Lue keskustelun säännöt.
Viikon päästä muutamme Suomeen asuttuamme 18 vuotta ulkomailla :0
09.09.2018 |
Meitä on minä, mies ja kolme lasta 11, 14 ja 16 vuotta.
Muutamme miehen työn takia ainakin muutamaksi vuodeksi. Minä hoidan perheemme kaikki asiat, talouden, lasten koulut ja harrastukset sekä osallistun puolisona mieheni työkuvioihon tarvittaessa. Minulla on yliopistotutkinto kielissä ja puhun natiivisti suomea, ruotsia, englantia ja italiaa sekä melko sujuvasti ranskaa ja hindiä.
Olisiko teillä antaa neuvoja miten sopeutua Suomeen monen vuoden jälkeen? Vinkkejä yms?
Asumme alkuun työnantajan vuokraamassa omakotitalossa Pohjois-Helsingissä.
Kommentit (95)
Jotenkin kumma oletus, että ulkomailla olon pitäisi pätevöittää työtehtäviin niin että menee muiden hakijoiden ohi. Tervetuloa todellisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on hyvä paikka asua, täällä on niin moni asia hyvin. Itse olin Roomassa käymässä ja onhan siellä ihanaa lomailla mutten ikinä muuttaisi sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse asuin 5v ulkomailla. Ulkomaille sopeutuminen ja uuden kielen oppiminen oli helppoa verrattuna paluumuuttoon suomeen. Muutosta on 5v ja tuntuu, etten ole vieläkään uudelleen sopeutunut suomeen. Toimiihan täällä kaikki hyvin, on rauhallista, on luontoa ja puhdasta, mutta ihmiset on taas niin erilaisia kuin mihin oli juuri sopeutunut.
Sen olen esim. huomannut että on parempi olla kertomatta ulkomaan kokemuksista yhtään mitään jos niistä ei erikseen kysytä. Suomalaiset on niin kateellisia ja tylyjä että ulkomaan kokemuksia ei yleensä pidetä juuri minään ja niistä kertominen aiheuttaa todennäköisimmin enemmän ongelmia kuin hyvää. Ei täällä suomessa edelleenkään kannusteta ihmisiä muuhun kuin korkeintaan itsemurhaan. :D
Sekin on aika outoa kun huomaa selvästi miten jotkut asiat on hyvin suomessa, suomalaiset ei itse pysty arvostamaan niitä asioita juuri lainkaan. En tiedä... kai se on joskus vielä muutettava takaisin ulkomaille jonnekin jossa on vähän rennompi ilmapiiri.
Toisaalta ymmärrän, mutta tässäkin ketjussa kannatte oman kortenne kekoon tuomalla negatiivista asennetta esiin ja yleistämällä. Itse asun osan ajasta Saksassa ja näen kyllä Suomessa töks töks -puolia, mutta kyllä myös paljon hyvää. Riippuu omista ympyröistäkin.
Aika töks töks -kommentti.
Että sun kokemus on se yks, ainut ja oikea. Muiden kokemukset ovat "negatiivista yleistämistä".
Miksi sinun puutteellinen kokemus "osan ajasta asun Saksassa" olisi jotenkin validi ja yleistettäväsissä yli kaikkien muiden ihmisten kokemuksiin eri maista ja elämäntilanteista?
Missä kohtaa yleistin? Puhuin nimenomaan omasta kokemuksestani, kun taas sinä ja muutama muu (?) tässä ketjussa yeistätte Suomen ilmapiirin negatiiviseksi.
Juuri se on negatiivisuutta. Ette pääse sitä pakoon mihin sitten menettekin, koska viette sen mukananne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen vinkki on, ettei kannata kuunnella mitä palstoilla kirjoitetaan (toki vinkkejä saa hakea, mutta mielipiteidä ei kannata kuunnella!) Pääkaupunki seudulta löytyy paljon monimuotoisia ihmisiä ja varsinkin tuo jalkapallo harrastuksena on todella helppo toteuttaa. Ratsastukseen sen sijaan saattaa joutua matkustamaan pidemmälle. Vinkkejä taas teidän vanhempien sopeutumiseen en osaa sen kummemmin antaa, olette varmasti tottuneet muuttamaan maista toisiin. Ei kannata tehdä itselle mitään kummempia odotuksia, vaan pitää mieli avoimena.
