Onko vakavasti masentuneilla jokin yhteinen luonteenpiirre?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys, herkkyys ja se että heitä on kohdeltu kaltoin ja julmasti lapsena. Kaltoinkohtelu ja henkinen väkivalta voi heidän mielestään olla ihan normaali lapsuus, kun ei koko ajan pieksetty ja juopoteltu kerran.

Emotionaalinen kaltoinkohtelu on vaikea tunnistaa jos siihen on kasvanut aivan pienestä pitäen.

Ovatko kaikki masentuneet älykkäitä? Kirjoitusten perusteella en olisi osannut päätellä.

ohis

Ihan kuin ketjussa kirjoittajat olisivat masentuneita😄

Masennus vai murrosikä? Eikö jotkainen murrosikäinen käy aika syvissä vesissä? Pojat myöhemmin kuin tytöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä minäkin olen nähnyt, ettei kaikki ole kunnossa. Enhän muuten olisi kysellyt niin paljoa.

Varasin lääkärinkin jo aiemmin, mutta ei suostunut lähtemään. Ja tilannetta sekoitti se, että seuraavana päivänä hän oli normaali, kaikki näytti aina siltä, että hän on vain tilapäisesti ollut alamaissa. Ja aina on pyysettäessä hoitanut ne kotityöt, mitä on pitänyt.

Mitä sinä olisit minun sijassani tehnyt?

Ap

Minä vein lapseni lääkäriin hänen vastustelusta huolimatta. Oli siinä kohtaan minun loputon tehtävä olla hänen puolella ja tehdä varsin epämiellyttävä päätös. Siitä alkoi kahden vuoden hoitojakso, jossa hoidettiin koko perhettä. 

No, minä en pystynyt raahaamaan 192 senttistä lääkäriin.

Ap

Ihan puhumalla mekin selvittiin, eikä siihen vaadittu mitään fyysistä kontaktia. Vanhempi ei voi koskaan olla näissä tilanteissa pasiiviisena tilanteen vietävissä vaan pitää pystyä näyttämään sitä vanhemmen voimaa, johon lapsi voi tukeutua ja turvata.

Jos masennus olisi ollut ilmiselvä, niin totta kai keinot olisi löytynyt. Pointti onkin siinä, että hän Oli puolet ajasta (?) aivan normaali. Tämä on meitä kaikkia eniten hämännyt, että ei ole pysyvää syvää apatiaa, vaan päivät vuorottelevat. Sitä ajatteli, että oli vain huono päivä, hän oli vain omissa oloissaan tms. Niin kuin kaikilla. Tai hän on vain nukkunut huonosti ja siksi tuollainen. Niin kuin me kaikki.

Itsellä vain oli tunne, että onkohan hänellä kaikki ok, ja sitä hukkuvana tarrautui oljenkorteen kun näytti, että kaikki on ok.

Itse asiassa sain keväällä pojan juttelemaan koulussa opolle ja erityisopettajalle, kun ei jaksanut käydä koulua. Sanoin heille, että tämä poika on pakko ottaa kiinni nyt, ja tarkkailkaa, onko hän ihan ok. Ja niin nuori vietti molempien kanssa tuntitolkulla, eikä kumpikaan heistä huomannut mitään myöskään.

Ap

Polttaako lapsesi pilveä?

Juuri viime viikonloppuna myönsi polttaneensa sitä kymmenisen kertaa, mutta ei tänä vuonna. Antoi itse minulle piipun, että sinä varmaan haluat tämän.

Sanoin hänelle, että tästäkin voi tulla kierre, että se aiheuttaa masennusta, mutta väitti, ettei ole niin paljoa polttanut, eikä koskaan yksin.

Mikä parasta: antoi itse piipun minulle.

Ap

Pojalla tuntuu olevan melko vähättelevä asenne. Ja hän saattaa kaunistella asiaa sinulle. Pilvenpoltoon ei tarvita piippua ja paria käyttö kertaa varten kukaan ei sellaista hanki. Kyse saattaa olla ihan kannabiskrapulasta, eikä mistään masennuksesta.

