Kotihoidon tuki ja reilu kustannusten jakaminen, tuleva pelottaa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.

Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.

Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.

Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!

Kaikki ovat perheen yhteisiä kuluja. Niin naisen kuntosalimaksut, asunto- ja autolainat kuin miehen uusi harrastusvälinekin. Näin meillä.

Mutta vähintään luulisi kaikissa lapsiperheissä kaikki lapsiin liittyvät kulut olevan yhteisiä. Niihin kuuluu raskausajan ja äitiysloman mahdolliset tulonmenetykset, kaikki lapsen tarvikkeet, jatkossa ruuat, hoitomaksut ym, sekä vanhempainvapaan tulonmenetykset ja kotihoidontuella oloajan tulojenmenetykset.

En ikinä tekisi lapsia miehelle joka vinkuisi että äitiyslomalla maksetaan kaikki puoliksi. Siinä vaiheessa sanoisin moimoi ja löisin lähtiessäni pöytään laskun kohdunvuokrasta 9kk ajalta, kipu- ja särkykorvaukset synnytyksestä sekä jälkivuotoajasta, plus vähintään lisämaksua sen mitä rintojen kiristys tmv korjausleikkaus maksaisi. Laskuun lisättäisiin myös rintamaidon hinta siltä ajalta kun lapsi sitä on syönyt. Ja se ei muuten ole ihan halpaa tavaraa sekään. Lopuksi olisi tarkkaan laskettu se kuinka paljon minulta jää tuloja saamatta äitiys- ja vanhempainvapaan ajalta, ja omassa tapauksessani myös alkuraskauden 2kk sairausloman ajalta, kun rajun oksentelun takia en pystynyt menemään töihin. Tältä ajalta tulee tietysti myös epämukavuuskorvaus erikseen. Näistä laskelmista mies olisi sitten velvollinen korvaamaan puolet, ja veikkaan että se summa voisi hyvin olla kuusinumeroinen.

Koska mies saa arvokkaimman asian maailmassa, oman lapsen, ilman että hänen täytyy tehdä ja kärsiä mitään noista yllämainituista asioista, vähin mitä hän voi tehdä on pitää huoli että sillä naisella on kaikki mitä se tarvitsee ja että se ei todellakaan tarvitse huolehtia rahojensa riittävyydestä sinä aikana kun sitä lasta "hautoo" ja vauvaa hoitaa, niin kauan kun miehellä itselläänkin siis rahaa on.

Enkä minä ymmärrä naista, joka kokee miehen pelkäksi maksuautomaatista, jolta pitää nyhtää mahdollisimman paljon rahaa.

Mies saa lapsen paljon halvemmalla jättämällä naisen heti synnytyksen jälkeen. Elarit on noin 200 e/kk ja sillä saa lapsen, ei tarvitse maksaa useita tuhansia naisen elättämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.

Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.

Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.

Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!

Kyse ei ole "päivähoidon epämukavuudesta perheelle", vaan siitä, ettei vauvan paikka ole päiväkodissa. Perhepäivähoitoa ajetaan alas urakalla, eikä sitä enää saa kaikkialla. Eikä sekään ole välttämättä paikka vauvalle, jos ei ole kypsä kodin ulkopuoliseen hoitoon.

Ja en tiedä mistä kuntosaleista puhut, meillä ainakin jätetty kaikki ylimääräinen pois hoitovapaan ajaksi. Eikä sohvatyynyjäkään osteltu tänä aikana. Näitä ostellaan sitten kun taas on paremmat tulot.

Tosissasiko väität, että kunnat tahallaan ja tarkoituksella vahingoittavat lapsia tarjoamalla lähes ilmaisen päivähoitopaikan? On pelkästään sinun päässäsi, että vauvan paikka ei ole päiväkodissa ja juuri siksi on ihan OK, että kustannat itse itsellesi tämän ylimääräisen loman.

Ihan sulle tiedoksi, että suurimmassa osassa päiväkodeista ja perhepäivähoitajista on vuoden ikäraja lapselle. Vanhempainvapaa loppuu siinä 9-10 kk:n kohdalla eli pahimmassa tapauksessa pitää sitten palkata yksityinen hoitaja (ei taida tulla miehelle kovin halvaksi :)). Itse olin 1,5 vuotta kotona ja onneksi ihan miehen "siunauksella". Hoitovapaan ajan mies maksoi lähes kaiken, mutta en toisaalta käyttänyt itseeni rahaa ollenkaan eli koko se huima 250 eur kuussa meni yhteisiin menohin. Hyvä päätös, koska 1,5 vuotias pärjäsi jo ihan hyvin päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

Ok. Mutta toinen vanhempi osallistuu sitten tasan puoliksi myös laspen kaikkiin kuluihin, huolehtii puoleksi neuvola, lääkäri  yms käynnit, ja toki hoitaa puolet päivähoitoon viemisestä/tuomisesta.  Ja koska puoliso on töissä, niin molemmat puolisot osallistut tasan tarkkaan lapsen hoitoon kotona, yöheräämisiin, ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun ynnä jmuiden asioiden hoitoon. Maksa puolet , tee puolet!