Miten helppoa on löytää hyviä talleja, mielellään eettisesti sertifioituja? Omaa hevosta emme tuskin juuri nyt hanki, joten kun vuokrahevosella mennään, ehdoton edellytys on se, että talli sitoutuu tuntirajoihin ja hevosen hyvään elämänkaareen. Näistä ei oikein ole löytynyt tietoa netistä.
Jalkapallo tuskin on kovin suuri ongelma. Ainoa kompastus tässä on se, että nuorimmainen puhuu vain englantia ja italiaa ja vähän ruotsia.
Ite en ole hevosihmisiä, joten en ihan hirveän tarkkaan tiedä tallien edellytyksistä, mutta ainakin Vihdistä löytyy paljon hevostalleja, jotka ovat hyvän matkan päässä Helsingistä. Kannattaa valita sellainen talli, että on SRL:n hyväksymä, nimittäin ne ainakin painottavat hevosystävällisyyttä ja turvallisuutta (esim Vihdin Ratsutalli). Tarkemmin eettisyydestä ja varsinkin tuntirajoista kannattaa kysyä talleilta sähköpostilla tai soittamalla, he kyllä varmasti mielellään vastaavat kysymyksiin (ja jos eivät vastaa, ei varmasti ole teille sopiva talli).
Helsingissä on paljon jalkapallo joukkueita, joissa on monia maahanmuttajataustaisia lapsia, joiden suomen kieli ei ole kovinkaan hyvä. Mediassa on suht paljon ollut artikkeleita siitä, kuinka hyvää lasten harrastustoiminta tekee juurikin sellasille lapsille jotka eivät puhu suomea, jonka takia uskon, että seuroihin otetaan mielellään vastaan kaikenlaisia jalkapalloilijoita. Ja teidän lapset puhuu kuitenkin englantia niin hyvin, että ainakin valmentajat heitä ymmärtävät. (Suomessa myös lasten englanninkielen taito on parantunut ihan huimasti viime vuosina, eli varmasti löytää myös kavereita, jotka puhuvat englantia, jos suomen opettelu ei ole pääprioriteetti teille - toki jos se on, niin mikä parempi tapa oppia kuin harrastustoiminta). Seuroillekin ja ehkä jopa suoraan valmentajille kannattaa kuitenkin suoraan laittaa viestiä, usein ihan ystävällisesti vastaavat.
miksi et opettanut myös suomea puhumaan? Lapsethan siinä kärsii tai ennemminkin koulu kun vaihdetaan maata, ollaan pari vuotta ja takaisin Suomeen ja taas jonku ajan kuluttua ulkomaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen vinkki on, ettei kannata kuunnella mitä palstoilla kirjoitetaan (toki vinkkejä saa hakea, mutta mielipiteidä ei kannata kuunnella!) Pääkaupunki seudulta löytyy paljon monimuotoisia ihmisiä ja varsinkin tuo jalkapallo harrastuksena on todella helppo toteuttaa. Ratsastukseen sen sijaan saattaa joutua matkustamaan pidemmälle. Vinkkejä taas teidän vanhempien sopeutumiseen en osaa sen kummemmin antaa, olette varmasti tottuneet muuttamaan maista toisiin. Ei kannata tehdä itselle mitään kummempia odotuksia, vaan pitää mieli avoimena.
Miten helppoa on löytää hyviä talleja, mielellään eettisesti sertifioituja? Omaa hevosta emme tuskin juuri nyt hanki, joten kun vuokrahevosella mennään, ehdoton edellytys on se, että talli sitoutuu tuntirajoihin ja hevosen hyvään elämänkaareen. Näistä ei oikein ole löytynyt tietoa netistä.
