Mistä lihavuus IHAN OIKEASTI johtuu (se ei johdu kaloreista)
Kommentit (55)
Itsehän olen Hymanin asiakas ja hoikistunut 57kg detox-dieetin ja uuden elämäntavan avulla.
If you still think a calorie is just a calorie, maybe this study will convince you otherwise. In a study of 154 countries that looked at the correlation of calories, sugar, and diabetes, scientists found that adding 150 calories a day to the diet barely raised the risk of diabetes in the population, but if those 150 calories came from soda, the risk of diabetes went up by 700 percent.
Some calories are addictive, others healing, some fattening, some metabolism-boosting. That’s because food doesn’t just contain calories, it contains information. Every bite of food you eat broadcasts a set of coded instructions to your body—instructions that can create either health or disease
Tämähän on helppo testata. Laitetaan joku 200-kiloinen tyyppi aavikolle pelkän veden kanssa kolmeksi viikoksi. Mitä veikkaatte, lähteekö paino putoamaan vai ei? Onko kaloreilla merkitystä?
Lihavuus johtuu itsehillinnän puutteesta, vaikka sitä ei kehopositiiviset kestä kuulla. Näin me hoikat ajattelemme, vaikka emme julkisesti sitä sanoisikaan ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus johtuu itsehillinnän puutteesta, vaikka sitä ei kehopositiiviset kestä kuulla. Näin me hoikat ajattelemme, vaikka emme julkisesti sitä sanoisikaan ääneen.
Eikä johdu.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus johtuu itsehillinnän puutteesta
Ei ole olemassa ihmistä, joka ei nälänhädässä laihtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus johtuu itsehillinnän puutteesta, vaikka sitä ei kehopositiiviset kestä kuulla. Näin me hoikat ajattelemme, vaikka emme julkisesti sitä sanoisikaan ääneen.
Tämä on minusta kiinnostava aihe. Tämä lähtee siitä oletuksesta, että ruualla on kaikille sama merkitys ja nautittavuusaste, muutenhan ei voisi tehdä johtopäätöstä siitä, että toinen jaksaa kieltäytyä toista paremmin tai toinen antaa helpommin periksi.
Minä en pidä leivonnaisista, pähkinäsuklaasta, suuresta osasta karkkeja, alkoholista, broilerista tai pastasta. Minulla on varmaan ihan äärettömän hyvä itsehillintä, kun pystyisin olla koskematta näihin, vaikka minut ympäröitäisiin niillä joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuus johtuu itsehillinnän puutteesta
Ei ole olemassa ihmistä, joka ei nälänhädässä laihtuisi.
Lihavuus on terveysriski. Miksi lihava siirtyisi terveysriskistä toiseen (nälänhätä)? Eikö olisi fiksumpaa elää terveellisesti?
Ylen puolella on tullut parikin dokkaria jossa katsottiin suolistobakteerien osuutta lihavuuteen. Huomattiin että mitä yksipuolisemmin syö, sitä huonommat bakteerit ja sitä herkemmin lihoo vaikka ei söisi niin paljon. Täytyy siis syödä monipuolisemmin eikä mikroruokaa ja muita valmisruokia joista on bakteereja tapettu.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että moni lihava ei näe toimintaansa. Puolisoni ja minä olemme entisiä kilpaurheilijoita. Mieheni loukkaantui kolmekymppisenä ja joutui lopettamaan urheilun. Syöminen jatkui. Nyt olemme viisikymppisiä. Minä olen jatkanut liikuntaa harrastusmielessä koko elämäni. Olen samoissa mitoissa kuin parikymppisenä. Miehellä on tällä hetkellä noin 40 kiloa ylipainoa. Hän näkee kuitenkin ehkä itsensä vain isona miehenä. Hänellä on monenlaista vaivaa polviongelmista kohonneeseen verenpaineeseen. Hän on myös erittäin perso makealle. Keksipaketi katoaa päivässä ihan ohikulkumatkalla. Joskus olen todellahuolissani ja puhun hänelle terveyssyiden vuoksi laihduttamisesta. Itse hän on sitä mieltä, että hänellä on käsittämättömän hidas aineenvaihdunta ja laihtuminen on hänelle mahdotonta. En usko, että hän kovin vanhaksi elää.
