Olen tehnyt ihan helvetisti hommia että olisi perheellä kunnon koti missä olisi hyvä asua. Mutta ei mikään ei ole riittänyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä oletko mieheni, en usko, mutta vastaan silti kuin miehelleni haluaisin sanoa:

Minulle riittäisi, että olisit kotona joskus meidän kanssamme. Se, että teet pakkomielteisesti töitä etkä ole ikinä sen vuoksi kotona, että ”perheelle pitää hankkia kaikki”, tuhoaa meidät. Mitä se kaikki edes on? Mitä sinä tavoittelet? Rakastan ja arvostan sinua valtavasti, mutta mielestäni meillä oli jo se ”kaikki”, mitä nyt olet etsimässä. Meillä on kaunis koti, joskin vuokralla mutta omistusasunnon aika ei ole vielä. Meillä on ruokaa kaapissa, ja lapsilla ehjät ja puhtaat vaatteet päällä. Me olemme terveitä.

Lapset ikävöivät isiä, ja minulla on ikävä kumppania. Tunnen oloni valtavan yksinäiseksi, enkä tiedä mitä olen tehnyt väärin että olet saanut sellaisen kuvan ettei mikään riittäisi. Hidastaisit tahtia, tulisit kotiin normaaliin aikaan, istuisit olohuoneeseen ja olisit vain. Viettäisit aikaa kanssamme perheenä. Muistaisit, että lapset ovat vain kerran pieniä ja niin kovin lyhyen aikaa.

Oletko itse töissä?

Miten tämä viimeinen nyt tähän asiaan liittyy,rahaa saa pankin seinästä .

Meillä jäi remppa kesken 20 vuotta sitten, mutta ei haittaa - näen ahkeran mieheni kädenjäljen katon paneloinnissa, pihan nurmikossa ja liiterin halkopinossa, ja arvostan häntä. On vaimon omaa tyhmyyttä, jos ei arvosta sitä, mitä on. Joku pieni järkytys pitäisi olla, että prioriteetit menisi kohdalleen. 

Näinhän siinä monelle on käynyt, kun hyvään ja onnellista elämää ei tehdä rahalla tai tavaralla, vaan henkisellä arvoilla, luottamuksella ja kunnioituksella, jotka eivät maksa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ei riitä mikään, vaimo aina mollaamassa jos ei ole jotain tehty ja huomannu saman äidissäni, tappaa isän työllä ja joka ei tuota mitään. Aina valittaa vaikka ukko seiskakymppisenä heinäkuun helteessä pilkkoo halkoja henkihieverissä.

Olisiko aika sopia siitä, että isäsi ostaisi tästä lähtien halot yhdessä äitisi kanssa?

Olen pahoillani teidän puolesta joille on käynyt noin, että olette yrittäneet toteuttaa toisen toiveita eikä mikään silti toimi. Luulen että tuo on miehillä aika yleistä ottaa sellainen suorittajan rooli, eikä miettiä onko ne asiat mitä tekee sellaisia mitä myös itse haluaa. Jos siinä olisi se omakin toive taustalla, siitä ei ehkä jäisi niin tyhjä olo jos toinen ei olekaan tyytyväinen tai jos tulee ero. Kyllä se varmasti tuntuu pahalta siinä vaiheessa kun kupla puhkeaa, mutta tuossa on silti mahdollisuus aika suureen henkiseen kasvuun. Sellaiseen jossa itse miettii mistä tykkää, ja rakentaa elämäänsä sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko se kunnon koti myös naisen unelma, vai joku sinun pakkomielle, jossa roikuit kaiken muun unohtaen? 

Ei. Se oli naisen unelma minkä minä halusin hänelle rakkaudesta tehdä mahdolliseksi.

Eikö hän ollut tyytyväinen siihen kotiin, joka itse suunnitteli ja sinä rakensit? Silloinhan naisen pitäisi olla pettynyt omaan suunnitelmaansa, eikä sinuun.

-eri

Tuttu tilanne. Omakotitalo ja kaikki toteutettu kuten nainen on halunnut, eli päin helvettiä ja kaikki pitäisi muuttaa. Ei vittu vaan jaksa!

Laita piirustukset pöytään ja sano, että tämän suunnittelit ja tämän sait. Sano, että maksaa muutokset tilaustyönä jos ei ole tyytyväinen siihen mitä tilasi.

Sulla on ap kamala nainen! Kiertäkää miehet kaukaa tuollaiset hyväksikäyttäjät!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko se kunnon koti myös naisen unelma, vai joku sinun pakkomielle, jossa roikuit kaiken muun unohtaen? 

Ei. Se oli naisen unelma minkä minä halusin hänelle rakkaudesta tehdä mahdolliseksi.

Ei sun tehtävä ole täyttää naisen unelmia. Naisen pitää itsekin osallistua. Ei  se unelmatalo ole koti jos toinen on koko ajan pois tai makaa väsyneenä sohvalla.

