Onko vakavasti masentuneilla jokin yhteinen luonteenpiirre?

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys, herkkyys ja se että heitä on kohdeltu kaltoin ja julmasti lapsena. Kaltoinkohtelu ja henkinen väkivalta voi heidän mielestään olla ihan normaali lapsuus, kun ei koko ajan pieksetty ja juopoteltu kerran.

Emotionaalinen kaltoinkohtelu on vaikea tunnistaa jos siihen on kasvanut aivan pienestä pitäen.

Ei mua ainakaan kotona kohdeltu mitenkään huonosti koskaan, päinvastoin, oli rakastava koti. Koulussa sen sijaan kiusattiin.

Itselläni vaikutti turvaton lapsuus, koulukiusaaminen ja siihen päälle aikuisten ihmisten kylmyys sekä itsekkyys. Yksinäisyys ja se, että joudun hoitamaan asiat itse, jopa ne joista minulla ei ole mitään hajua sillävälin kun toisilla on joku tuttu/sukulainen auttamassa ja neuvomassa ( ja nämä ihmettelevät miksi en osaa tehdä asiaa x tai y toisin kun heillä hän tai joku muu osaa). Olen tottunut kyllä kritiikkiin, mutta aidot kehut ovat todella harvinaisia ja jään aina miettimään oliko se kehu vai " kehu". Positiiviset, iloiset ja kannustavat kokemukset ovat todella harvinaisia. Perheessäni olen huomannut, ettei minun harrastuksia tai intoja kauheasti ole kehuttu. Olen saanut lapsesta asti käsityksen, että olen huono ihminen ja teen kaiken väärin. Pitää miellyttää toisia ja tehdä juuri niinkuin muut sanoo tai olen paha ihminen. Nyt aikuisena yritän tehdä toisin ja voin sanoa, että minua pidetään siksi itsekkäänä, ilkeänä, typeränä sekä saamattomana ihmisenä. Yritin saada apua ammattilaiselta, mutta ei senhetkinen ammattilainen kylläkään auttanut vaan päinvastoin tuntui että yritti väkisillä löytää minusta vikaa ja ärsyyntyi kun ei sitä löytänyt. Lopussa yritti selittää puutaheinää, valehdella, vaikuttaa mielipiteisiin ja tekemisiini, mutta korkeamman tahon aikana muuttui täysin päinvastaiseksi ihmiseksi...

Jotkut ihmiset vaan ovat luonteeltaan taipuvaisia kokemaan enemmän kielteisiä tunteita ja reagoivat asioihin herkemmin. Psykologian termein he ovat neuroottisia. Heillä on korostunut riski sairastua masennukseen, mutta toki ei-neuroottisetkin voivat sairastua.

Lapsuudenkaverini joka on ollut masentunut jo vuosia aikuisiällä, oli jo lapsena jotenkin negatiivinen. Hän valitti herkästi asioista ja kiinnitti huomiota negatiivisiin asioihin tai näki asioissa usein vain ne huonot puolet. Lisäksi hän on aina kokenut maailmantuskaa. Vaikea uskoa että hän joskus paranisi masennuksesta, kun tuo on ollut hänelle aina normaalia käyttäytymistä. Varmasti taustalla vaikuttaa myös huonot kokemukset lapsuuden perhe-elämästä, vanhemmat olivat poissaolevia.

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys

Asia on täysin päinvastoin, masentuneet ihmiset ovat yleensä hyvin herkkäluonteisia, empaattisia ja epäitsekkäitä. Masennuksen taustalla voi olla huono itsetunto, joka on seurausta kaltoin kohtelusta ja erilaisista vastoinkäymisistä. Tällainen ihminen usein asettaa muut ihmiset itsensä edelle, oman henkisen hyvinvointinsa kokonaan laiminlyöden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin että kyvyttömiä unohtamaan/ oppimaan elämään vaikeiden asioiden kanssa. Eivät osaa antaa menneisyyden olla vaan vatvovat ja junnaavat entisessä/pahoissa kokemuksissa. Ja ovat kyvyttömiä motivoitunaan omien ajatusratojensa muuttamiseen. Jonkun muun -olosuhteet, ihmiset, historia- pitäisi heidän mielestään muuttua jotta he voisivat olla onnellisia. Vastuu omasta itsestä sysätään muille.