Jalkapallo tuskin on kovin suuri ongelma. Ainoa kompastus tässä on se, että nuorimmainen puhuu vain englantia ja italiaa ja vähän ruotsia.
Ite en ole hevosihmisiä, joten en ihan hirveän tarkkaan tiedä tallien edellytyksistä, mutta ainakin Vihdistä löytyy paljon hevostalleja, jotka ovat hyvän matkan päässä Helsingistä. Kannattaa valita sellainen talli, että on SRL:n hyväksymä, nimittäin ne ainakin painottavat hevosystävällisyyttä ja turvallisuutta (esim Vihdin Ratsutalli). Tarkemmin eettisyydestä ja varsinkin tuntirajoista kannattaa kysyä talleilta sähköpostilla tai soittamalla, he kyllä varmasti mielellään vastaavat kysymyksiin (ja jos eivät vastaa, ei varmasti ole teille sopiva talli).
Helsingissä on paljon jalkapallo joukkueita, joissa on monia maahanmuttajataustaisia lapsia, joiden suomen kieli ei ole kovinkaan hyvä. Mediassa on suht paljon ollut artikkeleita siitä, kuinka hyvää lasten harrastustoiminta tekee juurikin sellasille lapsille jotka eivät puhu suomea, jonka takia uskon, että seuroihin otetaan mielellään vastaan kaikenlaisia jalkapalloilijoita. Ja teidän lapset puhuu kuitenkin englantia niin hyvin, että ainakin valmentajat heitä ymmärtävät. (Suomessa myös lasten englanninkielen taito on parantunut ihan huimasti viime vuosina, eli varmasti löytää myös kavereita, jotka puhuvat englantia, jos suomen opettelu ei ole pääprioriteetti teille - toki jos se on, niin mikä parempi tapa oppia kuin harrastustoiminta). Seuroillekin ja ehkä jopa suoraan valmentajille kannattaa kuitenkin suoraan laittaa viestiä, usein ihan ystävällisesti vastaavat.
miksi et opettanut myös suomea puhumaan? Lapsethan siinä kärsii tai ennemminkin koulu kun vaihdetaan maata, ollaan pari vuotta ja takaisin Suomeen ja taas jonku ajan kuluttua ulkomaille.
Koska provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse asuin 5v ulkomailla. Ulkomaille sopeutuminen ja uuden kielen oppiminen oli helppoa verrattuna paluumuuttoon suomeen. Muutosta on 5v ja tuntuu, etten ole vieläkään uudelleen sopeutunut suomeen. Toimiihan täällä kaikki hyvin, on rauhallista, on luontoa ja puhdasta, mutta ihmiset on taas niin erilaisia kuin mihin oli juuri sopeutunut.
Sen olen esim. huomannut että on parempi olla kertomatta ulkomaan kokemuksista yhtään mitään jos niistä ei erikseen kysytä. Suomalaiset on niin kateellisia ja tylyjä että ulkomaan kokemuksia ei yleensä pidetä juuri minään ja niistä kertominen aiheuttaa todennäköisimmin enemmän ongelmia kuin hyvää. Ei täällä suomessa edelleenkään kannusteta ihmisiä muuhun kuin korkeintaan itsemurhaan. :D
Sekin on aika outoa kun huomaa selvästi miten jotkut asiat on hyvin suomessa, suomalaiset ei itse pysty arvostamaan niitä asioita juuri lainkaan. En tiedä... kai se on joskus vielä muutettava takaisin ulkomaille jonnekin jossa on vähän rennompi ilmapiiri.
Ei kyse ole kateudesta vaan siitä, ettei ulkomailla asuminen ole enää nykyisin mitenkään erikoista ja ihmeellistä. Ellet sitten ole asunut vuosia jossain Amazonin viidakossa. Kyseessä on aivan sama ilmiö kuin siinäkin, miten vielä 1970-luvulla ihan innoissaan katseltiin toisten lomareissukuvia Torremolinoksesta tai Mallorcalta, mutta ei ketään ole enää pitkiin aikoihin kiinnostanut muiden lomareissukuvat. Eikä kiinnosta edes matkustaa Torremolinokseen tai Mallorcalle, koska niissä on jo käyty.
