Pelottavin kirja minkä olet lukenut?

Agustina Bazterrica: rotukarja.

Vaaliasia on kylläkin liittovaltion tuomioistuimessa kuten bush vs gore. Tuomioistuin ilmoittaa kyllä tuomionsa eli odotellaan hiljaa ja saadaan kalaa. Nyt jos Biden näyttää toteen matemaattisen mahdottomuuden niin minusta hän ansaitsee olla pressa. Tutkikaa ihmiset itse, älkääkä uskoko valtamediaan. Bidenin julisti nyt presidentiksi CNN eli oikeasti voittaja ei ole tiedossa.

Dostojevskin Rikos ja Rangaistus

Tolstoin Anna Karenina

Kafkan Oikeusjuttu

Kafkan Amerika - Mies vailla menneisyyttä

Jotenkin tällainen menneisyyden maailma ja realismikin on itsessään pelottavaa. Ennen olivat pinnalla yhteiskunnassa elämä ja kuolema eri tavalla, luokkatietoisuus, elämän kovuus ja epävarmuus niin meillä kuin muualla. Suomessakin oli normaalia ajatella, että punaiset työläisnaiset pitää hävittää yhteiskunnasta etteivät nämä lisäänny.

Lapsena: Noidan käsikirja

Aikuisena: Kuokkamummo

Stephin Kingin "Kuulolla", kännyköiden välityksellä leviää singaali joka tekee ihmisistä  siansaksaa solkkaavia raivohulluja. 

Olen liian herkkä lukemaan kauhukirjallisuutta, saan aivan hirveitä pelkotiloja nimenomaan yliluonnollisidta asioista. Muutaman kirjan olen erehtynyt lukemaan, ja hyi että kun ne ovat jääneet alitajuntaan vaivaamaan: Uinu uinu lemmikkini, Noidan Käsikirja.

Tosipohjaista kirjallisuutta sodista, murhista ja katastrofista taas olen lukenut kukkurakaupalla. Ahdistavaa toki mutta ei aiheuta kauhua yöllisellä vessareissulla. Tshernobylistä nousee rukous on todella mieleenjäävä, Aleksejeva sai ansiosta kirjallisuuden Nobelin. Paavo Rintalan Leningradin kohtalonsinfonia on erittäin järkyttävä (varoituksen sana: sisältää mm. kannibalismia). Hiljattain luin Veriruusut ja sen jatko-osan Lahtarit, jotka kuvaavat vuoden 1918 tapahtumia. Veriruusut kouraisi todella syvältä, paras ja järkyttävän kirja jonka olen aiheesta lukenut.

George Orwellin kirjat ovat aika pelottavia, koska ne kertovat siitä mihin maailma on aina menossa. 

Yöperhonen

Nicky Cruz - Paha paholainen. 

Robert Bloch: Psycho

Vierailija kirjoitti:

Kingiltä: Hohto, Tapahtumapaikkana Duma Key, Tohtori Uni.

Mun mielestä Tapahtumapaikkana Duma Key oli tavattoman tylsä ja pitkäveteinen. Tuolla se on edelleen hyllyssä. Pitää varmaan katsoa uudelleen, jos se olisikin parempi kuin muistan.

Hautalan kirjat ovat niin ahdistavia että en pysty niitä enää lukemaan, vaikka sinänsä ansioituneita ovatkin. Varmaan se on se suomalainen miljöö, joka tulee liikaa iholle.

Eri tavalla epämiellyttävä kokemus oli Poika raidallisessa pyjamassa.

Ruotsalaisissa kauhukirjoissa ja trillereissä on myös usein sellaista inhorealistusta väkivallan ja pahoinvoinnin kuvausta, josta minulta menee yöubet, vaikka kirjojen juinet eivät välttämättä olisikaan erityisen pelottavia.

Sain 15- vuotiaana psykopaattikummitädiltä nimppariLAHJAKSI Maria Jotunin Huojuvan talon. Ahdistuin yli kaiken jo kirjan karmeasta nimestä! Sulloin kirjahyllyn takaosaan lukematta moista kauhuteosta ja koitin unohtaa... Aikuisena kaivoin kätköstä ja toisella silmäkulmalla lukaisin muitaman otteen sieltä täältä. Karsea teos! Ei aikuisellekaan sopiva, saati teinille. Ihmettelen miksi ko.teos on kirjoitettu ja julkaistu, se tekee vain tuhojaan ihmisessä. Ja joku ääliö ostaa sen nuorelle LAHJAKSI. Kertoo lahjan antajan syvistä käsittelemättömistä traumoista ja hänen pahuudestaan, jota kaataa toisen niskaan

Hyi helvetti!

Jeff Longin kirjat ovat pelottavia. Ei vain siksi, että niissä tapahtuu raakoja ja pelottavia asioita, vaan siksi koska tuntuu siltä kuin kirjoittaja olisi ilman inhimillisiä tunteita. Sen kylmempiä kirjoja en ole koskaan lukenut.

