Onko pakko yrittää imetystä vaikka ei halua?

Hyvin vaikea kuvitella miksi joku päättää ettei aio imettää. Miksi ihmeessä?

Ymmärrän jos imetys ei onnistu. Mutta etukäteen pohtii tällaista. Onko vieraantunut itsestään ja luonnollisista ruumiintoiminnoista muutenkin?

Et ole valmis äidiksi jos ajattelet noin itsekkäästi.

K kirjoitti:

Eli jos saa lapsen niin pakotetaanko sairaalassa imettämään tai yrittämään sitä? Tämä on mulla yksi este, miksi en halua lasta. En tosiaankaan halua imettää, en edes yrittää. Ja koko ajan kuulee juttua miten sairaalassa pakotetaan kaikkeen. Onko näin?

Ei, jos kieltäytyy määrätietoisesti ja pyytää estolääkityksen rintojen maidonnousun estämiseksi. Jos olet epävarman oloinen, niin sitten saatetaan yrittää maanitella kokeilemaan imettämistä.

Joudut kuitenenkin lypsämään jonkin aikaa kun ne tissit ei kysy sulta nouseeko se maito niihin.

Ei todellakaan ole pakko. Itse vähän kriiseilin asian kanssa kun odotin esikoista, mutta heti lapsen putkahdettua maailmaan totesin kätilöille että en aio imettää ja sanoivat vain että ok (maakuntasairaala, ei mikään pk-seudun imetysvouhotuslaitos), ei mitään, annamme sitten sen estolääkityksen. En halunnut sitä, koska aioin kerätä pumppaamalla ne ensimaidot vauvaa varten. Ok sekin. Vauva sitten meni isän syliin ja sai ensimmäisen ruokansa pienellä ruiskulla, oikein onnellisena veteli sitä, ja isä oli tietysti aivan innoissaan. Kätilö myös, otti valokuvia ja ihasteli (harvinaisempi näky tuollainen ilmeisesti).  Olimme toki "jo" 31- ja 33-vuotiaita ja luulisin että ihan fiksun ja tasapainoisen oloisia ihmisiä - joku parikymppinen ensisynnyttäjä erilaisella habituksella olisi saattanut saada ainakin ihmettelyä aiheesta, ehkä. En tiedä.

Motiivit imettämättömyyteen ovat jokaisen oma asia, mutta mielestäni olisi ihan hyvä että joku jossain vaiheessa kysyisi kohteliaasti että eihän taustalla ole mitään traumaa, pelkoa tai muita ongelmia. Minulla ei ollut. Mutta kun päätöksestä on ilmoitettu, siihen ei tulisi enää puuttua. Nuo joidenkin isojen synnytyssairaaloiden imetyspainostukset kuulostavat aivan puistattavilta :S

Miten täällä kehdataan tällä tavalla syyllistää ei-imettäviä äitejä? Menkää itseenne. Jokaisella on omat syynsä toimia kuten toimii. Se, että äiti ei imetä, ei tee hänestä huonoa äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole pakko. Itse vähän kriiseilin asian kanssa kun odotin esikoista, mutta heti lapsen putkahdettua maailmaan totesin kätilöille että en aio imettää ja sanoivat vain että ok (maakuntasairaala, ei mikään pk-seudun imetysvouhotuslaitos), ei mitään, annamme sitten sen estolääkityksen. En halunnut sitä, koska aioin kerätä pumppaamalla ne ensimaidot vauvaa varten. Ok sekin. Vauva sitten meni isän syliin ja sai ensimmäisen ruokansa pienellä ruiskulla, oikein onnellisena veteli sitä, ja isä oli tietysti aivan innoissaan. Kätilö myös, otti valokuvia ja ihasteli (harvinaisempi näky tuollainen ilmeisesti).  Olimme toki "jo" 31- ja 33-vuotiaita ja luulisin että ihan fiksun ja tasapainoisen oloisia ihmisiä - joku parikymppinen ensisynnyttäjä erilaisella habituksella olisi saattanut saada ainakin ihmettelyä aiheesta, ehkä. En tiedä.

