Uusperheet: etälasten vierailuista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luojalle kiitos ei tarvitse olla mukana näissä uusioperhesekoiluissa. On etävanhempaa, lähivanhempaa, etälasta, lähilasta, vuoroviikkoja, exää, nyxää, exän nyxää, puolisisaruksia, puoliserkkuja ja ties mitä muuta härdelliä.

Huh.

Niin... Tule silloinkin kiittämään luojaasi jos jäät leskeksi ja jossain vaiheessa haluaisit uuden elämänkumppanin.

Joo, mutta yksi oleellinen asia olisi toisin: ei olisi mitään toisen vanhemman luona olevaa mahdollista uusperhettä myös. Ei biologisten vanhempien välisiä kiistoja. Puolet ongelmista puuttuisi automaattisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa joka toinen vkl, mutta vähintään joka kolmas kerta tulee muutoksia: lapsilla on synttäreitä tms, tai isällä työmenoja. Sopimus on kuitenkin sama.

Lapset sanovat tulevansa isän luo yökylään. Minua he selvästi vierastavat. Jos heillä on isälle asiaa, ja minä olen isän vieressä, niin eivät meinaa uskaltaa tulla.

Yritätkö mitenkään helpottaa tilannetta?

Ensimmäisen vuoden jutella, eli keskustella, mutta en aina saa edes vastausta. He eivät puhu minulle, siis ovat arkoja lapsia eivätkä puhu oikein kenellekään. Siksi nykyään en edes yritä.

Kyllähän se vaan niin on, että lapsi joka käy kyläilemässä silloin tällöin jää perheen ulkopuolelle. Oli miten ylevät ajatukset tahansa. Ja Se lapsi joutuu sopeutumaan etävanhempansa uuteen puolisoon, eihän kukaan täysjärkinen aikuinen jätä uutta kumppaniaan sen takia että joka toinen vkl kyläilevö tenava ei siitä tykkää. Realismia ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Tulin vaan tänne hihkumaan onnesta, kun meillä uusperhekuvio on vihdoin purkautunut miehen lapsen aikuistumisen myötä. Voi helvata, että ne viikonloput, jolloin hän oli meillä, olivat itselleni täyttä tuskaa. Lapsi tiuski minulle koko ajan. Sen lisäksi piti sietää hänen ilkeän äitinsä kettuilua asiasta kuin asiasta. Nyt se kaikki on vihdoin ohi. Me olemme muuttuneet uusperheestä ydinperheeksi ja tämä on aivan ihanaa. Uusperhe on todella tukala kuvio, enkä oman kokemukseni perusteella voi suositella sellaista kenellekään.

Ehei! Se lapsi on miehesi lapsi vielä 50-vuotiaanakin. Ei lapsi kasva koskaan pois lapsen osasta. Nyt täysi-ikäisenä hän kaipaa isän tukea ja apua vielä (muuttamiset, autojen ostot ja huollot, isänä/äitinä olemisen kysymykset, lastenlasten elämään osallistuminen jne.) .

Liian aikaisin hihkut! Ei lopu koskaan!

Itse en noteeraa miehen etälasta mitenkään. Käymme lomailemassa perheen kanssa kolmesti vuodessa. Etälasta emme ota mukaan, koska minä en halua pilata lomaani ja myös mieheni on sitä mieltä että äitinsä viekööt kun elatusmaksuja saa.

Kun hän on meillä, huolehdin omat lapseni. Jos hän jättää syömättä, harjaamatta hampaat, peseytymättä, en välitä hiukkaakaan. Hoitakoot kasvatusvastuussa olevat. Ei kuulu minulle. Onneksi hän on jo ymmärtänyt olevansa ilmaa minulle, eikä puhu enää minulle.

Huomenna vietämme isänpäivää. Lapsemme antavat isälleen lahjaksi taulun, jossa he kaikki isän rakkaimmat on =yhteiset lapsemme. Etälapsi sanoi että unohti kortin kouluun eli hän on ainoa jolla ei aamulla mitään roolia.

