Anoppi tyrkyttää leipomuksia juhliini
Onko muilla kokemuksia sellaisesta, että jonkun tutun naishenkilön on aina pakko tarjoutua leipomaan sinun juhliisi, vaikket sitä edes haluaisi?
Olen niin kyllästynyt siihen, että anopin pitäisi aina saada osallistua kaikkiin perhejuhliemme järjestelyihin ja tehdä sinne erilaisia leipomuksia jne... Pidän tietyntyyppisistä leivonnaisista ja tykkään leipomisesta, teen siis sen mielelläni itse enkä koe siitä mitään vaivaa. Anopin taas on aina pakko päästävä mukaan leipomaan, ja hänen on pakko tuoda edes muutama kuivakakku, kun leipomisesta on muka minulle niin kovaa vaivaa.
Nyt on tulossa pojan syntymäpäivät ja anoppi on jo etukäteen ilmoittanut, että hän mielellään hoitaa leipomisen, kun juhlien järjestämisestä on minulle muka liian kovaa vaivaa. Sanoin, etten tarvitse apua ja siitä hän loukkaantui. eivätkö minun kakkuni kelpaa. Sinä varmaan teet paljon parempia.
Olen alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin kateellinen siitä, että saan järjestettyä juhlat ja ihmiset pitävät leipomuksistani (eikä hän saa kehuja)... Joka juhlia ennen saa käydä tappelun siitä, miksi häntä ei huolita juhlia järjestämään.
Kommentit (1602)
Eipä voi tähän muuta sanoa ap kun että ongelmansa kullakin. Voi hyvä ihme sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Roskiin?? Heitätte roskiin koskemattomia kakkuja. Ilkeyttännekö vai miksi?
Viekää töihin, kerhoon, naapurille tai vaikka puiston pultsareille. Varustettuna lapulla "ei ruokavammaisille! sisältää kaikkea".Ei meillä kyllä edes töissä mene kuivakakku. Tai voi mennä palanen tai kaksi. Ennen jaksoin viedäkin, mutta eipä ne sielläkään mene - varsinkin kun usein jää jotain parempaakin vietäväksi.
No jopas on juhlia ettei enää jaksa?? kakkua töihin viedä 😂
Tuliko mieleen, että kaikki eivät kulje töihinsä autolla? Silloin on aika työlästä alkaa kuljetella jotain kakkuja.
Kuivakakku menee vaikka muovikassissa. Täytekakut teemakoristeluineen on vaikeampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikien äidit, toivottavasti ymmärrätte ryömiä ruumisarkkuun kun poika kasvaa aikuiseksi ja alkaa seurustella. Teette kaiken varmasti väärin kuitenkin.
Siis juuri sinä jolla on nyt se pieni poikavauva tai vähän isompi rasavilli. Ei ne tulevien sukupolvien miniät kuitenkaan ymmärrä teitä eikä teidän tapojanne, olivat ne ihan millaiset hyvänsä.
Joo, just noin kannattaa uhriutua kun yritetään asettaa sopivia rajoja.
Pieleen meni.
En ole anoppi, olen kahden aikuisen toistaiseksi lapsettoman tyttären äiti, enkä leivo. Enkä syö kakkuja.
Tätä keskustelua lukiessani vain olen päätynyt tuohon toteamukseen, että anoppi on kerta kaikkiaan kenelle tahansa nykyminiälle pahin asia elämässä. Itsehän en tähän asemaan koskaan joudu, kun tyttäret vielä sattuvat olemaan heteroja molemmat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei juma, juhlien "kokonaisilme" menee pilalle kuivakakusta! 😂🤣😂🤣😂🤣
Miksi edes kutsut anopin, eikö juhliesi kokonaisilme mene pilalle jo hänestä?En kyllä tajua tällaista ajattelua.
Onko siis mielestäsi ihan ok viedä vaikka häihin joku omatekemäsi leipomus? Tai edes rippijuhliin? Niin että jokainen vieras toisi jonkun pussillisen pullia tai bostonkakun?
Olen ehkä tosi outo, mutta minusta olisi suunnattoman epäkohteliasta lykätä juhlissa katettuun tarjoilupöytään omin nokkineni joku itse tekemäni kakku.
