Lue keskustelun säännöt.
Kotihoidon tuki ja reilu kustannusten jakaminen, tuleva pelottaa :(
06.09.2018 |
Hei!
Onko täällä muita kotihoidon tuella olevia? Meillä on avopuolisoni kanssa puolivuotias vauva ja olemme reilu kolmekymppisiä. Tienaamme työssämme suunnilleen yhtä paljon. Tähän mennessä olemme aina maksaneet kaiken TASAN puoliksi (myös nyt äitiys- ja vanhempainvapan ajalta). Puoliso on myös tarkka rahoistaan, ei esim. tarjoa ravintolassa, tms.
Olen kuitenkin jäämässä, enemmän omasta halustani n. puoleksi vuodeksi hoitovapaalle. Tarkoitus olisi laittaa lapsi 1,5 vuotiaana hoitoon. Pidemäänkin haluaisin olla, mutta säästöt eivät siihen riitä :( Mietin, millaista taloudellista tukea olisi kohtuullista edellyttää tuolta ajalta? Ehdotuksia? Puolet hoitomaksusta ainakin? Meillä on myös yhteinen asuntolaina. Lapsilisät menevät tällä hetkellä puoliksi yhteiselle tilille. Tarkoitus on käyttää tähän asti keräämäni säästöt hoitovapaaseen, mutta todennäköisesti ne eivät riitä ihan puoleen kaikesta...:(
Kommentit (229)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan suoraan istut alas miehen kanssa ja teette laskelmat, joilla osoitat ettei kotihoidontuella yksinkertaisesti maksets puolia. Tähän lisäät myös, ettei kotihoito ole mitään kotona oleskelua, vaan hoidat TEIDÄN lastanne.
Ei voi vaan purematta niellä sitä, että lapsi joutuu 9-10kk ikäisenä päivähoitoon vain koska isä ei halua maksaa enempää kuin puolet. Miettisin tuossa jo vähän tulevaisuuttakin, että meneekö jatkossakin ne iskän periaatteet lapsen hyvinvoinnin edelle.Ja joo, meillä mies tienaa bruttona 2200-2500€/kk. Itse kotihoidan lapsen kolmevuotiaaksi.
Meillä ollut jo aikoinaan yhteenmuuttaessa selvää, että enemmän tienaava maksaa enemmän, mikäli toisen tulot merkittävästi pienemmän. Itse olen maksanut enemmän silloin kun mies opiskeli ja itse olin töissä.
Nyt sitten mies maksaa enemmän.Toki itsekin pyrin pienillä tuloilla saamaan pientä lisätienestiä vähän väliä, kotihoidon ohellahan voi tehdä keikkatyötä, kunhan ilmoittaa tulot Kelaan. Itse teen siis satunnaisia työkeikkoja silloin kun miehellä on vapaapäivä.
Kirppispöydän myös olen ottanut kerran vuodessa, kun pieneksi jääneitä varusteita myy pois, niin tuotolla saa rahoitettua uutta.
Juuri itseasiassa lapsen talvihaalari kustannettiin kirppistuotolla 👌Miksi miehen pitää kustantaa se, että nainen on omasta halusta kotona tilanteessa, jossa yhteiskunta tarjoaa edullisen päivähoidon? Eli miehen pitäisi maksaa siitä, että nainen aiheuttaa yhteiselle lapselle ongelmia, koska tutkimukset osoittavat, että kotihoidetuilla lapsilla on edessään huono tulevaisuus. Kuka järkevä mies sanoo, että ilman muuta maksan sinulle siitä, että pilaat lapsen loppuelämän itsekkäistä syistä?
Ja jos on ihan pakko sitä lasta hoitaa, niin ottaa siihen muutama hoitolapsi seuraksi, sellaisia lapsia, joiden vanhemmilla on tarvetta lastenhoitajalle esim. satunnaisina viikonloppuina tms.
Kyllä surettaa, että todella moni mies ajattelee oikeasti näin. Ei ole käsitystä miten pieniä riepuja ne 9-10kk ikäiset vauvat vielä on. 1,5v on jo ihan eri asia ja jo valmiinpi hoitoon.
Miten tämä on sukupuolisidonnainen asia? Tuolla on tavaton määrä perheitä, joissa laitetaan 9kk päivähoitoon.
Olisko jotain tilastoa antaa, ettei mene ihan mutuiluksi? Tässä kun tätä lapsiperhe-elämää on kohta kymmenen vuotta takana ja aikamoinen määrä erilaisia vauvakerho ym. koluttuna, niin tältä ajalta tiedän tasan yhden lapsen, joka meni 9 kk ikäisenä hoitoon. Hänen äitinsä oli totaaliyh, joten taloudellisesti ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kyllä se vakioikä mennä hoitoon on siellä 1-1,5 vuotta (ja siis tuttavapiiri koostuu lähinnä työssä käyvistä ja korkeasti koulutetuista naisista). Kukaan ei juurikaan yli 2 vuotta ole ollut kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?
No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?
Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.
Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.
Ok. Mutta toinen vanhempi osallistuu sitten tasan puoliksi myös laspen kaikkiin kuluihin, huolehtii puoleksi neuvola, lääkäri yms käynnit, ja toki hoitaa puolet päivähoitoon viemisestä/tuomisesta. Ja koska puoliso on töissä, niin molemmat puolisot osallistut tasan tarkkaan lapsen hoitoon kotona, yöheräämisiin, ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun ynnä jmuiden asioiden hoitoon. Maksa puolet , tee puolet!
Eikö tuo muka ole täysin luonnollista? Tosin yleensähän se menee niin, että miehen tulee maksaa enemmän kuin naisen, mutta nainen vaatii kotitöiden tasajakoa. Turhan moni nainen heittäytyy marttyyriksi ja kuvittelee, että saa kaivella rusinoita pullasta vain siksi, että meni saamaan lapsen.