Eikö tuo muka ole täysin luonnollista? Tosin yleensähän se menee niin, että miehen tulee maksaa enemmän kuin naisen, mutta nainen vaatii kotitöiden tasajakoa. Turhan moni nainen heittäytyy marttyyriksi ja kuvittelee, että saa kaivella rusinoita pullasta vain siksi, että meni saamaan lapsen.

Se maksaa enemmän kumpi tienaa enemmän. Ja tienaamalla enemmän ei voi luistaa kotitöistä. Hoidan lasta kotona  ja saan siitä palkkaa 300e kuukaudessa, työpäiväni päättyy kun mies tulee töistä kotiin, ja sen jälkeen hommat kotona jaetaan suht puoliksi.

Miksi se maksaa enemmän, joka tienaa enemmän? Onko se työssäkäyvä jotenkin syyllinen siihen, että puoliso ryhtyy laiskottelemaan?

Ei autokaupassakaan sanota, että tämä auto maksaa pienituloiselle 10 000 e, mutta suurituloinen maksaa ihan samasta autosta 30 000, koska tienaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

Ok. Mutta toinen vanhempi osallistuu sitten tasan puoliksi myös laspen kaikkiin kuluihin, huolehtii puoleksi neuvola, lääkäri  yms käynnit, ja toki hoitaa puolet päivähoitoon viemisestä/tuomisesta.  Ja koska puoliso on töissä, niin molemmat puolisot osallistut tasan tarkkaan lapsen hoitoon kotona, yöheräämisiin, ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun ynnä jmuiden asioiden hoitoon. Maksa puolet , tee puolet!

Eikö tuo muka ole täysin luonnollista? Tosin yleensähän se menee niin, että miehen tulee maksaa enemmän kuin naisen, mutta nainen vaatii kotitöiden tasajakoa. Turhan moni nainen heittäytyy marttyyriksi ja kuvittelee, että saa kaivella rusinoita pullasta vain siksi, että meni saamaan lapsen.

Se maksaa enemmän kumpi tienaa enemmän. Ja tienaamalla enemmän ei voi luistaa kotitöistä. Hoidan lasta kotona  ja saan siitä palkkaa 300e kuukaudessa, työpäiväni päättyy kun mies tulee töistä kotiin, ja sen jälkeen hommat kotona jaetaan suht puoliksi.

Niin maksaakin...miehet maksaa naisten eläkkeet, kotona olon, jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.

Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.

Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.

Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!

Kyse ei ole "päivähoidon epämukavuudesta perheelle", vaan siitä, ettei vauvan paikka ole päiväkodissa. Perhepäivähoitoa ajetaan alas urakalla, eikä sitä enää saa kaikkialla. Eikä sekään ole välttämättä paikka vauvalle, jos ei ole kypsä kodin ulkopuoliseen hoitoon.

Ja en tiedä mistä kuntosaleista puhut, meillä ainakin jätetty kaikki ylimääräinen pois hoitovapaan ajaksi. Eikä sohvatyynyjäkään osteltu tänä aikana. Näitä ostellaan sitten kun taas on paremmat tulot.

Tosissasiko väität, että kunnat tahallaan ja tarkoituksella vahingoittavat lapsia tarjoamalla lähes ilmaisen päivähoitopaikan? On pelkästään sinun päässäsi, että vauvan paikka ei ole päiväkodissa ja juuri siksi on ihan OK, että kustannat itse itsellesi tämän ylimääräisen loman.

Ihan sulle tiedoksi, että suurimmassa osassa päiväkodeista ja perhepäivähoitajista on vuoden ikäraja lapselle. Vanhempainvapaa loppuu siinä 9-10 kk:n kohdalla eli pahimmassa tapauksessa pitää sitten palkata yksityinen hoitaja (ei taida tulla miehelle kovin halvaksi :)). Itse olin 1,5 vuotta kotona ja onneksi ihan miehen "siunauksella". Hoitovapaan ajan mies maksoi lähes kaiken, mutta en toisaalta käyttänyt itseeni rahaa ollenkaan eli koko se huima 250 eur kuussa meni yhteisiin menohin. Hyvä päätös, koska 1,5 vuotias pärjäsi jo ihan hyvin päiväkodissa.

Ja sinulle tiedoksi, että kunnan on tarjottava päivähoitopaikka heti, kun lakisääteinen vanhempainvapaa päättyy. Tästä ei ole olemassa mitään poikkeusta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei!

Onko täällä muita kotihoidon tuella olevia? Meillä on avopuolisoni kanssa puolivuotias vauva ja olemme reilu kolmekymppisiä. Tienaamme työssämme suunnilleen yhtä paljon. Tähän mennessä olemme aina maksaneet kaiken TASAN puoliksi (myös nyt äitiys- ja vanhempainvapan ajalta). Puoliso on myös tarkka rahoistaan, ei esim. tarjoa ravintolassa, tms.