Moni paluumuuttaja kuvittelee, että suomalainen yhteiskunta ja ihmiset pysähtyivät ja jäivät kädet ristissä odottamaan, milloin maailmankansalaiset tulevat takaisin. Tietyllä tavalla tämä on ihan ymmärrettävää, jos on muuttanut ulkomaille hyvin nuorena. Ihan samahan se on, kun näin viiskymppisenä menee katsomaan lapsuutensa maisemia....kaikkihan on ihan eri tavalla, eri näköistä ja vierasta. Muistojen lapsuusmaisemaa ei ole enää olemassakaan.
Paluumuuttajille suosittelen pääkaupunkiseutua, koska täällä on varsin paljon ulkomaalaistaustaisia sekä paluumuuttajia. Just sitä paluumuuttajien kaipaamaa sosiaalista elämää. Mihinkään Tuupovaaraan ei kannata muuttaa, jos haluaa viettää uusien ystäviensä kanssa grilli-iltoja ja Halloween -bileitä.
Olen asunut ulkomailla vuodesta 1974 ja pistäytynyt Suomessa muutaman kerran vuodessa. Tämä keskustelufoorumi todistaa mielipiteeni että suomalaiset ovat yleisesti kateellista ja omakeskeistä porukkaa. Ahdasmielisiä ja ennakkoluuloisia . En ikinä muutaisi takaisin Suomeen vaikka olenkin suomalainen aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tämä oli provo, niin jäin muistelemaan sitä kun itse palasin ulkomailta Suomeen. Kulttuurishokki oli aika rankka.
Kielitaitoa ja ulkomaan työkokemusta arvostettu lainkaan, kun multa puuttui se Suomessa(!) hankittu tutkintopaperi. Asunnon löytäminen oli hankalaa.
Suomalaiset ihmiset tuntuivat epäystävällisiltä, itsekeskeisiltä ja jäykiltä. Myös sukulaiset ja ystävät olivat muuttuneet, en ollut pysynyt osana heidän arkista elämäänsä, joten Suomeen tultuani en sopinut hyvin heidän nykyiseen elämäänsä.
Mikä viehätti Suomessa oli luonto, rauha ja se, että asioiden hoitaminen on niin helppoa.
Työuran luominen piti kuitenkin aloittaa aivan alusta, samoin ystäväpiirin ja harrastusten etsiminen. Meni yli 15 vuotta siitä kun muutin että aloin tuntea olevani kotoutunut. Kun olin aikoinaan muuttanut ulkomaille mulla oli asiat reilassa ja tunne että olen kotutunut jo parin vuoden sisään.
Sehän se juuri on, että uuteen kulttuuriin mennessä on valmiimpi sopeutumaan koska tietää menevänsä uuteen ja outoon. Takaisin tullessa kulttuurishokki on usein isompi, koska olettaa asioiden olevan ennallaan ja vain odottavan sinua takaisin jakamaan ulkomaan kokemuksia, muttei se olekaan niin. Monet asiat ovat muuttuneet, sukulaiset ja kaverit etääntyneet eikä se ulkomaan kokemus olekaan niin kovaa valuuttaa työmarkkinoilla kuin kuvittelit.
Tuo oli osittain oma tulkintasi. Minä tarkoitin enemmän niin että ulkomailla ihmisiin oli helpompi tutustua, ihmiset olivat sosiaalisempia, kiinnostuneita muista ihmisistä. Sen sijaan Suomessa oli enemmän suljettuja piirejä, joihin oli vaikea päästä. Ihmiset olivat epäsosiaalisempia jne... Ihmisillä on kovin pienet ja ahtaat ympyrät.
Työelämä oli erilaista, hyvin jäykkää. Jos mulla olisi ollut joku juosten kustu kauppaopiston tutkinto suomalaisesta oppilaitoksesta, olisin mitättömällä ulkomaan kokemuksella ja rallienglannilla saanut työpaikan, jota en saanut vaikka mulla oli parempi kielitaito ja alan osaamista usealta vuodelta kv-organisatioiden projekteissa. Mun mielestä se osoitti ettei kielitaitoa ja ulkomaan kokemusta oikeasti arvostettu.
