Viikon päästä muutamme Suomeen asuttuamme 18 vuotta ulkomailla :0
Meitä on minä, mies ja kolme lasta 11, 14 ja 16 vuotta.
Muutamme miehen työn takia ainakin muutamaksi vuodeksi. Minä hoidan perheemme kaikki asiat, talouden, lasten koulut ja harrastukset sekä osallistun puolisona mieheni työkuvioihon tarvittaessa. Minulla on yliopistotutkinto kielissä ja puhun natiivisti suomea, ruotsia, englantia ja italiaa sekä melko sujuvasti ranskaa ja hindiä.
Olisiko teillä antaa neuvoja miten sopeutua Suomeen monen vuoden jälkeen? Vinkkejä yms?
Asumme alkuun työnantajan vuokraamassa omakotitalossa Pohjois-Helsingissä.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
No eipä hyvältä näytä tulevaisuus! Mitähän tähän sanoisi? Aika kummallisia vastauksia!
Puhun kyllä ihan natiivisti neljää kieltä, joista kahta olen opiskellut yliopistossa. Minulla on sekä filologin että kääntäjäkoulutus. Mutta ei tästä kieliasiasta sen enempää.
En niin hirveästi meikkaa arkena, kevyt arkimeikki aamulla. Sen sijaan pukeudun kyllä aika näyttävästi ja suosin hyvälaatuisia design-vaatteita. Varmasti tulen erottumaan katukuvassa mutta sehän on vain hauskaa!
Mitä pitäisi ottaa huomioon lasten suhteen? Vanhinmat ovat käyneet englanninkielisiä kouluja ja nuorin italiaksi. Menevät kaikki Suomessa kansainvälisiin kouluihin (en viitsi mainostaa mihin). Eli tämä puoli on ok. Mutta harrastukset? Meillä ratsastetaan ja pelataan tennistä. Nuorin pelaa jalkapalloa. Varmasti helppo järjestää nämä?
Lapset puhuvat keskenään englantia ja italiaa. Suomen taidossa heillä on paljon kehitettävää. Saa nähdä ehtivätkö oppia ennenkuin muutetaan taas :)
Upeaa! Odotan, että näen hyvänlaatuisia design-vaatteitasi, vaikka asun Koillis-Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Me muutimme takaisin suomeen kuusi vuotta sitten ja se oli elämämme huonoin päätös. No pari vuotta niin lapsemme on aikuinen ja saa itse päättää jääkö suomeen vai haluaako muualle ja sitten minä ja mieheni nostamme taas kytkintä eli jonnekin muualle haluamme asumaan.
Kiitos siitä.
Vierailija kirjoitti:
Natiivisti et kyllä puhu neljää kieltä.
Ensiksikin ap, kuten huomaat, oma osaamistaan täytyy pitää vakan alla, etteivät huonoitsetuntoiset suomalaiset reagoi negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
On, älkää kehuskelko ulkomailla asumisella.
Tuskin kehuskelevat. Kertominen ei ole kehuskelemista.
Tulee mieleen kun yksi pariskunta oli mun lukioaikoina USAssa vaihdossa, mukavia ja fiksuja nuoria. Mutta kuulin joidenkin haukkuvan heitä takanapäin leuhkiksi, vaikkeivat olleetkaan. Suomalainen on outo. Ystävällisen juttelun elämänvaiheista voi joku ottaa kehuskeluna...
Vierailija kirjoitti:
On, älkää kehuskelko ulkomailla asumisella.
Ei ulkomailla asumisessa ole mitään ihmeempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Natiivinomaisesti tai natiivin tasoisesti voit neljää kieltä toki puhua, mutta et natiivisti. Jos väität puhuvasi neljää kieltä natiivisti, et ymmärrä edes, mitä se sana tarkoittaa.
Ai? Eikö ne ole sama asia? Siis englanninkielen "native"?
Jos pitää kysyä, et ehkä puhu suomea "natiivisti".
Vierailija kirjoitti:
Me muutimme takaisin suomeen kuusi vuotta sitten ja se oli elämämme huonoin päätös. No pari vuotta niin lapsemme on aikuinen ja saa itse päättää jääkö suomeen vai haluaako muualle ja sitten minä ja mieheni nostamme taas kytkintä eli jonnekin muualle haluamme asumaan.
Miksi? En kyllä ihmettele.
