Onko erityisherkkyyden periytyvyyttä tutkittu miten kattavasti?

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyys on jo virallisesti todettu mielenterveysongelmaksi.

Ei muuten ole. Mikä on lähteesi?

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaankaan ole kovin paljon tutkittu, kun erityisherkkyys itsessään ei ole tiedepiireissä hyväksytty käsite. Käsitteen takana on käytännössä vain psykologi Elaine Aaron, diagnostiikka ei tällaista ilmiötä tunne. Toisaalta erityisherkkyys yrittää kattaa varmaan jotakin mitä on jo tutkittu esim. temperamenttitutkimuksissa sekä liittyen hermoston herkkyyteen.

Tästäkin ilmiöstä tieto varmasti tulee lähivuosikymmeninä lisääntymään. Toki tuo käsite voi aikaa myöten korvautua jollain muulla, jos ilmiötä halutaan kuvata jotenkin toisin.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai vaikeat ihmiset yrittävät selittää vinoa luonnettaan jollain geneettisellä syyllä. Höpö höpön, onneksi lääketiede ei mihinkään erityisherkkyyteen usko.

Hus hus trolli. Suotta käyt täällä huutelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai vaikeat ihmiset yrittävät selittää vinoa luonnettaan jollain geneettisellä syyllä. Höpö höpön, onneksi lääketiede ei mihinkään erityisherkkyyteen usko.

Mitähän tää on tarkoittavinaan? Jos nyt tuntee vaikka omaa sukuaan muutamassa sukupolvessa, näkee aika selvästi, miten luonteenpiirteet periytyvät. Esim. mun mies on tietyllä tavalla introvertti, hänen äitinsä on samanlainen, samoin vanhempi lapsemme. Nuorempi lapsemme on taas luonteeltaan hyvin samanlainen kuin minä, ja hyvin ulospäinsuuntautunut. 

Monenlaiset asiat periytyvät, ei vain ulkonäkö. Äitini aina kertoo, miten on häkellyttävää, kun omat lapseni tekevät asioita aivan samalla tavalla kuin minä pienenä, esim. hyräilevät hiljaa leikkiessään.

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyyttä ei ole olemassa. On vain eri tavoin herkkiä ihmisiä. Koko erityisherkkyyshöpinä on ihan huttua. Tällaista diagnoosia ei ole olemassakaan.

Ei sitä diagnoosiksi ole väitettykään. Et silti mututuntumalla voi kumota ilmiön olemassaoloa.

"Erityisherkkyyttä ei voi sanoa diagnoosiksi muttei myöskään missään nimessä sairaudeksi, kun taas neurokirjon oireet ovat diagnosoitavia, joskin on väärä käsitys pitää niitäkään sairauksina, joista voisi parantua. Oireiden kuntoutus on sitten asia erikseen. Erityisherkkyyden lailla introversiokin on ominaisuus tai piirre, jolla ei itsessään ole mitään varsinaista yhteyttä psyykkisen tasapainottomuuden tai neuropsykiatrisen poikkeavuuden kanssa."

Lähde: https://www.google.fi/amp/s/autismisaatio.wordpress.com/2016/06/21/mita…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitäisi varmaan löytää se "erityisherkkyys".

Sehän on jo löydetty. Toisilla ihmisillä on herkempi aistijärjestelmä kuin toisilla. Luonnollista, että yksilöiden keskuudessa on tässäkin asiassa vaihtelua.

Erityisherkkyys ja aistiyliherkkyys on eri asioita. Jälkimmäinen voidaan diagnosoida ja kuntoutusta on tarjolla, etenkin lapsille.

Erityisherkkyys on mun käsittääkseni enemmänkin tunnepuolen herkkyyttä ja itse miellän sen pitkälti persoonallisuuden piirteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi narsistien lapsista tulee aina narsisteja vaikka eivät sitä itse tahtoisi? Onko tätäkään tutkittu?

Aika raflaava väite. Tämä taitaa olla lähinnä henkilökohtainen mielipiteesi. Eikä edes liity aiheeseen.

