Kotihoidon tuki ja reilu kustannusten jakaminen, tuleva pelottaa :(

Kuulostaa kauhealta. En edes seurustelisi tuollaisen ihmisen kanssa puhumattakaan lapsien hankkimisesta. Olen itse tarkka rahasta mutta on ollut itsestään selvää tukea kumppania jos hänellä on huonompi rahatilanne. Saattaahan tilanne muuttua päinvastaiseksi joskus ja olen itse tuen tarpeessa.

T: N26

Mieheni aikoinaan arvosti valtavasti sitä, että hoidan hänen lapsiansa ( siis yhteisiä). Minulla oli käytössä parempi ( turvallisempi) auto ja kaikkea mahdollista apua, että hän sai keskittyä työhönsä täysipainoisesti, ja meillä on kaikki hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin oon pöyristynyt että nykynaiset ajattelee, että vahva itsenäinen nainen on sama asia kuin omat rahat ja pilkunviilaajan tarkkuudella. 

Naiset ei ota edes itse mitään arvoa omille saavutuksille. Mikä arvo on esim. sillä että kannatte miehelle sen lapsen? Siinä on aika helkkarin iso arvo. Miettikääpä äitiä joka kärsii pahasta raskauspahoinvoinnista koko raskauden, joutuu vuodelepoon pariksi kuuksi ennenaikaisuuden takia. Kun mies elää kuten ennenkin. Toipuu kuukausikaupalla synnytyksestä, aika moni jopa invalidisoituu jollain tasolla esim. pidätysongelmia, sektioarven pysyvä hermokipu tms. Aika moni äiti sairastuu myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kamppailee henkisesti kehon hyväksymisen kanssa ja entisiin kiloihin pääsyn kanssa. jne..

Mies saa valmiin paketin ja sen jälkeen vielä olisi oikeus sanoa, että en mä kyllä maksa penniäkään jos haluut olla 9kk kauemmin kotona?!! Minusta tuo on niin alentavaa, että siinä on aika kaukana itsenäinen ja vahva nainen. 

Aika harva nainen antaa lapsen miehelle ja siirtyy elämään omaa elämää, joten en nyt ihan ymmärrä tätä ideologiaa, jossa nainen luopuu kaikesta, jotta kantaisi sille miehelle lapsen.

Ei, vaan pointti oli että miksei miehen kuuluisi ’luopua mistään’ saadessaan lapsen? Jo biologisista syistä nainen ottaa riskejä ja luopuu jo raskausaikana ainakin hetkellisesti monistakin asioista. Mikä oikeus miehellä on yhteistä lasta kasvattaessa jatkaa elämää luopumatta mistään kun nainen luopuu senkin edestä?

Siis tosissasiko väität, että miehen pitää maksaa naiselle lapsesta? Koska nainen sai lapsen, niin miehen pitää luopua rahasta ja jotenkin 1900-luvun alkupuolen ajattelumallilla huolehtia osaamattomasta ja avuttomasta.

Jos naisen tulot tippuvat hetkellisesti koska hän on kantanut ja synnyttänyt yhteisen lapsen, niin tottakai miehen pitää silloin ottaa taloudellisesti suurempi vastuu. Siis lapsi on myös miehen, ei mikään naisen oma tuotos.

Nainen lienee jo toipunut siitä raskaudesta ja synnytyksestä ja on fyysisesti täysin työkykyinen jäädessään hoitovapaalle.

Hmmm. tosiaan. Kuinka kauan nainen voi käyttää tätä syynä vaatia kaikkia miehen rahoja ja aikaa itselleen? Hautaan saakka? Saahan nainen pienempää eläkettäkin, kun oli kotona hoitamassa niitä lapsia.

Meillä on diili, että kummankin palkasta menee 50% yhteiselle tilille yhteisiin menoihin, joihin siis kuuluu lainanlyhennykset, laskut ja ruokakulut yms. Eli jos olisin hoitovapaalla, siitä mun surkeasta tulosta menisi se 50% yhteiselle tilille.

Mies kyllä on hyvin aktiivinen osallistuja kotitöiden ja lastenhoidon suhteen ja asettaa ajankäytössään aina lapsen ja kotityöt etusijalle, että siinä mielessä on aina tehnyt vähintään osansa :) Mutta on rahan suhteen tiukka ja tällaisen mallin on saanut jo lapsuudessaan vanhemmiltaan.

Itse olen kyllä valmis tukemaan rahallisesti jos toisella tippuu tulot väliaikaisesti, ei olisi sydäntä vaatia tiukasti puolta kaikesta.../ Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.

Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.

Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.

Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!

Käytännössä itselleen? Kuulehan nyt. Sitten kun lapsi menee hoitoon, niin lapsenhoito jaetaan tasan. Tämä tarkoittaa miehen kannalta

- Tarhaan viemistä aamulla ja hakemista ennen klo 17. Useimpina päivinä voi toinen viedä ja toinen hake, mutta jos naisella on työeste, palaveri jatkuu pitempään tms, pitää isän sitten viedä JA hakea, vaikka lyhyelläkin varoitusajalla.