Se maksaa enemmän kumpi tienaa enemmän. Ja tienaamalla enemmän ei voi luistaa kotitöistä. Hoidan lasta kotona ja saan siitä palkkaa 300e kuukaudessa, työpäiväni päättyy kun mies tulee töistä kotiin, ja sen jälkeen hommat kotona jaetaan suht puoliksi.
Miksi se maksaa enemmän, joka tienaa enemmän? Onko se työssäkäyvä jotenkin syyllinen siihen, että puoliso ryhtyy laiskottelemaan?
Ei autokaupassakaan sanota, että tämä auto maksaa pienituloiselle 10 000 e, mutta suurituloinen maksaa ihan samasta autosta 30 000, koska tienaa enemmän.
Koska yhdessä haluamme että lapsi hoidetaan kotona. Kun palaan töihin niin tulot ovat silti puolet pienemmät kuin miehellä ja silloinkin hän maksaa suurimman osan kaikesta. Olemme katsos perhe.
Niin? Olette perhe ja se selittää epätasa-arvon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan suoraan istut alas miehen kanssa ja teette laskelmat, joilla osoitat ettei kotihoidontuella yksinkertaisesti maksets puolia. Tähän lisäät myös, ettei kotihoito ole mitään kotona oleskelua, vaan hoidat TEIDÄN lastanne.
Ei voi vaan purematta niellä sitä, että lapsi joutuu 9-10kk ikäisenä päivähoitoon vain koska isä ei halua maksaa enempää kuin puolet. Miettisin tuossa jo vähän tulevaisuuttakin, että meneekö jatkossakin ne iskän periaatteet lapsen hyvinvoinnin edelle.Ja joo, meillä mies tienaa bruttona 2200-2500€/kk. Itse kotihoidan lapsen kolmevuotiaaksi.
Meillä ollut jo aikoinaan yhteenmuuttaessa selvää, että enemmän tienaava maksaa enemmän, mikäli toisen tulot merkittävästi pienemmän. Itse olen maksanut enemmän silloin kun mies opiskeli ja itse olin töissä.
Nyt sitten mies maksaa enemmän.Toki itsekin pyrin pienillä tuloilla saamaan pientä lisätienestiä vähän väliä, kotihoidon ohellahan voi tehdä keikkatyötä, kunhan ilmoittaa tulot Kelaan. Itse teen siis satunnaisia työkeikkoja silloin kun miehellä on vapaapäivä.
Kirppispöydän myös olen ottanut kerran vuodessa, kun pieneksi jääneitä varusteita myy pois, niin tuotolla saa rahoitettua uutta.
Juuri itseasiassa lapsen talvihaalari kustannettiin kirppistuotolla 👌Miksi miehen pitää kustantaa se, että nainen on omasta halusta kotona tilanteessa, jossa yhteiskunta tarjoaa edullisen päivähoidon? Eli miehen pitäisi maksaa siitä, että nainen aiheuttaa yhteiselle lapselle ongelmia, koska tutkimukset osoittavat, että kotihoidetuilla lapsilla on edessään huono tulevaisuus. Kuka järkevä mies sanoo, että ilman muuta maksan sinulle siitä, että pilaat lapsen loppuelämän itsekkäistä syistä?
Ja jos on ihan pakko sitä lasta hoitaa, niin ottaa siihen muutama hoitolapsi seuraksi, sellaisia lapsia, joiden vanhemmilla on tarvetta lastenhoitajalle esim. satunnaisina viikonloppuina tms.
Kyllä surettaa, että todella moni mies ajattelee oikeasti näin. Ei ole käsitystä miten pieniä riepuja ne 9-10kk ikäiset vauvat vielä on. 1,5v on jo ihan eri asia ja jo valmiinpi hoitoon.
Miten tämä on sukupuolisidonnainen asia? Tuolla on tavaton määrä perheitä, joissa laitetaan 9kk päivähoitoon.
Olisko jotain tilastoa antaa, ettei mene ihan mutuiluksi? Tässä kun tätä lapsiperhe-elämää on kohta kymmenen vuotta takana ja aikamoinen määrä erilaisia vauvakerho ym. koluttuna, niin tältä ajalta tiedän tasan yhden lapsen, joka meni 9 kk ikäisenä hoitoon. Hänen äitinsä oli totaaliyh, joten taloudellisesti ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kyllä se vakioikä mennä hoitoon on siellä 1-1,5 vuotta (ja siis tuttavapiiri koostuu lähinnä työssä käyvistä ja korkeasti koulutetuista naisista). Kukaan ei juurikaan yli 2 vuotta ole ollut kotona.
THL:n tilastot
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin oon pöyristynyt että nykynaiset ajattelee, että vahva itsenäinen nainen on sama asia kuin omat rahat ja pilkunviilaajan tarkkuudella.
Naiset ei ota edes itse mitään arvoa omille saavutuksille. Mikä arvo on esim. sillä että kannatte miehelle sen lapsen? Siinä on aika helkkarin iso arvo. Miettikääpä äitiä joka kärsii pahasta raskauspahoinvoinnista koko raskauden, joutuu vuodelepoon pariksi kuuksi ennenaikaisuuden takia. Kun mies elää kuten ennenkin. Toipuu kuukausikaupalla synnytyksestä, aika moni jopa invalidisoituu jollain tasolla esim. pidätysongelmia, sektioarven pysyvä hermokipu tms. Aika moni äiti sairastuu myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kamppailee henkisesti kehon hyväksymisen kanssa ja entisiin kiloihin pääsyn kanssa. jne..