Väitti ettei ole 8 kuukauteen sitä polttanut.

Ap

Minäkin voin väittää, että en ole koko päivänä ollut aihe vapaalla. 

Tietty. Mutta siinä on hivenen eroa

1. Et puhu av:sta mitään, et edes myönnä sen olemassa oloa

2. Kerrot joskus olleesi av:lla, mutta et enää

3. Kerrot olleesi av:lla ja annat samalla tietokoneesi pois.

Olkoonkin, että kaupasta saa uusia koneita, mutta on tuo viimeinen ainakin jonkun näköinen käden ojennus tai avun hakemisen osoittaminen. Ensimmäinen ei sitä ole.

Ap

Eli poika on itsekin huolissaan käytöstään antaessa välineensä pois? Miten sinä voit luottaa häneen asiassa, jossa hän ei luota itseensä?

Poikasi väite tullaan kyllä näyttämään  toteen, jos hän on rehellinen hoito-ohjelmassaan ja kertoo avoimesti käytöstään. 

En osaa sanoa tässä vaiheessa muuta, luotan tai en luota. En pysty häntä 100 % kyttäämään. Hän tekee itse valintansa.

Kyllä poika kertoi kaikesta yksityiselle psykiatrille, jolla maanantaina käytiin.

Ap

Kai pyysit huumeseulat?

Tämä yksityinen nuorisopsykiatri ei tehnyt muuta kuin antoi akuutit ahdistuslääkkeet, melatoniinia ja lähetteen kiireellisenä psykiatrian polille. Sitä odotellaan.

Poika itse sanoi minulle viikonloppuna, että on valmis testeihin ja ne ovat puhtaat. En koe tarvetta viedä häntä mihinkään, poli tekee mitä tekee.

Ap

Poli tekee mitä tekee?! Herää nyt jo hyvä ihminen, jos halua sille pojalle kaiken mahdollisen avun. 

Siis: minä en ala viemään poikaa toiselle lääkärille ennenkuin olemme katsoneet tämän kortin. En ala ostamaan ketjussa mainittuja litiumeja, ennen kuin on jokin hoitava taho.

Ehkä sekin on naiiviutta, mutta tällä hetkellä uskon, että psykiatrinen poli tietää, mitä pitää tehdä, eikä minun tarvitse sitä ajatella.

Ap

Sinun ei tarvitse viedä poikaa yhtään mihinkään vaan pyytää siellä polilla.

Ok. Luulin, et tarkoitat, et mun pitäisi viedä poika testeihin jo tänään. Luulisi myös, et polilla testaavat automaattisesti, jos on mitään historiaa.

Ap

Älä oleta, älä luule, älä luota sokeasti. Uskalla pyytää ja vaatia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin että kyvyttömiä unohtamaan/ oppimaan elämään vaikeiden asioiden kanssa. Eivät osaa antaa menneisyyden olla vaan vatvovat ja junnaavat entisessä/pahoissa kokemuksissa. Ja ovat kyvyttömiä motivoitunaan omien ajatusratojensa muuttamiseen. Jonkun muun -olosuhteet, ihmiset, historia- pitäisi heidän mielestään muuttua jotta he voisivat olla onnellisia. Vastuu omasta itsestä sysätään muille.

Inhorealistina olen jankannut tuota samaa asiaa omaiseni kanssa vuosia. Edelleen turhautuneena yritän kääntää katsomaan tulevaan, tunnistamaan omia mielihaluja ja kiinnostumaan sellaisesta mikä tuo itselle iloa.

Lopeta. Toimintasi on teille molemmille haitaksi. Et ole riittävän sosiaalisesti taitava ottamaan terapeutin roolia.

Oikeiden terapeuttien avustamana vuosien saatossa asiat eivät ole auenneet sen kummemmin. Minä en ole terapeutti, oikeammin laskiämpäri, tahtomattani. Tyydyn siihen että en voi luonteen laatua tai menneisyyttä muuttaa, miellän tämän hetken ja tulevan mielekkäämmäksi koska asiat ovat paremmin kuin koskaan. Päättelen vuosien kokemuksella läheiseni nauttivan kurjuudesta jossa kaikesta annetusta avusta huolimatta velloo.

