Kotihoidon tuki ja reilu kustannusten jakaminen, tuleva pelottaa :(

Myöhäinen päivähoidon aloitus liittyy vahvasti siihen, että äidillä ei ole työtä, minne palata. Siksi se korreloi syrjäytymisen kanssa. Eli äiti nostaa kotihoidon tukea, kunnes lapsi on 3v siitä syystä, että hänellä ei ole mitään muutakaan tekemistä. Ja tämä korreil9 sitten lapsenkin tulevaisuuden kanssa.

Vastaavaa korrelaatiota ei ole, jos äidillä on hyvä työ, eikä hän ole syrjäytynyt itse. Tällaiset äidit tosin palaavat töihin pääsääntöisesti lapsen ollessa 18-24 kk vanha.

Hoidon aloitusikä ei siis sinänsä ratkaise lapsen tulevaisuutta niin, että päiväkoti olisi kaksivuotiaalle erityisen hyödyllinen paikka. Korrelaatio johtuu siitä, että äidin hyvä koulutus ja hyvä menestys työelämässä periytyy vahvasti lapselle, kun taas näiden puute johtaa pitkään kotihoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan suoraan istut alas miehen kanssa ja teette laskelmat, joilla osoitat ettei kotihoidontuella yksinkertaisesti maksets puolia. Tähän lisäät myös, ettei kotihoito ole mitään kotona oleskelua, vaan hoidat TEIDÄN lastanne.

Ei voi vaan purematta niellä sitä, että lapsi joutuu 9-10kk ikäisenä päivähoitoon vain koska isä ei halua maksaa enempää kuin puolet. Miettisin tuossa jo vähän tulevaisuuttakin, että meneekö jatkossakin ne iskän periaatteet lapsen hyvinvoinnin edelle.

Ja joo, meillä mies tienaa bruttona 2200-2500€/kk. Itse kotihoidan lapsen kolmevuotiaaksi.

Meillä ollut jo aikoinaan yhteenmuuttaessa selvää, että enemmän tienaava maksaa enemmän, mikäli toisen tulot merkittävästi pienemmän. Itse olen maksanut enemmän silloin kun mies opiskeli ja itse olin töissä.

Nyt sitten mies maksaa enemmän.

Toki itsekin pyrin pienillä tuloilla saamaan pientä lisätienestiä vähän väliä, kotihoidon ohellahan voi tehdä keikkatyötä, kunhan ilmoittaa tulot Kelaan. Itse teen siis satunnaisia työkeikkoja silloin kun miehellä on vapaapäivä.

Kirppispöydän myös olen ottanut kerran vuodessa, kun pieneksi jääneitä varusteita myy pois, niin tuotolla saa rahoitettua uutta.

Juuri itseasiassa lapsen talvihaalari kustannettiin kirppistuotolla 👌

Miksi miehen pitää kustantaa se, että nainen on omasta halusta kotona tilanteessa, jossa yhteiskunta tarjoaa edullisen päivähoidon? Eli miehen pitäisi maksaa siitä, että nainen aiheuttaa yhteiselle lapselle ongelmia, koska tutkimukset osoittavat, että kotihoidetuilla lapsilla on edessään huono tulevaisuus. Kuka järkevä mies sanoo, että ilman muuta maksan sinulle siitä, että pilaat lapsen loppuelämän itsekkäistä syistä?

Ja jos on ihan pakko sitä lasta hoitaa, niin ottaa siihen muutama hoitolapsi seuraksi, sellaisia lapsia, joiden vanhemmilla on tarvetta lastenhoitajalle esim. satunnaisina viikonloppuina tms.

On jokseenkin eri asia pitää lasta kotona kuusi vuotta kuin ihan ensimmäiset kaksi vuotta. Pienillä ei päivähoito tuo mitään muuta etua elämään kuin sairastelun. Varhaiskasvatus koskee sitten leikki-ikäisiä.

Varhaiskasvatuslaki koskee kaikkia alle kouluikäisiä ja selvitykset ovat aukottomasti osoittaneet, että myöhäinen päivähoidon aloitus (3v) varmistaa sen, että lapsen syrjäytymisvaara kasvaa huomattavasti. Lapsen paikka ei koskaan ole kotona vanhemman kanssa, jos lapselle halutaan hyvä elämä. OECD on puuttunut tähän, mutta suomalaiset eivät vain suostu asiaa hyväksymään.