Inhorealistina olen jankannut tuota samaa asiaa omaiseni kanssa vuosia. Edelleen turhautuneena yritän kääntää katsomaan tulevaan, tunnistamaan omia mielihaluja ja kiinnostumaan sellaisesta mikä tuo itselle iloa.

Lopeta. Toimintasi on teille molemmille haitaksi. Et ole riittävän sosiaalisesti taitava ottamaan terapeutin roolia.

Oikeiden terapeuttien avustamana vuosien saatossa asiat eivät ole auenneet sen kummemmin. Minä en ole terapeutti, oikeammin laskiämpäri, tahtomattani. Tyydyn siihen että en voi luonteen laatua tai menneisyyttä muuttaa, miellän tämän hetken ja tulevan mielekkäämmäksi koska asiat ovat paremmin kuin koskaan. Päättelen vuosien kokemuksella läheiseni nauttivan kurjuudesta jossa kaikesta annetusta avusta huolimatta velloo.

Sinulla on joku ongelma itsesi kanssa. Keskity sen hoitamiseen ja anna läheisesi olla rauhassa.

🤔 läheisriippuvaisen rauhaan jättäminen ei ole helppoa. Tarvitsee apua kaikkeen mahdolliseen ja syyttää toisen pään kautta elämänsä kontrolloimisesta. Vastuun ottaminen omista asioista ja tekemisistä ei tule kuuloonkaan koska epäonnistumisenpelko rajoittaa. Ymmärrän monia jotka katkaisevat välit tällaisiin lopullisesti. Minulla ei kantti siihen riitä koska tiedostan ketkä joutuisivat sijaiskärsijöiksi. Kyse on vanhemmasta jota lapset kannattelevat.

Ymmärsin, että älykkyys.

Itse olen myös aika kiltti ihminen. Minua on myös paljon kiusattu ja uskon sillä olleen suuri vaikutus elämääni. En varmaan olisi tässä tilanteessa ilman sitä. Toisaalta en ainakaan vielä ole vakavasti masentunut, mutta muuten nämä kokemukset vaikuttavat elämääni päivittäin. Pelkään etten koskaan saa niitä täysin mielestäni. Se on jotenkin ihan kamala tunne, kun olet syytön kaikkeen ja silti saat kokea kaiken pahan. Vaikka minua aseella osoitettaisiin en voisi tunnustaa sellaista mitä en ole tehnyt. En ole ollut ilkeä muille tai puhunut pahaa, enkä tehnyt sellaisia asioita mitä muut väittävät. Välillä toivon, että saisin aloittaa alusta. En aina jaksaisi näitä kokemuksia.

Tietysti tiedän, että nämä asiat ovat vain yksi pieni asia tässä maailmassa, mutta minulle vaan liikaa. Inhoan vihaa ja silti monet vihaavat minua, vaikka minä olen vaan elänyt, mutta heille sekin on ollut liikaa. Ja sitten, kun tämä jatkuu vuosia. Et enää edes muista sitä aikaa, kun kävit normaalisti koulussa. Olet aivan yksin. Nyt olisin kiitollinen tavallisesta nuoruudesta. Ja en halua valittaa, mutta vaikka olenkin aina ollut ujo ja kiltti ihminen tiedän, etten olisi tässä tilanteessa ilman noita kokemuksia. En tiedä pystynkö enää toimimaan muiden kanssa normaalisti. Toiset ihmiset selviävät todella hyvin ja hyvä heille. Itse puolestaan kuulun niihin, jotka eivät pysty vieläkään menemään yli ja välillä edes käsittämään koko asiaa. Koko "pääkin" on varmaan vähän vinksahtanut ja tuskin minusta mitään ihan normaalia enää tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin että kyvyttömiä unohtamaan/ oppimaan elämään vaikeiden asioiden kanssa. Eivät osaa antaa menneisyyden olla vaan vatvovat ja junnaavat entisessä/pahoissa kokemuksissa. Ja ovat kyvyttömiä motivoitunaan omien ajatusratojensa muuttamiseen. Jonkun muun -olosuhteet, ihmiset, historia- pitäisi heidän mielestään muuttua jotta he voisivat olla onnellisia. Vastuu omasta itsestä sysätään muille.

