Lue keskustelun säännöt.
Käyttäisitkö sijaissynnyttäjää jos se olisi mahdollista?
08.09.2018 |
Miksi joo, miksi et?
Itse käyttäisin. Koska omat raskaudet on olleet vaikeita/stressaavia ja nyt kahden lapsen jälkeen on lievä laskeuma (esim. sisälmykset pullottaa vaginasta ulos kakkaa ponnistaessa ja hyppiessä pissan pidätys mahdotonta, tämä on vielä lievää mutta enpä tälläistä osannut odottaa..!). Mahakin lerppuu koska iho jäi löysäksi. Harmittaa.
Kommentit (54)
Joo ehkä.. en tiedä mitä teen jos päätän toteuttaa suunnitelmani hankkia 7 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäisin, koska oma kohtuni on rakenteeltaan virheellinen ja minulla on lisäksi endometrioosi. En siis kykene saamaan lapsia "normaalisti" (on yritetty).
Mulla muuten sama, mutta endometrioosista ei ole täyttä varmuutta kun ei ole tehty laparoskopiaa. Esikoiseni syntyi ja kuoli rv 22. Kohdussani oli väliseinä, jonka aiheuttaman ahtauden vuoksi lapsivedet meni jo rv 19.
Jos olisi mahdollista, haluaisin sijaissynnyttäjän. Muutoin terve vauva oli esikoinen, syntyi vaan ihan liian aikaisin. Kohtuni on kyllä sittemmin leikattu, eli väliseinä ns. halkaistiin pois tieltä, mutta silti epäilyttää hankkiutua uudelleen raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En todennäköisesti käyttäisi, mutta vaikea tietää kuinka epätoivoinen voisin olla jos en voisi tulla raskaaksi. Olen omissa raskauksissa ollut aika super terveellinen ja tehnyt kaiken mahdollisimman hyvin lapsen kehitystä ajatellen. En siis voisi luottaa toiseen naiseen lapseni kantamisessa kun en voisi häntä 24/7 stalkata.
Varsinkin kun tässä puhutaan varmaankin käsittääkseni yleisimmästä sijaissynnytyskuviosta eli sijaissynnyttäjä järkätään jostain köyhästä maasta, jolloin kyseinen nainen toki hyötyy taloudellisesti, mutta kyllä siihen liittyy eettisiä ja moraalisia kysymyksiä ja on vähintään jonkinlaista hyväksikäyttöä. Ja entä jos syntyvä lapsi sitten onkin sairas tms. Harva nainen nimittäin haluaisi vuokrata kohtuaan tuntemattomille ellei ole melko surkeassa asemassa. Eri asia sitten jos saatte sijaissynnyttäjiksi esim. jonkin luotettavan tuttavan, joka huolehtii raskaudestaan.
Mielestäni on itsekäs ajatus turvautua sijaissynnyttäjään koska oma keho on rupsahtanut ja haluaa välttää raskauden vaivat, siinäkin olisi iso ero jos raskaus olisi oikeasti äidille vaaraksi. Miksei lapsilukusi ole sitten tässä... Entä imetys, kuinka se onnistuu kun et itse synnytä. Etkö ole pätevä adoptiovahemmaksi, siksi pitää vuokrata toisen naisen kohtu jostain Indonesiasta kun virtsa karkailee... Anteeksi, mutta vähän provosoiduin sun perusteluista.
Hassua, en edes ajatellut että lastani kantaisi joku köyhä intialainen nainen. Ajattelin että JOS sijaissynnytys olisi Suomessa sallittua niin voisin hyvin palkata jonkun suomalaisen naisen kantamaan ja synnyttämään puolestani maksua vastaan. Adoptointi on usein vielä monimutkaisempi prosessi, haluaisin käyttää omia sukusoluja kuitenkin ensisijaisesti.
Fakta on sekin että toiset meistä ei kärsi raskauksista samalla tapaa kuin toiset. Sulle ehkä esim. virtsankarkailu on pikkujuttu, minulle liikunnallisessa työssä jokapäiväinen ongelma. Ja hassua että tartuit vain siihen, kun kerroin isommastakin ongelmastani laskeuman suhteen.
Tokikaan en ketään haluaisi hyväksikäyttää, vaan jos joku nainen rakastaa olla raskaana ja on valmis hyväksymään riskejä maksua vastaan niin en näe siinä mitään väärääkään. Suomessa raskaudet ja synnytykset on kuitenkin hyvin turvallisia naisille joten mielestäni siinä ei riistetä ketään. Pikemminkin ihmettelen miksi nainen ei saa määrätä omasta kehostaan tässä asiassa? Ei se joka haluaa sijaissynnyttää eikä se jonka keho kärsii keskimääräistä enemmän raskaudesta/synnytyksestä.