Jos työtehtävän hoitamiseen riittää juosten kustu kauppaopiston tutkinto, mitätön ulkomaankokemus ja rallienglanti, niin ei työnantajan kannatakaan palkata sinua siihen hommaan. Sinä kun nostaisit kytkintä välittömästi, kun saisit koulutustasi ja osaamistasi paremmin vastaavan paikan. Ja sitten työnantajan pitäisi aloittaa rekrytointi uudelleen.
Olen alkanut iän myötä inhota joitain suomalaisten piirteitä. Kuten kyvyttömyyttä small talkiin. Ollaan ihan paniikissa, jos jutustelee vieraan tai jonkun etäisesti tutun kanssa. Pelkona on heti, että pitäisi alkaa bestiksiksi ja pelätään, että "nyt se sitten odottaa jotain..." Eikö ihmisen kanssa voi vaihtaa muutaman sanan ilman sitoutumista mihinkään syvempään kaveeraukseen? Ei tarvi heti olla paskajäykkänä ja varmuuden vuoksi tyly, ettei vaan tule vaikeaa tilannetta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut iän myötä inhota joitain suomalaisten piirteitä. Kuten kyvyttömyyttä small talkiin. Ollaan ihan paniikissa, jos jutustelee vieraan tai jonkun etäisesti tutun kanssa. Pelkona on heti, että pitäisi alkaa bestiksiksi ja pelätään, että "nyt se sitten odottaa jotain..." Eikö ihmisen kanssa voi vaihtaa muutaman sanan ilman sitoutumista mihinkään syvempään kaveeraukseen? Ei tarvi heti olla paskajäykkänä ja varmuuden vuoksi tyly, ettei vaan tule vaikeaa tilannetta....
Kun on pitkään seurannut palstan yksinäisyyteen ja ystävättömyyteen liittyviä ketjuja, niin aika selkeästihän niistä käy ilmi, että muihin ihmisiin tutustutaan vain elinikäisessä ystävystymistarkoituksessa ja ystävyys sisältää huomattavasti enemmän sitoumuksia ja velvollisuuksia kuin parisuhde. Joten ei liene mikään ihme, että uusia ystäviä kaipaamattomat ottavat jalat alleen, jos joku alkaa jutustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen alkanut iän myötä inhota joitain suomalaisten piirteitä. Kuten kyvyttömyyttä small talkiin. Ollaan ihan paniikissa, jos jutustelee vieraan tai jonkun etäisesti tutun kanssa. Pelkona on heti, että pitäisi alkaa bestiksiksi ja pelätään, että "nyt se sitten odottaa jotain..." Eikö ihmisen kanssa voi vaihtaa muutaman sanan ilman sitoutumista mihinkään syvempään kaveeraukseen? Ei tarvi heti olla paskajäykkänä ja varmuuden vuoksi tyly, ettei vaan tule vaikeaa tilannetta....
En tiedä johtuuko siitä, että olen yliopistossa, tosi läheisessä työyhteisössä ja todella mukavassa naapuristossa tällä hetkellä, mutten enää ole samaa mieltä tuosta väitteestä, ettei suomalaiset kykene small talkkiin. Suurimmassa osassa näistä yhteisöistä kaikki ovat nuoria aikuisia, joten voi olla hieman vanhempien ihmisten piirre toi ettei osata vieraille jutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tämä oli provo, niin jäin muistelemaan sitä kun itse palasin ulkomailta Suomeen. Kulttuurishokki oli aika rankka.
Kielitaitoa ja ulkomaan työkokemusta arvostettu lainkaan, kun multa puuttui se Suomessa(!) hankittu tutkintopaperi. Asunnon löytäminen oli hankalaa.
