Onko vakavasti masentuneilla jokin yhteinen luonteenpiirre?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.

Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?

Ap

Herkkyys yhdessä älykkyyden kanssa esiintyessään (=huomaa helpommin, miten tulee kaltoinkohdelluksi --> )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivuhuomautuksena vaan, että kaikki vakavasti masentuneet eivät haudo itsemurhaa eivätkä kaikki itsemurhan tehneet kärsi masennuksesta. Itsetuhoisuuteen on muitakin syitä. Noin puolet itsemurhan tehneistä kärsii masennuksesta.

Olen ymmärtänyt, että itsemurha-ajatusten vuoksi se vakavan masennuksen diagnoosi saadaan. Ilman niitä masennus olisi keskivaikea.

Ei. Se masennuksen vakavuusaste ei liity siihen, että keskivaikean masennuksen omaavalla henkilöllä ei olisi itsemurha-ajatuksia ja vaikean olisi, vaan se liittyy henkilön toimintakykyyn. Keskivaikeassa masennuksessa toimintakyky selkeästi heikentynyt verrattanu lievään ja vaikeasta masennuksesta kärsivän henkilön toiminta-/työkyky olematon.

Ei se näinkään mene. En tiedä onko tästä edes yhteistä linjaa saati onko sillä edes merkitystä. Oma toimintakyky on likimain ennallaan, mutta olen itsetuhoinen ja koen tulevaisuuteni täysin toivottomaksi. Epikriisissä luki "keskivaikea/vaikea masennus"

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geenit altistavat tutkitusti vaikea-asteiselle masennukselle. Ei siihen mitään traumoja tai huonoja lapsuuskoteja tarvita.

Terapia lienee sitten aika turhaa. Eihän sillä geenejä muuteta. 

Geenit altistaa myös syövälle. Meinaat, ettei syöpähoitoja tai ennaltaehkäisyä tarvita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi harvoin on sellaista perhettä, jossa on paljon kaltoinkohtelua, ja kaikilla muilla lapsilla on täysin tasapainoinen ja terve psyyke ja vain yksi reagoi. Yleensä kaikille tulee vaurioita mutta ei välttämättä juuri masennusta. Joku voi esim vältellä lopun ikänsä ihmissuhteita tai ryhtyä työnarkomaaniksi. Ihmiset on lisäksi mestareita vetämään normaalin ihmisen roolia ja sisällä on ihan muuta.

Juuri tätä yritän tässä selvittää. Miksi yksi masentuu ja muut eivät vaan kehittävät toisenkaisen selviytymisstrategian? Mikä on masentujassa the piirre, mikä sen aiheuttaa?

Ap

Vääristyneet arvot vaikuttavat masennuksen puhkeamiseen.

Mahdollinen kuvio:

Herkkä, älykäs lapsi pyrkii miellyttämään vanhempiaan, mutta ei onnistu. Lapsi purkaa pahan olon sisäänpäin ja masentuu, ei ilmaise sitä ulos, että ei pahoittaisi kenenkään mieltä. Tekee lopulta tsemurhan.

Arvojen vääristyneen tässä tarkoittaa sitä, että vanhemmat eivät kykene aidosti arvostamaan lastaan sellaisena kuin tämä on (ja herkkä ja älykäs lapsi huomaa sen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika oli äsken olohuoneessa. Hän puhui taas hetken. Samoi, että suurimman osan ajasta hän ei vain jaksa mitään. Ei jaksa olla kavereiden kanssa, ei jaksa olla tietokoneella, vaan makaa lähinnä sängyssä.

Suurimman osan ajasta ei tunnu miltään. Välillä on niin paha olo, että haluaa tappaa itsensä, ja välillä on ihan hyvä olo.

Ja parempi olisi et edes vituttaisi, niin tietäisi olevansa elossa.

Kysyin, olenko vaatinut häneltä liikaa? Sanoi, että ehkä joskus. Kysyin, onko hänen kotityönsä raskaita (3 krt vko astianpesikoneen tyhjennys ja täyttö ja roskat), niin ovat raskaita. Koulunkäynnistä puhumattakaan.

