Tällainen opiskelijabudjetin polttaritoive: morsiamelle "kaikkia ihania erilaisia hemmotteluhoitoja ja illaksi teatteriin"

Oletko ap jutellut morsiamen kanssa? Suostuuko joustamaan?

Vierailija kirjoitti:

Ota pankkilaina tai pikavippi. Tyhmä ei ole se joka pyytää vaan...

....vaan se joka ottaa pikavipin toisen polttarihaaveiden takia.

Vähät välitätte sen toiveista. Pari perhepizzaa ja bisseä + otatte jonkun kuskiksi ja puette morsmaikun sika-asuun + johonkin lähibaariin koko revohka ryyppäämään kunnolla ennen saunomists. Loppuillasta pistätte juhlakalun hiihtämään asfaltilla ja myymään irtokortsuja ihmisille.

11 sivua myöhässä, mutta morsian ei yleensä päätä polttareistaan. Ohjelma on täysin teidän alaanne.

Aloitus laittoi miettimään, mitä morsiamet oikein odottavat kaasoiltaan? Menin hiljattain naimisiin. Koska kaasoni asuu toisessa kaupungissa, kerroin hänelle että järkkään asioita helpottaakseni itse polttarini. En muutenkaan ole yllätysten ylin ystävä, joten tämä toimi hyvin. Meillä oli yksi seikkailuaktiviteetti, joka kustansi noin 20 euroa henkilö. Olin ajatellut, että se on kohtuullinen summa, johon kaikilla kavereilla on vielä varaa. Maksoin itse oman osuuteni, koska olin kerran päivän suunnitellutkin. Sitten oli pari ilmaista, kivaa muuta aktiviteettia. Oli ihanan rentoa yhdessäoloa, eikä tarvinnut kenenkään hössöttää takiani. Tykkäsin tosi paljon! Kaasoltani toivoin vain kahta asiaa: että hän pitäisi puheen häissämme ja olisi tukenani koko hääaamun ja päivän. Tietenkin hän oli häiden suunnitteluvaiheessa ns. makutuomarina pariin otteeseen ja luottohenkilö silloin, kun meinasi pukata häästressiä. Ja luonnollisesti hän auttoi hääkoristeluissa kuten muutama muukin ystävä, mutta työmäärä oli muutamia tunteja parina päivänä - enempää en kehtaisi edes vaatia. Kokemus syvensi ystävyyttämme entisestään, kun jaoimme tuon päivän jännityksen ihan eri tavalla kuin kenenkään muun kanssa, ja siitä jäi ihanat muistot. Eikö kaason tehtävä ole olla luottohenkilö, eikä mikään morsiamen kaikkien toiveiden täyttäjä? Morsiamet, älkää vaatiko liikaa kaasoilta. Ja kaasot, olette ihania kun jaksatte vaan olla henkisenä tukena kun morsian sitä tarvitsee ja ylimääräinen käsipari silloin tällöin. Enempää ei voi keneltäkään vaatia.

Nuo on tuollaisia juttuja mitä tehdään sit häämatkalla miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehto b. Kerrot mikä tilanne on ja jos morsian ei tajuat kerrot irtisanoutuvasi mahdottomasta.

Kannattaa myös ottaa esille tuo että hänen kaverinsa matkustavat kaukaa ka tuskin haluavat viettää päivän istuen odottamassa kun hän on mutakylvyssä.

Pitäisiköhän teidän käydä polkaisemassa suohon koko morsian. 

Siinä se tulisi mutakylpykin samalla kertaa. 

Vierailija kirjoitti:

Aloitus laittoi miettimään, mitä morsiamet oikein odottavat kaasoiltaan? Menin hiljattain naimisiin. Koska kaasoni asuu toisessa kaupungissa, kerroin hänelle että järkkään asioita helpottaakseni itse polttarini. En muutenkaan ole yllätysten ylin ystävä, joten tämä toimi hyvin. Meillä oli yksi seikkailuaktiviteetti, joka kustansi noin 20 euroa henkilö. Olin ajatellut, että se on kohtuullinen summa, johon kaikilla kavereilla on vielä varaa. Maksoin itse oman osuuteni, koska olin kerran päivän suunnitellutkin. Sitten oli pari ilmaista, kivaa muuta aktiviteettia. Oli ihanan rentoa yhdessäoloa, eikä tarvinnut kenenkään hössöttää takiani. Tykkäsin tosi paljon! Kaasoltani toivoin vain kahta asiaa: että hän pitäisi puheen häissämme ja olisi tukenani koko hääaamun ja päivän. Tietenkin hän oli häiden suunnitteluvaiheessa ns. makutuomarina pariin otteeseen ja luottohenkilö silloin, kun meinasi pukata häästressiä. Ja luonnollisesti hän auttoi hääkoristeluissa kuten muutama muukin ystävä, mutta työmäärä oli muutamia tunteja parina päivänä - enempää en kehtaisi edes vaatia. Kokemus syvensi ystävyyttämme entisestään, kun jaoimme tuon päivän jännityksen ihan eri tavalla kuin kenenkään muun kanssa, ja siitä jäi ihanat muistot. Eikö kaason tehtävä ole olla luottohenkilö, eikä mikään morsiamen kaikkien toiveiden täyttäjä? Morsiamet, älkää vaatiko liikaa kaasoilta. Ja kaasot, olette ihania kun jaksatte vaan olla henkisenä tukena kun morsian sitä tarvitsee ja ylimääräinen käsipari silloin tällöin. Enempää ei voi keneltäkään vaatia.

