Onko vakavasti masentuneilla jokin yhteinen luonteenpiirre?

Itsehoitokohta oli mielenkiintoinen traumaterapiasivulla eli 20 minuutin kirjoittaminen.

En oikein usko, että ohjeella tarkoitettiin Aihe vapaalla kirjoittamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.

Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?

Ap

Miksi juuri masennus kiinnostaa, miksei työnarkomaanikoituja tai läheisriippuvoituja?

Koska aikuistuva lapseni on masentunut. Nyt pyöritän päässäni miksi...

Ap

Ja nyt yrität "ostaa" itsetuntoasi puhtaaksi hakemalla syitä muista rakenteista kuin teidän perheen sisäisistä? Et ole nähnyt sitä vaivaa, että tutustut juuri siihen yksilöön joka lapsesi on? 

Toivoisin asiallista keskustelua. Syyttämiset ja syyllistämiset auttavat toista osapuolta ainoastaan masentumaan.

Ap

Ongelmallisissa perheissä ongelmista ei puhuta ääneen. Minun vanhempani ei sairastuttuani kysellyt voinnistani minulta, vaan soitteli psykiatriselle sairaanhoitajalle. Hoitaja piti sitä kummallisena, niin myös minä.

Vierailija kirjoitti:

Itsehoitokohta oli mielenkiintoinen traumaterapiasivulla eli 20 minuutin kirjoittaminen.

En oikein usko, että ohjeella tarkoitettiin Aihe vapaalla kirjoittamista.

Miksi tulet tällaiseen keskusteluun, jos et kestä sen sisältöä? Tuleeko paha olo? Herääkö omat heikkoudet sisällä, kun pitää vähän lukea toisten ihmisten tuntoja? Entä jos tässä keskustelussa kirjoittaa joku läheisesi?

Asia joka tuli tuttuja masentuneita ajatellessa mieleen, en siis tiedä eli ottakaa tai jättäkää: henkinen ummetus. Ne tuttuni joilla on vakava masennus, yhtä lukuunottamatta ovat umpimielisiä. Eivät virtaa eteenpäin. En tarkoita introverttiyttä.

Vai onko Suomessa vain keskimääräistä enemmän tätä "ummetusta"?

Vierailija kirjoitti:

Myös muu ympäristö kuin koti voi vaikuttaa että ihminen masentuu esimerkiksi vanhempana. Ei kotia voi aina syyttää kaikesta. Erilaiset negatiiviset elämäntapahtumat, esim. raiskaus voi aiheuttaa pahaakin jälkeä myöhemmin.

Totta, toisaalta raiskaus on selkeä syy, jonka voi käsitellä pois, jolloin pelko ja ahdistukset lievittävät. Lapsuuden traumoja on vaikeampi käsitellä, koska ne ovat niin sisään rakennettuja ihmisessä. Niistä johtuvan ahdistuksen ja masennuksen syitä on sittwn vaikeampi ja hitaampi käsitellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehoitokohta oli mielenkiintoinen traumaterapiasivulla eli 20 minuutin kirjoittaminen.

En oikein usko, että ohjeella tarkoitettiin Aihe vapaalla kirjoittamista.

Miksi tulet tällaiseen keskusteluun, jos et kestä sen sisältöä? Tuleeko paha olo? Herääkö omat heikkoudet sisällä, kun pitää vähän lukea toisten ihmisten tuntoja? Entä jos tässä keskustelussa kirjoittaa joku läheisesi?

Isän uusioperheessä on mt-ongelmainen. Hänen ei tietääkseni ole masentunut.

Tarkoitin sitä, että 20 minuutin kirjoittamisesta on teille hyötyä, Aihe vapaasta ei ole. Ryhmätapaamisista vertaistenne kanssa on apua, Aihe vapaasta ei ole.

PS Olen todella, todella älykäs. Todella.

Vierailija kirjoitti:

Asia joka tuli tuttuja masentuneita ajatellessa mieleen, en siis tiedä eli ottakaa tai jättäkää: henkinen ummetus. Ne tuttuni joilla on vakava masennus, yhtä lukuunottamatta ovat umpimielisiä. Eivät virtaa eteenpäin. En tarkoita introverttiyttä.