Vierailija kirjoitti:

Kun hän on meillä, huolehdin omat lapseni. Jos hän jättää syömättä, harjaamatta hampaat, peseytymättä, en välitä hiukkaakaan. Hoitakoot kasvatusvastuussa olevat. Ei kuulu minulle. Onneksi hän on jo ymmärtänyt olevansa ilmaa minulle, eikä puhu enää minulle.

Huomenna vietämme isänpäivää. Lapsemme antavat isälleen lahjaksi taulun, jossa he kaikki isän rakkaimmat on =yhteiset lapsemme. Etälapsi sanoi että unohti kortin kouluun eli hän on ainoa jolla ei aamulla mitään roolia.

Ei kuulosta perheeltä.

En ymmärrä tarvetta käyttää näitä sanoja etä, bonus jne. Lapsi on lapsi, ei mikään etä tai bonus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on Ap hullun holmaa että lapset ovat etusijalla??

Jos uhraa oman mahdollisuutensa onneen. En ymmärrä ehjissäkään perheissä sitä, että kumppani ei ole se ykkönen.

Ap

Kyllä huomaa että sulla ei ole lapsia kun et näytä lasten ja vanhempien suhteesta paljon ymmärtävän.

Kumman ilkeää kommentointia taas monessa vastauksessa. Ap tuntuu välittävän paljon miehensä lapsesta ja miettii keinoja, jotta vuorovaikutus toimisi hyvin ja lapsi viihtyisi. Harva viitsisi noin paljon, mitä nyt olen näitä keskusteluja seurannut. 

Ap on varmaan keskustellut miehensä kanssa tästä ongelmasta. Mielestäni miehessä on iso osa asian ratkaisua. Miehen kanssa vakavat ystävälliset keskustelut aiheesta ja sitten perheenä puuhaamaan asioita. Mieskin mukaan leipomaan ym. 

Onkohan eroon liittynyt sitä, että mies on ollut se, joka on halunnut päättää parisuhteen? Sehän voisi vaikuttaa lapsen suhtautumiseen uuteen puolisoon. 

Ap voisi keskustella myös lapsen kanssa siitä, kuinka hartaasti toivoisi lapsen viihtyvän. Ehkä on jo jutellutkin. Tietty tuo toive on käynyt ilmi jo ap:n toimista muutenkin, mutta keskustelu voi ihmeellisesti lähentää. 

Olen ap:n kanssa samaa mieltä, että järjestely jossa lapset asuvat aina samassa paikassa, jossa vanhemmat viettävät aikaa vuorotellen, ei ole aina mahdollista. Jos vaikka vanhemmilla tai toisella heistä ei ole uutta kumppania, asumiskustannukset yksin asuvalle vanhemmalle nousevat korkeiksi, kun pitää yksin maksaa puolestatoista asunnosta. 

No heh, miehelläni on 13 ja 10 vuotiaat lapset. Miehen kanssa olen ollut 4 vuotta yhdessä, ja ei tämä heidän kotinsa ole, enkä minä mikään äitipuoli :D

Meillä lapset saavat ihan itse päättää mitä kutsuvat kodiksi. Isä on isä, ja minä olen etunimelläni, ei ole mitään pakkoa lapsilla olla meillä sitä tai tätä, vaan saavat olla niin kuin itse parhaaksi kokevat. Minulle käy kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Itse en noteeraa miehen etälasta mitenkään. Käymme lomailemassa perheen kanssa kolmesti vuodessa. Etälasta emme ota mukaan, koska minä en halua pilata lomaani ja myös mieheni on sitä mieltä että äitinsä viekööt kun elatusmaksuja saa.

Kun hän on meillä, huolehdin omat lapseni. Jos hän jättää syömättä, harjaamatta hampaat, peseytymättä, en välitä hiukkaakaan. Hoitakoot kasvatusvastuussa olevat. Ei kuulu minulle. Onneksi hän on jo ymmärtänyt olevansa ilmaa minulle, eikä puhu enää minulle.

