Olen tehnyt ihan helvetisti hommia että olisi perheellä kunnon koti missä olisi hyvä asua. Mutta ei mikään ei ole riittänyt

Veikkaan että talo ja työssäkäynti on ollut ap:n valinta. Hän on nähnyt ne omaksi roolikseen ja päättänyt, ettei tarvitse tehdä niiden lisäksi kotitöitä ja hoitaa lapsia. Nyt vaimolle riittää ja hän on uhannut erolla. Ap kihisee suuttumusta ja valittaa, kun vaimo on vaan maannut kotona ja hän on köynyt töissä ja hankkinut talon ja vaimossa on vikaa, kun hänelle "ei mikään riitä".

Ap on varmaan naimisissa sen naisen kanssa, joka kyseli viime viikolla, että miten miehen saa tekemäön kotitöitä.

Meilläkin on tuttu tilanne. Mies hankki ison talon, koska halusi. Paljon harrastekamoja, koska halusi. Vauvakuume oli yhteinen, lapsia on kaksi. Mies tekee pitkää päivää ja käy kotona kiroamassa väsymystään, juomassa olutta ja nukkumassa. Minä hoidan työni, kodin pihoineen ja lapset. Yksin.

Minä ja mieheni olemme kumpikin tyytymättömiä parisuhteeseen. Miehellä ei ole aikaa ja jaksamista yhdessäololle ja hellyydelle. Hän halasi minua viimeksi spontaanisti kolme vuotta sitten. Ilman hellyyttä ja umpiväsyneenä minusta ei ole erotiikan saralla paljoonkaan ja mies syyttää kipinän puutteesta minua. Olen kuulemma kiittämätön ja vaadin liikaa, kun talo ja tontti ja "kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet" eli ne miehen omat harrastusvermeet eivät riitä minulle. Arvostusta osoittaisin kuulemma odottamalla häntä illalla töistä halukkaana.

Tunnen nykyään työkaverinikin miestä paremmin, enkä saa häntä ymmärtämään, että olisin onnellinen vaikka kerrostalokolmiossa ja nykyista matalammalla elintasolla, jos vain saisin mieheni ja parisuhteeni takaisin. Parisuhteeksi ei riitä se, että toinen käy kotona kuorsaamassa ja jättämässä kalsarinsa pestäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä mikään, vaimo aina mollaamassa jos ei ole jotain tehty ja huomannu saman äidissäni, tappaa isän työllä ja joka ei tuota mitään. Aina valittaa vaikka ukko seiskakymppisenä heinäkuun helteessä pilkkoo halkoja henkihieverissä.

Olisiko aika sopia siitä, että isäsi ostaisi tästä lähtien halot yhdessä äitisi kanssa?

Lisäksi on olemassa koneita, joihin työnnetään puu runkona toisesta päästä ja katkaistut ja halkaistut halot tulee toisesta päästä. Varmaan joka paikkakunnalla on joku, joka korvausta vastaan tulee muutamaksi tunniksi konettaan käyttelemään. Halkojen pinoamisen voi sit tehdä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surkeita valintoja ihmiset tekevät elämässään, muuta en osaa sanoa. Jos omakotitalo ja keskiluokkainen asumisunelma kaikkine siihen liittyvine lieveilmiöineen ei ole se, mitä oikeasti haluaa, turha edes lähteä sitä tavoittelemaan.

Vastuu sellaisten asioiden tekemisestä, mikä ei tee aidosti onnelliseksi, on silti viime kädessä yksilön itsensä. Ei kannata ryhtyä parisuhteeseen ihmisen kanssa, jonka toiveet, arvot ja tavoitteet poikkeavat liikaa omista. Myöskään mitään erityistä kiitollisuutta on turha odottaa - eivät työelämässä uhrautujatkaan yleensä saa kruunua otsaansa kirkastamaan, ja sama taitaa päteä ihmissuhteisiin. 