Mies saa valmiin paketin ja sen jälkeen vielä olisi oikeus sanoa, että en mä kyllä maksa penniäkään jos haluut olla 9kk kauemmin kotona?!! Minusta tuo on niin alentavaa, että siinä on aika kaukana itsenäinen ja vahva nainen.
Pitäisikö naisten antaa jo miehille anteeksi se synnytys? Biologia on tässä kohtaan epäreilu ja tuntuu jotenkin kohtuuttomalta, siitä syytetään yksin miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin oon pöyristynyt että nykynaiset ajattelee, että vahva itsenäinen nainen on sama asia kuin omat rahat ja pilkunviilaajan tarkkuudella.
Naiset ei ota edes itse mitään arvoa omille saavutuksille. Mikä arvo on esim. sillä että kannatte miehelle sen lapsen? Siinä on aika helkkarin iso arvo. Miettikääpä äitiä joka kärsii pahasta raskauspahoinvoinnista koko raskauden, joutuu vuodelepoon pariksi kuuksi ennenaikaisuuden takia. Kun mies elää kuten ennenkin. Toipuu kuukausikaupalla synnytyksestä, aika moni jopa invalidisoituu jollain tasolla esim. pidätysongelmia, sektioarven pysyvä hermokipu tms. Aika moni äiti sairastuu myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kamppailee henkisesti kehon hyväksymisen kanssa ja entisiin kiloihin pääsyn kanssa. jne..
Mies saa valmiin paketin ja sen jälkeen vielä olisi oikeus sanoa, että en mä kyllä maksa penniäkään jos haluut olla 9kk kauemmin kotona?!! Minusta tuo on niin alentavaa, että siinä on aika kaukana itsenäinen ja vahva nainen.
Aika harva nainen antaa lapsen miehelle ja siirtyy elämään omaa elämää, joten en nyt ihan ymmärrä tätä ideologiaa, jossa nainen luopuu kaikesta, jotta kantaisi sille miehelle lapsen.
Ei, vaan pointti oli että miksei miehen kuuluisi ’luopua mistään’ saadessaan lapsen? Jo biologisista syistä nainen ottaa riskejä ja luopuu jo raskausaikana ainakin hetkellisesti monistakin asioista. Mikä oikeus miehellä on yhteistä lasta kasvattaessa jatkaa elämää luopumatta mistään kun nainen luopuu senkin edestä?
Siis tosissasiko väität, että miehen pitää maksaa naiselle lapsesta? Koska nainen sai lapsen, niin miehen pitää luopua rahasta ja jotenkin 1900-luvun alkupuolen ajattelumallilla huolehtia osaamattomasta ja avuttomasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?
No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?
Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.
Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.
Ok. Mutta toinen vanhempi osallistuu sitten tasan puoliksi myös laspen kaikkiin kuluihin, huolehtii puoleksi neuvola, lääkäri yms käynnit, ja toki hoitaa puolet päivähoitoon viemisestä/tuomisesta. Ja koska puoliso on töissä, niin molemmat puolisot osallistut tasan tarkkaan lapsen hoitoon kotona, yöheräämisiin, ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun ynnä jmuiden asioiden hoitoon. Maksa puolet , tee puolet!
Eikö tuo muka ole täysin luonnollista? Tosin yleensähän se menee niin, että miehen tulee maksaa enemmän kuin naisen, mutta nainen vaatii kotitöiden tasajakoa. Turhan moni nainen heittäytyy marttyyriksi ja kuvittelee, että saa kaivella rusinoita pullasta vain siksi, että meni saamaan lapsen.
Se maksaa enemmän kumpi tienaa enemmän. Ja tienaamalla enemmän ei voi luistaa kotitöistä. Hoidan lasta kotona ja saan siitä palkkaa 300e kuukaudessa, työpäiväni päättyy kun mies tulee töistä kotiin, ja sen jälkeen hommat kotona jaetaan suht puoliksi.
Miksi se maksaa enemmän, joka tienaa enemmän? Onko se työssäkäyvä jotenkin syyllinen siihen, että puoliso ryhtyy laiskottelemaan?
Ei autokaupassakaan sanota, että tämä auto maksaa pienituloiselle 10 000 e, mutta suurituloinen maksaa ihan samasta autosta 30 000, koska tienaa enemmän.
Koska yhdessä haluamme että lapsi hoidetaan kotona. Kun palaan töihin niin tulot ovat silti puolet pienemmät kuin miehellä ja silloinkin hän maksaa suurimman osan kaikesta. Olemme katsos perhe.
Niin? Olette perhe ja se selittää epätasa-arvon?
Mitä epätasa-arvoista on siinä, jos perheen sisällä on sovittu että toinen maksaa enemmän ja toinen puolestaan tekee enemmän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?
No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?
Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.
Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.
Ok. Mutta toinen vanhempi osallistuu sitten tasan puoliksi myös laspen kaikkiin kuluihin, huolehtii puoleksi neuvola, lääkäri yms käynnit, ja toki hoitaa puolet päivähoitoon viemisestä/tuomisesta. Ja koska puoliso on töissä, niin molemmat puolisot osallistut tasan tarkkaan lapsen hoitoon kotona, yöheräämisiin, ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun ynnä jmuiden asioiden hoitoon. Maksa puolet , tee puolet!
Eikö tuo muka ole täysin luonnollista? Tosin yleensähän se menee niin, että miehen tulee maksaa enemmän kuin naisen, mutta nainen vaatii kotitöiden tasajakoa. Turhan moni nainen heittäytyy marttyyriksi ja kuvittelee, että saa kaivella rusinoita pullasta vain siksi, että meni saamaan lapsen.