N40+

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen toivoo yhdessäoloa, läheistä aikaa ja juttelua miehen ja lasten kanssa. Miten sellainen onnistuuu, jos mies on aina töissä?

Ei materia ole tärkeintä.

Ihanko oikeasti väität että nainen olisi tyytyväinen jos koko perhe asuisi homeisessa yksiössä?,materia kun ei kerran merkitse mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano sille naiselle että rakastat. Näytä se arjessa. Huomio, kysy kuulumisia, hiero hartioita, osta joskus vaikka laku kaupasta ja sano että rakas, halusin ostaa tämän juuri sinulle.

Nainen ymmärtää tämmöisen konkreettisen rakkauden osoittamisen paremmin.

Tarjoudu hoitamaan lasten ilta puuhat. Tee ruoka valmiiksi. Joskus tarjoile se naisellesi kauniisti.

Puhu nätisti.

Halaa.

Sano hyvää yötä ja Huomenta.

Ok. Ja naisenhan ei tarvitse koskaan tehdä mitään osoittaakseen että rakastaa miestään.

Totta kai tarvitsee. Mutta kysyttiinkö sitä tässä? Ei kysytty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen toivoo yhdessäoloa, läheistä aikaa ja juttelua miehen ja lasten kanssa. Miten sellainen onnistuuu, jos mies on aina töissä?

Ei materia ole tärkeintä.

Ihanko oikeasti väität että nainen olisi tyytyväinen jos koko perhe asuisi homeisessa yksiössä?,materia kun ei kerran merkitse mitään

Jos olisi sentään määräykset täyttävä asumiskuntoinen kaksio, ehkä vähän kulunut, mutta asumiskelpoinen. Ei tarvitse aina mennä ääripäihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen toivoo yhdessäoloa, läheistä aikaa ja juttelua miehen ja lasten kanssa. Miten sellainen onnistuuu, jos mies on aina töissä?

Ei materia ole tärkeintä.

Ihanko oikeasti väität että nainen olisi tyytyväinen jos koko perhe asuisi homeisessa yksiössä?,materia kun ei kerran merkitse mitään

Opettele jo lukemaan. Materia ei ole tärkeintä ei ole sama asia kuin materia ei merkitse mitään. Totta kai sillä on väliä asuuko homeloukossa, koska se on jo terveydelle vaarallista. Mutta niitä neliöitä ja hienoa tapettia enemmän normaalille naiselle merkitsee se, että se mieskin on kotona jakamassa arkea eikä töissä 24/7 ja korvaa sen kynttilälyhdyllä.

Mitä se ap:n nainen tarkalleen ottaen muuten haluaa? Mekin rakensimme talon ja asuimme siinä muutaman vuoden. Olin aina ajatellut että omakotitalo on se mitä tavoitellaan ja sitten ollaan tyytyväisiä kun se on. Niinhän Suomessa ajatellaan. Kunnon ihmiset asuu taloissa. Meille se vaan ei jotenkin toiminut. Paikka jonne rakensimme ei ollutkaan kiva paikka asua, pihasta tuli tosi työläs, kaksi autoa että pystyi asumaan siellä ja se laina... rahat meni tosi tiukille. Elämä alkoi olla veemäistä kitkutusta. Päätimme sitten muuttaa mieltä että se ei ollutkaan sitä mitä haluttiin. Me tosin tehtiin se yhdessä. Joskus ne omatkaan suunnitelmat ei toimi. Se talo on Suomessa vähän sellainen pyhä lehmä. Se on niin tärkeä. Siitä ei haluaisi luopua vaikka sitä ei jaksaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen toivoo yhdessäoloa, läheistä aikaa ja juttelua miehen ja lasten kanssa. Miten sellainen onnistuuu, jos mies on aina töissä?

Ei materia ole tärkeintä.

Ihanko oikeasti väität että nainen olisi tyytyväinen jos koko perhe asuisi homeisessa yksiössä?,materia kun ei kerran merkitse mitään

Olisitko sinä tyytyväinen elämään homeisessa yksiössä lasten kanssa? Seksiä seuraavan kerran 18 vuoden päästä? Ihmetyttää tämä että koko ajan kirjoitetaan niin kuin nainen olisi automaattisesti se joka haluaa ison onakotikatalon. Kaikkeni olen tehnyt että myisimme tämän liian ison omakotitalon mutta miehelle ei käy. Koska mies tykkää siitä että on tilaaaaa. Hän ei okekaan se joka haravoi pihan ja pesee ikkunat.

Naiset haluavat, että mies kantaa oman vastuunsa arjesta eli lastenhoito ja kotityöt ja että mies osoittaa rakastavansa naista ja antaa läheisyyttä, arvostusta ja seksiä.

Arvaan että ap in mennyt siihen ansaan, että on luullut sen riittävän, että käy töissä ja on auttanut ostamaan tai rakentamaan talon. Eipä riitä.