Tuota samaa ideologiaa tarjottiin vanhemmille jo 60-luvun Neuvostoliitossa ja myöhemmin Nicolae Ceausescun Romaniassa, kun molemmissa maissa vanhemmat luovuttivat vauvansa synnytyslaitoksesta suoraan laitokseen ja lapset vierailivat vanhempiensa luona vain viikonloppuisin, jos heillä oli siihen mahdollisuus.

Ideologia meni oikein hyvin perille, kun jo pari vuotiaat tekivät kunniaa päämiehille ja menestyivät heidän ihanteilleen, josta tunnetuin lienee telinevoimistelija Nadia, joka pääsi myöhemmin maasta pakoon.

Vierailija kirjoitti:

Avoliitossa ei ole elatusvelvollisuutta. Puolisosta siis.

Eikä juippi muutenkaan ole aviomies ainesta. Haloo - valot päälle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.

Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.

Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.

Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!

Kaikki ovat perheen yhteisiä kuluja. Niin naisen kuntosalimaksut, asunto- ja autolainat kuin miehen uusi harrastusvälinekin. Näin meillä.

Mutta vähintään luulisi kaikissa lapsiperheissä kaikki lapsiin liittyvät kulut olevan yhteisiä. Niihin kuuluu raskausajan ja äitiysloman mahdolliset tulonmenetykset, kaikki lapsen tarvikkeet, jatkossa ruuat, hoitomaksut ym, sekä vanhempainvapaan tulonmenetykset ja kotihoidontuella oloajan tulojenmenetykset.

En ikinä tekisi lapsia miehelle joka vinkuisi että äitiyslomalla maksetaan kaikki puoliksi. Siinä vaiheessa sanoisin moimoi ja löisin lähtiessäni pöytään laskun kohdunvuokrasta 9kk ajalta, kipu- ja särkykorvaukset synnytyksestä sekä jälkivuotoajasta, plus vähintään lisämaksua sen mitä rintojen kiristys tmv korjausleikkaus maksaisi. Laskuun lisättäisiin myös rintamaidon hinta siltä ajalta kun lapsi sitä on syönyt. Ja se ei muuten ole ihan halpaa tavaraa sekään. Lopuksi olisi tarkkaan laskettu se kuinka paljon minulta jää tuloja saamatta äitiys- ja vanhempainvapaan ajalta, ja omassa tapauksessani myös alkuraskauden 2kk sairausloman ajalta, kun rajun oksentelun takia en pystynyt menemään töihin. Tältä ajalta tulee tietysti myös epämukavuuskorvaus erikseen. Näistä laskelmista mies olisi sitten velvollinen korvaamaan puolet, ja veikkaan että se summa voisi hyvin olla kuusinumeroinen.

Koska mies saa arvokkaimman asian maailmassa, oman lapsen, ilman että hänen täytyy tehdä ja kärsiä mitään noista yllämainituista asioista, vähin mitä hän voi tehdä on pitää huoli että sillä naisella on kaikki mitä se tarvitsee ja että se ei todellakaan tarvitse huolehtia rahojensa riittävyydestä sinä aikana kun sitä lasta "hautoo" ja vauvaa hoitaa, niin kauan kun miehellä itselläänkin siis rahaa on.

Enkä minä ymmärrä naista, joka kokee miehen pelkäksi maksuautomaatista, jolta pitää nyhtää mahdollisimman paljon rahaa.

Mies saa lapsen paljon halvemmalla jättämällä naisen heti synnytyksen jälkeen. Elarit on noin 200 e/kk ja sillä saa lapsen, ei tarvitse maksaa useita tuhansia naisen elättämisestä.

Elarit riippuvat toki tuloista, ja tuossa tilanteessa kuvioon astuu yhteiskunta joka sitten osaltaan tukee tätä lapsen elatusta kun isästä ei siihen ole ollut. Lapsen äiti siinä vaiheessa sekä hoitaa lapsen että panostaa taloudellisesti huomattavasti isää enemmän. Tämähän on toki epätasa-arvoinen tilanne jota ei oikein biologisista syistä pysty muuttamaankaan.