Ole hyvä ja käy tällä sivustolla lukemassa miten traumat ihmiseen vaikuttavat. Opit paljon, takaan sen.

https://www.traumaterapiakeskus.com/18

Tämä ei liittynyt aiheeseen eikä muutenkaan relevanttia tässä kohtaa. Samat asiat on sitäpaitsi opetettu jo yläasteen psykologiantunnilla, tuossa ei ole mitään uutta. Kysymys oli luonteenpiirteistä, ei traumasta toipumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika oli äsken olohuoneessa. Hän puhui taas hetken. Samoi, että suurimman osan ajasta hän ei vain jaksa mitään. Ei jaksa olla kavereiden kanssa, ei jaksa olla tietokoneella, vaan makaa lähinnä sängyssä.

Suurimman osan ajasta ei tunnu miltään. Välillä on niin paha olo, että haluaa tappaa itsensä, ja välillä on ihan hyvä olo.

Ja parempi olisi et edes vituttaisi, niin tietäisi olevansa elossa.

Kysyin, olenko vaatinut häneltä liikaa? Sanoi, että ehkä joskus. Kysyin, onko hänen kotityönsä raskaita (3 krt vko astianpesikoneen tyhjennys ja täyttö ja roskat), niin ovat raskaita. Koulunkäynnistä puhumattakaan.

Hän myös oma-aloitteisesti sanoi, että olisi pitänyt itse sanoa aiemmin, ettei jaksa, ettei joutuisi kuuntelemaan olevansa laiska. (Huom. En ole koskaan haukkunut häntä laiskaksi, olen vain joutunut sanomaan samasta asiasta monta kertaa ”kouluun pitää mennä” tai kuudetta kertaa ”tyhjennä jo se astianpesukone”.).

Onko tyypillistä masentuneen puhetta?

Ap

Oma teinipoikani ei jaksanut myöskään tehdä mitään muuta kuin oleilla omassa huoneessaan masentuneena.  Ei käynyt koulua, ei hakenut töitä, ei uskaltanut mennä ihmisten ilmoille ja puhui usein itsemurhasta. Tätä jatkui vuosikausia ja kaikki apukeinot psykologien terapiaistunnoista mietoihin mielialalääkkeisiin käytiin läpi. Mikään auttanut, eikä muuttanut tilannetta.

Lopulta aloin tieteellisten tutkimustulosten perusteella antaa pojalle low dosage lithium -hoitoa eli litiumia luonnossa esiintyvässä orotaattimuodossa ja hivenainepitoisuudella 5 mg/vrk:

https://www.iherb.com/pr/KAL-Lithium-Orotate-5-mg-60-VegCaps/70121

Muutamassa kuukaudessa pojasta on kuoriutunut ihan eri ihminen. Hän ei istu enää eristäytyneenä huoneessaan eikä puhu enää sanallakaan itsemurhasta, on aloittanut aikuislukion, on täynnä tulevaisuudenuskoa ja lähtee innolla ihmisten pariin, niin kouluun kuin uusiin harrastuksiinkin.