- Sairastelua. Ensimmäisenä tarhavuonna alle yksivutiaana aloittanut sairastaa noin 100 päivää. Tällöin isä on lähtökohtaisesti aina pois töistä hoitamassa sairasta lasta, jollei saa hoitoa järjestettyä muulla tavalla.

- kun lapsi sairastuu kesken tarhapäivän, tarhasta soitetaan isin kännykkään,mjolloin isi lähtee heti paikalla töistä sairasta lastansa hoitamaan.

- Iltaisin kun isi tulee lapsen kanssa tarhasta kotiin, edessä on ruanlaittoa, pyykkiä, lpasen sylittelyä ja viihdyttämistä sekä lapsen laittaminen nukkumaan, jonka jälkeen vanhemmat tekevät yhdessä loput kotityöt.

- jossain kohtaa tarhaan viennin ja haun välissä (tai sitten lapsen kanssa illalla) isin pitää ostaa vaatteet ja varusteet kasvavalle lapsellensa. Vaatteet jäävät tuon ikäisellä pieneksi varsin jatkuvaan tahtiin. Kenkien kanssa on syytä olla erityisen tarkkana, koska jalka muuttuu nopeasti kun lapsi kasvaa ja kävelee yhä enemmän.

Ai miksi isä? Tämä on perhe, jossa asiat jaetaan tasan, koska kulutkin jaettiin tasan jopa äidin ollessa vanhempainvapaalla. Siitä seuraa, että on isin vuoro olla ensisijaisessa vastuussa lapsesta ja naisen pitää saada keskittyä vuorollaan täysillä työelämään.

Siis jos nainen on lapsen kanssa kotona 6 kk ajan ja sinä aikana hoitaa lasta, niin siitä seuraa se, että seuraavien 5.5 vuoden ajan mies on yksin vastuussa lapsesta?

Ei ihme, että niin moni mies on helpottunut, kun erossa saa viikko/viikko systeemillä puolitettua omat vastuunsa ja nainen alkaa ulisemaan, että haluaa elarit, kun rahat ei riitä.

Tuossa kyllä lukee, että mies on ensisijaisesti vastuussa, ei yksin. Etkö osaa lukea vai etkö ymmärrä lukemaasi? Oikeassa elämässä naiselle jää tuossakin ihan kiitettävästi vastuuta lapsesta ja tämän kanssa olemisesta.

Lapsi ei opi itsenäiseksi kuuteen ikävuoteen mennessä kuten sinä kuvittelet, se kestää paljon pitempään. Lasta ei saa jättää heitteille vaikka niin kuvittelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.

Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.

Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.

Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!

Käytännössä itselleen? Kuulehan nyt. Sitten kun lapsi menee hoitoon, niin lapsenhoito jaetaan tasan. Tämä tarkoittaa miehen kannalta

- Tarhaan viemistä aamulla ja hakemista ennen klo 17. Useimpina päivinä voi toinen viedä ja toinen hake, mutta jos naisella on työeste, palaveri jatkuu pitempään tms, pitää isän sitten viedä JA hakea, vaikka lyhyelläkin varoitusajalla.

- Sairastelua. Ensimmäisenä tarhavuonna alle yksivutiaana aloittanut sairastaa noin 100 päivää. Tällöin isä on lähtökohtaisesti aina pois töistä hoitamassa sairasta lasta, jollei saa hoitoa järjestettyä muulla tavalla.

- kun lapsi sairastuu kesken tarhapäivän, tarhasta soitetaan isin kännykkään,mjolloin isi lähtee heti paikalla töistä sairasta lastansa hoitamaan.

- Iltaisin kun isi tulee lapsen kanssa tarhasta kotiin, edessä on ruanlaittoa, pyykkiä, lpasen sylittelyä ja viihdyttämistä sekä lapsen laittaminen nukkumaan, jonka jälkeen vanhemmat tekevät yhdessä loput kotityöt.

- jossain kohtaa tarhaan viennin ja haun välissä (tai sitten lapsen kanssa illalla) isin pitää ostaa vaatteet ja varusteet kasvavalle lapsellensa. Vaatteet jäävät tuon ikäisellä pieneksi varsin jatkuvaan tahtiin. Kenkien kanssa on syytä olla erityisen tarkkana, koska jalka muuttuu nopeasti kun lapsi kasvaa ja kävelee yhä enemmän.

Ai miksi isä? Tämä on perhe, jossa asiat jaetaan tasan, koska kulutkin jaettiin tasan jopa äidin ollessa vanhempainvapaalla. Siitä seuraa, että on isin vuoro olla ensisijaisessa vastuussa lapsesta ja naisen pitää saada keskittyä vuorollaan täysillä työelämään.

Siis jos nainen on lapsen kanssa kotona 6 kk ajan ja sinä aikana hoitaa lasta, niin siitä seuraa se, että seuraavien 5.5 vuoden ajan mies on yksin vastuussa lapsesta?

Ei ihme, että niin moni mies on helpottunut, kun erossa saa viikko/viikko systeemillä puolitettua omat vastuunsa ja nainen alkaa ulisemaan, että haluaa elarit, kun rahat ei riitä.