Tuossakin tilanteessa mikäli tasa-arvoa olisi, pätisi edelleen nuo kaikki raskauteen ja synnytykseen liittyvät kulut jotka tuohon ylös luettelin. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa voisikin olla vaikkapa niin, että mikäli ero tulee lapsen ollessa esimerkiksi alle 5v, vaikka juuri siitä syystä että mies ei suostu perheessä kantamaan korttaan kekoon vaikkapa taloudellisesti, miehen vastuulle kuuluisi maksaa lapsen äidille joku tällainen summa, esim 50 000€/lapsi.

Luojan kiitos en ole ikinä elämässäni törmännyt sinun tavallasi ajatteleviin miehiin, joilta puuttuu tunteet elämästä kokonaan ja oma napa on se ainoa mikä kyetään näkemään. En ymmärrä mistä tuo maksuautomaattiajatus sinulle tulee, perheen rahat ovat perheen rahoja myös silloin kun nainen on selvästi varakkaampi osapuoli, ja silloin kun mies on se kuka jää kotihoidontuelle (tai opiskelee, on työttömänä, sairastuu tmv) ja nykyaikana se alkaa olla jo aika tavallista. Oletko koskaan kuullut naisesta joka vaatii kotihoidontuella olevaa miestään maksamaan puolet perheen menoista ja lapsen menot kokonaan?

Olen nainen. Enkä ole koskaan ymmärtänyt tehneeni lapsia miehelle ja jotenkin uhranneeni elämääni sille, että saan lapsia. Meillä ei ole yhteisiä rahoja ja lapsille olen opettanut, että perhe ei ole mikään maksuautomaatti, jossa mies raataa ja nainen tuhlaa. Olen varsin hyvin osannut itse ennakoida tulojen muutoksia ja toisaalta osannut sopeuttaa omat menoni tuloihin. Mies on maksanut lasten kuluista puolet, tehnyt kotitöistä puolet (tai maksanut siivoojan kulut), kumpikin on huolehtinut itse omasta autostaan jne.

Luen tätä keskustelua aika lailla huvittuneena, koska en ole koskaan osannut ajatella, että tasa-arvo on sitä, että mies on ensisijaisesti maksaja. Jos ei siihen suostu, niin on huono.

Ei ihme, että miehet eivät halua perhettä, jos se on sitä, että nainen saa esittää mitä tahansa vaatimuksia vain siksi, että jonain päivänä voi vaikka sairastua. Siksi miehen pitää jo nyt maksaa kaikki naisen kulut, joiden nimeksi laitetaan perheen kulut.

Itse taas en ymmärrä miten yhteisen lapsen synnyttämisestä ja hoitamisesta kotona aiheutuvat kulut eivät olisi perheen yhteisiä kuluja vaan nimenomaan naisen kuluja??

Saan joka kk käteen 280€, joista maksan omat henkilökohtaiset laskuni sekä meidän netin. Lopuilla rahoilla osallistun ruokakuluihin. Mies maksaa vuokran, veden, sähkön, vakuutukset ja suurimman osan ruokakuluista. Lapsilisät menevät lapsen uusiin vaatteisiin tai muuten sinne mihin niitä tarvitaan. Olen ollut kotona kohta 2,5v lapsen kanssa. Miehen kk tulot käteen noin 2000€. Kyllä tällä pärjää mutta paljoa ei juhlita. Olemme luopuneet autosta mutta en koe, että elämme kädestä suuhun ja välillä käymme ulkona syömässä tai hoplopissa etu. Emme saa kotihoidon tuen lisäksi muita tukia. Mies valmistui korkeakoulusta raskausaikana ja minä vauvavuotena, eli ei meillä juurikaan ollut säästöjä. Asumme pääkaupunkiseudulla.

Ennen lapsen tekoa keskustelimme asiasta ja molemmille oli selvää, ettei hän mene päiväkotiin ennen kuin täyttää 3 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin oon pöyristynyt että nykynaiset ajattelee, että vahva itsenäinen nainen on sama asia kuin omat rahat ja pilkunviilaajan tarkkuudella. 