Vai onko Suomessa vain keskimääräistä enemmän tätä "ummetusta"?

Ja onko psyykkinen ummetus syy vai seuraus masentumiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.

Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?

Ap

Miksi juuri masennus kiinnostaa, miksei työnarkomaanikoituja tai läheisriippuvoituja?

Koska aikuistuva lapseni on masentunut. Nyt pyöritän päässäni miksi...

Ap

Ja nyt yrität "ostaa" itsetuntoasi puhtaaksi hakemalla syitä muista rakenteista kuin teidän perheen sisäisistä? Et ole nähnyt sitä vaivaa, että tutustut juuri siihen yksilöön joka lapsesi on? 

Toivoisin asiallista keskustelua. Syyttämiset ja syyllistämiset auttavat toista osapuolta ainoastaan masentumaan.

Ap

Ongelmallisissa perheissä ongelmista ei puhuta ääneen. Minun vanhempani ei sairastuttuani kysellyt voinnistani minulta, vaan soitteli psykiatriselle sairaanhoitajalle. Hoitaja piti sitä kummallisena, niin myös minä.

No, meillä on aina puhuttu. Tällä hetkellä Nuori itsekin ihmettelee, miksi ei voi enää puhua.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehoitokohta oli mielenkiintoinen traumaterapiasivulla eli 20 minuutin kirjoittaminen.

En oikein usko, että ohjeella tarkoitettiin Aihe vapaalla kirjoittamista.

Miksi tulet tällaiseen keskusteluun, jos et kestä sen sisältöä? Tuleeko paha olo? Herääkö omat heikkoudet sisällä, kun pitää vähän lukea toisten ihmisten tuntoja? Entä jos tässä keskustelussa kirjoittaa joku läheisesi?

Isän uusioperheessä on mt-ongelmainen. Hänen ei tietääkseni ole masentunut.

Tarkoitin sitä, että 20 minuutin kirjoittamisesta on teille hyötyä, Aihe vapaasta ei ole. Ryhmätapaamisista vertaistenne kanssa on apua, Aihe vapaasta ei ole.

PS Olen todella, todella älykäs. Todella.

Loppukommentti tekee täysin selväksi sen, että olet kaikkea muuta kuin älykäs. Fiksu tyyppi ei tule tällaiseen keskusteluun kehumaan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehoitokohta oli mielenkiintoinen traumaterapiasivulla eli 20 minuutin kirjoittaminen.

En oikein usko, että ohjeella tarkoitettiin Aihe vapaalla kirjoittamista.

Miksi tulet tällaiseen keskusteluun, jos et kestä sen sisältöä? Tuleeko paha olo? Herääkö omat heikkoudet sisällä, kun pitää vähän lukea toisten ihmisten tuntoja? Entä jos tässä keskustelussa kirjoittaa joku läheisesi?

Isän uusioperheessä on mt-ongelmainen. Hänen ei tietääkseni ole masentunut.

Tarkoitin sitä, että 20 minuutin kirjoittamisesta on teille hyötyä, Aihe vapaasta ei ole. Ryhmätapaamisista vertaistenne kanssa on apua, Aihe vapaasta ei ole.

PS Olen todella, todella älykäs. Todella.

Vähän off topic, mutta aikoinaan minulla oli tuhatsivuinen ketju avioerostani. Ja se kyllä auttoi minua todella paljon. Kiitos av-mammojen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.

Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?

Ap

Miksi juuri masennus kiinnostaa, miksei työnarkomaanikoituja tai läheisriippuvoituja?

Koska aikuistuva lapseni on masentunut. Nyt pyöritän päässäni miksi...

Ap

Ja nyt yrität "ostaa" itsetuntoasi puhtaaksi hakemalla syitä muista rakenteista kuin teidän perheen sisäisistä? Et ole nähnyt sitä vaivaa, että tutustut juuri siihen yksilöön joka lapsesi on? 

Toivoisin asiallista keskustelua. Syyttämiset ja syyllistämiset auttavat toista osapuolta ainoastaan masentumaan.