Olen kuitenkin jäämässä, enemmän omasta halustani n. puoleksi vuodeksi hoitovapaalle. Tarkoitus olisi laittaa lapsi 1,5 vuotiaana hoitoon. Pidemäänkin haluaisin olla, mutta säästöt eivät siihen riitä :( Mietin, millaista taloudellista tukea olisi kohtuullista edellyttää tuolta ajalta? Ehdotuksia? Puolet hoitomaksusta ainakin? Meillä on myös yhteinen asuntolaina. Lapsilisät menevät tällä hetkellä puoliksi yhteiselle tilille. Tarkoitus on käyttää tähän asti keräämäni säästöt hoitovapaaseen, mutta todennäköisesti ne eivät riitä ihan puoleen kaikesta...:(

Mitä ihmettä mä oikein luen. Käytät säästösi, rahoittaaksesi hoitovapaan. Onko lapsi hankittu yhteisellä päätöksellä?

Mihin kaikkeen te nykyajan naiset suostuttu?

Tietysti mies maksaa puolet ansiomenetyksestä äitiysloman ajalta ja nyt kun jäät hoitamaan lasta kotihoidontuella, mies maksaa oman osuutensa lapsensa hoidosta sinulle eli puolet siitä, mitä saisit palkkaa jos olisit työssä, miinus kotihoidontuki. Lisäksi vielä eläkekertymä ja lomaraha. Tai sitten rahat ovat yhteiset ja omaisuus karttuu puoliksi.

Olen todella järkyttynyt, kuinka tämän päivän nuoret naiset polkevat naisten- ja perheen tasa-arvoa ja sahaavat omaa oksaansa ja näyttävät esimerkkiä nuorille, kuinka naisen vastuulla on lastenhoito ja perhe-elämä ja mies/isä on vapaamatkustaja, kun esiäitimme on tehnyt kovan työn parantaakseen naisen ja äitien asemaan ja nyt se ollaan valmiita polkemaan maanrakoon ja nainen itse ehdottaa käyttävänsä säästönsä, jotta voi hoitaa miehen kanssa hankittua lasta.

Nyt järki käteen, hyvä nainen.

Ja isät myös. Älkää antako naisen omia sitä hoitovapaata kokonaan itselleen. 

Totta kait, perhevapaat puoliksi.

Meillä ja ystäväpiirissä perhevapaat on jaettu puoliksi, mutta monelle miehelle tuli vain yllätyksenä, kuinka päivät kuluivat vain lasten kanssa, hyvä että sai laitettua ruuat ja välipalat ja kotityöt jäivät tekemättä, kun sitä ennen oli odottanut kotona olevan äidin hoitavan ne lastenhoidon ohella.

Meillä mies oli lopen väsynyt ja koti kuin pommin jäljiltä, kun tulin töistä ja halusi käydä lenkkillä tai käydä yksin kaupassa, kun otin hoitovastuun lapsista kun tulin töistä ja sitten kotityöt tehtiin puoliksi.

Toisen kanssa olin jo viisaampi, otin miehestä mallia, enkä hätäillyt kotitöiden ja ruuan tekemisestä, vaan olin lasten kanssa ja kotityöt ja ruuat tehtiin sitten yhdessä illalla.

Meillä mies koki perhevapaat raskaammaksi, kuin päivätyönsä, vaikka lapsia oli kaksi.

Sinun pitää myös huomioida se, että jos joskus joudut sairauseläkkeelle, et pysty maksamaan samaa kuin puolisosi. Olet lapsen kanssa puilla paljailla.

Eikö itse keksimämme ideologia tuonutkaan onnellisuutta perheisiin? Oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu perheestä, perhverotuksesta luopuminen, päivähoitojärjestelmä. Nämä kaikki ajettiin läpi, että naista aletaan mittaamaan samoilla mittareilla kuin miehiäkin.

Mäkin oon pöyristynyt että nykynaiset ajattelee, että vahva itsenäinen nainen on sama asia kuin omat rahat ja pilkunviilaajan tarkkuudella. 

Naiset ei ota edes itse mitään arvoa omille saavutuksille. Mikä arvo on esim. sillä että kannatte miehelle sen lapsen? Siinä on aika helkkarin iso arvo. Miettikääpä äitiä joka kärsii pahasta raskauspahoinvoinnista koko raskauden, joutuu vuodelepoon pariksi kuuksi ennenaikaisuuden takia. Kun mies elää kuten ennenkin. Toipuu kuukausikaupalla synnytyksestä, aika moni jopa invalidisoituu jollain tasolla esim. pidätysongelmia, sektioarven pysyvä hermokipu tms. Aika moni äiti sairastuu myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kamppailee henkisesti kehon hyväksymisen kanssa ja entisiin kiloihin pääsyn kanssa. jne..

Mies saa valmiin paketin ja sen jälkeen vielä olisi oikeus sanoa, että en mä kyllä maksa penniäkään jos haluut olla 9kk kauemmin kotona?!! Minusta tuo on niin alentavaa, että siinä on aika kaukana itsenäinen ja vahva nainen. 