Kannattaa kokeilla. Litium on kaikkein tehokkain masennuslääke, joka ehkäisee myös itsemurhia erittäin tehokkaasti:

https://www.talouselama.fi/uutiset/kun-tata-ainetta-sujauttaa-juomavete…

http://www.s-penttinen.fi/?p=723

Kiitos. Kyllä olen valmis kokeilemaan mitä vain. Seison vaikka päälläni, jos sikseen tulee. Sitä pitää miettiä, missä vaiheessa aloitan tuota.

Ap

Kannattaa vaikka itsekin aloittaa litiumorotaatin syöminen. Itsekin aloitin pojan kanssa samaan aikaan nauttia tuota hivenainetta, vaikken masennuksesta kärsikään, sillä tutkimustulosten mukaan litiumin nauttiminen ehkäisee myös iän myötä tapahtuvaa aivojen valkoisen aineen vähenemistä ja ehkäisee dementiaa.

Lisäksi litiumin on esim. ruotsalais- ja tanskalaistutkimuksissa havaittu pidentävän telomeerien pituutta eli lisäävän potentiaalisesti elinikää. Myös japanilaistutkimusten mukaan yleinen kuolleisuus on kaikkein pienintä alueilla, joiden juomavedessä on korkein litiumpitoisuus. Suomessahan monin paikoin juomavedessä hyvin vähän litiumia, esim. USA:ssa on yleisesti 10-kertainen määrä litiumia juomavedessä Suomeen verrattuna.

https://www.holtraceuticals.com/lithium-for-brain-health/

https://www.nature.com/articles/npp2017238

https://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/article-abstract/2649277

https://www.nytimes.com/2014/09/14/opinion/sunday/should-we-all-take-a-…

Ei kannata viivytellä turhia, vaan alkaa heti hoitaa aivoterveyttään litium-hivenaineella. Ei se ole sen kummempaa kuin esim. päivittäisen magnesium-pillerin ottaminen lihaskunnon ylläpitoon. 

Kuinka litium ja magnesium voivat korvata toisensa?

Vierailija kirjoitti:

Sivuhuomautuksena vaan, että kaikki vakavasti masentuneet eivät haudo itsemurhaa eivätkä kaikki itsemurhan tehneet kärsi masennuksesta. Itsetuhoisuuteen on muitakin syitä. Noin puolet itsemurhan tehneistä kärsii masennuksesta.

Vaikea uskoa, että vain puolet. Minkä muun takia joku tekisi itsarin? Lähinnä tulee mieleen joku sodanaikainen vastarintaliikkeen jäsen, joka myrkyttää itsensä välttyäkseen Gestapon kidutukselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos masentunut on teini kannattaa joskus yrittää kiskoa häntä omasta tuskasta takaisin reaalimaailmaan. Tuossa iässä hyvin monilla on ongelmia. Ne täytyy ottaa vakavasti, mutta elämä ei saa mennä mihinkään yhteiseen voivotteluun. Juttelua, ei aina ongelmista, vaan ihan normaaleista asioista, hassuttelua, tavallisista asioista nauttimista. Houkuttelee teinin takaisin normaaliin elämään omista syövereistään. Ei missään nimessä panikoidu itse, ainakaan niin, että sen teinille näyttää, vaan pysyy rauhallisena ja turvallisena. Hirveän iso osa teineistä ui todella syvissä vesissä joko ennen tai jälkeen täysi-ikäistymisen. Hyvin monet selviävät, ja tuossa sellainen maanläheinen tuki, tavalliset asiat ja elämästä arjessa iloitseminen näyttää auttavan, ainakin noita joita olen läheltä seurannut. Ja luontaislääkkeiden sijaan luottaisin kyllä enemmän lääkäreihin, nuorisopsykiatriassa ainakin tietävät mitä tarjoavat.

