Lue keskustelun säännöt.
Miten muut jaksaa tehdä kotitöitä töiden jälkeen? Kun puoliso ei jaksa...
10.09.2018 |
Tätä on jatkunut jo vuosia, ei voi olla normaalia. Eli käytännössä töiden jälkeen mies ei jaksa kuin ehkä yhden asian (jos sitäkään). Se on joko ruuan laitto, omien vaatteiden viikaaminen kaappiin, tiskikoneen pyörittäminen, tai omien jälkien korjaus. Puhuu aina, että viikonloppuna sitten hoitaa enemmän, mutta näin ei tosiaankaan ole. Jos viikonloppuna jotain tekee, niin sunnuntai-iltana nopeasti imuroi, niin että pölyjä vielä jää. Itselleni sitten jää vessojen siivous, pölyjen pyyhintä, keittiön siivous, pyykkien pyöritys jne.
Viikonloppuna yritän jo lauantaina aamupalan jälkeen sopia, että koskas siivotaan yhdessä, mutta aina jokin muu asia menee miehen prioriteeteissa ykköseksi. Puhtaat pyykit pyörii lattioilla, samoin likapyykit. Tiskipinot on valtavia, ja ruuanlaiton jälkeen yleensä jätetään siivoamatta jäljet.
Kaiken huipuksi mies haluaisi, että tehdään lapsia. Olen sanonut, että ei tosiaankaan, jos ei arki luista edes näin, kun pitäisi olla helppoa. Tiedän jo, että jään tiukassa paikassa yksin. Oli yksi uupumuskausi, josta jouduin pitkälle sairaslomalle. Yritin ennen sairaslomaa monet kerrat, että saisin miestä edes kotitöitä hoitamaan, niin olisi auttanut jaksamistani, no ei ymmärtänyt ja suuttui. Vähän on sen jälkeen parantanut tapojaan, mutta nyt näyttää, että taas luisuu tekemättömyyteen, eikä ymmärrä, miksi kotitöiden sujuminen on minulle tärkeää.
Kommentit (339)
Pääosin mukava työ, liikunta, velvollisuudet jakava puoliso, hyvä parisuhde ja yhteiset harrastukset pitävät väsymyksen loitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teidän kannattaa varmaankin muuttaa erillenne niin ei tarvitse kotitöistä vääntää. Sitten molemmat huomaa, että yksinäänkin on tehtävä samat kotityöt erotuksella vaan, että pyykkiä ja tiskiä tulee vähemmän. Oletkohan vielä uupunut, mieliala huono? Tuntuu ettei peruskotitöiden tekeminen voi olla noin raskasta ja aikaavievää, vaikka ne hoitaisi yksinäänkin.
Ei siinä ole rankkaa se kotitöiden yksin tekeminen, kuten tässä on jo monia kertoja sanottu. Rassaavaa on se vapaamatkustajan sotkujen siivoaminen ja siitä ärsyyntyminen ettei toinen te mitään. Helpompi on yksin tehdä kaikki omassa huushollissa jossa kukaan ei loisi. Olen minäkin heittänyt pellolle yhden loisijan ja kyllä vaan helpottui elämä sen jälkeen lapsen kanssa.
Teillä on erilaiset käsitykset ja halut kotitöiden tekemisestä. Mies haluaisi käydä useammin kaupassa ja ostaa pienemmissä erissä. Sinä haluat kerta viikkoon suuremmat ostokset. Sinä haluat, että pyykit pestään aina, kun pyykkikorissa on koneellinen. Mies voi odottaa, että pyykkikori täyttyy ja pestä sitten. Mitä sinä välität, jos mieheltä loppuu bokserit? Sittenhän hän ostaa uusia kaupasta tai pesee vanhat. Itse tosin en nostaisi pyykinpesusta numeroa vaan pesisin molempien vaatteet samalla. Ei todella ole iso homma. Mieti miksi pitää tehdä niin kuin sinä haluat? Mieti miltä se miehestäsi tuntuu? Onko se oikein?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies kerran valvoo myöhään, niin mitä hän tekee? Roikkuu netissä tuntikausia ehkä, se väsyttää kyllä kenet tahansa. Ja ehkä sinullakin kuluu aikaa somessa ja täällä av:llä? Se on vaan niin, että se koneilla vietetty aika on pois jostain ja eikös sitä ole oikein tutkittukin, että ensimmäiseksi se aika otetaan kotitöistä. Niiden rutiinien hoitamiseenkin kuluu kuitenkin se oma aikansa, vaikka vaan tunti pari illassa.