Hän myös oma-aloitteisesti sanoi, että olisi pitänyt itse sanoa aiemmin, ettei jaksa, ettei joutuisi kuuntelemaan olevansa laiska. (Huom. En ole koskaan haukkunut häntä laiskaksi, olen vain joutunut sanomaan samasta asiasta monta kertaa ”kouluun pitää mennä” tai kuudetta kertaa ”tyhjennä jo se astianpesukone”.).

Onko tyypillistä masentuneen puhetta?

Ap

Oma teinipoikani ei jaksanut myöskään tehdä mitään muuta kuin oleilla omassa huoneessaan masentuneena.  Ei käynyt koulua, ei hakenut töitä, ei uskaltanut mennä ihmisten ilmoille ja puhui usein itsemurhasta. Tätä jatkui vuosikausia ja kaikki apukeinot psykologien terapiaistunnoista mietoihin mielialalääkkeisiin käytiin läpi. Mikään auttanut, eikä muuttanut tilannetta.

Lopulta aloin tieteellisten tutkimustulosten perusteella antaa pojalle low dosage lithium -hoitoa eli litiumia luonnossa esiintyvässä orotaattimuodossa ja hivenainepitoisuudella 5 mg/vrk:

https://www.iherb.com/pr/KAL-Lithium-Orotate-5-mg-60-VegCaps/70121

Muutamassa kuukaudessa pojasta on kuoriutunut ihan eri ihminen. Hän ei istu enää eristäytyneenä huoneessaan eikä puhu enää sanallakaan itsemurhasta, on aloittanut aikuislukion, on täynnä tulevaisuudenuskoa ja lähtee innolla ihmisten pariin, niin kouluun kuin uusiin harrastuksiinkin.

Kannattaa kokeilla. Litium on kaikkein tehokkain masennuslääke, joka ehkäisee myös itsemurhia erittäin tehokkaasti:

https://www.talouselama.fi/uutiset/kun-tata-ainetta-sujauttaa-juomavete…

http://www.s-penttinen.fi/?p=723

Kiitos. Kyllä olen valmis kokeilemaan mitä vain. Seison vaikka päälläni, jos sikseen tulee. Sitä pitää miettiä, missä vaiheessa aloitan tuota.

Ap

Annoitko pojallesi yhden kapselin päivässä?

Ap

Edelliseen lisään vielä, että jokin mitätön trauma voi lopulta olla laukaiseva tekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geenit altistavat tutkitusti vaikea-asteiselle masennukselle. Ei siihen mitään traumoja tai huonoja lapsuuskoteja tarvita.

Terapia lienee sitten aika turhaa. Eihän sillä geenejä muuteta. 

Geenit altistaa myös syövälle. Meinaat, ettei syöpähoitoja tai ennaltaehkäisyä tarvita?

No niitä kyllä, mutta ei uskomushoitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Geenit altistavat tutkitusti vaikea-asteiselle masennukselle. Ei siihen mitään traumoja tai huonoja lapsuuskoteja tarvita.

Terapia lienee sitten aika turhaa. Eihän sillä geenejä muuteta. 

Geenit altistaa myös syövälle. Meinaat, ettei syöpähoitoja tai ennaltaehkäisyä tarvita?

No niitä kyllä, mutta ei uskomushoitoja.

Terapia ei ole uskomushoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika oli äsken olohuoneessa. Hän puhui taas hetken. Samoi, että suurimman osan ajasta hän ei vain jaksa mitään. Ei jaksa olla kavereiden kanssa, ei jaksa olla tietokoneella, vaan makaa lähinnä sängyssä.

Suurimman osan ajasta ei tunnu miltään. Välillä on niin paha olo, että haluaa tappaa itsensä, ja välillä on ihan hyvä olo.

Ja parempi olisi et edes vituttaisi, niin tietäisi olevansa elossa.

Kysyin, olenko vaatinut häneltä liikaa? Sanoi, että ehkä joskus. Kysyin, onko hänen kotityönsä raskaita (3 krt vko astianpesikoneen tyhjennys ja täyttö ja roskat), niin ovat raskaita. Koulunkäynnistä puhumattakaan.

Hän myös oma-aloitteisesti sanoi, että olisi pitänyt itse sanoa aiemmin, ettei jaksa, ettei joutuisi kuuntelemaan olevansa laiska. (Huom. En ole koskaan haukkunut häntä laiskaksi, olen vain joutunut sanomaan samasta asiasta monta kertaa ”kouluun pitää mennä” tai kuudetta kertaa ”tyhjennä jo se astianpesukone”.).