Omat vanhempani olivat narsisteja, enkä halunnut itse että minusta tulee samanlainen. Olen kuitenkin alkanut huomaamaan yhä enemmän narsistisia piirteitä itsessäni. Sama on myös tapahtunut eräälle kaverillenikin, hänkään ei halunnut tulla samanlaiseksi kuin vanhempansa ja nykyään hän on muuttunut niin hirveäksi narsistiksi, että tekee jo pahaa olla hänen kanssaan. Lisäksi olen kuullut vastaavaa muiltakin, että nämä eivät ole yksittäisiä tapauksia vaikka omaan kokemukseen perustuvatkin.

Sulla on vielä toivoa, koska olet huomannut asian. Nyt vain apua hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitäisi varmaan löytää se "erityisherkkyys".

Sehän on jo löydetty. Toisilla ihmisillä on herkempi aistijärjestelmä kuin toisilla. Luonnollista, että yksilöiden keskuudessa on tässäkin asiassa vaihtelua.

Erityisherkkyys ja aistiyliherkkyys on eri asioita. Jälkimmäinen voidaan diagnosoida ja kuntoutusta on tarjolla, etenkin lapsille.

Erityisherkkyys on mun käsittääkseni enemmänkin tunnepuolen herkkyyttä ja itse miellän sen pitkälti persoonallisuuden piirteeksi.

Kai ne ovat sidoksissa toisiinsa? Etenkin neurologisesti poikkeavissa suvuissa. Omasta lähipiiristä olen huomannut.

Jos tuntee jonkun ns. erityisherkän, ymmärtää kyllä, että tämä ilmiö on olemassa – ja miksei olisi, kyllähän ihmiset eroavat hermostoltaan. Serkkuni lapsi, nyt seiskaluokkalainen, on tällainen. Olen tuntenut hänet koko hänen elämänsä, ja se on kyllä niin itsestäänselvää kuin olla ja voi. Hän on aina reagoinut hyvin voimakkaasti asioihin. Ihan pienenä oli vain pari ihmistä, jotka hän lähimpiensä lisäksi "hyväksyi" (sattumalta minä olin yksi heistä). "Erityisherkkyys" (jos tätä termiä haluaa käyttää) näkyy kaikessa, suhteessa ruokaan, toisiin ihmisiin, erilaisiin tilanteisiin. Kun lapsi on tullut isommaksi, hän on osannut kertoa enemmän, miltä se tuntuu – se tuntuu siltä, että käy todella helposti ylikierroksilla. 

Onneksi hänellä on aivan supermahtavat vanhemmat, jotka ovat osanneet tukea häntä ja suhtautua asiaan. Helppoa se ei ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Erityisherkkyyttä ei ole olemassa. On vain eri tavoin herkkiä ihmisiä. Koko erityisherkkyyshöpinä on ihan huttua. Tällaista diagnoosia ei ole olemassakaan.

Ei kai kaikkea herkkyyttä erityisherkkyydeksi sanotakaan. Kuten kaikkea kusipäisyyttäkään ei sanota psykopatiaksi. On eri tavoin kusipäisiä ihmisiä.

Erityisherkkyys on tietysti olemassa (vaikka ei olekaan sairaus tai diagnoosi), koska se sana on keksitty kuvaamaan tietynlaista herkkyyttä - joka oli olemassa jo ennen tuota sanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin pitäisi varmaan löytää se "erityisherkkyys".

Sehän on jo löydetty. Toisilla ihmisillä on herkempi aistijärjestelmä kuin toisilla. Luonnollista, että yksilöiden keskuudessa on tässäkin asiassa vaihtelua.

Erityisherkkyys ja aistiyliherkkyys on eri asioita. Jälkimmäinen voidaan diagnosoida ja kuntoutusta on tarjolla, etenkin lapsille.

Erityisherkkyys on mun käsittääkseni enemmänkin tunnepuolen herkkyyttä ja itse miellän sen pitkälti persoonallisuuden piirteeksi.