Mistä sinä tuon 6 kk vs 5,5 vuotta nyt repäisit? Lue ketju. Kyse on tässä siitä, meneekö lapsi tarhaan vanhempainvapaan päätyttyä kunnlapsi on 10 kk vanha vai jääkö äiti hoitovapaalle, kunnes lapsi on 1,5 v vanha. Eli äiti on ollut kotona 11 kuukautta, koska äitiysloma alkaa muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa. Ja äiti olisi hoitovapaalla 8 kk ajan.

Ei Suomessa kukaan laita puolivuotiasta hoitoon, provoilija (terveisiä vaan sinne Pietariin!)

Ja tuon 11 kk äiti oli siis kokonaan pois työelämästä lapsen takia. Isältä ei edellytetä kuin tarhaan vientiä, hakua ja sairasteluiden hoitamista, sekä lapsen vaatehuoltoa ja kotitöitä. Helppo homma, eikös?

Vierailija kirjoitti:

Mies kyllä on hyvin aktiivinen osallistuja kotitöiden ja lastenhoidon suhteen ja asettaa ajankäytössään aina lapsen ja kotityöt etusijalle, että siinä mielessä on aina tehnyt vähintään osansa :) Mutta on rahan suhteen tiukka ja tällaisen mallin on saanut jo lapsuudessaan vanhemmiltaan.

Itse olen kyllä valmis tukemaan rahallisesti jos toisella tippuu tulot väliaikaisesti, ei olisi sydäntä vaatia tiukasti puolta kaikesta.../ Ap

Jos suostut miehen vaatimukseen, niin se tehdään sitten sinun ehdoillasi. Mies maksaa sinulle puolet säästyneestä hoitomaksusta ja tekee tismalleen puolet kotitöistä, siitä älä anna periksi. Ruokana on sitä, mihin sinun rahat riittävät eli teillä on usein puuro- ja kasvisruokapäiviä.

Yksi vaihtoehto on, että löydät itsellesi ilta- tai viikonlopputöitä? Lasta ei tarvitse laittaa hoitoon, kun mies voi hoitaa lasta vapaa-ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin oon pöyristynyt että nykynaiset ajattelee, että vahva itsenäinen nainen on sama asia kuin omat rahat ja pilkunviilaajan tarkkuudella. 

Naiset ei ota edes itse mitään arvoa omille saavutuksille. Mikä arvo on esim. sillä että kannatte miehelle sen lapsen? Siinä on aika helkkarin iso arvo. Miettikääpä äitiä joka kärsii pahasta raskauspahoinvoinnista koko raskauden, joutuu vuodelepoon pariksi kuuksi ennenaikaisuuden takia. Kun mies elää kuten ennenkin. Toipuu kuukausikaupalla synnytyksestä, aika moni jopa invalidisoituu jollain tasolla esim. pidätysongelmia, sektioarven pysyvä hermokipu tms. Aika moni äiti sairastuu myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kamppailee henkisesti kehon hyväksymisen kanssa ja entisiin kiloihin pääsyn kanssa. jne..

Mies saa valmiin paketin ja sen jälkeen vielä olisi oikeus sanoa, että en mä kyllä maksa penniäkään jos haluut olla 9kk kauemmin kotona?!! Minusta tuo on niin alentavaa, että siinä on aika kaukana itsenäinen ja vahva nainen. 

Aika harva nainen antaa lapsen miehelle ja siirtyy elämään omaa elämää, joten en nyt ihan ymmärrä tätä ideologiaa, jossa nainen luopuu kaikesta, jotta kantaisi sille miehelle lapsen.

Ei, vaan pointti oli että miksei miehen kuuluisi ’luopua mistään’ saadessaan lapsen? Jo biologisista syistä nainen ottaa riskejä ja luopuu jo raskausaikana ainakin hetkellisesti monistakin asioista. Mikä oikeus miehellä on yhteistä lasta kasvattaessa jatkaa elämää luopumatta mistään kun nainen luopuu senkin edestä?

Siis tosissasiko väität, että miehen pitää maksaa naiselle lapsesta? Koska nainen sai lapsen, niin miehen pitää luopua rahasta ja jotenkin 1900-luvun alkupuolen ajattelumallilla huolehtia osaamattomasta ja avuttomasta.

Jos naisen tulot tippuvat hetkellisesti koska hän on kantanut ja synnyttänyt yhteisen lapsen, niin tottakai miehen pitää silloin ottaa taloudellisesti suurempi vastuu. Siis lapsi on myös miehen, ei mikään naisen oma tuotos.

Jokainen nainen tietää tämän suunnilleessaan sitä perhettä. Kun siitä perheen perustamista suunnitellaan tämäkin asia puhutaan läpi. Jos ne näkemykset eroaa toisistaan sitä lasta ei tehdä. Ja etsitään se mies, joka on samoilla linjoilla. Epäilen, että tässäkään tapauksesta asiasta ei ole puhuttu? Enkä sano tätä, että jotekin puolustelisin miehiä. Mutta edelleen miehet tekee niitä lapsia koska nainen niitä haluaa. (ja nainen tekee tälläisen miehen kanssa lapsen) Onhan se selvää, että silloin lapsi on yksin naisen "projekti" 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei!