Me olemme keski-ikäinen, lapseton akateeminen ja keskivertoa paremmin tienaava pariskunta. Olemme asuneet viimeiset kymmenen vuotta vuokralla, koska yksinkertaisesti arvostamme helppoa, mukavaa ja huoletonta keskusta-asumista enemmän kuin esim. omaisuuden kartuttamista. Yhtään ei kaduta, kokeilimme omistusasumista hetken eikä ollut meitä varten. Mielummin asumme hyvälaatuisessa vuokra-asunnossa aivan kaupungin keskustassa ja palveluiden ytimessä. Ajattelemme asian niin, että olemme ostaneet "haaskatuilla" vuokrarahoilla juuri sen kaltaista elämää ja onnellisuutta, mistä molemmat nautimme. 

Olen tullut tällasiten keskusteluketjujen perusteella siihen loppupäätelmään, että ihmiset ei keskustele keskenään. Mistään. Kannattaisko tällaisista asoista jutella jo siinä vaiheessa, kun alkaa miettiä, että tuo voisi olla se pitkäaikainen kumppani? Että mitä elämältä haluaa, millaista elintasoa, ja miten sen rahoittaa. Itse tein myös sen virheen, että laitoin exän kanssa hynttyyt yhteen liian nopeasti, en vaan osannut sanoa ei, tilanne vaan jotenkin luisui siihen. Olihan se näin jälkeenpäin ajateltuna tosi iso moka koko parisuhteen kannalta. Onneksi meillä ei ole lapsia, eikä yhteistä omaisuutta, joten tilanteesta päästiin siististi ulos.

Tämä. Miehelläni ja minulla on ollut alusta lähtien hyvin samanlaiset ajatukset siitä millaista on hyvä elämä. Molemmat halusimme lapsia ja kodin. Koti on just sellainen, missä viihdymme ja mihin meidän tulotaso vaivattomasti riittää. Ei ole kummallakaan mitään tarvetta lähteä johonkin kilpavarusteluun mukaan. Autotkin meillä on hyväkuntoisia käytettyjä. Eletään varojemme mukaan tyytyväisinä.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on tuttu tilanne. Mies hankki ison talon, koska halusi. Paljon harrastekamoja, koska halusi. Vauvakuume oli yhteinen, lapsia on kaksi. Mies tekee pitkää päivää ja käy kotona kiroamassa väsymystään, juomassa olutta ja nukkumassa. Minä hoidan työni, kodin pihoineen ja lapset. Yksin.

Minä ja mieheni olemme kumpikin tyytymättömiä parisuhteeseen. Miehellä ei ole aikaa ja jaksamista yhdessäololle ja hellyydelle. Hän halasi minua viimeksi spontaanisti kolme vuotta sitten. Ilman hellyyttä ja umpiväsyneenä minusta ei ole erotiikan saralla paljoonkaan ja mies syyttää kipinän puutteesta minua. Olen kuulemma kiittämätön ja vaadin liikaa, kun talo ja tontti ja "kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet" eli ne miehen omat harrastusvermeet eivät riitä minulle. Arvostusta osoittaisin kuulemma odottamalla häntä illalla töistä halukkaana.

Tunnen nykyään työkaverinikin miestä paremmin, enkä saa häntä ymmärtämään, että olisin onnellinen vaikka kerrostalokolmiossa ja nykyista matalammalla elintasolla, jos vain saisin mieheni ja parisuhteeni takaisin. Parisuhteeksi ei riitä se, että toinen käy kotona kuorsaamassa ja jättämässä kalsarinsa pestäväksi.

Oletko puhunut tästä miehesi kanssa? Jos ette pysty tätä keskenänne asiallisesti käymään läpi, niin kannattaa varata aikaa pari- tms. terapiaan. Jos mies ei lähde tai et pysty edes ehdottomaan ilman syyttelyä, niin menet yksinäsi. 