Suomalaiset ihmiset tuntuivat epäystävällisiltä, itsekeskeisiltä ja jäykiltä. Myös sukulaiset ja ystävät olivat muuttuneet, en ollut pysynyt osana heidän arkista elämäänsä, joten Suomeen tultuani en sopinut hyvin heidän nykyiseen elämäänsä.
Mikä viehätti Suomessa oli luonto, rauha ja se, että asioiden hoitaminen on niin helppoa.
Työuran luominen piti kuitenkin aloittaa aivan alusta, samoin ystäväpiirin ja harrastusten etsiminen. Meni yli 15 vuotta siitä kun muutin että aloin tuntea olevani kotoutunut. Kun olin aikoinaan muuttanut ulkomaille mulla oli asiat reilassa ja tunne että olen kotutunut jo parin vuoden sisään.
Sehän se juuri on, että uuteen kulttuuriin mennessä on valmiimpi sopeutumaan koska tietää menevänsä uuteen ja outoon. Takaisin tullessa kulttuurishokki on usein isompi, koska olettaa asioiden olevan ennallaan ja vain odottavan sinua takaisin jakamaan ulkomaan kokemuksia, muttei se olekaan niin. Monet asiat ovat muuttuneet, sukulaiset ja kaverit etääntyneet eikä se ulkomaan kokemus olekaan niin kovaa valuuttaa työmarkkinoilla kuin kuvittelit.
Tuo oli osittain oma tulkintasi. Minä tarkoitin enemmän niin että ulkomailla ihmisiin oli helpompi tutustua, ihmiset olivat sosiaalisempia, kiinnostuneita muista ihmisistä. Sen sijaan Suomessa oli enemmän suljettuja piirejä, joihin oli vaikea päästä. Ihmiset olivat epäsosiaalisempia jne... Ihmisillä on kovin pienet ja ahtaat ympyrät.
Työelämä oli erilaista, hyvin jäykkää. Jos mulla olisi ollut joku juosten kustu kauppaopiston tutkinto suomalaisesta oppilaitoksesta, olisin mitättömällä ulkomaan kokemuksella ja rallienglannilla saanut työpaikan, jota en saanut vaikka mulla oli parempi kielitaito ja alan osaamista usealta vuodelta kv-organisatioiden projekteissa. Mun mielestä se osoitti ettei kielitaitoa ja ulkomaan kokemusta oikeasti arvostettu.
Jos niitä ei arvosteta, olet työssä, jossa niitä ei tarvita. Ei tarpeettomia taitoja ja kokemuksia tarvitse arvostaa.
Et tainnut nyt ymmärtää yhtään mistä on kyse. Hain esim. työpaikkaa, johon olisi vaadittu mun osaamista ja olisivat palkanneet mut, kunnes kävi ilmi ettei mulla ollut tutkintoa Suomesta. Eli osaaminen ei kelvannut sellaisenaan. Vaikka osaaminen alalta, jota ei edes suomalaiseen tutkintoon sisällykään.
No kuule, suurin osa ei saa kaikkia hakemiaan työpaikkoja. Siellä on ollut joku sinua pätevämpi hakija, joka on valittu.
Jankuti jankuti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tulossa takaisin vasta 12 vuoden päästä. Siinä vaiheessa olen asunut ulkomailla 35 vuotta. Vaikka tässä ketjussa on niin paljon negatiivista, olen hyvin positiivisella mielellä muuton suhteen. Siihen vaikuttaa mm. se, että olen silloin jäänyt eläkkeelle, joten en joudu etsimään töitä ilman työhistoriaa Suomessa (mikä käsittääkseni on hyvin haastavaa). Lisäksi olen aktiviisesti pitänyt yllä yhteyksiä Suomeen, omistan siellä asunnon ja mökin, ja vietän paljon lomiakin siellä. Saa sitten nähdä osoittautuuko todellisuus jotenkin ikävämmäksi. Pahimmat talvikuukaudet on joka tapauksessa tarkoitus viettää jossain muualla.
No kuule, suurin osa ei saa kaikkia hakemiaan työpaikkoja. Siellä on ollut joku sinua pätevämpi hakija, joka on valittu.