Vaikutat ihanalta ystävältä ja vipitön asenteesi on aivan parasta! :) Hyvä ystäväni meni pari vuotta sitten naimisiin, en itse ollut kaasona mutta seurasin läheltä sekä häiden että polttareiden järjestelyprosesseja. Morsian-ystäväni kertoi minulle, mitä toivoisi polttareilta. Tyyliin kuumailmapallo/ pienlentokone-tyylistä kallista seikkailuaktiviteettia. Morsian hoiti meille listan ihmisistä, joita toivoi kutsuttavan polttareihin. Listassa oli päälle 20 henkilöä mutta budjetin kannalta ongelma oli, että lopullinen pottariporukka oli aika pieni. Lisäksi osa oli lisäksi pitkämatkalaisia, joille tuli sekä polttareista että häistä majoitus- ja matkakuluja. Polttarisuunnittelu-kokouksessa huomasimme nopeasti, ettei millään saada niin pienellä porukalla kustannettua morsiamen toiveissa olevia kalliita extreme-juttuja. Keksimme kuitenkin muuta, halvempaa seikkailutoimintaa, jonka arvelimme sopivan morsiamelle. Polttareissa morsian kiitteli kovasti ja näytti iloiselta, mutta tunsin ystäväni tarpeeksi hyvin nähdäkseni että ilo ja kiitollisuus oli osin teeskenneltyä. Myöhemmin kysyin ystävältä, että mikä fiilis jäi polttareista ja hän vakuutteli, että "ihan hyvät", mutta myönsi että oliko koko päivän odottanut milloin se superjännä yllätys tulee, jota ei siis tullutkaan.

Just joo. Uskoo ken tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitus laittoi miettimään, mitä morsiamet oikein odottavat kaasoiltaan? Menin hiljattain naimisiin. Koska kaasoni asuu toisessa kaupungissa, kerroin hänelle että järkkään asioita helpottaakseni itse polttarini. En muutenkaan ole yllätysten ylin ystävä, joten tämä toimi hyvin. Meillä oli yksi seikkailuaktiviteetti, joka kustansi noin 20 euroa henkilö. Olin ajatellut, että se on kohtuullinen summa, johon kaikilla kavereilla on vielä varaa. Maksoin itse oman osuuteni, koska olin kerran päivän suunnitellutkin. Sitten oli pari ilmaista, kivaa muuta aktiviteettia. Oli ihanan rentoa yhdessäoloa, eikä tarvinnut kenenkään hössöttää takiani. Tykkäsin tosi paljon! Kaasoltani toivoin vain kahta asiaa: että hän pitäisi puheen häissämme ja olisi tukenani koko hääaamun ja päivän. Tietenkin hän oli häiden suunnitteluvaiheessa ns. makutuomarina pariin otteeseen ja luottohenkilö silloin, kun meinasi pukata häästressiä. Ja luonnollisesti hän auttoi hääkoristeluissa kuten muutama muukin ystävä, mutta työmäärä oli muutamia tunteja parina päivänä - enempää en kehtaisi edes vaatia. Kokemus syvensi ystävyyttämme entisestään, kun jaoimme tuon päivän jännityksen ihan eri tavalla kuin kenenkään muun kanssa, ja siitä jäi ihanat muistot. Eikö kaason tehtävä ole olla luottohenkilö, eikä mikään morsiamen kaikkien toiveiden täyttäjä? Morsiamet, älkää vaatiko liikaa kaasoilta. Ja kaasot, olette ihania kun jaksatte vaan olla henkisenä tukena kun morsian sitä tarvitsee ja ylimääräinen käsipari silloin tällöin. Enempää ei voi keneltäkään vaatia.