Ap

Ongelmallisissa perheissä ongelmista ei puhuta ääneen. Minun vanhempani ei sairastuttuani kysellyt voinnistani minulta, vaan soitteli psykiatriselle sairaanhoitajalle. Hoitaja piti sitä kummallisena, niin myös minä.

No, meillä on aina puhuttu. Tällä hetkellä Nuori itsekin ihmettelee, miksi ei voi enää puhua.

Ap

Meilläkin on puhuttu. Vanhempani terapoi itseään minulle lapsuudesta alkaen. Sitten löin sairastuttuani hanat kiinni. Enää en kovin paljon ole tekemisissä hänen kanssaan.

Masennusta, itsemurhia, pahoinpitelyitä ja henkirikoksia esiintyy eniten niillä alueilla, joiden asukkaat saavat vähiten alkuaine litiumia juomavedestä ja ravinnosta.

Vähiten masennusta, itsemurhia, pahoinpitelyitä ja henkirikoksia taas esiintyy niillä alueilla, joiden asukkaat saavat eniten litiumia juomavedestä ja ravinnosta.  Samoin elinikä on pisin alueilla, joiden asukkaat saavat eniten litiumia juomavedestään ja ravinnostaan.

Litium on luonnossa esiintyvä alkuaine, joka on elintärkeä ihmisen mielenterveydelle. Se ehkäisee ja parantaa tehokkaasti masennusta ja sen puute aiheuttaa masennusta ja muita mielenterveyden häiriöitä.

Ohessa uusimpia suomalaisia ja ulkomaisia tieteellisiä tutkimusartikkeleita aiheesta:

http://www.s-penttinen.fi/wp-content/uploads/2017/12/lithium.jpg

https://www.terve.fi/artikkelit/itsemurhaluvut-alas-juomaveden-lisaaine…

https://www.nytimes.com/2014/09/14/opinion/sunday/should-we-all-take-a-…

https://www.medscape.com/viewarticle/881537

http://www.lowdoselithium.com/lithium-as-a-therapy/

https://www.mdedge.com/psychiatry/article/150510/depression/rethinking-…

https://ki.se/en/news/longer-telomeres-after-treatment-with-lithium

https://www.organicnewsroom.com/lithium-orotate/

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10826662

http://www.s-penttinen.fi/?p=723

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.

Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?

Ap

Miksi juuri masennus kiinnostaa, miksei työnarkomaanikoituja tai läheisriippuvoituja?

Koska aikuistuva lapseni on masentunut. Nyt pyöritän päässäni miksi...

Ap

Ja nyt yrität "ostaa" itsetuntoasi puhtaaksi hakemalla syitä muista rakenteista kuin teidän perheen sisäisistä? Et ole nähnyt sitä vaivaa, että tutustut juuri siihen yksilöön joka lapsesi on? 

Toivoisin asiallista keskustelua. Syyttämiset ja syyllistämiset auttavat toista osapuolta ainoastaan masentumaan.

Ap

Ongelmallisissa perheissä ongelmista ei puhuta ääneen. Minun vanhempani ei sairastuttuani kysellyt voinnistani minulta, vaan soitteli psykiatriselle sairaanhoitajalle. Hoitaja piti sitä kummallisena, niin myös minä.

No, meillä on aina puhuttu. Tällä hetkellä Nuori itsekin ihmettelee, miksi ei voi enää puhua.

Ap

Meilläkin on puhuttu. Vanhempani terapoi itseään minulle lapsuudesta alkaen. Sitten löin sairastuttuani hanat kiinni. Enää en kovin paljon ole tekemisissä hänen kanssaan.

Sama täällä. Myös ystäväpiirissä ajauduin rooliin, jossa minulle aina hoidin toisten ongelmia. Vasta oma burn out sai muuttamaan käytöstä, omaa. Vanhampiini on tällä hetkellä ns. hajurakoa.