Naiset ei ota edes itse mitään arvoa omille saavutuksille. Mikä arvo on esim. sillä että kannatte miehelle sen lapsen? Siinä on aika helkkarin iso arvo. Miettikääpä äitiä joka kärsii pahasta raskauspahoinvoinnista koko raskauden, joutuu vuodelepoon pariksi kuuksi ennenaikaisuuden takia. Kun mies elää kuten ennenkin. Toipuu kuukausikaupalla synnytyksestä, aika moni jopa invalidisoituu jollain tasolla esim. pidätysongelmia, sektioarven pysyvä hermokipu tms. Aika moni äiti sairastuu myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kamppailee henkisesti kehon hyväksymisen kanssa ja entisiin kiloihin pääsyn kanssa. jne..

Mies saa valmiin paketin ja sen jälkeen vielä olisi oikeus sanoa, että en mä kyllä maksa penniäkään jos haluut olla 9kk kauemmin kotona?!! Minusta tuo on niin alentavaa, että siinä on aika kaukana itsenäinen ja vahva nainen. 

Aika harva nainen antaa lapsen miehelle ja siirtyy elämään omaa elämää, joten en nyt ihan ymmärrä tätä ideologiaa, jossa nainen luopuu kaikesta, jotta kantaisi sille miehelle lapsen.

Ei, vaan pointti oli että miksei miehen kuuluisi ’luopua mistään’ saadessaan lapsen? Jo biologisista syistä nainen ottaa riskejä ja luopuu jo raskausaikana ainakin hetkellisesti monistakin asioista. Mikä oikeus miehellä on yhteistä lasta kasvattaessa jatkaa elämää luopumatta mistään kun nainen luopuu senkin edestä?

Siis tosissasiko väität, että miehen pitää maksaa naiselle lapsesta? Koska nainen sai lapsen, niin miehen pitää luopua rahasta ja jotenkin 1900-luvun alkupuolen ajattelumallilla huolehtia osaamattomasta ja avuttomasta.

Jos naisen tulot tippuvat hetkellisesti koska hän on kantanut ja synnyttänyt yhteisen lapsen, niin tottakai miehen pitää silloin ottaa taloudellisesti suurempi vastuu. Siis lapsi on myös miehen, ei mikään naisen oma tuotos.

Nainen lienee jo toipunut siitä raskaudesta ja synnytyksestä ja on fyysisesti täysin työkykyinen jäädessään hoitovapaalle.

Toki, mutta onko 9kk lapsi valmis päivähoitoon? Ja äitiys sekä ainakin vanhempainraha on kyllä paljon pienempi kuin palkka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

Ok. Mutta toinen vanhempi osallistuu sitten tasan puoliksi myös laspen kaikkiin kuluihin, huolehtii puoleksi neuvola, lääkäri  yms käynnit, ja toki hoitaa puolet päivähoitoon viemisestä/tuomisesta.  Ja koska puoliso on töissä, niin molemmat puolisot osallistut tasan tarkkaan lapsen hoitoon kotona, yöheräämisiin, ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun ynnä jmuiden asioiden hoitoon. Maksa puolet , tee puolet!

Eikö tuo muka ole täysin luonnollista? Tosin yleensähän se menee niin, että miehen tulee maksaa enemmän kuin naisen, mutta nainen vaatii kotitöiden tasajakoa. Turhan moni nainen heittäytyy marttyyriksi ja kuvittelee, että saa kaivella rusinoita pullasta vain siksi, että meni saamaan lapsen.

Se maksaa enemmän kumpi tienaa enemmän. Ja tienaamalla enemmän ei voi luistaa kotitöistä. Hoidan lasta kotona  ja saan siitä palkkaa 300e kuukaudessa, työpäiväni päättyy kun mies tulee töistä kotiin, ja sen jälkeen hommat kotona jaetaan suht puoliksi.

Miksi se maksaa enemmän, joka tienaa enemmän? Onko se työssäkäyvä jotenkin syyllinen siihen, että puoliso ryhtyy laiskottelemaan?

Ei autokaupassakaan sanota, että tämä auto maksaa pienituloiselle 10 000 e, mutta suurituloinen maksaa ihan samasta autosta 30 000, koska tienaa enemmän.