Motiivit imettämättömyyteen ovat jokaisen oma asia, mutta mielestäni olisi ihan hyvä että joku jossain vaiheessa kysyisi kohteliaasti että eihän taustalla ole mitään traumaa, pelkoa tai muita ongelmia. Minulla ei ollut. Mutta kun päätöksestä on ilmoitettu, siihen ei tulisi enää puuttua. Nuo joidenkin isojen synnytyssairaaloiden imetyspainostukset kuulostavat aivan puistattavilta :S

Ei tarvitse vastata, ellet tahdo. Kysyn silti: miten päädyit tuohon ratkaisuun? Mitä ratkaisun taustalla oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen imetyksen kannattaja ja omasta mielestäni se on parempi vaihtoehto vauvalle, jos valinnan mahdollisuus on.

Jos et kuitenkaan halua imettää, vie jo synnytyslaitokselle mukaan korvikkeet ja omat tuttipullot ja käytä niitä. Jos joku tulee viereen vänisemään, sano napakasti, että kiitos, mutta et kuuntele hetkeäkään, koska olet ratkaisusi jo tehnyt.

Mielestäsi? 

Se on silkka fakta eikä mikään mielipidekysymys. Rintamaito ja imetykseen liittyvä emotionaalinen puoli ennustaa lapselle niin parempaa fyysistä kuin psyykkistä terveyttä. 

On tutkimuksia jopa, että rintaruokitut ovat keskimäärin korvikelapsia älykkäämpiä. 

Tätä viimeistä en nyt kakistelematta kyllä välttämättä niele. Imetys on länsimaisissa yhteiskunnissa paljon yleisempää sosioekonomisesti korkeissa luokissa. Ero voi siis selittyä tällä, jos muuttujia ei ole vakoitu kunnolla. 

Imetys ei välttämättä onnistu. Esimerkiksi vauvan huono imuote voi johtaa siihen, että pulloruokinta on äidille ja lapselle imetystä parempi vaihtoehto (korvikkeella tai pumpatulla äidinmaidolla).

Ap, voitko avata miksi et halua imettää? Keskustelijat täällä vetää mutkat suoraksi ja tekee omat päätelmänsä syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen imetyksen kannattaja ja omasta mielestäni se on parempi vaihtoehto vauvalle, jos valinnan mahdollisuus on.

Jos et kuitenkaan halua imettää, vie jo synnytyslaitokselle mukaan korvikkeet ja omat tuttipullot ja käytä niitä. Jos joku tulee viereen vänisemään, sano napakasti, että kiitos, mutta et kuuntele hetkeäkään, koska olet ratkaisusi jo tehnyt.

Mielestäsi? 

Se on silkka fakta eikä mikään mielipidekysymys. Rintamaito ja imetykseen liittyvä emotionaalinen puoli ennustaa lapselle niin parempaa fyysistä kuin psyykkistä terveyttä. 

On tutkimuksia jopa, että rintaruokitut ovat keskimäärin korvikelapsia älykkäämpiä. 

Tätä viimeistä en nyt kakistelematta kyllä välttämättä niele. Imetys on länsimaisissa yhteiskunnissa paljon yleisempää sosioekonomisesti korkeissa luokissa. Ero voi siis selittyä tällä, jos muuttujia ei ole vakoitu kunnolla. 

Imetys ei välttämättä onnistu. Esimerkiksi vauvan huono imuote voi johtaa siihen, että pulloruokinta on äidille ja lapselle imetystä parempi vaihtoehto (korvikkeella tai pumpatulla äidinmaidolla).

Näin siis minulla kävi toisen lapsen kohdalla. Kummallekin imetysyritykset olivat stressaavia ja tuskallisia. Toisen lapsen kanssa ei tällaista ongelmaa ollut ja häntä imetin pitkään.

Minä olen aina ajatellut että ne ensimmäiset maidontipat on ne tärkeimmät vauvalle jotta saa ne tärkeät aineet, pidemmän päälle se maito ei ole sen kummempaa. Mulla ei ole imettäminen onnistunut lasten kanssa ja ovat saaneet lisämaitoa jo pienestä pitäen, mutta yritin imettää kyllä vaikka se kivuliasta olikin. Kaksoset olivat reilun kuukauden sairaalassa joten pumppasin pääasiassa sen ajan niin oli pakkasessa maitoa sitten mitä antaa lisäksi pullosta.

