Onko pakko yrittää imetystä vaikka ei halua?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko imettää. Luulen että voisi kuitenkin hyvä jutella jonkun kanssa siitä miksi et halua imettää, vaikka sillä ei edes yritettäisi muuttaa päätöstäsi. Mutta jos esim. ajatus niin intiimissä läheisyydestä ällöttää, kannattaa pohtia miksi, koska se lapsen läheisyys voi ällöttää muutenkin. Jos pelkää rintojen ulkonäön puolesta, kannattaa prosessoida mielessään se asia että jo raskaus muuttaa niitä. Jos epäilee imetyksen olevan liian sitovaa, kannattaa harkita onko valmis siihen miten sitovaa vauvan vanhemmuus on ilman imetystäkin (voi olla, mutta se kannattaa miettiä läpi!). Jos ei halua huomioida lapsen tarpeita siinä millaista ravintoa syö tai millaisia ravintolisiä ja lääkkeitä käyttää (jos niitä oman terveyden asettamissa rajoissa on mahdollista huomioida), kannattaa pohtia haluaako todella elämäänsä tyypin jonka tarpeet pitäisi aika monta kertaa ensimmäisten vuosien aikana laittaa mun tarpeiden edelle. Jos taustalla on seksuaalinen trauma, on syytä pohtia millaista kosketusta voi lapselle tarjota ja millaista vastaanottaa, koska kosketus on alussa tärkein kommunikaatiomuoto.

Jos näiden pohdintojen/keskustelujen jälkeen tiedät että ainoa issue on se imetys, niin mikäpä jottei, korvike on vain korvike mutta kukaan meistä ei tee kaikkea parhaalla mahdollisella tavalla. Voi kuitenkin olla, että perustelujasi kysytään terveydenhuollossa, kuten koska edellä esitin niin imetys kietoutuu usein vauvan hoitoon syvemmälle kuin vaunujen värin valinta ja terveydenhuollon kuuluu olla kiinnostunut siitä millaiset valmiudet ja tuentarpeet sinulla on kohdata vauvan vanhemmuus. Sinulla on kuitenkin oikeus päättää itse.

Kysyin asiaa just sen takia kun en lasta halua, mm. imetyksen ja muun liian intiimin toiminnan takia. Kuitenkin kohtaan koko ajan painostusta yrittää saada lapsi ja siksi asioita mietin ja kyselen. Ja joo, traumoja on entisessä elämässä, raiskattu yms. vakavaa väkivaltaa tullut, terapiat käyty ja asiat muuten ok. Kyllä nämä kommentitkin sen aika hyvin todistaa et ei taida kannattaa tehdä muuta kuin sterilisaatio.

Ei ole pakko jos ei taho. Imettää muttei myöskään tehdä lasta.

Miksi olet tekemässä lasta jos et vanhempana halua olla?

K kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko imettää. Luulen että voisi kuitenkin hyvä jutella jonkun kanssa siitä miksi et halua imettää, vaikka sillä ei edes yritettäisi muuttaa päätöstäsi. Mutta jos esim. ajatus niin intiimissä läheisyydestä ällöttää, kannattaa pohtia miksi, koska se lapsen läheisyys voi ällöttää muutenkin. Jos pelkää rintojen ulkonäön puolesta, kannattaa prosessoida mielessään se asia että jo raskaus muuttaa niitä. Jos epäilee imetyksen olevan liian sitovaa, kannattaa harkita onko valmis siihen miten sitovaa vauvan vanhemmuus on ilman imetystäkin (voi olla, mutta se kannattaa miettiä läpi!). Jos ei halua huomioida lapsen tarpeita siinä millaista ravintoa syö tai millaisia ravintolisiä ja lääkkeitä käyttää (jos niitä oman terveyden asettamissa rajoissa on mahdollista huomioida), kannattaa pohtia haluaako todella elämäänsä tyypin jonka tarpeet pitäisi aika monta kertaa ensimmäisten vuosien aikana laittaa mun tarpeiden edelle. Jos taustalla on seksuaalinen trauma, on syytä pohtia millaista kosketusta voi lapselle tarjota ja millaista vastaanottaa, koska kosketus on alussa tärkein kommunikaatiomuoto.