AP
No itselläni ei ole ollut edes virtsankarkailua koskaan vaikka raskauksien jälkeen toki kesken lenkin piti lähteä pissalle, mutta sekin parantui ihan lantionpohjanlihastreenillä eikä minulla ole vastaavia kokemuksia. Itse provosoiduin vaan heti aiheesta kun aloin ajatella miten se monesti tällä hetkellä menee ja meni vähän pitkälle aiheesta, että olisi juuri Suomessa järjestetty mahdollisimman eettisesti. Anyways yhdessä viestissä sanoin, että jos kroppa on jo aivan riekaleina edellisistä raskauksista sekin voi olla ok syy varsinkin jos sijaissynnyttäjä on juuri joku vapaasta tahdostaan ja reilussa asetelmassa haluaa ryhtyä sijaissynnyttäjäksi niin ok. Tää keskustelu on jäänyt kyllä vaivaamaan kun tiedän itsekin, että on tullut täräytettyä vähän liian jyrkästi ja varmasti turhaan jonkun mieltä pahoittanut, mutta toivottavasti ymmärrät etten oikeasti halua vain saada ihmisiä pitämään itseään paskana tms.
En loukkaantunut. Minusta ihan hyvä että asioista keskustellaan. Esim. tuosta laskeumasta ja virtsankarkailusta usein kuvitellaan että se korjaantuisi jumpalla. Jumppa kuitenkaan ei yleensä auta, ellei kyseessä ole hyvin lievä,aluillaan oleva ongelma. Laskeuman syntyynkään ei voi itse vaikuttaa, koska se johtuu pitkälti kudostyypeistä. Ja tilanne usein vielä pahenee iän myötä. Minä täytän vasta 30v ja nyt jo tilanne on se että tuntuu ettei kohtu aina pysy sisällä (no pysyy se, mutta oireet on inhottavat). Vaikka siis tilaani ei luokitella mitenkään vielä vakavaksi. Lääkäri ehdotti jotain palloa jota pidetään emättimessä, jotta kudokset pysyy "paikoillaan" eikä paina mm. virtsarakkoa. Onko se sitten kivaa että 30-vuotiaana pitää pitää jotain apuvälinettä sisällään, ettei töissä pissaa housuunsa...
Sanonpa vaan, koska en minä näistä ennen omia synnytyksiä tiennyt enkä myöskään tiennyt että tälläisen kanssa nainen jää aika yksin. Se on vähän niinkuin voi voi. Tosin sama oli raskausvaivojen kanssa.
Kolmatta en uskalla edes ajatella, seuraavan kerran jälkeen tilanne olisi varmaan vielä pahempi...
Joo kiva kun vielä vastasit ja sympatiat sulle, ei tuon kanssa varmasti ole helppo elää. Toivottavasti tilanne pysyisi kohdallasi vielä siedettävänä. Kyllä ymmärrän ajatuksiasi ja kiva että näitä kysymyksiä voidaan käsitellä. Tuli vielä yön aikana mieleen muutama asi tähän liittyen. Listailen tässä jos joku on päässyt pohdinnoissaan pidemmälle:
- Voisiko teoriassa sijaissynytysten salliminen vähentää tehtävien aborttien määrää edes pikkaisen? Jos joltain naiselta poistuisi se sosiaalinen häpeä, että on antanut oman lapsensa pois? Voisi siis väittää tuttaville vaikka lapsen olleen täysin jonkun toisen. En yhtään tiedä monellako tällainen asia vaikuttaa päätökseen abortista.
- Entä aborttiin liittyen muutenkin voiko sijaissynnyttäjä kesken raskauden päättääkin tehdä keskeytyksen?
- Entäpä jos lapsella todetaan jokin vaikkapa kromosomihäiriö raskauden aikana? Vanhempien pitäisi olla valmiit huolehtimaan sairaasta lapsesta jos sijaissynnyttäjä ei halua tehdä aborttia (vaikka näin olisi tällaisissa tapauksissa sovittu)? Vai annetaanko lapsi sitten syntymän jälkeen pois? Vammaiselle lapselle ei välttämättä löydy ottajaa.
Äitiys ei ome sama asia kuin synnytys. Eli kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, koska mulla on kamala raskaus- ja synnytyspelko, niin se olisi paras vaihtoehto itselle.
Onko sulla jotain terveydellisiä syitä miksi näistä olisi tulossa erityisen vaikeita koska jos ei normaaliin raskauteen kykene niin lapsen kasvatus on sitä haastavampaa. Ja syyt on ainoastaan mielenterveydelliset niin toivon, että pääset peloistasi ennen kuin alat vanhemmaksi. Voi olla, että trollaat vaan ja en vaan tajunnut.
Ei oo terveydellisiä syitä. Mua van pelottaa ne kivut mitä synnytyksessä on ja muut loppuraskauden aikaiset asiat esim. lapsiveden tulo.
