Kokemuksia, millaista oli/on elää alkoholistin kanssa?

En kestä alkkiksia edes tuttuina tai kavereina, saman katon alla asuessa varmaan ampuisin.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisti on ehkä fiksu, mukava ja hurmaava. Silti hänelle tärkein on alkoholi. Rakkainkin on vain este ihanan humalan tiellä.

Ja yleensä fiksuimmasta ja hurmaavimmastakin tulevat esille ne huonot puolet tuon taudin myötä. Kaikki eivät toki ole väkivaltaisia tai ilkeitä, mutta monet ovat.

Helvetillistä se on.

Tuhoaa juomisella itsensä ja kaiken ympäriltään kun rakastaa viinaa enemmän kuin mitään muuta.

Loppujen lopuksi et vain inhoa tuota alkoholistia vaan enemmän itseäsi. Kuinka suostuikaan toisen ihmisen kynnysmatoksi ja annoit hänen hänen tehdä itsestäsi vainoharhaisen, kyttäävän ja pelokkaan ihmisraunion.

Meitä alkoholisteja on niin moneen junaan. Itse tissuttelen viiniä viikonloppuisin. Nytkin on eiliseltä jäänyt puolikas pullo loppusuoralla ja toisen meinaan avata kun tämä loppuu. Syyksi riittää se että olen yksin kotona, mies tulee muutaman tunnin päästä ja lapset yökylässä. Lasten kotona ollessa koitan jättää pariin lasilliseen ja enimmäkseen juon vain viikonloppuna. Pystyn siihen kyllä, mutta ei se helppoa ole. Vastauksena kysymykseesi siis, ettei mun alkoholismi ainakaan vielä haittaa perhe-elämää, olemassa se kuitenkin on.

Oma äitini on alkoholisti ja lapsuuteni oli äidin puolelta hyvin turvaton. Humalassa äiti oli ylidramaattinen ja vanhempani riitelivät paljon. Olin parikumppinen kun äiti lopetti juomisen ja on nyt ollut 15 vuotta kuivilla.

Ja ennen kun kenenkään täytyy huomauttaa, kirjoitusvirheitä tulee näin puolikkaan valkkarin jälkeen....