Onko tyypillistä masentuneen puhetta?

Ap

Ei ole mitään tyypillistä masentunutta. Keskity nyt vain lapseesi ja unohda tämä ajatus tyypillisestä masennukseen sairastuneesta. Tehkää vaikka jotain mukavaa yhdessä. Nyt pois AV:lta ja lapsesi seuraan!

Hän ei halua olla minun kanssani. Ei halua olla kenenkään kanssa. Ei halua tehdä mitään. Kysyin, haluaako poika kävelylle. Ei jaksa.

Istuin siis vain sohvalla hänen kanssaan sen vartin. Sitten hän lähti ja pisti oman huoneen oven kiinni. Aina kun käyn hänen huoneessa, hän yleensä sanoo että haluaa olla yksin.

Ei tuossa mitään mukavaa kuule tehdä.

Ap

Anna tilaa. Ole paikalla, mutta älä paina päälle. Mieti ap vähän jos sinulta kysyttäisiin mitä minä olen tehnyt vääriin, olenko vaatinut, jne... Tuohon on sillkaa syyllistämistä-

En minä paina päälle, vaikka mieli tekisi.... Äsken poika itse alkoi puhumaan, niin keskustelu oli luonteva jatkumo siihen, mitä hän sanoi. Hän ihan itse sanoi, että olisi pitänyt puhua masennuksesta jo aiemmin, ja ettei hän jaksa sitä ja tätä. Siksi uskalsin kysyä siitä vaatimisesta, missä kohtaa liika pyytäminen on ollut liikaa.

On tässä vähän toivoton olo, kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä, kun mitään ei oikein voi tehdä. Yritän vain olla hänen omilla ehdoillaan, jos puhuu itse niin puhun, jos ei niin en kysele.

Ap

Kyllä sinä voit osoittaa hänelle, että olet huolissasi ja haluat olla häntä varten, myös kyselemällä. Älä kuitenkaan kysele itseäsi varten (mitä olen tehnyt väärin? Kerro, että pääsen syyllisyydestäni)

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin että kyvyttömiä unohtamaan/ oppimaan elämään vaikeiden asioiden kanssa. Eivät osaa antaa menneisyyden olla vaan vatvovat ja junnaavat entisessä/pahoissa kokemuksissa. Ja ovat kyvyttömiä motivoitunaan omien ajatusratojensa muuttamiseen. Jonkun muun -olosuhteet, ihmiset, historia- pitäisi heidän mielestään muuttua jotta he voisivat olla onnellisia. Vastuu omasta itsestä sysätään muille.

Ehkä tässä hieman ajatuksen siementä. Eikö nykyään puhuta resilienssistä myös psykologiassa? Osa kykenee paremmin käsittelemään hankalat asiat, toiset jäävät niihin kiinni. Aivot jumahtaa negatiiviseen kierteeseen?

Jos masentunut on teini kannattaa joskus yrittää kiskoa häntä omasta tuskasta takaisin reaalimaailmaan. Tuossa iässä hyvin monilla on ongelmia. Ne täytyy ottaa vakavasti, mutta elämä ei saa mennä mihinkään yhteiseen voivotteluun. Juttelua, ei aina ongelmista, vaan ihan normaaleista asioista, hassuttelua, tavallisista asioista nauttimista. Houkuttelee teinin takaisin normaaliin elämään omista syövereistään. Ei missään nimessä panikoidu itse, ainakaan niin, että sen teinille näyttää, vaan pysyy rauhallisena ja turvallisena. Hirveän iso osa teineistä ui todella syvissä vesissä joko ennen tai jälkeen täysi-ikäistymisen. Hyvin monet selviävät, ja tuossa sellainen maanläheinen tuki, tavalliset asiat ja elämästä arjessa iloitseminen näyttää auttavan, ainakin noita joita olen läheltä seurannut. Ja luontaislääkkeiden sijaan luottaisin kyllä enemmän lääkäreihin, nuorisopsykiatriassa ainakin tietävät mitä tarjoavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin että kyvyttömiä unohtamaan/ oppimaan elämään vaikeiden asioiden kanssa. Eivät osaa antaa menneisyyden olla vaan vatvovat ja junnaavat entisessä/pahoissa kokemuksissa. Ja ovat kyvyttömiä motivoitunaan omien ajatusratojensa muuttamiseen. Jonkun muun -olosuhteet, ihmiset, historia- pitäisi heidän mielestään muuttua jotta he voisivat olla onnellisia. Vastuu omasta itsestä sysätään muille.