Vaikutat ihanalta ystävältä ja vipitön asenteesi on aivan parasta! :) Hyvä ystäväni meni pari vuotta sitten naimisiin, en itse ollut kaasona mutta seurasin läheltä sekä häiden että polttareiden järjestelyprosesseja. Morsian-ystäväni kertoi minulle, mitä toivoisi polttareilta. Tyyliin kuumailmapallo/ pienlentokone-tyylistä kallista seikkailuaktiviteettia. Morsian hoiti meille listan ihmisistä, joita toivoi kutsuttavan polttareihin. Listassa oli päälle 20 henkilöä mutta budjetin kannalta ongelma oli, että lopullinen pottariporukka oli aika pieni. Lisäksi osa oli lisäksi pitkämatkalaisia, joille tuli sekä polttareista että häistä majoitus- ja matkakuluja. Polttarisuunnittelu-kokouksessa huomasimme nopeasti, ettei millään saada niin pienellä porukalla kustannettua morsiamen toiveissa olevia kalliita extreme-juttuja. Keksimme kuitenkin muuta, halvempaa seikkailutoimintaa, jonka arvelimme sopivan morsiamelle. Polttareissa morsian kiitteli kovasti ja näytti iloiselta, mutta tunsin ystäväni tarpeeksi hyvin nähdäkseni että ilo ja kiitollisuus oli osin teeskenneltyä. Myöhemmin kysyin ystävältä, että mikä fiilis jäi polttareista ja hän vakuutteli, että "ihan hyvät", mutta myönsi että oliko koko päivän odottanut milloin se superjännä yllätys tulee, jota ei siis tullutkaan.

Ps. Ennen kuin kirjoitat lisää näitä täysin epäuskottavia romaaneita tänne, opettele kappalejakoa.

Pps. Kaksi ihmistä peräjälkeen juttelemassa, ihan samalla tyylillä ja ilman kappalejakoja.

Yp. Sun tehtävä on valvoa, ei keksiä satuja ketjuihin, unohtuiko?

Naisten polttarit on mennyt niiiiin tylsiksi!!!! Morsian makaa hemmotteluhoidoissa ja muut kittaa skumppaa ajankuluksi. Sitten tehdään yhdessä jotain mukahauskaa seikkailuhuonetta tms. Ihan hanurista!!!! Missä on sellainen ilkikurisuus, vaarallisuus, seikkailu? Morsian ei koskaan enää halua ”nolaamista” vaan jotain umpitylsää pehmoilua. Niiiiin turhaa tommoisia on ees järjestää, jossa morsian tekee toivelistan ja muut maksaa. Ei tuo mikään joulu ole.

Juokaa itsenne känään ja lesboilkaa porukalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö kaveriporukasta löydy yhtään kosmetologia?

-kiva brunssi ravintolassa

-kaveri tekee kynnet ja kasvohoidon

-joku kokkaustaitoinen tekee pientä naposteltavaa

-kaveri tekee iltameikin ja jos porukasta löytyy kampaaja niin aina kivempi

-joku iltaohjelma

Kellä muka on kavereina kosmetologeja ja kampaajia?

Alemmilla sosiaaliluokilla, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan opintotuella elämisestä, koska ovat aina eläneet toimeentulotuella.

Oletteko missään opiskelijajärjestöissä mukana? Esim monet osakunnat vuokraa jäsenilleen halvalla saunatiloja ihan Helsingin keskustasta. Sinne saunomaan ja iltaa viettämään, tekemään morsiamelle kasvo-& jalkahoitoja, hienon kampauksen ja meikit...

Mites jos tekisikin niin, että jokainen antaisi sen 20€ ja varaisitte etänä morsiamelle sillä jonkun brunssin, hoidon ja teatterilipun. Vain hänelle.

Hänelle ei tainnut sillä yhdessätekemisellä olla niinkään väliä, joten saisi sitten kaikki haluamansa jutut. Pitkämatkalaiset suorastaan säästävät, kun ei tarvitsekaan matkakuluja maksella ja yhteissummalla saisi nuo asiat jo ihan hyvin kasaan morsiamelle yksinänsä. Itselleni tulisi tuossa tilanteessa suuri kiusaus toimia näin, kun olen rahasta tarkka enkä yhtään tykkää tämäntyyppimisestä lokkeilusta yhtään.

Juokse, ap! Vetos vaikka graduun, mikä on kyllä ihan oikea, käypä syy.

Jos ap olet 22-23 vuotias, niin huh, hurjaa vauhtia olet opintosi suorittanut, jos gradua jo teet tässä vaiheessa!!

No juu, jonkun todella tunnistaa taas kerran siitä, että omat kommentit sarjana nuoletettu.

Wau!

Morsmaikku psykiatrille ja kehoitus saa yli 30 ylänuolta. Pikkusen läpinäkyvää.