Jos nainen on unel.oinut talosta, niin hän on haaveillut siitä extrana, noiden ekassa kapoaleessa lueteltujen asioiden lisäksi. Jos niitä arjen jakamisen juttuja ei ole suhteessa, niin ei ole yhtään mitään. Siitä talosta olisi pitänyt keskustella ja sopia yhdessä, että onko se lopultakin niin tärkeä.

Kyllä näitä aina tyytymättömiä vaimoja on. Lähipiirissäni seurasin vuosia tuota kuviota: vaimo halusi aina

vaan erilaista taloa, uutta ja vanhaa rempattavaa. Mies oli liian kiltti ja suostui vaativan työn ohella monta

kertaa muuttoihin ja remppoihin. Hyväpalkkaiset työt molemmilla mutta eipä sekään riittänyt kun joka taloon piti saada uudet kodinkoneet ja sisustukset. Lopulta mies kasvatti selkärangan ja puhalsi pelin poikki.

Nyt asuu yksin huojentuneena- lapset jo aikuisuuden kynnyksellä onneksi. Velkaa jää kaikesta maksettavaksi

mutta toivottavasti oppii kuuntelemaan omia toiveitaan jatkossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiselle riittää, että rakastat, teet osuutesi kotitöistä ja lasten hoidosta.

Talo ja tavarat eivät riitä, jos et ole k8skaan kotona jakamassa arkea.

Lässynlässyn.

T. Nainen

Mitä sinä sitten haluat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen toivoo yhdessäoloa, läheistä aikaa ja juttelua miehen ja lasten kanssa. Miten sellainen onnistuuu, jos mies on aina töissä?

Ei materia ole tärkeintä.

Ihanko oikeasti väität että nainen olisi tyytyväinen jos koko perhe asuisi homeisessa yksiössä?,materia kun ei kerran merkitse mitään

Perhe asuu sellaisessa asunnossa, johon perheen töissäkäyvillä aikuisilla on varaa. Monesti se on jotain muuta kuin homeinen yksiö, etenkin vuokralla on helppo vaihtaa homeettomaan asuntoon.

Jos lähtee varustekilpailuun vaimon/miehen mukaan on savotta loputon, aina on Lissulla tai Kakella jotain uudempaa tai hienompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiselle riittää, että rakastat, teet osuutesi kotitöistä ja lasten hoidosta.

Talo ja tavarat eivät riitä, jos et ole k8skaan kotona jakamassa arkea.

Lässynlässyn.

T. Nainen

Mitä sinä sitten haluat?

Varmaankin edes sen miehen

Vierailija kirjoitti:

Surkeita valintoja ihmiset tekevät elämässään, muuta en osaa sanoa. Jos omakotitalo ja keskiluokkainen asumisunelma kaikkine siihen liittyvine lieveilmiöineen ei ole se, mitä oikeasti haluaa, turha edes lähteä sitä tavoittelemaan.

Vastuu sellaisten asioiden tekemisestä, mikä ei tee aidosti onnelliseksi, on silti viime kädessä yksilön itsensä. Ei kannata ryhtyä parisuhteeseen ihmisen kanssa, jonka toiveet, arvot ja tavoitteet poikkeavat liikaa omista. Myöskään mitään erityistä kiitollisuutta on turha odottaa - eivät työelämässä uhrautujatkaan yleensä saa kruunua otsaansa kirkastamaan, ja sama taitaa päteä ihmissuhteisiin. 

Me olemme keski-ikäinen, lapseton akateeminen ja keskivertoa paremmin tienaava pariskunta. Olemme asuneet viimeiset kymmenen vuotta vuokralla, koska yksinkertaisesti arvostamme helppoa, mukavaa ja huoletonta keskusta-asumista enemmän kuin esim. omaisuuden kartuttamista. Yhtään ei kaduta, kokeilimme omistusasumista hetken eikä ollut meitä varten. Mielummin asumme hyvälaatuisessa vuokra-asunnossa aivan kaupungin keskustassa ja palveluiden ytimessä. Ajattelemme asian niin, että olemme ostaneet "haaskatuilla" vuokrarahoilla juuri sen kaltaista elämää ja onnellisuutta, mistä molemmat nautimme. 

Olen tullut tällasiten keskusteluketjujen perusteella siihen loppupäätelmään, että ihmiset ei keskustele keskenään. Mistään. Kannattaisko tällaisista asoista jutella jo siinä vaiheessa, kun alkaa miettiä, että tuo voisi olla se pitkäaikainen kumppani? Että mitä elämältä haluaa, millaista elintasoa, ja miten sen rahoittaa. Itse tein myös sen virheen, että laitoin exän kanssa hynttyyt yhteen liian nopeasti, en vaan osannut sanoa ei, tilanne vaan jotenkin luisui siihen. Olihan se näin jälkeenpäin ajateltuna tosi iso moka koko parisuhteen kannalta. Onneksi meillä ei ole lapsia, eikä yhteistä omaisuutta, joten tilanteesta päästiin siististi ulos.