Ehkä tässä hieman ajatuksen siementä. Eikö nykyään puhuta resilienssistä myös psykologiassa? Osa kykenee paremmin käsittelemään hankalat asiat, toiset jäävät niihin kiinni. Aivot jumahtaa negatiiviseen kierteeseen?

Elämä ei ole kaikille samanlaista. Riippuu millainen tausta on, missä elämänvaiheessa jonkin vaikean asian on kokenut, millaiset tukiverkot ovat... Minusta tätä resilienssin käsitettä käytetään väärin, jos sen varjolla ihmiset jaetaan vahvoihin ja heikkoihin yksilöihin. Sen sijaan pitäisi miettiä sitä, millä tavalla juuri kyseisen ihmisen resilienssiä voitaisiin vahvistaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos masentunut on teini kannattaa joskus yrittää kiskoa häntä omasta tuskasta takaisin reaalimaailmaan. Tuossa iässä hyvin monilla on ongelmia. Ne täytyy ottaa vakavasti, mutta elämä ei saa mennä mihinkään yhteiseen voivotteluun. Juttelua, ei aina ongelmista, vaan ihan normaaleista asioista, hassuttelua, tavallisista asioista nauttimista. Houkuttelee teinin takaisin normaaliin elämään omista syövereistään. Ei missään nimessä panikoidu itse, ainakaan niin, että sen teinille näyttää, vaan pysyy rauhallisena ja turvallisena. Hirveän iso osa teineistä ui todella syvissä vesissä joko ennen tai jälkeen täysi-ikäistymisen. Hyvin monet selviävät, ja tuossa sellainen maanläheinen tuki, tavalliset asiat ja elämästä arjessa iloitseminen näyttää auttavan, ainakin noita joita olen läheltä seurannut. Ja luontaislääkkeiden sijaan luottaisin kyllä enemmän lääkäreihin, nuorisopsykiatriassa ainakin tietävät mitä tarjoavat.

Olen ollut avohoidossa nuorena. Siellä hoitava psykiatri kuvasi erään potilaan lukuisia itsemurhayrityksiä "nuoruuden ailahteluksi". Minusta voidaan tässä tapauksessa sanoa ääneen, että nuorten mielenterveyden ongelmia ei selvästikään oteta riittävän vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika oli äsken olohuoneessa. Hän puhui taas hetken. Samoi, että suurimman osan ajasta hän ei vain jaksa mitään. Ei jaksa olla kavereiden kanssa, ei jaksa olla tietokoneella, vaan makaa lähinnä sängyssä.

Suurimman osan ajasta ei tunnu miltään. Välillä on niin paha olo, että haluaa tappaa itsensä, ja välillä on ihan hyvä olo.

Ja parempi olisi et edes vituttaisi, niin tietäisi olevansa elossa.

Kysyin, olenko vaatinut häneltä liikaa? Sanoi, että ehkä joskus. Kysyin, onko hänen kotityönsä raskaita (3 krt vko astianpesikoneen tyhjennys ja täyttö ja roskat), niin ovat raskaita. Koulunkäynnistä puhumattakaan.

Hän myös oma-aloitteisesti sanoi, että olisi pitänyt itse sanoa aiemmin, ettei jaksa, ettei joutuisi kuuntelemaan olevansa laiska. (Huom. En ole koskaan haukkunut häntä laiskaksi, olen vain joutunut sanomaan samasta asiasta monta kertaa ”kouluun pitää mennä” tai kuudetta kertaa ”tyhjennä jo se astianpesukone”.).

Onko tyypillistä masentuneen puhetta?

Ap

Oma teinipoikani ei jaksanut myöskään tehdä mitään muuta kuin oleilla omassa huoneessaan masentuneena.  Ei käynyt koulua, ei hakenut töitä, ei uskaltanut mennä ihmisten ilmoille ja puhui usein itsemurhasta. Tätä jatkui vuosikausia ja kaikki apukeinot psykologien terapiaistunnoista mietoihin mielialalääkkeisiin käytiin läpi. Mikään auttanut, eikä muuttanut tilannetta.