Huomenna vietämme isänpäivää. Lapsemme antavat isälleen lahjaksi taulun, jossa he kaikki isän rakkaimmat on =yhteiset lapsemme. Etälapsi sanoi että unohti kortin kouluun eli hän on ainoa jolla ei aamulla mitään roolia.

Tämä vastaa täsmälleen omaa lapsuuden kokemustani uusperheestä. Tilanne paheni kun isästäni tulikin lähivanhempi ja hullu äitipuoli oli piinaamassa aina. 17-vuotiaana oli vaan pakko muuttaa pois. Jälkikäteen olen kyllä ihmetellyt isäni täydellistä munattomuutta hoitaa asiat paremmin. No, eipä olla toki oltu tekemisissä enää vuosiin.

Olen yhden kodin kannattaja kokemuksen kautta.

Tässä keskustelussa 'äitipuoliksi' tekeytyvät mammat, jotka pelkäävät, että ero voi tulla. Ei se ihan noin raadollista ole.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa 'äitipuoliksi' tekeytyvät mammat, jotka pelkäävät, että ero voi tulla. Ei se ihan noin raadollista ole.

Kyllä se vaan on noin raadollista. Voi olla pahempaakin. Googlaa ”vihaan äitipuolta”. Ja tosiaan joskus on niinkin että jos lapset vaan pitää isästä kiinni eikä suostu väistymään takavasemmalle niin ”äitipuoli” alkaa keksiä kaikenlaista pientä jäynää että ymmärtäisivät pysyä poissa. Näissä on monesti myös kyse rahasta ja omaisuudesta. Jos isän yhteys lapsiin katkeaa niin isällä on matalampi kynnys alkaa siirtää rahaa uuden vaimon lapsille kun omia ei enää tapaa.

Täällä lasten vierailut kellotettiin pienempänä. Nyt kun ovat isompia, käyvät vähän miten sattuu etävanhemmalla. Lomilla enemmän ja pidempiä aikoja kerrallaan yms. Esim näin syksyllä kun koulukiireet painaa päälle, ja harrastukset rullaa niin lapsia joutuu välillä houkuttelemaan että käyvät. Mutta joukulomalla varmasti viihtyvät taas useamman päivän. Koen että pienten lasten kanssa säännöllisyys on tärkeää, isommat osaavat jo itsekin pitää yhteyttä etävanhempaan kun on oma puhelin yms. Yläaste-ikäisen ikävä ei ole niin fyysistä kuin taaperolla. Kumpaankaan suuntaan, siksi lomilla usean viikon etävierailut on meillä toimineet. Pärjäävät jo ilman äitiä pidempään.

Säälittää eroperheiden lapset.

Harva tapaus eroista on sellainen, että lapset hyötyisi siitä.

Vierailija kirjoitti:

Säälittää eroperheiden lapset.

Harva tapaus eroista on sellainen, että lapset hyötyisi siitä.

Tuo on totta. Tuore tutkimus kertoo, että kahden biologisen vanhemman perheissä ( ydinperhe) on 13 % lapsista psyykkisiä ongelmia, yksinhuoltajaperheissä 21% ja uusperheiden lapsista 31%.

Karua totta lasten psyykkisistä ongelmista eron jälkeen.

Uusperhe unelmako? Ei todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa 'äitipuoliksi' tekeytyvät mammat, jotka pelkäävät, että ero voi tulla. Ei se ihan noin raadollista ole.

Kyllä se vaan on noin raadollista. Voi olla pahempaakin. Googlaa ”vihaan äitipuolta”. Ja tosiaan joskus on niinkin että jos lapset vaan pitää isästä kiinni eikä suostu väistymään takavasemmalle niin ”äitipuoli” alkaa keksiä kaikenlaista pientä jäynää että ymmärtäisivät pysyä poissa. Näissä on monesti myös kyse rahasta ja omaisuudesta. Jos isän yhteys lapsiin katkeaa niin isällä on matalampi kynnys alkaa siirtää rahaa uuden vaimon lapsille kun omia ei enää tapaa.