Onko täällä muita kotihoidon tuella olevia? Meillä on avopuolisoni kanssa puolivuotias vauva ja olemme reilu kolmekymppisiä. Tienaamme työssämme suunnilleen yhtä paljon. Tähän mennessä olemme aina maksaneet kaiken TASAN puoliksi (myös nyt äitiys- ja vanhempainvapan ajalta). Puoliso on myös tarkka rahoistaan, ei esim. tarjoa ravintolassa, tms.

Olen kuitenkin jäämässä, enemmän omasta halustani n. puoleksi vuodeksi hoitovapaalle. Tarkoitus olisi laittaa lapsi 1,5 vuotiaana hoitoon. Pidemäänkin haluaisin olla, mutta säästöt eivät siihen riitä :( Mietin, millaista taloudellista tukea olisi kohtuullista edellyttää tuolta ajalta? Ehdotuksia? Puolet hoitomaksusta ainakin? Meillä on myös yhteinen asuntolaina. Lapsilisät menevät tällä hetkellä puoliksi yhteiselle tilille. Tarkoitus on käyttää tähän asti keräämäni säästöt hoitovapaaseen, mutta todennäköisesti ne eivät riitä ihan puoleen kaikesta...:(

Mitä ihmettä mä oikein luen. Käytät säästösi, rahoittaaksesi hoitovapaan. Onko lapsi hankittu yhteisellä päätöksellä?

Mihin kaikkeen te nykyajan naiset suostuttu?

Tietysti mies maksaa puolet ansiomenetyksestä äitiysloman ajalta ja nyt kun jäät hoitamaan lasta kotihoidontuella, mies maksaa oman osuutensa lapsensa hoidosta sinulle eli puolet siitä, mitä saisit palkkaa jos olisit työssä, miinus kotihoidontuki. Lisäksi vielä eläkekertymä ja lomaraha. Tai sitten rahat ovat yhteiset ja omaisuus karttuu puoliksi.

Olen todella järkyttynyt, kuinka tämän päivän nuoret naiset polkevat naisten- ja perheen tasa-arvoa ja sahaavat omaa oksaansa ja näyttävät esimerkkiä nuorille, kuinka naisen vastuulla on lastenhoito ja perhe-elämä ja mies/isä on vapaamatkustaja, kun esiäitimme on tehnyt kovan työn parantaakseen naisen ja äitien asemaan ja nyt se ollaan valmiita polkemaan maanrakoon ja nainen itse ehdottaa käyttävänsä säästönsä, jotta voi hoitaa miehen kanssa hankittua lasta.

Nyt järki käteen, hyvä nainen.

Ja isät myös. Älkää antako naisen omia sitä hoitovapaata kokonaan itselleen. 

Totta kait, perhevapaat puoliksi.

Meillä ja ystäväpiirissä perhevapaat on jaettu puoliksi, mutta monelle miehelle tuli vain yllätyksenä, kuinka päivät kuluivat vain lasten kanssa, hyvä että sai laitettua ruuat ja välipalat ja kotityöt jäivät tekemättä, kun sitä ennen oli odottanut kotona olevan äidin hoitavan ne lastenhoidon ohella.

Meillä mies oli lopen väsynyt ja koti kuin pommin jäljiltä, kun tulin töistä ja halusi käydä lenkkillä tai käydä yksin kaupassa, kun otin hoitovastuun lapsista kun tulin töistä ja sitten kotityöt tehtiin puoliksi.

Toisen kanssa olin jo viisaampi, otin miehestä mallia, enkä hätäillyt kotitöiden ja ruuan tekemisestä, vaan olin lasten kanssa ja kotityöt ja ruuat tehtiin sitten yhdessä illalla.

Meillä mies koki perhevapaat raskaammaksi, kuin päivätyönsä, vaikka lapsia oli kaksi.

Tuli se minullekin yllätyksenä vaikka olin nainen, eikä se koti minunkaan jäljiltä mitekään tiptop ollut vaan kaikki oli vähän heikunkeikun. Ei se nainenkaan mitenkään automaattisesti osaa tai tai tiedä. Samalla tavalla meidän pitää oppia ja yllätyksiä tulee meillekin. Mutta laitetaan mitalit sinulle ja ystävänpiirin äideille. Olette te niin paljon parempia suhteessa teidän miehiin. Sori, mutta tympii tämä asenne. Suurin osa miehistä kuitenkin on näitä meidän naisten ihannemiehiä, jotka käy töissä, osallistuu lasten- ja kodinhoitoon, rahavarat on yhteisiä, tyytyy yhteen naiseen ja viettää meidän kanssa aikaa. Ihmettyttää vaan millaisten miesten kanssa naisen oikein niitä perheitä perustaa. Miehen senttien laskeminen tasan tuskin alkoi äitysvapaasta.

Missä sanoin, että meidän naisten jäljiltä koti oli tiptop kunnossa. En missään.

Moni mies olettaa, niin kuin täälläkin palstalla olemme saaneet lukea, kuinka perhevapaalla oleva puolisolle kuuluu automattisesti lastenhoidon lisäksi tehdä kotityöt ja ruoka valmiiksi, kun puoliso tulee töistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin oon pöyristynyt että nykynaiset ajattelee, että vahva itsenäinen nainen on sama asia kuin omat rahat ja pilkunviilaajan tarkkuudella. 