Lopulta aloin tieteellisten tutkimustulosten perusteella antaa pojalle low dosage lithium -hoitoa eli litiumia luonnossa esiintyvässä orotaattimuodossa ja hivenainepitoisuudella 5 mg/vrk:

https://www.iherb.com/pr/KAL-Lithium-Orotate-5-mg-60-VegCaps/70121

Muutamassa kuukaudessa pojasta on kuoriutunut ihan eri ihminen. Hän ei istu enää eristäytyneenä huoneessaan eikä puhu enää sanallakaan itsemurhasta, on aloittanut aikuislukion, on täynnä tulevaisuudenuskoa ja lähtee innolla ihmisten pariin, niin kouluun kuin uusiin harrastuksiinkin.

Kannattaa kokeilla. Litium on kaikkein tehokkain masennuslääke, joka ehkäisee myös itsemurhia erittäin tehokkaasti:

https://www.talouselama.fi/uutiset/kun-tata-ainetta-sujauttaa-juomavete…

http://www.s-penttinen.fi/?p=723

Kiitos. Kyllä olen valmis kokeilemaan mitä vain. Seison vaikka päälläni, jos sikseen tulee. Sitä pitää miettiä, missä vaiheessa aloitan tuota.

Ap

Kannattaa vaikka itsekin aloittaa litiumorotaatin syöminen. Itsekin aloitin pojan kanssa samaan aikaan nauttia tuota hivenainetta, vaikken masennuksesta kärsikään, sillä tutkimustulosten mukaan litiumin nauttiminen ehkäisee myös iän myötä tapahtuvaa aivojen valkoisen aineen vähenemistä ja ehkäisee dementiaa.

Lisäksi litiumin on esim. ruotsalais- ja tanskalaistutkimuksissa havaittu pidentävän telomeerien pituutta eli lisäävän potentiaalisesti elinikää. Myös japanilaistutkimusten mukaan yleinen kuolleisuus on kaikkein pienintä alueilla, joiden juomavedessä on korkein litiumpitoisuus. Suomessahan monin paikoin juomavedessä hyvin vähän litiumia, esim. USA:ssa on yleisesti 10-kertainen määrä litiumia juomavedessä Suomeen verrattuna.

https://www.holtraceuticals.com/lithium-for-brain-health/

https://www.nature.com/articles/npp2017238

https://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/article-abstract/2649277

https://www.nytimes.com/2014/09/14/opinion/sunday/should-we-all-take-a-…

Ei kannata viivytellä turhia, vaan alkaa heti hoitaa aivoterveyttään litium-hivenaineella. Ei se ole sen kummempaa kuin esim. päivittäisen magnesium-pillerin ottaminen lihaskunnon ylläpitoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika oli äsken olohuoneessa. Hän puhui taas hetken. Samoi, että suurimman osan ajasta hän ei vain jaksa mitään. Ei jaksa olla kavereiden kanssa, ei jaksa olla tietokoneella, vaan makaa lähinnä sängyssä.

Suurimman osan ajasta ei tunnu miltään. Välillä on niin paha olo, että haluaa tappaa itsensä, ja välillä on ihan hyvä olo.

Ja parempi olisi et edes vituttaisi, niin tietäisi olevansa elossa.

Kysyin, olenko vaatinut häneltä liikaa? Sanoi, että ehkä joskus. Kysyin, onko hänen kotityönsä raskaita (3 krt vko astianpesikoneen tyhjennys ja täyttö ja roskat), niin ovat raskaita. Koulunkäynnistä puhumattakaan.

Hän myös oma-aloitteisesti sanoi, että olisi pitänyt itse sanoa aiemmin, ettei jaksa, ettei joutuisi kuuntelemaan olevansa laiska. (Huom. En ole koskaan haukkunut häntä laiskaksi, olen vain joutunut sanomaan samasta asiasta monta kertaa ”kouluun pitää mennä” tai kuudetta kertaa ”tyhjennä jo se astianpesukone”.).

Onko tyypillistä masentuneen puhetta?