Ikävä kyllä moni äitipuoli on mustasukkainen miehensä lapsille ja kokee heidät oman ydinperheensä häiriköinä. Aikuisten oma onni on tärkein. Ei siinä mikään hyvä parisuhde ja uusi onni paskaakaan kannattele niitä lapsia.

Voi olla että lapsi arvostaa sinua vasta teini-iässä. Ja ehkä jo nyt mutta ei uskalla näyttää sitä.

Mielestäni jatka samaa malliin. Kyllä sen huomaisi jos lapsi ei sinusta oikeasti pitäisi. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa 'äitipuoliksi' tekeytyvät mammat, jotka pelkäävät, että ero voi tulla. Ei se ihan noin raadollista ole.

Kyllä se vaan on noin raadollista. Voi olla pahempaakin. Googlaa ”vihaan äitipuolta”. Ja tosiaan joskus on niinkin että jos lapset vaan pitää isästä kiinni eikä suostu väistymään takavasemmalle niin ”äitipuoli” alkaa keksiä kaikenlaista pientä jäynää että ymmärtäisivät pysyä poissa. Näissä on monesti myös kyse rahasta ja omaisuudesta. Jos isän yhteys lapsiin katkeaa niin isällä on matalampi kynnys alkaa siirtää rahaa uuden vaimon lapsille kun omia ei enää tapaa.

Ikävä kyllä moni äitipuoli on mustasukkainen miehensä lapsille ja kokee heidät oman ydinperheensä häiriköinä. Aikuisten oma onni on tärkein. Ei siinä mikään hyvä parisuhde ja uusi onni paskaakaan kannattele niitä lapsia.

Voin myöntää tämän omakohtaisesti. Olin nuori sinkku, ja rakastuin mieheen jolla oli jo lapsia. En minä mieltänyt heitä perheemme jäseniksi, minulle perhe oli mies ja minä.

Asiaa ei auttanut, että miehen ex teki kaikkensa myrkyttääkseen lasten mielet meitä kohtaan.

Olivat siis olleet eronneena viisi vuotta ennen kuin edes tapasimme,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa 'äitipuoliksi' tekeytyvät mammat, jotka pelkäävät, että ero voi tulla. Ei se ihan noin raadollista ole.

Kyllä se vaan on noin raadollista. Voi olla pahempaakin. Googlaa ”vihaan äitipuolta”. Ja tosiaan joskus on niinkin että jos lapset vaan pitää isästä kiinni eikä suostu väistymään takavasemmalle niin ”äitipuoli” alkaa keksiä kaikenlaista pientä jäynää että ymmärtäisivät pysyä poissa. Näissä on monesti myös kyse rahasta ja omaisuudesta. Jos isän yhteys lapsiin katkeaa niin isällä on matalampi kynnys alkaa siirtää rahaa uuden vaimon lapsille kun omia ei enää tapaa.

Ikävä kyllä moni äitipuoli on mustasukkainen miehensä lapsille ja kokee heidät oman ydinperheensä häiriköinä. Aikuisten oma onni on tärkein. Ei siinä mikään hyvä parisuhde ja uusi onni paskaakaan kannattele niitä lapsia.

Voin myöntää tämän omakohtaisesti. Olin nuori sinkku, ja rakastuin mieheen jolla oli jo lapsia. En minä mieltänyt heitä perheemme jäseniksi, minulle perhe oli mies ja minä.

Asiaa ei auttanut, että miehen ex teki kaikkensa myrkyttääkseen lasten mielet meitä kohtaan.

Olivat siis olleet eronneena viisi vuotta ennen kuin edes tapasimme,

Totta muuten tuokin puoli, kun lasten äiti sotkee tahallaan välejä ja sabotoi ex-miehendä uutta suhdetta käyttämällä lapsia välineenä, on lasten hyvinvointi kyllä kaukana.