Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko vakavasti masentuneilla jokin yhteinen luonteenpiirre?
05.09.2018 |
Kuten burnouteista sanotaan, että he ovat tunnollisia ja anorektikoista, että ovat perfektionisteja. Onko itsemurhaa hautovilla jotain yhteistä?
Kommentit (294)
Oman kokemukseni mukaan vaikeasti masentuneita yhdistää se, että he löytävät syyn ongelmiinsa aina itsensä ulkopuolelta. Oli kyse ylipainosta, ystävien puutteesta, aloitekyvyttömyydestä tai vastaavasta, niin syy ei ole koskaan heissä itsessään. Aina on selitys, jolla vastuu siirretään toisaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan vaikeasti masentuneita yhdistää se, että he löytävät syyn ongelmiinsa aina itsensä ulkopuolelta. Oli kyse ylipainosta, ystävien puutteesta, aloitekyvyttömyydestä tai vastaavasta, niin syy ei ole koskaan heissä itsessään. Aina on selitys, jolla vastuu siirretään toisaalle.
Näinkö tulkitset myös vakavasti masentuneen ihmisen jättämän itsemurhakirjeen, jossa hän toteaa tekonsa syyksi sen, ettei usko itseensä ja elämäänsä? Se on ainoa syy, joka kirjeessä teolle mainittiin. Missä on toisten syyttely tässä viestissä?
Vierailija kirjoitti:
Mä sanoisin että kyvyttömiä unohtamaan/ oppimaan elämään vaikeiden asioiden kanssa. Eivät osaa antaa menneisyyden olla vaan vatvovat ja junnaavat entisessä/pahoissa kokemuksissa. Ja ovat kyvyttömiä motivoitunaan omien ajatusratojensa muuttamiseen. Jonkun muun -olosuhteet, ihmiset, historia- pitäisi heidän mielestään muuttua jotta he voisivat olla onnellisia. Vastuu omasta itsestä sysätään muille.
Mä en kyllä sysännyt vastuuta itsestäni kenellekään muulle. Mulla enemmänkin ongelmana oli se, että koin olevani vastuussani ihan kaikesta: sellaisistakin asioista mihin en voinut vaikuttaa. Oli mun tehtävä taata, että kaikilla muilla on kivaa ja sit mä koin syyllisyyttä asioista, joita en ennättänyt/voinut tehdä tai muuttaa sillä hetkellä. Nykyään mä oppinut, etten pysty kantaa koko maailmaa hartioillani ja osaan aina välillä kieltäytyäkin. Se oma jaksaminen on nykyään korkeammalla arvoasteikoilla kun ennen. Ennen sitä mentiin pää kainalossa vaikka läpi harmaan kiven.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.
Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?
Ap
Miksi juuri masennus kiinnostaa, miksei työnarkomaanikoituja tai läheisriippuvoituja?
Koska aikuistuva lapseni on masentunut. Nyt pyöritän päässäni miksi...
Ap
Ja nyt yrität "ostaa" itsetuntoasi puhtaaksi hakemalla syitä muista rakenteista kuin teidän perheen sisäisistä? Et ole nähnyt sitä vaivaa, että tutustut juuri siihen yksilöön joka lapsesi on?
Toivoisin asiallista keskustelua. Syyttämiset ja syyllistämiset auttavat toista osapuolta ainoastaan masentumaan.
Ap
Tehdyistä virheistä pitää myös pystyä puhumaan riittävän avoimesti. Se, että asioita katsotaan vain vaaleanpunaisten sydämenmuotoisten lasine läpi ei johda mihinkään. Pitää uskaltaa tulla pois myös sieltä omalta mukavuus alueelta ja nähdä ne omat virheet.
Varmaan vatvovat menneitä epäonnistumisia ja kaltoinkohteluja. Ajattelevat niitä päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan vaikeasti masentuneita yhdistää se, että he löytävät syyn ongelmiinsa aina itsensä ulkopuolelta. Oli kyse ylipainosta, ystävien puutteesta, aloitekyvyttömyydestä tai vastaavasta, niin syy ei ole koskaan heissä itsessään. Aina on selitys, jolla vastuu siirretään toisaalle.
Minusta tuo on juuri toisin päin. Jos löytää syyn itsensä ulkopuolelta, niin ei tarvitse masentua. Silloinhan ongelma on itsensä ulkopuolella, eli hoidossa.
Ongelma tulee, kun alkaa itse syyttämään itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan vaikeasti masentuneita yhdistää se, että he löytävät syyn ongelmiinsa aina itsensä ulkopuolelta. Oli kyse ylipainosta, ystävien puutteesta, aloitekyvyttömyydestä tai vastaavasta, niin syy ei ole koskaan heissä itsessään. Aina on selitys, jolla vastuu siirretään toisaalle.