Kilpirauhasen vajaatoiminta väsyttää myös, onkohan sitä tutkittu?
Tuohon vastasin äsken. Itselläni menee nyt aikaa täällä, kun kyrsii, enkä jaksa taas yksin hoitaa kotia. Muuten "normiarkena" töiden jälkeen hoidan ensin jonkun kotihomman, ja sitten vasta rentoudun. Tämän totesin jo uupumuskautena, että jos heti levähdän, niin en jaksa enää mitään.
ApJaksaisitko hoitaa kotiasi, jos asuisit yksin? Kenelle valittaisit silloin omasta uupumuksestasi? ja siitä miten on taas pyykit pesemättä?
0/5
Mä voin yhden miesvätyksen ulkoistaneena kertoa, että yksin pääsee huomattavasti helpommalla kuin vätyksen kanssa, ei silloin uuvu. Vapaamatkustelijan aiheuttamaan epäoikeudenmukaisuuden tunteeseen ja jatkuviin pettymyksiin uupuu. - Kokemusta on myös yksinhuoltajuudesta, vähemmän rasittavaa kuin vätyksen kanssa, ja elämästä sairaan puolison kanssa, joka ei oikeasti jaksa aina tehdä kotitöitä. Luonnollisestikaan tällainen henkilö ei ole työelämässä eikä urheile. Ja kas, edelleen elämä on helpompaa kuin vätyksen kanssa.
Mieshän se aina naisen uuvuttaa, mies aiheuttaa naisen uupumuksen. Ei helv"etti mitä idio"otteja, sinäkin.
Ihan samaan tulokseen olisi päätynyt suhde naisen kanssa. Joko kaksi vastuunkantajaa tai ei suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei mekään kummempaa töiden jälkeen tehdä. Ruoan laitto ja jälkien siivous, pesukoneet pyörimään. Tunti menee näihin. Tekeekö täällä ihmiset isojakin siivouksia päivittäin kun kotityöt koetaan niin raskaana?
Tiskit ja pyykit pitää lähes päivittäin pyörittää. Useammankin kerran miehen vastuulla ollut tiskaus, ja on astiat loppunut kesken ettei voi syödä. Tai pyykkäys, loppuu vaatteet kesken, ja pitää likaisissa mennä. Ja jos ruokaa laittaa, niin jäljet siivota. Näkisin, että nuo on minimi jota viikolla tehdä. Kun mies ei tahdo jaksaa tehdä nuita, eli perus arjen pyöritys jää suurimmalta vastuulta minulle. Omien jälkien siivous on se mihin se energia yleensä menee. Tuossa taas on viikon ollut puhtaat pyykit lattialla odottamassa, että mies viikaisi ne pois. Ei menisi montaa minuuttia, mutta kun ei viitsi. Ja sitten ei tosiaan viikonloppuna jaksa juuri sen enempää. Valvoo ja nukkuu myöhään, ja sanoo ettei yöllä voi tehdä kotitöitä, kun olisi virkuimmillaan.
ApSe taitaa olla paluu omiin huusholleihin edessä, jos ei normaali arki suju yhdessä. Mikä pakko on asua yhdessä?
Kyllä tuntuu että omassa huushollissa olisi helpompi. Olisi vain omat sotkut siivottavana. Ensimmäiset viisi vuotta meni hyvin, mutta sen jälkeen on tullut jokin taantuminen miehen osalta.
ApMikä syy siihen taantumiseen oli?
Jos lapsi taantuu siihen löytyy yleensä joku syy ihmissuhteista. Lapsi voi esim. taantua kun syntyy sisarus ja hän ei saa samalla tavalla huomiota kuin aikaisemmin.
Silloin jäin hetkeksi työttämäksi, ja siivosin tietty kaiken. Tilanne vaan ei korjautunut, sitten kun palasin työelämään. Ja sitten tuli tämä uupuminen, jossa en saanut mieheltä apua kodinhoitoon (vaikka hän muuten uupumistani ymmärsi). Nyt olen painottanut, että jatkossa tehdään kotityöt aina tasan puoliski, vaikka olisi kumpi vaan meistä työttömänä, ettei tuota vastaavaa tapahtuisi. Vaan kun tilanne ei ole enää normalisoitunut sen jälkeen. Välillä on kausia, kun näyttää että nyt menee suunnilleen puoliksi, ja kohta taas päädytään samaan, että tavarat ja roskat tippuu käsistä ja mitään kotityötä ei saa hoidettua. Nyt alkaa vähitellen usko loppua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, ei todellakaan kannata uskoa, että sitten tsemppaisi. Ihan sama kuin alkoholisti sanoo, että voisi halutessaan olla ilman.
