Lue keskustelun säännöt.
Pelottavin kirja minkä olet lukenut?
Luen itse vähän kauhukirjallisuutta mutta mielenkiinnolla kuulisin muiden kokemuksia. Kenties saisin itsekin kipinän lukemiseen.
Kommentit (238)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kestä kauhukirjoja, mutta on Lars Keplerin dekkarit aika hyytäviä. Ja väkivaltaisia.
Muistatteko Noidan Käsikirjan? :D Se kyllä pelotti!
Tosin varmaan enemmän hihityttäisi, jos nyt sitä lukisin :)
Tämä ei ole sinänsä "kauhukirja," koska on ihan faktaa, mutta saakelin pelottava oli silti. Siis juutalaismiehen tarina keskitysleirillä elämisestä. Silmät lautasina luin ja jäi kyllä ihan kamala fiilis sen jälkeen.
Kirja on siis: Elie Wiesel - Night
Mulla ei ole tapana lukea mitään kauhukirjallisuutta, mutta jotkut dekkarit on vienyt yöunet, monet on oikeasti todella ahdistavia. Joissakin Wallander-kirjoissa oli niin yksityiskohtaisesti kuvailtu niitä raakoja rikoksia, että oli nuorempana vaikea lukea ilman että tuli huono olo. Ainakin ne on jääneet mieleen. Niissä elokuvissa on paljon kevyempi meininki. Sit oli joku Liza Marklundin dekkari, missä oli niin ahdistava ja pelottava loppuratkaisu, (siis ennen kuin toimittaja-sankaritar pelastui ja kaikki päättyi hyvin) että en saanut unta. Ja sitten näitä just lukee sängyssä iltaisin, ei mikään paras ajankohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kestä dystopioita, ja jostain syystä luen niitä silti. Richard Bachmanin (King tämäkin) Juokse tai kuole ja Pitkä marssi ovat jättäneet traumat.
Dystopiat ovat pelottavimpia minustakin. Niiden aiheuttama pelko on lähellä ahdistusta.
Hyvässä dystopia-tarinassa on epämääräinen maailmanlopun tunnelma. Sellainen tunnelma oli minusta Ira Levinin romaanissa Rosemaryn painajainen.
Leena Krohnin romaanin Ettei etäisyys ikävöisi toinen eli Katoamistarina (kirja sisältää kaksi tarinaa) on pelottava juuri sellaisella ahdistavalla tavalla. Siinä on maailmanlopun tunnelma. Sitä ei kai luokitella kauhuromaaniksi, mutta dystopia-tarina se on.
Olin juuri mainitsemassa saman teoksen mikä taannoin tässä mainittu, eli Leena Krohnin kirja Ettei etäisyys ikävöisi. Ensimmäinen tarina oli minusta pelottava. Vieläkin muistan pari kohtaa siitä ja muistan miten niskavillat nousi pystyyn. Psykologisesti kammottava tarina.
Ja sitten on nämä Stephen Kingit jotka täällä on mainittu. Muuta ei tule mieleen nyt, jos etsitään niitä pelottavimpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Konetekniikan materiaalioppi. Pelkäsin pitkästyväni kuoliaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kirja voi olla pelottava? Kysyn ihan tosissani enkä vinoillen.
Pelkään kauhuelokuvia niin paljon, etten pysty niitä katsomaan. Se visuaalinen ällöttävyys ja yllättävät kuvat ovat äänimaailman ohella minulle liikaa. Kirjoissa em. asioita ei ole.
Kirja imaisee mukaansa. Lukija "elää" mielessään kirjan tapahtumat: näkee hahmot ja miljööt, kuulee äänet, haistaa hajut.
Kiitos vastauksesta. Minussa on ilmeisesti joku valuvika, kun luetut kauheudet eivät liikauta. Olen lukenut kaiken käsiini saamaan holokaustikirjallisuuden. Hirveitä tositarinoita, joita olen jäänyt miettimään. Ei ne silti ole _tuntuneet_ miltään. En osaa kuvitella sitä pelkoa enkä epätoivoa. En kuule sireenejä enkä junavaunujen kirskuntaa, en kuolevien sekavia huutoja. En osaa samaistua perheiden pelkoon, jos heidät löydetään. Ajattelen vaan, että aha, tommosta oli noilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pohjolan poliisi kertoo
mm. Tarina jossa mies muurasi vaimonsa leivinuuniin.muistaakseni kesti vuosia ennenkuin rikos selvisi pojan epäilysten takia.oli luultavasti ollut elossa tämän tapahtuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä kohdat esim pet cemeteystä on jäänyt kummittelemaan? Kiinnostaisi kovasti, koska en ole itse sitä kuitenkaan uskaltanut lukea :D leffankin jätin kesken, vaikka kaikki oli sanoneet että no ei se ole mitenkään pelottava, mutta en kestä yhtään tollaisia.
Dan Simmons: Kesäyön kauhu.
Luin tuon kyllä tosi nuorena, joten en tiedä olisiko se nyt niin hyvä. Silloin oli. Hyrr, ihanan jännä. Siinä on myös poikkeuksellinen ja harvinainen käänne, suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin ei muita kauhukirjailijoita olis olemassa kuin King. Koittakaapa Steinar Bragia. Sumu. Hyi hitto.
Mankellin Tanssinopettajan paluu saa vieläkin ihan oksentamaan kauhusta. Aivan hirveä.
Vierailija kirjoitti:
Mitkä kohdat esim pet cemeteystä on jäänyt kummittelemaan? Kiinnostaisi kovasti, koska en ole itse sitä kuitenkaan uskaltanut lukea :D leffankin jätin kesken, vaikka kaikki oli sanoneet että no ei se ole mitenkään pelottava, mutta en kestä yhtään tollaisia.
Sehän se pelottavinta on. Kuten joku jo ketjuun kirjoitti, että jos alkaa ajattelemaan, mitä itse tekisi jos oma lapsi/isä/äiti/koira kuolisi? Ja lähellä olisi Intiaanien Hautausmaa vai mikä Lemmikkien Leposia se kirjassa olikaan?
” Sometimes They Come Back.”
Täytyy kaivaa Uinu, uinu lemmikkini kirjahyllystä, jos se siellä vielä on ja lukea uudelleen. Bbrrrrrrrrrr.
Vierailija kirjoitti:
Jeff Longin kirjat, esim. Seinämä.
Jeff Longin Helvetin piirit oli huippu.
Mikä kirja oli semmonen, missä oltiin viemässä juutalaisia keskitysleirille, mutta he oli sellasia todella varakkaita ja matkusti tavallisessa henkilövaunussa. Vartijoiden tehtävä oli esittää erittäin ystävällistä ja yhteistyöhaluisra, koska heidän tuli selvittää missä juutalaisten omaisuus oli, ja mikä oli esimerkiksi tunnuskoodi heidän Sveitsin pankkitileilleen.
Olivat tosi maireita, tulivat välillä lupailemaan juutalaisille kaikkea keksittyä, että he voisivat koittaa järjestää paremmat olot tai poispääsyn, mutta nyt tarvittaisiin koodi pankkitilille koska maksu tarvitaan heti.
Silmukka kiristyi tunti tunnilts uhrien kaulassa, se manipulointi oli ihan kauheeta.
Ystävät hämärän jälkeen, vampyyrit ruotsalaisessa lähiössä tuntui vähän liiankin todelliselta!