Kyllä pulloruokinta on helpompaa kuin imettäminen, se on kukkua kun jotkut valittaa sitä kauheaa pullorumbaa... meillä kaksosillakin oli tasan kolme pulloa per lärvi koko aikana, ensin pienet pullot kun olivat pieniä, sitten siirryttiin isompaan pulloon ja toinen pullo oli velliä varten vellitutilla varustettuna. Söivät n. neljä-viisi kertaa vuorokaudessa napansa täyteen ja nukkuivat hyvin pienestä yöt kokonaan. Pullon voi laittaa likoamaan syömisen jälkeen tai pesaista heti, ei mene kuin minuutti per pullo, keittää ei tarvitse kuin sillointällöin, sanoivat keskolassa ettei tarvi keitellä jatkuvasti. Se imettäminen on usein sitä että se lapsi roikkuu huvikseen siinä tississä kiinni, parempi antaa vaan tutti suuhun.

Ei ole pakko imettää. Luulen että voisi kuitenkin hyvä jutella jonkun kanssa siitä miksi et halua imettää, vaikka sillä ei edes yritettäisi muuttaa päätöstäsi. Mutta jos esim. ajatus niin intiimissä läheisyydestä ällöttää, kannattaa pohtia miksi, koska se lapsen läheisyys voi ällöttää muutenkin. Jos pelkää rintojen ulkonäön puolesta, kannattaa prosessoida mielessään se asia että jo raskaus muuttaa niitä. Jos epäilee imetyksen olevan liian sitovaa, kannattaa harkita onko valmis siihen miten sitovaa vauvan vanhemmuus on ilman imetystäkin (voi olla, mutta se kannattaa miettiä läpi!). Jos ei halua huomioida lapsen tarpeita siinä millaista ravintoa syö tai millaisia ravintolisiä ja lääkkeitä käyttää (jos niitä oman terveyden asettamissa rajoissa on mahdollista huomioida), kannattaa pohtia haluaako todella elämäänsä tyypin jonka tarpeet pitäisi aika monta kertaa ensimmäisten vuosien aikana laittaa mun tarpeiden edelle. Jos taustalla on seksuaalinen trauma, on syytä pohtia millaista kosketusta voi lapselle tarjota ja millaista vastaanottaa, koska kosketus on alussa tärkein kommunikaatiomuoto.

Jos näiden pohdintojen/keskustelujen jälkeen tiedät että ainoa issue on se imetys, niin mikäpä jottei, korvike on vain korvike mutta kukaan meistä ei tee kaikkea parhaalla mahdollisella tavalla. Voi kuitenkin olla, että perustelujasi kysytään terveydenhuollossa, kuten koska edellä esitin niin imetys kietoutuu usein vauvan hoitoon syvemmälle kuin vaunujen värin valinta ja terveydenhuollon kuuluu olla kiinnostunut siitä millaiset valmiudet ja tuentarpeet sinulla on kohdata vauvan vanhemmuus. Sinulla on kuitenkin oikeus päättää itse.

Ap on niin henkisesti kehitysvannmaisen oloinen, että parempi ettet yritä myöskään rakastaa lasta. Mulla oli myös eräs tuttava, joka ei edes yrittänyt imettää. Oli jotenkin kylmän ja vinksahtaneen oloinen, (kun häneen paremmin tutustui), jos olisin nähnyt sen heti kättelyssä, en olisi tutustunutkaan.

Onko ap kommentoinut miksi ei halua imettää?

Meillä muijalta ei vaan tullut maitoa riittävästi ja siirryttiin kokonaan korvikkeeseen, parempi korvikkeella kuin jatkuva huuto, pääasia että lapsi on tyytyväinen.

Minua kiinnostaisi tietää syitä sen taustalla, miksi jotkut eivät halua imettää? Ei mitenkään syyllistävästi, vaan ihan mielenkiinnosta. Tietenkin valinta on kaikkien oma, mutta mitä päätösten takana yleensä on?

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi tietää syitä sen taustalla, miksi jotkut eivät halua imettää? Ei mitenkään syyllistävästi, vaan ihan mielenkiinnosta. Tietenkin valinta on kaikkien oma, mutta mitä päätösten takana yleensä on?

Imetyksen sujumista sekä kytätään että kommentoidaan todella paljon. Se on todella epämiellyttävää. Siksi harkitsin, etten olisi imettänyt toista lastani. Tämä pohdinta jäi kuitenkin vain ajatuksen tasolle.