Vierailija kirjoitti:

Masennus vai murrosikä? Eikö jotkainen murrosikäinen käy aika syvissä vesissä? Pojat myöhemmin kuin tytöt.

VMP.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin että kyvyttömiä unohtamaan/ oppimaan elämään vaikeiden asioiden kanssa. Eivät osaa antaa menneisyyden olla vaan vatvovat ja junnaavat entisessä/pahoissa kokemuksissa. Ja ovat kyvyttömiä motivoitunaan omien ajatusratojensa muuttamiseen. Jonkun muun -olosuhteet, ihmiset, historia- pitäisi heidän mielestään muuttua jotta he voisivat olla onnellisia. Vastuu omasta itsestä sysätään muille.

Inhorealistina olen jankannut tuota samaa asiaa omaiseni kanssa vuosia. Edelleen turhautuneena yritän kääntää katsomaan tulevaan, tunnistamaan omia mielihaluja ja kiinnostumaan sellaisesta mikä tuo itselle iloa.

Lopeta. Toimintasi on teille molemmille haitaksi. Et ole riittävän sosiaalisesti taitava ottamaan terapeutin roolia.

Oikeiden terapeuttien avustamana vuosien saatossa asiat eivät ole auenneet sen kummemmin. Minä en ole terapeutti, oikeammin laskiämpäri, tahtomattani. Tyydyn siihen että en voi luonteen laatua tai menneisyyttä muuttaa, miellän tämän hetken ja tulevan mielekkäämmäksi koska asiat ovat paremmin kuin koskaan. Päättelen vuosien kokemuksella läheiseni nauttivan kurjuudesta jossa kaikesta annetusta avusta huolimatta velloo.

Tuosta kirjoitetaan paljon, että ihminen identifioituu omaan pahaan oloonsa. Jos hänet on vaikka raiskattu, niin hän näkee itsensä raiskattuna. Se tuottaa pahaa oloa.

Sama ilmiö esiintyy, kun ihmiset riitelevät paljon. Eivät tykkää puolison kanssa riitelystä, mutta draamanhakuisuus pakottaa riitelemään.

(Tämä nyt meni ohi aiheen, ei liity vaikeaan masennukseen.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin että kyvyttömiä unohtamaan/ oppimaan elämään vaikeiden asioiden kanssa. Eivät osaa antaa menneisyyden olla vaan vatvovat ja junnaavat entisessä/pahoissa kokemuksissa. Ja ovat kyvyttömiä motivoitunaan omien ajatusratojensa muuttamiseen. Jonkun muun -olosuhteet, ihmiset, historia- pitäisi heidän mielestään muuttua jotta he voisivat olla onnellisia. Vastuu omasta itsestä sysätään muille.

Inhorealistina olen jankannut tuota samaa asiaa omaiseni kanssa vuosia. Edelleen turhautuneena yritän kääntää katsomaan tulevaan, tunnistamaan omia mielihaluja ja kiinnostumaan sellaisesta mikä tuo itselle iloa.

Lopeta. Toimintasi on teille molemmille haitaksi. Et ole riittävän sosiaalisesti taitava ottamaan terapeutin roolia.

Oikeiden terapeuttien avustamana vuosien saatossa asiat eivät ole auenneet sen kummemmin. Minä en ole terapeutti, oikeammin laskiämpäri, tahtomattani. Tyydyn siihen että en voi luonteen laatua tai menneisyyttä muuttaa, miellän tämän hetken ja tulevan mielekkäämmäksi koska asiat ovat paremmin kuin koskaan. Päättelen vuosien kokemuksella läheiseni nauttivan kurjuudesta jossa kaikesta annetusta avusta huolimatta velloo.

