Kotihoidon tuki ja reilu kustannusten jakaminen, tuleva pelottaa :(
Hei!
Onko täällä muita kotihoidon tuella olevia? Meillä on avopuolisoni kanssa puolivuotias vauva ja olemme reilu kolmekymppisiä. Tienaamme työssämme suunnilleen yhtä paljon. Tähän mennessä olemme aina maksaneet kaiken TASAN puoliksi (myös nyt äitiys- ja vanhempainvapan ajalta). Puoliso on myös tarkka rahoistaan, ei esim. tarjoa ravintolassa, tms.
Olen kuitenkin jäämässä, enemmän omasta halustani n. puoleksi vuodeksi hoitovapaalle. Tarkoitus olisi laittaa lapsi 1,5 vuotiaana hoitoon. Pidemäänkin haluaisin olla, mutta säästöt eivät siihen riitä :( Mietin, millaista taloudellista tukea olisi kohtuullista edellyttää tuolta ajalta? Ehdotuksia? Puolet hoitomaksusta ainakin? Meillä on myös yhteinen asuntolaina. Lapsilisät menevät tällä hetkellä puoliksi yhteiselle tilille. Tarkoitus on käyttää tähän asti keräämäni säästöt hoitovapaaseen, mutta todennäköisesti ne eivät riitä ihan puoleen kaikesta...:(
Kommentit (229)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran lapsen menot ja kaikki muukin pitää tasan puoliksi silloinhan varmasti molemmat hoitaa tasan puoliksi myös lapsen ja kotityöt. Mies hoitaa sitten 8 h+työmatkoihinsa käyttämänsä ajan lasta illalla ja yöt laitetaan minuutilleen puoliksi. Mies on velkaa jokaisesta imetysminuutista ja raskauskivuista ja hoitaa velanmaksun vaipanvaihtoina ja valvo yöt koliikkivauvan kanssa...Ei kun ihan oikeasti, mitä järkeä on olla perhe, jos ei puhalleta yhteen hiileen vaan kaikilla on omat hiilet ja lasketaan millilleen, ettei kukaan maksa enemmän ja silti nainen hoitaa yksin lapsen ja todennäköisesti kodin...
Noinhan se menisi, jos nainen suostuisi maksamaan puolet perheen kuluista! Mutta kun nainen ei suostu vaan ällittelee, että ei voi maksaa, kun ei ole rahaa ja samaan hengenvetoon itkee sitä, että on väsynyt eikä jaksa valvottavan vauvan kanssa. Miksi siis miehen pitäisi sekä maksaa kaikki laskut että hoitaa koti ja vauva? Miksi naisen ei tarvitsisi tehdä mitään?
Ja jos naisen saa maksattaa raskauspahoinvointinsa miehellä, niin samalla tavalla se nainen joutuu maksamaan varpajaiskrapulat. Vai miehenkö pahoinvointi ei nyt sitten olekaan sellainen asia, joka pitää ottaa huomioon?
Ai niin, fiksu mies ottaa äitinsä asumaan yhteiseen kotiin. Mies voi käydä töissä ja anoppi hoitaa vauvan. Kaikki on tyytyväisiä!
*huutonaurua*
Vai on se varpajaiskrapula saman vertainen asia mitä raskauspahoinvointi. Näkee, että on lapsettoman miehen kommentti. Vaikka sinun äitisi on jo eläkkeellä, niin hyvin monen lapsia saavan vanhemmat ovat vielä töissä. En usko, että appeni olisi tykännyt, kun vaimo olisi muuttanut meille. Eikä anopistakaan olisi ollut paljon apua, sillä hän kävi arkipäivät töissä. Minulla on kiva anoppi, me oltaisiin sovittu hyvin saman katon alle.
Ketjussa kerrotaan koko ajan naisista, jotka on pakotettu raskaiksi, vaikka on raskauspahoinvoitia ja sitten syntyy koliikkivauva, jota mies ei hoida. Väkisin äidiksi väännetty nainen joutuu kaiken lisäksi maksamaan omat kulunsa ja mies senkun käy töissä, vaikka aseella uhaten pakottaa naisen vielä hoitovapaalle.