Veikkaan, että liikaa hommia kodin seinien ulkopuolella ja liian vähän kotitöitä sekä perheen yhteistä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Sano sille naiselle että rakastat. Näytä se arjessa. Huomio, kysy kuulumisia, hiero hartioita, osta joskus vaikka laku kaupasta ja sano että rakas, halusin ostaa tämän juuri sinulle.

Nainen ymmärtää tämmöisen konkreettisen rakkauden osoittamisen paremmin.

Tarjoudu hoitamaan lasten ilta puuhat. Tee ruoka valmiiksi. Joskus tarjoile se naisellesi kauniisti.

Puhu nätisti.

Halaa.

Sano hyvää yötä ja Huomenta.

Kyllähän tuon jo pitäisi kertoa että rakastaa kun viitsii rehkiä rakennus hommissa yhteisen hyvä vuoksi.Ei mieskään kaikkea jaksa jos vielä kotihommatkin lyödään siihen päälle.Pistä muijasi rakennuksella hommiin näkee mitä se on.Sulla vaan on itsekäs muija.

Vierailija kirjoitti:

Minäpä arvostaisin tuota! Olen tässä reilun kaksi vuotta ketäneen parisuhteen aikana herännyt siihen, että mulla on miesvauva. Se pelaa vaan tietokoneella, syö karkkia, ei pese hampaitaan, sanoo joka asiaan mulle "joo, joo", kun pyydän tekemään edes jotain. Välttelee töitä kaikin keinoin: minä teen hakemukset, mies pilaa haastattelut. :(

Juttu on siinä, että mulla on kaksi lasta, enkä usko juurikaan löytäväni ketään muuta. Ainoa hyvä puoli suhteessa on seksi.

Tulin tarinoimaan apn ketjuun, mutta siis edelleen; arvostaisin apn työtä!

Ei ne lapset oo mikään este uudelle suhteelle. Itse uskalsin lopulta ottaa sen askeleen, että jätin sen laiskan miehen ja löysin rinnalle ihanan ahkeran miehen, joka pitää lapsiani kuin ominaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä naiselle riittää?

Ja milloin mies tuntee, että on tehnyt kaikkensa?

Olet naiselle helppo nakki, joka teet mitä hän määrää. Siksi hän ei kunnioita sinua.

Annappa naisella vähän vastusta ja "piiskaa" - ja lopeta raataminen heti. Keskity tekemään itsestäsi alfauros, joka kiinnostaa muitakin naisia, niin jo alkaa naista kiinnostaa pitää omastaan kiinni.

Tuo toimii ehkä elokuvissa ja 18-vuotiaana. Jos aikuinen, perheellinen mies ei kykene kommunikointiin puolisonsa kanssa, saati yhteistyöhön parisuhteen ja perheen eduksi, hän joutaa mennä.

Hullu tekee vääriä asioita ja valittaa, kun ei mikään riitä. No ei hyvänen aika minullekaan joku maalaiskartano ja mersu riittäisi, jos yksin elän lasten kanssa ja hoidan kaikki perheeseen liittyvät asiat ja vielä oman työnikin, samalla kun mies nysvää jotain kaidepuita.

Minä kun luulin menneeni parisuhteeseen miehen kanssa, joka olisi läsnä, puhuisi ja kuuntelisi ja jonka kanssa voisi rakastella, joka joskus syöttäisi pojalleen puuroa ja pesisi tyttärensä hiukset.

Uhriutumista typerimmillään, äijä!!!!!

Onko keskustelu ja kommunikointi unohtunut matkan varrella, vai onko sitä oikeastaan koskaan ollutkaan?

Usein sitä luulee tietävänsä, mitä toinen haluaa, mut usein sitä myös ei tiedä edes sitä, mitä itse haluaa. Pysähtymisen paikka?

Olen onnellinen, koska sekä minun että mieheni arvoissa materiaali ja mammona tulee vasta jossain kutosen kohdalla.