Olen ollut avohoidossa nuorena. Siellä hoitava psykiatri kuvasi erään potilaan lukuisia itsemurhayrityksiä "nuoruuden ailahteluksi". Minusta voidaan tässä tapauksessa sanoa ääneen, että nuorten mielenterveyden ongelmia ei selvästikään oteta riittävän vakavasti.

Joskus ne ovatkin sitä. Tunnen erään, joka yritti itsemurhaa 14-vuotiaana, kun poikaystävä jätti. Sanoi itse (30+), ettei hänellä mitään muita ongelmia ollut.

Jos masentuu siitä, että poikaystävä jättää, niin mitä ihmeen ailahtelua se on? Minäkin sairastuin aikuisena masennukseen ja meinasin tappaa itseni vain siksi, että oli ongelmia yhden ihmisen kanssa. Kyseessä ei ollut edes seurustelukumppani, vaan huomattavasti vähemmän läheinen ihminen.

On joo. Kusipäisyys. Jos sitä nyt sattuu jotakuta toista loukkaamaan, niin eihän sillä ole väliä, koska itsellä on kuitenkin se rakas masennus. Joten se nyt vaan aiheuttaa sen, ettei mitenkään voi olla loukkaamatta toisia. Aina voi myös käpertyä syleilemään sitä masennusta, että voi minua parcaa. Että minä ja minun masennukseni, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, jos minä tässä loukkaan muita. 

(Kiitos ja anteeksi, OD:t mokomaa masentunutta.)-

On, herkkyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys

Kaikessa on aina kyse heistä. He eivät osaa puhua muusta kuin itsestään. Ja nimenomaan niin, että he ovat niitä sankareita ja kaikki muut syypäitä heidän ongelmiinsa. Ymmärrän ette te masentuneet näätte asian toisin, mutta ulkopuolisen silmin kyse on silkasta itsekyydestä kuinka kaikki ei pyöri teidän ympräillä ja kaikki ei mene tismalleen niin kuin te haluatte.

Tässäkin keskustelussa näkee kuinka he ei tuo esille itsestään mitään negatiivista vaan esim. älykkyyden. Ikään kuin he olisivat kaikien muiden  yläpuolella, kun ovat niin herkkiä ja älykkäitä.

No eivät he mitään tyhmiäkään ole. Tiesitkö, että joka neljäs yliopistossa opiskelevista on masentunut? Älykkäät ja tunnolliset suorittajat usein masentuvat lopulta.

Puhutaan kolmesta masennustyypistä: lievästä, keskivaikeasta ja vaikeasta masennuksesta. Näistä vaikea masennus on harvinainen. Siihen sairastunut tarvitsee yleensä sairaalahoitoa. Näiden lisäksi on vielä psykoottinen masennus, jossa todellisuudentaju on hämärtynyt. Jos tässä puhutaan nimenomaan vaikeasta masennuksesta, eikä keskivaikeasta, en ole koskaan kuullutkaan tutkimuksesta, jossa olisi todistettu älykkyyden olevan yhdistävä tekijä.

matla älukkuus osa määrä

Roskaruoka ja alkoholi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika oli äsken olohuoneessa. Hän puhui taas hetken. Samoi, että suurimman osan ajasta hän ei vain jaksa mitään. Ei jaksa olla kavereiden kanssa, ei jaksa olla tietokoneella, vaan makaa lähinnä sängyssä.

Suurimman osan ajasta ei tunnu miltään. Välillä on niin paha olo, että haluaa tappaa itsensä, ja välillä on ihan hyvä olo.

Ja parempi olisi et edes vituttaisi, niin tietäisi olevansa elossa.

Kysyin, olenko vaatinut häneltä liikaa? Sanoi, että ehkä joskus. Kysyin, onko hänen kotityönsä raskaita (3 krt vko astianpesikoneen tyhjennys ja täyttö ja roskat), niin ovat raskaita. Koulunkäynnistä puhumattakaan.