Vierailija kirjoitti:

Viikonloppuna mua pyydettiin kaasoksi yhdessä toisen kaverin kanssa, ja nyt tuleva morsian on alkanut ideoida jo polttareitaan. Ensiksi listattiin mitä ei halua: ei mitään noloa, ei teemapukeutumista, ei missään nimessä yhteistä saunomista (nämä vielä ymmärrän), ei mitään pelejä, leikkejä, urheilua, seikkailujuttuja (en ymmärrä miksi kategorisesti ei). Sitten tuli toiveita mitä "olisi ihana" olla: brunssi ravintolassa kuohuviinillä, kuohuviiniä pitkin päivää, kaikenlaisia ihania hemmotteluhoitoja, kuten energiahoitoa, mutakylpyjä, hierontaa, kasvohoitoa, mani/pedikyyri, meikkaus iltaa varten. Tuo oli siis esimerkki listasta, josta voisimme valita ideoita noihin "hemmotteluhoitoihin". Lisäksi toiveena oli musikaali tai teatteri, sillä perusteella että "kun ei oo koskaan varaa mennä mutta olis ihana".

Ei meillä muillakaan ole varaa mennä, puhumattakaan että kustannettaisiin toiselle! Ollaan kaikki 22-23 vuotiaita opiskelijoita. Lisäksi osa porukasta tulee (jos tulee!) eri puolelta Suomea, kun vanha kaveriporukka on hajaantunut eri puolille opiskelemaan. Vain mä, toinen kaaso ja tämä morsian muutettiin pääkaupunkiseudulle, lähimmät muut polttareihin tulijat ovat 150 km päässä, osa jopa 400km etäisyydellä. Joten näille henkilöille olisi lisäksi tulossa matkakulut päälle.

Tiedän, että tuo morsian on aika lapsellinen monissa asioissa mutta silti olin aika hämmentynyt tuosta toivelistasta. Hän tietää kyllä hyvin, että kaikkien tulotaso on yhtä kuin opintotuki (joillain lisäksi lainaa) ja kesätöiden säästöt. Tullaan kaikki maaseudun pikkukaupungista perusvaatimattomista duunariperheistä, joten kenelläkään ei ole vanhempien sponssaamia asuntoja tms. varallisuutta. Siten luulisi kaverin tajuavan, että jos hänellä ei ole varaa normaalisti noihin hemmotteluhoitoihin eikä teatteriin/musikaaliin, niin miten ihmeessä meillä muilla olisi, plus vielä varaa kustantaa hänelle? Loukkaa myös ajatus, että polttareissa hän ei haluaisi tehdä mitään yhdessä vanhalla kaveriporukalla, joista suurin osa tulisi pitkän matkan takaa. Mielummin hän vain lilluisi yksin mutakylvyssä kun muut odotellaan day span aulassa.

Nyt mulla on joko kaksi vaihtoehtoa. Sanon suosiolla morsiamelle, että ahdistuin jo tuosta polttarikeskustelusta, ja päätän jättäytyä pois kaason hommista. Alan tekemään kohta gradua ja en jaksa tuollaista lisästressiä elämääni. Toinen vaihtoehto on, että jatkan kaasona mutta sanon suoraan että meillä ei ole yksinkertaisesti varaa tuollaisiin polttareihin, eli pakko ihan muuta ohjelmaa olisi luvassa. Jos käy niinkuin epäilen, vastaan tulee jotain vinkumista tyyliin "mutta kun tää on mulle niin ainutkertainen juttu", irtisanoudun kaason hommista. Toisaalta on mahdollista, että nämä ensi heinäkuulle buukatut häät ehtivät vielä peruuntua.

Sanot että höpsistä!

Miten naimisiinmenosta on tehty niin vaikeaa. Me pääsimme helpolla, kun varasimme maistraatin, kävimme itse valitsemassa vaatteet,teimme tarjottavat. Vieraita oli parikymmentä. Ihan miehen kanssa yhdessä suunnittelimme ja saimme hoidettua asiat.

Polttareita olen inhonnut sen jälkeen, kun työkaverini päätti, että haluaa minut polttareihinsa. Minua ei olisi kiinnostanut, mutta morsian piti sitä kunniatarjouksena, että minut on valittu siihen joukkoon. Maailman tylsin ilta, karkasin aika alkuillasta porukasta, kun en jaksanut katsoa sitä typerää touhua.

Kaasoksi en ole suostunut kenellekkään ja kummiksikaan ei ole tarvinnut alkaa, kun en kuulu kirkkoon.

Helppoa ja kätevää ja pysyy välit hyvinä kavereiden kanssa