Sinulla on joku ongelma itsesi kanssa. Keskity sen hoitamiseen ja anna läheisesi olla rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin että kyvyttömiä unohtamaan/ oppimaan elämään vaikeiden asioiden kanssa. Eivät osaa antaa menneisyyden olla vaan vatvovat ja junnaavat entisessä/pahoissa kokemuksissa. Ja ovat kyvyttömiä motivoitunaan omien ajatusratojensa muuttamiseen. Jonkun muun -olosuhteet, ihmiset, historia- pitäisi heidän mielestään muuttua jotta he voisivat olla onnellisia. Vastuu omasta itsestä sysätään muille.

Inhorealistina olen jankannut tuota samaa asiaa omaiseni kanssa vuosia. Edelleen turhautuneena yritän kääntää katsomaan tulevaan, tunnistamaan omia mielihaluja ja kiinnostumaan sellaisesta mikä tuo itselle iloa.

Lopeta. Toimintasi on teille molemmille haitaksi. Et ole riittävän sosiaalisesti taitava ottamaan terapeutin roolia.

Oikeiden terapeuttien avustamana vuosien saatossa asiat eivät ole auenneet sen kummemmin. Minä en ole terapeutti, oikeammin laskiämpäri, tahtomattani. Tyydyn siihen että en voi luonteen laatua tai menneisyyttä muuttaa, miellän tämän hetken ja tulevan mielekkäämmäksi koska asiat ovat paremmin kuin koskaan. Päättelen vuosien kokemuksella läheiseni nauttivan kurjuudesta jossa kaikesta annetusta avusta huolimatta velloo.

Tuosta kirjoitetaan paljon, että ihminen identifioituu omaan pahaan oloonsa. Jos hänet on vaikka raiskattu, niin hän näkee itsensä raiskattuna. Se tuottaa pahaa oloa.

Sama ilmiö esiintyy, kun ihmiset riitelevät paljon. Eivät tykkää puolison kanssa riitelystä, mutta draamanhakuisuus pakottaa riitelemään.

(Tämä nyt meni ohi aiheen, ei liity vaikeaan masennukseen.)

Mikä ajatusten Aurajoki! Ettäkö raiskattu ihminen näkee itsensä raiskattuna. Yhtä outoa kuin se, että eläkkeelle jäänyt ihminen kokee itsensä eläkeläisenä.

Poika oli äsken olohuoneessa. Hän puhui taas hetken. Samoi, että suurimman osan ajasta hän ei vain jaksa mitään. Ei jaksa olla kavereiden kanssa, ei jaksa olla tietokoneella, vaan makaa lähinnä sängyssä.

Suurimman osan ajasta ei tunnu miltään. Välillä on niin paha olo, että haluaa tappaa itsensä, ja välillä on ihan hyvä olo.

Ja parempi olisi et edes vituttaisi, niin tietäisi olevansa elossa.

Kysyin, olenko vaatinut häneltä liikaa? Sanoi, että ehkä joskus. Kysyin, onko hänen kotityönsä raskaita (3 krt vko astianpesikoneen tyhjennys ja täyttö ja roskat), niin ovat raskaita. Koulunkäynnistä puhumattakaan.

Hän myös oma-aloitteisesti sanoi, että olisi pitänyt itse sanoa aiemmin, ettei jaksa, ettei joutuisi kuuntelemaan olevansa laiska. (Huom. En ole koskaan haukkunut häntä laiskaksi, olen vain joutunut sanomaan samasta asiasta monta kertaa ”kouluun pitää mennä” tai kuudetta kertaa ”tyhjennä jo se astianpesukone”.).

Onko tyypillistä masentuneen puhetta?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä sanoisin että kyvyttömiä unohtamaan/ oppimaan elämään vaikeiden asioiden kanssa. Eivät osaa antaa menneisyyden olla vaan vatvovat ja junnaavat entisessä/pahoissa kokemuksissa. Ja ovat kyvyttömiä motivoitunaan omien ajatusratojensa muuttamiseen. Jonkun muun -olosuhteet, ihmiset, historia- pitäisi heidän mielestään muuttua jotta he voisivat olla onnellisia. Vastuu omasta itsestä sysätään muille.

Inhorealistina olen jankannut tuota samaa asiaa omaiseni kanssa vuosia. Edelleen turhautuneena yritän kääntää katsomaan tulevaan, tunnistamaan omia mielihaluja ja kiinnostumaan sellaisesta mikä tuo itselle iloa.