Naiset ei ota edes itse mitään arvoa omille saavutuksille. Mikä arvo on esim. sillä että kannatte miehelle sen lapsen? Siinä on aika helkkarin iso arvo. Miettikääpä äitiä joka kärsii pahasta raskauspahoinvoinnista koko raskauden, joutuu vuodelepoon pariksi kuuksi ennenaikaisuuden takia. Kun mies elää kuten ennenkin. Toipuu kuukausikaupalla synnytyksestä, aika moni jopa invalidisoituu jollain tasolla esim. pidätysongelmia, sektioarven pysyvä hermokipu tms. Aika moni äiti sairastuu myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kamppailee henkisesti kehon hyväksymisen kanssa ja entisiin kiloihin pääsyn kanssa. jne..

Mies saa valmiin paketin ja sen jälkeen vielä olisi oikeus sanoa, että en mä kyllä maksa penniäkään jos haluut olla 9kk kauemmin kotona?!! Minusta tuo on niin alentavaa, että siinä on aika kaukana itsenäinen ja vahva nainen. 

Aika harva nainen antaa lapsen miehelle ja siirtyy elämään omaa elämää, joten en nyt ihan ymmärrä tätä ideologiaa, jossa nainen luopuu kaikesta, jotta kantaisi sille miehelle lapsen.

Ei, vaan pointti oli että miksei miehen kuuluisi ’luopua mistään’ saadessaan lapsen? Jo biologisista syistä nainen ottaa riskejä ja luopuu jo raskausaikana ainakin hetkellisesti monistakin asioista. Mikä oikeus miehellä on yhteistä lasta kasvattaessa jatkaa elämää luopumatta mistään kun nainen luopuu senkin edestä?

Siis tosissasiko väität, että miehen pitää maksaa naiselle lapsesta? Koska nainen sai lapsen, niin miehen pitää luopua rahasta ja jotenkin 1900-luvun alkupuolen ajattelumallilla huolehtia osaamattomasta ja avuttomasta.

Jos naisen tulot tippuvat hetkellisesti koska hän on kantanut ja synnyttänyt yhteisen lapsen, niin tottakai miehen pitää silloin ottaa taloudellisesti suurempi vastuu. Siis lapsi on myös miehen, ei mikään naisen oma tuotos.

Nainen lienee jo toipunut siitä raskaudesta ja synnytyksestä ja on fyysisesti täysin työkykyinen jäädessään hoitovapaalle.

Joo, mutta onko se muiden veronmaksajien tehtävä maksaa alle 3v kunnallinen päivähoito, joka on yhteiskunnalle äärettömän kallis ratkaisu ja maksaa veronmaksajille 1400-2100€/kk/lapsi. Hoidon tarvetta ei voi puolustella edes varhaiskasvatuksella, kun tuollainen 10kk ikäinen tarvitsee perushoitoa.

Ja usein siinä menee raha, lapsen edun ja oikeuden edelle ja miksi lapsia on ylipäätään hankittu, yhteiskunnan hoidettavaksi, ellei siihen ole erityisiä syitä.

Kun hoidin lapsia kotona kotihoidontuella niin mies maksoi melkein kaiken eli asuntolainan, laskut, auton, lasten tavarat ja ruuat ym. Kotihoidontuella maksoin omaa opintolainaa, omia henk.kohtaisia juttuja ja ostin lapsilla myös vaatteita. Mutta meillä oli jo yhteinen talous ennen lapsia eli kaikki oli yhteistä jo seurusteluaikana. Ei ole sun tai mun rahoja vaan perheenä ollaan ja eletään ja kaikki päätetään yhdessä.

Yhdessä ollaan vaurastuttu köyhistä opiskelijoista varakkaiksi keski-ikäisiksi. Ikinä ei ole rahoista tai kotitöistä riidelty vaan yhdessä tätä arkea pyöritetään tiiminä. Tämä taito on hukassa monilla nuorilla pareilla nykyään kun ei osata jakaa vaan kaikki on MINUN.

Kun minä sain perinnön niin en alkanut sitä yksin hautoa vaan käytettiin se koko perheen matkoihin. Paljon hyviä muistoja ja mahtavia kokemuksia joita tuskin olisi jos olisin niitäkin rahoja vain yksin käyttänyt.

Tämä kuulostaa semmoiselta vaihtoehdolta, joka voisi toimia ilman että herättää katkeruuden tunteita.

Tukiverkostoja meillä ei kuitenkaan ole juuri lainkaan, raskasta olla vastuussa yksin kaikesta. /Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan suoraan istut alas miehen kanssa ja teette laskelmat, joilla osoitat ettei kotihoidontuella yksinkertaisesti maksets puolia. Tähän lisäät myös, ettei kotihoito ole mitään kotona oleskelua, vaan hoidat TEIDÄN lastanne.

Ei voi vaan purematta niellä sitä, että lapsi joutuu 9-10kk ikäisenä päivähoitoon vain koska isä ei halua maksaa enempää kuin puolet. Miettisin tuossa jo vähän tulevaisuuttakin, että meneekö jatkossakin ne iskän periaatteet lapsen hyvinvoinnin edelle.