Sen hoitovapaan voi puolittaa. Eli sinä puolet ja isä puolet ajasta. Isälle kumminkin taitaa omat tulot olla tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.

Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.

Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.

Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!

Kaikki ovat perheen yhteisiä kuluja. Niin naisen kuntosalimaksut, asunto- ja autolainat kuin miehen uusi harrastusvälinekin. Näin meillä.

Mutta vähintään luulisi kaikissa lapsiperheissä kaikki lapsiin liittyvät kulut olevan yhteisiä. Niihin kuuluu raskausajan ja äitiysloman mahdolliset tulonmenetykset, kaikki lapsen tarvikkeet, jatkossa ruuat, hoitomaksut ym, sekä vanhempainvapaan tulonmenetykset ja kotihoidontuella oloajan tulojenmenetykset.

En ikinä tekisi lapsia miehelle joka vinkuisi että äitiyslomalla maksetaan kaikki puoliksi. Siinä vaiheessa sanoisin moimoi ja löisin lähtiessäni pöytään laskun kohdunvuokrasta 9kk ajalta, kipu- ja särkykorvaukset synnytyksestä sekä jälkivuotoajasta, plus vähintään lisämaksua sen mitä rintojen kiristys tmv korjausleikkaus maksaisi. Laskuun lisättäisiin myös rintamaidon hinta siltä ajalta kun lapsi sitä on syönyt. Ja se ei muuten ole ihan halpaa tavaraa sekään. Lopuksi olisi tarkkaan laskettu se kuinka paljon minulta jää tuloja saamatta äitiys- ja vanhempainvapaan ajalta, ja omassa tapauksessani myös alkuraskauden 2kk sairausloman ajalta, kun rajun oksentelun takia en pystynyt menemään töihin. Tältä ajalta tulee tietysti myös epämukavuuskorvaus erikseen. Näistä laskelmista mies olisi sitten velvollinen korvaamaan puolet, ja veikkaan että se summa voisi hyvin olla kuusinumeroinen.

Koska mies saa arvokkaimman asian maailmassa, oman lapsen, ilman että hänen täytyy tehdä ja kärsiä mitään noista yllämainituista asioista, vähin mitä hän voi tehdä on pitää huoli että sillä naisella on kaikki mitä se tarvitsee ja että se ei todellakaan tarvitse huolehtia rahojensa riittävyydestä sinä aikana kun sitä lasta "hautoo" ja vauvaa hoitaa, niin kauan kun miehellä itselläänkin siis rahaa on.

Enkä minä ymmärrä naista, joka kokee miehen pelkäksi maksuautomaatista, jolta pitää nyhtää mahdollisimman paljon rahaa.

Mies saa lapsen paljon halvemmalla jättämällä naisen heti synnytyksen jälkeen. Elarit on noin 200 e/kk ja sillä saa lapsen, ei tarvitse maksaa useita tuhansia naisen elättämisestä.

Niin siis saa jälkeläisen, mutta lasta ei itselleen kyllä saa. Jos sitä lasta sitten haluaa kuitenkin nähdä ja hoitaa, niin ei se ihan ilmaista ole..

Tehkää vain tuo yksi, pystyt ehkä elättämään hänet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei!

Onko täällä muita kotihoidon tuella olevia? Meillä on avopuolisoni kanssa puolivuotias vauva ja olemme reilu kolmekymppisiä. Tienaamme työssämme suunnilleen yhtä paljon. Tähän mennessä olemme aina maksaneet kaiken TASAN puoliksi (myös nyt äitiys- ja vanhempainvapan ajalta). Puoliso on myös tarkka rahoistaan, ei esim. tarjoa ravintolassa, tms.

Olen kuitenkin jäämässä, enemmän omasta halustani n. puoleksi vuodeksi hoitovapaalle. Tarkoitus olisi laittaa lapsi 1,5 vuotiaana hoitoon. Pidemäänkin haluaisin olla, mutta säästöt eivät siihen riitä :( Mietin, millaista taloudellista tukea olisi kohtuullista edellyttää tuolta ajalta? Ehdotuksia? Puolet hoitomaksusta ainakin? Meillä on myös yhteinen asuntolaina. Lapsilisät menevät tällä hetkellä puoliksi yhteiselle tilille. Tarkoitus on käyttää tähän asti keräämäni säästöt hoitovapaaseen, mutta todennäköisesti ne eivät riitä ihan puoleen kaikesta...:(

Mitä ihmettä mä oikein luen. Käytät säästösi, rahoittaaksesi hoitovapaan. Onko lapsi hankittu yhteisellä päätöksellä?

Mihin kaikkeen te nykyajan naiset suostuttu?

Tietysti mies maksaa puolet ansiomenetyksestä äitiysloman ajalta ja nyt kun jäät hoitamaan lasta kotihoidontuella, mies maksaa oman osuutensa lapsensa hoidosta sinulle eli puolet siitä, mitä saisit palkkaa jos olisit työssä, miinus kotihoidontuki. Lisäksi vielä eläkekertymä ja lomaraha. Tai sitten rahat ovat yhteiset ja omaisuus karttuu puoliksi.