Koska yhdessä haluamme että lapsi hoidetaan kotona. Kun palaan töihin niin tulot ovat silti puolet pienemmät kuin miehellä ja silloinkin hän maksaa suurimman osan kaikesta. Olemme katsos perhe.

Niin? Olette perhe ja se selittää epätasa-arvon?

Mitä epätasa-arvoista on siinä, jos perheen sisällä on sovittu että toinen maksaa enemmän ja toinen puolestaan tekee enemmän?

Juurihan täällä on selitetty, että lapsen hoitaminen riittää, kotitöissä jako ei näy. Miehen pitää sekä maksaa kaikki että tehdä 50% kotitöistä. Muuten nainen on orja.

Ei. Nainen on orja jos hän maksaa puolet, mutta muuten hoitaa kaiken. Se että toinen maksaa ja toinen tekee on tietenkin ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin oon pöyristynyt että nykynaiset ajattelee, että vahva itsenäinen nainen on sama asia kuin omat rahat ja pilkunviilaajan tarkkuudella. 

Naiset ei ota edes itse mitään arvoa omille saavutuksille. Mikä arvo on esim. sillä että kannatte miehelle sen lapsen? Siinä on aika helkkarin iso arvo. Miettikääpä äitiä joka kärsii pahasta raskauspahoinvoinnista koko raskauden, joutuu vuodelepoon pariksi kuuksi ennenaikaisuuden takia. Kun mies elää kuten ennenkin. Toipuu kuukausikaupalla synnytyksestä, aika moni jopa invalidisoituu jollain tasolla esim. pidätysongelmia, sektioarven pysyvä hermokipu tms. Aika moni äiti sairastuu myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kamppailee henkisesti kehon hyväksymisen kanssa ja entisiin kiloihin pääsyn kanssa. jne..

Mies saa valmiin paketin ja sen jälkeen vielä olisi oikeus sanoa, että en mä kyllä maksa penniäkään jos haluut olla 9kk kauemmin kotona?!! Minusta tuo on niin alentavaa, että siinä on aika kaukana itsenäinen ja vahva nainen. 

Aika harva nainen antaa lapsen miehelle ja siirtyy elämään omaa elämää, joten en nyt ihan ymmärrä tätä ideologiaa, jossa nainen luopuu kaikesta, jotta kantaisi sille miehelle lapsen.

Ei, vaan pointti oli että miksei miehen kuuluisi ’luopua mistään’ saadessaan lapsen? Jo biologisista syistä nainen ottaa riskejä ja luopuu jo raskausaikana ainakin hetkellisesti monistakin asioista. Mikä oikeus miehellä on yhteistä lasta kasvattaessa jatkaa elämää luopumatta mistään kun nainen luopuu senkin edestä?

Onko nainen sitten nyrkin ja hella välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa vai tekeekö nainen omia valintoja, arvioita, päätöksiä omassa elämässään luopuessaan? Tuo sinun asenne on ikään kuin naisen typistämistä lapsen asemaan.

Voidaan kysyä myös toisin päin, jos se mies ei saa mahdollisuutta naisen omiessa lapsen automaattisesti itselleen? 

Sinä Se et ymmärrä. Jos sinä ja ystäväsi päätätte ostaa yhteiseksi auton, onko ok että sinä kannat kaiken vastuun / maksat autosta enemmän / yksinäsi tankkaat sitä ja peset / vaihdat renkaat ja ystävä vain ilmaiseksi ajelee? Ei varmasti ole. Mutta jos ostat yksinäsi auton, toki nuo kaikki ovat yksin sinun huolenaiheesi.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä ihan.. puolet hoitomaksusta hoitovapaan aikana? Lapsilisä puoliksi yhteiselle tilille? Sekavaa settiä.

Vaikuttaa työtävieroksuvalta sekopäältä.

Odotan ensimmäistä yhteistä lastamme, ja mies on kauan ennen lapsen tekoa jo tuonut esiin oman melko vahvan mielipiteensä siitä että alle 3v lapsi ei kuulu päiväkotiin. Itse olisin tilanteen mukaan valmis laittamaan päiväkotiin jo noin 2-vuotiaan, mutta luulen että tässä mennään kuitenkin miehen toiveen mukaan. Se kumpi sen viimeisen vuoden on sitten kotona selviää aikanaan.