Mutta vastaa, onko jomman kumman lapsuuskotona päivien tiskiröykkiöitä tai vaatteita lattioilla?
En usko, ennenkun näen, ja vielä useamman vuoden jaksolla.
Minä olen sotkukodista.
Ap
Silloin kannattaa ottaa omat asunnot niin ei ärsytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet tuollaisen miehen kanssa jos et viihdy?
En kyllä näe että mieskään viihtyisi kovin hyvin aloittajan kanssa. Toki sitä suurempi ihmetyksen aihe miksi he ovat yhdessä.
Mies saa lähes täysihoidon kotona, se pitää hänet suhteessa. Alkuperäiset yhdessäolon syyt ovat ehkä laimenneet, todennäköisesti molemmilta.
Vastaa nyt kysymykseen, että miksi teidän pitää asua yhdessä? Mitä niin ihanaa tuollaisessa laiskimuksessa on, että sitä on pakko siinä roikottaa passattavana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä kaksi aikuista saa aikaan joka päivälle pyykki- ja tiskivuoria? Eikö ole itsestäänselvää, että kumpikin laittaa omat likaiset vaatteensa pyykkikoriin, ja pesee ne? Tai tiskit koneeseen? Kumpikin pesee omat sottansa vessanpöntöstä ja laittaa tavarat paikoilleen kun ei enää niitä käytä, vie roskat roskiin ja vaatteet hyllyyn? Miksi joku ei tekisi näin? Ei synny mitään sotkua eikä siivottavaa, kun ei sotke. Niin helppoa se on.
Aloittajan ongelma taitaa olla se, että mies ei noin tee eikä hän tiedä, miten miehen saisi tekemään.
Oma mies on samanlainen. Täysi kahvikuppi kyllä menee olohuoneeseen, mutta tyhjä ei tule siltä pois. Omat jälkeni siivoan, mutta miehen jälkiä en viitsisi, se tuntuu työltä. Eikä aikuiselle ihmiselle jaksa päivästä toiseen sanoa samoista asioista.
Enemmän energiaa minulla kuluu siihen jatkuvaan huomautteluun että "tää jäi taas sulta tähän" kuin siihen että vien astian/paperin tms sinne minne se kuuluu. Vähitellen myös puoliso on oppinut siihen että välillä voi viedä jonkun asian paikoilleen vaikka ei sitä itse sitä olisi siihen jättänytkään.
Huomautteluun menee enemmän energiaa. "Sun kahvikuppi on olut tuossa aamusta" "Hei tuo kuppi oli tuossa eilenkin, vietkö pois?" ja sama jatkuu useamman eri asian kanssa. Ja se että yritän vain sulkea silmiäni asioilta, sekin vie energiaa, kun kasaa vihaa sisällensä. Sitä vain ajattelee että "vieläkin tuo kuppi on tuossa, milloin se hoksaa" "haluaisin käyttää tuota pöytää, mutta pitää siirtää tuota kuppia pois (plus muita tavaroita joita siihen on kertynyt), eli en voi käyttää pöytää, nyt pitää keksiä toinen pöytä mitä käytän". Tms.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Teidän kannattaa varmaankin muuttaa erillenne niin ei tarvitse kotitöistä vääntää. Sitten molemmat huomaa, että yksinäänkin on tehtävä samat kotityöt erotuksella vaan, että pyykkiä ja tiskiä tulee vähemmän. Oletkohan vielä uupunut, mieliala huono? Tuntuu ettei peruskotitöiden tekeminen voi olla noin raskasta ja aikaavievää, vaikka ne hoitaisi yksinäänkin.
Minä huomaan eron kotitöiden määrässä, jos mies on pari viikkoa muualla. Pölyä, roskaa, likaa, lehtiä ja astioita ei kerry juuri ollenkaan, kun on yksin kotona. Sauna ei likaannu, jos saunoo kerran viikossa verrattuna joka päivä saunomiseen. Ruokana on just sitä, mistä itse tykkää ja sen voi tehdä milloin haluaa tai jättää kokonaan tekemättä, miehen kanssa pitää ottaa miehenkin mieltymykset huomioon, ruokaa pitä tehdä enemmän ja sen pitää olla valmis tiettyyn aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos ehdottaisit miehelle, että muuttaisitte omiin asuntoihinne, kuivuisiko suhteenne siihen, koska mies pelailisi asunnossaan pleikkaa ja urheilisi kavereidensa kanssa ja sitten joskus kävisitte toistenne luona katsomassa leffoja?