Okei tämä oli provo! En ole oikeasti edustusrouva intiasta vaan syrjäytynyt mt-potilas Jakomäestä. Kiva vedättää palsta-mammoja, koska tiedän miten kateellisia te olette fiksuille kielitaitoisille ja muutenkin elämässä paremmin pärjänneille. Erityisesti teitä hiertää ulkomailla asuminen, koska Suomi on niin ankea paikka. Opinpa ainakin tuon natiivijutun, itellä jäi koulu lukioon ja ulkomaanmatkat abiristeilyyn v. -96
"Omaa hevosta emme tuskin juuri nyt hanki"
Natiivi suomen puhuja se siinä 😂🤣🤣🤣🤣
Hei ap,tervetuloa Helsinkiin! Asun itsekin pohjois - Helsingissä ja pidän alueesta. Rauhallista on. Ratsastusta voi harrastaa Tuomarinkylässä joka on lähellä Pakilaa, jalkapalloa Hjk: ssa tai riippuen asuinpaikasta on myös Pakilan palloseura jne. Kansainvälisessä koulussa on helppo tutustua muihin kun kaikilla samaa taustaa. Voit itsekin mennä mukaan toimintaan, järjestävät tapahtumia. Suomessa lapsesi ikäiset liikkuvat yksin, riippuen kuinka kaukana koulu on, ehkä heidät voisit aluksi viedä ja hakea. Pohjois- Helsingissä asuu tavallisia perheitä jotka ovat tottuneet kansainvälisyyteen ja monilla omaakin kokemusta ulkomailla asumisesta
Ota etukäteen yhteys kouluun ja liity vanhempien Facebook tai whatsup ryhmään jossa voit kysellä asioista ja tutustua etukäteen muihin.
Itse voit päivisin harrastaa tai vaikka opiskella, tehdä vapaaehtoistyötä yms. Täällä ei lasten koulu vie niin paljon aikaa kuin muissa maissa sillä asiat hoidetaan enemmän koulun puolesta.
Vierailija kirjoitti:
"Omaa hevosta emme tuskin juuri nyt hanki"
Natiivi suomen puhuja se siinä 😂🤣🤣🤣🤣
En ole aloittaja, mutten nyt ihan ymmärrä, mikä tässä ei olisi natiivi suomea? Eikö keskustelupalstoilla saa puhua kuten normaalissakin elämässä, vai kirjakieltäkö täällä pitäisi puhua?
neuvot on; pidä turpasi tukossa äläkä puutu naapureiden asioihin.......äläkä leveíle kielitaidoillasi, siinä isket pääsi tiiliseinään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Omaa hevosta emme tuskin juuri nyt hanki"
Natiivi suomen puhuja se siinä 😂🤣🤣🤣🤣
En ole aloittaja, mutten nyt ihan ymmärrä, mikä tässä ei olisi natiivi suomea? Eikö keskustelupalstoilla saa puhua kuten normaalissakin elämässä, vai kirjakieltäkö täällä pitäisi puhua?
Jos kehuskelee kielitaidollaan ja kielten tutkinnoillaan, ei varmasti kirjoita samaan ketjuun noin tökeröä kieltä, ellei valehtele osaamisellaan. Mutta trollihan tämä oli, eli valehteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Natiivinomaisesti tai natiivin tasoisesti voit neljää kieltä toki puhua, mutta et natiivisti. Jos väität puhuvasi neljää kieltä natiivisti, et ymmärrä edes, mitä se sana tarkoittaa.
Ai? Eikö ne ole sama asia? Siis englanninkielen "native"?
Jos pitää kysyä, et ehkä puhu suomea "natiivisti".
Eikä EHKÄ ole kielenkääntäjä. Täyttä bulshittiä koko aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Omaa hevosta emme tuskin juuri nyt hanki"
Natiivi suomen puhuja se siinä 😂🤣🤣🤣🤣
En ole aloittaja, mutten nyt ihan ymmärrä, mikä tässä ei olisi natiivi suomea? Eikö keskustelupalstoilla saa puhua kuten normaalissakin elämässä, vai kirjakieltäkö täällä pitäisi puhua?
Tuskin-sanaa ei käytetä noin. Tuo lause olisi oikein seuraavasti: "Omaa hevosta me tuskin juuri nyt hankimme."
Adverbejä tuskin, vaivoin, hädin, nipin napin, niukin naukin, töin tuskin, hädin tuskin käytetään vain muuten myönteisissä lauseissa, sillä ne itsessään ovat jo kielteisiä. Suomen kielessä ei käytetä kahta kieltosanaa samassa lauseessa.