Näinkö tulkitset myös vakavasti masentuneen ihmisen jättämän itsemurhakirjeen, jossa hän toteaa tekonsa syyksi sen, ettei usko itseensä ja elämäänsä? Se on ainoa syy, joka kirjeessä teolle mainittiin. Missä on toisten syyttely tässä viestissä?
Mitäpä ulkopuolinen voi tuohon kommentoida. Lähinnä se kuulostaa kliseeltä, jota masentuneelle on kenties hoettu: "kyllä sun täytyy uskoa enemmän itseesi!".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.
Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?
Ap
Miksi juuri masennus kiinnostaa, miksei työnarkomaanikoituja tai läheisriippuvoituja?
Koska aikuistuva lapseni on masentunut. Nyt pyöritän päässäni miksi...
Ap
Ja nyt yrität "ostaa" itsetuntoasi puhtaaksi hakemalla syitä muista rakenteista kuin teidän perheen sisäisistä? Et ole nähnyt sitä vaivaa, että tutustut juuri siihen yksilöön joka lapsesi on?
Toivoisin asiallista keskustelua. Syyttämiset ja syyllistämiset auttavat toista osapuolta ainoastaan masentumaan.
Ap
Tehdyistä virheistä pitää myös pystyä puhumaan riittävän avoimesti. Se, että asioita katsotaan vain vaaleanpunaisten sydämenmuotoisten lasine läpi ei johda mihinkään. Pitää uskaltaa tulla pois myös sieltä omalta mukavuus alueelta ja nähdä ne omat virheet.
Toki. Sen takiahan olen tämän ketjun aloittanut, aloitinnjo yhden lauantaina, ja tulen varmaan aloittamaan muitakin. Ymmärtääkseni jokaisen masennukseen vaikuttavan näkökulman, jotta pystyn itse ymmärtämään nuoreni tilannetta.
Otan vastaan kaikki ajatukset, mutta syyllistävä kielenkäyttö ei ole rakentavaa, eikä auta sen enempää minua kuin lastanikaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä luonteenpiirteistä, mutta ehkä heillä on realistinen kuva maailmasta ja ymmärtävät sen olevan vähintäänkin ongelmallinen.
Eräs psykologi kertoi minulle että ei-masentuneiden ihmisten näkemys tulevaisuuden mahdollisuuksista on keskimäärin hivenen verran perusteettoman optimismin puolella. Masennuksessa tämä usein karsiutuu pois ja menee helposti perusteettoman pessimisminkin puolelle. Petollista on se että molemmissa vaiheissa masentunut tuntee näkevänsä asiat entistä selkeämmin, vaikka se "normaali moodi" terveelle ihmiselle onkin tietynlainen luottamus tulevaisuuteen.
Nyt ollaan oleellisen äärellä. Itse masentuneena koen juurikin että nyt näen ”selkeämmin” (mitä nuo normaalit ei näe). Eli tunnen olevani sairas mutta samaan aikaan valaistunut. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olen ollut vakavasti masentunut, mutta olen seurustellut siihen sairastuneen kanssa. Hän oli nuori ihminen, mutta henkisesti täysin lopussa. Hänen elämänsä oli ollut sellaista, että se oli vienyt kaikki hänen voimavaransa. Hän ei enää pystynyt jatkamaan eteenpäin.
Ajatteleeko masentuneet liikaa? Ovat negatiivisiä, mutta pelkäävät epäonnistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennusta, itsemurhia, pahoinpitelyitä ja henkirikoksia esiintyy eniten niillä alueilla, joiden asukkaat saavat vähiten alkuaine litiumia juomavedestä ja ravinnosta.
Vähiten masennusta, itsemurhia, pahoinpitelyitä ja henkirikoksia taas esiintyy niillä alueilla, joiden asukkaat saavat eniten litiumia juomavedestä ja ravinnosta. Samoin elinikä on pisin alueilla, joiden asukkaat saavat eniten litiumia juomavedestään ja ravinnostaan.
Litium on luonnossa esiintyvä alkuaine, joka on elintärkeä ihmisen mielenterveydelle. Se ehkäisee ja parantaa tehokkaasti masennusta ja sen puute aiheuttaa masennusta ja muita mielenterveyden häiriöitä.
Ohessa uusimpia suomalaisia ja ulkomaisia tieteellisiä tutkimusartikkeleita aiheesta:
http://www.s-penttinen.fi/wp-content/uploads/2017/12/lithium.jpg
https://www.terve.fi/artikkelit/itsemurhaluvut-alas-juomaveden-lisaaine…
https://www.nytimes.com/2014/09/14/opinion/sunday/should-we-all-take-a-…
https://www.medscape.com/viewarticle/881537
http://www.lowdoselithium.com/lithium-as-a-therapy/
https://www.mdedge.com/psychiatry/article/150510/depression/rethinking-…
https://ki.se/en/news/longer-telomeres-after-treatment-with-lithium
https://www.organicnewsroom.com/lithium-orotate/
Tämä!