Olen todella järkyttynyt, kuinka tämän päivän nuoret naiset polkevat naisten- ja perheen tasa-arvoa ja sahaavat omaa oksaansa ja näyttävät esimerkkiä nuorille, kuinka naisen vastuulla on lastenhoito ja perhe-elämä ja mies/isä on vapaamatkustaja, kun esiäitimme on tehnyt kovan työn parantaakseen naisen ja äitien asemaan ja nyt se ollaan valmiita polkemaan maanrakoon ja nainen itse ehdottaa käyttävänsä säästönsä, jotta voi hoitaa miehen kanssa hankittua lasta.

Nyt järki käteen, hyvä nainen.

Ja isät myös. Älkää antako naisen omia sitä hoitovapaata kokonaan itselleen. 

Totta kait, perhevapaat puoliksi.

Meillä ja ystäväpiirissä perhevapaat on jaettu puoliksi, mutta monelle miehelle tuli vain yllätyksenä, kuinka päivät kuluivat vain lasten kanssa, hyvä että sai laitettua ruuat ja välipalat ja kotityöt jäivät tekemättä, kun sitä ennen oli odottanut kotona olevan äidin hoitavan ne lastenhoidon ohella.

Meillä mies oli lopen väsynyt ja koti kuin pommin jäljiltä, kun tulin töistä ja halusi käydä lenkkillä tai käydä yksin kaupassa, kun otin hoitovastuun lapsista kun tulin töistä ja sitten kotityöt tehtiin puoliksi.

Toisen kanssa olin jo viisaampi, otin miehestä mallia, enkä hätäillyt kotitöiden ja ruuan tekemisestä, vaan olin lasten kanssa ja kotityöt ja ruuat tehtiin sitten yhdessä illalla.

Meillä mies koki perhevapaat raskaammaksi, kuin päivätyönsä, vaikka lapsia oli kaksi.

Tuli se minullekin yllätyksenä vaikka olin nainen, eikä se koti minunkaan jäljiltä mitekään tiptop ollut vaan kaikki oli vähän heikunkeikun. Ei se nainenkaan mitenkään automaattisesti osaa tai tai tiedä. Samalla tavalla meidän pitää oppia ja yllätyksiä tulee meillekin. Mutta laitetaan mitalit sinulle ja ystävänpiirin äideille. Olette te niin paljon parempia suhteessa teidän miehiin. Sori, mutta tympii tämä asenne. Suurin osa miehistä kuitenkin on näitä meidän naisten ihannemiehiä, jotka käy töissä, osallistuu lasten- ja kodinhoitoon, rahavarat on yhteisiä, tyytyy yhteen naiseen ja viettää meidän kanssa aikaa. Ihmettyttää vaan millaisten miesten kanssa naisen oikein niitä perheitä perustaa. Miehen senttien laskeminen tasan tuskin alkoi äitysvapaasta.

Mies saa lapsen paljon halvemmalla jättämällä naisen heti synnytyksen jälkeen. Elarit on noin 200 e/kk ja sillä saa lapsen, ei tarvitse maksaa useita tuhansia naisen elättämisestä.

Varmaan erittäin rakastavan lapsen, joka ajattelee isäänsä suurella kiitollisuudella. Tosin tuollaisesta isästä eroon pääsemisestä vosi jopa maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.

Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.

Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.

Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!

Kaikki ovat perheen yhteisiä kuluja. Niin naisen kuntosalimaksut, asunto- ja autolainat kuin miehen uusi harrastusvälinekin. Näin meillä.

Mutta vähintään luulisi kaikissa lapsiperheissä kaikki lapsiin liittyvät kulut olevan yhteisiä. Niihin kuuluu raskausajan ja äitiysloman mahdolliset tulonmenetykset, kaikki lapsen tarvikkeet, jatkossa ruuat, hoitomaksut ym, sekä vanhempainvapaan tulonmenetykset ja kotihoidontuella oloajan tulojenmenetykset.

En ikinä tekisi lapsia miehelle joka vinkuisi että äitiyslomalla maksetaan kaikki puoliksi. Siinä vaiheessa sanoisin moimoi ja löisin lähtiessäni pöytään laskun kohdunvuokrasta 9kk ajalta, kipu- ja särkykorvaukset synnytyksestä sekä jälkivuotoajasta, plus vähintään lisämaksua sen mitä rintojen kiristys tmv korjausleikkaus maksaisi. Laskuun lisättäisiin myös rintamaidon hinta siltä ajalta kun lapsi sitä on syönyt. Ja se ei muuten ole ihan halpaa tavaraa sekään. Lopuksi olisi tarkkaan laskettu se kuinka paljon minulta jää tuloja saamatta äitiys- ja vanhempainvapaan ajalta, ja omassa tapauksessani myös alkuraskauden 2kk sairausloman ajalta, kun rajun oksentelun takia en pystynyt menemään töihin. Tältä ajalta tulee tietysti myös epämukavuuskorvaus erikseen. Näistä laskelmista mies olisi sitten velvollinen korvaamaan puolet, ja veikkaan että se summa voisi hyvin olla kuusinumeroinen.

