Millaista teillä on 17v nuortenne kanssa?

Helppo.

Helppoa. Viihtyy vanhempien seurassa. Kertoo avoimesti asioistaan.

Murrosikä oli kova, mutta meni jo. Nyt on ollut jo kauan hyväntuulinen ja itsenäinen nuori, jolla suunnitelmissa kotoa muutto ensi vuonna.

Helppoa ja mukavaa, 17-vuotiaalla on kuohunnat ohi ja siitä on kuoriutunut mukava juttukaveri. Pidän myös hänen ystävistään ja on hauska seurata kaikkien heidän kasvuaan.

Vaihtelee.

Välillä tulee äidin kainaloon sohvalle katsomaan telkkaria ja kertoo avoimesti asioista, vaikka juuri viimeviikolla pilasin hänen elämänsä kun en antanut mennä poikaystävänluo yöksi.. 

Murrosikä alkaa olla ohi, huomasin että siltä tulee ihan fiksua puhetta :D kai minä lopulta onnistuin tuosta yhteiskuntakelpoisen kasvattamaan vaikka pelko oli vielä 3 vuotta sitten että mikä tuosta oikein tulee.

Onhan tuon kanssa ollut aina helppoa ja mukava jutella, mutta ei tässä eletä mitään ns helppoa elämää. Mutta mun lapseni ei olekaan koskaan ollut mikään helppo lapsi.

Kaksoset. Tyttö ja poika. Pojan kanssa todella helppoa, mutta tytön kanssa hankalampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtelee.

Välillä tulee äidin kainaloon sohvalle katsomaan telkkaria ja kertoo avoimesti asioista, vaikka juuri viimeviikolla pilasin hänen elämänsä kun en antanut mennä poikaystävänluo yöksi.. 

Miksi et?

Tytön kanssa vaikeaa vielä 17 vee. Riitaisaa. Ennen murrosikää välit oli tosi läheiset ja epäilen palautuuko ne koskaan.

Ihan kauheaa murrosikää ei edes ollut, tai sitten se jäi minulta huomaamatta. Ihan hyvät välit on, viestitellään ja vaihdellaan kuulumisia. Samalla paikkakunnalla asutaan, mutta teini on jo omillaan, toki vanhempien tukemana. Käy välillä kotona kyläilemässä tai sitten nähdään kaupungilla, jos on tarvetta ostoksille. 

Nyt on opiskelut alkamassa, tai eka viikko oli orientaatiota ja varsinainen opiskelu alkaa ensi viikolla. Mutta jännä vaihe elämässä, toivottavasti menee hyvin ja saa myös uusia kavereita sieltä. 

Toki on ollut sellaisia tilanteita että teini on kovasti jotain tahtonut, mihin ei ole suostuttu. Mutta on uskonut järkipuhetta ja on löydetty sopiva ratkaisu. Mitään itkupotkuraivareita ei ole ollut, eikä ovia paiskottu tai mykkäkoulua pidetty. Tai mistä minä tiedän vaikka olisi siellä omassa kämpässä riehunut :-) Mutta ainakaan raivonaamahymiöitä ei ole viesteihin laitellut.

No helppoa on. Tyttö on asunut jo yli vuoden ”omillaan” toisella paikkakunnalla. Opiskelee siis siellä ja hyvin on mennyt. Silloin tällöin käy meillä ja me vierailemme hänen luonaan aina, kun olemme asioilla kyseisessä kaupungissa. On viihtynyt hyvin ja koulu (lukio+amis) sujuu paremmin kuin hyvin. Huolehtii asioistaan (toki tuemme häntä tarvittaessa). On paljon kavereita ja harrastuksia. Ei todellakaan enää ole murrosiän oikkuja. Jos olisi, tuskin olisimme päästäneet itsestään asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihtelee.

Välillä tulee äidin kainaloon sohvalle katsomaan telkkaria ja kertoo avoimesti asioista, vaikka juuri viimeviikolla pilasin hänen elämänsä kun en antanut mennä poikaystävänluo yöksi.. 

Miksi et?

Sisareni meni naimisiin seuraavana päivänä, enkä hänen unirytmillään luottanut että herää ajoissa ja on lähtövalmiina silloin kun pitää.

Pojalla mopon kanssa vissin ongelmia, siksi ei meille tullut

11, laitoslapsi? Vai miksi jo omillaan, kun kuitenkin samalla paikkakunnalla asutte?

Aika kivasti jo menee. Jotain "mä tiedän kaiken, turha tarjota elämänkokemusta" -asennetta on välillä ilmasss, mut pääsiassa ihan välilöissä ollaan. Tietty jo paljon tilaakin annetaan. Suurin kasvatustyö on tehty kauan sitten.

Murrosikä alkoi myöhään, vaikeaa on hänen kanssaan, tyttö on. Psyykkisesti vaikeaa jotenkin ja koko perhe kärsii, ei juo tms. Kaikilla muilla näyttää olevan helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Murrosikä alkoi myöhään, vaikeaa on hänen kanssaan, tyttö on. Psyykkisesti vaikeaa jotenkin ja koko perhe kärsii, ei juo tms. Kaikilla muilla näyttää olevan helppoa.

Voi olla vaikeaa juuri tuo, että on muiden kanssa eri tahdissa. Tsemppiä, eiköhän kuitenkin ohi mene.

Helppoa on.

Paljon olen tehnyt elämässäni väärin mutta lasteni kohdalla voin taputtaa itseäni olkapäälle itseeni tyytyväisenä. 

Todella helppo. Ollut kiltti, tottelevainen ja hiljainen koko lapsuuden.

Vierailija kirjoitti:

11, laitoslapsi? Vai miksi jo omillaan, kun kuitenkin samalla paikkakunnalla asutte?

Kävi jo lukion eri paikkakunnalla, toki silloin kävi kotona viikonloppuvapailla. Mutta totuttiin jo siinä vähän, että teini ei ole koko ajan kotona, ja hänkin tottui itsenäisempään olemiseen. Monet muutenkin kyllä muuttaa pois kotoa opiskelujen alussa, vaikka asuisivatkin yliopistopaikkakunnalla. Niin tämä meidänkin teini. Tuemme häntä toki taloudellisesti ja olemme hyvissä väleissä ja nähdäänkin melko usein. Ei vaan asuta enää yhdessä.