Hän myös oma-aloitteisesti sanoi, että olisi pitänyt itse sanoa aiemmin, ettei jaksa, ettei joutuisi kuuntelemaan olevansa laiska. (Huom. En ole koskaan haukkunut häntä laiskaksi, olen vain joutunut sanomaan samasta asiasta monta kertaa ”kouluun pitää mennä” tai kuudetta kertaa ”tyhjennä jo se astianpesukone”.).

Onko tyypillistä masentuneen puhetta?

Ap

Oma teinipoikani ei jaksanut myöskään tehdä mitään muuta kuin oleilla omassa huoneessaan masentuneena.  Ei käynyt koulua, ei hakenut töitä, ei uskaltanut mennä ihmisten ilmoille ja puhui usein itsemurhasta. Tätä jatkui vuosikausia ja kaikki apukeinot psykologien terapiaistunnoista mietoihin mielialalääkkeisiin käytiin läpi. Mikään auttanut, eikä muuttanut tilannetta.

Lopulta aloin tieteellisten tutkimustulosten perusteella antaa pojalle low dosage lithium -hoitoa eli litiumia luonnossa esiintyvässä orotaattimuodossa ja hivenainepitoisuudella 5 mg/vrk:

https://www.iherb.com/pr/KAL-Lithium-Orotate-5-mg-60-VegCaps/70121

Muutamassa kuukaudessa pojasta on kuoriutunut ihan eri ihminen. Hän ei istu enää eristäytyneenä huoneessaan eikä puhu enää sanallakaan itsemurhasta, on aloittanut aikuislukion, on täynnä tulevaisuudenuskoa ja lähtee innolla ihmisten pariin, niin kouluun kuin uusiin harrastuksiinkin.

Kannattaa kokeilla. Litium on kaikkein tehokkain masennuslääke, joka ehkäisee myös itsemurhia erittäin tehokkaasti:

https://www.talouselama.fi/uutiset/kun-tata-ainetta-sujauttaa-juomavete…

http://www.s-penttinen.fi/?p=723

Kiitos. Kyllä olen valmis kokeilemaan mitä vain. Seison vaikka päälläni, jos sikseen tulee. Sitä pitää miettiä, missä vaiheessa aloitan tuota.

Ap

Kannattaa vaikka itsekin aloittaa litiumorotaatin syöminen. Itsekin aloitin pojan kanssa samaan aikaan nauttia tuota hivenainetta, vaikken masennuksesta kärsikään, sillä tutkimustulosten mukaan litiumin nauttiminen ehkäisee myös iän myötä tapahtuvaa aivojen valkoisen aineen vähenemistä ja ehkäisee dementiaa.

Lisäksi litiumin on esim. ruotsalais- ja tanskalaistutkimuksissa havaittu pidentävän telomeerien pituutta eli lisäävän potentiaalisesti elinikää. Myös japanilaistutkimusten mukaan yleinen kuolleisuus on kaikkein pienintä alueilla, joiden juomavedessä on korkein litiumpitoisuus. Suomessahan monin paikoin juomavedessä hyvin vähän litiumia, esim. USA:ssa on yleisesti 10-kertainen määrä litiumia juomavedessä Suomeen verrattuna.

https://www.holtraceuticals.com/lithium-for-brain-health/

https://www.nature.com/articles/npp2017238

https://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/article-abstract/2649277

https://www.nytimes.com/2014/09/14/opinion/sunday/should-we-all-take-a-…

Ei kannata viivytellä turhia, vaan alkaa heti hoitaa aivoterveyttään litium-hivenaineella. Ei se ole sen kummempaa kuin esim. päivittäisen magnesium-pillerin ottaminen lihaskunnon ylläpitoon. 

Tilasin sitä juuri iHerbistä. Ajattelin antaa toiselle teinilleni, joka stressaa koulua. Ei ole masentunut, mutta se taitaa yleensäkin rentouttaa.

Toki menemme myös polille tämän sairastuneen kanssa. Itsemurhapuheet eivät ole leikin asia.