Minusta puheet hitaasta aineenvaihdunnasta ovat varsin kummallisia. Mitähän sillä aineenvaihdunnalla edes tuossa yhteydessä tarkoitetaan? Aineenvaihduntahan tarkoittaa sitä, miten keho hajottaa saadun ravinnon molekyylit ja rakentaa niistä toisenlaisia yhdisteitä. Jos tämä tapahtuu hitaasti, niin se tarkoittaa, että keho sulattaa ja käyttää ravinnon hitaasti hyödyksi? Miten se aiheuttaisi lihomista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että moni lihava ei näe toimintaansa. Puolisoni ja minä olemme entisiä kilpaurheilijoita. Mieheni loukkaantui kolmekymppisenä ja joutui lopettamaan urheilun. Syöminen jatkui. Nyt olemme viisikymppisiä. Minä olen jatkanut liikuntaa harrastusmielessä koko elämäni. Olen samoissa mitoissa kuin parikymppisenä. Miehellä on tällä hetkellä noin 40 kiloa ylipainoa. Hän näkee kuitenkin ehkä itsensä vain isona miehenä. Hänellä on monenlaista vaivaa polviongelmista kohonneeseen verenpaineeseen. Hän on myös erittäin perso makealle. Keksipaketi katoaa päivässä ihan ohikulkumatkalla. Joskus olen todellahuolissani ja puhun hänelle terveyssyiden vuoksi laihduttamisesta. Itse hän on sitä mieltä, että hänellä on käsittämättömän hidas aineenvaihdunta ja laihtuminen on hänelle mahdotonta. En usko, että hän kovin vanhaksi elää.
Minusta puheet hitaasta aineenvaihdunnasta ovat varsin kummallisia. Mitähän sillä aineenvaihdunnalla edes tuossa yhteydessä tarkoitetaan? Aineenvaihduntahan tarkoittaa sitä, miten keho hajottaa saadun ravinnon molekyylit ja rakentaa niistä toisenlaisia yhdisteitä. Jos tämä tapahtuu hitaasti, niin se tarkoittaa, että keho sulattaa ja käyttää ravinnon hitaasti hyödyksi? Miten se aiheuttaisi lihomista?
Kannattaa ensin opetella perusteita https://fi.wikipedia.org/wiki/Aineenvaihdunta
Ei helvetti, turha tänne edes mitään järkevää yrittää kirjoittaa.
Ihastuttava määrä ravitsemustieteilijöitä tälläkin palstalla. Tutkimuksissa on näköjään jo edetty siihen, että on varaa kumota perusasioita.
Vielä kriittisempää suhteessa Evidence Based Medicine https://medium.com/@drjasonfung/the-corruption-of-evidence-based-medici…
The examples in medicine are everywhere. Research is almost always paid for by pharmaceutical companies. But studies done by industry are well known to have positive results far more frequently. Trials run by industry are 70% more likely than government funded trials to show a positive result. Think about that for a second. If EBM says that 2+2 = 5 is correct 70% of the time, would you trust this sort of ‘science’?
Selective Publication — Negative trials (those that show no benefit for the drugs) are likely to be suppressed. For example, in the case of antidepressants, 36/37 studies that were favourable to drugs were published. But of the studies not favorable to drugs, a paltry 3/36 were published. Selective publication of positive (for the drug company) results means that a review of the literature would suggest that 94% of studies favor drugs where in truth, only 51% were actually positive. Suppose you know that your stockbroker publishes all his winning trades, but suppresses all his losing trades. Would you trust him with your money? But yet, we trust EBM with our lives, even though the same thing is happening.