Asuuko teilläkin JALATON NUORI (=teini joka ei poistu viikonloppuna lainkaan kotoa)?

No ei asu.

Toki kotonaan ovat ja hyvä niin; viikot ovat koulussa ja minä töissä. On kivaa sitten aamupäivä viettää ihan rauhassa omalla porukalla tai illalla katsoa yhdessä telkkaria. Mutta käyvät viikonloppuisin uimassa, juoksemassa, kuntosalilla, kavereiden kanssa leffassa tai sitten joskus ihan kaupungillakin notkumassa illalla.

Nämä juoksulenkit tekevät isänsä kanssa usein, joka juoksee myös. Ja kuntosalille tulevat monesti yhtä aikaa minun kanssani. Nykyään suosikki on sellainen virtuaaliseinä, jossa voi olla parkouria, ninjaa tai muuta valinnan mukaan (vähän kuin Nindendon Wii, mutta ilman ohjainta). On ihan kiva ottaa skabaa teineillä vanhusta vastaan. En oo enää niin nopea ja häviän joka kerta.

Arvaan ettei hlöllä joka kirjoittaa samassa lauseessa 4- ja 14-vuotiaan ulkoiluttamisesta ole käytännön kokemusta lapsista ja nuorista.

Eipä tuo vaikeaa ole. 

Jokainen 1h liikuntaa = palkkiona 4h nettiä/kännykkää.

Kummasti löytyy motivaatiota. Oppivat myös, ettei helpolla saa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa monet ovat harhautuneet täysin sivuraiteelle. Kyse ei ollut siitä, että pitäisi olla kavereita tai juosta kotibileissä tai kaduilla viikonloput. Tutkijat huolestuivat siitä, että teinit makaavat ja istuvat koko viikonlopun. Se ei ole luonnollista eikä terveellistä.

Teinitkin ovat lapsia, jotka ovat vanhempien vastuulla. Nämä jalattomat pitää lähettää kauppareissulle, koiraa ulkoiluttamaan tai panna johonkin harrastukseen. Tai heidät voi ottaa mukaan sienimetsään tai pihatöihin. Yhdessä voi lähteä pyöräretkelle ja piknikille, uimahalliin tai ulos palloa potkimaan tai kävelylle ja tutuilla käymään.

Monet vanhemmat eivät näköjään tajua, että lapsen ulkoilu ja liikunta on heidän vastuullaan edelleen, vaikkei lapsi ole enää leikki-ikäinen. Kuka pitäisi neljävuotiasta viikonlopun sisällä? Kaikille lienee selvää, että senikäisen pitää päästä kaivamaan hiekkaa, juoksemaan ja kiipeilemään. Sama koskee 14-vuotiasta!

Missä vanhemmat ovat? Makaavatko he myös koko viikonlopun? Miksi perhe ei tee asioita yhdessä? Minusta tuo lehtijutun kuvaama tilanne on heitteillejättö ja suurta välinpitämättömyyttä.

Kun noita omia lapsia on ulkoiluttanut pitkälti yli kymmenen vuotta lähes päivittäin, niin 15 vuotiaan kohdalla monella ei vaan motivaatio riitä. Koska monen teinin kohdalla se ei ole mitään kivaa yhdessä ulkoilemista, vaan kivireen perässä vetämistä. Ensin eivät halua lähteä ja kun ja jos saat heidät pakotettua mukaan alkaa se armoton valitus. Ei jakseta, ei viitsitä, mennään kotiin, mulla on jano jne. jne. Kivat paikat maksavat ja vaikka menisit ihan vaan uimaan niin 4 henkisen perheen yksi uimareissu on jo äkkiä 20€. Oletko käynyt koskaan shoppailemassa ihmisen kanssa, joka inhoaa sitä? Elokuvat, huvipuistot, megazonet, laskeppa paljonko tuollaisten hinnaksi tulee, kun koko perheen voimin sitä teiniä ulkoilutetaan.

Ehkä sinun 15v kaivaa mielellään hiekkaa, monen muun ei.

Ja vaikka Suomessa onkin paljon näitä pääkaupunkiseudulla, Tampereella tai Turussa asuvia, niin moni ei silti asu niissä ja kaikkialle tulee matkaa, jos sitä teiniä haluaa ulkoiluttaa muuallakin kuin takapihalla. Kaikki vanhemmat eivät nyt vaan halua irrottaa vaikka 6h lauantaista siihen, kun kuskaa teiniä johonkin minigolfiin ja ostoskeskukseen hengailemaan, jotka sijaitsevat 2tunnin ajomatkan päässä.

Ehkä se sitten viimeistään täysi-ikäisenä loppu tämä lasten ulkoiluttamispakko.

Moni vanhempi nyt vaan on seissyt ihan tarpeeksi monta vuotta siellä hiekkalaatikon vieressä ihailemassa niitä hiekkakakkuja ja ovat jo ihan täynnä sitä hommaa. Vahtinut läksyjen tekoa ja kuskannut harrastuksiin.

Minusta on ihan luonnollista, että 15 vuoden jälkeen vanhempana miettii mitä itse haluaa tehdä lauantaina tai sunnuntaina eikä mitä se 180cm 75kg "lapsi" voisi tykätä tehdä ja millä sen saa ovesta ulos, koska itse ei "ymmärrä" ulkoilla.