Suomalaisella naisella ei tämän ketjun perusteella ole mitään kykyä maksaa itse laskujaan tai päättää kehostaan, mies omistaa naisensa ja nainen yrittää sinnitellä sen miehen lapsen kanssa. Naisella ei ole mitään vastuuta tai velvollisuuksia, miehen tulee elättää ja lisäksi hoitaa koti, kun nainen ei jaksa.Muuten ei olla tasa-arvoisessa parisuhteessa.
Yhteiskunta maksaa sille naiselle korvauksen niin raskausajasta kuin äitiysvapaasta, joten miksi ihmeessä miehen tulee vielä erikseen siitä maksaa? Ja oikeastiko naiselle perhe on sama asia kuin pankin taikaseinä eli mies on ensisijaisesti lompakko, joka rahoittaa, naisella ei ole mitään kykyä taloudelliseen ajatteluun.
Meillä on toimiva päivähoitojärjestelmä, kotiin ei ole pakko jäädä rahattomana kärvistelemään.
Itse en ole huomannut juttua tuollaisista naisista tai miehistä. Sellaista juttua olen tässä ketjussa lukenut missä nainen ja mies päättävät tehdä yhdessä lapsen ja sitten kun se syntyy niin mies jatkaakin elämäänsä täysin samoin kun ennen lasta kun nainen taas synnyttää, hoitaa lasta ja pi/kotia ja pitäisi vielä puolet kaikesta maksaa vaikka tulot tippuvat olemattomiksi. Siinä on toki mennyt miesvalinta pahasti pieleen, mutta hävettäisi kyllä miehenä näiden teini-ikään jumahtaneiden mieslasten puolesta kun edes omaa osuutta vastuusta perhettä kohtaan ei kyetä ottamaan.
Fiksusti laitettu. Minusta on käsittämätöntä miten nämä mieslapset redusoivat koko asetelman miehen ja naisen väliseksi asetelmaksi ja miettivät miten voivat parhaiten asemoida oman tilanteensa suhteessa naisiin. Kun siinä kuviossa pitäisi keskiössä kuitenkin olla se lapsi. Sen lapsen etu tulisi olla ensisijaisena eikä se miten voisi välttyä kustantamasta naiselle yhtikäs mitään.
Eli sinusta lapsen etuna on äiti, joka ei kykene elättämään itseäänkään? Juuri meillä oli OECD:n selvitys siitä,miten maahanmuuttajanaiset jäävät kothoidontuen takia syrjään yhteiskunnasta ja tässä ketjussa ollaan sitä mieltä, että niin pitää olla, se on lapsen etu!
Ainakin täällä Helsingissä maahanmuuttajaperheiden lapset ovat varsin mittavasti päivähoidossa mukana. Eivät vauvana, mutta sitten kun ovat sen ikäisiä, että psytyvät osallistumaan opetukseen ja oppimaan toista kieltä. Voi olla, että äiti on vauvan kanssa kotona, mutta se on perheen valinta. Maahanmuuttajaäitien ongelma ei kuitenkaan ole kotihoidontuki vaan se, että heillä ei ollut alunperinkään työpaikkaa josta olla vanhempainvapailla. Pitkää kotihoidontukea käyttävät pääasiassa ne naiset, joille vaihtoehto olisi työttömyys tai sitten korkeakoulutetut, jotka haluavat hieman downshiftailla muutaman vuoden.
Ai että tuota lapsiperheiden ihanuutta käy taas niin kateeksi. NOT!
Arvon mammat, lopettakaa nyt hyvänen aika sentään lasten tekeminen kun ei miehet mitään mistään ymmärrä, eivätkä tee mitään, eivätkä maksa mitään, vaan ovat pelkästään täysiä sikoja.
Jos mies on mielestäsi miesvauva, niin mahtaa olla päässäsi vikaa kun sellaisen kanssa teet lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Ai että tuota lapsiperheiden ihanuutta käy taas niin kateeksi. NOT!
