Mitä mieltä olette etäsuhteista?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ongelma tuo verrattuna siihen että mulla on ollut etäsuhde amerikkalaisen kanssa ja tavattiin tasan kerran. Junalla pääsee helposti toisen luo. Lapselle vaikka hoitaja siksi aikaa jos haluaa treffata. 

Tulee kalliiksi pitemmän päälle

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ongelma tuo verrattuna siihen että mulla on ollut etäsuhde amerikkalaisen kanssa ja tavattiin tasan kerran. Junalla pääsee helposti toisen luo. Lapselle vaikka hoitaja siksi aikaa jos haluaa treffata. 

Tosi pysyvä oli tämä teidänkin etäsuhde :D

Ja kohta tulee moni kertomaan että miellä ei missään nimessä suhde päättynyt välimatkaan!!!111 

-Eipä! ;)

Toisilla toimii, toisilla ei. Ei kai sitä tiedä kuin kokeilemalla. Vähän ihmeelliseltä kyllä kuulostaa tuo ettei sukulaisten takia halua muuttaa. Siinä mulla vähän hälytyskellot soisi sen suhteen miten tosissaan mies haluaa olla minun kanssa. Itselläni ei lapsia ja ei mua kyllä sukulaiset pidättelisi jos oikein rakastuisin, vaikka hekin ovat tärkeitä. Mutta ihmiset on tietysti erilaisia.

Meillä mennyt viisi vuotta, välimatkaa 300 km. Minusta erinomainen malli kun kotona on vielä lapsia. Nyt kun nuorempi lapsista suunnittelee omilleen siirtymistä ollaan me suunnittelemassa yhteenmuuttoa. On keretty tutustua kunnolla, ei ole tullut uusperheongelmat vastaan ja molempien lapset, kaikki jo täysi-ikäisiä, ovat kerenneet rauhassa tutustua uuteen kumppaniin. Mikä ihmeen kiire siihen ydinperhemalliin on takaisin kun siitä juuri erottiin? Opettelee tällaisessa seurustelusuhteessa paremmin tuntemaan itseäänkin ja omia tarpeita ja kerää viisautta ennen kuin muuttaa kokonaan yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuuko lapsi vain sulla vai onko myös isällään?

Tyttö on yhden tai kaksi viikonloppua kuusta isällä

Eli meinaat, että tyttö matkustaisi joka viikonloppu pois kotoaan? Milloin hän saa levätä viikonlopun?

Siksi kysyinkin neuvoa että miten tyttö kestäisi ja jos jollain olisi kokemusta

Vierailija kirjoitti:

Toisilla toimii, toisilla ei. Ei kai sitä tiedä kuin kokeilemalla. Vähän ihmeelliseltä kyllä kuulostaa tuo ettei sukulaisten takia halua muuttaa. Siinä mulla vähän hälytyskellot soisi sen suhteen miten tosissaan mies haluaa olla minun kanssa. Itselläni ei lapsia ja ei mua kyllä sukulaiset pidättelisi jos oikein rakastuisin, vaikka hekin ovat tärkeitä. Mutta ihmiset on tietysti erilaisia.

Tarkoitatko että mies ei ole tosissaan ja että sihde ei ole molemminpuolista

Mulla ja miehellä oli vuosia suhde 500 km välimatkalla. Nähtiin noin 2 viikon välein, joskus tosi paljon harvemminkin. Soiteltiin joka päivä. Sopi meille siinä elämäntilanteessa. Nyt ollaan oltu saman katon alla pari vuotta, mukavaahan tämäkin, mutta joskus huomaan kaipaavani sitä aikaa kun ei oltu niin tiiviisti yhdessä koko ajan. Juu, olen introvertti ja rakastan yksin olemista. Mustasukkainen en ole ollenkaan, luotan mieheen 110%.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mennyt viisi vuotta, välimatkaa 300 km. Minusta erinomainen malli kun kotona on vielä lapsia. Nyt kun nuorempi lapsista suunnittelee omilleen siirtymistä ollaan me suunnittelemassa yhteenmuuttoa. On keretty tutustua kunnolla, ei ole tullut uusperheongelmat vastaan ja molempien lapset, kaikki jo täysi-ikäisiä, ovat kerenneet rauhassa tutustua uuteen kumppaniin. Mikä ihmeen kiire siihen ydinperhemalliin on takaisin kun siitä juuri erottiin? Opettelee tällaisessa seurustelusuhteessa paremmin tuntemaan itseäänkin ja omia tarpeita ja kerää viisautta ennen kuin muuttaa kokonaan yhteen.