Meidän rahamme ovat olleet yhteisiä jo seurusteluaikoina ennen yhteenmuuttoa (lue:minä maksoin työssäkäyvänä välillä myös miehen vuokran ym laskuja) ja yhteenmuuton jälkeen on oltu sekä siinä tilanteessa että minä ainoana työssäkäyvänä maksoin kaiken kun mies opiskeli, että tilanteessa missä molemmat olimme töissä ja maksoimme yhdessä, kun myös siinä että mies on ainoa työssäkäyvä ja minä opiskelen.

Eihän perhettä voi perustaa sen varaan että sen sisällä on kaksi eri taloutta, ja jos toinen kaatuu tai menee tiukille niin apua ei tule. Ilman lapsiakaan siinä kuviossa ei mielestäni ole järkeä, silloin on parempi elää erillään koska silloin ainakin yhteiskunta ottaa vastuuta jos jotain odottamatonta tapahtuu, ja kumppania ei kiinnosta. Yhdessä asuessa on tuollaisessa tilanteessa täysin tyhjän päällä, koska yhteiskunta olettaa kumppanin auttavan, oli kyse sitten avio- tai avoliitosta.

Lapsia sellaiseen kämppissuhteeseen ei missään nimessä pidä mennä tekemään, koska ne aiheuttavat aina kuluja ja tulonmenetyksiä joista olisi kyettävä vastaamaan yhdessä, koska se lapsi on yhtäpaljon molempien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.

Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.

Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.

Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!

Kyse ei ole "päivähoidon epämukavuudesta perheelle", vaan siitä, ettei vauvan paikka ole päiväkodissa. Perhepäivähoitoa ajetaan alas urakalla, eikä sitä enää saa kaikkialla. Eikä sekään ole välttämättä paikka vauvalle, jos ei ole kypsä kodin ulkopuoliseen hoitoon.

Ja en tiedä mistä kuntosaleista puhut, meillä ainakin jätetty kaikki ylimääräinen pois hoitovapaan ajaksi. Eikä sohvatyynyjäkään osteltu tänä aikana. Näitä ostellaan sitten kun taas on paremmat tulot.

Tosissasiko väität, että kunnat tahallaan ja tarkoituksella vahingoittavat lapsia tarjoamalla lähes ilmaisen päivähoitopaikan? On pelkästään sinun päässäsi, että vauvan paikka ei ole päiväkodissa ja juuri siksi on ihan OK, että kustannat itse itsellesi tämän ylimääräisen loman.

Miten oma lapsesi jaksoi päivähoidossa pitkät päivät silloin, kun hän ei vielä osannut kävellä eikä puhua?

Varsin hyvin. Keski-Euroopassa on ihan luonnollista, että lapset menevät hoitoon ennen kuin ikää on 1v ja ihan täyspäistä väkeä sielläkin elää. Vain Suomessa kuvitellaan, että äidin seura on lapselle parasta.

Jos jotain oikeasti tietäisit asiasta, niin et vertaisi keskieurooppalaista käytäntöä suomalaiseen. Suomessa äidit, jotka ovat töissä, tekevät eniten työtunteja verrattuna Ruotsiin ja Keski-Eurooppaan. Eli siellä tekevät pääasiassa puolikasta tms. työaikaa, jolloin lapsen hoitopäivät ovat _olennaisesti_ erilaiset kuin suomalaisessa totaaliyhteiskunnassa. Älkää tehkö epä-älyllisiä vertailuja kiitos.

😯

Vierailija kirjoitti:

Myöhäinen päivähoidon aloitus liittyy vahvasti siihen, että äidillä ei ole työtä, minne palata. Siksi se korreloi syrjäytymisen kanssa. Eli äiti nostaa kotihoidon tukea, kunnes lapsi on 3v siitä syystä, että hänellä ei ole mitään muutakaan tekemistä. Ja tämä korreil9 sitten lapsenkin tulevaisuuden kanssa.

Vastaavaa korrelaatiota ei ole, jos äidillä on hyvä työ, eikä hän ole syrjäytynyt itse. Tällaiset äidit tosin palaavat töihin pääsääntöisesti lapsen ollessa 18-24 kk vanha.