Ja joo, meillä mies tienaa bruttona 2200-2500€/kk. Itse kotihoidan lapsen kolmevuotiaaksi.

Meillä ollut jo aikoinaan yhteenmuuttaessa selvää, että enemmän tienaava maksaa enemmän, mikäli toisen tulot merkittävästi pienemmän. Itse olen maksanut enemmän silloin kun mies opiskeli ja itse olin töissä.

Nyt sitten mies maksaa enemmän.

Toki itsekin pyrin pienillä tuloilla saamaan pientä lisätienestiä vähän väliä, kotihoidon ohellahan voi tehdä keikkatyötä, kunhan ilmoittaa tulot Kelaan. Itse teen siis satunnaisia työkeikkoja silloin kun miehellä on vapaapäivä.

Kirppispöydän myös olen ottanut kerran vuodessa, kun pieneksi jääneitä varusteita myy pois, niin tuotolla saa rahoitettua uutta.

Juuri itseasiassa lapsen talvihaalari kustannettiin kirppistuotolla 👌

Miksi miehen pitää kustantaa se, että nainen on omasta halusta kotona tilanteessa, jossa yhteiskunta tarjoaa edullisen päivähoidon? Eli miehen pitäisi maksaa siitä, että nainen aiheuttaa yhteiselle lapselle ongelmia, koska tutkimukset osoittavat, että kotihoidetuilla lapsilla on edessään huono tulevaisuus. Kuka järkevä mies sanoo, että ilman muuta maksan sinulle siitä, että pilaat lapsen loppuelämän itsekkäistä syistä?

Ja jos on ihan pakko sitä lasta hoitaa, niin ottaa siihen muutama hoitolapsi seuraksi, sellaisia lapsia, joiden vanhemmilla on tarvetta lastenhoitajalle esim. satunnaisina viikonloppuina tms.

Kyllä surettaa, että todella moni mies ajattelee oikeasti näin. Ei ole käsitystä miten pieniä riepuja ne 9-10kk ikäiset vauvat vielä on. 1,5v on jo ihan eri asia ja jo valmiinpi hoitoon.

Miten tämä on sukupuolisidonnainen asia? Tuolla on tavaton määrä perheitä, joissa laitetaan 9kk päivähoitoon. 

Olisko jotain tilastoa antaa, ettei mene ihan mutuiluksi? Tässä kun tätä lapsiperhe-elämää on kohta kymmenen vuotta takana ja aikamoinen määrä erilaisia vauvakerho ym. koluttuna, niin tältä ajalta tiedän tasan yhden lapsen, joka meni 9 kk ikäisenä hoitoon. Hänen äitinsä oli totaaliyh, joten taloudellisesti ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kyllä se vakioikä mennä hoitoon on siellä 1-1,5 vuotta (ja siis tuttavapiiri koostuu lähinnä työssä käyvistä ja korkeasti koulutetuista naisista). Kukaan ei juurikaan yli 2 vuotta ole ollut kotona.

THL:n tilastot

Kävin mielenkiinnosta katsomassa ja siellähän se ihan virallisesti löytyi. Vuonna 2016 oli 284 lasta päivähoidossa. Jos vuodessa syntyy se noin 60 000 lasta, niin onhan se todella marginaalinen ilmiö. Kiitos kun todistit kantani :). 1-2 vuotiaita olikin sitten jo melkein 40 000.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies kyllä on hyvin aktiivinen osallistuja kotitöiden ja lastenhoidon suhteen ja asettaa ajankäytössään aina lapsen ja kotityöt etusijalle, että siinä mielessä on aina tehnyt vähintään osansa :) Mutta on rahan suhteen tiukka ja tällaisen mallin on saanut jo lapsuudessaan vanhemmiltaan.

Itse olen kyllä valmis tukemaan rahallisesti jos toisella tippuu tulot väliaikaisesti, ei olisi sydäntä vaatia tiukasti puolta kaikesta.../ Ap

Jos suostut miehen vaatimukseen, niin se tehdään sitten sinun ehdoillasi. Mies maksaa sinulle puolet säästyneestä hoitomaksusta ja tekee tismalleen puolet kotitöistä, siitä älä anna periksi. Ruokana on sitä, mihin sinun rahat riittävät eli teillä on usein puuro- ja kasvisruokapäiviä.

Yksi vaihtoehto on, että löydät itsellesi ilta- tai viikonlopputöitä? Lasta ei tarvitse laittaa hoitoon, kun mies voi hoitaa lasta vapaa-ajallaan.

Siis tämä /Ap

Jos meillä minun hoitovapaan aikana menot olisi laitettu puoliksi, niin se olisi tarkoittanut sitä, että myös lapsen hoito ja kaikki kotityöt olisi laitettu puoliksi. Mies ei olisi voinut tehdä mitä lystää iltaisin, viikonloppuisin tai lomillaan, koska hänellä olisi ollut velvollisuuksia kotona. Toki se olisi onnistunut siten, että hän olisi tehnyt ensin oman osuutensa kotitöistä ja ottanut lapsen mukaan kaveriporukan saunailtaan.