Pian 5vuotta asunut yksin kun lapsen isä lähti toisen matkaan. Nykyään lapsen isä asuu järvenpäässä

Yleensä etäisuhteet ei toimi ainakaan alle kolmekymppisillä, mutta vanhemmilla se saattaa toimia vähän paremmin mutta ei hyvin silloinkaan.

Kaikki on niin tapauskohtaista ja ihmisistä kiinni.

Mahdollisuus onnistua, on tilastollisesti aika huono

Vierailija kirjoitti:

Toisilla toimii, toisilla ei. Ei kai sitä tiedä kuin kokeilemalla. Vähän ihmeelliseltä kyllä kuulostaa tuo ettei sukulaisten takia halua muuttaa. Siinä mulla vähän hälytyskellot soisi sen suhteen miten tosissaan mies haluaa olla minun kanssa. Itselläni ei lapsia ja ei mua kyllä sukulaiset pidättelisi jos oikein rakastuisin, vaikka hekin ovat tärkeitä. Mutta ihmiset on tietysti erilaisia.

Minulla on myös etäsuhde, olemme seurustelleet puolisen vuotta. Molemmilla kaksi lasta ikähaarukassa 9-13 vuotta. Minä en kyllä tästä kovin äkkiä olisi valmis muuttamaan, koska lasten isä asuu täällä ja molemmat mummot. Ei ole kyse siitä, että itse kaipaisin sukulaisia, mutta lapsille se olisi tosi iso muutos. Mies on kuitenkin minulle todella tärkeä ja olen hänen kanssani ihan tosissani. Mutta siitä huolimatta en halua tehdä näin isoja lapsiin liittyviä päätöksiä hätiköiden. Jos muuta ei keksitä, niin näin edetään niin kauan, kunnes lapset ovat isoja. 10 vuoden päästä olemme vapaita tekemään, mitä tahansa. Se on lyhyt aika, jos ollaan oikeasti aikeissa viettää loppuelämä yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä etäisuhteet ei toimi ainakaan alle kolmekymppisillä, mutta vanhemmilla se saattaa toimia vähän paremmin mutta ei hyvin silloinkaan.

Kaikki on niin tapauskohtaista ja ihmisistä kiinni.

Mahdollisuus onnistua, on tilastollisesti aika huono

Mies on 26 ja itse olen pian 23. Täytyy varmaan hyväksyä että tästä ei tulisi mitään

Vierailija kirjoitti:

Mulla ja miehellä oli vuosia suhde 500 km välimatkalla. Nähtiin noin 2 viikon välein, joskus tosi paljon harvemminkin. Soiteltiin joka päivä. Sopi meille siinä elämäntilanteessa. Nyt ollaan oltu saman katon alla pari vuotta, mukavaahan tämäkin, mutta joskus huomaan kaipaavani sitä aikaa kun ei oltu niin tiiviisti yhdessä koko ajan. Juu, olen introvertti ja rakastan yksin olemista. Mustasukkainen en ole ollenkaan, luotan mieheen 110%.

Pian 20 vuotta etäsuhteessa ja tämä sopii meille kahdelle aikuiselle itsenäiselle ihmiselle. Nyt kun molemmat olemme eläkkeellä monet kysyneet, että milloin muutatte yhteen tai miksi ette muuta yhteen nyt?

Emme muuta yhteen. Suhde olisi kuivunut jo aikoja sitten jos olisimme asuneet yhdessä. Olemme molemmat introverttejä ja meille on tärkeää olla välillä omassa rauhassa. Kun asumme eri kaupungeissa ( välimatkaa n 300km) on tullut molemmille vaihtelua matkustaa välillä toistemme luo ja kaupunkiin.