Hoidon aloitusikä ei siis sinänsä ratkaise lapsen tulevaisuutta niin, että päiväkoti olisi kaksivuotiaalle erityisen hyödyllinen paikka. Korrelaatio johtuu siitä, että äidin hyvä koulutus ja hyvä menestys työelämässä periytyy vahvasti lapselle, kun taas näiden puute johtaa pitkään kotihoitoon.

Nimenomaan näin!

Vierailija kirjoitti:

Mun mies laittoi mun tilille n 300 e per kuukausi, ja sain myös Helsinki-lisää kotihoidontuen päälle. Mies maksoi ruuat, asunnon yms kulut sillä ajalla. Hänen mielestään se oli ihan normaalia, koska minä hoidin yhteistä lasta. Hänen mielestään lapsi oli liian nuori päivähoitoon.  Ei siitä tarvinnut puhua, mies itse ehdotti myös lisärahan laittamiseen mun tilille. Mekin tienaamme liki saman, olemme tosin naimisissa, eikä meillä ole yhteistä tiliä. Eikä ole tarvinnur rahasta riidellä, molemmilla on samankaltaiset kulutusperiaatteet.

Hoitovapaalle jäämisestä ja sen kestosta puhuttiin jo ennen lapsen hankintaa. Mies olisi halunnut mun olevan kotona kenties pitempäänkin, mutta todettiin että hiukan yli 2 v on jo sopiva ryhmäperhehoitoon, kun pystyimme pitämään hoitopäivät lyhyinä. Minulla oli silloin osittain vuorotyö, eli joskus iltoja ja viikonloppuja, joten oli myös vapaapäiviä viikolla lapsella hoidosta.

Esimerkillistä toimintaa🤙

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

Jäät velkaa😂🤣mahtaa mies kavereineen nauraa sinulle.

Mitä minun silmäni näkivätkään ylen uutisissa. Koska kotihoidontuki syrjäyttää osaa väestöstä sitä vähennetään?

Luinko oikein?

Siis syrjäyttää siksi, että vieraaseen kulttuuriin kuuluvat ongelmat aiheuttavat sen. Seuraukset sitten tulisi kärsiä kaikki?

Tässä esimerkki asiasta joka katkeroittaa ihmisiä.

Jos kerran lapsen menot ja kaikki muukin pitää tasan puoliksi silloinhan varmasti molemmat hoitaa tasan puoliksi myös lapsen ja kotityöt. Mies hoitaa sitten 8 h+työmatkoihinsa käyttämänsä ajan lasta illalla ja yöt laitetaan minuutilleen puoliksi. Mies on velkaa jokaisesta imetysminuutista ja raskauskivuista ja hoitaa velanmaksun vaipanvaihtoina ja valvo yöt koliikkivauvan kanssa...Ei kun ihan oikeasti, mitä järkeä on olla perhe, jos ei puhalleta yhteen hiileen vaan kaikilla on omat hiilet ja lasketaan millilleen, ettei kukaan maksa enemmän ja silti nainen hoitaa yksin lapsen ja todennäköisesti kodin...

Tarkoitat, aloittaja, että hoidat lapsen ja menetät ansiotuloja sekä äitiysloman että hoitovapaan aikana, kun hoidat YHTEISTÄ lastanne?

Ei käy, koska lapsella on isä ja äiti. Eroa miehestä, joka ei käsitä tilannetta.

Aika turhaahan tää keskustelu on kun täällä keskustelee perheelliset ja kämppikset joilla yhteinen lapsi. Perheissä tämmösiä ei lasketa. kämppiselämä sit erikseen.

Me olemme sopineet jo ennen lasten hankintaa asia. Tulot (kotihoidontuki+miehen palkka, lapsilisät tarkoitus säästää lapselle) menevät yhteen pottiin, siitä maksetaan molempien lainan osuudet, asumiskustannukset, ruuat, bensa ym. Lisäksi kummallekin pieni summa rahaa käytettäväksi mihin haluaa. Loput rahoista säästöön yhteiselle tilille, täältä ostetaan lapsen tarvikkeita ym.