Koska mies saa arvokkaimman asian maailmassa, oman lapsen, ilman että hänen täytyy tehdä ja kärsiä mitään noista yllämainituista asioista, vähin mitä hän voi tehdä on pitää huoli että sillä naisella on kaikki mitä se tarvitsee ja että se ei todellakaan tarvitse huolehtia rahojensa riittävyydestä sinä aikana kun sitä lasta "hautoo" ja vauvaa hoitaa, niin kauan kun miehellä itselläänkin siis rahaa on.

Enkä minä ymmärrä naista, joka kokee miehen pelkäksi maksuautomaatista, jolta pitää nyhtää mahdollisimman paljon rahaa.

Mies saa lapsen paljon halvemmalla jättämällä naisen heti synnytyksen jälkeen. Elarit on noin 200 e/kk ja sillä saa lapsen, ei tarvitse maksaa useita tuhansia naisen elättämisestä.

Elarit riippuvat toki tuloista, ja tuossa tilanteessa kuvioon astuu yhteiskunta joka sitten osaltaan tukee tätä lapsen elatusta kun isästä ei siihen ole ollut. Lapsen äiti siinä vaiheessa sekä hoitaa lapsen että panostaa taloudellisesti huomattavasti isää enemmän. Tämähän on toki epätasa-arvoinen tilanne jota ei oikein biologisista syistä pysty muuttamaankaan.

Tuossakin tilanteessa mikäli tasa-arvoa olisi, pätisi edelleen nuo kaikki raskauteen ja synnytykseen liittyvät kulut jotka tuohon ylös luettelin. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa voisikin olla vaikkapa niin, että mikäli ero tulee lapsen ollessa esimerkiksi alle 5v, vaikka juuri siitä syystä että mies ei suostu perheessä kantamaan korttaan kekoon vaikkapa taloudellisesti, miehen vastuulle kuuluisi maksaa lapsen äidille joku tällainen summa, esim 50 000€/lapsi.

Luojan kiitos en ole ikinä elämässäni törmännyt sinun tavallasi ajatteleviin miehiin, joilta puuttuu tunteet elämästä kokonaan ja oma napa on se ainoa mikä kyetään näkemään. En ymmärrä mistä tuo maksuautomaattiajatus sinulle tulee, perheen rahat ovat perheen rahoja myös silloin kun nainen on selvästi varakkaampi osapuoli, ja silloin kun mies on se kuka jää kotihoidontuelle (tai opiskelee, on työttömänä, sairastuu tmv) ja nykyaikana se alkaa olla jo aika tavallista. Oletko koskaan kuullut naisesta joka vaatii kotihoidontuella olevaa miestään maksamaan puolet perheen menoista ja lapsen menot kokonaan?

Vierailija kirjoitti:

Mäkin oon pöyristynyt että nykynaiset ajattelee, että vahva itsenäinen nainen on sama asia kuin omat rahat ja pilkunviilaajan tarkkuudella. 

Naiset ei ota edes itse mitään arvoa omille saavutuksille. Mikä arvo on esim. sillä että kannatte miehelle sen lapsen? Siinä on aika helkkarin iso arvo. Miettikääpä äitiä joka kärsii pahasta raskauspahoinvoinnista koko raskauden, joutuu vuodelepoon pariksi kuuksi ennenaikaisuuden takia. Kun mies elää kuten ennenkin. Toipuu kuukausikaupalla synnytyksestä, aika moni jopa invalidisoituu jollain tasolla esim. pidätysongelmia, sektioarven pysyvä hermokipu tms. Aika moni äiti sairastuu myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kamppailee henkisesti kehon hyväksymisen kanssa ja entisiin kiloihin pääsyn kanssa. jne..

Mies saa valmiin paketin ja sen jälkeen vielä olisi oikeus sanoa, että en mä kyllä maksa penniäkään jos haluut olla 9kk kauemmin kotona?!! Minusta tuo on niin alentavaa, että siinä on aika kaukana itsenäinen ja vahva nainen. 

Tämä! Ja sitten naiset ylpeänä ”minä en ainakaan loisinut miehen rahoilla, säästöistä maksoin puolet, toki tein silti kaikki kotityöt ja ruuat jne.” Sinä olet orja ja piika, se sinä olet.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin oon pöyristynyt että nykynaiset ajattelee, että vahva itsenäinen nainen on sama asia kuin omat rahat ja pilkunviilaajan tarkkuudella. 

Naiset ei ota edes itse mitään arvoa omille saavutuksille. Mikä arvo on esim. sillä että kannatte miehelle sen lapsen? Siinä on aika helkkarin iso arvo. Miettikääpä äitiä joka kärsii pahasta raskauspahoinvoinnista koko raskauden, joutuu vuodelepoon pariksi kuuksi ennenaikaisuuden takia. Kun mies elää kuten ennenkin. Toipuu kuukausikaupalla synnytyksestä, aika moni jopa invalidisoituu jollain tasolla esim. pidätysongelmia, sektioarven pysyvä hermokipu tms. Aika moni äiti sairastuu myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kamppailee henkisesti kehon hyväksymisen kanssa ja entisiin kiloihin pääsyn kanssa. jne..