Lopeta. Toimintasi on teille molemmille haitaksi. Et ole riittävän sosiaalisesti taitava ottamaan terapeutin roolia.

Oikeiden terapeuttien avustamana vuosien saatossa asiat eivät ole auenneet sen kummemmin. Minä en ole terapeutti, oikeammin laskiämpäri, tahtomattani. Tyydyn siihen että en voi luonteen laatua tai menneisyyttä muuttaa, miellän tämän hetken ja tulevan mielekkäämmäksi koska asiat ovat paremmin kuin koskaan. Päättelen vuosien kokemuksella läheiseni nauttivan kurjuudesta jossa kaikesta annetusta avusta huolimatta velloo.

Tuosta kirjoitetaan paljon, että ihminen identifioituu omaan pahaan oloonsa. Jos hänet on vaikka raiskattu, niin hän näkee itsensä raiskattuna. Se tuottaa pahaa oloa.

Sama ilmiö esiintyy, kun ihmiset riitelevät paljon. Eivät tykkää puolison kanssa riitelystä, mutta draamanhakuisuus pakottaa riitelemään.

(Tämä nyt meni ohi aiheen, ei liity vaikeaan masennukseen.)

Mikä ajatusten Aurajoki! Ettäkö raiskattu ihminen näkee itsensä raiskattuna. Yhtä outoa kuin se, että eläkkeelle jäänyt ihminen kokee itsensä eläkeläisenä.

Jep, sama asia. Identifioiminen näkyy siinä, että selittää asiansa puolituntemattomille.

Vierailija kirjoitti:

Poika oli äsken olohuoneessa. Hän puhui taas hetken. Samoi, että suurimman osan ajasta hän ei vain jaksa mitään. Ei jaksa olla kavereiden kanssa, ei jaksa olla tietokoneella, vaan makaa lähinnä sängyssä.

Suurimman osan ajasta ei tunnu miltään. Välillä on niin paha olo, että haluaa tappaa itsensä, ja välillä on ihan hyvä olo.

Ja parempi olisi et edes vituttaisi, niin tietäisi olevansa elossa.

Kysyin, olenko vaatinut häneltä liikaa? Sanoi, että ehkä joskus. Kysyin, onko hänen kotityönsä raskaita (3 krt vko astianpesikoneen tyhjennys ja täyttö ja roskat), niin ovat raskaita. Koulunkäynnistä puhumattakaan.

Hän myös oma-aloitteisesti sanoi, että olisi pitänyt itse sanoa aiemmin, ettei jaksa, ettei joutuisi kuuntelemaan olevansa laiska. (Huom. En ole koskaan haukkunut häntä laiskaksi, olen vain joutunut sanomaan samasta asiasta monta kertaa ”kouluun pitää mennä” tai kuudetta kertaa ”tyhjennä jo se astianpesukone”.).

Onko tyypillistä masentuneen puhetta?

Ap

Ei ole mitään tyypillistä masentunutta. Keskity nyt vain lapseesi ja unohda tämä ajatus tyypillisestä masennukseen sairastuneesta. Tehkää vaikka jotain mukavaa yhdessä. Nyt pois AV:lta ja lapsesi seuraan!

En tiedä mutta tuntemani tapaukset ovat olleet hyvin huomionhakuisia, epävakaita ja "minä ensin"-ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika oli äsken olohuoneessa. Hän puhui taas hetken. Samoi, että suurimman osan ajasta hän ei vain jaksa mitään. Ei jaksa olla kavereiden kanssa, ei jaksa olla tietokoneella, vaan makaa lähinnä sängyssä.

Suurimman osan ajasta ei tunnu miltään. Välillä on niin paha olo, että haluaa tappaa itsensä, ja välillä on ihan hyvä olo.

Ja parempi olisi et edes vituttaisi, niin tietäisi olevansa elossa.