Se maksaa enemmän kumpi tienaa enemmän. Ja tienaamalla enemmän ei voi luistaa kotitöistä. Hoidan lasta kotona ja saan siitä palkkaa 300e kuukaudessa, työpäiväni päättyy kun mies tulee töistä kotiin, ja sen jälkeen hommat kotona jaetaan suht puoliksi.
Miksi se maksaa enemmän, joka tienaa enemmän? Onko se työssäkäyvä jotenkin syyllinen siihen, että puoliso ryhtyy laiskottelemaan?
Ei autokaupassakaan sanota, että tämä auto maksaa pienituloiselle 10 000 e, mutta suurituloinen maksaa ihan samasta autosta 30 000, koska tienaa enemmän.
Koska yhdessä haluamme että lapsi hoidetaan kotona. Kun palaan töihin niin tulot ovat silti puolet pienemmät kuin miehellä ja silloinkin hän maksaa suurimman osan kaikesta. Olemme katsos perhe.
Niin? Olette perhe ja se selittää epätasa-arvon?
Minkä epätasa-arvon? Omasta vapaasta tahdosta molemmat tässä olemme ja näin toimimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin oon pöyristynyt että nykynaiset ajattelee, että vahva itsenäinen nainen on sama asia kuin omat rahat ja pilkunviilaajan tarkkuudella.
Naiset ei ota edes itse mitään arvoa omille saavutuksille. Mikä arvo on esim. sillä että kannatte miehelle sen lapsen? Siinä on aika helkkarin iso arvo. Miettikääpä äitiä joka kärsii pahasta raskauspahoinvoinnista koko raskauden, joutuu vuodelepoon pariksi kuuksi ennenaikaisuuden takia. Kun mies elää kuten ennenkin. Toipuu kuukausikaupalla synnytyksestä, aika moni jopa invalidisoituu jollain tasolla esim. pidätysongelmia, sektioarven pysyvä hermokipu tms. Aika moni äiti sairastuu myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kamppailee henkisesti kehon hyväksymisen kanssa ja entisiin kiloihin pääsyn kanssa. jne..
Mies saa valmiin paketin ja sen jälkeen vielä olisi oikeus sanoa, että en mä kyllä maksa penniäkään jos haluut olla 9kk kauemmin kotona?!! Minusta tuo on niin alentavaa, että siinä on aika kaukana itsenäinen ja vahva nainen.
Aika harva nainen antaa lapsen miehelle ja siirtyy elämään omaa elämää, joten en nyt ihan ymmärrä tätä ideologiaa, jossa nainen luopuu kaikesta, jotta kantaisi sille miehelle lapsen.
Ei, vaan pointti oli että miksei miehen kuuluisi ’luopua mistään’ saadessaan lapsen? Jo biologisista syistä nainen ottaa riskejä ja luopuu jo raskausaikana ainakin hetkellisesti monistakin asioista. Mikä oikeus miehellä on yhteistä lasta kasvattaessa jatkaa elämää luopumatta mistään kun nainen luopuu senkin edestä?
Siis tosissasiko väität, että miehen pitää maksaa naiselle lapsesta? Koska nainen sai lapsen, niin miehen pitää luopua rahasta ja jotenkin 1900-luvun alkupuolen ajattelumallilla huolehtia osaamattomasta ja avuttomasta.
Jos naisen tulot tippuvat hetkellisesti koska hän on kantanut ja synnyttänyt yhteisen lapsen, niin tottakai miehen pitää silloin ottaa taloudellisesti suurempi vastuu. Siis lapsi on myös miehen, ei mikään naisen oma tuotos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?
No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?
Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.
Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.
Ok. Mutta toinen vanhempi osallistuu sitten tasan puoliksi myös laspen kaikkiin kuluihin, huolehtii puoleksi neuvola, lääkäri yms käynnit, ja toki hoitaa puolet päivähoitoon viemisestä/tuomisesta. Ja koska puoliso on töissä, niin molemmat puolisot osallistut tasan tarkkaan lapsen hoitoon kotona, yöheräämisiin, ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun ynnä jmuiden asioiden hoitoon. Maksa puolet , tee puolet!
Eikö tuo muka ole täysin luonnollista? Tosin yleensähän se menee niin, että miehen tulee maksaa enemmän kuin naisen, mutta nainen vaatii kotitöiden tasajakoa. Turhan moni nainen heittäytyy marttyyriksi ja kuvittelee, että saa kaivella rusinoita pullasta vain siksi, että meni saamaan lapsen.
Se maksaa enemmän kumpi tienaa enemmän. Ja tienaamalla enemmän ei voi luistaa kotitöistä. Hoidan lasta kotona ja saan siitä palkkaa 300e kuukaudessa, työpäiväni päättyy kun mies tulee töistä kotiin, ja sen jälkeen hommat kotona jaetaan suht puoliksi.
Miksi se maksaa enemmän, joka tienaa enemmän? Onko se työssäkäyvä jotenkin syyllinen siihen, että puoliso ryhtyy laiskottelemaan?
Ei autokaupassakaan sanota, että tämä auto maksaa pienituloiselle 10 000 e, mutta suurituloinen maksaa ihan samasta autosta 30 000, koska tienaa enemmän.
Koska yhdessä haluamme että lapsi hoidetaan kotona. Kun palaan töihin niin tulot ovat silti puolet pienemmät kuin miehellä ja silloinkin hän maksaa suurimman osan kaikesta. Olemme katsos perhe.
Niin? Olette perhe ja se selittää epätasa-arvon?
Mitä epätasa-arvoista on siinä, jos perheen sisällä on sovittu että toinen maksaa enemmän ja toinen puolestaan tekee enemmän?