Vastaako suhteenne käsitystäsi parisuhteesta?
Vierailija kirjoitti:
Onko suhteessa jotakin hyvää?
Mikä teidät sai yhteen ja miksi pysytte yhdessä?
Minusta viestisi eivät kerro hyvästä parisuhteesta. Lasten teko olisi väärin tilanteessanne.
Muissa asioissa hän on fiksu, hyvä ja ymmärtävä. Kotityöt nyt on se ainut heikkous (ja ehkä alkoholia voisi käyttää vähemmän). Muissa asioissa näyttää keskustelevan, mutta kotityöt nostaa aina heti karvat pystyyn, ei voi tehdä, ei voi keskustella yms. Harmi vaan, että tuon alueen toimimattomuus vaikuttaa niin isosti arkeen. Ja se että tässä asiassa sopiminen ja keskusteluyritykset ei tuota mitään, laittaa miettimään, että mitenhän muissakin asioissa? Voiko sittenkään luottaa mieheen?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaa nyt kysymykseen, että miksi teidän pitää asua yhdessä? Mitä niin ihanaa tuollaisessa laiskimuksessa on, että sitä on pakko siinä roikottaa passattavana?
Jos ap päättää haluata erota, niin aivan varmasti mies järkyttyy että miksi, kun kaikki oli niin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies kerran valvoo myöhään, niin mitä hän tekee? Roikkuu netissä tuntikausia ehkä, se väsyttää kyllä kenet tahansa. Ja ehkä sinullakin kuluu aikaa somessa ja täällä av:llä? Se on vaan niin, että se koneilla vietetty aika on pois jostain ja eikös sitä ole oikein tutkittukin, että ensimmäiseksi se aika otetaan kotitöistä. Niiden rutiinien hoitamiseenkin kuluu kuitenkin se oma aikansa, vaikka vaan tunti pari illassa.
Kilpirauhasen vajaatoiminta väsyttää myös, onkohan sitä tutkittu?
Tuohon vastasin äsken. Itselläni menee nyt aikaa täällä, kun kyrsii, enkä jaksa taas yksin hoitaa kotia. Muuten "normiarkena" töiden jälkeen hoidan ensin jonkun kotihomman, ja sitten vasta rentoudun. Tämän totesin jo uupumuskautena, että jos heti levähdän, niin en jaksa enää mitään.
ApJaksaisitko hoitaa kotiasi, jos asuisit yksin? Kenelle valittaisit silloin omasta uupumuksestasi? ja siitä miten on taas pyykit pesemättä?
0/5
Mä voin yhden miesvätyksen ulkoistaneena kertoa, että yksin pääsee huomattavasti helpommalla kuin vätyksen kanssa, ei silloin uuvu. Vapaamatkustelijan aiheuttamaan epäoikeudenmukaisuuden tunteeseen ja jatkuviin pettymyksiin uupuu. - Kokemusta on myös yksinhuoltajuudesta, vähemmän rasittavaa kuin vätyksen kanssa, ja elämästä sairaan puolison kanssa, joka ei oikeasti jaksa aina tehdä kotitöitä. Luonnollisestikaan tällainen henkilö ei ole työelämässä eikä urheile. Ja kas, edelleen elämä on helpompaa kuin vätyksen kanssa.
Mieshän se aina naisen uuvuttaa, mies aiheuttaa naisen uupumuksen. Ei helv"etti mitä idio"otteja, sinäkin.
Ihan samaan tulokseen olisi päätynyt suhde naisen kanssa. Joko kaksi vastuunkantajaa tai ei suhdetta.
Naisen mielestä hyvä suhde on VAIN JA AINOASTAAN sellainen, missä suhde menee 100% naisen ehdoilla.
Aika yksipuolista ja säälittäävää. Suorastaan SAIRASTA.
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei nyt vaan siisteyskäsitykset selvästikään kohtaa. Toista ihmistä et voi muuttaa ja jos tilanne on jatkunut jo vuosia? Oletko ikinä keskustellut miehesi kanssa suoraan siitä, että sinuä häiritsee epäjärjestys? Häntä ilmeisesti ei häiritse, joten hän ei siitä stressaakaan.