Ap

Oma teinipoikani ei jaksanut myöskään tehdä mitään muuta kuin oleilla omassa huoneessaan masentuneena.  Ei käynyt koulua, ei hakenut töitä, ei uskaltanut mennä ihmisten ilmoille ja puhui usein itsemurhasta. Tätä jatkui vuosikausia ja kaikki apukeinot psykologien terapiaistunnoista mietoihin mielialalääkkeisiin käytiin läpi. Mikään auttanut, eikä muuttanut tilannetta.

Lopulta aloin tieteellisten tutkimustulosten perusteella antaa pojalle low dosage lithium -hoitoa eli litiumia luonnossa esiintyvässä orotaattimuodossa ja hivenainepitoisuudella 5 mg/vrk:

https://www.iherb.com/pr/KAL-Lithium-Orotate-5-mg-60-VegCaps/70121

Muutamassa kuukaudessa pojasta on kuoriutunut ihan eri ihminen. Hän ei istu enää eristäytyneenä huoneessaan eikä puhu enää sanallakaan itsemurhasta, on aloittanut aikuislukion, on täynnä tulevaisuudenuskoa ja lähtee innolla ihmisten pariin, niin kouluun kuin uusiin harrastuksiinkin.

Kannattaa kokeilla. Litium on kaikkein tehokkain masennuslääke, joka ehkäisee myös itsemurhia erittäin tehokkaasti:

https://www.talouselama.fi/uutiset/kun-tata-ainetta-sujauttaa-juomavete…

http://www.s-penttinen.fi/?p=723

Kiitos. Kyllä olen valmis kokeilemaan mitä vain. Seison vaikka päälläni, jos sikseen tulee. Sitä pitää miettiä, missä vaiheessa aloitan tuota.

Ap

Kannattaa vaikka itsekin aloittaa litiumorotaatin syöminen. Itsekin aloitin pojan kanssa samaan aikaan nauttia tuota hivenainetta, vaikken masennuksesta kärsikään, sillä tutkimustulosten mukaan litiumin nauttiminen ehkäisee myös iän myötä tapahtuvaa aivojen valkoisen aineen vähenemistä ja ehkäisee dementiaa.

Lisäksi litiumin on esim. ruotsalais- ja tanskalaistutkimuksissa havaittu pidentävän telomeerien pituutta eli lisäävän potentiaalisesti elinikää. Myös japanilaistutkimusten mukaan yleinen kuolleisuus on kaikkein pienintä alueilla, joiden juomavedessä on korkein litiumpitoisuus. Suomessahan monin paikoin juomavedessä hyvin vähän litiumia, esim. USA:ssa on yleisesti 10-kertainen määrä litiumia juomavedessä Suomeen verrattuna.

https://www.holtraceuticals.com/lithium-for-brain-health/

https://www.nature.com/articles/npp2017238

https://jamanetwork.com/journals/jamapsychiatry/article-abstract/2649277

https://www.nytimes.com/2014/09/14/opinion/sunday/should-we-all-take-a-…

Ei kannata viivytellä turhia, vaan alkaa heti hoitaa aivoterveyttään litium-hivenaineella. Ei se ole sen kummempaa kuin esim. päivittäisen magnesium-pillerin ottaminen lihaskunnon ylläpitoon. 

Tilasin sitä juuri iHerbistä. Ajattelin antaa toiselle teinilleni, joka stressaa koulua. Ei ole masentunut, mutta se taitaa yleensäkin rentouttaa.

Toki menemme myös polille tämän sairastuneen kanssa. Itsemurhapuheet eivät ole leikin asia.