Ite oon 16v lukiolainen tyttö ja vietän viikonloput kotona pelatessa tai kaverin luokse meen mut ei me lähetä sielt enää oikee minnekkää ollaan vaan sisällä ja höpötellään.

ei onneksi asu! Ihmettelin juuri kun keskustelin ystävieni kanssa ja heidän mielestään on hyvä kun nykynuoret ovat enemmän somessa kuin oikeasti jossain elämässä tätä oikeaa elämää.

Miksi vanhempia pelottaa niin paljon todellinen elämä, että nuoret pidetään mieluummin kotona tuijottamassa aneemisina ruutuja? 

Mulla oli ihana nuoruus ja samaa toivon omille ja toistaiseksi hyvältä näyttää. Annan lasteni ja teinieni mennä ja jos on päiviä/iltoja, ettei heillä ole kaverimenoja tai harkkareita, pyrin itse tekemään heidän kanssa jotain kivaa: mennään pyöräilemään, uimaan, leffaan, kaupungille, metsään... kotonakin katsomme yhdessä tv:tä, laitamme ruokaa ja kutsumme kavereita. Mun pahin kauhistus on se, että nuoren elämä olisi vain ruutujen tuijotusta ja kuvien latailua instaan tykkäysten toivossa.... Ihminen tarvitsee aitoa yhdessäoloa toisten kanssa.

Elämme about maailman turvallisimmassa maassa ja joku pelkää päästää lapsiaan elämään?

Vierailija kirjoitti:

ei onneksi asu! Ihmettelin juuri kun keskustelin ystävieni kanssa ja heidän mielestään on hyvä kun nykynuoret ovat enemmän somessa kuin oikeasti jossain elämässä tätä oikeaa elämää.

Miksi vanhempia pelottaa niin paljon todellinen elämä, että nuoret pidetään mieluummin kotona tuijottamassa aneemisina ruutuja? 

Mulla oli ihana nuoruus ja samaa toivon omille ja toistaiseksi hyvältä näyttää. Annan lasteni ja teinieni mennä ja jos on päiviä/iltoja, ettei heillä ole kaverimenoja tai harkkareita, pyrin itse tekemään heidän kanssa jotain kivaa: mennään pyöräilemään, uimaan, leffaan, kaupungille, metsään... kotonakin katsomme yhdessä tv:tä, laitamme ruokaa ja kutsumme kavereita. Mun pahin kauhistus on se, että nuoren elämä olisi vain ruutujen tuijotusta ja kuvien latailua instaan tykkäysten toivossa.... Ihminen tarvitsee aitoa yhdessäoloa toisten kanssa.

Elämme about maailman turvallisimmassa maassa ja joku pelkää päästää lapsiaan elämään?

 

Täysin samaa mieltä sun kanssasi! Mutta tässä silti olen äiti kahdelle teinille, jotka ovat tosi paljon kotona. Kaveritkin on ja siellä sitten yhdessä netissä pelataan. Alle 10-vuotiaina vielä kirmasivat tuolla ulkona mutta ei enää. Onneksi molemmat urheilevat kyllä useita kertoja viikossa mutta lukion lisäksi nyhjäävät vaan kotona. Se, mikä on tässä asiassa ihan kivaa on se, että lähtevät kyllä meidän vanhempien kanssa vielä mielellään reissuihin, syömään rafloihin ym. mutta onhan se hieman huolestuttavaa, että eivät tee sitä kavereiden kanssa. Outo sukupolvi...

Jalaton nuori, voi hyvänen aika. Kaikki nuoret ei tykkää liikunnasta. Meillä asuu nuori joka harrastaa kuvataiteita ja kieliä vapaa ajallaan, ja fiksu on, ei oo nyt jallallinen ainakaan fiksumpi, kaikkee sontaa ne kirjoittaa. Ja voi olla, että nuorella ei oo edes hengenheimolasia kavereinaan, niin parempi olla omissa oloissaan.

Minä en harrasta mitään liikuntaa enkä oikein muutakaan paitsi lukemista. Töitä tulee tehtyä lähes koko hereilläoloajan tai vaihtoehtoisesti kotitöitä silloin kun niitä pitää tehdä. Viikonloppuisin en nokkaani ulos ovesta laita ellei ole välttämätöntä tai ellei tarvitse käydä kaupassa. Jos on jotkut markkinat tms. niin niihin voin lähteä. Lasta kyllä kuskaan kolmeen harrastukseen iltaisin, hänelle suon niin paljon viihdykettä ja virikettä kuin hän suinkin haluaa.

Teoriat sikseen kirjoitti:

Arvaan ettei hlöllä joka kirjoittaa samassa lauseessa 4- ja 14-vuotiaan ulkoiluttamisesta ole käytännön kokemusta lapsista ja nuorista.

Olen äiti ja yläkoulun opettaja, joten kokemusta teineistä on aivan h*lvetisti. Niin, heitä pitää patistaa ja kasvattaa paljon enemmän kuin pieniä lapsia, mutta sellaista se elämä on. Sano teinille, että nyt on sinun vuorosi käydä kaupassa, ulkoiluttaa koira tai leikata pihanurmi tai viedä sisko puistoon leikkimään. Jos ei kiinnosta, niin kännykkä tai viikkoraha pois.

Ei pidä ryhtyä vanhemmaksi, jos ei jaksa kuin sinne 13-vuotiaaksi lastaan ja sen kasvatusta sietää.