Aika monenlaisista eri asioista tässä erityisherkkyydessä vaikuttaa olevan kyse. Eri ihmisillä se ilmeisesti voi myös ilmetä erilaisin tavoin. En sanoisi niin, ettei kyse ole myös joiltain osin aistiyliherkkyydestä, jos esimerkiksi melu kuormittaa voimakkaasti erityisherkkää.

https://www.erityisherkat.fi/testit/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai vaikeat ihmiset yrittävät selittää vinoa luonnettaan jollain geneettisellä syyllä. Höpö höpön, onneksi lääketiede ei mihinkään erityisherkkyyteen usko.

Mitähän tää on tarkoittavinaan? Jos nyt tuntee vaikka omaa sukuaan muutamassa sukupolvessa, näkee aika selvästi, miten luonteenpiirteet periytyvät. Esim. mun mies on tietyllä tavalla introvertti, hänen äitinsä on samanlainen, samoin vanhempi lapsemme. Nuorempi lapsemme on taas luonteeltaan hyvin samanlainen kuin minä, ja hyvin ulospäinsuuntautunut. 

Monenlaiset asiat periytyvät, ei vain ulkonäkö. Äitini aina kertoo, miten on häkellyttävää, kun omat lapseni tekevät asioita aivan samalla tavalla kuin minä pienenä, esim. hyräilevät hiljaa leikkiessään.

Tuokaa ei ole aivan totta. Molemmat vanhempani ovat introverttejä, isäni vielä äitiäni enemmän. Silti minusta tuli niin vahvapiirteinen ekstrovertti että vanhemmillani oli kova työ ja tuska sietää minua.

Helpottaa ammattilaisia, kun persoonallisuushäiriöiset kuvailevat oireensa jo valmiiksi julistautumalla erityisherkiksi ensitapaamisella. Helpompi aloittaa terapia kun potilas saa nimetä ongelmansa itselleen mieluisalla tavalla, oman sairauden hyväksyminen kun on terapian aloittamisen edellytys. Kiitos Elaine Aaron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai vaikeat ihmiset yrittävät selittää vinoa luonnettaan jollain geneettisellä syyllä. Höpö höpön, onneksi lääketiede ei mihinkään erityisherkkyyteen usko.

Mitähän tää on tarkoittavinaan? Jos nyt tuntee vaikka omaa sukuaan muutamassa sukupolvessa, näkee aika selvästi, miten luonteenpiirteet periytyvät. Esim. mun mies on tietyllä tavalla introvertti, hänen äitinsä on samanlainen, samoin vanhempi lapsemme. Nuorempi lapsemme on taas luonteeltaan hyvin samanlainen kuin minä, ja hyvin ulospäinsuuntautunut. 

Monenlaiset asiat periytyvät, ei vain ulkonäkö. Äitini aina kertoo, miten on häkellyttävää, kun omat lapseni tekevät asioita aivan samalla tavalla kuin minä pienenä, esim. hyräilevät hiljaa leikkiessään.

Tuokaa ei ole aivan totta. Molemmat vanhempani ovat introverttejä, isäni vielä äitiäni enemmän. Silti minusta tuli niin vahvapiirteinen ekstrovertti että vanhemmillani oli kova työ ja tuska sietää minua.

Ai mikä ei ole ihan totta? Kirjoitinko viestissäni, että luonteenpiirteet peritään juuri niiltä omilta vanhemmilta? En kai. Kerroin vain esimerkkejä siitä, miten luonteenpiirteet periytyvät kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai vaikeat ihmiset yrittävät selittää vinoa luonnettaan jollain geneettisellä syyllä. Höpö höpön, onneksi lääketiede ei mihinkään erityisherkkyyteen usko.

Mitähän tää on tarkoittavinaan? Jos nyt tuntee vaikka omaa sukuaan muutamassa sukupolvessa, näkee aika selvästi, miten luonteenpiirteet periytyvät. Esim. mun mies on tietyllä tavalla introvertti, hänen äitinsä on samanlainen, samoin vanhempi lapsemme. Nuorempi lapsemme on taas luonteeltaan hyvin samanlainen kuin minä, ja hyvin ulospäinsuuntautunut. 

Monenlaiset asiat periytyvät, ei vain ulkonäkö. Äitini aina kertoo, miten on häkellyttävää, kun omat lapseni tekevät asioita aivan samalla tavalla kuin minä pienenä, esim. hyräilevät hiljaa leikkiessään.