Elintaso olisi ollut minun tulotason mukainen. Ruokana olisi ollut puuroa ja keittoa, ruokana paljon kasviksia, juustot ja leikkeleet olisivat jääneet kauppaan. Sähköä olisi säästetty niin, että saunaa ei olisi lämmitetty kertaakaan, tämä olisi ollut saunomista rakastavalle miehelle hankala pala. Telkkari olisi pysynyt kiinni ja valot sammuksissa. Pikaiseen suihkuun olisi päässyt kaksi kertaa viikossa. Ihan jokaisessa asiassa menot olisi kuristettu minimiin. Jos auton kulut olisi maksettu puoliksi, niin auto olisi laitettu seisontaan tai myyty. Vaikea uskoa, että mies olisi ollut tyytyväinen. Haluaako ap:n mies tätä ihan tosissaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan suoraan istut alas miehen kanssa ja teette laskelmat, joilla osoitat ettei kotihoidontuella yksinkertaisesti maksets puolia. Tähän lisäät myös, ettei kotihoito ole mitään kotona oleskelua, vaan hoidat TEIDÄN lastanne.

Ei voi vaan purematta niellä sitä, että lapsi joutuu 9-10kk ikäisenä päivähoitoon vain koska isä ei halua maksaa enempää kuin puolet. Miettisin tuossa jo vähän tulevaisuuttakin, että meneekö jatkossakin ne iskän periaatteet lapsen hyvinvoinnin edelle.

Ja joo, meillä mies tienaa bruttona 2200-2500€/kk. Itse kotihoidan lapsen kolmevuotiaaksi.

Meillä ollut jo aikoinaan yhteenmuuttaessa selvää, että enemmän tienaava maksaa enemmän, mikäli toisen tulot merkittävästi pienemmän. Itse olen maksanut enemmän silloin kun mies opiskeli ja itse olin töissä.

Nyt sitten mies maksaa enemmän.

Toki itsekin pyrin pienillä tuloilla saamaan pientä lisätienestiä vähän väliä, kotihoidon ohellahan voi tehdä keikkatyötä, kunhan ilmoittaa tulot Kelaan. Itse teen siis satunnaisia työkeikkoja silloin kun miehellä on vapaapäivä.

Kirppispöydän myös olen ottanut kerran vuodessa, kun pieneksi jääneitä varusteita myy pois, niin tuotolla saa rahoitettua uutta.

Juuri itseasiassa lapsen talvihaalari kustannettiin kirppistuotolla 👌

Miksi miehen pitää kustantaa se, että nainen on omasta halusta kotona tilanteessa, jossa yhteiskunta tarjoaa edullisen päivähoidon? Eli miehen pitäisi maksaa siitä, että nainen aiheuttaa yhteiselle lapselle ongelmia, koska tutkimukset osoittavat, että kotihoidetuilla lapsilla on edessään huono tulevaisuus. Kuka järkevä mies sanoo, että ilman muuta maksan sinulle siitä, että pilaat lapsen loppuelämän itsekkäistä syistä?

Ja jos on ihan pakko sitä lasta hoitaa, niin ottaa siihen muutama hoitolapsi seuraksi, sellaisia lapsia, joiden vanhemmilla on tarvetta lastenhoitajalle esim. satunnaisina viikonloppuina tms.

Kyllä surettaa, että todella moni mies ajattelee oikeasti näin. Ei ole käsitystä miten pieniä riepuja ne 9-10kk ikäiset vauvat vielä on. 1,5v on jo ihan eri asia ja jo valmiinpi hoitoon.

Miten tämä on sukupuolisidonnainen asia? Tuolla on tavaton määrä perheitä, joissa laitetaan 9kk päivähoitoon. 

Olisko jotain tilastoa antaa, ettei mene ihan mutuiluksi? Tässä kun tätä lapsiperhe-elämää on kohta kymmenen vuotta takana ja aikamoinen määrä erilaisia vauvakerho ym. koluttuna, niin tältä ajalta tiedän tasan yhden lapsen, joka meni 9 kk ikäisenä hoitoon. Hänen äitinsä oli totaaliyh, joten taloudellisesti ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kyllä se vakioikä mennä hoitoon on siellä 1-1,5 vuotta (ja siis tuttavapiiri koostuu lähinnä työssä käyvistä ja korkeasti koulutetuista naisista). Kukaan ei juurikaan yli 2 vuotta ole ollut kotona.

THL:n tilastot

Kävin mielenkiinnosta katsomassa ja siellähän se ihan virallisesti löytyi. Vuonna 2016 oli 284 lasta päivähoidossa. Jos vuodessa syntyy se noin 60 000 lasta, niin onhan se todella marginaalinen ilmiö. Kiitos kun todistit kantani :). 1-2 vuotiaita olikin sitten jo melkein 40 000.

Siis 284 alle yksi vuotiasta lasta...

No luojan kiitos itsellä on perhekeskeinen ja epäitsekäs aikuinen mies!