Mies saa valmiin paketin ja sen jälkeen vielä olisi oikeus sanoa, että en mä kyllä maksa penniäkään jos haluut olla 9kk kauemmin kotona?!! Minusta tuo on niin alentavaa, että siinä on aika kaukana itsenäinen ja vahva nainen. 

Aika harva nainen antaa lapsen miehelle ja siirtyy elämään omaa elämää, joten en nyt ihan ymmärrä tätä ideologiaa, jossa nainen luopuu kaikesta, jotta kantaisi sille miehelle lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Mäkin oon pöyristynyt että nykynaiset ajattelee, että vahva itsenäinen nainen on sama asia kuin omat rahat ja pilkunviilaajan tarkkuudella. 

Naiset ei ota edes itse mitään arvoa omille saavutuksille. Mikä arvo on esim. sillä että kannatte miehelle sen lapsen? Siinä on aika helkkarin iso arvo. Miettikääpä äitiä joka kärsii pahasta raskauspahoinvoinnista koko raskauden, joutuu vuodelepoon pariksi kuuksi ennenaikaisuuden takia. Kun mies elää kuten ennenkin. Toipuu kuukausikaupalla synnytyksestä, aika moni jopa invalidisoituu jollain tasolla esim. pidätysongelmia, sektioarven pysyvä hermokipu tms. Aika moni äiti sairastuu myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kamppailee henkisesti kehon hyväksymisen kanssa ja entisiin kiloihin pääsyn kanssa. jne..

Mies saa valmiin paketin ja sen jälkeen vielä olisi oikeus sanoa, että en mä kyllä maksa penniäkään jos haluut olla 9kk kauemmin kotona?!! Minusta tuo on niin alentavaa, että siinä on aika kaukana itsenäinen ja vahva nainen. 

Jäin miettimään miksi hitossa niitä lapsia pitää tehdä, jos se pahin marttyyrin rooli sitten jeesuksen alkaa heti kun raskaustesti näyttää vähänkin posiitivistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

Ok. Mutta toinen vanhempi osallistuu sitten tasan puoliksi myös laspen kaikkiin kuluihin, huolehtii puoleksi neuvola, lääkäri  yms käynnit, ja toki hoitaa puolet päivähoitoon viemisestä/tuomisesta.  Ja koska puoliso on töissä, niin molemmat puolisot osallistut tasan tarkkaan lapsen hoitoon kotona, yöheräämisiin, ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun ynnä jmuiden asioiden hoitoon. Maksa puolet , tee puolet!

Eikö tuo muka ole täysin luonnollista? Tosin yleensähän se menee niin, että miehen tulee maksaa enemmän kuin naisen, mutta nainen vaatii kotitöiden tasajakoa. Turhan moni nainen heittäytyy marttyyriksi ja kuvittelee, että saa kaivella rusinoita pullasta vain siksi, että meni saamaan lapsen.

Se maksaa enemmän kumpi tienaa enemmän. Ja tienaamalla enemmän ei voi luistaa kotitöistä. Hoidan lasta kotona  ja saan siitä palkkaa 300e kuukaudessa, työpäiväni päättyy kun mies tulee töistä kotiin, ja sen jälkeen hommat kotona jaetaan suht puoliksi.

Miksi se maksaa enemmän, joka tienaa enemmän? Onko se työssäkäyvä jotenkin syyllinen siihen, että puoliso ryhtyy laiskottelemaan?

Ei autokaupassakaan sanota, että tämä auto maksaa pienituloiselle 10 000 e, mutta suurituloinen maksaa ihan samasta autosta 30 000, koska tienaa enemmän.

Koska yhdessä haluamme että lapsi hoidetaan kotona. Kun palaan töihin niin tulot ovat silti puolet pienemmät kuin miehellä ja silloinkin hän maksaa suurimman osan kaikesta. Olemme katsos perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?

No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?

Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.

Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.

9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.

Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.

Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.

Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?

En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!

Kaikki ovat perheen yhteisiä kuluja. Niin naisen kuntosalimaksut, asunto- ja autolainat kuin miehen uusi harrastusvälinekin. Näin meillä.

Mutta vähintään luulisi kaikissa lapsiperheissä kaikki lapsiin liittyvät kulut olevan yhteisiä. Niihin kuuluu raskausajan ja äitiysloman mahdolliset tulonmenetykset, kaikki lapsen tarvikkeet, jatkossa ruuat, hoitomaksut ym, sekä vanhempainvapaan tulonmenetykset ja kotihoidontuella oloajan tulojenmenetykset.