Älä missään nimessä ikinä mainitse aikaisempia asuinmaitanne. Sun historia on se, minkä vietit Suomessa ja se mikä on aika palattuanne. Älä ainakaan ikinä missään olosuhteissa mainitse, että lasten koulutus voisi olla parempi aikaisemmassa maassanne - tämä aihe on "oncenumberoneinpisa" maassa sosiaalinen itemurha. Sulla ei ole puheoikeutta vertaamalla esim. vaikka tuota koulutusta tai terveydenhuoltoa.
Jos sanot että olipa ihanaa kun kaliforniassa ei tarvinnut kurahousuja olet leuhka paska.
Missään nimessä sun ei cv:ssä kannata mainita työvuosia ulkomailla. Laitat että kotiäiti etkä mainitse asuinpaikkaanne.
Eipä näytä tuo suomen kielikään "natiivisti" sujuvan.
Vaikka tämä oli provo, niin jäin muistelemaan sitä kun itse palasin ulkomailta Suomeen. Kulttuurishokki oli aika rankka.
Kielitaitoa ja ulkomaan työkokemusta arvostettu lainkaan, kun multa puuttui se Suomessa(!) hankittu tutkintopaperi. Asunnon löytäminen oli hankalaa.
Suomalaiset ihmiset tuntuivat epäystävällisiltä, itsekeskeisiltä ja jäykiltä. Myös sukulaiset ja ystävät olivat muuttuneet, en ollut pysynyt osana heidän arkista elämäänsä, joten Suomeen tultuani en sopinut hyvin heidän nykyiseen elämäänsä.
Mikä viehätti Suomessa oli luonto, rauha ja se, että asioiden hoitaminen on niin helppoa.
Työuran luominen piti kuitenkin aloittaa aivan alusta, samoin ystäväpiirin ja harrastusten etsiminen. Meni yli 15 vuotta siitä kun muutin että aloin tuntea olevani kotoutunut. Kun olin aikoinaan muuttanut ulkomaille mulla oli asiat reilassa ja tunne että olen kotutunut jo parin vuoden sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tämä oli provo, niin jäin muistelemaan sitä kun itse palasin ulkomailta Suomeen. Kulttuurishokki oli aika rankka.
Kielitaitoa ja ulkomaan työkokemusta arvostettu lainkaan, kun multa puuttui se Suomessa(!) hankittu tutkintopaperi. Asunnon löytäminen oli hankalaa.
Suomalaiset ihmiset tuntuivat epäystävällisiltä, itsekeskeisiltä ja jäykiltä. Myös sukulaiset ja ystävät olivat muuttuneet, en ollut pysynyt osana heidän arkista elämäänsä, joten Suomeen tultuani en sopinut hyvin heidän nykyiseen elämäänsä.
Mikä viehätti Suomessa oli luonto, rauha ja se, että asioiden hoitaminen on niin helppoa.
Työuran luominen piti kuitenkin aloittaa aivan alusta, samoin ystäväpiirin ja harrastusten etsiminen. Meni yli 15 vuotta siitä kun muutin että aloin tuntea olevani kotoutunut. Kun olin aikoinaan muuttanut ulkomaille mulla oli asiat reilassa ja tunne että olen kotutunut jo parin vuoden sisään.
Sehän se juuri on, että uuteen kulttuuriin mennessä on valmiimpi sopeutumaan koska tietää menevänsä uuteen ja outoon. Takaisin tullessa kulttuurishokki on usein isompi, koska olettaa asioiden olevan ennallaan ja vain odottavan sinua takaisin jakamaan ulkomaan kokemuksia, muttei se olekaan niin. Monet asiat ovat muuttuneet, sukulaiset ja kaverit etääntyneet eikä se ulkomaan kokemus olekaan niin kovaa valuuttaa työmarkkinoilla kuin kuvittelit.
Todella harmi, että sinulle kävi näin. Usein juuri paluumuuttaminen on kaikista vaikeinta omien jo olemassa olevien odotusten takia. Varsinkin jos aikaisemmat muistot ovat omilta lapsuusajoilta, ei ole mitenkään mahdollista, että maa vastaisi näihin nostalgisiin muistoihin. Toivottavasti viihdyt nykyisessä maassasi, ja et ole kuitenkaan luonut viha suhdetta Suomeen, vaikket täällä enää viihtynytkään.