Kysyin, olenko vaatinut häneltä liikaa? Sanoi, että ehkä joskus. Kysyin, onko hänen kotityönsä raskaita (3 krt vko astianpesikoneen tyhjennys ja täyttö ja roskat), niin ovat raskaita. Koulunkäynnistä puhumattakaan.

Hän myös oma-aloitteisesti sanoi, että olisi pitänyt itse sanoa aiemmin, ettei jaksa, ettei joutuisi kuuntelemaan olevansa laiska. (Huom. En ole koskaan haukkunut häntä laiskaksi, olen vain joutunut sanomaan samasta asiasta monta kertaa ”kouluun pitää mennä” tai kuudetta kertaa ”tyhjennä jo se astianpesukone”.).

Onko tyypillistä masentuneen puhetta?

Ap

Ei ole mitään tyypillistä masentunutta. Keskity nyt vain lapseesi ja unohda tämä ajatus tyypillisestä masennukseen sairastuneesta. Tehkää vaikka jotain mukavaa yhdessä. Nyt pois AV:lta ja lapsesi seuraan!

Hän ei halua olla minun kanssani. Ei halua olla kenenkään kanssa. Ei halua tehdä mitään. Kysyin, haluaako poika kävelylle. Ei jaksa.

Istuin siis vain sohvalla hänen kanssaan sen vartin. Sitten hän lähti ja pisti oman huoneen oven kiinni. Aina kun käyn hänen huoneessa, hän yleensä sanoo että haluaa olla yksin.

Ei tuossa mitään mukavaa kuule tehdä.

Ap

Oman navan tuijottajia. Näkevät asiat vain omasta näkökulmastaan. Kärkkään mielipiteen omaavia. Liioittelevat kokemaansa. Tällaisia ovat neljä tuntemaani masentunutta, kaksi heistä heittää sanan itsemurha kevyenä ilmaan. Miksi kuuntelijalle heitetään tällainen vastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tuli minulle ilmi vasta viikonloppuna. Olemme keskustelleet kahtena päivänä, mutta emme ole päässeet vielä syihin kiinni. On tässä tapahtunut yhtä sun toista, mutta nuori sanoi ajatelleensa päässeensö niistä yli. Ja silloin, kun nämä ”yhtä sun toista” tapahtui, niin keskustelumme kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Silloin tilanne lieventyi, ja itsekin ajattelin asian olevan ok.

Eli nyt mietin, mikä muu syy voi olla taustalla. Tässä nyt pohdin luonteenpiirteitä, eli voiko nuoreni sittenkin olla herkempi kuin on antanut kuvan.

Odotamme kutsua polille, sn pitäisi tulla kiireellisenä.

Ap

Anna lapsellesi aikaa selventää tilannetta itselleen. Ole tukena, mutta ei se syy tivaamalla selviä. Jos lapsesi sai myös vasta viikonloppuna selville masennuksensa, ei hän varmaankaan osaa vielä vastata mistä se johtuu, jos ei yhtä yksittäistä asiaa taustalla. En sanoisi, että olisi yhtä tiettyä luonteenpiirrettä, mikä johtaa masennukseen.

En viitsikään painostaa keskutelemaan. Siksi kyselenkin täällä vinkkejä, jotta tietäisin masennuksesta enemmän, kun aika keskusteluun tulee. Tulen siis jatkossakin nostamaan tänne aihioita masennuksesta.

Ap

Kyse on sinun lapsesta ei kaikista masentuneista. Älä iskosta itseesi uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä sinun lapsen kanssa. Laita netti kiinni ja näe lapsesi!

Tuolla perusteella psykolitkaan ei saisi lukea masennuksesta mitään. Pitäisi vain keskittyä näkemään potilaat.

Kyllä minä näe lapseni. Olen aina nähnyt. Otteen saaminen on ollut vaikeampaa, kun masentuneelle millään ei ole väliä.

Ap

Oletko sittenkään nähnyt lastasi? Masentuneelle ihmiselle asioilla vasta onkin väliä. Mikä tahansa voi käynnistää murehtisen. Tällöin ihminen ei välttämättä saa edes huoliltaan nukuttua.