Voi luoja! :D no toivottavasti susta tule vanhempaa ennen kuin saat pääsi kuntoon tai lopetat trollaamisen
Anteeksi oli liian ilkeästi sanottu, synnytyspelko ym. on kai aika yleistäminen eikö susta täysin epäkelpoa vanhempaa tekisi. Suosittelisin kuitenkin hoitamaan pelkojasi ennemmin kuin antamaan niille kaiken vallan kun kerran terveydellistä syytä ei ole. Koska psyykeesi ei olisi silloin välttämättä kestäisi vanhemmuuttakaan ja siinä tulevia mahdollisia vastoinkäymisiä. Sijaissynnyttäjään turvautuminen perusteettomien pelkojen takia vaan kuulostaa niin hullulta. Siis, että tosissaan sitten haluaisi vielä lapsen vastuulleen jos ei tuollaisen pelon yli pääse ja vuokraa kohdun. Eikä sekään mikään helpoin projekti olisi.
Mä en oikeen ymmärrä miten se, että pelkää synnyttämistä, vaikuttaisi vanhemmuuteen?
Moni myös alkaa pelätä synnytystä vasta ensimmäisen synnytyksen jälkeen. Siitä voi saada PTSD:n.
Mirstenhän ei tarvitse synnyttää tullakseen hyviksi vanhemmiksi eikä adoptiovanhempien.
Eikä siis kenenkään. Eikä imettää.
Vanhemmuus on ihan toinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En antaisi kauniin tyttöystäväni pilata kroppaansa raskaudella ja synnytyksellä. Eli käyttäisimme sijaissynnyttäjää jos se olisi mahdollista. Valitettavasti joudun hylkäämään naiseni jos hän päättää haluta lapsia.
Minulle tuli laskeuman oireita jo 7kg lihomisesta. Lapsen tekeminen aiheuttaa varmaan lopullista tuhoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäisin jos asiaan liittyviä mahdollisia eettisiä kysymyksiä ei tarvitsisi sen kummemmin pohtia. Raskauttani edelsi vuosien lapsettomuushoidot ja raskaana oleminen otti voimille valtavan pahoinvoinnin takia. Myös kropan palautuminen vie oman aikansa. Olen saanut kerran kokea raskauden ja synnytyksen enkä toista kokemusta välttämättä haluaisi. Lapsia toivoisin kuitenkin kovasti lisää. :) Rakastan lastani enemmän kuin mitään. Koen kuitenkin että suhteemme alkoi muovautumaan vasta syntymän jälkeen. En kokenut erityistä yhteyttä tai konkretiaa kohtulasta kohtaan. Synnytyskin oli jotenkin absurdia, en oikein vieläkään tajua että puskin pihalle sen mukulan joka meillä nyt asuu. Siksi voisin kuvitella, että pystyisin rakastamaan toisen naisen synnyttämää lasta juuri samalla voimalla kuin tätä itse synnyttämäänikin.
Vierailija kirjoitti:
En antaisi kauniin tyttöystäväni pilata kroppaansa raskaudella ja synnytyksellä. Eli käyttäisimme sijaissynnyttäjää jos se olisi mahdollista. Valitettavasti joudun hylkäämään naiseni jos hän päättää haluta lapsia.
Kaikkien kroppa menee ajan kanssa "pilalle". Jos tyttöystäväsi huolehtii itsestään niin hänen kroppansa tuskin menee kummemmin pilalle vaikka toki jonkin verran muuttuukin, yhdestä-kahdesta raskaudesta moni palautuu aikalailla täysin entiselleen. Onko tämä kaikista ihan kyllä-ei-asia, jossa ei ole ihmeempää pohdittavaa. Kyllä raskaushormonit ym. on ihan hyödyllisiä vanhemmuudelle jos vain raskauteen kykenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessahan se on siis laitonta, jos joku ei tiennyt.
paitsi jos olet kansanedustaja
No itselläni ei ole ollut edes virtsankarkailua koskaan vaikka raskauksien jälkeen toki kesken lenkin piti lähteä pissalle, mutta sekin parantui ihan lantionpohjanlihastreenillä eikä minulla ole vastaavia kokemuksia. Itse provosoiduin vaan heti aiheesta kun aloin ajatella miten se monesti tällä hetkellä menee ja meni vähän pitkälle aiheesta, että olisi juuri Suomessa järjestetty mahdollisimman eettisesti. Anyways yhdessä viestissä sanoin, että jos kroppa on jo aivan riekaleina edellisistä raskauksista sekin voi olla ok syy varsinkin jos sijaissynnyttäjä on juuri joku vapaasta tahdostaan ja reilussa asetelmassa haluaa ryhtyä sijaissynnyttäjäksi niin ok. Tää keskustelu on jäänyt kyllä vaivaamaan kun tiedän itsekin, että on tullut täräytettyä vähän liian jyrkästi ja varmasti turhaan jonkun mieltä pahoittanut, mutta toivottavasti ymmärrät etten oikeasti halua vain saada ihmisiä pitämään itseään paskana tms.