Ap

20-v Itsellä eka vakava masennus äärimäises stressitilanteessa ,sit meni kauan ok...,liitossa syntynyt poika...,edeltävän,lapsettomuuden,adoption,hoidon jälkeen syntymästä...,parin v päästä uudestaan vakava masennus,eron aik vähän hypomaniaa,sen jälk enempi masennusta,vaik dg 2-suunt...uskon et hormonaalinen juttu laukaisi lapsen yhteydessä...myös vahva geneettinen tausta,enoa,tätiä,serkku äidin puolelta.myös lopullisia ratkaisuja,koska ei lääkityksen piirissä...suht lahjakas olen ainakin nuorempana ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos masentunut on teini kannattaa joskus yrittää kiskoa häntä omasta tuskasta takaisin reaalimaailmaan. Tuossa iässä hyvin monilla on ongelmia. Ne täytyy ottaa vakavasti, mutta elämä ei saa mennä mihinkään yhteiseen voivotteluun. Juttelua, ei aina ongelmista, vaan ihan normaaleista asioista, hassuttelua, tavallisista asioista nauttimista. Houkuttelee teinin takaisin normaaliin elämään omista syövereistään. Ei missään nimessä panikoidu itse, ainakaan niin, että sen teinille näyttää, vaan pysyy rauhallisena ja turvallisena. Hirveän iso osa teineistä ui todella syvissä vesissä joko ennen tai jälkeen täysi-ikäistymisen. Hyvin monet selviävät, ja tuossa sellainen maanläheinen tuki, tavalliset asiat ja elämästä arjessa iloitseminen näyttää auttavan, ainakin noita joita olen läheltä seurannut. Ja luontaislääkkeiden sijaan luottaisin kyllä enemmän lääkäreihin, nuorisopsykiatriassa ainakin tietävät mitä tarjoavat.

Olen ollut avohoidossa nuorena. Siellä hoitava psykiatri kuvasi erään potilaan lukuisia itsemurhayrityksiä "nuoruuden ailahteluksi". Minusta voidaan tässä tapauksessa sanoa ääneen, että nuorten mielenterveyden ongelmia ei selvästikään oteta riittävän vakavasti.

Joskus ne ovatkin sitä. Tunnen erään, joka yritti itsemurhaa 14-vuotiaana, kun poikaystävä jätti. Sanoi itse (30+), ettei hänellä mitään muita ongelmia ollut.

Minäkin masennuin teini-ikäisenä. Haluaisin muistuttaa, että tuossa iässä kehitykseen kuuluu etäisyyden ottaminen vanhemmista. Vaikka keskustelu olikin parasta mahdollista lääkettä, oma äiti/isä ei ole paras henkilö siihen. Hän on aivan liian läheinen siinä vaiheessa kun tarkoitus olisi itsenäistyä. Tämä siis huomautuksena, että ette ihmettele miksi keskustelu masentuneen nuoren kanssa ei välttämättä onnistu.

Jep. Ongelma on se että minut kasvatettiin negatiiviseen ajatteluun ja vahvaan syyllistämiseen, jossain vaiheessa huomasin että asiat voi tehdä helpommin ja ajatella moniulotteisemmin. Osaan iloita siitä mistä olemme selviytyneet ja kaikesta mitä olemme saavuttaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos masentunut on teini kannattaa joskus yrittää kiskoa häntä omasta tuskasta takaisin reaalimaailmaan. Tuossa iässä hyvin monilla on ongelmia. Ne täytyy ottaa vakavasti, mutta elämä ei saa mennä mihinkään yhteiseen voivotteluun. Juttelua, ei aina ongelmista, vaan ihan normaaleista asioista, hassuttelua, tavallisista asioista nauttimista. Houkuttelee teinin takaisin normaaliin elämään omista syövereistään. Ei missään nimessä panikoidu itse, ainakaan niin, että sen teinille näyttää, vaan pysyy rauhallisena ja turvallisena. Hirveän iso osa teineistä ui todella syvissä vesissä joko ennen tai jälkeen täysi-ikäistymisen. Hyvin monet selviävät, ja tuossa sellainen maanläheinen tuki, tavalliset asiat ja elämästä arjessa iloitseminen näyttää auttavan, ainakin noita joita olen läheltä seurannut. Ja luontaislääkkeiden sijaan luottaisin kyllä enemmän lääkäreihin, nuorisopsykiatriassa ainakin tietävät mitä tarjoavat.

Olen ollut avohoidossa nuorena. Siellä hoitava psykiatri kuvasi erään potilaan lukuisia itsemurhayrityksiä "nuoruuden ailahteluksi". Minusta voidaan tässä tapauksessa sanoa ääneen, että nuorten mielenterveyden ongelmia ei selvästikään oteta riittävän vakavasti.

Joskus ne ovatkin sitä. Tunnen erään, joka yritti itsemurhaa 14-vuotiaana, kun poikaystävä jätti. Sanoi itse (30+), ettei hänellä mitään muita ongelmia ollut.

Minusta on käsittämätöntä, että lukuisten itsemurhayritysten kohdalla on hoitohenkilökunta puhuu niistä osana normaalia nuoruuden mielialavaihtelua.