Olen nähnyt, että ilo on kadonnut. Seuraavana päivänä olen taas nähnyt ilon.

Olen nähnyt saamattomuuden. Seuraavana päivänä hän on taas ollut pirteämpi.

Olen kysynyt, onko kaikki ok. On ok. Väsyttää vain.

Nukuitko hyvin? Ihan ok.

Miten menee? Ihan ok.

Minkä asian toivoisit olevan toisin? En minkään, olen ihan tyytyväinen elämääni näin.

Silti: koulu ei maita, siivous takkuaa.

Onko kaikki ok? On.

Tämän olen nähnyt.

Ap

Olet tyytynyt mukaavuuden halussasi siihen, että lapsi sanoo kaiken olevan ok? Jo ulkopuolinen näkee noista, että kaikki ei ole ollut kunnossa.

Kyllä sen on huomannut, että harvaa kiinnostaa p*skan vertaa, mitä sinulle oikeasti kuuluu. Sosiaalisesti "normaaleita" varsinkaan ei tunnu kiinnostavan oikeasti pätkääkään se mitä oikeasti kuuluu, pelkkää teennäistä p*skaa. En mielelläni kiroile, mutta olen vain niin h*lvetin täynnä tätä mukavälittävää skeidaa.

Olisivat edes rehellisiä, ettei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys

Kaikessa on aina kyse heistä. He eivät osaa puhua muusta kuin itsestään. Ja nimenomaan niin, että he ovat niitä sankareita ja kaikki muut syypäitä heidän ongelmiinsa. Ymmärrän ette te masentuneet näätte asian toisin, mutta ulkopuolisen silmin kyse on silkasta itsekyydestä kuinka kaikki ei pyöri teidän ympräillä ja kaikki ei mene tismalleen niin kuin te haluatte.

Tässäkin keskustelussa näkee kuinka he ei tuo esille itsestään mitään negatiivista vaan esim. älykkyyden. Ikään kuin he olisivat kaikien muiden  yläpuolella, kun ovat niin herkkiä ja älykkäitä.

Itsestäni en ainakaan todellakaan ajattele näin. En pidä itseäni yhtään älykkäänä.

Lapsuus oli aivan sekopäinen mutta mulle on opetettu, että lapsuutta ei pidä syyttää ongelmistaan vaan ne on aina itsensä aiheuttamia.

Hermoherkkyys ja/tai ongelmia joihin ei voi vaikuttaa. Mitään ei voi tehdä kuin oloa hoitaa parhaan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Hermoherkkyys ja/tai ongelmia joihin ei voi vaikuttaa. Mitään ei voi tehdä kuin oloa hoitaa parhaan mukaan.

Joissain tapauksissa oloa parantaisi sekin, että pääsisi muuttamaan nuorena aikaisin kotoa pois, jos siellä on kamala olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika oli äsken olohuoneessa. Hän puhui taas hetken. Samoi, että suurimman osan ajasta hän ei vain jaksa mitään. Ei jaksa olla kavereiden kanssa, ei jaksa olla tietokoneella, vaan makaa lähinnä sängyssä.

Suurimman osan ajasta ei tunnu miltään. Välillä on niin paha olo, että haluaa tappaa itsensä, ja välillä on ihan hyvä olo.

Ja parempi olisi et edes vituttaisi, niin tietäisi olevansa elossa.

Kysyin, olenko vaatinut häneltä liikaa? Sanoi, että ehkä joskus. Kysyin, onko hänen kotityönsä raskaita (3 krt vko astianpesikoneen tyhjennys ja täyttö ja roskat), niin ovat raskaita. Koulunkäynnistä puhumattakaan.

Hän myös oma-aloitteisesti sanoi, että olisi pitänyt itse sanoa aiemmin, ettei jaksa, ettei joutuisi kuuntelemaan olevansa laiska. (Huom. En ole koskaan haukkunut häntä laiskaksi, olen vain joutunut sanomaan samasta asiasta monta kertaa ”kouluun pitää mennä” tai kuudetta kertaa ”tyhjennä jo se astianpesukone”.).

Onko tyypillistä masentuneen puhetta?