Juurihan täällä on selitetty, että lapsen hoitaminen riittää, kotitöissä jako ei näy. Miehen pitää sekä maksaa kaikki että tehdä 50% kotitöistä. Muuten nainen on orja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?
No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?
Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.
Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.
Ok. Mutta toinen vanhempi osallistuu sitten tasan puoliksi myös laspen kaikkiin kuluihin, huolehtii puoleksi neuvola, lääkäri yms käynnit, ja toki hoitaa puolet päivähoitoon viemisestä/tuomisesta. Ja koska puoliso on töissä, niin molemmat puolisot osallistut tasan tarkkaan lapsen hoitoon kotona, yöheräämisiin, ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun ynnä jmuiden asioiden hoitoon. Maksa puolet , tee puolet!
Eikö tuo muka ole täysin luonnollista? Tosin yleensähän se menee niin, että miehen tulee maksaa enemmän kuin naisen, mutta nainen vaatii kotitöiden tasajakoa. Turhan moni nainen heittäytyy marttyyriksi ja kuvittelee, että saa kaivella rusinoita pullasta vain siksi, että meni saamaan lapsen.
Se maksaa enemmän kumpi tienaa enemmän. Ja tienaamalla enemmän ei voi luistaa kotitöistä. Hoidan lasta kotona ja saan siitä palkkaa 300e kuukaudessa, työpäiväni päättyy kun mies tulee töistä kotiin, ja sen jälkeen hommat kotona jaetaan suht puoliksi.
Miksi se maksaa enemmän, joka tienaa enemmän? Onko se työssäkäyvä jotenkin syyllinen siihen, että puoliso ryhtyy laiskottelemaan?
Ei autokaupassakaan sanota, että tämä auto maksaa pienituloiselle 10 000 e, mutta suurituloinen maksaa ihan samasta autosta 30 000, koska tienaa enemmän.
Koska yhdessä haluamme että lapsi hoidetaan kotona. Kun palaan töihin niin tulot ovat silti puolet pienemmät kuin miehellä ja silloinkin hän maksaa suurimman osan kaikesta. Olemme katsos perhe.
Niin? Olette perhe ja se selittää epätasa-arvon?
Mitä epätasa-arvoista on siinä, jos perheen sisällä on sovittu että toinen maksaa enemmän ja toinen puolestaan tekee enemmän?
Meillä enemmän tienaava maksaa enemmän, mutta ihan saman verran me kotona teemme tietysti. Molemmat tekee 8h töitä päivässä, toisella vaan sattuu olemaan parempi palkka, se ei oikeuta häntä jotenkin tekemään vähemmän sitten kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin oon pöyristynyt että nykynaiset ajattelee, että vahva itsenäinen nainen on sama asia kuin omat rahat ja pilkunviilaajan tarkkuudella.
Naiset ei ota edes itse mitään arvoa omille saavutuksille. Mikä arvo on esim. sillä että kannatte miehelle sen lapsen? Siinä on aika helkkarin iso arvo. Miettikääpä äitiä joka kärsii pahasta raskauspahoinvoinnista koko raskauden, joutuu vuodelepoon pariksi kuuksi ennenaikaisuuden takia. Kun mies elää kuten ennenkin. Toipuu kuukausikaupalla synnytyksestä, aika moni jopa invalidisoituu jollain tasolla esim. pidätysongelmia, sektioarven pysyvä hermokipu tms. Aika moni äiti sairastuu myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kamppailee henkisesti kehon hyväksymisen kanssa ja entisiin kiloihin pääsyn kanssa. jne..
Mies saa valmiin paketin ja sen jälkeen vielä olisi oikeus sanoa, että en mä kyllä maksa penniäkään jos haluut olla 9kk kauemmin kotona?!! Minusta tuo on niin alentavaa, että siinä on aika kaukana itsenäinen ja vahva nainen.
Aika harva nainen antaa lapsen miehelle ja siirtyy elämään omaa elämää, joten en nyt ihan ymmärrä tätä ideologiaa, jossa nainen luopuu kaikesta, jotta kantaisi sille miehelle lapsen.
Ei, vaan pointti oli että miksei miehen kuuluisi ’luopua mistään’ saadessaan lapsen? Jo biologisista syistä nainen ottaa riskejä ja luopuu jo raskausaikana ainakin hetkellisesti monistakin asioista. Mikä oikeus miehellä on yhteistä lasta kasvattaessa jatkaa elämää luopumatta mistään kun nainen luopuu senkin edestä?
Onko nainen sitten nyrkin ja hella välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa vai tekeekö nainen omia valintoja, arvioita, päätöksiä omassa elämässään luopuessaan? Tuo sinun asenne on ikään kuin naisen typistämistä lapsen asemaan.
Voidaan kysyä myös toisin päin, jos se mies ei saa mahdollisuutta naisen omiessa lapsen automaattisesti itselleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?
No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?
Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.
Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.
9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.
Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.
Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.
Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!
Käytännössä itselleen? Kuulehan nyt. Sitten kun lapsi menee hoitoon, niin lapsenhoito jaetaan tasan. Tämä tarkoittaa miehen kannalta
- Tarhaan viemistä aamulla ja hakemista ennen klo 17. Useimpina päivinä voi toinen viedä ja toinen hake, mutta jos naisella on työeste, palaveri jatkuu pitempään tms, pitää isän sitten viedä JA hakea, vaikka lyhyelläkin varoitusajalla.
- Sairastelua. Ensimmäisenä tarhavuonna alle yksivutiaana aloittanut sairastaa noin 100 päivää. Tällöin isä on lähtökohtaisesti aina pois töistä hoitamassa sairasta lasta, jollei saa hoitoa järjestettyä muulla tavalla.