Mustasukkaisuus ei kuulu kuvioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mennyt viisi vuotta, välimatkaa 300 km. Minusta erinomainen malli kun kotona on vielä lapsia. Nyt kun nuorempi lapsista suunnittelee omilleen siirtymistä ollaan me suunnittelemassa yhteenmuuttoa. On keretty tutustua kunnolla, ei ole tullut uusperheongelmat vastaan ja molempien lapset, kaikki jo täysi-ikäisiä, ovat kerenneet rauhassa tutustua uuteen kumppaniin. Mikä ihmeen kiire siihen ydinperhemalliin on takaisin kun siitä juuri erottiin? Opettelee tällaisessa seurustelusuhteessa paremmin tuntemaan itseäänkin ja omia tarpeita ja kerää viisautta ennen kuin muuttaa kokonaan yhteen.

Pian 5vuotta asunut yksin kun lapsen isä lähti toisen matkaan. Nykyään lapsen isä asuu järvenpäässä

Kauanko uusi mies on asunut yksin? Onko hänellä lapsia? Minkä ikäisiä olette? Miksi sinulle yhteenmuuttaminen olisi niin tärkeää noin lyhyen seurustelun jälkeen?

Oletteko miehen kanssa introverttejä? Se tässä keskustelussa on käynyt ilmi, että eräsuhteet voivat onnistua jos on introvertti.

Etäsuhde kolme vuotta ollut. Kumpikaan ei muuta. Etäisyys 120 km. Mulla täällä kaksi lasta, miehellä ei lapsia. Reissataan toistemme luona viikonloppuisin, minä menen miehen luokse silloin kun lapset eivät ole mulla eli joka toinen viikonloppu. Hyvin menee. Ihan joka viikonloppu ei voida tavata. Lomilla ollaan enemmän yhdessä. Hyvin menee, kun tyytyy siihen, että tavataan "harvoin".

Kauanko uusi mies on asunut yksin? Onko hänellä lapsia? Minkä ikäisiä olette? Miksi sinulle yhteenmuuttaminen olisi niin tärkeää noin lyhyen seurustelun jälkeen?[/quote]

Mies muutti toukokuun alussa omaan asuntoon,ensin asui meidän luona helsingissä eron jälkeen. Miehellä ei ole lapsia. Olen pian 23v ja mies on 26v. Haluaisin muuttaa yhteen että tyttö pääsisi myös tutustumaan mieheen paremmin ja tampereelle matkustaminen veisi todella paljon rahaa

Täällä kans jenkki-suomi suhde. Kamalaa reissausta, mahdollisimman nopeasti muutettiin yhteen. Suomen sisäinen suhde onnistuu leikiten...jos sen haluaa onnistuvan.

Matka ei vaikuta todelliseen rakkauteen, se vahvistaa sitä.

Etäsuhde toimii, jos suunnitelma tulevaisuudesta on jollainasteella olemassa. Itse olin etäsuhteessa vuoden, mutta koska tiesimme, että vuoden päästä pääsemme muuttamaan yhteen, kestimme etäsuhteen hyvin. En kyllä tiedä, olisinko kestänyt etäsuhdetta ilman varmuutta tulevaisuudesta, vaikka rakastankin miestäni hyvin paljon.

Minulla toimii vastaava etäsuhde oikein hyvin. Vaimon vuoksi ei paljoa lähempänä uskaltaisi pitää.

Kisailen paljon, joten tapaamme sitten urheilutapahtumissa ja jaamme tietysti hotellihuoneen. Vaimoa ei kiinnosta tulla edes katsomaan joten toimii oikein hyvin.

Luulen, että ekalla kierroksella etäsuhde pitkään kestäessään on mahdoton. Omasta kokemuksesta sanoisin, että etäsuhde on eronneelle paras mahdollinen ratkaisu. Kyllä, olen introvertti ja nautin omasta rauhasta välillä. Minulla on myös paljon ystäviä ja harrastuksia, joista kaikki eivät ole yhteisiä. En ikinä enää muuta kenenkään kanssa yhteen, etäsuhde kestänyt yli 10 v.