Onko vakavasti masentuneilla jokin yhteinen luonteenpiirre?
Kuten burnouteista sanotaan, että he ovat tunnollisia ja anorektikoista, että ovat perfektionisteja. Onko itsemurhaa hautovilla jotain yhteistä?
Kommentit (294)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.
Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?
Ap
Kai sinä ymmärrät, että ei ole mitään the piirrettä? Masenuksen voi aiheuttaa ihan vaan se, että ei osaa valita mitä pesuainetta kaupasta ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.
Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?
Ap
Miksi juuri masennus kiinnostaa, miksei työnarkomaanikoituja tai läheisriippuvoituja?
Koska aikuistuva lapseni on masentunut. Nyt pyöritän päässäni miksi...
Ap
No, olet nyt saanut monta vastausta: herkkyys, älykkyys, tunnollisuus, vaativuus, perfektionismi. Ole hyvä, siinä kyselyn tulokset.
Vierailija kirjoitti:
Geenit altistavat tutkitusti vaikea-asteiselle masennukselle. Ei siihen mitään traumoja tai huonoja lapsuuskoteja tarvita.
Terapia lienee sitten aika turhaa. Eihän sillä geenejä muuteta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.
Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?
Ap
Kai sinä ymmärrät, että ei ole mitään the piirrettä? Masenuksen voi aiheuttaa ihan vaan se, että ei osaa valita mitä pesuainetta kaupasta ostaa.
Aiheutat myötä häpeää noloilla kommenteillasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.
Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?
Ap
Miksi juuri masennus kiinnostaa, miksei työnarkomaanikoituja tai läheisriippuvoituja?
Koska aikuistuva lapseni on masentunut. Nyt pyöritän päässäni miksi...
Ap
Miksi et kysy häneltä suoraan? Pelkäätkö mitä joutuisit kuulemaan?
Kaikki liittyy kaikkeen. Se tunnollisuus, joka sitten näkyy ylisuorittamisena on mekanismi suojella sitä herkkää sisintä. Ylisuorittamalla saa muiden silmiin hyvää tulosta aikaan ja sitten ei tule pahoja sanoja niiltämuilta, mieltä kaihertamaan. Vuosia tätä tehneenä sitten murtuu, kun ei ikuisesti jaksa. Tulloksena burnout ja kun tälainen oravanpyörä on kokoajan menossa, sitä masentuu. Joutuu alituiseen pelkäämään muita ihmisiä. Ilkeys kun ei näy päälleppäin ihmisestä.
Oma äitini on tunnekylmä työnarkomaani ja suosi aina veljeäni, joka on samanlainen. Minä olen hitaampi, mutta lahjakas muissa asioissa. Sekä liian herkkä. Koko ajan on harteilla taakkana omat heikkoudet ja pelko siitä, että vastaan tulee ilkeä ihminen joka huomaa tämän ja käyttää hyväkseen. Ja se on heidän oikeutensa. Heikompaahan saa ruoskia tässä maailmassa niin kuin huvittaa ja ketään ei kiinnosta.
Mä en oikein ymmärrä sitä masennuksen ja masentuneiden glorifioimista. Ovat niin älykkäitä,herkkiä,tunnollisia,mitä tahansa paitsi kyvyttömiä muuttamaan haitallisia ajatusmalleja ja uskomuksiaan. Ihminen masentuu kun omat halut,toiveet ja ajatukset eivät kohtaa ympäröivän maailman kanssa. Jos ei voi muuttaa olosuhteita, täytyy muuttaa ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.
Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?
Ap
Miksi juuri masennus kiinnostaa, miksei työnarkomaanikoituja tai läheisriippuvoituja?
Koska aikuistuva lapseni on masentunut. Nyt pyöritän päässäni miksi...
Ap
Teillä ei taida olla kovin läheiset, kun ette ilmeisesti puhu asioista juurikaan keskenänne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.
Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?
Ap
Miksi juuri masennus kiinnostaa, miksei työnarkomaanikoituja tai läheisriippuvoituja?
Koska aikuistuva lapseni on masentunut. Nyt pyöritän päässäni miksi...
Ap
Mitä hän on sanonut, kun olette asiasta keskustelleet?
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein ymmärrä sitä masennuksen ja masentuneiden glorifioimista. Ovat niin älykkäitä,herkkiä,tunnollisia,mitä tahansa paitsi kyvyttömiä muuttamaan haitallisia ajatusmalleja ja uskomuksiaan. Ihminen masentuu kun omat halut,toiveet ja ajatukset eivät kohtaa ympäröivän maailman kanssa. Jos ei voi muuttaa olosuhteita, täytyy muuttaa ajatuksia.
Syöpä paranee kun syö nakkeja. Ainakin mun mielestä. Vaikken mitään asiasta tiedäkään niin mielipide on joka asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomautuksena vaan, että kaikki vakavasti masentuneet eivät haudo itsemurhaa eivätkä kaikki itsemurhan tehneet kärsi masennuksesta. Itsetuhoisuuteen on muitakin syitä. Noin puolet itsemurhan tehneistä kärsii masennuksesta.
Olen ymmärtänyt, että itsemurha-ajatusten vuoksi se vakavan masennuksen diagnoosi saadaan. Ilman niitä masennus olisi keskivaikea.