Tämä on asia jota ei kannata kauheasti etukäteen suunnitella. Minullakin oli pelkoja imetyksen suhteen ja muistan itsekin kirjoittaneeni täällä imetyspakkoa kritisoivia viestejä. Mutta kun lapsi syntyi minusta kuoriutui ihan käsittämätön tiikeriäiti. Oli ihan selvää että imetän, ravasin öisin pumppaamassa ja metsästämässä lisämaitoa. Nännini olivat verillä melkein pari kuukautta väärän imetysasennon takia mutta sekään ei estänyt pyrkimästä täysimetyksen. Kun sain asennon oikein, tissit parani ja imetin melkein puolitoista vuotta. Alun takkuilussa jouduin myös antamaan ajoittain lisämaitoa ja silloin ajattelin että nyt en kyllä luovuta, koska se pullojen pesu ja maidon lämmitys ja kaikki siihen liittyvä oli NIIN hankalaa. Tissi oli miljoona kertaa helpompi ja mikä parasta, sillä sai muksulta aina tajun kankaalle viidessä minuutissa.

Pakko ei ole, mutta rintamaito on ylivoimaisesti parempaa kuin korvike, lisäksi imetyksestä on hyötyä molemmille.

Korvikkeellakin kasvaa ei siinä, periaatteessa oma valinta mutta tulet kuulemaan imetyksen paremmuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on asia jota ei kannata kauheasti etukäteen suunnitella. Minullakin oli pelkoja imetyksen suhteen ja muistan itsekin kirjoittaneeni täällä imetyspakkoa kritisoivia viestejä.

Jep, ei kannata suunnitella etukäteen. Mun synnyttäessä av oli vasta lapsenkengissä, enkä minä käyttänyt internettiä, joten en päässyt keskustelemaan aiheesta :) Täällä kävi niin, että imetys aiheutti paitsi suurta kipua, myös pelkästään inhon ja raivon tunteita, joten lopetin pariin viikkoon, kun vielä pidin vauvasta. Nykyään ilmiö on tunnistettu hormonaaliseksi (d-mer), tuolloin pidettiin vaan kummajaisena. - Ihan tervepäinen kansalainen kasvoi silti. Tämäkin on yksi niitä juttuja, joilla ei enää muutamaa vuotta myöhemmin ole merkitystä, vaikka ajankohtaisena aiheuttaakin suuria tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole pakko. Itse vähän kriiseilin asian kanssa kun odotin esikoista, mutta heti lapsen putkahdettua maailmaan totesin kätilöille että en aio imettää ja sanoivat vain että ok (maakuntasairaala, ei mikään pk-seudun imetysvouhotuslaitos), ei mitään, annamme sitten sen estolääkityksen. En halunnut sitä, koska aioin kerätä pumppaamalla ne ensimaidot vauvaa varten. Ok sekin. Vauva sitten meni isän syliin ja sai ensimmäisen ruokansa pienellä ruiskulla, oikein onnellisena veteli sitä, ja isä oli tietysti aivan innoissaan. Kätilö myös, otti valokuvia ja ihasteli (harvinaisempi näky tuollainen ilmeisesti).  Olimme toki "jo" 31- ja 33-vuotiaita ja luulisin että ihan fiksun ja tasapainoisen oloisia ihmisiä - joku parikymppinen ensisynnyttäjä erilaisella habituksella olisi saattanut saada ainakin ihmettelyä aiheesta, ehkä. En tiedä.

Motiivit imettämättömyyteen ovat jokaisen oma asia, mutta mielestäni olisi ihan hyvä että joku jossain vaiheessa kysyisi kohteliaasti että eihän taustalla ole mitään traumaa, pelkoa tai muita ongelmia. Minulla ei ollut. Mutta kun päätöksestä on ilmoitettu, siihen ei tulisi enää puuttua. Nuo joidenkin isojen synnytyssairaaloiden imetyspainostukset kuulostavat aivan puistattavilta :S

Kiitos asiallisesta vastauksesta. Tosiaan, mulla aiemmasta elämästä traumoja riittää, raiskattu ja yritetty tappaa sekä sulkea kellariin lukkojen taa.. terapiassa olen käynyt ja sieltä apuja saanut jonkin verran. Ikää meilläkin on jo molemmilla 35, hyvissä työpaikoissa olemme yms. En vaan ole onnistunut lasta haluamaan, yksi syy just tämä liika intiimiys ja siihen painostaminen. Myös näistä monista kommenteista näkyy se asenne, mikä ällöttää. Ihan kuin äiti ei olisi edes ihminen.