Olin juuri rippijuhlissa joissa oli japanilaisteemainen tarjoilu (lapsen äiti on japanilainen). Kun oikein pinnistäen mietin, niin olisi ollut melko törkeää minulta kummitätinä iskeä pöytään joku taatelikakku, "kun meille suomalaisille maistuu paremmin nää tällaiset kuivakakut kuin noi sun jutut".
Rentoihin juhliin on ihan tavallista tuoda tuliaisiksi jotain syötävää. Onko viinipullon tai keksipaketin tuominen sinusta todellakin epäkohteliasta? Ihan normaali tapa. Tässä nyt on lähinnä kyse näistä täydellisen naurettavista juustokakku-valtataisteluista.
Mikä ihmeen pro kuivakakku -kampanja täällä on menossa? Kuivakakut on pahoja. Fetapiirakka on hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Poikien äidit, toivottavasti ymmärrätte ryömiä ruumisarkkuun kun poika kasvaa aikuiseksi ja alkaa seurustella. Teette kaiken varmasti väärin kuitenkin.
Siis juuri sinä jolla on nyt se pieni poikavauva tai vähän isompi rasavilli. Ei ne tulevien sukupolvien miniät kuitenkaan ymmärrä teitä eikä teidän tapojanne, olivat ne ihan millaiset hyvänsä.
No mun mielestä riittää se, että tajuaa sen pojan kodin olevan ihan erillinen, oma yksikkönsä ja taloutensa jo silloin kun hän omilleen muuttaa. Kuten tyttärenkin. Pojan lapsen rippijuhlat on sen pojan ja hänen vaimonsa juhlat sille rippilapselle, ei enää anopin pojalleen järjestämät juhlat.
Mulla on tosi kiva anoppi, joka auttaa ja myöskin leipoo ja ompelee, mutta kysyy. Esim. tyttömme rippijuhlia varten sanoi, että jos haluan, hän voisi ommella pöytäliinat valitsemastani kankaasta (meillä oli kolme pöytää sisällä ja terassilla). Näin tehtiin ja itse asiassa kankaan valitsi tytär. Ei siis niin, että hän olisi ostanut jotain Marimekkoa oman makunsa mukaan ja laittanut juhlissa pöytäliinat pöytiin, kuten täällä anopit näköjään tekevät leipomisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei juma, juhlien "kokonaisilme" menee pilalle kuivakakusta! 😂🤣😂🤣😂🤣
Miksi edes kutsut anopin, eikö juhliesi kokonaisilme mene pilalle jo hänestä?En kyllä tajua tällaista ajattelua.
Onko siis mielestäsi ihan ok viedä vaikka häihin joku omatekemäsi leipomus? Tai edes rippijuhliin? Niin että jokainen vieras toisi jonkun pussillisen pullia tai bostonkakun?
Olen ehkä tosi outo, mutta minusta olisi suunnattoman epäkohteliasta lykätä juhlissa katettuun tarjoilupöytään omin nokkineni joku itse tekemäni kakku.
Olin juuri rippijuhlissa joissa oli japanilaisteemainen tarjoilu (lapsen äiti on japanilainen). Kun oikein pinnistäen mietin, niin olisi ollut melko törkeää minulta kummitätinä iskeä pöytään joku taatelikakku, "kun meille suomalaisille maistuu paremmin nää tällaiset kuivakakut kuin noi sun jutut".
Rentoihin juhliin on ihan tavallista tuoda tuliaisiksi jotain syötävää. Onko viinipullon tai keksipaketin tuominen sinusta todellakin epäkohteliasta? Ihan normaali tapa. Tässä nyt on lähinnä kyse näistä täydellisen naurettavista juustokakku-valtataisteluista.
Rippijuhliin tai häihin? Oikeasti? Keksipaketti?
Vinkki: laittakaa ylijääneet kuivakakut lapsen mukana menemään koulun opettajainhuoneeseen, kaikki menee kuin kuumille kiville välitunneilla. Varmaan päiväkodissakin menee.
Olin opettamassa yhdessä koulussa, jonka eräällä opettajalla oli hevonen. Kollega toi heppaa varten ison pussillisen kuivahtanutta leipää ja pullaa, mutta heppa jäi ilman kun opettajat söi hepan eväät 🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Voi elämä.
Kakuista!!!! En usko tätä.