Arvon mammat, lopettakaa nyt hyvänen aika sentään lasten tekeminen kun ei miehet mitään mistään ymmärrä, eivätkä tee mitään, eivätkä maksa mitään, vaan ovat pelkästään täysiä sikoja.
Jos mies on mielestäsi miesvauva, niin mahtaa olla päässäsi vikaa kun sellaisen kanssa teet lapsen.
Eikös juuri uutisoitu, että suomalaisten naisten halukkuus perheen perustamiseen ole laskenut roimasti.
EN jaksanut lukea koko viestiketjua, mutta vastaan ap:lle. En ole ikinä ymmärtänyt sinun kaltaisia naisia, mikä teitä vaivaa???? JOs parisuhteessa tehdään lapsi YHTEISESTI, niin se tarkoittaa myös sitä että silloin viimeistään puolisoiden tulot ovat PERHEEN TULOJA ja ratkaisut tehdään sen mukaan. Meillä on kaksi lasta, olin molempien kanssa kotona kunnes lapset olivat kaksi vuotta. IKINÄ, EI IKINÄ meidän ole tarvinnut keskustella kuka maksaa mitäkin, VAAN molemmille on ollut aina selvää että me olemme perhe ja tulot ja menotkin ovat silloin yhteisiä. Tällä hetkellä molemmat töissä, miehellä hieman paremmat tulot kuin minulla. Rahat edelleen yhteisiä, miehellä on lisäksi välillä pientä omaa tuloa (tekee omalla toiminimellään välillä töitä) ja mies itse käyttää harrastuksiinsa ym näitä rahoja. Näihin rahoihin en minä halua koskea, koska tällä tavoin mies voi kustantaa omaa kallista harrastustaan.
Ja ikinä meidän perheessä ei ole tarvinnut riidellä rahasta ja sen käytöstä. Yhdessä eletään perheenä, yhdessä tienataan, yhdessä maksetaan lainoja jne. Yhdessä kasvatetaan lapsiamme ja YHDESSÄ olemme toistemme tukena myös taloudellisesti!!!!!
Me maksettiin puoliksi kaikki, kun oltiin kaksin. Kumpikin laittoi 1500 yhteiselle tilille. Sieltä meni asuntolaina, yhtiövastike, sähkön ja kotivakuutus. Aina vuoden lopussa laitettiin tilille ylimääräistä ja tehtiin ylimääräinen asunnonlyhennys. Tällöin tili tyhjeni. Mies maksoin auton kulut kokonaan ja minä pääasiallisesti ruuan.
Jäädessäni äitiyslomalle oli talvi ja liukasta. Koko ajan tyhjensin kotia, myin tarpeetonta ja jatkoin tätä kunnes vauva oli 1/2 v, silloin koti oli tosi askeettinen. Nämä rahat laitoin tilille. Jäädessäni hoitopäivävärahalle minulla tulot olivat vain sen pari sataa ja mistään ei tullut mitään lisää. Lapsilisä meni täysin lapseen vaikka paljon ostinkin käytettynä.
Me järjestettiin asuntolaina uudelleen ja mies maksoi kaikki yksin. Minun tulot riittivät just ja just ruokaan. Muistan eräänkin kerran, kun ystävä meni naimisiin ja ei vaan ollut varaa polttareihin. Mekko oli vanha, ainoa mikä oli siedettävän näköinen ja lahjaksi annoin esineen, jonka me oltiin saatu aikoinaan häälahjaksi.
En usko olisin ikinä ollut niin vähissä varoissa. Hyvin selvittiin ja ihanaa aikaa oli. Me tehtiin tämä ratkaisu perheenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta jos hoitovapaalle jääminen on yhteinen päätös ja toive, niin silloin on reilua että rahat on ainakin tuon ajan yhteisiä. Jos taas äiti päättää hoitovapaasta yksin ja vastoin miehen toiveita, niin mies ei minusta ole periaatteessa naiselle mitään velkaa. Jos ollaan perhe niin perheessä myös molempien sana painaa. Sellaisiin päätöksiin, joista seuraa perheen tulojen merkittävä romahtaminen täytyy olla molempien siunaus.