Jos näiden pohdintojen/keskustelujen jälkeen tiedät että ainoa issue on se imetys, niin mikäpä jottei, korvike on vain korvike mutta kukaan meistä ei tee kaikkea parhaalla mahdollisella tavalla. Voi kuitenkin olla, että perustelujasi kysytään terveydenhuollossa, kuten koska edellä esitin niin imetys kietoutuu usein vauvan hoitoon syvemmälle kuin vaunujen värin valinta ja terveydenhuollon kuuluu olla kiinnostunut siitä millaiset valmiudet ja tuentarpeet sinulla on kohdata vauvan vanhemmuus. Sinulla on kuitenkin oikeus päättää itse.

Kysyin asiaa just sen takia kun en lasta halua, mm. imetyksen ja muun liian intiimin toiminnan takia. Kuitenkin kohtaan koko ajan painostusta yrittää saada lapsi ja siksi asioita mietin ja kyselen. Ja joo, traumoja on entisessä elämässä, raiskattu yms. vakavaa väkivaltaa tullut, terapiat käyty ja asiat muuten ok. Kyllä nämä kommentitkin sen aika hyvin todistaa et ei taida kannattaa tehdä muuta kuin sterilisaatio.

Jos et halua lasta niin älä hyvä ihminen vaan tee lasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko jos ei taho. Imettää muttei myöskään tehdä lasta.

Miksi olet tekemässä lasta jos et vanhempana halua olla?

En ole tekemässä lasta.

K kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole pakko. Itse vähän kriiseilin asian kanssa kun odotin esikoista, mutta heti lapsen putkahdettua maailmaan totesin kätilöille että en aio imettää ja sanoivat vain että ok (maakuntasairaala, ei mikään pk-seudun imetysvouhotuslaitos), ei mitään, annamme sitten sen estolääkityksen. En halunnut sitä, koska aioin kerätä pumppaamalla ne ensimaidot vauvaa varten. Ok sekin. Vauva sitten meni isän syliin ja sai ensimmäisen ruokansa pienellä ruiskulla, oikein onnellisena veteli sitä, ja isä oli tietysti aivan innoissaan. Kätilö myös, otti valokuvia ja ihasteli (harvinaisempi näky tuollainen ilmeisesti).  Olimme toki "jo" 31- ja 33-vuotiaita ja luulisin että ihan fiksun ja tasapainoisen oloisia ihmisiä - joku parikymppinen ensisynnyttäjä erilaisella habituksella olisi saattanut saada ainakin ihmettelyä aiheesta, ehkä. En tiedä.

Motiivit imettämättömyyteen ovat jokaisen oma asia, mutta mielestäni olisi ihan hyvä että joku jossain vaiheessa kysyisi kohteliaasti että eihän taustalla ole mitään traumaa, pelkoa tai muita ongelmia. Minulla ei ollut. Mutta kun päätöksestä on ilmoitettu, siihen ei tulisi enää puuttua. Nuo joidenkin isojen synnytyssairaaloiden imetyspainostukset kuulostavat aivan puistattavilta :S

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Tosiaan, mulla aiemmasta elämästä traumoja riittää, raiskattu ja yritetty tappaa sekä sulkea kellariin lukkojen taa.. terapiassa olen käynyt ja sieltä apuja saanut jonkin verran. Ikää meilläkin on jo molemmilla 35, hyvissä työpaikoissa olemme yms. En vaan ole onnistunut lasta haluamaan, yksi syy just tämä liika intiimiys ja siihen painostaminen. Myös näistä monista kommenteista näkyy se asenne, mikä ällöttää. Ihan kuin äiti ei olisi edes ihminen.

Tuollaiset kokemukset ovat kauheita, olen pahoillani puolestasi.

Mutta voisitko ajatella niin, että sinulla on nyt asiat hyvin, ilmeisesti sinulla on luotettava rakas puoliso, ja vauvasi kanssa voit kokea alusta alkaen myönteisiä asioita?  (Jos siis olet ap ja tullut tulokseen, että voisit lapsen hankkia). Imetystä kannattaa kuitenkin yrittää ja jos se ei kohtuullisella vaivannäöllä onnistu, voi aivan hyvin siirtyä lisämaidon käyttöön. 

Imettää voi omassa rauhassa ja utelijoille voi sanoa ihan mitä haluaa, onnistuu tai ei onnistu.