Ap

Valitettavasti terveyskeskuksesta tai edes psykiatrilta ei nuorellesi tulla määräämään litiumia masennukseen, vaan ainoastaan SSRI-masennuslääkkeitä. 

SSRI-lääkkeiden huono puoli on se, että ne eivät yleensä tehoa lainkaan lievään masennukseen ja niiden sivuvaikutuksiin kuuluu ainakin alkuvaiheessa lisääntynyt itsemurhariski. Ja jos potilaalla onkin esim. taipumus kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, niin SSRI-lääkitys ei tehoa lainkaan, vaan voi pahentaa potilaan taudinkuvaa merkittävästi ja saada aikaan jopa psykoosin.

Sen sijaan litiumia, joka on uusimpien tutkimusten mukaan kaikkein tehokkain lääke myös yksisuuntaiseen masennukseen ja kaikkein tehokkain lääke itsemurhariskin vähentämiseen, määrätään Suomessa vain kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Toisin kuin esim. Ruotsissa ja Hollannissa, jossa lääkärit käyttävät sitä yleisesti myös yksisuuntaisen masennuksen hoitoon. Suomessa ollaan taas jälkijunassa potilaiden vahingoksi.

Itse suosittelen litiumorotaattia kaikille. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että jo tuo hyvin pieni hivenainepitoisuus tehoaa masennukseen hyvin tehokkaasti ja ilman mitään haitta- tai sivuvaikutuksia. Toisin kuin SSRI-lääkkeet, jotka eivät välttämättä ole kovinkaan tehokkaita ja joilla on yleisesti useita sivuvaikutuksia.

https://www.uptodate.com/contents/unipolar-depression-in-adults-treatme…

https://www.medicalnewstoday.com/articles/319102.php

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivuhuomautuksena vaan, että kaikki vakavasti masentuneet eivät haudo itsemurhaa eivätkä kaikki itsemurhan tehneet kärsi masennuksesta. Itsetuhoisuuteen on muitakin syitä. Noin puolet itsemurhan tehneistä kärsii masennuksesta.

Vaikea uskoa, että vain puolet. Minkä muun takia joku tekisi itsarin? Lähinnä tulee mieleen joku sodanaikainen vastarintaliikkeen jäsen, joka myrkyttää itsensä välttyäkseen Gestapon kidutukselta.

Paranoidinen skitsofrenia on aika yleinen itsetuhoon ajava (kuulee ääniä, jotka käskevät vahingoittaa itseään tai todellisuus muutoin hämärtynyt). Myös päihdetrippi voi ajaa itsemurhaan ilman masennusta. On vain niin sekaisin.

Jännä miten masentuneet puhuvat itsestä näin nätisti "älykäs" "kiltti" "tunnollinen" "herkkä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika oli äsken olohuoneessa. Hän puhui taas hetken. Samoi, että suurimman osan ajasta hän ei vain jaksa mitään. Ei jaksa olla kavereiden kanssa, ei jaksa olla tietokoneella, vaan makaa lähinnä sängyssä.

Suurimman osan ajasta ei tunnu miltään. Välillä on niin paha olo, että haluaa tappaa itsensä, ja välillä on ihan hyvä olo.

Ja parempi olisi et edes vituttaisi, niin tietäisi olevansa elossa.

Kysyin, olenko vaatinut häneltä liikaa? Sanoi, että ehkä joskus. Kysyin, onko hänen kotityönsä raskaita (3 krt vko astianpesikoneen tyhjennys ja täyttö ja roskat), niin ovat raskaita. Koulunkäynnistä puhumattakaan.

Hän myös oma-aloitteisesti sanoi, että olisi pitänyt itse sanoa aiemmin, ettei jaksa, ettei joutuisi kuuntelemaan olevansa laiska. (Huom. En ole koskaan haukkunut häntä laiskaksi, olen vain joutunut sanomaan samasta asiasta monta kertaa ”kouluun pitää mennä” tai kuudetta kertaa ”tyhjennä jo se astianpesukone”.).