En ikinä tekisi lapsia miehelle joka vinkuisi että äitiyslomalla maksetaan kaikki puoliksi. Siinä vaiheessa sanoisin moimoi ja löisin lähtiessäni pöytään laskun kohdunvuokrasta 9kk ajalta, kipu- ja särkykorvaukset synnytyksestä sekä jälkivuotoajasta, plus vähintään lisämaksua sen mitä rintojen kiristys tmv korjausleikkaus maksaisi. Laskuun lisättäisiin myös rintamaidon hinta siltä ajalta kun lapsi sitä on syönyt. Ja se ei muuten ole ihan halpaa tavaraa sekään. Lopuksi olisi tarkkaan laskettu se kuinka paljon minulta jää tuloja saamatta äitiys- ja vanhempainvapaan ajalta, ja omassa tapauksessani myös alkuraskauden 2kk sairausloman ajalta, kun rajun oksentelun takia en pystynyt menemään töihin. Tältä ajalta tulee tietysti myös epämukavuuskorvaus erikseen. Näistä laskelmista mies olisi sitten velvollinen korvaamaan puolet, ja veikkaan että se summa voisi hyvin olla kuusinumeroinen.

Koska mies saa arvokkaimman asian maailmassa, oman lapsen, ilman että hänen täytyy tehdä ja kärsiä mitään noista yllämainituista asioista, vähin mitä hän voi tehdä on pitää huoli että sillä naisella on kaikki mitä se tarvitsee ja että se ei todellakaan tarvitse huolehtia rahojensa riittävyydestä sinä aikana kun sitä lasta "hautoo" ja vauvaa hoitaa, niin kauan kun miehellä itselläänkin siis rahaa on.

Enkä minä ymmärrä naista, joka kokee miehen pelkäksi maksuautomaatista, jolta pitää nyhtää mahdollisimman paljon rahaa.

Mies saa lapsen paljon halvemmalla jättämällä naisen heti synnytyksen jälkeen. Elarit on noin 200 e/kk ja sillä saa lapsen, ei tarvitse maksaa useita tuhansia naisen elättämisestä.

Elarit riippuvat toki tuloista, ja tuossa tilanteessa kuvioon astuu yhteiskunta joka sitten osaltaan tukee tätä lapsen elatusta kun isästä ei siihen ole ollut. Lapsen äiti siinä vaiheessa sekä hoitaa lapsen että panostaa taloudellisesti huomattavasti isää enemmän. Tämähän on toki epätasa-arvoinen tilanne jota ei oikein biologisista syistä pysty muuttamaankaan.

Tuossakin tilanteessa mikäli tasa-arvoa olisi, pätisi edelleen nuo kaikki raskauteen ja synnytykseen liittyvät kulut jotka tuohon ylös luettelin. Tasa-arvoisessa yhteiskunnassa voisikin olla vaikkapa niin, että mikäli ero tulee lapsen ollessa esimerkiksi alle 5v, vaikka juuri siitä syystä että mies ei suostu perheessä kantamaan korttaan kekoon vaikkapa taloudellisesti, miehen vastuulle kuuluisi maksaa lapsen äidille joku tällainen summa, esim 50 000€/lapsi.

Luojan kiitos en ole ikinä elämässäni törmännyt sinun tavallasi ajatteleviin miehiin, joilta puuttuu tunteet elämästä kokonaan ja oma napa on se ainoa mikä kyetään näkemään. En ymmärrä mistä tuo maksuautomaattiajatus sinulle tulee, perheen rahat ovat perheen rahoja myös silloin kun nainen on selvästi varakkaampi osapuoli, ja silloin kun mies on se kuka jää kotihoidontuelle (tai opiskelee, on työttömänä, sairastuu tmv) ja nykyaikana se alkaa olla jo aika tavallista. Oletko koskaan kuullut naisesta joka vaatii kotihoidontuella olevaa miestään maksamaan puolet perheen menoista ja lapsen menot kokonaan?

Olen nainen. Enkä ole koskaan ymmärtänyt tehneeni lapsia miehelle ja jotenkin uhranneeni elämääni sille, että saan lapsia. Meillä ei ole yhteisiä rahoja ja lapsille olen opettanut, että perhe ei ole mikään maksuautomaatti, jossa mies raataa ja nainen tuhlaa. Olen varsin hyvin osannut itse ennakoida tulojen muutoksia ja toisaalta osannut sopeuttaa omat menoni tuloihin. Mies on maksanut lasten kuluista puolet, tehnyt kotitöistä puolet (tai maksanut siivoojan kulut), kumpikin on huolehtinut itse omasta autostaan jne.

Luen tätä keskustelua aika lailla huvittuneena, koska en ole koskaan osannut ajatella, että tasa-arvo on sitä, että mies on ensisijaisesti maksaja. Jos ei siihen suostu, niin on huono.

Ei ihme, että miehet eivät halua perhettä, jos se on sitä, että nainen saa esittää mitä tahansa vaatimuksia vain siksi, että jonain päivänä voi vaikka sairastua. Siksi miehen pitää jo nyt maksaa kaikki naisen kulut, joiden nimeksi laitetaan perheen kulut.