- kun lapsi sairastuu kesken tarhapäivän, tarhasta soitetaan isin kännykkään,mjolloin isi lähtee heti paikalla töistä sairasta lastansa hoitamaan.
- Iltaisin kun isi tulee lapsen kanssa tarhasta kotiin, edessä on ruanlaittoa, pyykkiä, lpasen sylittelyä ja viihdyttämistä sekä lapsen laittaminen nukkumaan, jonka jälkeen vanhemmat tekevät yhdessä loput kotityöt.
- jossain kohtaa tarhaan viennin ja haun välissä (tai sitten lapsen kanssa illalla) isin pitää ostaa vaatteet ja varusteet kasvavalle lapsellensa. Vaatteet jäävät tuon ikäisellä pieneksi varsin jatkuvaan tahtiin. Kenkien kanssa on syytä olla erityisen tarkkana, koska jalka muuttuu nopeasti kun lapsi kasvaa ja kävelee yhä enemmän.
Ai miksi isä? Tämä on perhe, jossa asiat jaetaan tasan, koska kulutkin jaettiin tasan jopa äidin ollessa vanhempainvapaalla. Siitä seuraa, että on isin vuoro olla ensisijaisessa vastuussa lapsesta ja naisen pitää saada keskittyä vuorollaan täysillä työelämään.
Hoidat teidän yhteistä lastanne.
Kestät rakausajan vaivat, synnytyksen, lapsenhoidon jne. SINUN tuloillasi, vaikka kyseessä on YHTEINEN lapsi.
Ethän ole tosissasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan suoraan istut alas miehen kanssa ja teette laskelmat, joilla osoitat ettei kotihoidontuella yksinkertaisesti maksets puolia. Tähän lisäät myös, ettei kotihoito ole mitään kotona oleskelua, vaan hoidat TEIDÄN lastanne.
Ei voi vaan purematta niellä sitä, että lapsi joutuu 9-10kk ikäisenä päivähoitoon vain koska isä ei halua maksaa enempää kuin puolet. Miettisin tuossa jo vähän tulevaisuuttakin, että meneekö jatkossakin ne iskän periaatteet lapsen hyvinvoinnin edelle.Ja joo, meillä mies tienaa bruttona 2200-2500€/kk. Itse kotihoidan lapsen kolmevuotiaaksi.
Meillä ollut jo aikoinaan yhteenmuuttaessa selvää, että enemmän tienaava maksaa enemmän, mikäli toisen tulot merkittävästi pienemmän. Itse olen maksanut enemmän silloin kun mies opiskeli ja itse olin töissä.
Nyt sitten mies maksaa enemmän.Toki itsekin pyrin pienillä tuloilla saamaan pientä lisätienestiä vähän väliä, kotihoidon ohellahan voi tehdä keikkatyötä, kunhan ilmoittaa tulot Kelaan. Itse teen siis satunnaisia työkeikkoja silloin kun miehellä on vapaapäivä.
Kirppispöydän myös olen ottanut kerran vuodessa, kun pieneksi jääneitä varusteita myy pois, niin tuotolla saa rahoitettua uutta.
Juuri itseasiassa lapsen talvihaalari kustannettiin kirppistuotolla 👌Miksi miehen pitää kustantaa se, että nainen on omasta halusta kotona tilanteessa, jossa yhteiskunta tarjoaa edullisen päivähoidon? Eli miehen pitäisi maksaa siitä, että nainen aiheuttaa yhteiselle lapselle ongelmia, koska tutkimukset osoittavat, että kotihoidetuilla lapsilla on edessään huono tulevaisuus. Kuka järkevä mies sanoo, että ilman muuta maksan sinulle siitä, että pilaat lapsen loppuelämän itsekkäistä syistä?
Ja jos on ihan pakko sitä lasta hoitaa, niin ottaa siihen muutama hoitolapsi seuraksi, sellaisia lapsia, joiden vanhemmilla on tarvetta lastenhoitajalle esim. satunnaisina viikonloppuina tms.
Kyllä surettaa, että todella moni mies ajattelee oikeasti näin. Ei ole käsitystä miten pieniä riepuja ne 9-10kk ikäiset vauvat vielä on. 1,5v on jo ihan eri asia ja jo valmiinpi hoitoon.
Miten tämä on sukupuolisidonnainen asia? Tuolla on tavaton määrä perheitä, joissa laitetaan 9kk päivähoitoon.
Olisko jotain tilastoa antaa, ettei mene ihan mutuiluksi? Tässä kun tätä lapsiperhe-elämää on kohta kymmenen vuotta takana ja aikamoinen määrä erilaisia vauvakerho ym. koluttuna, niin tältä ajalta tiedän tasan yhden lapsen, joka meni 9 kk ikäisenä hoitoon. Hänen äitinsä oli totaaliyh, joten taloudellisesti ei ollut muuta vaihtoehtoa. Kyllä se vakioikä mennä hoitoon on siellä 1-1,5 vuotta (ja siis tuttavapiiri koostuu lähinnä työssä käyvistä ja korkeasti koulutetuista naisista). Kukaan ei juurikaan yli 2 vuotta ole ollut kotona.
Oliskohan tilastoa antaa, ettei mene ihan mutuiluksi? Yksittäisen ihmisen kokemus on riittävä otanta joka kumoaa esim. THL-tilastot?
Mies tietty syö yms. Yhteiseltä tililtä ja omalle tilille hänelle jää käyttörahaa? Itselleen.
Laittakaa joku elatussopimus.
Olen itse avoliitossa ja meilläkin kaikki on maksettu puoliksi tähän asti. Voi se yllättää fiksultakin vaikuttaneen miehen kun he tajuavat, ettei äitiystuilla ja lapsilisillä voikaan enää osallistua yhtä hyvin perheen kulujen maksuun. Varsinkaan jos on tottunut siihen, että ostellaan joka toinen päivä kalliita susheja yms. käyttää paljon rahaa omiin menoihin.