Myös mies halusi että pienet vauvat ja taaperot hoidetaan kotona eikä rehata hoitoon. Oli kyllä helppo ja kiireetön elämä koko perheellä. Ja yhdessä ne lapset on tehty ja mies olisi halunnut lisääkin lapsia mutta minulla riitti kaksi lasta. Kaikki on ollut yhteistä siitä päivästä lähtien kun muutettiin saman katon alle 3 viikon seurustelun jälkeen. Nyt yhteisiä vuosia takana jo 27 ja yhä olemme hyvä pari/tiimi/perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on kyllä toisaalta itsekin sitä mieltä, että lasta on hyvä hoitaa kotona ainakin vielä hetken jotta hiukan kasvaa ja vahvisytuu...ei toki esim. 3-vuotiaaksi asti. Tärkeää on myös ettei taloudellinen tilanne pääse huononemaan, esim. säästössä on myös oltava rahaa. Ap.

No ehdota, että mies jää hoitamaan ja maksaa itse ne tasan puolet kustannuksista sillä kh-tuellaan.

Ei ole milään pakko juuri sinun jäädä, mies voi aivan itse hyvin hoitaa lapsensa.

Mies, joka on noin itsekeskeinen, ei luultavasti sovellu lapsen kanssa kotiin. Näitä on tullut nähtyä lähipiirissä ja sitä kauempana valitettavasti. Puoliso on luultavasti vielä toinen äärilaita eli hyvin herkkä lapsen tarpeille, eikä pystyisi ahdistumatta katselemaan isän aikuislähtöistä lapsenhoitoa. Voi olla että arvaus menee pieleen, mutta monessa tapauksessa näin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan suoraan istut alas miehen kanssa ja teette laskelmat, joilla osoitat ettei kotihoidontuella yksinkertaisesti maksets puolia. Tähän lisäät myös, ettei kotihoito ole mitään kotona oleskelua, vaan hoidat TEIDÄN lastanne.

Ei voi vaan purematta niellä sitä, että lapsi joutuu 9-10kk ikäisenä päivähoitoon vain koska isä ei halua maksaa enempää kuin puolet. Miettisin tuossa jo vähän tulevaisuuttakin, että meneekö jatkossakin ne iskän periaatteet lapsen hyvinvoinnin edelle.

Ja joo, meillä mies tienaa bruttona 2200-2500€/kk. Itse kotihoidan lapsen kolmevuotiaaksi.

Meillä ollut jo aikoinaan yhteenmuuttaessa selvää, että enemmän tienaava maksaa enemmän, mikäli toisen tulot merkittävästi pienemmän. Itse olen maksanut enemmän silloin kun mies opiskeli ja itse olin töissä.

Nyt sitten mies maksaa enemmän.

Toki itsekin pyrin pienillä tuloilla saamaan pientä lisätienestiä vähän väliä, kotihoidon ohellahan voi tehdä keikkatyötä, kunhan ilmoittaa tulot Kelaan. Itse teen siis satunnaisia työkeikkoja silloin kun miehellä on vapaapäivä.

Kirppispöydän myös olen ottanut kerran vuodessa, kun pieneksi jääneitä varusteita myy pois, niin tuotolla saa rahoitettua uutta.

Juuri itseasiassa lapsen talvihaalari kustannettiin kirppistuotolla 👌

Miksi miehen pitää kustantaa se, että nainen on omasta halusta kotona tilanteessa, jossa yhteiskunta tarjoaa edullisen päivähoidon? Eli miehen pitäisi maksaa siitä, että nainen aiheuttaa yhteiselle lapselle ongelmia, koska tutkimukset osoittavat, että kotihoidetuilla lapsilla on edessään huono tulevaisuus. Kuka järkevä mies sanoo, että ilman muuta maksan sinulle siitä, että pilaat lapsen loppuelämän itsekkäistä syistä?

Ja jos on ihan pakko sitä lasta hoitaa, niin ottaa siihen muutama hoitolapsi seuraksi, sellaisia lapsia, joiden vanhemmilla on tarvetta lastenhoitajalle esim. satunnaisina viikonloppuina tms.

On jokseenkin eri asia pitää lasta kotona kuusi vuotta kuin ihan ensimmäiset kaksi vuotta. Pienillä ei päivähoito tuo mitään muuta etua elämään kuin sairastelun. Varhaiskasvatus koskee sitten leikki-ikäisiä.

Varhaiskasvatuslaki koskee kaikkia alle kouluikäisiä ja selvitykset ovat aukottomasti osoittaneet, että myöhäinen päivähoidon aloitus (3v) varmistaa sen, että lapsen syrjäytymisvaara kasvaa huomattavasti. Lapsen paikka ei koskaan ole kotona vanhemman kanssa, jos lapselle halutaan hyvä elämä. OECD on puuttunut tähän, mutta suomalaiset eivät vain suostu asiaa hyväksymään.

Buaaahh, ensinnäkään aukotonta ihmistiedettä ei ole. Toiseksi ko. tutkimuksessa jota siteeraat, löydettiin tilastollinen YHTEYS syrjäytymisvaaran ja myöhäisen päivähoidon välillä, EI KAUSALITEETTIA. Opiskele asiaa jos näiden ero ei ole sinulle selvä. Huhhuh, köykäinen tutkimus ja poliittisesti värittyneet johtopäätökset ovat kaltaistesi kiihkoilijoiden käsissä suorastaan vaarallisia!