Toivon arvojen vakavaa puntarointia teillekin, ja tsemppiä ja rakkautta myös, ap <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille naiselle että rakastat. Näytä se arjessa. Huomio, kysy kuulumisia, hiero hartioita, osta joskus vaikka laku kaupasta ja sano että rakas, halusin ostaa tämän juuri sinulle.

Nainen ymmärtää tämmöisen konkreettisen rakkauden osoittamisen paremmin.

Tarjoudu hoitamaan lasten ilta puuhat. Tee ruoka valmiiksi. Joskus tarjoile se naisellesi kauniisti.

Puhu nätisti.

Halaa.

Sano hyvää yötä ja Huomenta.

Kyllähän tuon jo pitäisi kertoa että rakastaa kun viitsii rehkiä rakennus hommissa yhteisen hyvä vuoksi.Ei mieskään kaikkea jaksa jos vielä kotihommatkin lyödään siihen päälle.Pistä muijasi rakennuksella hommiin näkee mitä se on.Sulla vaan on itsekäs muija.

Sinun kannattaa sitten pariutua toisen miehen kanssa, kun et suostu ymmärtämään, että naiset arvostavat enemmän tasa-arvoista läsnäolevaa miestä, joka jakaa arjen. Tuo miehen elatusrooli, jolla saa vapaakortin kotihommista, jäi 50-luvulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille naiselle että rakastat. Näytä se arjessa. Huomio, kysy kuulumisia, hiero hartioita, osta joskus vaikka laku kaupasta ja sano että rakas, halusin ostaa tämän juuri sinulle.

Nainen ymmärtää tämmöisen konkreettisen rakkauden osoittamisen paremmin.

Tarjoudu hoitamaan lasten ilta puuhat. Tee ruoka valmiiksi. Joskus tarjoile se naisellesi kauniisti.

Puhu nätisti.

Halaa.

Sano hyvää yötä ja Huomenta.

Siis sen, joka elättää, pitäisi vielä mielistellä laiskaa akkaansa. Juokse nyt järveen. T. Akka, joka huolehtii itse itsestään ja osaltaan perheestään.

Missä kohtaa tuo edellinen kirjoittaja kertoi, että hän on täysin tuloton kotirouva? Minä en huomannut vaikka moneen kertaan luin kommentin. Kirjoittajan perheessä perheenjäsenille puhutaan kohteliaasti, sinun perheessä kiroillaan ja solvataan toisia. Mitäpä veikkaat, kummassa perheessä voidaan paremmin?

Vaikka tekisit kotitöitäkin, ei se auta mitään kun sitten nainen näkee sinut naisellisena kodinhengettärenä eikä enää kiinnostu sinusta sillä yhdellä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille naiselle että rakastat. Näytä se arjessa. Huomio, kysy kuulumisia, hiero hartioita, osta joskus vaikka laku kaupasta ja sano että rakas, halusin ostaa tämän juuri sinulle.

Nainen ymmärtää tämmöisen konkreettisen rakkauden osoittamisen paremmin.

Tarjoudu hoitamaan lasten ilta puuhat. Tee ruoka valmiiksi. Joskus tarjoile se naisellesi kauniisti.

Puhu nätisti.

Halaa.

Sano hyvää yötä ja Huomenta.

Siis sen, joka elättää, pitäisi vielä mielistellä laiskaa akkaansa. Juokse nyt järveen. T. Akka, joka huolehtii itse itsestään ja osaltaan perheestään.

Missä kohtaa tuo edellinen kirjoittaja kertoi, että hän on täysin tuloton kotirouva? Minä en huomannut vaikka moneen kertaan luin kommentin. Kirjoittajan perheessä perheenjäsenille puhutaan kohteliaasti, sinun perheessä kiroillaan ja solvataan toisia. Mitäpä veikkaat, kummassa perheessä voidaan paremmin?