Joo, kyllä tasa-arvon saa toteutettua sillä, että nainen menee takaisin töihin ja vauva päivähoitoon. Ei kotihoidon tuella maksa juoksevia menoja, vuokraa/lainaa ja ruokaa yms. Jos mies ei halua vauvaa päivähoitoon, niin sitten kyllä saa maksaa isomman osan menoista jotta äiti voi olla kotona. Tai sitten mies jää itse kotiin kitkuttelemaan tuilla ja äiti palaa töihin. Velkaako äidin pitäisi ottaa miehen ja vauvan kustannuksella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?
No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?
Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.
Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.
Ok. Mutta toinen vanhempi osallistuu sitten tasan puoliksi myös laspen kaikkiin kuluihin, huolehtii puoleksi neuvola, lääkäri yms käynnit, ja toki hoitaa puolet päivähoitoon viemisestä/tuomisesta. Ja koska puoliso on töissä, niin molemmat puolisot osallistut tasan tarkkaan lapsen hoitoon kotona, yöheräämisiin, ruuanlaittoon, siivoukseen, pyykinpesuun ynnä jmuiden asioiden hoitoon. Maksa puolet , tee puolet!
Eikö tuo muka ole täysin luonnollista? Tosin yleensähän se menee niin, että miehen tulee maksaa enemmän kuin naisen, mutta nainen vaatii kotitöiden tasajakoa. Turhan moni nainen heittäytyy marttyyriksi ja kuvittelee, että saa kaivella rusinoita pullasta vain siksi, että meni saamaan lapsen.
Se maksaa enemmän kumpi tienaa enemmän. Ja tienaamalla enemmän ei voi luistaa kotitöistä. Hoidan lasta kotona ja saan siitä palkkaa 300e kuukaudessa, työpäiväni päättyy kun mies tulee töistä kotiin, ja sen jälkeen hommat kotona jaetaan suht puoliksi.
Miksi se maksaa enemmän, joka tienaa enemmän? Onko se työssäkäyvä jotenkin syyllinen siihen, että puoliso ryhtyy laiskottelemaan?
Ei autokaupassakaan sanota, että tämä auto maksaa pienituloiselle 10 000 e, mutta suurituloinen maksaa ihan samasta autosta 30 000, koska tienaa enemmän.
Koska yhdessä haluamme että lapsi hoidetaan kotona. Kun palaan töihin niin tulot ovat silti puolet pienemmät kuin miehellä ja silloinkin hän maksaa suurimman osan kaikesta. Olemme katsos perhe.
Niin? Olette perhe ja se selittää epätasa-arvon?
Mitä epätasa-arvoista on siinä, jos perheen sisällä on sovittu että toinen maksaa enemmän ja toinen puolestaan tekee enemmän?
Meillä enemmän tienaava maksaa enemmän, mutta ihan saman verran me kotona teemme tietysti. Molemmat tekee 8h töitä päivässä, toisella vaan sattuu olemaan parempi palkka, se ei oikeuta häntä jotenkin tekemään vähemmän sitten kotona.
Mutta velvoittaa maksamaan enemmän? Miksi? Eikö sinusta ole kamalaa olla hyötysuhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin oon pöyristynyt että nykynaiset ajattelee, että vahva itsenäinen nainen on sama asia kuin omat rahat ja pilkunviilaajan tarkkuudella.
Naiset ei ota edes itse mitään arvoa omille saavutuksille. Mikä arvo on esim. sillä että kannatte miehelle sen lapsen? Siinä on aika helkkarin iso arvo. Miettikääpä äitiä joka kärsii pahasta raskauspahoinvoinnista koko raskauden, joutuu vuodelepoon pariksi kuuksi ennenaikaisuuden takia. Kun mies elää kuten ennenkin. Toipuu kuukausikaupalla synnytyksestä, aika moni jopa invalidisoituu jollain tasolla esim. pidätysongelmia, sektioarven pysyvä hermokipu tms. Aika moni äiti sairastuu myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Kamppailee henkisesti kehon hyväksymisen kanssa ja entisiin kiloihin pääsyn kanssa. jne..
Mies saa valmiin paketin ja sen jälkeen vielä olisi oikeus sanoa, että en mä kyllä maksa penniäkään jos haluut olla 9kk kauemmin kotona?!! Minusta tuo on niin alentavaa, että siinä on aika kaukana itsenäinen ja vahva nainen.
Aika harva nainen antaa lapsen miehelle ja siirtyy elämään omaa elämää, joten en nyt ihan ymmärrä tätä ideologiaa, jossa nainen luopuu kaikesta, jotta kantaisi sille miehelle lapsen.
Ei, vaan pointti oli että miksei miehen kuuluisi ’luopua mistään’ saadessaan lapsen? Jo biologisista syistä nainen ottaa riskejä ja luopuu jo raskausaikana ainakin hetkellisesti monistakin asioista. Mikä oikeus miehellä on yhteistä lasta kasvattaessa jatkaa elämää luopumatta mistään kun nainen luopuu senkin edestä?
Siis tosissasiko väität, että miehen pitää maksaa naiselle lapsesta? Koska nainen sai lapsen, niin miehen pitää luopua rahasta ja jotenkin 1900-luvun alkupuolen ajattelumallilla huolehtia osaamattomasta ja avuttomasta.
Jos naisen tulot tippuvat hetkellisesti koska hän on kantanut ja synnyttänyt yhteisen lapsen, niin tottakai miehen pitää silloin ottaa taloudellisesti suurempi vastuu. Siis lapsi on myös miehen, ei mikään naisen oma tuotos.