Kuka nykyään edes syö kakkuja? Teki ne kuka tahansa. Kamalia sokeri- ja rasvapommeja. Pahimmillaan vielä väriaineita ja liivatetta. Ja saastaisia jäämiä vanutetusta marsipaanista.
Anteeksi, mutta mitä on vanutettu marsipaani?
Noi kuivakakuthan on just suuria suosikkeja. Nimensä mukaisia eli kuivia ja suht mauttomia leivonnaisia.
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Kuivakakun juju on se, että se on kuiva eli säilyy melko pitkään ja sen voi valmistaa kauan ennakkoon. Jämätarjottavaa.
Voi itse olisin onnellinen jos joku auttaisi synttäritarjoiluissa. Tykkään ruoanlaitosta, mutta olen aivan surkea leipuri, joten kakun joudun tilaamaan kalliilla leipomosta.
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Aloittaja on varmaan henkisesti saman ikäinen, kuin sinä olit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi elämä.
Kakuista!!!! En usko tätä.
Kuka nykyään edes syö kakkuja? Teki ne kuka tahansa. Kamalia sokeri- ja rasvapommeja. Pahimmillaan vielä väriaineita ja liivatetta. Ja saastaisia jäämiä vanutetusta marsipaanista.
Anteeksi, mutta mitä on vanutettu marsipaani?
Jotta marsipaanin saa kakun päälle sitä pitää käsitellä, vanuttaa venyttää ja kaulia. Eikä se mene sen jälkeen enää uuniin desinfioitumaan. Joten juurikin kaikki tahmatassujen pöpöt on siinä kakussa. Yök.
Juustokakkujen mömmöt äklöttävät minua myös. Se limamainen rakenne, uh.
Ja sokerin maku on suuhuni vaan liian makea. Plus että ajatuskin mitä se moska tekee ihmisen elimistölle puistattaa.
Minä pyydän anopilta aina juhliin tietyn jälkiruoan. Näin hän saa osallistua ja tiedän mitä hän tuo. Tuo on hyvää, enkä itse osaa tehdä yhtä hyvää.
Sen sijaan äitini pyrkii dominoimaan koko tarjoilua, kiukuttelee ja riehuu. Tuopa välillä omat vaikka on erikseen kielletty jne.
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Ja juuri tästä historiasta ja tästä curling-vanhemmuudesta kasvavat nämä tämän hetken kaikesta loukkaantuvat miniät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan pääsin ripille, niin minulle oli todella tärkeä saada niistä juhlista minun näköiset juhlat. Suunnittelin itse ne juhlat (olin siis 14-vuotias) ja halusin ehdottomasti, että pöydässä ei ole yhtään kuivakakkua, voileipäkakkua eikä pikkuleipää (eli perinteistä tarjottavaa). Minulle oli todella tärkeää, että pöydässä on vain ns. etnisempää tarjottavaa, sekä suolaista että makeaa kyllä. Itse asiassa sanoin äidilleni, että suostun olemaan juhlissa paikalla vain, jos pöydässä ei ole mitään muuta kuin mitä itse siihen suunnittelen. Jos joku olisi siihen sitten tyrkännyt kuivakakun, niin olisi todella pahoittanut mieleni. Onneksi äitini anoppi ei ollut ääliö.
Ja juuri tästä historiasta ja tästä curling-vanhemmuudesta kasvavat nämä tämän hetken kaikesta loukkaantuvat miniät.
:D
Mielestäsi siis 14-vuotias ei saisi itse päättää mitä hänen omissa juhlissa tarjotaan?
Mielenkiinnosta kysyn kuivakakku-anopeilta, kumpi loukkaa enemmän: se että teille ystävällisesti ilmoitetaan ettei mitään kakkuja tarvitse tuoda mukanaan vai se, että juhlissa kukaan ei maista teidän pyytämättä tuomianne kuivakakkuja?
Ottaisin vaikka tiikerikakkua, lapsuuteni herkkua, kymmenen kertaa mieluummin kuin näitä ylisokerisia ja keinovärjättyjä trendi-teema-koristelu-kuorrutus-täytekakkuja, jotka nykyään muodissa on.
Miten maailmassa kuivakakku voi pilata kokonaisuuden? Vaahtokarkit varmaan olis paremmat?