Masennus ja muut mielialahäiriöt ovat kemiaa ja vaurioita aivojen hermoratajärjestelmässä. Syyt voivat olla geneettisiä, ympäristötekijöiden muovaamia ja esim. puutostilojen aiheuttamia. Tai kaikkien näiden yhdistelmiä.
Esim. B12-vitamiinin puutos on yleinen psykoosin aiheuttaja, joka korjaantuu B12-korvaushoidolla. Lithium korjaa tehokkaasti masennusta, maniaa ja jopa ennaltaehkäisee monia aivojen rappeumasairauksia. Pitkäketjuiset Omega-3-rasvahapot DHA ja EPA taas vaikuttavat suoraan aivosolujen reseptoreihin. Suomalaisilla yleinen jodin puutos vaikuttaa myös aivoihin. Ja niin edelleen. Aivoterveydelle elintärkeiden aineiden puutos aiheuttaa suoraan mielialahäiriön, kuten masennuksen, oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä luonteenpiirteistä, mutta ehkä heillä on realistinen kuva maailmasta ja ymmärtävät sen olevan vähintäänkin ongelmallinen.
Eräs psykologi kertoi minulle että ei-masentuneiden ihmisten näkemys tulevaisuuden mahdollisuuksista on keskimäärin hivenen verran perusteettoman optimismin puolella. Masennuksessa tämä usein karsiutuu pois ja menee helposti perusteettoman pessimisminkin puolelle. Petollista on se että molemmissa vaiheissa masentunut tuntee näkevänsä asiat entistä selkeämmin, vaikka se "normaali moodi" terveelle ihmiselle onkin tietynlainen luottamus tulevaisuuteen.
Nyt ollaan oleellisen äärellä. Itse masentuneena koen juurikin että nyt näen ”selkeämmin” (mitä nuo normaalit ei näe). Eli tunnen olevani sairas mutta samaan aikaan valaistunut. Tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan.
Olen ehdottomasti samaa mieltä. Optimismi kannattelee hyvää oloa. Että jaksaa uskoa ja luottaa. Kaikesta huolimatta.
Jos minulle meinaa iskeä alakulo, niin alan vain luottamaan entistä enemmän, että kaikki kyllä järjestyy. Tällä saan pysäytettyä kierteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatteleeko masentuneet liikaa? Ovat negatiivisiä, mutta pelkäävät epäonnistua.
Luulen, että ongelma on siinä, että ajatukset menevät samaa rataa. Siksi esim mindfulness auttaa monia, koska siinä pystytäön keskeyttämään ajatukset.
Onko kokemuksia, mihin tilanteeseen ajatusten katkaiseminen ei sovi?
Vierailija kirjoitti:
älykkyys ja herkkyys komppaan. t masentunut
Älykkyydellä ei ole tutkimusten mukaan tekemistä masennusalttiuden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennusta, itsemurhia, pahoinpitelyitä ja henkirikoksia esiintyy eniten niillä alueilla, joiden asukkaat saavat vähiten alkuaine litiumia juomavedestä ja ravinnosta.
Vähiten masennusta, itsemurhia, pahoinpitelyitä ja henkirikoksia taas esiintyy niillä alueilla, joiden asukkaat saavat eniten litiumia juomavedestä ja ravinnosta. Samoin elinikä on pisin alueilla, joiden asukkaat saavat eniten litiumia juomavedestään ja ravinnostaan.
Litium on luonnossa esiintyvä alkuaine, joka on elintärkeä ihmisen mielenterveydelle. Se ehkäisee ja parantaa tehokkaasti masennusta ja sen puute aiheuttaa masennusta ja muita mielenterveyden häiriöitä.
Ohessa uusimpia suomalaisia ja ulkomaisia tieteellisiä tutkimusartikkeleita aiheesta:
http://www.s-penttinen.fi/wp-content/uploads/2017/12/lithium.jpg
https://www.terve.fi/artikkelit/itsemurhaluvut-alas-juomaveden-lisaaine…
https://www.nytimes.com/2014/09/14/opinion/sunday/should-we-all-take-a-…
https://www.medscape.com/viewarticle/881537
http://www.lowdoselithium.com/lithium-as-a-therapy/
https://www.mdedge.com/psychiatry/article/150510/depression/rethinking-…
https://ki.se/en/news/longer-telomeres-after-treatment-with-lithium
https://www.organicnewsroom.com/lithium-orotate/
Tämä!