Nainen lienee jo toipunut siitä raskaudesta ja synnytyksestä ja on fyysisesti täysin työkykyinen jäädessään hoitovapaalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös hoitovapaalla. Maksan puolet menoista, kuten töissä käydessä. Kun tulot ei tähän nyt riitä, niin jään velkaa ja maksan takaisin, kun palaan töihin. Säästöihin ei kosketa. Minusta tämä on ihan ok, kotona oleilu ilman aikatauluja on ihan lomailua, nautin suuresti lapsen kasvun seuraamisesta ja saan pitää pienen kotona laitoshoidon sijaan. Kun palaan töihin niin tällaisiahan lomat sitten jatkossa ovat (vapaa-aikaa lapsen kanssa/ehdoilla). Miksi miehen pitäisi tämä kustantaa?
No kysytään näin, että miksi miehen pitäisi kustantaa mitään lapsen päivähoitomaksuistakaan. Tai lapsen tarvikkeista. Kuulostaako enää niin järkevältä?
Tapansa tietty kullakin, mutta aika sairasta, että perheessä jäädään velkaa toiselle. Kämppiksiähän te olette, ettekä puolisoja.
Lapsen kulut on yhteisiä kuluja, naisen kulut naisen omia. Lapsen hoitaminen kotona on valinta, ei pakko. Jos valitsee kotihoidon ja tulottomuuden, ei siitä pidä rangaista lapsen toista vanhempaa.
9-10kk ikäisen päiväkotiin laittaminen ei ole niin realistinen ajatus, että kotihoito olisi mukavuusvalinta.
Perheessä itse ajattelen PERHEEN kuluja, en yksittäisten perheenjäsenten. Perheen kun tulisi olla yhteisö, jossa toisistaan huolehditaan. Eli myös puolin ja toisin voi ottaa vetovastuun taloudellisista kuluista.
Jos miehesi jää työttömäksi, niin tuleeko hänenkin maksaa puolet silti? Ja puhutaan etenkin ansiosidonnaisen jälkeisistä tuista.
Miksi työssäkäyvän miehen pitää huolehtia terveestä työssäkäyvästä naisesta vain siksi, että nainen ei suostu menemään töihin vedoten siihen, että ei halua sietää päivähoidon aiheuttamaa epämukavuutta perheelle eli käytännössä itselleen?
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi uudet sohvatyynyt ovat perheen kuluja tai naisen kuntosalimaksut. Vetovastuu yhteisistä kuluista on vetovastuuta yhteisistä kuluista, ei yksilön omista. Ja niitä yhteisiä ei ole jommallekummalle erikseen otettu asuntolaina, kyllä se on ihan omia kuluja!
Käytännössä itselleen? Kuulehan nyt. Sitten kun lapsi menee hoitoon, niin lapsenhoito jaetaan tasan. Tämä tarkoittaa miehen kannalta
- Tarhaan viemistä aamulla ja hakemista ennen klo 17. Useimpina päivinä voi toinen viedä ja toinen hake, mutta jos naisella on työeste, palaveri jatkuu pitempään tms, pitää isän sitten viedä JA hakea, vaikka lyhyelläkin varoitusajalla.
- Sairastelua. Ensimmäisenä tarhavuonna alle yksivutiaana aloittanut sairastaa noin 100 päivää. Tällöin isä on lähtökohtaisesti aina pois töistä hoitamassa sairasta lasta, jollei saa hoitoa järjestettyä muulla tavalla.
- kun lapsi sairastuu kesken tarhapäivän, tarhasta soitetaan isin kännykkään,mjolloin isi lähtee heti paikalla töistä sairasta lastansa hoitamaan.
- Iltaisin kun isi tulee lapsen kanssa tarhasta kotiin, edessä on ruanlaittoa, pyykkiä, lpasen sylittelyä ja viihdyttämistä sekä lapsen laittaminen nukkumaan, jonka jälkeen vanhemmat tekevät yhdessä loput kotityöt.
- jossain kohtaa tarhaan viennin ja haun välissä (tai sitten lapsen kanssa illalla) isin pitää ostaa vaatteet ja varusteet kasvavalle lapsellensa. Vaatteet jäävät tuon ikäisellä pieneksi varsin jatkuvaan tahtiin. Kenkien kanssa on syytä olla erityisen tarkkana, koska jalka muuttuu nopeasti kun lapsi kasvaa ja kävelee yhä enemmän.
Ai miksi isä? Tämä on perhe, jossa asiat jaetaan tasan, koska kulutkin jaettiin tasan jopa äidin ollessa vanhempainvapaalla. Siitä seuraa, että on isin vuoro olla ensisijaisessa vastuussa lapsesta ja naisen pitää saada keskittyä vuorollaan täysillä työelämään.
Siis jos nainen on lapsen kanssa kotona 6 kk ajan ja sinä aikana hoitaa lasta, niin siitä seuraa se, että seuraavien 5.5 vuoden ajan mies on yksin vastuussa lapsesta?
Ei ihme, että niin moni mies on helpottunut, kun erossa saa viikko/viikko systeemillä puolitettua omat vastuunsa ja nainen alkaa ulisemaan, että haluaa elarit, kun rahat ei riitä.
Ei, vaan pointti oli että miksei miehen kuuluisi ’luopua mistään’ saadessaan lapsen? Jo biologisista syistä nainen ottaa riskejä ja luopuu jo raskausaikana ainakin hetkellisesti monistakin asioista. Mikä oikeus miehellä on yhteistä lasta kasvattaessa jatkaa elämää luopumatta mistään kun nainen luopuu senkin edestä?