Jos miehen mielestä 9 kuukauden ikäinen vauva on laitettava päivähoitoon, niin mies saa sitten viedä lapsen hoitoon ja hakea hänet sieltä. Miehen mieli voi muuttua, kun hän aamulla kiskoo lapsen sängystä, tekee aamutoimet, pukee lapsen, vie hoitoon ja kuuntelee lapsen eroitkut ja ehtii vielä ajoissa töihin. Töistä mies kiiruhtaa tarhaan kelloa vilkuillen, että ehtii ajoissa, juttelee hoitajan kanssa päivän kulusta, kestää lapsen erokiukuttelun ja laittaa kotona kaiken valmiiksi seuraavaa päivää varten. Miehet nyt eivät tajua, millaista on vauvan vieminen hoitoon, se on yhtä mystistä kuin se, miten kaappiin ilmestyy puhtaita vaatteita.
Miksi ihmeessä pitäisi viedä JA hakea? Kaikissa tuntemissani perheissä vienti- ja haluvuorot on jaettu, tai jos ei ole niin siihen on perusteltu syy esim. toisen vaikeat työajat. Ja eikä teillä pidetä isyyslomaa lainkaan? Ei sitä lasta tarvitse 9 kk iässä vielä hoitoon viedä, jos molemmat pitää täydet ansiosidonnaiset vapaat.
Se on sitä elämän realiteettia. Jos miehestä vauvan voi helposti viedä hoitoon, niin mies voi osoittaa, miten helppoa se on. Lapsen tultua vuoden ikään hoitoon viemiset ja hakemiset voi jakaa. Se hoitoon vieminen ei tarkoita sitä, että valmiiksi puettu lapsi otetaan ovelta mukaan vaan se tarkoittaa kaikkea lapsen herättämisestä alkaen. Vauvaikä kestää vuoden ikään asti. Minä ja mies oltiin sitä mieltä, että lapsi voi mennä päivähoitoon kun osaa kävellä ja puhua jonkun verran. Lapsi oli 1 v 5 kk eli kovin pitkästä hoitovapaasta ei ollut kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran lapsen menot ja kaikki muukin pitää tasan puoliksi silloinhan varmasti molemmat hoitaa tasan puoliksi myös lapsen ja kotityöt. Mies hoitaa sitten 8 h+työmatkoihinsa käyttämänsä ajan lasta illalla ja yöt laitetaan minuutilleen puoliksi. Mies on velkaa jokaisesta imetysminuutista ja raskauskivuista ja hoitaa velanmaksun vaipanvaihtoina ja valvo yöt koliikkivauvan kanssa...Ei kun ihan oikeasti, mitä järkeä on olla perhe, jos ei puhalleta yhteen hiileen vaan kaikilla on omat hiilet ja lasketaan millilleen, ettei kukaan maksa enemmän ja silti nainen hoitaa yksin lapsen ja todennäköisesti kodin...
Noinhan se menisi, jos nainen suostuisi maksamaan puolet perheen kuluista! Mutta kun nainen ei suostu vaan ällittelee, että ei voi maksaa, kun ei ole rahaa ja samaan hengenvetoon itkee sitä, että on väsynyt eikä jaksa valvottavan vauvan kanssa. Miksi siis miehen pitäisi sekä maksaa kaikki laskut että hoitaa koti ja vauva? Miksi naisen ei tarvitsisi tehdä mitään?
Ja jos naisen saa maksattaa raskauspahoinvointinsa miehellä, niin samalla tavalla se nainen joutuu maksamaan varpajaiskrapulat. Vai miehenkö pahoinvointi ei nyt sitten olekaan sellainen asia, joka pitää ottaa huomioon?
Ai niin, fiksu mies ottaa äitinsä asumaan yhteiseen kotiin. Mies voi käydä töissä ja anoppi hoitaa vauvan. Kaikki on tyytyväisiä!