Onko tyypillistä masentuneen puhetta?

Ap

Oma teinipoikani ei jaksanut myöskään tehdä mitään muuta kuin oleilla omassa huoneessaan masentuneena.  Ei käynyt koulua, ei hakenut töitä, ei uskaltanut mennä ihmisten ilmoille ja puhui usein itsemurhasta. Tätä jatkui vuosikausia ja kaikki apukeinot psykologien terapiaistunnoista mietoihin mielialalääkkeisiin käytiin läpi. Mikään auttanut, eikä muuttanut tilannetta.

Lopulta aloin tieteellisten tutkimustulosten perusteella antaa pojalle low dosage lithium -hoitoa eli litiumia luonnossa esiintyvässä orotaattimuodossa ja hivenainepitoisuudella 5 mg/vrk:

https://www.iherb.com/pr/KAL-Lithium-Orotate-5-mg-60-VegCaps/70121

Muutamassa kuukaudessa pojasta on kuoriutunut ihan eri ihminen. Hän ei istu enää eristäytyneenä huoneessaan eikä puhu enää sanallakaan itsemurhasta, on aloittanut aikuislukion, on täynnä tulevaisuudenuskoa ja lähtee innolla ihmisten pariin, niin kouluun kuin uusiin harrastuksiinkin.

Kannattaa kokeilla. Litium on kaikkein tehokkain masennuslääke, joka ehkäisee myös itsemurhia erittäin tehokkaasti:

https://www.talouselama.fi/uutiset/kun-tata-ainetta-sujauttaa-juomavete…

http://www.s-penttinen.fi/?p=723

Kiitos. Kyllä olen valmis kokeilemaan mitä vain. Seison vaikka päälläni, jos sikseen tulee. Sitä pitää miettiä, missä vaiheessa aloitan tuota.

Ap

Kannattaa vaikka itsekin aloittaa litiumorotaatin syöminen. Itsekin aloitin pojan kanssa samaan aikaan nauttia tuota hivenainetta, vaikken masennuksesta kärsikään, sillä tutkimustulosten mukaan litiumin nauttiminen ehkäisee myös iän myötä tapahtuvaa aivojen valkoisen aineen vähenemistä ja ehkäisee dementiaa.

Lisäksi litiumin on esim. ruotsalais- ja tanskalaistutkimuksissa havaittu pidentävän telomeerien pituutta eli lisäävän potentiaalisesti elinikää. Myös japanilaistutkimusten mukaan yleinen kuolleisuus on kaikkein pienintä alueilla, joiden juomavedessä on korkein litiumpitoisuus. Suomessahan monin paikoin juomavedessä hyvin vähän litiumia, esim. USA:ssa on yleisesti 10-kertainen määrä litiumia juomavedessä Suomeen verrattuna.

https://www.holtraceuticals.com/lithium-for-brain-health/

https://www.nature.com/articles/npp2017238

https://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/article-abstract/2649277

https://www.nytimes.com/2014/09/14/opinion/sunday/should-we-all-take-a-…

Ei kannata viivytellä turhia, vaan alkaa heti hoitaa aivoterveyttään litium-hivenaineella. Ei se ole sen kummempaa kuin esim. päivittäisen magnesium-pillerin ottaminen lihaskunnon ylläpitoon. 

Kuinka litium ja magnesium voivat korvata toisensa?

Ei mitenkään. Kummatkin ovat ihmiskeholle elintärkeitä alkuaineita. Rohkaisin vain epäröivää litiumin hivenainekäyttöön vertaamalla sitä magnesiumin - toisen alkuaineen ja ihmiselle elintärkeän hivenaineen - käyttöön. Yhtä turvallista ja yhtä vähän sivuoireita. Eli ei sivuoireita lainkaan.