Hyvin usein näiden pitkää päivää tekevien miesten vaimot ovat kotona. Meillä molemmat ovat töissä 37,5 h tunnin työviikolla, lapsi oli kotona 2 v. ikään asti, minä menin töihin kun lapsi oli noin 1 v8kk ja mies jäi kotiin vuorotteluvapaalle lapsen kanssa. Hoitoon lapsi meni 2v. iässä.

Mutta kun miehille tärkeintä on naisen ulkonäkö! Palstamiehet näin kertovat viikosta toiseen, naisen arvoilla ja tulevaisuuden suunnitelmilla ei ole mitään merkitystä. Miehelle riittää, että on joku, mutta kun otetaan se joku, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä, ei yhteiselämäkään suju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille naiselle että rakastat. Näytä se arjessa. Huomio, kysy kuulumisia, hiero hartioita, osta joskus vaikka laku kaupasta ja sano että rakas, halusin ostaa tämän juuri sinulle.

Nainen ymmärtää tämmöisen konkreettisen rakkauden osoittamisen paremmin.

Tarjoudu hoitamaan lasten ilta puuhat. Tee ruoka valmiiksi. Joskus tarjoile se naisellesi kauniisti.

Puhu nätisti.

Halaa.

Sano hyvää yötä ja Huomenta.

Siis sen, joka elättää, pitäisi vielä mielistellä laiskaa akkaansa. Juokse nyt järveen. T. Akka, joka huolehtii itse itsestään ja osaltaan perheestään.

Missä kohtaa tuo edellinen kirjoittaja kertoi, että hän on täysin tuloton kotirouva? Minä en huomannut vaikka moneen kertaan luin kommentin. Kirjoittajan perheessä perheenjäsenille puhutaan kohteliaasti, sinun perheessä kiroillaan ja solvataan toisia. Mitäpä veikkaat, kummassa perheessä voidaan paremmin?

Hyvin usein näiden pitkää päivää tekevien miesten vaimot ovat kotona. Meillä molemmat ovat töissä 37,5 h tunnin työviikolla, lapsi oli kotona 2 v. ikään asti, minä menin töihin kun lapsi oli noin 1 v8kk ja mies jäi kotiin vuorotteluvapaalle lapsen kanssa. Hoitoon lapsi meni 2v. iässä.

En ymmärrä kommenttiasi. Et sinäkään ollut tulottomana kotona vaan sait kotihoidontukea. Pienen lapsen kanssa kotona oleminen on muuta kuin laiskottelua. Vai sanoiko miehesi sinua laiskaksi?

Jos miehesi olisi tehnyt pitkää päivää eikä olisi käynyt kotona kuin syömässä ja nukkumassa, miten iloisena olisit elänyt yh:n elämää? Mitä iloa miehestä olisi ollut sinulle tai lapselle? Eihän lapsi olisi edes oppinut tuntemaan isäänsä, kun olisi nähnyt häntä pari kertaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Niin tein minäkin ja ero tuli 20 vuoden jälkeen, tyhjät huoneet ja vitutus jäljellä. Rahaa meni ja aina raatamassa, nyt voi sitten vissiin elää itselleen vaan kun ei huvita. Perhe oli se juttu nyt ei kiinnosta mikään juurikaan. Varmaan sitten on tehnyt kaikkensa kun jälkipolvet katsovat taulua seinällä että tuossa on se isoisä joka omin käsin raivas pellot ja rakensi talon. Justiinsa niin joo.

Kuulostat exältäni, jonka kanssa elin 14 vuotta jatkuvan remontin keskellä. Ihan koko ajan joku projekti menossa, en jaksanut enää. Justiinsa niin joo.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tekisit kotitöitäkin, ei se auta mitään kun sitten nainen näkee sinut naisellisena kodinhengettärenä eikä enää kiinnostu sinusta sillä yhdellä tavalla.

No nyt oli huono perustelu. Laiska mies perustelee laiskuuttaan typerällä tavalla.