassa käyttäytyä huonosti potilaita kohtaan.
"Avaat itsestäsi kaiken, ja tulet vahingoitetuksi."
Juuri näin minäkin tunnen. Terapiassa odotetaan, että potilas avautuu kaikesta. Sitten kun avautuu, niin saakin lokaa niskaan. Tämä ei ainakaan auta luottamaan ihmisiin, eikä rohkaise avautumaan lisää. Terapia siis saattaa vahingoittaa psyykkisesti. Vieläkin keräilen itsetunnon rippeitä kaiken "hoidon" jälkeen. Minusta on jo rikottu ihan liikaa, enkä minäkään ole varma pystynkö enää luottamaan yhteenkään terapeuttiin.
Varsinkin paykodynaamisen teorian lähtökohta on että ihminen on aina paha. Ainut puretaan ja jos koet terapeutin sadistiksi on kyse vain tunteensiirrosta ja opit kuinka itse olet sadisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä38427 kirjoitti:
Apn viesti jo todella vanha, mutta tuota lukiessani tulee mieleen oma terapeuttini jolla ymmärsin lopettaa vajaan vuoden käynnin jälkeen. Kuvaus sopii häneen täydellisesti, tuota sadisti sanaakin käytti useaan otteeseen. Oliko kyseinen terapeutti pk seudulla?
Aivopesua voin lyödä vetoa että hän hoki toistuvasti taidat pitää minua sadistina. Lopuksi kun mielesi on sitä mieltä että hän on sadisti, homma kääntyy niin että se onkin potilas itse ja kaikissa on sadistisia piirteitä.
Minulla on myös kokemus, että rahat menivät hukkaan. Terapeutin löytäminen oli todella haastavaa, laitoin niin monta sähköpostia ja kaikki vaan vastasivat, ettei ole aikoja tai ammattitaitoa juuri minun ongelmieni hoitamiseen. Epätoivoisesti sitten tartuin ensimmäiseen terapeuttiin jolta löytyi aikaa minulle, kun olin masentuneena väsynyt etsimään. En arvannutkaan miten rankkaa masentuneena se terapeutin etsiminen on.
No, tämä nainen oli kyllä tavallaan ihan ammattitaitoinen, mutta ei tarpeeksi. Meilläkään ei oikein kemiat eikä myöskään arvomaailmat kohdanneet, jotkut hänen näkemyksensä olivat suoraan 60-luvulta. Terapian edetessä alkoi tuntua, etten voi olla rehellinen hänelle ja terapiasessioiden jälkeen oli vain pahempi olo, kun kerta toisensa jälkeen oli pakko palata ikäviin asioihin. Tokihan ne pitää siellä kohdata ja käsitellä, mutta toistuvasti kun teki niin, koin ettei se ainakaan paranna oloani enkä saanut terapiasta mitään vinkkejä tai keinoja, että miten voisin voida paremmin ja olla märehtimättä luurankojani.
Sitten tulotasoni laski ja oli pakko vähentää terapiakäyntejä, ärsytti kun tästäkin terapeutti marisi vastaan. Tuntui että on rahan perässä vaan. Terapian loputtua olin helpottunut, ettei tarvitse enää mennä sinne jauhamaan samoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin noin 6kk ajan psykologilla mutta juttelu pyöri jatkuvasti samojen asioiden ympärillä eikä siitä edetty mihkään. Ei päästy sellaiseen pisteeseen että olisin oivaltanut jotain mistä olisi ollut apua toipumiseen. Ihan mukava hoikka nainen seksikkäillä koroilla oli kyllä joten kyllähän siellä kävi mielellään, mutta masennukseen ei ollut mitään apua.
M33
Ihan turhii tyyppei, lörpötellä voi kavereillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen pahoinpidelty lapsi, koulukiusattu.. ensimmäinen avioliitto päätyi puolison itsemurhaan.
Muutin toiselle puolelle Suomea ja opiskelin ammatin, päädyin sairaaseen työyhteisöön jossa jaksoin 10 vuotta. Irtisanouduin ja muutin jälleen ja etsin uuden työn.
Minulla ei ole juurikaan tukijoukkoja ympärilläni, päinvastoin omituiset vanhempani jatkavat kiusaamista.
Uudessa työssäni tuntuu, että hukun työhöni.
Vapaa-ajalla liikun, luen ja lepään.
Nyt aasinsillasta aiheeseen. Miksi hakeutuisin terapiaan? Koska kaikki mitä minulla on kerrottavaa tai sanottavaa tulikin tuossa jo mainittua.