Tuokaa ei ole aivan totta. Molemmat vanhempani ovat introverttejä, isäni vielä äitiäni enemmän. Silti minusta tuli niin vahvapiirteinen ekstrovertti että vanhemmillani oli kova työ ja tuska sietää minua.

Sitten olet perinyt luonteesi joltain muulta sukulaiselta, geeni on kuitenkin kulkenut vanhempiesi mukana. Näinhän ne ulkoiset piirteetkin siirtyy, sukupolvien yli ja vähän sivustakin.

Pro provoo kirjoitti:

Helpottaa ammattilaisia, kun persoonallisuushäiriöiset kuvailevat oireensa jo valmiiksi julistautumalla erityisherkiksi ensitapaamisella. Helpompi aloittaa terapia kun potilas saa nimetä ongelmansa itselleen mieluisalla tavalla, oman sairauden hyväksyminen kun on terapian aloittamisen edellytys. Kiitos Elaine Aaron.

Ongelmasi?

Ärtyvä temperamentti?

Pro provoo kirjoitti:

Helpottaa ammattilaisia, kun persoonallisuushäiriöiset kuvailevat oireensa jo valmiiksi julistautumalla erityisherkiksi ensitapaamisella. Helpompi aloittaa terapia kun potilas saa nimetä ongelmansa itselleen mieluisalla tavalla, oman sairauden hyväksyminen kun on terapian aloittamisen edellytys. Kiitos Elaine Aaron.

Sinulla taitaa olla ongelmia roppakaupalla. Et taida yhden käynnin ehtiä vielä saada niitä lueteltua?

Vierailija kirjoitti:

Pro provoo kirjoitti:

Helpottaa ammattilaisia, kun persoonallisuushäiriöiset kuvailevat oireensa jo valmiiksi julistautumalla erityisherkiksi ensitapaamisella. Helpompi aloittaa terapia kun potilas saa nimetä ongelmansa itselleen mieluisalla tavalla, oman sairauden hyväksyminen kun on terapian aloittamisen edellytys. Kiitos Elaine Aaron.

Ongelmasi?

Ärtyvä temperamentti?

Taitaa olla sun? :)

Enhän ottanut kantaa onko olemassa erityistä herkkyyttä ilman persoonallisuushäiriötä.

Toivon kyllä että asiaa tutkittaisiin enemmän, tieto helpottaisi varmasti omaakin elämääni. Äitini, siskoni ja minä olemme kaikki "erityisherkkiä." Kaikilla liittyy tähän piirteeseen pakko-oireita, masennusta ja aistiylikuormitusta. Kaikilla on myös joitain autistisia piirteitä. Suvussamme on paljon aspergereita, joten näiden juttujen periytyminen kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuntee jonkun ns. erityisherkän, ymmärtää kyllä, että tämä ilmiö on olemassa – ja miksei olisi, kyllähän ihmiset eroavat hermostoltaan. Serkkuni lapsi, nyt seiskaluokkalainen, on tällainen. Olen tuntenut hänet koko hänen elämänsä, ja se on kyllä niin itsestäänselvää kuin olla ja voi. Hän on aina reagoinut hyvin voimakkaasti asioihin. Ihan pienenä oli vain pari ihmistä, jotka hän lähimpiensä lisäksi "hyväksyi" (sattumalta minä olin yksi heistä). "Erityisherkkyys" (jos tätä termiä haluaa käyttää) näkyy kaikessa, suhteessa ruokaan, toisiin ihmisiin, erilaisiin tilanteisiin. Kun lapsi on tullut isommaksi, hän on osannut kertoa enemmän, miltä se tuntuu – se tuntuu siltä, että käy todella helposti ylikierroksilla. 

Onneksi hänellä on aivan supermahtavat vanhemmat, jotka ovat osanneet tukea häntä ja suhtautua asiaan. Helppoa se ei ole ollut.

Voitko vähän avata millä tavalla se näkyy suhteessa ruokaan? Mulla on myös omakohtaisia kokemuksia ja haluaisin tietää onko ongelmat samankaltaisia kuin serkkusi lapsella.