Masennus ja muut mielialahäiriöt ovat kemiaa ja vaurioita aivojen hermoratajärjestelmässä. Syyt voivat olla geneettisiä, ympäristötekijöiden muovaamia ja esim. puutostilojen aiheuttamia. Tai kaikkien näiden yhdistelmiä.
Esim. B12-vitamiinin puutos on yleinen psykoosin aiheuttaja, joka korjaantuu B12-korvaushoidolla. Lithium korjaa tehokkaasti masennusta, maniaa ja jopa ennaltaehkäisee monia aivojen rappeumasairauksia. Pitkäketjuiset Omega-3-rasvahapot DHA ja EPA taas vaikuttavat suoraan aivosolujen reseptoreihin. Suomalaisilla yleinen jodin puutos vaikuttaa myös aivoihin. Ja niin edelleen. Aivoterveydelle elintärkeiden aineiden puutos aiheuttaa suoraan mielialahäiriön, kuten masennuksen, oireita.
Mistäs sitä litiumia saa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan vaikeasti masentuneita yhdistää se, että he löytävät syyn ongelmiinsa aina itsensä ulkopuolelta. Oli kyse ylipainosta, ystävien puutteesta, aloitekyvyttömyydestä tai vastaavasta, niin syy ei ole koskaan heissä itsessään. Aina on selitys, jolla vastuu siirretään toisaalle.
Näinkö tulkitset myös vakavasti masentuneen ihmisen jättämän itsemurhakirjeen, jossa hän toteaa tekonsa syyksi sen, ettei usko itseensä ja elämäänsä? Se on ainoa syy, joka kirjeessä teolle mainittiin. Missä on toisten syyttely tässä viestissä?
Mitäpä ulkopuolinen voi tuohon kommentoida. Lähinnä se kuulostaa kliseeltä, jota masentuneelle on kenties hoettu: "kyllä sun täytyy uskoa enemmän itseesi!".
Hänelle olisi ollut tarjolla apua, mutta liian vähän ja liian myöhään. Hän ei enää jaksanut tarttua siihen kiinni. Ehkä lapsuudenperheen hoitokielteisyys vaikutti myös voimakkaasti: kaikki sairaudet, myös ne fyysiset olivat kuulemma mielen heikkoutta eikä niihin siksi pitänyt kiinnittää mitään huomiota, vaan jatkaa toimintaa niistä välittämättä (kovassa kuumeessa raahauduttava kouluun jne.).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.
Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.
Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.
Ap
Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.
En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.
Ap
Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.
Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?
Ap
Miksi juuri masennus kiinnostaa, miksei työnarkomaanikoituja tai läheisriippuvoituja?
Koska aikuistuva lapseni on masentunut. Nyt pyöritän päässäni miksi...
Ap
Ja nyt yrität "ostaa" itsetuntoasi puhtaaksi hakemalla syitä muista rakenteista kuin teidän perheen sisäisistä? Et ole nähnyt sitä vaivaa, että tutustut juuri siihen yksilöön joka lapsesi on?
Toivoisin asiallista keskustelua. Syyttämiset ja syyllistämiset auttavat toista osapuolta ainoastaan masentumaan.
Ap
Tehdyistä virheistä pitää myös pystyä puhumaan riittävän avoimesti. Se, että asioita katsotaan vain vaaleanpunaisten sydämenmuotoisten lasine läpi ei johda mihinkään. Pitää uskaltaa tulla pois myös sieltä omalta mukavuus alueelta ja nähdä ne omat virheet.
Toki. Sen takiahan olen tämän ketjun aloittanut, aloitinnjo yhden lauantaina, ja tulen varmaan aloittamaan muitakin. Ymmärtääkseni jokaisen masennukseen vaikuttavan näkökulman, jotta pystyn itse ymmärtämään nuoreni tilannetta.
Otan vastaan kaikki ajatukset, mutta syyllistävä kielenkäyttö ei ole rakentavaa, eikä auta sen enempää minua kuin lastanikaan.Ap
Miten aloitusten tekeminen ajanvietteenä käytettävällä palstalla auttaa lastasi? Oletko itse käynyt puhumassa ammattilaiselle omasta voimattamuudestasi auttaa lastasi? Vaikka sinulla olisi kaikki tieto masennuksesta ei tee lapsestasi tervettä.
Alue: Aihe vapaa
Eräs psykologi kertoi minulle että ei-masentuneiden ihmisten näkemys tulevaisuuden mahdollisuuksista on keskimäärin hivenen verran perusteettoman optimismin puolella. Masennuksessa tämä usein karsiutuu pois ja menee helposti perusteettoman pessimisminkin puolelle. Petollista on se että molemmissa vaiheissa masentunut tuntee näkevänsä asiat entistä selkeämmin, vaikka se "normaali moodi" terveelle ihmiselle onkin tietynlainen luottamus tulevaisuuteen.