Tapahtuneita asioita ei voi muuttaa, mutta jos kun itse tunnen oloni kurjaksi muutan asioita.
Lapsuudenkodista en päässyt pakoon fyysistä tai henkistä väkivaltaa.
Monesti oli niin, että koulussa minulle oltiin naurettu, lyöty ja häpäisty jopa opettajan toimesta luokassa, niin kotona isä saattoi määrätä väärin yskimisestä arestia eli ensin vyöllä persiille ja sitten yöpuku päälle ja nukkumaan (tämä vuodearesti kesti yleensä 2vkoa)
En tiedä miten elämäni muuttuisi, jos tämän jollekin kasvotusten kertoisin?
Hajutonmautonjanäkymätön kirjoitti:
Minua häiritsee terapia-asetelmassa muun muassa se, että terapeutilla on valta, esimerkiksi kuten ketjun aloittaja kuvaa, evätä terapiassa kävijän oikeus käsitellä sitä minkä hän itse kokee ongelmaksi, koulukiusaamisen. Terapeutilla on mielestään tieto, että ongelmat johtuvat jostain muusta. Olen muutenkin miettinyt millä perusteella terapeutti valitsee ottaa käsittelyyn jotain mitä asiakas kertoo ja jättää ottamatta jotain. Voiko terapeutti olla niin objektiivinen että hän tekisi perusteltuja ja viisaita valintoja? Minunkin traumat terapeutti ohitti. En voinut välttyä epäilemästä että hän teki niin siksi, että hänellä itsellään ehkä oli pahempia.
Terapian ideana ei ole vatvoa menneitä tapahtumia vaan pyrkiä löytämään kestäviä toimintamalleja tulevaisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapialla käynti on vanhojen asioiden märehtimistä. Vaikka löytäisitkin ns. selittävän tekijän, ei se auta jos teet tänään ja huomenna samoja valintoja.
Tätä ketjua lukiessa en huomannut että mikään noista terapeuteista olisi opettanut asiakkaalleen itsereflektiota tai miten harjoitella ja kehittää parempaa itsetuntoa.
Toisaalta kyynisyys terapeuteilta ei ole yllättävää sillä he kohtaavat liikaa ihmisten pimeitä puolia ja ovat saaneet yliannoksen negatiivisuutta.
Asiakas maksaa koska etsii vastauksia. Mutta miksi luulet että rahalla saa varmasti tarvitsemasi vastaukset?
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä terapiakäynnillä puitiin lapsuuteni/nuoruuteni kannustavia, ydinperheen ulkopuolisia, ihmissuhteitani ( edesmenneitä kaikki ). Se käynti loppui jotenkin "seinään" ja jäin yksin sen ajatuksen kanssa, ettei minulla ole enään ketään :-(
Sitä ajatusta haudoin kaksi päivää ennen im-yritystä. Sairaalajakson ( teho-, tehoseuranta- ja psyk.hoito-osastot ) jälkeen seuraavalla istunnolla jouduin vakuuttelemaan terapeutille: " ei se sinusta johtunut...." Joo, ei, vaan siitä, etten saanut "työkaluja" käsitellä asiaa, eli joo, sinusta!
Oli aika nuori vastavalmistunut kunnallinen "likka", onneksi muutin toiselle paikkakunnalle ja pääsin maalaisjärkisemmälle/kokeneemmalle terapeutille.
Edelleen sekoitat kunnalliset palvelut ja oikean psykoterapian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapian haitoista ei vielä puhuta riittävästi.
K.S-T Terapiatalo Noste huono kokemus
Alma Sipilä Mielipalveluilta hyvä kokemus
Olen huomannut, että moni terapiassa käynyt alkaa puhumaan itsestään sellaista terapeuttikieltä.
Tavallaan toistavat sen terapeutin sanomisia esim. en tullut lapsena kuulluksi ja tunnetasolla kohdatuksi. Toki, jos tällainen toisen sanottama kieli parantaa vointia niin sehän on vaan hyvä juttu.
Minulle jotenkin sellainen itse ajateltu, oman elämänkokemusten ja ominaisuuksien kautta luotu käsitys itsestä on syvällisempi ja jotenkin aidompi. Mutta tämä siis vain oma mielipiteeni.
Alue: Aihe vapaa
Ei hyvinvoivan kannata terapiaan mennä. Missään tapauksessa.