Ei. Se masennuksen vakavuusaste ei liity siihen, että keskivaikean masennuksen omaavalla henkilöllä ei olisi itsemurha-ajatuksia ja vaikean olisi, vaan se liittyy henkilön toimintakykyyn. Keskivaikeassa masennuksessa toimintakyky selkeästi heikentynyt verrattanu lievään ja vaikeasta masennuksesta kärsivän henkilön toiminta-/työkyky olematon.
Ok, kiitos tiedosta.
Tarkoitan silti aloituksessani vakavasti masentunutta. Kaikkihan nyt välillä masentuvat jossain määrin, mutta pystyvät elämään normaalisti.
Ap
tän takia mä tykkään käyttää diagnosoidusta masennuksesta sanaa depressio, koska se on ihan eri asia kun kaikkien kokema masennustunne. oon ite käyny läpi vaikean depression ja meinasin heittää vesilinnulla jokaista joka sillon totes: "oon mäkin ollu joskus vähän masentunut. se on ihan normaalia. siitä vaan alat taas tekee asioita normaalisti".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.
Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?
Ap
Miksi juuri masennus kiinnostaa, miksei työnarkomaanikoituja tai läheisriippuvoituja?
Koska aikuistuva lapseni on masentunut. Nyt pyöritän päässäni miksi...
Ap
Ja nyt yrität "ostaa" itsetuntoasi puhtaaksi hakemalla syitä muista rakenteista kuin teidän perheen sisäisistä? Et ole nähnyt sitä vaivaa, että tutustut juuri siihen yksilöön joka lapsesi on?
Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.
Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.
Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys, herkkyys ja se että heitä on kohdeltu kaltoin ja julmasti lapsena. Kaltoinkohtelu ja henkinen väkivalta voi heidän mielestään olla ihan normaali lapsuus, kun ei koko ajan pieksetty ja juopoteltu kerran.
Emotionaalinen kaltoinkohtelu on vaikea tunnistaa jos siihen on kasvanut aivan pienestä pitäen.
Ovatko kaikki masentuneet älykkäitä? Kirjoitusten perusteella en olisi osannut päätellä.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.
Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?
Ap
Miksi juuri masennus kiinnostaa, miksei työnarkomaanikoituja tai läheisriippuvoituja?
Koska aikuistuva lapseni on masentunut. Nyt pyöritän päässäni miksi...
Ap
Ja nyt yrität "ostaa" itsetuntoasi puhtaaksi hakemalla syitä muista rakenteista kuin teidän perheen sisäisistä? Et ole nähnyt sitä vaivaa, että tutustut juuri siihen yksilöön joka lapsesi on?
Toivoisin asiallista keskustelua. Syyttämiset ja syyllistämiset auttavat toista osapuolta ainoastaan masentumaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys
Kaikessa on aina kyse heistä. He eivät osaa puhua muusta kuin itsestään. Ja nimenomaan niin, että he ovat niitä sankareita ja kaikki muut syypäitä heidän ongelmiinsa. Ymmärrän ette te masentuneet näätte asian toisin, mutta ulkopuolisen silmin kyse on silkasta itsekyydestä kuinka kaikki ei pyöri teidän ympräillä ja kaikki ei mene tismalleen niin kuin te haluatte.
Tässäkin keskustelussa näkee kuinka he ei tuo esille itsestään mitään negatiivista vaan esim. älykkyyden. Ikään kuin he olisivat kaikien muiden yläpuolella, kun ovat niin herkkiä ja älykkäitä.
Mikä sinut sitten nostaa kaikkien masentuneiden yläpuolelle? Kauna ja kateus? Vai kuuluminen moraaliseen enemmistöön, joka ei sentään kuvittele itsestään liikoja?
Mutta miksi sitten kuvittelet olevasi tässä asiassa ylituomari?
Aikuisuuteen siirtyminen on kriisi itsessään. Lapsesi masennus saattaa johtua siitäkin. Itselläni oli aikoinaan 21-vuotiskriisi.
Tosin itselläni on myös c-ptsd, johtuen lapsuudenkodista ja koulukiusaamisesta. Olin ja olen myös ylitunnollinen, yliempaattinen, yliherkkä ja kognitiiviset kykyni ovat selkeästi yli keskiarvon (psyk tutkimuksissa todettu). Painotus esiliitteellä "yli". Nuo em asiat eivät ole vain hyvä asia. Toki, olen ystävällinen, avulias ja teen työni hyvin. Vastapuolena en osaa sanoa ei, en osaa puolustautua, olen kuin piesty koiranpentu. Mikään ei riitä minulle, ja suuntaan negatiiviset tunteet sisäänpäin.
Kognitiivisista kyvyistä mainitsin koska joku mainitsi äkykkyyden. Älykkyysosamäärää ei ole määritelty, tosin, tuo ei ole sama asia. Yksi asia joka kuuluu masennukseeni on myös se, että minua surettaa se mikä olisin voinut olla. Elämättä jäänyt elämä. Kaikki se tieto ja taito mikä minulla oli; kun minussa olisi ollut ainesta vaikka mihin, mutta työkalut puuttu.
Kiitos, luen paremmalla ajalla.
Sen opin heti alusta, että halusin rajata kysymyksessäni pois tyypin I traumat.
Ap