*huutonaurua*
Vai on se varpajaiskrapula saman vertainen asia mitä raskauspahoinvointi. Näkee, että on lapsettoman miehen kommentti. Vaikka sinun äitisi on jo eläkkeellä, niin hyvin monen lapsia saavan vanhemmat ovat vielä töissä. En usko, että appeni olisi tykännyt, kun vaimo olisi muuttanut meille. Eikä anopistakaan olisi ollut paljon apua, sillä hän kävi arkipäivät töissä. Minulla on kiva anoppi, me oltaisiin sovittu hyvin saman katon alle.
Ketjussa kerrotaan koko ajan naisista, jotka on pakotettu raskaiksi, vaikka on raskauspahoinvoitia ja sitten syntyy koliikkivauva, jota mies ei hoida. Väkisin äidiksi väännetty nainen joutuu kaiken lisäksi maksamaan omat kulunsa ja mies senkun käy töissä, vaikka aseella uhaten pakottaa naisen vielä hoitovapaalle.
Suomalaisella naisella ei tämän ketjun perusteella ole mitään kykyä maksaa itse laskujaan tai päättää kehostaan, mies omistaa naisensa ja nainen yrittää sinnitellä sen miehen lapsen kanssa. Naisella ei ole mitään vastuuta tai velvollisuuksia, miehen tulee elättää ja lisäksi hoitaa koti, kun nainen ei jaksa.Muuten ei olla tasa-arvoisessa parisuhteessa.
Yhteiskunta maksaa sille naiselle korvauksen niin raskausajasta kuin äitiysvapaasta, joten miksi ihmeessä miehen tulee vielä erikseen siitä maksaa? Ja oikeastiko naiselle perhe on sama asia kuin pankin taikaseinä eli mies on ensisijaisesti lompakko, joka rahoittaa, naisella ei ole mitään kykyä taloudelliseen ajatteluun.
Meillä on toimiva päivähoitojärjestelmä, kotiin ei ole pakko jäädä rahattomana kärvistelemään.
Tämän ketjun perusteella miehet ovat tahdottomia vässyköitä, jotka ajautuvat vastentahtoisesti vanhemmiksi ja puolison yksipuolisten päätösten maksajiksi. Hoitavat työnsä ohella vielä kaiken kotiin ja lapseen liittyvän vaikka raatavatkin lapion varressa työmaalla kaiket päivät.
Toisesta näkökulmasta katsottuna vaikuttaa siltä, että ensin perustetaan yhdessä tuumin perhe ja sitten mies alkaa napsia rusinoita pullasta: Puolison kotonaoloon ja omaan työssäkäyntiin vedoten vetäydytään lasten hoidosta ja kotitöiden tekemisestä, koska minähän ELÄTÄN TEITÄ! Kuitenkin samaan aikaan vaaditaan, että naisen on maksettava puolet kaikesta kuten aina ennenkin, siitä huolimatta, että toisen tulot ovat pienentyneet yhteisen lapsen vuoksi. Kun nainen palaa töihin, mies jatkaa edelleen koti- ja perhevelvollisuuksien välttelyä, koska ne nyt vaan ei nappaa. Sitä paitsi koneet hoitaa, joten mitä ne naiset nyt poraa siitä, että aina joskus täytyy painaa jonkun pesukoneen nappia. Laiskoja ovat. Miehen tekemänä ne samat hommat muuttuvatkin kuin taikaiskusta raskaaksi raatamiseksi, ei miestä voi vaatia kaiken elättämiseen lisäksi vielä sellaiseen ryhtymään. Vähän ajan päästä itketään sitten, kun perhe hajoaa ja palvelu loppuu. Kun naisille ei mikään riitä...
Onhan se toki miehen kannalta järkyttävää, että isäksi tultua taloudellinen vastuu lisääntyy, joskus saattaa joutua valvomaan yön että (rakas?) puoliso saa nukkua, työn lisäksi elämään kuuluu myös (rakkaan?) lapsen hoitamista ja ajan viettämistä yhdessä (rakkaan?) perheen kanssa sekä kodin siisteydestä ja kunnossapidosta huolehtimista, koska se yhteisen lapsen äiti ei ole miehen äiti eikä piika vaan kumppani. En tiedä, miten miesparkoja voitaisiin suojella tällaisilta järkytyksiltä. Pitäisiköhän perustaa jokin järjestö?