Ap

Ei ole mitään tyypillistä masentunutta. Keskity nyt vain lapseesi ja unohda tämä ajatus tyypillisestä masennukseen sairastuneesta. Tehkää vaikka jotain mukavaa yhdessä. Nyt pois AV:lta ja lapsesi seuraan!

Hän ei halua olla minun kanssani. Ei halua olla kenenkään kanssa. Ei halua tehdä mitään. Kysyin, haluaako poika kävelylle. Ei jaksa.

Istuin siis vain sohvalla hänen kanssaan sen vartin. Sitten hän lähti ja pisti oman huoneen oven kiinni. Aina kun käyn hänen huoneessa, hän yleensä sanoo että haluaa olla yksin.

Ei tuossa mitään mukavaa kuule tehdä.

Ap

Anna tilaa. Ole paikalla, mutta älä paina päälle. Mieti ap vähän jos sinulta kysyttäisiin mitä minä olen tehnyt vääriin, olenko vaatinut, jne... Tuohon on sillkaa syyllistämistä-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika oli äsken olohuoneessa. Hän puhui taas hetken. Samoi, että suurimman osan ajasta hän ei vain jaksa mitään. Ei jaksa olla kavereiden kanssa, ei jaksa olla tietokoneella, vaan makaa lähinnä sängyssä.

Suurimman osan ajasta ei tunnu miltään. Välillä on niin paha olo, että haluaa tappaa itsensä, ja välillä on ihan hyvä olo.

Ja parempi olisi et edes vituttaisi, niin tietäisi olevansa elossa.

Kysyin, olenko vaatinut häneltä liikaa? Sanoi, että ehkä joskus. Kysyin, onko hänen kotityönsä raskaita (3 krt vko astianpesikoneen tyhjennys ja täyttö ja roskat), niin ovat raskaita. Koulunkäynnistä puhumattakaan.

Hän myös oma-aloitteisesti sanoi, että olisi pitänyt itse sanoa aiemmin, ettei jaksa, ettei joutuisi kuuntelemaan olevansa laiska. (Huom. En ole koskaan haukkunut häntä laiskaksi, olen vain joutunut sanomaan samasta asiasta monta kertaa ”kouluun pitää mennä” tai kuudetta kertaa ”tyhjennä jo se astianpesukone”.).

Onko tyypillistä masentuneen puhetta?

Ap

Ei ole mitään tyypillistä masentunutta. Keskity nyt vain lapseesi ja unohda tämä ajatus tyypillisestä masennukseen sairastuneesta. Tehkää vaikka jotain mukavaa yhdessä. Nyt pois AV:lta ja lapsesi seuraan!

Hän ei halua olla minun kanssani. Ei halua olla kenenkään kanssa. Ei halua tehdä mitään. Kysyin, haluaako poika kävelylle. Ei jaksa.

Istuin siis vain sohvalla hänen kanssaan sen vartin. Sitten hän lähti ja pisti oman huoneen oven kiinni. Aina kun käyn hänen huoneessa, hän yleensä sanoo että haluaa olla yksin.

Ei tuossa mitään mukavaa kuule tehdä.

Ap

Anna tilaa. Ole paikalla, mutta älä paina päälle. Mieti ap vähän jos sinulta kysyttäisiin mitä minä olen tehnyt vääriin, olenko vaatinut, jne... Tuohon on sillkaa syyllistämistä-

En minä paina päälle, vaikka mieli tekisi.... Äsken poika itse alkoi puhumaan, niin keskustelu oli luonteva jatkumo siihen, mitä hän sanoi. Hän ihan itse sanoi, että olisi pitänyt puhua masennuksesta jo aiemmin, ja ettei hän jaksa sitä ja tätä. Siksi uskalsin kysyä siitä vaatimisesta, missä kohtaa liika pyytäminen on ollut liikaa.

On tässä vähän toivoton olo, kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä, kun mitään ei oikein voi tehdä. Yritän vain olla hänen omilla ehdoillaan, jos puhuu itse niin puhun, jos ei niin en kysele.

Ap