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin että kyvyttömiä unohtamaan/ oppimaan elämään vaikeiden asioiden kanssa. Eivät osaa antaa menneisyyden olla vaan vatvovat ja junnaavat entisessä/pahoissa kokemuksissa. Ja ovat kyvyttömiä motivoitunaan omien ajatusratojensa muuttamiseen. Jonkun muun -olosuhteet, ihmiset, historia- pitäisi heidän mielestään muuttua jotta he voisivat olla onnellisia. Vastuu omasta itsestä sysätään muille.

Inhorealistina olen jankannut tuota samaa asiaa omaiseni kanssa vuosia. Edelleen turhautuneena yritän kääntää katsomaan tulevaan, tunnistamaan omia mielihaluja ja kiinnostumaan sellaisesta mikä tuo itselle iloa.

Lapsuuden emotionaalinen kaltoinkohtelu, herkkyys, huono itsetunto ja siitä seuraavat itsesyytökset.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

Älykkyys. Ottavat kaiken maailmantuskan harteilleen omien huolensa lisäksi.

Esim. minä olen aina sanonut olevani liian tyhmä masentuakseni. Voin tuntea iloa vaikka auringonpaisteesta ja suklaapatukasta, kun samaan aikaan maailmassa soditaan, ilmasto lämpenee ja ihmisoikeuksia rikotaan. En vaan tajua ajatella tuollaisia asioita, kun suurin osa ajatuksista keskittyy omaan napaan. Ehkä psyykeen kannalta parempi niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.

Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?

Ap

Miksi juuri masennus kiinnostaa, miksei työnarkomaanikoituja tai läheisriippuvoituja?

Koska aikuistuva lapseni on masentunut. Nyt pyöritän päässäni miksi...

Ap

Ja nyt yrität "ostaa" itsetuntoasi puhtaaksi hakemalla syitä muista rakenteista kuin teidän perheen sisäisistä? Et ole nähnyt sitä vaivaa, että tutustut juuri siihen yksilöön joka lapsesi on? 

Toivoisin asiallista keskustelua. Syyttämiset ja syyllistämiset auttavat toista osapuolta ainoastaan masentumaan.

Ap

Ongelmallisissa perheissä ongelmista ei puhuta ääneen. Minun vanhempani ei sairastuttuani kysellyt voinnistani minulta, vaan soitteli psykiatriselle sairaanhoitajalle. Hoitaja piti sitä kummallisena, niin myös minä.

No, meillä on aina puhuttu. Tällä hetkellä Nuori itsekin ihmettelee, miksi ei voi enää puhua.

Ap

Meilläkin on puhuttu. Vanhempani terapoi itseään minulle lapsuudesta alkaen. Sitten löin sairastuttuani hanat kiinni. Enää en kovin paljon ole tekemisissä hänen kanssaan.

Sama täällä. Myös ystäväpiirissä ajauduin rooliin, jossa minulle aina hoidin toisten ongelmia. Vasta oma burn out sai muuttamaan käytöstä, omaa. Vanhampiini on tällä hetkellä ns. hajurakoa.

Minulle on uusiin ihmisiin tutustumisesta tullut nykyään todella vaikeaa, koska olen koko ajan tuntosarvet pystyssä etten vain enää ajautuisi tuohon rooliin. Pää ei kestä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin että kyvyttömiä unohtamaan/ oppimaan elämään vaikeiden asioiden kanssa. Eivät osaa antaa menneisyyden olla vaan vatvovat ja junnaavat entisessä/pahoissa kokemuksissa. Ja ovat kyvyttömiä motivoitunaan omien ajatusratojensa muuttamiseen. Jonkun muun -olosuhteet, ihmiset, historia- pitäisi heidän mielestään muuttua jotta he voisivat olla onnellisia. Vastuu omasta itsestä sysätään muille.

Inhorealistina olen jankannut tuota samaa asiaa omaiseni kanssa vuosia. Edelleen turhautuneena yritän kääntää katsomaan tulevaan, tunnistamaan omia mielihaluja ja kiinnostumaan sellaisesta mikä tuo itselle iloa.

Lopeta. Toimintasi on teille molemmille haitaksi. Et ole riittävän sosiaalisesti taitava ottamaan terapeutin roolia.