Erin Kelly: Älä jää pimeään

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kovasti yrittänyt pitää Kingin kirjoista ja Pendergast-sarjasta, kun niitä on täällä niin usein hehkutettu. Jotenkin en vaan pysty. Kingin kirjat, ainakin ne mitä olen lukenut, ovat alkaneet hyvin, mutta tunnelma on läsähtänyt, kun mukaan on pitänyt tunkea jotain yliluonnollista. Pendergasteissa vähän eri juttu, kovasti yritetään vakuuttaa, että jotain karmivan yliluonnollista on meneillään, kunnes tämä ylivoimaisen täydellinen etsijä toteaa, että ei. Kyllähän näitä molempia lukee, mutta lukiessa lähinnä vituttaa, ei pelota. Makuasioitahan nämä ovat.

Osaako joku suositella jotain psykologisia trillereitä tms, joissa ei ole mitään yliluonnollista? Harrisin? Hannibal-kirjoja olen lukenut muutaman ja ne oli tunnelmaltaan ihan ok.

Oletko lukenut Dean Koonzin kirjan. Yksin, kaiken keskellä yksin.

Mulla vähän pätkii, joten en ole varma, onko tuo nimi sen kirjan vai elokuvan nimi. (Huoh, vanhuus.)

Oli kyllä hiton ahdistava kirja, eikä sisällä mitään yliluonnollista vaan pelkkää pahuutta

Dan simmons: Kalin laulu

Toimittaja Robert Luczak matkustaa vaimonsa ja pienen tyttärensä kanssa kuumaan, kaoottiseen Kalkuttaan etsimään kuolleeksi luultua intialaista kirjailijaa M. Dasia ja tämän uutta käsikirjoitusta. Oudot kirjoitukset antavat aihetta epäillä kirjailijan olevan elossa – mutta missä? Hän on kadonnut saastaisen suurkaupungin syövereihin.

Kali, tuhon kuoleman ja viettelyksen palvottu jomalatar, vartioi kotikaupunkiaan. Kukaan ei ole turvassa hänen kammottavalta laulultaan.

Peter Straub: Kummitusjuttu

Tämä on kertomus siitä miltä maailma näyttää kun kaikkien kummitustarinoiden kauhut liittyvät yhteen ja pahimmat unemme alkavat käydä toteen.

Ja miten pienestä kaikki saikaan alkunsa. Muutamat henkilöt vain kertoivat toisilleen kummitusjuttuja pitääkseen loitolla todellisen pelkonsa.

Mutta on jo liian myöhäistä. He olivat itse tehneet vielä pahempaa, todella kauheaa. Ja koston aika koitti. Sillä niitä, jotka kerran nousevat yliluonnollisia voimia vastaan, ei tuhoava lumous, pelko, enää koskaan päästä vallastaan.

He saavat kohdata kuolleita, jotka ovat palanneet elävien joukkoon. He saavat nähdä susien pukeutuvan ihmisiksi. He saavat paeta itseään ja kuulla aaveiden kuiskaavan: "Minä olen sinä." He saavat kulkea ovesta, joka vie moneen huoneeseen, maailmaan jota järki ei enää selitä.

Ja heitä odottaa itse pahuus, kostaja, joka haluaa nähdä miten he vuorollaan kokevat kohtalonsa, kuin hyönteiset hämähäkinverkossa.

Bret Easton Elli: Lunar park

Romaanin alkupuoli kuvailee liiotellen ja parodioiden, mutta vielä jossakin määrin Ellisin todellista elämää mukaillen hänen uransa alkupuolta: varhaista menestystä, holtitonta huumeidenkäyttöä ja Ellisin julkista itsensähäpäisyä Glamoraman markkinointikiertueen yhteydessä. Vähitellen kerronta liukuu kokonaan fiktion puolelle: Ellis kertoo suhteestaan näyttelijätär Jayne Dennisiin, heidän avioliitostaan sekä yhteisestä lapsestaan.

Ellis muuttaa Jaynen kanssa New Yorkista kuvittelliseen Midlandin lähiöön, koska syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen terrorismista on Yhdysvalloissa tullut arkipäivää, eikä perhe enää pidä kaupunkia turvallisena. Halloweenyönä alkaa tapahtua selittämättömiä asioita, joissa Ellisin (kuvitteellisen) tytärpuoli Sarahin Terby-nukke vaikuttaa olevan osallisena.[1]

Romaanin edetessä kummittelu Ellisin talossa pahenee samalla kun hänen isänsä kuolemasta herää yhä enemmän kysymyksiä. Ellisin huumeiden- ja alkoholinkäytön takia hänen perheensä ei kuitenkaan jaa hänen käsitystään tapahtumien luonteesta.

Ilkka Remeksen Ruttokello!

Goosebumps - Kummitusluola :D

Lapsena tämä oli hurjan pelottava, sen jälkeen en ole törmännyt taikka lukenut pelottavia kirjoja. 

Mia Vänskän kirjat ovat  hyvin  samaa sarjaa Marko Hautalan kirjojen kanssa, luin "Mustan kuun" asuntoautossa ja oli kyllä vikatikki!  Se on kai se  suomalainen, arkinen miljöö joka tekee niistä niin aidontuntuisia.