Käsitykset on samat, mutta mies ei vaan viitsi tehdä asialle mitään. Huomaa sotkuja, muttei jaksa hoitaa niitä. Olen pitänyt useammat testit, etten ole siivonnut mitään, ja odottanut että mie siivoaa (kun omien sanojensa mukaan siivoaa aina kun huomaa sotkuja). Koti oli pari kuukautta täysin siivoamatta, ja mies kyllä huomautteli asioista. "Onpa haiseva vessa, katso mikä rengas tuolla pohjalla hyi! Pitäisi siivota." "Kauheana pölyjä. Hirveä pallo kaapin alla". Ja jos ehdotin, että joskos sinä siivoaisit "kohta". Ja myöhemmin kysyn taas "ei täällä niin sotkuista ole". Ei tosiaankaan ollut tällainen kun muutettiin yhteen, ja useat vuodet sen jälkeen. Hoiti asioita säännöllisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko suhteessa jotakin hyvää?
Mikä teidät sai yhteen ja miksi pysytte yhdessä?
Minusta viestisi eivät kerro hyvästä parisuhteesta. Lasten teko olisi väärin tilanteessanne.
Muissa asioissa hän on fiksu, hyvä ja ymmärtävä. Kotityöt nyt on se ainut heikkous (ja ehkä alkoholia voisi käyttää vähemmän). Muissa asioissa näyttää keskustelevan, mutta kotityöt nostaa aina heti karvat pystyyn, ei voi tehdä, ei voi keskustella yms. Harmi vaan, että tuon alueen toimimattomuus vaikuttaa niin isosti arkeen. Ja se että tässä asiassa sopiminen ja keskusteluyritykset ei tuota mitään, laittaa miettimään, että mitenhän muissakin asioissa? Voiko sittenkään luottaa mieheen?
Ap
Hienoa, että olet etsimällä etsien löytänyt miehestäsi "vikoja". Miten on muuten itsesi laita?
Ap on hyvä ja eroaa ja jatkaa kierrosta. Winwin.
Vierailija kirjoitti:
Elämä yksin on paljon helpompaa kuin miesvätyksen kanssa. Kerran seurustelin sellaisen kanssa, ja älysin ajoissa peruuttaa. Nykyinen ei ole miesvätys, vie tavarat paikoilleen ja hoitaa omat osuutensa.
Hommat kasaantuu, jos ei sotkuja heti siivoa pois. Silloin kasat alkavat myös ahdistaa. Ruuanlaiton jälkeen keittiö siivotaan heti, koska se ei todellisuudessa vie 10 minuuttia enempää aikaa, mutta jos peruuttaa sohvalle, se vie viikonloppuna jo paljon enemmän aikaa, kun putsaa kasoja. Vaatteet viedään heti paikalleen. Ala huutaa ja räjähdä. Vie lojuvat heti miehelle ja vaadi laittamaan kaappiin kunnon saarnan ja paskamyrskyn kera. Pistä sille pikku pelko persauksen alle. Vaadi ottamaan vastuuta.
Jos mies ei opi sisäsiistiksi, niin ehdotan että joko palkkaatte siivoojan, joka maksaa n. 40 euroa/tunti ja käy parin viikon välein pari tuntia, tai jos budjetti ei muka jousta, ulkoistat miesvätyksen. Laske ensin, mitä vuokran maksaminen yksin maksaa....vitsi.
Mutta pointti on, että ihminen harvoin muuttuu. Peruuta, jos hurrikaanilinja ei suju sulta. Älä ala miesvätyksen siivoojaksi. Se on ehkä mielenterveydelle ja verenpaineelle parempi niin.
En halua siihen että hoidan kaikkea ihan yksin. Mutta nyt tätä on-off siivoaa-ei siivoa hommaa on jatkunut jo niin kauan. Aina kun hieman ajattelen, että nyt alkaa melkein mennä tasan työt, niin mies taas laiskistuu. En jaksa kokoajan olla aikuista ihmistä komentamassa, että siivoatko jälkesi, imuroitko vuorollasi, hoksasitko että tämän voi tehdä... Erittäin uuvuttavaa. Siivoojaan ei ole varaa, eikä se kyllä korjaa sitä, että luotto on mennyt mieheen, saati että lasta uskaltaisi tehdä.
Ap
Mieshän se aina naisen uuvuttaa, mies aiheuttaa naisen uupumuksen. Ei helv"etti mitä idio"otteja, sinäkin.